|
Dilatoiva kardiomyopatia (DCM) kuuluu eri kategoriaan. Tämä tyypillisesti aikuisella esiintyvä sairaus on luonteeltaan etenevä. Oireet eivät ole havaittavissa kuukausiin eivätkä jopa vuosiin. Uusimmissa DCM tutkimuksissa (JAVMA Journal of American veterinary medical association) Tohtori Meurs määrittelee DCM:n kliiniset ominaisuudet ja kertoo sairauden mahdollisesta periytyvyydestä. Rodussamme aikaisempi tieto esittää DCM:n tyypillisesti periytyvän peittyvä eli resessiivisen periytymisen mukaisesti.
[Kuva ja kuvateksti poimittu muualta:]
Peittyvä eli resessiivinen periytyminen
Peittyvässä periytymisessä vasta kaksi sairauden geeniä kykenee aiheuttamaan sairauden. Jos taas henkilöllä kyseisessä geeniparissa on yksi sairauden geeni ja yksi normaali geeni, hän on täysin terve; yksikin normaali geeni riittää pitämään kyseisen toiminnan normaalina. Jos perheessä lapsi on sairas (kuva 2), hänen on täytynyt saada toinen sairauden geeni isältään ja toinen äidiltään. Näin molemmilla vanhemmilla täytyy olla sairauden geeni, mutta he ovat itse täysin terveitä ja tietämättömiä tuosta geenistään. Molemmat vanhemmat muodostavat puolet terveen, puolet sairauden geenin sisältäviä sukusoluja. Kun sitten siittiö- ja munasolu yhtyvät uuden lapsen saadessa alkunsa, hänen kohtalonsa riippuu siitä sattumasta, millainen siittiö ja millainen munasolu löytävät toisensa. Jos ainakin toinen vanhemmista antaa terveen geenin, tulee lapsesta terve. Jos taas molemmat sattuvat antamaan sairauden geenin, tulee lapsesta sairas. Kuvan 2 mukaisesti sairauden uusiutumisriski potilaan sisaruksilla on yksi neljästä eli 25 %. Mutta kuinka kunkin lapsen todella käy, riippuu taas joka kerran erikseen sattumasta.
Periytymismekanismi tarkoittaa, että viallista geeniä kantava mutta täysin terve narttu periyttää tilastollisesti 50%:lle pennuistaan viallisen geenin. Pentueen kaikki narttupennut ovat myös kantajia. Uros pennut säästyvät DCM:ltä, koska uroksilla on vain yksi X-kromosomi. Toinen sukupuoli kromosomeista (Y) on peräisin uroksen puolelta, jonka johdosta pennusta tuli uros.
Viallisen geenin omaavat urokset (kantajat) siirtävät kaikille narttupennuilleen viallisen geenin antaessaan viallisen X-kromosomin. Jatkossa nämä nartut saavat ainostaan viallista geeniä kantavia uroksia. Kuitenkaan uros pennut eivät ole riski, koska eivät periytä X-kromosomiaan isältään. Nartut voivat sairastua vaikkakin tämä on harvinaisempaa. Sairastuneella nartulla on kaksi viallista geeniä X-kromosomissa. Mikäli narttua käytetään jalostukseen tuloksena saadaan 100% sairaita uroksia ja 100% kantajina toimivia terveitä narttuja.
Mikäli käytetään sairastunutta koiraa kantajanartun kanssa 50% urospennuista sekä 25% narttupennuista tulevat olemaan sairaita, kun toiset 25% narttupennuista tulevat olemaan kantajia. Yhteenvetona periytymismekanismista: Uroksilla esiintyy paljon enenmmän vaihtelua. Sairaus ei periydy suoraan urokselta urokselle ja esiintyy sukupolven yli hyppäävänä, koska virheellinen geeni siirtyy tyypillisesti kantajanartun välityksellä. DCM on luonteeltaan vakava sairaus, joten kasvattajan tulee perehtyä periytymismekanismiin sekä seurata sairauden esiintymistä eri sukupolvien ajan ja siten yrittää tunnistaa kantajia ja siten vähentää sairastuvia koiria.
|