Hilima, Hoppinghams Chocolate Kiss, tuli taloon vuoden ikäisenä "varhais teininä". Olimme etsineet punaista narttupentua, mutta Hilman ilmaantuminen tarjolle muutti kaiken. Anitta Kilpeläinen tarjosi Hilmaa meille sijoitukseen ja ensisilmäyksen jälkeen tiesimme Hilman olevan meidän valintamme. Näytti kovasti siltä, että tunne oli molemminpuolinen.

 

Hilman suosikki harrastukset ovat agility, kivien pyörittely ja nyttemmin myös mökkirannassa pulikoiminen. Myös näyttelykokemuksia on kertynyt. Uutena tulokkaana ja täysin vihreänä Kouvolan kansainvälisessä kilpailussa 2000 tuli SA, suureksi yllätykseksemme. Myös muissa näyttelyissä on käynyt ilmi, että tytössä on potentiaalia.

 

 

Hilman ja emäntänsä Helin suurimpiin intohimoihin kuuluu kuitenkin eittämättä agility harrastus. Ei mennyt kuin viikko Hilman saapumisesta, kun kaksikko jo oli agilityn peruskurssilla. Tämä olikin oikein sopivaa, sillä haimme harrastuskoiraa ja vuoden ikäisenä Hilma oli heti valmis harraste koira. Väliin jäi sisäsiistiksi opettaminen, ruokailu ja hihnassa opettelut. Päästiin heti asiaan. Kouvolassa on vireä harrastajajoukko ja molemmat ovat löytäneet kentältä paljon uusia ystäviä.

 

 

Hilma on lähes järjestään karauttanut radan läpi puolet alle ihanne ajan, tosin tarkkuushan siinä hiukan kärsii, mutta pienellä harjoituksella ja kun emäntä ehtii mukaan vauhtiin niin parivaljakko on varsin pystyvä. Lempinimi ”Naton ohjus” ei liene turha. Onhan Hilma jo ansainnut hiukan nappuloita kilpailemalla, joten ei menne aikaakaan, kun voimme lopettaa työssä käymisen! (= Myös heti aloitettu toko koulutus opetti istumaan, olemaan paikalla ja käyttäytymään muutenkin kauniisti (riippuen päivästä, tietysti).

 

 

Syksyllä 2000 hankkimamme kesämökki on tuonut villille seikkailijalle paljon uusia virikkeitä. Siellä on niin paljon kivenkoloja ja juurakoita joita nuuhkia ja tutkia. Tosin ensi alkuun mökillä ei ollut ollenkaan hauskaa, joka puolelta kuului outoja ääniä ja pimeääkin oli, mutta nyt kesällä maistuu jo rantaleikit ja omat jännät seikkailuretketkin. Takaisin kaupunkiin tultuamme on ilme useimmiten hapan; ”Tännekö me taas tultiin?”

 

 

Hilma tyttö on yleensä luonteeltaan äärimmäisen kiltti ja tottelevainen koira, vaikka nyt reilut kaksi vuotiaana ilmenee hieman "selektiivistä kuuloa" ja pitäähän sitä ottaa välillä laumasta mittaa. Hilman silmistä loistaa järjen valo, ja hän on hyvin tarkkasilmäinen. Heti saavuttuaan kanssamme Kouvolaan Hilma sopeutui mukavasti talouteen. Parin viikon lattialle pissaamisen jälkeen onnistui jo ulos pyytäminenkin. Nyttemmin Hilma on oppinut pissaamaan käskystä ”Hilma, tee pissit”!

 Hilmalle oli ostettu oma koppi ja lelujakin oli jo hankittu, vaikkei koiraakaan oltu vielä haettu. Nykyään sana ”pallo” aiheuttaa villin ravin olohuoneesta keittiöön ja takaisin, pallo tietysti suussa, tai köysi, kumpi nyt sattuu löytymään ensiksi… Myös hienoinen vihje ”ulos pissille” aiheuttaa samansuuntaisen reaktion. Pallosta onkin tullut ehdottomasti lempilelu, jonka perässä on tosi hauskaa kirmata ja ottaa komeita koppeja.

 

 

Ja jos joku väittää, ettei koirat näe televisiota !? TV:n luonto-ohjelmat ovat parasta antia. Seeprat, virtahevot, marakatit, kissat ja koirat saavat ansaittua huomiota heti kun vaan vilahtavat ruudussa. Tosin sitten pitää kyllä käydä eteisessä tarkistamassa, ettei nyt vaan isäntäväki ole hommannut tilalle hyeenaa tai kobrakäärmettä…

 

 

Terrieri- luonteensa ansiosta Hilma on ns. ”suorapuheinen”. Jos jonkun koiran nassu ei miellytä, tai vastapuoli ärhentelee kovasti, on Hilman leveys yhtäkkiä puolet entisestä ja karvojakin tuntuu olevan enemmän kuin hetkeä aiemmin. Hieman yllättävästi Hilmasta löytyy jopa vartiokoiran aineksia, ainakin siihen malliin alkaa kuulua ”pöhinää” jos näköpiirin laitamille tulee jokin, josta ei saa selvää tai jota ei tunne. Rotua tarkemmin tuntemattomat ihmiset jakautuvatkin tasan kahteen leiriin, ne joiden huulille nousee leveä hymy nähdessään Hilman vetävän tasaisesti nelivetona isäntäparia perässään, ja sitten niihin jotka ottavat ihan varmuuden vuoksi askeleen sivummalle kohdatessamme. Onneksi hymyilevät ihmiset ovat enemmistössä! :)

 

 

Kaiken kaikkiaan Hilmasta on tullut rakas perheen jäsen, joka on paikkansa lunastanut tiiviisti isäntäväen välissä sängyssä. Tottakai luvan kanssa, paitsi tietysti silloin kun lupa ”unohtuu”. Muuten tyttö odottaa kiltisti makuuhuoneen ovella sallivaa merkkiä. Ruokailuihin valmistautuminen menee leppoisan ”jutustelun” saattelemana, kun niin kovin nälkäinen (ja kovin puhelias) Staffi johtaa keskustelun kulkua omalla hauskalla tavallaan…

 

Hilmalle ja isäntäväellekin voi lähettää sähköpostia osoitteeseen msra@saunalahti.fi

 

Hilmahead.jpg (8172 tavu(a)) Hilmahead2.jpg (9937 tavu(a)) Hilmahead3.jpg (7986 tavu(a))
Hilma