Kauppalehti 16.10.2000


www.helsinginsanomat.fi
KOTIMAA

Etelä-Pohjanmaalta lähtenyt monta merkkimiestä (19.10.2000)

Kurikkalaiset muistuttavat, ettei Jorma Ollila Seinäjoella syntynyt

SEINÄJOKI. Lasken latoja Etelä-Pohjanmaalla. Sitä vain, että onko niillä merkitystä. Mutta peltoa riittää. Itäsuomalainen katselee latomerta silmät pyöreinä kuin nuo rulliksi käärityt heinäpaalit.
Maamiehet kyntävät juuri näinä päivinä, vaikka teknologiaosakkeet putoilevat Keski-Pohjanmaan pelloista piittaamatta.
   
Jarmo Kallio oli kaupunkilaispoika
Seinäjoelta kunnes ryhtyi maahommiin 15 vuotta sitten: "En erottanut ohraa kaurasta, mutta uskoin sitkeästi maanviljelyyn. En arvannut miksi tämä muuttuu, ja jätin viran kurssikeskuksessa", Kallio kertoo käytyään juuri työhaastattelussa.
Poika Jussi-Matti tulee kyntämästä. "Sisukkaita ja peräänantamattomia", Jussi-Pekka kiteyttää eteläpohjalaisia.

"Suoria ja rehtiä. Lupaus pitää. Osa kateellisiakin, mutta se pienempi osa", isä jatkaa.
"En puhu murretta, mutta kyllä minä olen eteläpohjalainen. Eteläpohjalaiset ovat parempia kuin lappilaiset - ne tekee kaiken paremmin", kymmenvuotias Kristiina sanoo sen mitä isänsä tuskin sanoisi ääneen.
"Ja jääräpäitä, jos ne jotakin päättää", Jussi-Matti lisää.
   
Olemme päässeet alkuun pintaraapaisumatkalla pohjalaisiin. Yhdeksänkymmenvuotias seinäjokelainen Tyyne Rajala on entinen hattutehtaan tyttö.
Tehdas teki aikoinaan suomalaisille lätsiä miljoonat kappaleet mutta ei tee enää. Nykyisin päältä vaaditaan uusia asioita. Se ei Tyyneä huoleta.
"Töitä on ollut ja ystäviä tullut. Hyvä asunto. Eteläpohjalainen ihminen? En tiedä. Monenmoisia. Eikö nuo ihmisiä ole?"
   
Matka jatkuu. Joku sanoo taas rehellisyydestä. Kurikan tien varrella tekee Petri Plosila yhden miehen verstaassaan erikoishuonekaluja metallista.
"Liikaakin töitä", Plosila sanoo tarkoittaen, ettei ehdi omalla golfkentällään julppean talon nurmella tarpeeksi pelaamaan: "Suoraselkäisiä ja kovia ollaan yrittämään."
Plosila tarkoittaa myös itseään ja yrityksellä vaikkapa niitä kuutta 325 Bemaria, joilla hän järjestää elämyskisoja asiakkaille radalla Jurvassa.
>"Kateellisia? On kai niitä kateellisiakin. Eikö niitä ole jokaisella pikkupaikkakunnalla, kun tunnetaan kaikki?"
   
Hannu Laurilakin on reipashenkinen yrittäjä, joka ei kursaile jutella vieraiden kanssa. Neljä rekkaa ajaa jauhoja ympäri maan, niin että polttoaineitten hintoja ei voi keskustelussa sivuta olankohautuksella.
Jaaha, tuolla tehdään huonekaluja. Monessa paikkaa tehdään huonekaluja. Mutta Mäen Akilla Oravantaipaleellapa on 9 000 ex libristä johdonmukaisesti arkistoituina.
"Etelä-Pohjanmaata voi sanoa vanhaksi Vaasan lääniksi. Vaasa on ruotsinkielisen Etelä-Pohjanmaan keskus ja Seinäjoki suomenkielisen. Seinäjoella menee tätä nykyä hyvin. Vaasassa. . ."
   
Seinäjoki ja Vaasa ovat ikuisia kilpakumppaneita. Pohjalaisen etusivulla on rinnakkain jutut, joissa Seinäjoen-toimittaja kertoo, kuinka kaupunki porskuttaa markkinatutkimuksessa. Toimittaja Vaasasta puolestaan kertoo, että Vaasan yritykset ovat rannikkoseudun vahvimmat.
Aki Mäki korostaa, että ruotsinkieliset ovat rikkaus seudulle: "Olin Närpiössä ja vaikken kieltä ymmärtänyt, niin näin kyllä miten hyvää kulttuuriporukkaa siellä asuu."
Entäs savolaiset?
"En ole juuri tutustunut, mutta ei pahaa sanottavaa. Junassa oli lappilainen, joka kehui, miten mukavaa oli kuunnella eteläpohjalaista murretta. Eheroon taharoon."
   
Ja ottam pönkkä eli nenä.
Mäki olisi voinut lukea vastailmestynyttä pohjalaisten katekismusta, jossa asiat sanotaan niin kuin ne on, vaikkapa: "Tämä jokapäiväänen leipä tarkottaa kaikkia, mitä me tarvitahan täs maailmas justihin nyt, vaikka ei oltaas keritty eres pyytämähän."
   
Ulkopuolinen ihmettelee, miksi pitää veivata Etelä-Pohjanmaata, Keski-Pohjanmaata ja Pohjois-Pohjanmaata. Kun monasti kyse on vain ärrän eri tärinästä.
"Onhan Savossakin eteläinen ja pohjoinen ja itäinen", mies linja-autoasemalla sanoo ja jatkaa: "Pohjalainen on ujo mutta voi sanoa napauttaakin. Yleensä se kyllä jää miettimään asioita ennen kuin tekee."
Mitäs se tarkottaa? Notta me rakastettaas toisia ihimisiä justihin samoon kuin ittiämmä, ja sellanen on kaukana rakkauresta, jos ruvetaan ottamahan henkiä pois toisesta.
   
Vasta Kurikassa ollaan todella takaa-ajamamme hännillä pienen aasinsillan kautta: Kahdeksantoista juuri täyttävä Heikki Jortikka uskoo Nokiaan.
"Mulla on autossa nokialainen 1611. Se kestää kolhuja niin kuin eteläpohjalainenkin", Jortikka huikkaa ja menee.
   
Kurikassa ei voi sivuttaa Jorma Ollilaa . Mistäs päin Kurikkaa tämä Ollila on?
"Jaa-a, eikö se ole toiselta puolen rataa, mutta ei kai siellä enää mitään taloa ole", naisihminen pohtii.
"Tuoltahan se on. . . joen toiselta puolen. Kai se talo on jo purettu", vastaa vanhempi miesihminen.
"Ei se ainakaan enää täällä asu. Enkä asu kohta minäkään", vitsailee nuorimies.
"Juu, kauniista kiviomakotitalosta Peltotie 15. Minä voin lähteä näyttämään. Jorma Ollila on merkitty syntyneeksi Seinäjoella, kun siellä oli synnytyslaitos, mutta kurikkalainen hän on. Vieläkin. Syntymäpaikka pitäisi muuttaa", kertoo puolestaan Heikki Järvinen , eläkkeellä oleva opettaja ja rehtori Kirkkokoulusta, jota Ollila kävi vuoden. Ennen perheen muuttoa Vaasaan.
   
Käymme katsomassa niin kotitalon kuin koulunkin: "Yhden luokan vain kävi täällä. Ei ole muistolaattaa, mutta arvostusta on. Eikö se ole tuo alimmainen ikkuna tuossa."
Liekö kateutta optioista Kurikassa?
"No ei varmasti. Hän käy usein ohikulkumatkoilla. Kättä räpättiin viimeksikin Kurikka-hotellin aamupalalla. En minä tutuksi halua mainita, ettei me pröystäilyksi. Täältä on lähtenyt paljon kuuluisuuksia: Sinikka Salo, Juha Siltala, Heikki Ylikangas, Jorma Panula, Esko Nikkari näitä tunnetumpia."
   
Siksipä entiset eteläpohjalaiset tänään torstaina kello 15 järjestävät Helsingin Ostrobotnialla tapaamisen, jonka tarkoituksena on edistää teknologian kehitystä Etelä-Pohjanmaalla. Ja arvatkaa kuka puhuu?
"Etelä-Pohjanmaalta on tosiaan lähtenyt monta merkkimiestä. Sääli vain, että ovat lähteneet", sanoo Aki Mäki.
   
Tilaisuudessa esiintyy myös NeOn Pöhönäs -yhtye.



ESA KERO / Helsingin Sanomat
esa.kero@sanoma.fi

 

 

 

 

takaisin