Siperianhuskyn työskentelykyky
Dr. Roland Lombard 1980 (ISHC 1994)
Käännös Hannu Rauhamaa (Siperianhusky 1/95)
Seuraavan puheen Doc Lombard piti Garden State Siberian Husky Clubilla 1980.
Joitakin viikkoja sitten mietin, mistä haluaisin keskustella kanssanne. Kuten tiedätte aihe "siperianhuskyn työskentelykyky" on hyvin kinkkinen. Ajattelin antaa teidän valita kahden välillä - mitä haluatte kuulla, tahi mikä saattaa loukata joidenkin tunteita. Ajateltuani tätä tunsin, etten olisi rehellinen, jos sulkisin pois edessämme olevat ongelmat silloin kun meidän on kohdattava yleisö ja sanottava, että siperianhusky on todella rekikoira.
Heikko muistini ulottuu aikaan useita vuosia ennen kuin siperianhusky hyväksyttiin Amerikan Kennel Klubiin. Varhaiset muistot ovat siperialaisista, jotka Seeley lainasi minulle talveksi, kolme valkoista siperialaista, jotka tulivat minulle Seppala/Ricker kennelistä ja olivat perua niistä yhdeksästä siperialaisesta, jotka he valitsivat Alaskasta.
Päätettyäni yliopiston palasin rekikoirakilpailun pariin päähänpinttymänä siperialaiset. Samalla kun suurin mieltymykseni kohdistuu siperianhuskyyn, ihailen myös mitä tahansa koiraa, joka tekee työnsä rekikoirana. Ensimmäiset koirani eivät olleet eivät olleet siperialaisia, mutta suurimmat menestykseni Uudessa Englannissa ja Kanadassa saavutin puhtailla siperialaisvaljakoilla.
Aloittaen 30-luvun alussa siperianhusky löi vähitellen itsensä läpi voittajien piiriin uudessa Englannissa ja Itä-Kanadassa ja lopulta 50-luvulla ja 60-luvun alussa asteittain korvasi suosituimmat risteytyskoirat suurimmassa osassa menestyneitten ajajien valjakoita. Huomatkaa, että ne juoksivat Quebecin houndeja ja vinttikoiraristeytyksiä vastaan. Ympyrä on sulkeutunut ja nyt tärkeimmistä maailmanluokan valjakoista on löydettävissä vain erittäin harvoin siperialaisia.
Kilpaillessani ensimmäisenä vuonna Alaskassa 1958 koko valjakkoni oli rekisteröityjä siperialaisia. Olimme täysin valmistautumattomia uriin ja olosuhteisiin. Olimme neljänsiä Anchoragen MM-kilpailuissa sekä toisia Fairbanksin NAC:lla. Jos olisin ollut fiksumpi, valjakkoni olisi voinut voittaa. Seuraavana vuonna paransimme sijoitustamme MM-kisassa ja voitimme NAC:in. Aina 70-luvulle saakka kilpavaljakossani oli yli puolet siperialaisia. (I had over half Siberians on my team. - Jälkeenpäin on käyty keskustelua, josko Lombard tarkoitti, että hänen koirissaan oli yli 50% siperialaista, vaiko että hänellä oli yli 50% siperialaisia. Suomentaja).
En hyväksy selittelyjä, että koirat nykyään ovat nopeampia ja juosseet karkuun siperialaisilta ja että siperialainen on luonteenomaisesti pitkän matkan raataja. Parhaina päivinään siperialaiset juoksivat nopeammin ja kestivät kauemmin kuin muut osanottajat. Nopeimmat noista siperialaisista voisivat juosta parhaiden nykykoirien kanssa.
Mitä on tapahtunut? Noina varhaisina aikoina kilpailukennelit kasvattivat siperialaisia. Treenauksen jälkeen vain parhaat rekikoirat pidettiin. Vain parhaita tuloksentuottajia käytettiin jalostuksessa. Ainoa tarkoitus oli tuottaa parhaita rekikoiria. Paljolti samalla tavoin kuin Siperiassa ihmiset tuottivat koiria tarpeisiinsa.
Jotkut teistä voivat tuoda esiin vertailuaikoja. Valjakot ovat tulleet nopeammiksi. Siihen on monta syytä. Treenausmenetelmät. Huolenpito koirista. Välineet. Urien laatu. Mutta perussyy on niin monen superkoiran kokoaminen kuhunkin valjakkoon. Usein yhdistetään parhaat aina kahdeksasta-yhdeksästä alaskanhusky-huippukennelistä. Joskus 16 koiran valjakko valitaan 500:sta hienosta koirasta. Pentupohja noille 500:lle koiralle saattaa olla 1500 pentua. Se on lukumäärien leikki.
Haluaisin täsmentää, että ymmärrän täysin sen muuttuvan roolin, mitä siperialaisemme näyttelevät. Tiedostan, että todennäköisesti 95% nykyisistä siperialaisista ei koskaan tule vetämään rekeä. Kuitenkin uskon, että ne ovat fyysisesti ja henkisesti kykeneviä siihen.
Siperialaisen koiran sanotaan olevan 3000 vuotta vanha. Monia muutoksia on tapahtunut viimeisen 10-15 vuoden aikana. Useimmat merkittävistä kilpakenneleistä ovat poistuneet näyttämöltä. Ne harvat geenivarastot, joita voitaisiin käyttää come-backiin ovat hajallaan ympäri Pohjois-Amerikan mannerta. Nämä koirat eivät ole hyväksikäytettävissä. Ne omistaa suurelta osin ihmiset, joilla ei ole aikaa tai resursseja maksimoida niiden tärkeyttä ja ne tulevat vanhoiksi. Jotkut koirat, jotka kilpailivat maailmanluokassa, on pantu syrjään niiden erilaisen värin tai muodon vuoksi, samalla kun rodun kantakoiria ihaillaan. Nykyiset huippukilpailusiperialaiset ovat enemmän kantakoirien kaltaisia kuin useimmat ei-kilpailevat. Mitä tapahtui?
Erästä tärkeimmistä rekikoiran ominaisuuksista ei voi nähdä, tuntea eikä mitata. Tätä ominaisuutta kutsutaan asenteeksi tai rohkeudeksi ja se kirjoitetaan G U T S (S I S U). Ikävä kyllä pystyäksemme määrittämään, missä määrin koiralla tai koiralinjalla sitä on, ne on testattava suurten kilpailujen tulessa. Koirat, joita on sillä siunattu, haluavat jatkaa itsensä alttiiksi panemista jopa sen jälkeen, kun nääntymisen raja häämöttää sekä into ja huvi ovat kadonneet. Valitettavasti vie vain muutaman sukupolven ja tämä tekijä on kadotettu, mikäli valintaa ei suoriteta.
Nopeus tai sen puute on synnynnäistä koiralle. Suuri määrä koiria lopetetaan huippunopeuden puutteen takia. Jotkut pennut voidaan lopettaa jo 3-4 kuukauden iässä juostuaan vapaana polkupyörän tai aikuisen koiran jäljessä mailin tai pari.
Nykykulttuurissamme ihaillaan niin suuresti solakkaa ja kiinteää kuntoa, miksi siis annamme siperialaistemme olla niin lihavia? LUKEKAA ROTUMÄÄRITELMÄNNE!
Olen nähnyt näyttelyissä esiteltävän niin lihavia siperialaisia - suuret läskirullat molemmin puolin selkärankaa - että, kun askellusta on nopeutettu, rasva hyllyy edestakaisin nopeammin ja nopeammin ja näyttää siltä, että maili tunnissa lisää ja koira tuhoutuu itsestään ja roiskuu pitkin maisemaa. Toisaalta kilpailuun käytettäviä koiria pidetään solakoina, kuten urheilijoita, mitä ne ovatkin, syksystä kevääseen. Kesäisin niiden sallitaan saavan hiukan ekstraa. Puhuessani kilpailuintoilijoiden edessä sanon usein: "Haluaisitteko hyötyä kuukauden treenauksesta syksyllä valjastamatta koiraa? Se on helppoa! Ottakaa koiranne syystreenaukseen solakassa kunnossa."
Näyttää siltä, että monet siperialaisen omistajat elävät fantasioissa. He ovat varmoja, että heidän koiransa ovat kuin Togo ja muut suuret. Lyödäkseen Attlan tai Huntingtonin he näkevät tarpeelliseksi vain käyttää hiukan aikaa treenaukseen, kunhan golf-kausi on ohi. Näin ei asia ole.
Seppälä halusi aina ajaa suurella valjakolla. Hänen menestyksensä takia kanadalaiset asettivat seitsemän koiran rajan avoimen luokan kilpailuihinsa. Tällöin Seppälä valitsi joitakin suurempia siperialaisia valjakkoonsa. Tätä verta oli jonkin verran kantakoirissa. Monia vuosia olin aika perso nartuille, joita näin näyttelyissä, koska siihen aikaan koirilla ei ollut raskasta luustoa ja rinnan syvyyttä ja leveyttä. Ne eivät olleet myöskään menettäneet pään hienoa puhdaspiirteisyyttä.
Haluaisin lyhyesti käydä läpi joitakin fyysisesti luonteenomaisia piirteitä, jotka saattaisivat parantaa joidenkin siperialaisten toimivuutta.
Niin monta kertaa olen nähnyt siperialaisille omistautuneiden harrastajien työskentelevän ankarasti koiriensa kanssa ja tulleen häntäpäässä maaliin, sekä sitten lopulta lisänneen alaskalaisen johtoon parantaakseen valjakkoaan. Muutaman vuoden kuluttua on siperialaiset korvattu avoimen luokan valjakoissa. En usko, että menestytte erityisesti yrittäessänne kohottaa keskimääräisen siperialaisen tasoa tuottamaan superkoiran, joka voittaa suuret kilpailut. Ja jos saatte superkoiran, tarvitsette 15 lisää samaa taustaa.
Jos voisimme kuntouttaa ja testata suuren määrän rotua ja sitten jalostaa työskentelykykyä, se saattaisi onnistua. Saattaisitte edistyä nopeammin ottaessanne käyttöön ulkopuolisen kilpakoiran jalostukseenne. Älkää olettako, että jokainen pentu on voittaja. Earl Norris Alaskasta sanoo, että yksi superkoira tulee noin 400:sta pennusta.
Kun saatte haluamanne koiran, sisäsiittäkää hyvin läheisesti. Sisäsiitoksella teidän tulee paikantaa ja eliminoida viat. Paljon enempää ei tapahdu, jos se tehdään paikallisella tasolla. Jos on olemassa vilpitöntä huolta tarpeista, pitäisi muodostaa yhdistys tai liitto. Kokouksia pitäisi pitää, jotta määriteltäisiin, mitä voitaisiin tehdä. Eräs ensimmäisistä tarpeista on luetteloida koko Pohjois-Amerikassa käytettävissä olevat koirat, joilla on nykyisiä kilpailumenestyksiä. Kuvat, sukutaulut ja perusmitat pitäisi olla käytettävissä.
Jos ette koskaan voi ajaa tai kilpailla siperialaisilla, teidän pitäisi olla ylpeitä pitääksenne yllä tulevaisuuden työskentelykykyä.
Olkaa hyvät, tehkää se ja onnea yritykselle!