Ongelmia siperianhuskyjalostuksessa
Luise H. Foley 1961 (ISHC 1994)
Käännös Hannu Rauhamaa (Siperianhusky 1/95)

Seuraavan artikkelin tekee merkittäväksi sen alkuperäinen julkaisuvuosi 1961, eli neljä vuotta ennen ensimmäisen siperialaisen rekisteröintiä Suomessa ja kuusi vuotta ennen SHS:n perustamista.

Sanotaan, että siperianhusky on kilpailuvaljakoissa korvattu yhä enenevässä määrin risteytys- ja ajokoirilla. On aika meidän rodulle omistautuneiden kohdata asia reilusti ja objektiivisesti nähdäksemme, mitä on tehtävissä, jotta saisimme siperialaisen takaisin kilpailuvaljakoihin.

Tilanne on epäterve, kun meillä on kaksi eri tyyppistä siperianhuskya ja koko ajan laajeneva kuilu näiden tyyppien välillä. Kilpailijoiden yhteinen mielipide on, ettei nykyisillä näyttelytyypin koirilla voi kilpailla.

On totta, että tämä tyyppi loistaa poissaolollaan kilpailuvaljakoissa. Tämä on sinällään todiste siitä, että siperianhuskyt ovat nopeasti menettämässä ominaisuuksiaan, joiden vuoksi niitä on lukemattomia vuosia kasvatettu. Tämä ei varmasti ole miellyttävä ulkonäkö joko näyttely- tai kilpailutyyppien kasvattajia varten. Jotain on tehtävä ennen kuin se on liian myöhäistä. Näyttelytyypin koiria on tuottoisasti kasvatettu ja kasvatetaan tietynlaisen kauneuden vuoksi, joka miellyttää näyttelytuomareita ja on vielä kohtalaisen hyvin rodun varsin ylimalkaisten standardien puitteissa. Pystyvätkö nämä koirat kilpailemaan näyttää olevan viimeinen huomioonotettava seikka.

Toisaalta on kasvatettu suhteellisen vähän huipputyyppisiä kilpailusiperialaisia. Jotkut innokkaat kilpailijat ovat omaa valjakkoaan varten käyttäneet jalostuksessa aikaisemmin tärkeän kilpailulinjan alkuperäistyypin joitakin jälkeläisiä. Niin muodoin hyvät kilpailusiperialaiset ovat harvinaisia ja kalliita. Niiden lukumäärä on jopa vähentynyt siihen saakka, että puhdas alkuperäinen kilpailulinja saattaa hyvinkin kadota lopullisesti, ellei niiden kasvattamista rohkaista. Leonhard Seppälä on lausunut, että kasvattajat eivät suosi oikeanlaisia siperialaisia. Se on hänen selkeä vastauksensa kysymykseen, jonka Northern Dog News asetti: "Miksi useimmat tunnetuista kilpailijoista siirtyvät risteytys- ja ajokoiriin? Eivätkö he pidä siperialaisia kyllin hyvinä voittamaan ilman apua? Voiko oikeanlainen siperialainen tulla näyttelytyypistä?" Ilmeisesti ei. Sen on tultava kilpailutyypistä. Yksinkertaisesti niiden kasvattajien, jotka ovat kiinnostuneita rotumme edistämisestä, täytyy harkita vakavammin kilpailukyvyn jalostamista, kuin sitä, mistä yleisö pitää ja tuomarit suosivat.

Kuitenkin varma mielipiteeni on, että monia kilpailutyyppisiä siperialaisia voidaan näyttää menestyksellä näyttelykehässä. Minulla on ollut ilo nähdä joitakin mahtavia puhtaan kilpalinjan koiria, jotka ovat standardien mukaisia kaikissa suhteissa lähtien kokonaisrakenteesta aina kaunismuotoisiin päihin korkealle asettuneine korvineen. Nykyään on vain muutamia kasvattajia, jotka ovat tietoisia kilpailusiperialaistensa näyttelyominaisuuksista, mutta onneksi kiinnostus on alkanut kasvaa. Jotkut näistä kasvattajista ovat asettaneet näytteille joitakin kilpailukantaansa kuuluvia koiria masentavin tuloksin. He eivät tajua, että on mahdotonta vain korvata valjaat näyttelytaluttimella ja viedä koira kehään. Vie paljon aikaa ja kärsivällistä ponnistelua kouluttaa hyvä kilpailukoira. Samoin vaatii aikaa, vaivaa ja hiukan kokemusta kouluttaa koira näyttelyyn.

Kun kilpailutyyppinen koira alkaa voittaa näyttelykehässä, useammat kasvattajat rohkaistuvat kasvattamaan niitä. Kun heidän määränsä kasvaa, kilpailijoilla on enemmän valinnanvaraa ja parempia siperialaisia tuotetaan sekä kilpailuvaljakoihin että näyttelykehiin.