Jo kymmenen vuotta Humalaa

 

Lauantaina 12.10.2002 vietti Kurikan Olutseura Humala kymmenvuotisjuhliaan ravintola Catchyssa. Oktoberfest-hengessä kun oltiin, illan ohjelman aloitti olutseuralaisten riveistä koottu juomalaulukööri. 

Esitys koostui vanhoista tutuista juomalauluista, ja oli mukana pari harvemminkin kuultua sanoitusta. Laulujen välissä kuultiin olutkulttuurimme helmiä, kuten Oluen synty -runo Kalevalasta hieman tiivistettynä alkuperäisestä 400:sta säkeestä, sekä erinäisiä alkoholipoliittisia kannanottoja: 
- Mikä onkaan tyypillinen suomalaisen perheen alkoholiongelma?
- Emäntä saa raivarin, kun isäntä vähänkin tuoksahtaa.

Tasa-arvon nimissä myös naisia varoiteltiin viinaksien kiroista. Kansanlaulu Tuoll' on mun kultani sai uudelleen tekstitettynä yleisön suupielet kääntymään ironiseen hymyyn: Älä ota eukkoni ryyppyjä liikaa, muuten sua kohta koko Kurikka tsiikaa…

Olutseuran köörin lämmiteltyä lavalle päästettiin illan orkesteri, The Blueprints, jonka kokoonpano oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Bändin sielu, "kitaravelho" Arska Saari, venytti illan edetessä niin soittimensa kuin kasvolihaksensakin äärimmilleen, ja yleisö sai sitä, mitä oli tullut hakemaan.

Mukavana vastapainona Arskan bluesilmehdinnälle toimi Rehupiiklesistä tutun Petri Välimäen vähäeleinen, mutta vikkeläsorminen bassoittelu. Harri Ala-Kojolan (mm. Pepe Ahlqvistin H.A.R.P.) energinen ja teknisesti hallittu tykitys sai paikalliset rumpalit lähes pelonsekaisen kunnioituksen valtaan. Kurikkaa bändissä edusti toinen kitaristi Ari Antila, joka yhdessä Saaren Arskan kanssa intoutui ajoittain kiivaaseenkin vuoropuheluun kitaran välityksellä.

Blueprintsien varsinainen kosketinsoittaja, Pekka Marjanen, oli joutunut yllättäen työkomennukselle sotilaalliseen soittokuntaan, mutta ystävällisesti apuaan tarjosi sattumalta paikalle ilmaantunut kurikkalaissyntyinen Hämeen läänintaiteilija Kari Mäkiranta, joka oli urkujen takana heti kuin kotonaan. Ja mikäs siinä oli ollessa, kun bändi fiilisteli säästelemättä ja yleisö jammasi mukana. Pisteenä ii:n päällä olivat illan solistit, raspikurkku Joppe Palovaara ja tangoaksentin bluessoundiin vaihtanut Minna Hirvijärvi.

Jo kymmenen vuotta toiminut Kurikan Olutseura Humala ei siis keskity pelkästään oluen maisteluun, vaan sen toiminnassa keskeisen jalansijan ovat saaneet erilaiset tempaukset ja tapahtumat Kusikivijuhlista vuosittaiseen Olutviestiin. Jäseniksikin ovat tervetulleita kaikki täysi-ikäiset "kunnon kansalaiset", jotka ovat moisesta äksönistä kiinnostuneita. Tarvitsee vain seurata paikallisten kuppiloiden ilmoitustauluja ja bongata sieltä seuraavan kokouksen päivämäärä ja paikka sekä tulla rohkeasti mukaan.




"Oluen ystävät laulavat tässä, Humala, Humala, hei!" Olutseuran köörissä olivat mukana Jouni Mäki-Paavola (vas.), Esa Juvonen, Jari Mäki-Paavola, Satu Isoniemi ja Kirsti Mäki-Paavola.


The Blueprintsien kosketinsoittajaa tuurasi sattumalta paikalle saapunut lääninshamaani Kari Mäkiranta (vas.). Kurikkaa bändissä edusti myös Ari Antila kitaroineen.

Kaupungin tavoitelluimmat poikamiehet vauhdissa.


Olutta siellä ja olutta täällä, jokapuolella olutta, hiiala-hiiala-hei!

 

 

The eagle has landed - Viskisieppo on laskeutunut.

"Trink, trink brüderlein trink..."

"Lyörähän vetoa, notta emäntä ottaa tänään ruususkännin - sammuu saraksi vuoreksi..."

 

 


| Etusivu | Humala r.y | Kalenteri | Käymiset | Olutviesti | Kuvat | Linkit | Vieraskirja |