Kylmät tassut

Therese Persson, ”Kuinka arktiset rekikoirat sietävät kylmää”

Käännös Hannu Rauhamaa

Arktiset rekikoirat elävät ankarassa ilmastossa, missä usein on erittäin kylmää ja maa on lumen peittämä. Erityisesti kohdistuu kylmä jalkoihin ja kuonoon. Ei ole lainkaan epätavallista, että ilman lämpötila on alle -30 astetta. Koiran ruumiin tärkeimmissä osissa (pään ja keskiruumiin sisällä) on lämpö noin +37 astetta. Näin tulee lämpötilaero koiran  sisäosien ja ympäristön välillä hyvin suureksi, yli 65º C!

Lämpötilaero koiran ja ympäristön välillä on liikkeellepaneva  voima, joka aiheuttaa koiralle lämpöhävikkiä. Oletamme lämpötilan -30 asteeksi. Jos koira tällöin yrittää pitää koko ruumiissaan tasaisen +37 asteen lämmön, paleltuu se pian jaloista, kuonosta, korvista ja hännästä. Näissä ruumiinosissa on nimittäin erittäin suuri pinta-ala sekä suhteessa koko ruumiiseen että suhteessa omaan kokoonsa, lämpöhäviö lisääntyy niistä voimakkaasti. Tassut ja kuono  ovat myös suorassa yhteydessä lumeen. Sitä paitsi niissä on ohuempi turkki ja siten huonompi lämpöeristys. 

Mutta kuinka sitten arktinen rekikoira sietää kovaa kylmyyttä? Syy selviämiseen on se, että se pystyy pitämään eri lämpöä eri ruumiinosissa. Ilmiötä kutsutaan alueelliseksi erilämpöisyydeksi.

Kuten sanottiin aiemmin, jalat ja kuono ovat eniten alttiit ruumiinosat. Jalkojen lämpö ei ole +37º, vaan vähenee koko matkan tassuja kohden. Kun ulkoilma on -30º, laskee lämpötila vatsan lähellä olevista raajoista +35 asteesta +14 asteeseen polvien kohdalla ja aina 0 asteeseen anturoissa. Kuononpää pitää lämpötilan noin +5 asteessa. Raajojen ja kuonon alhainen lämpötila pitävät lämpöeron näissä ruumiinosissa pienenä ympäristöön nähden. Täten vähenee sekä lämpö- että energiahäviö. Näiden säästöjen avulla voi koira pitää tärkeimpien ruumiinosien lämmön +37 asteessa.

Kuinka raajojen lämpötila laskee? Eräs keino olisi yksinkertaisesti vähentää verenkiertoa raajoihin ja näin ollen lämmönvientiä sinne. Raajat jäähtyvät silloin itsestään. Mutta jos verenkierto laskee, vähenee myös hapen ja ravinnon kulku raajoihin ja se ei ole hyväksi. Siksi on rekikoirilla (ja monilla muilla eläinlajeilla) erityinen mekanismi lämmön kuljetuksen pienentämiseksi. Niillä on lämpövaihdin. Valtimot raajoihin ja laskimot niistä sijaitsevat hyvin lähellä toisiaan ja syvällä raajojen sisällä. Lämpövaihdin toimii seuraavasti. Lämpö, joka on matkalla raajaan lämpimän veren kera, kulkee suurelta osin raajan jättävän kylmän veren yli. Näin tämä lämpö jää jäljelle ruumiiseen ja raajat pysyvät kylminä.

Jos koira ylikuumenee, voi se johtaa lämpöä sen sijaan poispäin. Lämpövaihdin toimii toiseen suuntaan, lämmönluovutus raajoissa kasvaa voimakkaasti ja ruumiinlämpö laskee.