Myllypuro rakennettiin osin kaatopaikan päälle

Vuoden 1953 lopussa nykyisen Siilitien ja Sopulitien risteyksessä sijainneen Herttoniemen kaatopaikan aiheuttamista voimakkaista hajuhaitoista tehdyt valitukset, joita esittivät etenkin Kitusentien asukkaat, johtivat alueen sulkemiseen. Jo seuraavana vuonna sen tilalle kaupungin itäisiä alueita palvelemaan avattiin uusi Herttoniemen (Vartiokylän) kaatopaikka, joka sijoitettiin vanhaan sorakuoppaan silloisen Karhunkaatajantien varrelle vain muutaman kilometrin päähän entisestä. Nykyään tällä Myllypuron yläasteen kaakkoispuolelle jäävällä alueella sijaitsee 1970-luvun puolivälissä rakennettuja kerrostaloja. 1950-luvulla alueen katsottiin olevan vielä riittävän etäällä asutuksesta ja siten sovelias kaatopaikaksi. Kaatopaikan sijoittamisen sorakuoppaan ei uskottu vaarantavan alueen pohjavesiä

Kaatopaikalle tuotiin yhdyskuntajätteen lisäksi myös eläinten raatoja, jäteöljyä, margariinitehtaan puhdistusjätteitä sekä kaasulaitoksella syntynyttä jäterikkihappoa ja -lietettä. Tämä johti ympäristömyrkkyjen pääsemiseen kaatopaikkaa rajoittavien hiekkaharjujen läpi pohja- ja pintavesien mukana alapuolella olevaan metsikköön ja sieltä pelto-ojia pitkin aina Marjaniemen uimarantaan asti. Ympäristökatastrofi oli valmis. Helsingin sanomat raportoi tapahtuneesta heinäkuussa vuonna 1957 otsikolla "Jäteöljy tuhoaa metsää Herttoniemessä" seuraavasti: "Osa rinteellä olevasta metsästä on tuhoutunut, liikkuminen eräissä paikoin maata peittävän öljykerroksen takia on vaarallista sekä rinteen alapuolella olevan viljelysmaan ojavesien öljypitoisuus tuottaa vahinkoa maanviljelykselle". Jopa 2,5ha:n kokoisen metsäalueen puusto oli kuollut, kuolemaisillaan tai selvästi vahingoittunut. Lisäksi saastumisvaara uhkasi vielä ainakin 1 ha:n kokoista metsäaluetta.

Helsingin kaupunki ei voinut enää olla reagoimatta tapahtuneeseen. 08.07.1957 kaupungin kiinteistö-lautakunta kielsi jäteöljyn sekä muiden ymparistöä vaarantavien aineiden viemisen Herttoniemen kaatopaikalle, mutta joutui myöhemmin taloudellisista syistä sallimaan alueen käyttämisen kaasulaitoksen kaatopaikkana. Jätteiden ajokielto oli pysäyttänyt bensiinin jalostuksen ja vaikeuttanut myös kaasun puhdistamista. Kaasulaitos sai erikoisluvalla jatkaa jätteidensä vientiä kaatopaikalle, kunhan se neutralisoisi rikkijätteensä ensin kalkilla. Kaupunki kehotti rakennusvirastoa valvomaan kaatopaikan käyttöä entistä tarkemmin sekä ryhtymään välittömästi toimenpiteisiin sinne jo vietyjen ympäristölle vahingollisten aineiden aiheuttamien haittojen vähentämiseksi. Paljoa ei ollut kuitenkaan tehtävissä. Varsinainen vmpäristöonnettomuus oli ehtinyt jo tapahtua eikä kaupungilla ollut voimavaroja ja valmiuksia valvoa järjestelmällisesti kaatopaikalle tuotujen jätteiden koostumuksia.

Lopulta vuoden 1962 kesällä surullisen kuuluisa kaatopaikka suljettiin mutta ei suinkaan haitallisten ympäristövaikutusten vuoksi vaan ainakin virallisen ilmoituksen mukaan sen täyttymisen vuoksi. Syynä oli mitä ilmeisimmin Myllypuron uuden asuinalueen vaatima tilantarve. Uudet entistä suuremmat kaatopaikat avattiin seuraavina vuosina Iso-huopalahteen ja Vuosaareen. Ihmiset eivät kuitenkaan vieläkään hennonneet luopua mukavan matkan päässä sijaitsevasta entisestä kaatopaikastaan kuten tammikuussa vuonna 1964 ilmestyneestä Helsingin sanomien artikkelista käy ilmi: "Jo hyvän aikaa on kaatopaikka ollut suljettuna, mutta jatkuvasti sen metsäiseen tienvarteen kaikessa hiljaisuudessaan kaadetaan jätekuormia. Poliisi ei ole tätä pystynyt estämään."

Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen ympäristölaboratorion 1990-luvulla tekemien tutkimusten mukaan alueen luonto ei ole vieläkään täysin palautunut. Alakiventien ja Myllypuron urheilupuiston välisessä metsikössä on yhä havaittavissa entiseltä kaatopaikalta lähtevää suotovettä, joka poikkeaa selvästi luonnontilaisesta pintavedestä. Tutkimusten mukaan veden sulfaatti- eli rikkihapposuolapitoisuus on edelleen korkea. Vedessä on todettu olevan myös maaleista peräisin olevaa pigmenttiä, joka antaa sille paikoin epänormaalin värin.

Matti Joukola
Lähteet: Helsingin Sanomat 09.07.1957, 13.08. 1957, 13.01.1964 Mvllypuron kaatopaikan suotovedet. Tutkimustodistus. Helsingin kaupunki, ympäristökeskus, ympäristölaboratorio 16.09.1993