Eurajoen LA-Kerho ry EULA

Linkit
Vieraskirja Lue/Kirjoita




LA-RADIOSUUNNISTUS ELI RASTIAJOT:

Olet varmaan maantiellä kulkiessasi nähnyt autoja, jotka on varustettu jos jonkinmoisilla antenneilla. Auton sisältä kajastaa karttalampun vaimea hehku, jonka valossa näet apukuljettajan kumartuneena jonkin ylle, kuin tutkiakseen jotain. Olet aivan oikeassa, kyllä hän tutkiikin, karttaa. Olet juuri tavannut rastiajoa harrastavan autokunnan, yhden niistä, jotka viikonlopusta toiseen kiertävät pitkin Suomenmaan teitä harrastuksensa, rastiajojen, merkeissä. Mikä tai mitä sitten on tämä monien kymmenien suosima, mutta myös vielä useimpien haukkuma harrastus, joka yhdistää alan harrastajia ikään ja tai sukupuoleen katsomatta?
Rastiajolla tarkoitetaan kilpailua, jossa autokunnat etsivät teiden varsille piiloutunutta äänimerkkiä antavaa asemaa. Kilpailu voidaan myös käydä ns. käsikapulajuoksuna, mutta nämä kilpailut ovat äärimmäisen harvalukuisia. Rastiajojen tarkoitus on että autokunnat löytävät nämä rastit tietyssä järjestyksessä, eteenpäin ajamalla ja mahdollisimman lyhyellä kilometrimäärällä, sallittuja teitä käyttäen.

RASTIAJOT EIVÄT OLE NOPEUSKILPAILU !!!!

Todellakaan, rastiajot eivät ole nopeuskilpailu, vai onko jos 100 km:n reittiin kuluu aikaa viisikin tuntia? Nopeuskilpailuja järjestää aivan erityyppiset seurat. Mitä ajoissa sitten haetaan? Niinkuin alussa jo todettiin niin äänimerkkiä antavaa asemaa. Tämä voi olla lähes minkälainen la-asema tahansa, josta lähetetään jatkuvaa äänimerkkiä, joka lähes aina on piippausta. Jaa miksikö piippausta? No siksi, että puhuttu lähete sotkeutuu paljon helpommin kuin jatkuva, tasavahvalla modulaatiolla tapahtuva piipitys. Ja onhan se rastihenkilöillekin huomattavasti helpompaa, laittaa katkaisijasta ääni taivaalle, kuin höpöttää jonninjoutavia tunnista toiseen. Ajatelkaapa vaikka itseänne moiseen tilanteeseen, puhua pölpöttää samalla voimakkuudella, vaikka vaan kaksi tuntia! Ei onnistu ainakaan allekirjoittaneelta.
Rastisuunnistusta harrastetaan Suomessa melko laajasti. Aktiivisia ajajia löytyy eteläisen Suomen alueelta useita kymmeniä. Meitä löytyy tällä hetkellä ainakin seuraavilta alueilta: Helsingin, Turun, Forssan, Harjavallan, Nakkilan, Ikaalisen, Porvoon, Porin, Rauman ja tietenkin Eurajoen seuduilta. Jos vielä lukuun lisätään "satunnaiset matkailijat" niin onhan meitä siinä.
Ikäjakaantuma on melkoinen, kun vanhimmat ajurit ovat jättäneet kuudenkympin rajapyykin jo taakseen ja nuorimmilla karttureilla ovat korvantakuset vielä lähes märkinä, jos tällainen vanha sanonta sallitaan , ketään loukkaamatta. Jotenka ei millään muotoa voida puhua nuorison harrastuksesta.
Niin, ja unohtamatta rotumme kauniimpaa sukupuolta, joita heitäkin on mukana enenevässä määrin, niin ajajina kuin karttureinakin. Niin, ja unohtamatta heidän suurta panostaan kanttiinien hoidossa sekä kanttiineissa myytävien tuotteiden valmistuksessa.

Kiitos heille siitä.

Kilpailuja pidetään hyvin monentasoisia. On aivan pieniä ns. harjoitusajoja, sitten sellaisia pieniä kilpailuita joissa rasti- ja kilometrimäärät jäävät vähäisiksi, pyttyajot, jotka jo keräävät enemmän osanottajia, samoin kuin kinkkuajot, joissa perinteisesti on kinkkuja palkintoina. Sitten on tämä rastiajojen kuninkuusajot eli Suomen mestaruusajot, jotka ajetaan Cup muotoisena.
Tänä vuonna, kuten niin monena aikaisempanakin vuonna Suomenmestaruudesta kamppaillaan viidessä osakilpailussa. Niistä saatujen tulosten perusteella palkitaan kunkin vuoden SM-mitalistit.

Mutta mennäänpä itse asiaan, mitä rastiajoissa tapahtuu, ja miten.

Kaikki alkaa siitä, kun seura päättää järjestää kisat. Seuran organisaatiossa, saattaa olla jo valmiiksi valittu rastitoimikunta, jolloin siitä on kohtalaisen helppo alkaa pyörittää systeemiä. Jos näin ei ole, niin sitten se jo vaikeampaa, mutta oletetaan että on. Kilpailulle valitaan kilpailunjohtaja, ratamestari, rastihenkilöt, mittarintarkastushenkilöt, valvojat, tuloslaskennan suorittaja, kanttiinin hoitajat + kaikki muut tarvittavat. Sen jälkeen ratamestari aloittaa radan suunnittelun ensin kartalla ja kun on päässyt mieleiseensä tulokseen kartan kanssa, siirtyy hän autonsa kanssa viettämään yksinäisiä hetkiä maantielle, jossa hän mittaa reitin pituuden, välimatkat, kokonaismatkan, etsii mahdolliset oikotiet yms. Kun nämä kaikki on nipussa ja rastiäänien kuuluvuuskin on todettu, alkaa eka vaihe olla valmis. Kilpailukutsujen lähettelyn ja bulletiineissa luettujen tiedotteiden jälkeen alkaa kuumeinen odottelu, kuinka monta kilpailijaa saapuu kisoihin. Kilpailu alkaa siten, että autokunta saapuu ja suorittaa ilmoittautumisen, jossa selviää nimet, seura, jota edustetaan ja kilpailuluokka. Tämän jälkeen, kun kaikki ovat paikalle saapuneet, myös matti myöhäiset, katsastetaan kilpailijoiden autot, jolloin todetaan, ettei luvattomilla koneilla ajeta kilpailua, antenneiden asennot, tarkistetaan muut kommunikointivälineet ja todetaan kilpailijoiden varusteiden laillisuus. Sen jälkeen kilpailijoille ilmoitetaan paikka, missä mittarit luetaan, jotta tiedetään mennä pyörittämään mittarit oikeaan asentoon. Jaa oikeaan asentoon, mitä hittoa tuo meinaa, moni ajattelee. Mittareiden oikeaan asentoon ajamisella tarkoitetaan sitä, että matkamittarin viimeinen lukema on juuri vaihtumassa, niin että molemmat numerot ovat näkyvissä. Tämän jälkeen autot ohjataan tiettyyn paikkaan odottamaan, että kaikkien autojen mittarit on luettu. Kun se on tehty, joku kilpailun järjestäjistä aloittaa letkan ajattamisen mittaradalle. Mittarata on valmiiksi etukäteen mitattu 10 km:n pituinen matkataival, joka ajetaan jonossa. Siinä vaiheessa, kun mittarilukemat saavuttavat saman asennon, kuin alkuluennassakin, tosin kymmenen kilometriä isompana, pysäytät auton tien reunaan ja jäät odottamaan henkilöä, joka tulee ja ilmoittaa sinulle kertoimen jolla ajamasi matka muutetaan todellisiksi kilometreiksi. Täh ! , miettii nyt mahdollisesti joku. Tällä tarkoitetaan sitä, kun jokaisessa autossa matkamittari näyttää jotain muuta, kuin todellista matkaa. Näin saadaan kaikille ajoneuvoille vertailulukema, joka sitten muutetaan kilpailun lopussa todeksi. Tämän jälkeen saat kanavan numeron jolta ääntä alkaa kuulua, ja ei muuta kuin suuntimaan.

Kuinka suuntiminen tapahtuu?

Malli no: 1. Autossa on valmiina la-antenni jossain tietyssä kulmassa autoa. Yleisimmin antenni on jommassa kummassa takakulmassa, jolloin auto " suuntii ", vastakkaisella etukulmalla paremmin. Eli, jos antenni on auton vasemmassa takakulmassa, niin oikean etukulman suunnasta tulee vahvin signaali, ja jos taas oikeassa, niin silloin vasemman etukulman suunnasta.

Malli no: 2. Antenni sijoitettu auton takaluukkuun, tai vetokoukkuun, auton sivusuunnassa keskelle, saadaan paras suunta lähes suoraan eteenpäin.

Malli no: 3. Autoon on sijoitettu kaksi antennia siten että, toinen on mahdollisimman edessä, katolla, ja toinen auton perässä takaluukussa, tai puskurissa, tai jossain muussa vastaavassa paikassa. Nämä antennit ovat kytkettyinä toisiinsa ja antavat parhaan suunnan ainoastaan eteenpäin.

Malli no: 4. Kilpailijat käyttävät niin sanottua " haavia", joka voi olla kiinnitettynä esim: kattotelineeseen. Tämän käytöllä säästytään auton niinsanotulta pyöritykseltä.

Suuntia voit myös käsikapulalla. Se taas kuuntelee parhaiten takaapäin.

Nyt kun nämä asiat ovat suurinpiirtein tiedossa, palataan takaisin siihen lähtökohtaan jossa olit juuri saanut tiedon, miltä kanavalta ääni kuuluu. Saatuasi omasta mielestäsi hyvän suunnan, passitat kartanlukijasi ulos ottamaan kompassiin sen saman suunnan, jotta voitte ruveta kartalle piirtämään suuntaviivoja, ja plokkaamaan lyhyintä mahdollista kulkureittiä. Kun viivat ovat vedetty ja olette pitkällisen pohdinnan jälkeen valineet mielestänne lyhyimmän tien niin ei muuta ku menoks. Risteäviä teitä, erkanevia teitä, kaiken suuntaisia teitä, teitä, joita ei edes ole kartassa, miten tästä oikein selviää?, käy monen aloittelevan mielessä. Mutta kuinkas ollakaan, aikas kun olette siellä tuskailleet, huomaatte suureksi riemuksenne että sinkku on jo kasvanut niin suureksi, että se tulee kaikista salvoista läpi, jotenka sen täytyy olla hyvin, hyvin lähellä. Ja jos oikein hyvä tuuri käy niin se ei ole sen joen takana joka siinä vieressä virtaa vaan, rasti on saman tien varrella. Jännityksellä odotatte toimitsija merkintöjä kilpailu korttiin, jota seuraa varovainen kysymys: kuinka paljon tähän rastille oli ihanne kilometrimäärä?
Sen jälkeen uusi kanava, uudet suunnat ja matkaan. Kun kaikki rastit ovat löytyneet, viimeisellä rastilla ajetaan vielä "loppumetrit "joilla tasataan viimeiselle rastille tulleet sadat metrit. Sen jälkeen takaisin kilpailukeskukseen odottamaan tulosten julkaisua.
Jos kaikki onnettaret ovat olleet puolellanne olette mahdollisesti jopa palkinnoilla, joka antaa uutta intoa seuraavaan kilpailuun. Tai jos käy oikein kehno munkki häviätte muutamalla kymmenellä metrillä kilpailun jollekin ennen kilpailleelle, joka tiesi, kummalta puolelta joku tietty kirkko pitikään kiertää. Näin kävi muunmuassa allekirjoittaneelle eräässä kisassa. ARVAA HARMITTIKO?

Mutta ei se kauan harmittanut.

Monia vuosia rastiajoa harrastaneena, voin omakohtaisesti sanoa näiden kymmenien kilpailujen olleen mielenkiintoisia ja mieleenpainuvia.

Suosittelen lämpimästi.

Aiheeseen liittyvistä kysymyksistä, voi ottaa yhteyttä kerhoihin, rastiajoa harrastaviin henkilöihin, ja allekirjoittaneeseen, me annamme kyllä tietoa ja opastusta parhaan kykymme mukaan.

Ei muuta kuin: antennit autoon ja kilpailemaan.

TERVEISIN: VAARI