Kuksa

Kuksat

  

Materiaalit 
Kuksan valmistus 
Viimeistely 
Testaus 
Lisävarusteet 
Tekemäni kuksat 
Lähteet

  

Kuksa on perinteinen juoma-astia, jota käytetään nykyään yleisesti esimerkiksi eräretkillä. Se valmistetaan puusta kovertamalla. Oikeaoppinen ja kestävä kuksa tehdään käsityönä pahkasta. Markkinoilla ja matkamuistomyymälöissä on usein suorasta puusta valmistettuja kuksia, joissa näkyy koneellisen valmistuksen jälki.

Valmistusmateriaalit

Kunnon kuksa tehdään siis pahkasta. Puulajilla ei liene väliä, mutta koivu on varsin hyvä materiaali. Männyllä ja varsinkin kuusella pahkat ovat harvinaisempia, mutta toki niitäkin voi kuksan tekoon käyttää, jos sellaisen löytää. Kuosmasen (1998) mukaan mänty ei kuitenkaan sopisi kuksan raaka-aineeksi. Sekä Kuosmanen että Nyman kehuvat raidan juuripahkaa erittäin hyväksi kuksamateriaaliksi. Pahkakuksa kestää halkeilematta hyvin, koska siinä puun syyt kulkevat kupin muotojen mukaan.

Pahkat ovat melko harvinaisia, eikä niitä voi mennä ilman lupaa puista irrottamaan, joten usein joutuu tyytymään tavalliseen suoraan puuhun. Itse olenkin tehnyt lähes kaikki kuksani tavallisesta koivuhalosta. Omassa käytössäni oleva kuksa on myös kestänyt jo seitsemän lapinreissua. Sopivan puun valita on tällöinkin tärkeää. Puussa ei saisi olla oksia, jotka vaikeuttavat työstämistä. Pinnalta pieni terveen näköinen oksa voi myös olla syvemmältä laho, jolloin kuksaan tulee pahimmassa tapauksessa reikä. Hitaasti kasvaneesta tiheäsyisetä puusta saa todennäköisesti kestävämmän kuksan kuin harvasyisestä ja nopeasti kasvaneesta rungosta.

Olen tehnyt myös pari kuksaa lepästä, joka on pehmeää työstää ja kauniin väristä. Kestävyys on kuitenkin kyseenalainen enkä ole sitä käytössä testannut. Visakoivusta saa erittäin kauniin ja arvokkaan kuksan. Visapuisen kuksan hinta on noin kaksinkertainen tavalliseen kuksaan verrattuna. Myös ns. loimukoivusta saa lujan kuksan sen kiharaisen syyrakenteen ja kovan puuaineksen ansiosta.

Sirkkeli animaatio 

Kuksan valmistus

Kuksan valmistus aloitetaan irrottamalla pahka puun rungosta. Tällöin kannattaa kuitenkin jättää jonkin verran runkopuuta molemmille puolille pahkaa, jotta siitä saa kuksaan tehtyä kunnollisen kahvan. Irrotettu pahkapuu kannatta upottaa karkeaan suolaan, jossa se kuivaa muutamassa viikossa halkeilematta. Kuivumisen jälkeen pahka kuoritaan ja muotoillaan ulkopuolelta karkeasti oikeaan muotoon. Vasta kuorimisen jälkeen näkee tuleeko kahva luontevammin pahkan ylä- vai alapuolisesta runkopuusta (Aaltonen ja Aarkko 1997 s. 200). Ylimääräinen runkopuu poistetaan, mutta itse pahkaa ei kannata työstää, jos sen muoto on suunnilleen sopiva kuksalle. Ehyt pintapuu on kaunis myös valmiissa kuksassa.

Kuksan valmistuspiirros

Suorasta puusta esim. koivuhalosta valmistus aloitetaan katkaisemalla siitä sopivan mittainen kappale. Kuivuessaan puun pää halkeilee, joten siitä kannatta poistaa noin 5 cm, jotta työstettävään kappaleeseen ei jää yhtään halkeamia. Normaalikokoiseen kuksaan tarvitaan noin 15 cm pitkä kappale, joka korkeuden olisi oltava noin 8 cm ja leveyden 10 cm (viereinen kuva).

Tulevan kuksan ylä- ja alapinnat voi tasoittaa esim. veistämällä. Ainakin alapinta kannattaa höylätä jo tässä vaiheessa, kun kappaleen saa vielä hyvin kiinnitettyä työpöytään. Höylätystä pinnasta kuksaan saa tasaisen pohjan. Halon halkaisupinnasta tulee luontevasti kuksan yläpuoli ja pyöreästä pinnasta alapuoli. Tämän jälkeen kuksan ulkomuodot (lähinnä kahva) työstetään karkeasti sahan, kirveen ja puukon avulla. Kappaleen yläpintaan kannattaa piirtää ympyrä niin, että se lähes sivuaa puun reunoja ja toista päätä (kuva yllä). Ympyrän avulla kovertamisessa pääsee alkuun pyöreästä muodosta.

Kovertamisen aloittamisessa kannattaa käyttää apuna porakonetta. Puukappaleen yläpintaan piirretyn ympyrän sisäpuolelle porataan kehään vieri viereen matalia reikiä. Keskemmälle puuta porataan asteittain yhä syvempiä reikiä. Mitä tiheämpään reiät saa porattua sitä kevyempää varsinainen kovertaminen on.

Kovertamisessa kannattaa ainakin alkuun käyttää kourutalttaa. Kun työstettävä puu on tukevasti kiinni työpöydässä voi taltalla koverrettaessa käyttää reilusti voimaa. Sisäpinnan viimeistelyssä voi käyttää myös muita koverrustyökaluja ja reunojen työstämiseen tavallistakin puukkoa.

Myös ulkopinnan työstämisessä kourutatta on kokemuksieni mukaan tehokas työkalu. Puun leikkaaminen vasten syitä vaatii suurta voimaa. Talttaa käytettäessä työkalua voidaan työntää molemmin käsin ja käyttää myös vartalon painoa, kun puukappale on kiinni työpöydässä. Puukolla vuoltaessa käytössä on vain toisen käden voima ja ranne väsyy nopeasti.

Kuksan ulkopuolelta veistetään puuta niin paljon, että seinämä jää vahvuudeltaan korkeintaan noin sentin paksuiseksi. Reunaa kohti seinämää ohennetaan ja lähellä pohjaa se voi olla ehkä paksumpikin. Kahvan muotoilussa on monia vaihtoehtoja (kuva alussa). Usein näkee käytettävän koko kuksan korkuista, kahdella sormenreiällä varustettua kahvaa. Pienissä kuksissa kahvaan ei sovi kuin yksi reikä. Pahkakuksassa kahva on yleensä lyhyen varren tapainen reiätön uloke.

Viimeistely

Kuksan pinnat viimeistellään hiomalla. Tähän työvaiheeseen kuluu runsaasti aikaa, jos haluaa hyvän lopputuloksen. Hionnan ensimmäisessä vaiheessa kannattaa käyttää apuna konevoimaa. Kupin sisäpinta voidaan hioa porakoneeseen kiinnitettävällä pienellä pyöreällä hiomakivellä ja ulkopinnat hiomalaikalla tai nauhahiomakoneella, jos sellainen on käytettävissä. Hiomista jatketaan käsin vaihtamalla hiomapaperi asteittain yhä hienompaan. Ennen viimeistä hiomista puun pinta kannattaa kostuttaa kevyesti vedellä ja antaa sen taas kuivua. Näin hiomisen jäljiltä osittain puusta irronneet syy nousevat pystyyn ja karkeaksi muuttunut pinta saadaan hiottua lopulliseen sileyteen.

Puu on kyllästettävä öljyllä, jotta lika ja maut eivät tartu puuhun. Öljynä voi käyttää ruokaöljyä, parafiiniä tai kookosrasvaa. Kuosmanen neuvoo käyttämään mehiläisvahaa. Itse olen viime aikoina käyttänyt pellavaöljyä, joka on hyvä puun pintakäsittelyaine. Aaltosen ja Arkon (1997) mukaan vanhat erämiehet suorittavat kyllästämisen rommilla tai konjakilla. Tarinoiden mukaan näitä "kyllästysaineita" voi tarvita hyvinkin paljon. Varsinkin erämiesten vaimot ovat usein ihmetelleet, kuinka yksi kuksa voi imeä litrakaupalla näitä kalliita tisleitä.

Testaus

Valmiin kuksan tilavuuden voi määrittää täyttämällä sen vedellä ja mittaamalla siihen sopivan vesimäärän. Edellä kerrotun mitoituksen mukaan valmistetun kuksan tilavuudeksi tulee reilut 1,5 dl. Todelliseen käyttöön tehty kuksa saisi olla ehkä hieman isompikin.

Kuksan kestävyys selviää, kun siihen kaataa kiehuvaa vettä. Ainakin kolme valmistamistani kuksista on tässä vaiheessa haljennut etuosastaan. Turhan työn välttämiseksi testin voi tehdä jo ennen ulkopuolen ja kahvan viimeistelyä. Ennen testiä on kuitenkin sisäpinta hiottava ja öljyttävä. Tällöin kannattaa huomata, että öljytyn puun hiominen on hakalaa, koska se tukkii hiomapaperin. Jos kuksa on tehty koriste-esineeksi, voi testin jättää tekemättä. Käyttökuksa kannattaa kuitenkin ehdottomasti testata, jotta ensimmäisellä käyttökerralla ei tulisi ikävää yllätystä.

Lisävarusteet

Kuksa varustetaan yleensä nahkahihnalla, josta sen voi ripustaa vyölle tai rinkan päälle. Hihna pujotetaan kahvan sormenreikään tai sitä varten kahvaan porattuun reikään. Samaan hihnaan voi lisäksi kiinnittää pienen puulusikan, joka on erittäin tarpeellinen, ainakin jos käyttää kahvissa sokeria.

Kuksan kahvaosaan voidaan lisäksi upottaa luusta tai hirvensarvesta valmistetun luulyötteen. Tähän luulyötteeseen voi kaivertaa omistuskirjoituksen ja muita koristekaiverruksia.

LÄHTEET:
AALTONEN, T. & ARKKO, M. 1997. Vanhat hyvät erätaidot.
KUOSMANEN, J. 1998. Näin syntyy kuksa. Latu ja polku. 7/98: 20 - 21.
Niko Nyman. Kuksan teko. http://gamma.nic.fi/~niny/


Sivun alkuun

koti

EK