Old Mushers

(eli on hauskempaa treenata porukassa)

Old Mushers-kerhon kokous pidettiin Räyskälän lentokentän lähimetsikössä Kallen laavussa (jota hän haluaa aina kutsuttavan tiipiiksi, vaikka kaikki suomalaisugrilaiset tietävät, että sellaisen majoitteen nimi on suomeksi umpilaavu ja saameksi lavvu) sunnuntain ja maanantain välisenä yönä 26.-27.2.1995.

Kokous oli kerhon virallinen perustamiskokous, vaikka totesimme kerhon syntysanat lausutuiksi jo Suomalaisen Siperianhusky-seuran kesäpäivillä Lammin Evon Rieskan kämpällä heinäkuussa 1994. Ilkeät kielet jo tällöin yrittivät vääntää kerhomme kauniin nimen halpamaisesti "Olut Mushereiksi", mutta runsaan puolen vuoden kiirastuli ja käytännön harjoitukset ovat kiteyttäneet aatettamme ja kirkastaneet nimeämme.

Yksimielisesti totesimme seuraavien seikkojen olevan kerhon perusperiaatteina:
Old Mushers-kerho on selkeästi ja tunnustuksellisesti rasistinen ukkokerho. Rasistinen siksi, että varsinaisen jäsenen on omistettava vähintään yksi siperianhusky ja ukkokerho siksi, että varsinaisen jäsenen tulisi olla myös isoisä - poikkeuksia tietyistä painavista syistä johtuen voidaan hyväksyä (esim. Kuusisen Eila).

Old Mushers-kerhoon voi kuulua neljänlaisia jäseniä:

1. Varsinaiset jäsenet
  
     vähintään 50-vuotiaat, retkeilyajoon kykenevät (???) musherit.

2. Ihailijajäsenet
  
     alle 35-vuotiaat varsinaisten jäsenten ihailijattaret.

3. Tukijäsenet
  
     varsinaisten jäsenten oluthuollosta vastaavat alle 50-vuotiaat nuorukaiset ja muut ihailijajäseneksi kelpaamattomat

4. Kunniajäsenet
  
     varsinaisten jäsenten tavoin erityisen kunnostautuneet musherit ympäri maailmaa

 

Kerhon toimintaperiaatteena on yhdessä harrastaa valjakkokoirien treenausta ja niillä retkeilyä sekä siinä ohessa nauttia yhdessäolosta samanhenkisten vetokoiraihmisten parissa alkeellisia olosuhteita tai tiukkapipoisten arvostelua kavahtamatta.

Kerhon tarkoituksena on muodostaa monien paheksuma ns. "sisäpiiri", johon kukatahansa halukas mahtuu. Tämän vuoksi kaikkien yhdessä tapahtuvasta treenauksesta kiinnostuneiden toivotaan ilmoittavan nimensä ja puhelinnumeronsa kerhon toiminnanjohtajalle Kalle Pohjolalle, jotta jokaisesta, usein yllättävästäkin tapaamisesta voidaan heille ilmoittaa.

Treenaustoiminta tulee suurelta osin keskittymään Etelä-Suomen koetuimmille urille ja varmimmille lumialueille eli Räyskälään ja Evolle.

Ensimmäiset varsinaiset:
  
     Kurt Wallentowitz (ikäpresidentti)
        Kalle Pohjola (toiminnanjohtaja)
        Heikki Kuivamäki (varsinainen)
        Hannu Rauhamaa (sihteeri)

 

(Ote SIPERIAN HUSKY-lehdestä 3/95)

 

Näin kerhon toiminta alkoi!
          Ehkäpä hiukan leikkimielellä, muttei tyystin.

Sen jälkeen on tapahtunut paljon lisää.

Old Mushers-kerho on toiminut varsin aktiivisesti useilla rintamilla ja alkuvaiheessa eniten pinnalla ollut yhteistreenaus on jäänyt vähäisemmälle. Uusiksi painopistealueiksi ovat muodostuneet m.m. rekikoirakilpailuiden järjestäminen, nuorten valjakkourheilijoiden tukeminen ja siperianhusky-valjakoiden palkitseminen.

Jäsenistö on kasvanut ja laajentunut myös Suomen ulkopuolelle Saksaan, Itävaltaan, Ranskaan, Hollantiin, Tanskaan, Ruotsiin, Norjaan ja USA:han.

Vanhoja miespuolisia Old Mushereita ansiokkaasti tukeneet vaimot ovat saaneet oman jäsenluokkansa ja -merkkinsä nimittäin:

LaDy Mushers

OM-presidentti Kurt (oikealla) sekä OM-sihteeri Hannu


Photo Eeva Kupila