KRISTITTY JA YHTEISKUNTA

1. JOHDANTO
2. KRISTITTY JA IHMISARVO
3. KRISTITTY JA DEMOKRATIA / POLITIIKKA
4. KRISTITTY JA ESIVALTA  
5. KRISTITTY JA PERHE   
6. KRISTITTY JA SEKSUAALISUUS   
7. KRISTITTY JA HOMOSEKSUAALISUUS
8. KRISTITTY JA RAHA   
9. KRISTITTY JA PÄIHTEET
10. KRISTITTY JA EETTISET KYSYMYKSET  
11. KRISTITTY JA VÄKIVALTA
12. YHTEISKUNTA JA MIELENTERVEYS

1. JOHDANTO

Tulen tämän otsikon alle keräämään näkemyksiä, jotka kristityille ja etsijöille voivat olla arvokkaita. Aiheet ovat tavattoman laajoja, joten kattavia esityksiä en tule missään tapauksessa esittämään. Ne ovat pikemmin lyhyitä välähdyksiä ja lausahduksia, jotka voivat antaa aihetta pohtimiseen siinä kunkin lukijan elämäntilanteen vaiheessa. Tapani mukaan yritän esittää ne ytimekkäästi ja lyhyesti.
Lisäksi moniin kysymyksiin ei ole kristitylle kaikenkattavia selkeitä vastauksia. Meidän täytyy lähteä Raamatussa annetuista periaatteista ja yrittää soveltaa niitä tämän ajan usein niin monimutkaisiin tilanteisiin. Tämä ei ole aina helppoa.
Useimmiten nämä asiat eivät ole ratkaisevia meidän pelastuksemme suhteen, joka on Jumalan lahja Jeesuksen sovitustyön perusteella. Mutta kristittyinä meidän tulisi perehtyä niihin periaatteisiin, jotka tulevat esiin Jumalan Sanasta. Väärät kannanotot eivät toki tee tyhjäksi pelastustamme. Mutta väärät valinnat ja kompromissien teot vastoin näitä periaatteita aiheuttavat sen, ettei Jumalan tahto pääse toivotulla tavalla tapahtumaan elämämme kautta. Meidän tulisi olla siunauksen kanavia muille ihmisille. Kompromissimme aiheuttavat ehkä sen, että nämä kanavat ovat enemmän tai vähemmän tukossa. Kts. myös 1 Kor.3:11-15. Vaikka perusta on Jeesus Kristus, voimme rakentaa elämäämme väärillä materiaaleilla. Se takia on tärkeä rakentaa Jumalan antamien periaatteiden mukaisesti. Väärät valinnat ja kannanotot usein johtavat siihen, ettemme pysty elämään täyspainoista hengellistä elämää. Riippuen kristityn luonteesta, taustasta ja elämänkokemuksesta saattaa olla erilaisia mielipiteitä uskovien keskuudessa. Koska nämä kysymykset ovat hyvin monitahoisia, on usein kysymys siitä, mitä tekijöitä korostetaan. Usein elämäntilanteet ovat monille jo ennestään niin sotkuiset, ettei selkeää ratkaisua ole. On rukouksessa silloin etsittävä niitä ratkaisuja, jotka vähin vaurioin vähitellen johtavat ehyempään elämään. Kaikille täysin tyydyttäviä ratkaisumalleja eri elämän tilanteissa ei ole. Jo tapahtuneita vaurioita ja niistä syntyneitä traumoja ei ole hetkessä korjattavissa.

Tässä esityksessä olen luvalla usein lainannut Päivi Räsäsen ajatuksia kirjasta: "Kutsuttu elämään. Ihmisarvosta ja perheestä", Uusi tie 2002 ). Hän on kristitty lääkäri ja poliitikko ja on näin ollen joutunut syvälle miettimään näitä asioita.
Lisäksi on joitakin erään keskustelupalstan nimimerkki "Kaapon" niin usein osuvia oivalluksia. (Tämä on tehty yhteistyössä ko. henkilön kanssa.) Lisäksi on muitakin lähteitä.

Räsäseltä lisää kirjoituksia..

Internetistä joskus saksittua:
Rakkauden merkitys
Mitä elämä olisi ilman rakkautta?
Velvollisuus ilman rakkautta tekee haluttomaksi.
Vastuu ilman rakkautta tekee häikäilemättömäksi.
Oikeus ilman rakkautta tekee kovaksi.
Totuus ilman rakkautta tekee arvostelevaksi.
Viisaus ilman rakkautta tekee ovelaksi.
Ystävällisyys ilman rakkautta tekee teeskentelijäksi.
Asiantuntemus ilman rakkautta tekee omahyväiseksi.
Valta ilman rakkautta tekee väkivaltaiseksi.
Kunnia ilman rakkautta tekee ylpeäksi.
Omaisuus ilman rakkautta tekee ahneeksi ja saidaksi.
Usko ilman rakkautta tekee kiihkoilijaksi.

2. KRISTITTY JA IHMISEN ARVO

Olen aikaisemmin kirjoituksessa "Mihin uskoa?" esittänyt:
Luonnontieteilijät katsovat, että ihmisen erottaa muusta eläinkunnasta kaksi asiaa: työkalujen valmistus ja käyttö sekä puhekieli. Raamatun mukaan ihmisen ero muuhun luomakuntaan on vielä radikaalimpi: ihminen on ainoa olento, joka voi olla yhteydessä Jumalaan. Erona on myös ihmisen syyllisyystunteet. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, mutta sen ei tarvitse merkitä sitä, että Jumala on samanlainen kuin me.
Luomisessa rakkauden Jumala antoi ihmiselle valintavapauden, jotta ihminen voisi valita rakkaussuhteen Jumalaan, jolloin Jumalan kuva näkyy, koska ilman vapautta ei ole rakkautta. Todellinen vapaus merkitsee moraalista vastuuta, mikä merkitsee, että olemme vastuussa myös toinen toisillemme. Siinä me voimme tehdä vääriä valintoja, olla rakkaudettomia, ja Jumalan kuva himmentyy meissä.
Jumala on rakkaus. Rakkaus on pohjimmiltaan epäitsekästä toimintaa toisten hyväksi. Koneet voittavat meidät monessa asiassa (voima, nopeus, tietojenkäsittelykyky, mittaustarkkuus), mutta ne eivät pysty rakastamaan. Lemmikkieläimet voivat kiintyä omistajaansa, mutta nekään eivät pysty rakastamaan. Rakastaminen on Jumalan meille antama aatelismerkki.
Jumala on antanut jokaiselle persoonallisuuden. Minä olen mitätön, 1/6 miljardisosa ihmiskunnasta, mutta silti olen minä; tämännäköinen mutta sentään oma persoonani. Olen Jumalalle tärkeä juuri tällaisena. Minulla on arvo minuna, ei sen tähden mitä osaan tai jaksan tehdä, mitä omistan tai miltä näytän.
Ihmisen pohjimmainen arvo on siinä, että hän on Jumalan kuva. Pahimmassakin konnassa, epämuodostuneessa vauvassa tai muistinsa menettäneessä vanhuksessa on Jumalan kuva. Siksi jokainen ihminen on arvokas.
Jumala loi ihmisen, että ihminen Jumalaa rakastaen eläisi Jumalan yhteydessä. Yhteys Jumalaan on ihmisen elämän tarkoitus. Tuo yhteys puuttuu nykyään useimmilta ihmisiltä. Siksi niin monet kokevat elämänsä olevan vailla tarkoitusta. Yhteys Jumalaan ei riipu ihmisen omasta suorituskyvystä. Siihen on mahdollisuus jokaisella, vammaisella, sairaalla, vanhalla ja väsyneelläkin.

Räsänen kirjoittaa: " Kristillisen maailmankuvan näkökulmasta on väärin verrata niin sanottua lajisyrjintää, eli ihmisen erityisasemaa luomakunnassa, rasismiin. Ihmiset on luotu keskenään tasa-arvoisiksi, mutta ei eläinten kanssa. Jumala ei luonut eläintä omaksi kuvakseen, eikä elämän pyhyyden ja koskemattomuuden periaate koske eläimiä.
Ihmisellä on oikeus tarvittaessa tappaa eläimiä, mutta ei lähimmäisiään. Ihmisellä on oikeus käyttää kehittyneitäkin eläimiä tarvittaessa lääketieteelliseen tutkimukseen, jos sen avulla voidaan pelastaa ihmishenkiä, olipa kyseessä työkyinen tai kehitysvammainen ihmisryhmä. Ihmisellä on oikeus tappaa petoeläimiä, esimerkiksi karhuja ja susia, jos ne uhkaavat ihmisen omaa turvallisuutta." "Eettinen ongelma niin alkiotutkimuksessa, jälkiehkäisyssä kuin raskaudenkeskeytyksessä on pohjimmiltaan sama. Ihmisen elämä saa alkunsa hedelmöityksessä. Elävän ihmisalkion käyttö tutkimuksessa merkitsee sitä, että alkiolle jää vain välineellinen hyötyarvo. Lääketieteellisen tutkimuksen ja hoidon ehdottomana lähtökohtana tulee olla ihmiselämän kunnioittaminen kaikissa tilanteissa. Keinoaikuisen hedelmöityksen seurauksena syntynyttä ihmisalkiota tulee kohdella ihmisarvoisella kunnioituksella. Tieteellisen tutkimuksen vapaus on tärkeä periaate, mutta se ei saa olla ristiriidassa ihmisyyden kunnioituksen kanssa. Abortin sekä alkioiden tuhoamisen puolustukseksi on esitetty, että vaikka sikiöt ja alkiot ovatkin biologisia ihmisyksilöitä, ne eivät kuitenkaan ole ihmispersoonia. Ihmispersoonan kriteereiksi on esitetty tietoisuus itsestä, oman tulevaisuuden ja menneisyyden tajuaminen ja kommunikointikyky. Nämä ominaisuudet kyllä kuvaavat ihmislajille luonteenomaisia piirteitä, mutta ihmisyyden ehdoiksi ne ovat mielivaltaisia. Näitä kriteereitä eivät täytä vastasyntyneet tai muutaman kuukauden ikäiset lapset, eivät myöskään syvästi kehitysvammaiset tai dementoituneet aikuiset. Jos aborttia puolustettaessa oikeus elämään sidotaan ihmisen kyvyistä riippuvaksi, joudutaan pian keskusteluun lapsensurman eli infantisidian tai tahdosta riippumattoman eutanasian oikeutuksesta."

"Aborttien hyväksyntä on seurausta yhteiskunnallisten arvojen murroksesta, mutta sen lisäksi aborttikäytäntö myös edelleen muovaa yleistä ihmiskuvaa. Kun on otettu ensimmäinen askel ihmisarvon suhteellistamisessa, on johdonmukaista edetä tällä tiellä. Kun useiden viikkojen ikäisiä sikiöitä abortoidaan, miksei lääketieteellisiin tutkimuksiin voitaisi hyödyntää vasta muutaman päivän ikäisiä koeputkialkioita? Jos Down-sikiö abortoidaan, miksei vanhemmille suoda valinnan oikeutta jo syntyneen monivammaisen Down-vauvan kohdalla? Kun kärsimysten lievittäminen ohittaa elämän koskemattomuuden periaatteen kohdun sisällä, miksei samaa periaatetta voida soveltaa elämän viime hetkillä eutanasian keinoin?
Kysymys elämän alkamisesta on kristillisen ihmiskuvan näkökulmasta vakava, koska ihmisen elämän pyhyys perustuu siihen, että jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Abortti on rikos viidettä käskyä vastaan, joka kieltää ihmisen tappamisen. Ihmisen elämä alkaa kohdussa, minkä osoittaa parhaiten lääkäri Luukkaan kuvaus Jeesuksen syntymästä. Jumalan pojan ihmisyys ei alkanut siitä, kun hän syntyi Betlehemin seimeen, vaan siitä, kun hän yhdeksän kuukautta aiemmin sikisi Marian kohtuun. Jos hyväksymme lähtökohdaksi sen, että äiti ja syntymätön lapsi ovat samanarvoisia ihmisiä, heillä on silloin myös yhtäläinen oikeus elämään. Tällöin ainoa syy, joka oikeuttaa aborttiin, löytyy tilanteesta, jossa heidän samanarvoiset oikeutensa ovat ristiriidassa. Tämän mukaan raskauden keskeyttäminen on moraalisesti perusteltu vain silloin, kun raskauden jatkaminen lapsen syntymään asti aiheuttaisi todellisen uhan äidin hengelle."

" Aborttien määrä on kääntynyt huolestuttavasti nousuun, mihin yhteiskunnan tulisi määrätietoisesti reagoida. Abortteja tehdään nykyisin yli 10000 vuodessa ja niistä yli 95 % sosiaalisin perustein. Käytännössä abortin saaminen on tehty helpoksi: aborttihakemukset ovat lähinnä muodollisuuksia. Raskaudenkeskeytys on kuitenkin useimmille naisille henkisesti raskas prosessi."

Joitakin trendejä:
"Aikaamme leimaa voimakas mielihyväkulttuuri. Elämän tarkoitus pelkistyy nautintoon ja elämysten tavoitteluun. Itsekeskeiseen mielihyväkulttuuriin uponneen on vaikea kasvaa vanhemmuuteen." "Mielihyvästä on tullut aikamme suosituimpia epäjumalia, jonka eteen ollaan valmiit uhraamaan paljon, jopa oma terveys ja henki. Mielihyvän asettaminen korkeimmaksi arvoksi ja elämän tarkoitukseksi ei kuitenkaan tuota hyvinvointia, vaan suunnattomasti pahoinvointia yhteiskuntaamme. Mielihyvä kulttuuri normittaa seksuaalietiikkaa ja viihdemaailmaa ja hedonismin huipennus on huumeriippuvuus, joka lopulta tuhoaa monen nuoren elämän.
Mielihyväkulttuurin perusviesti on, että ihmisen tulee kuunnella ja noudattaa omia tunteitaan. Jos perheenäiti rakastuu naapurin isäntään, hänen tulee olla rehellinen tunteilleen ja seurata niitä, vaikka oma ja naapurin perhe siitä kärsisivät. Mielihyväkulttuuri on individualistista, koska siinä keskitytään vain ihmisen omiin tunteisiin. Muiden tunteet ovat toisarvoisia. Mielihyväkulttuurissa ei ole tärkeää miettiä, mikä on oikein tai väärin, vaan mikä tuntuu hyvältä ja oikealta minulle." Näin Räsänen.

Aikaisemmin olen tämän itsekeskeisyyden lisäksi lyhyesti käsitellyt eräitä muita trendejä: "Miksi juuri kristillinen usko?" kohdassa 3.12. (Kyseenalaistaminen ja kriittinen analyysi, suvaitsevaisuus, auktoriteettien hylkääminen jne.)

Suvaitsevaisuudesta mm.:  Eräs muotisana nykyään on suvaitsevaisuus. Koska uskovaiset ovat evankeliumista löytäneet jotakin arvokasta, josta he haluavat pitää kiinni, heitä pidetään suvaitsemattomina tai "tiukkapipoisena". Mutta miksi niin monet suvaitsevaisuutta ja vapautta kannattavat kirjoittajat kuitenkaan eivät suvaitse uskovaisia? Epäjohdonmukaista!

Suvaitsevaisuuskäsite on usein eksynyt harhateille. Vaikka se tarkoittaa, että meidän tulee kuunnella ja ainakin tiettyyn asteeseen kunnioittaa toisten mielipiteitä, se ei suinkaan tarkoita, että meidän pitää niitä hyväksyä tai että me emme saisi tuoda voimakkaastikin esille kristillisiä mielipiteitämme, niin kuin jotkut yrittävät yksipuolisesti väittää. Tämä ei suinkaan ole muitten yläpuolelle asettumista. Tietenkin väitteiden takana tulisi olla perusteluja. Tiedän, ettei uskon asioista voi sellaista esittää, minkä kaikki voisivat tai edes haluaisivat hyväksyä, mutta se on heidän asiansa. Minusta on nurinkurista, jos uskovaisten pitäisi vaieta uskostaan ja Jumalan ilmoittamista periaatteista, mutta muut saisivat vapaasti esittää kaikenlaisia omia mielipiteitä. Tämä johtuu siitä, että ihminen, joka haluaa toteuttaa vain omia mielihaluja, ei voi sallia auktoriteetteja. Nämä ovat mm. Jumala ja Raamattu, jossa on ilmoitettu Jumalan tahto - eikä myöskään niitä kristittyjä, jotka pitäytyvät Raamatun totuuksiin ja Jumalan periaatteisiin.

Eri elämänkatsomuksissa käsitellään ihmisarvoa eri tavalla riippuen lähtökohdista. Hyvä yleiskuva näistä löytyy linkistä "Elämänkatsomusten viidakossa"   , missä käsitellään lyhyesti myös kristittyjen käsityksiä ihmisarvosta ja moraalista.

3. KRISTITTY JA DEMOKRATIA

(Kts määritelmiä. )
Demokratialla tarkoitetaan yleisesti yhteisten asioiden hoitaminen kansan vapaasti valitsemien henkilöiden kautta. Näitten asioiden hoitaminen on toisella nimellä "politiikka". Demokratia ja politiikka on kristityn kannalta ihan tarpeellinen jopa välttämätön. Muutenhan syntyisi anarkia.

Räsänen kirjoittaa: "Demokratia eli kansanvalta haastaa jokaisen ottamaan kantaa ja kantamaan valtaansa liittyvän vastuun yhteiskunnasta. Kristityllä on täysi perustuslaillinen oikeus ja jopa velvollisuus ottaa kantaa arvojensa pohjalta yhteiskunnan rakentamiseen. Demokratiassa enemmistö vetää yhteiskunnallisen rajauksen oikean ja väärän välille. Moraalia on kuitenkin viime kädessä mahdotonta ratkaista äänestämällä. Suurikin enemmistö voi erehtyä. Päätös Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta tehtiin tuon ajan orastavan demokratian keinoin: huutoäänestyksellä. Surmaamista puoltavat äänet saivat murskavoiton, mutta syytön mies tuomittiin."

Demokratian periaatteet ovat raamatullisia. Israelin piti alun perin olla teokraattinen yhteiskunta. Mutta huomaamme, ettei tämä toiminut toivotulla tavalla ihmisten pahuuden ja itsekkyyden takia. UT:n mukaan esivalta on Jumalan säätämä instituutio järjestyksen ylläpitämiseksi, joka valitettavasti voi myös toimia Jumalan tahdon vastaisesti.

UT puhuu paljon ihmisten keskinäisestä suhtautumisesta. Minusta todellisen demokratian "kultaiset" säännöt ovat: "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille." (Matt.7:12) sekä " toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne." (Room.12:10)
Jos näitä periaatteita noudatettaisiin, uskon, että yhteiskunta voisi toimia niin kuin on tarkoitettu. Jokainen miettiköön UT:n antamia periaatteita (4.10).

Valitettavasti aina ei läheskään toimita näitten periaatteiden mukaan tämän päivän maailmassa. Vielä enemmän valitettavaa on, ettei näitä UT:n periaatteita aina kunnioiteta edes kristillisissä piireissä. Tulokset ovat sitten sen mukaiset. Sen takia on tullut käsitys, että politiikka on "likaista", jota jopa tulee välttää. Mutta anarkia olisi monin verroin likaisempaa. Vaikka kaikki kristityt eivät aktiivisesti osallistu päivän politiikkaan, niin jokaisen tulisi oikeassa mielessä rukoilla niitten henkilöiden puolesta, jotka hoitavat näitä "yhteisiä asioita". Siihen Raamattu suoraan kehottaa meitä. Jokaisen kristityn tulisi pohtia, millä tavalla hän voi myötävaikuttamaan siihen, että asiat hoidettaisiin mahdollisimman hyvällä tavalla. Ne kristityt, jotka lähtevät tähän "politiikkaan" mukaan tarvitsevat kunnioitusta ja esirukouksia.

Miksi sitten politiikasta on tullut "likaista". Se johtuu siitä, että tässä synnin hallitsemassa maailmassa, politiikoissa ja meissä jokaisessa hallitsevat syntiinlankeemuksen "alkujuuret": ylpeys, itsekkyys, vallanhalu ja myös hyvin usein tottelemattomuus Jumalaa vastaan.

Kun monet jättävät em. periaatteet sivuun, he etsivät kaikenlaisia "porsaanreikiä" lainsäädännössä toteuttaakseen itsekkäitä pyrkimyksiään. Tämä johtaa yhä kiristyvään lainsäädäntöön, eli todelliseen lakiviidakkoon, josta eivät edes asiantuntijat aina löydä ulospääsyä. Syntyy byrokratia, jossa yksittäisestä ihmisestä tulee pelinappula vallanpitäjien niin usein mielivaltaisessa hallintajärjestelmässä. (Tekisi mieli tällaiselle byrokraatille, joka pohtii ja yrittää ratkaista jonkun ihmisen valitusta jossakin asiassa, antaa kysymyksen: "Mikä olisi ratkaisu, jos roolit olisivat päinvastaiset?) Ehkä meille jokaiselle erilaisissa tilanteissa tarpeellinen ajatusleikki! Väittäisin, ettei todellinen demokratia saisi olla tämänkaltainen "byrokratia". Minusta tuntuu, että ainoa ratkaisu olisi paluu Jumalan antamiin periaatteisiin. Mutta mitä tehdä, kun näitä periaatteita ei saada ihmisten päätöksillä aikaan? Ne syntyvät ihmisten sydämissä -  jos syntyvät.

Ehkä silmäänpistävin piirre on valtataistelu. Tietenkin on jokaisen vapaus ja jopa velvollisuus perustella näkökantojaan, koska eri asioissa on yleensä monenlaisia vaihtoehtoja, joista ehkä mikään ei ole "ylivoimainen". Mutta kun tämä menee riitelyksi ja rikotaan räikeästi aikaisemmin mainittuja periaatteita, silloin mielestäni jotain on mennyt pieleen. Naurettavinta on, kun syytetään vallassa olevaa vastapuolta sellaisista tekijöistä, jotka itse on tehnyt tai tekisi, jos pääsisi valtaan. "Mutta kun kaikki muut tekevät näin, niin meidänkin täytyy." Ja sitten epäsuotuisa kehitys jatkuu, varsinkin kun mediat vielä voimistavat näitä vastakohtaisuuksia.

Eräs negatiivinen piirre tässä monipuolue- / moniryhmittymä-järjestelmässä on, että on pakko "kalastaa" ääniä. Silloin ehkä ei voi tuoda esille järkeviä pitkäntähtäimen ehdotuksia ja suunnitelmia, jotka lyhyellä tähtäimellä ehkä eivät ole mieluisia ja josta vastapuoli sitten härskisti yrittää kerätä pisteitä. Mielestäni tässä on nykyisen demokratian heikkoutta. Mutta onko parempaa käytännössä mahdollinen? Trendit ovat mielestäni aika hälyttävät. Lisäksi mediat vahvistaa näitä erimielisyyksiä tavalla, mikä ei ole aina eduksi. Mutta niinpä nämä usein jahtaavat kohu-uutisia ja varsinkin skandaaleja ja sensaatioita.

Eräs demokratian vihollinen on monella taholla korruptio eli lahjonta, josta mediat jatkuvasti raportoivat. Onneksi meillä tämä ongelma on suhteellisen pieni, mutta kyllä kulissien takana on monenlaista "lobbausta".

Vaikka meillä on periaatteessa hyvin toimiva vaalijärjestelmä, tuntuu siltä, että päätökset sittenkin tehdään "kabineteissa" eli kaukana kansasta. Kansan valitsemat henkilöt ovat sittenkin järjestelmän vankeina. Miten pitemmälle yhdentyminen eli globalisaatio kehittyy, sitä voimakkaammin tämä piirre tulee esille. Ihmiset jäävät lopuksi vain pelinappuloiksi laajassa poliittisessa ja taloudellisessa järjestelmässä, jota ei ainakaan demokraattisesti hallita. Mitä kaikkea tämä vaikuttaa yksityisten elämään ja hyvinvointiin ei kukaan edes voi kattavasti aavistaa. Toimiiko kaikki tämä niin kuin lumivyöry, joka lopuksi vie kaiken mukaansa? Eikö kukaan voi jarruttaa näitä turmiollisia vaikutuksia? Näyttää siltä, että kaikki hyväkin kehitys jää lopuksi tämän "lumivyöryn" alle. Kukaan ei edes tiedä, kuka hallitsee. Markkinavoimat ovat varsin "kasvoton" järjestelmä, josta kukaan ei oikein tiedä mitään. Psykologiset tekijät voivat hetkessä saada aikaan sekaannusta globalisoituneessa maailmassa. Kun tähän lisätään luonnonmullistuksia, terroristiteot ja -uhkaukset, on ihmiskunnan hyvinvointi todella uhattu. Päivittäin kuulemme tästä esimerkkejä. Jokaisen pitäisi enemmän avoimesti pohtia näitä uutisia, eikä liian "sinisilmäisesti" ummista silmäänsä.

Nyt jo puhutaan "uudesta maailmanjärjestelmästä". Tekniikan kehitys viime vuosikymmenien aikana antaa monenlaisia uusia mahdollisuuksia, ei vain hyvään vaan myös pahaan. Raamatun pohjalta ymmärrämme, että nykyaikana ollaan kovalla vauhdilla menossa Antikristuksen hirmuvaltaa kohti. Tämä on kokonaan kaiken demokratian ja yksityisten ihmisten ulottumattomissa. En puutu sen enempää tähän. Totean vain, että Raamattu toteutuu "piinallisen kirjaimellisesti", kuten eräs professori joutui toteamaan yli 50 vuotta sitten.

Kaikesta tästä huomaamme, että kristillinen sanoma olisi tavattoman tärkeä yhteiskunnassamme. Mutta senkö takia sitä vastustetaan ja pala palalta yritetään vesittää ja murentaa? "Tämän maailman ruhtinas" voi ehkä sallia tiettyä uskonnollisuutta mutta ei todellista evankeliumin sanomaa. Hänkö johtaa tätä kehitystä kohti katastrofia? Milloin me kristityt olemme heräämässä todellisuuteen? Vai onko silloin jo liian myöhäistä?

4. KRISTITTY JA ESIVALTA

Paavalin sanat: Room.13:
"Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa. 2. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa. 3. Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee väärin. Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin saat siltä kiitosta. 4. Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen. 5. Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta. 6. Sen vuoksi te verojakin maksatte, sillä viranomaiset ovat Jumalan palveluksessa, kun he hoitavat tehtäviään. 7. Antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia. 8. Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. 9. Käskyt "Älä tee aviorikosta", "Älä tapa", "Älä varasta", "Älä himoitse", samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." 10. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain."

1 Tim.2 :
"Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, 2. kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. 3. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, 4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden."

Tiit. 3 :
" Muistuta heitä kaikkia, että heidän on toteltava esivaltaa ja viranomaisia ja oltava näille kuuliaisia ja valmiita tekemään kaikkea hyvää. 2. He eivät saa parjata ketään eivätkä haastaa riitaa, vaan heidän on oltava ystävällisiä ja osoitettava lempeyttä kaikille ihmisille."

Räsänen: " Paavali kutsuu esivaltaa jopa Jumalan palvelijaksi ja korostaa kaiken esivallan tulevan Jumalalta (Room. 13:1-7). Tätä lukiessa monet hämmästyvät.
Paavali ei sano tässä, että jokainen esivalta toimisi Jumalan tahdon mukaan. Sen sijaan hän painottaa, että vallankäytön idea on Jumalasta. Jumala on tarkoittanut ihmisten yhteisön toimimaan niin, että siinä on järjestys. Jumala itse on auktoriteetti ja auktoriteetin idea on Jumalasta. Jumala ei ole anarkian tai epäjärjestyksen Jumala. Maailma on tarkoitettu toimimaan järjestyksessä ja kaikki yritykset toimia toisin osoittautuvat mahdottomiksi.
Esivalta voi käyttää väärin asemaansa ja jokainen esivalta, oikeamielisinkin, varmasti tekee virheitä. Lapselle äiti ja isä edustavat esivaltaa, niin eduskuntaa, poliisia kuin tuomaria. He laativat lait ja säännöt ja he rankaisevat, jos sääntöjä rikotaan. Vaikka vanhemmuuden idea on Jumalasta, kaikki isät ja äidit tekevät paljon virheitä.
Apostolien teoissa kerrotaan tilanne, jossa viranomaiset kielsivät apostoleja saarnaamasta Jeesuksesta. Silloin apostoli Pietari ja muut apostolit sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä." (Ap.t. 5:29). He jatkoivat työtään kielloista huolimatta.
Esivaltaa tulee arvostella ja sen toimintaa arvioida kriittisesti. Kansalaistottelemattomuuskin voi olla oikeutettua, jos vallankäyttäjien vaatimukset ovat ristiriidassa elämän lakien kanssa."

Keskustelupalstoilla on esitetty ja keskusteltu tästä kysymyksestä:
"Onko esivalta aina jumalan asettamaa?"
Liitän tähän muutamia nimimerkki Kaapon antamia vastauksia (koko keskustelua ei voi referoida):
"Jumala on säätänyt esivallalle oikeudet, joka ei tarkoita, että jokainen esivallan tekemä teko olisi automaattisesti Jumalan tahdon mukainen.
Se on sitä vain, jos se pysyy sille säädetyissä oikeuksissa. Sillä on oikeus puolustautua hyökkäykseltä ja pitää yllä järjestystä, ei alistaa eri kansanosia tai tappaa viattomia."
"Ei Jumalan NIMISSÄ toimiminen tarkoita, että ihminen vielä toimii JUMALAN TAHDON mukaisesti.  Kuten jo sanoin, esivaltaa ei tule totella, jos se rikkoo Jumalan sille antamat valtuudet ja oikeudenmukaisuuden periaatteet. …Käytännön esimerkki: Minä esimerkiksi en tottelisi esivallan käskyä olla julistamatta evankeliumia, jos sellainen ukaasi tulisi. Pistäisin Jumalan sanan esivallan sanan edelle. Ja näin tekivät alkukristitytkin. (Apt. 4: 19. Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille: "Onko Jumalan edessä oikein totella ennemmin teitä kuin Jumalaa? Ratkaiskaa itse. 20. Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet."

"Jeesus ei juurikaan edes opeta ja puhu esivallasta, ei myönteisessä eikä kielteisessä mielessä. Välillisesti kyllä hyväksyy esivallan miekankäytön sallimalla sotilaan ammatin. Paavali on sitten jo sanoissaan suorempi. Raamattu on kokonaisuus, jonka jokainen kirja on Jumalan sanaa." Lisäys: Tässä ei ole kyse mistään "omista henkilökohtaisista arvoista" ja niiden puolustamisesta, vaan niistä keinoista, jolla torjutaan kansan totaalinen tuhoaminen. Ilman näitä keinoja miljoonia viattomia kuolisi."

"Esivalta on kyllä instituutiona Jumalan asettama ja sillä on tietyt oikeudet ja velvollisuudet. Ei esivallan asettaminen anna sen edustajille lupaa toimia mielivaltaisesti tai rikollisesti. " "Esivalta on asetettu kansan puolustamiseksi. Jos kansan oma esivalta, jonka pitäisi puolustaa, rupeaa tuhoamaan omaa kansaansa, silloin näen, että jonkun muun esivallan olisi jossain vaiheessa puututtava asiaan, ainakin pakottein."

"Tämä on kuitenkin niin lapsellisen yksinkertaista: Jos maahan hyökätään, sitä on oikeus puolustaa. Jos minä olen esivallan palveluksessa, niin silloin tottelen käskyä, jos kyse on puolustamisesta. Armeija on puolustuslaitos. Jos esivalta taas hyökkää vieraan vallan alueelle, kieltäytyisin. Tietäisin kyllä, mitä se merkitsisi, mutta kieltäytyisin."

Syy voi tosin olla siinäkin, etten selitä tarpeeksi hyvin. Yritän nyt vielä näin:
1. Esivalta on instituutiona Jumalan säätämys. Tämä on käsitettävä yleisesti.
2. Esivallalle on sitten säädetty myös oikeuksia (oikeus rankaista ja puolustaa. Aseenkäyttöoikeus tietyissä tilanteissa) ja velvollisuuksia (oikeudenmukainen kohtelu kaikille. Kansalaisten hyvinvointi)
3. Vaikka esivalta on Jumalan säätämys, jokainen esivalta ei kunnioita Jumalan tahtoa. Tätä voi verrata "hulluihin paimeniin", joilla ei ollut Jumalan siunausta, vaikka paimenuus sinänsä on Jumalan säätämys.

Kysymys: "voiko myös esivaltaa vastaan taistella?"
Sellaista esivaltaa vastaan, joka selkeästi sortaa kansaa eli toimii suoranaisesti sen vihollisena, on voitava jossain vaiheessa tehdä jotakin, koska sorrettua kansaa pitää oikeudenmukaisuuden periaatteen mukaan puolustaa. Itse en kannata aseellista kansannousua, mutta muun maailman (esivallan) väliintulon kyllä hyväksyn tietyin varauksin. Pakotteilla on inhimillinen hintansa, mutta niin on tyrannian sallimisella ja hyssyttelylläkin....ja paljon, paljon suurempi.
Tämähän ei riko Jumalan säätämystä (eli esivaltaa ei kumota), vaan johtaa (toivottavasti) sellaiseen esivaltaan, joka puolustaa kansaansa eikä tuhoa sitä. Aivan samoin hulluja paimenia siirrettiin Raamatun aikoina syrjään. Tällöin tosin siirtäjänä oli Jumala.

Vastaväite: "Äläkä nyt taas sorru vastaamaan ympäripyöreästi että sen päättää joku tuntematon taho, yleismaailmallinen hyvyyden absoluutti, sillä ei sitä ole olemassa."
"Kyllä yleinen oikeustaju on olemassa. Tiedät sen kyllä itsekin. Me kaikki tässä maassa ja koko maailmassa tiedämme omassatunnossamme, milloin joku tai jotkin kokevat vääryyttä ja tarvitsevat apua. Ja tämän oikeustajun mukaisesti esim. Irakin tyrannia oli selkeästi ihmisyyden vastaista. Ja tunteehan kansainvälinen oikeuskin termin "rikos ihmisyyttä vastaan". USA:n maailmanpoliisi rooli on sitten oman kysymyksensä paikka. Ei sekään virheettä ole tuota omimaansa "tehtävää" hoitanut. Sillä on toki omat (taloudellisetkin) intressinsä huseerata milloin missäkin.

Vaikka me emme piittaisi omasta elämästämme, meidän on huolehdittava siitä, että lähimmäisemme eivät kärsisi vääryyttä. Jos esivalta taistelee maansa puolesta, se ei taistele itsensä tai materian puolesta, vaan kansansa puolesta vääryyttä (orjuuttamista, alistamista, tappamista) vastaan."

" Vaikka maailma on perkeleen temmellyskenttää, se ei tarkoita, että me emme voisi taistella sitä vastaan...tai että yhteiskunta ei voisi kieltäytyä perkeleen houkutuksista. Kaikki vanhurskaus tuottaa kansakunnan ylle kuin kuvun. Kaikki päätökset, joita tehdään Jumalan tahdon mukaisesti, antaa suojan pahaa vastaan. Sen takia en voi ymmärtää teidän näkemystänne siitä, että uskovan on eristäydyttävä jopa yhteisestä päätöksenteosta, ikään kuin perkelettä vastaan ei voisi taistella, vaikka hän täällä temmeltääkin."

......
Räsänen: "Oman identiteetin jäsentämisessä on tarpeen hahmottaa myös toimintapiiriämme. Luther jäsensi mielestäni selkeyttävästi suhdetta elämään erittelemällä maallisen ja hengellisen regimentin eli elämänpiirin. Maallisen regimentin tehtäväkenttä tähtää ihmisen ja yhteiskunnan ajalliseen hyvinvointiin, kun taas hengellisen regimentin, seurakuntien tehtäväkenttä ihmisen pelastumiseen Jumalan yhteyteen ja iankaikkiseen autuuteen.
Tämän tarkastelutavan idea on siinä, että maallinen valta ei voi pakottaa ketään uskomaan Kristuksen lain avulla, mutta se voi ohjata ja jopa pakottaa ihmisiä elämään oikeudenmukaisesti ja yhteistä hyvää jakaen. Kristus ei tullut perustamaan valtakuntaansa yhteiskunnallisesti maan päälle, vaan ihmisten sydämiin. Usko ja moraali ovat eri asioita. Tämän periaatteen hylkääminen johtaa teokraattiseen, uskon näköalasta johdettuun valtioon, jonka tapaista on yritetty rakentaa esimerkiksi islamilaiseen Afganistaniin.
On kuitenkin muistettava, että maallinenkin regimentti on Jumalan hallintapiiriä. Jumala ei ole luomaansa maailmaa hylännyt eikä poistunut sen ulkopuolelle. Hän ei ole ihmisten arkielämän tavoittamattomissa.
Hengellinen ja maallinen regimentti eivät ole toki toisistaan irrallisia elämänpiirejä. Seurakuntien työ hyödyttää yhteiskuntaa ja yhteiskunnallinen toiminta taas voi edistää seurakunnan vapautta levittää evankeliumia. Jokaisella kristityllä on sekä hengellisiä että maallisia kutsumuksia. Vaikka ihmisen pelastuminen iankaikkiseen elämään on monin verroin tärkeämpi tavoite kuin ajallinen hyvinvointi, on kuitenkin väärin laiminlyödä maallisen kutsumuksen hoitoa hengellisen kustannuksella. Sen vuoksi meidän on paneuduttava täysillä meille uskottujen ajallisten asioiden hoitoon." "Emme aina muista, miten etuoikeutettuja olemme vapaassa maassamme. Uskonnonvapaudella on Suomessa pitkät ja vahvat juuret. Vuosisatojen esirukoukset ovat kantaneet hedelmää! Saamme julkisesti kokoontua seurakunnissa, opettaa Jumalan sanaa ja tehdä lähetystyötä. Uskonnonvapaus ei ole vapautta uskonnosta, vaan vapautta avoimesti ja julkisesti harjoittaa uskoa, myös levittää sitä."

5. KRISTITTY JA PERHE

Otan tässä luvalla joitakin lyhyitä otteita Päivi Räsäsen kirjasta "Kutsuttu elämään. Ihmisarvosta ja perheestä" (Uusi Tie 2002), koska hän on kokemuksen ja asiantuntemuksen avulla kiteyttänyt joitakin keskeisiä asioita mielestäni erittäin hyvin.

"Avioliitto on perheen ydinsuhde. Se on ihmiskunnan historian vanhin ja edelleen yhteiskunnan merkittävin julkinen ja oikeudellinen sopimus. Aviosuhde on myös kaikkien ihmissuhteiden joukossa ainoa, jonka perusta on asetettu jo luomisessa. Avioliitto on tarkoitettu siteeksi, joka pitää perheen koossa. Julkinen sitoutuminen toiseen ihmiseen antaa parhaan perustan perhe-elämälle. Sitoutuminen on nykyihmiselle vaikeaa. Itsekeskeinen ja 'hedonistinen mielihyväkulttuuri ei tue avioliittoa. Rakkaus on kuitenkin ennen kaikkea tahtomista ja tekemistä, omasta luopumista." "Onnistunut avioliitto ei ole alituisia tupo-neuvotteluja, etujärjestötoimintaa, jossa puolustetaan omia oikeuksia ja taistellaan omista eduista, vaan jaettua vastuuta ja velvollisuuksia. Onnellisessa avioliitossa puolisot ovat ystäviä ja arjen jakajia. Itsekkyys on avioliiton pahin vihollinen. Avioliitossa tulisi enemmän ajatella, että minä olen puolisoani varten kuin että hän on minua varten. Avioliiton perusidea on kahden eri sukupuolen luodussa erilaisuudessa. Paitsi homoliitot, niin myös miehen ja naisen samanlaistaminen himmentävät luomistyön rikkautta avioliitossa. Aikamme suuri ja arvostelun yläpuolelle noussut harha on äärifeministinen tulkinta, jossa sukupuolten tasa-arvo vääristyy samanlaisuuden vaatimukseksi. Väitän, että tämä tuo nykynaisen elämään tuskaa ja tuhoa yhtä lailla kuin toisaalta naisen ihmisarvon loukkaukset."

"Jumalan sanan pohjalta tiedämme, että seksuaalinen yhteys on tarkoitettu vain avioliittoon, jossa mies ja nainen tulevat yhdeksi lihaksi. Aviollinen uskollisuus on myös käytännössä välttämätön edellytys pysyvälle ja hyvälle parisuhteelle. Uskollisuuden opettelu ei ala vasta avioliitossa, vaan siihen pitäisi sitoutua jo seurusteluaikana ja jopa ennen sitä, nimittäin tulevaa puolisoaan kohtaan."
"Uskottomuus on yleinen avioeron syy. Jos uskollisuutta ei ole sisäistetty avioliittoon mennessä, sitä on vaikeampi oppia myöhemmin."
"Ajassamme on monia avioeroja lisääviä tekijöitä. Työttömyys ja taloudellinen ahdinko koetaan vakavana perheen uhkakuvana. Laman seuraukset, esimerkiksi ylivelkaantuminen, lisäsivät perheiden turvattomuutta.

"Lapset kärsivät väistämättä avioerosta. Turun Yliopiston lasten psykiatrian professori Jorma Piha on todennut: "Lapsen henkinen koti on vanhempien suhteessa. Vanhempien avioero on tietyssä mielessä petos lasta kohtaan, koska hänen maailmansa puitteet romahtavat." Vain kymmenesosa lapsista sanoo, että he ovat avioerosta onnellisia."
" Perhe merkitsee ihmisille turvasatamaa yhä kiihtyvämmän muutoksen maailmassa. Avioliittoon ja perheeseen kannattaa sijoittaa."

Keskustelupalstoilta poimittua:
Sitten joitakin otteita nimimerkki Kaapon vastauksista internetin keskustelupalstoilla:
"Minä väitän, että avosuhde romuttaa avioliiton löperyydellään ja rohkaisee jättämään suhteen ja hajottamaan perheen liian varhain ennen kuin kestävää sitoutumista pääsee edes tapahtumaan. Syynä tähän on nimenomaan avosuhteeseen sisältyvä helppous ja arkisen elämän pelko. Avosuhde ei siis johda hyvään avioliittoon (kuten C väitti), vaan estää sen toteutumisen.

Tämän päivän Keskisuomalaisessa oli artikkeli aiheesta:
"Nuorisotutkija Sari Näre sanoo, että nuoret pelkäävät aikaisempaa enemmän sitoutumista. Nopeasti vaihtuvat työpaikat ja koetut esimerkit vanhempien kariutuneista avioliitoista synnyttävät ennakkoluuloja, joten pitkäaikaista sitoutumista pelätään.
MYÖS TIEDOTUSVÄLINEET JA VIIHDETEOLLISUUS LUOVAT KUVAA PARISUHTEESTA, JOHON EI TARVITSE SITOUTUA.
- elämme yhteiskunnassa, jossa sänkyyn voidaan päätyä ilman halua sitoutua kumppaniin, Näre lohkaisee.
Toisaalta nuoret toivovat pystyvänsä luottamaan parisuhteeseen, mutta toisaalta he pelkäävät pettymyksiä. Halu sitoutua ajaa kihloihin, mutta pelko pettymyksestä voi estää naimakaupat.
- Nuorta sukupolvea on kasvatettu, että aina voi pettyä odotuksiin, joten mihinkään ei kannata sitoutua, Näre sanoo.
Avioliittoon liittyy yhä vankka kuva lopullisuudesta.
- Nuoret eivät tunne oloaan niin pettyneeksi avoliitossa kuin avioliitossa, jos suhde kariutuu. Avoliitto koetaan ehkä kevyenä sitoutumisena ja soidinmenoina, kun taas avioliitto on enemmän arkista perheen hoitamista, Näre summaa."

C sanoi: "Ja jos huomaa, ettei sen kumppanin kanssa ollutkaan juuri muuta yhteistä kuin fyysinen vetovoima, niin eikö nyt herranen aika ole parempi, ettei olla ehditty mennä naimisiin??"
Tuosta jutusta näit, että avosuhde ei ole mikään harjoittelujakso tulevaa avioliittoa varten, vaan rohkaisee helppoudellaan olemaan sitoutumatta.
Normaali seurustelu (ilman yhteen muuttamista) on edelleenkin parasta harjoittelua sitoutumista varten."

.......

"Idea oli siinä, että suhde päättyy, ennen kuin mitään sitoutumista kerkeää tapahtumaan. Ihmiset eivät enää kestä yhtä hyvin koettelemuksia kuin meidän vanhempamme tai isovanhempamme. Avosuhteessa on aina avoin ovi pois suhteesta ja siitä on helppo lähteä lätkimään.
Avioliitossa kynnys lähteä on korkeampi, koska sitoutumisen aste on myös korkeampi. On merkit, lupaus, ehdot ja julkisuus. Avioliiton perusta ei ole lähtemisen helppoudessa kuten avoliitossa (ja sillähän sitä perustellaan), vaan siinä, että suhde kestää kuolemaan saakka. Vain usko ja sitoutuminen jälkimmäiseen johtaa todelliseen ja syvään rakkauteen. Silloin ongelmiinkin tartutaan aivan eri tavalla kuin lähtemisen houkutus ei ole sillä tavoin koko ajan läsnä kuten avosuhteessa. En edes uskalla arvata, miten moni toimiva suhde on päättynyt avosuhteen takia. Ja miten moni perhe on hajonnut.
Kumpaan rakkauden pitäisi mielestäsi pohjautua: Kestävyyteen/sitoutumiseen vai varauloskäyntiin, jonka juurelle pesä rakennetaan.
Lähtemisen helppous madaltaa houkuttelevuudellaan kestokykyä, jota kuitenkin jokainen suhde tarvitsee. Ei ole sellaista suhdetta, joka vastaisi nykyajan nuorten vaatimuksia helppoudesta, palavasta rakkaudesta ja arjesta irtautumisesta. Se ei kerta kaikkiaan ole arkea."

.....
Kyse ei ole pohjimmiltaan siitä, miltä meistä tuntuu, vaan siitä, mikä on Jumalan säätämys ja tahto. Avioliitto kuitenkin suojelee perheitä avosuhdetta enemmän. Se, että joku yksilö sanoo olevansa onnellinen avosuhteessa ei vie pohjaa tältä Jumalan säätämykseltä ja siltä viisaudelta, mikä siihen sisältyy. Esimerkki: Jos rannalla on varoituskilpi heikoista jäistä, niin eihän tokikaan ole niin, että jää pettää jokaisen uskaliaan alla. Mutta antaako se mielestänne viestin, että "kaikki sinne vaan". Mielestäni sen, joka selvisi, pitäisi hetimmiten ruveta noudattamaan kehotuksia.
Ymmärrättekö nyt, miten outoja teidän argumenttinne ovat?
Laajemmin: Jos me saisimme tehdä yhteiskunnassa vapaasti niin kuin meistä hyvältä tuntuu, niin me eläisimme täydessä anarkiassa. Niin horjuvainen tuo ihmisen "hyvä" on."

.....
"Ei avioliitto tietenkään poista ongelmia, vaan rohkaisee kestämään niitä ja etsimään tosissaan ratkaisua. Ei voi sanoa, että liitto varsinaisesti muuttaa ihmistä, mutta kyllä se kuitenkin vaikuttaa ihmisen suhtautumiseen ongelmiin ja arkeen.
Kyllä nykynuortenkin vain kannattaisi ottaa mieluummin muutama vuosi aikaa seurusteluun ja sitten mennä naimisiin, ennemmin kuin ruveta heti kahden viikon seurustelun jälkeen "harjoittelemaan" yhdessä elämistä ilman sitoutumista. Se ei kerta kaikkiaan toimi noin. Palava rakkaus loppuu viimeistään vuoden kuluttua ja sitten alkaisi olla sitoutumisella ja kestäväisyydellä kysyntää, mutta kun sitä ei ole, niin lähdetään hakemaan uusia kokemuksia, kun vanhan hupulaisen kanssa ei enää "säkenöi"."

.....

Sitten joitakin linkkejä tästä aiheesta:
Puolisoiden suhdetarpeiden täyttäminen

Tunteiden ilmaiseminen  

Rakkaussuhdetta tuhoava käyttäytyminen avioliitossa. Avioliiton parisuhteen kriisit   

Esiaviolliset suhteet, avoliitto, avioliitto ja Raamattu

Opetusta avioerosta ja uudelleenavioitumisesta

Parisuhteet. (Ei hengellinen.)

6. KRISTITYT JA SEKSUAALISUUS

Monet kuvittelevat, että kristityt pitävät seksuaalisuutta jotenkin likaisena. Tämä ei ole totta. Seksuaalisuus on Jumalan meille antama lahja, josta meidän tulisi olla kiitollisia. Mutta meidän tulisi käyttää tätä lahjaa oikealla tavalla Jumalan antamien periaatteiden mukaisesti. Tästä syistä syntyvät nämä ennakkoluulot uskovien näkemyskannasta, kun nämä eivät lähde mukaan tämän ajan vinoutuneisiin käsityksiin seksuaalisuudesta ja sen toteuttamisesta.

Olen yleisemmin käsitellyt ihmisen viettejä ja kirjoittanut mm.:
"Seksuaalisuus on Jumalan luoma vietti meissä, joten siinä ei ole sinänsä mitään väärää. Kysymys on siitä, käytämme tätä viettiä Jumalan tarkoittamalla tavalla. Jumalahan loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja näitä intiimisuhteita tulee hoitaa miehen ja naisen yhteisessä avioliittosuhteessa. Tästä liitosta on maininta jo Raamatun alussa, 1 Moos.2:24. Jeesuskin viittasi tähän. UT korostaa monessa paikassa avioliiton puhtautta. Tätä ehkä voimme ymmärtää ja tajuta vielä paremmin, jos luemme Paavalin rinnastuksesta Kristukseen ja seurakuntaan Ef.5:22-31.

Tässä ajassa korostetaan hedonistisia ja nautinnollisia  tavoitteita ja oikein mässäillään näissä seksuaaliasioissa. Toitotetaan, että jokaisen tulee toimia vapaasti viettiensä mukaan Tämä johtaa helposti siihen, että seksuaalinen vietti saa ylivaltaa meissä ja ihmiselämä vääristyy. Usein se johtaa pulmallisiin ihmissuhteisiin.

Ihmiselle on annettu erilaisia viettejä, joiden tulisi palvella meitä ja kauttamme ympäristöämme. Tällaisia on mm. seksuaalivietti, nautintohalu, itsetunto, kunnianhimo (ylpeys), vallanhimo, selviytymishalu ym. Mutta ne eivät koskaan saa hallita meitä. Ne ovat palvelijoita. Näitten käytön suhteen on sanottava sama kuin tulesta: "hyvä palvelija - huono isäntä". Ymmärrämme jokainen, miten arvokas tuli on ihmisen jokapäiväisessä toiminnassa, mutta myös miten tuhoisa valloilleen päässyt tulipalo on.

Samoin on näitten viettien kanssa. Missä kulkee rajat? Jos nämä päästetään valloilleen, alkavat vähitellen tuhoisat seuraukset. Kuka on isäntä: sinä vaiko viettisi? Valitettavasti ajan henki on, että näille annetaan "vapaat kädet". Tämä tulee vastaan melkein joka tuutista. Esim. filmeissä lähes ihannoidaan moraalittomuutta ja irtosuhteita, juoppoutta, väkivaltaa ym. raakuuksia, niin kuin ne kuuluisivat normaali elämään. Seuraukset ovat jo nähtävissä yhteiskunnassamme ja pahenevat koko ajan. Perheiden pahoinvointi, henkilösuhteiden tulehtuminen, päihteiden väärinkäyttö, rikollisuus ovat varoittavia esimerkkejä. Sen takia meidän tulisi vastuullisesti olla varuillamme ja tehdä voitavamme suuntauksen hidastamiseksi."

Mielestäni Jarmo Sormunen antaa lyhyesti ja nasevasti hyvää opetusta Raamatun periaatteista.

Katso myös "Kristityt ja perhe" kohdssa 5.

7. KRISTITTY JA HOMOSEKSUAALISUUS

Tästä käydään nykyaikana kovaa ja kiivasta keskustelua. Tämä keskustelu on saanut ulottuvuuksia, jotka ovat pitkälti ylittäneet kohtuuden rajoja. Tulee huomioida, että kysymys on pienestä vähemmistöryhmästä. Silloin on käsittämätöntä, että julkisuuden ja mediamaailman toimesta asia on saanut sellainen laajuus, niin kuin olisi kysymys koko yhteiskunnan kohtalosta. Käsittämätöntä on Ruotsissa käytyjä oikeudenkäyntejä joitakin saarnamiehiä vastaan (,jotka ehkä hieman taitamattomasti ovat käsitelleet aihetta). Siellä puhutaan kiihotuksesta vähemmistöryhmiä vastaan. Siinä keskusteluprosessissa ei huomata ollenkaan, että itse asiassa on kiihotusta uskovaisia, Jumalan Sanaa ja lopuksi itse Jumalaa vastaan. Tällaiset oikeusprosessit loukkaavat kristittyjä periaatteita ja rikkovat syvästi oikeusvaltion sanavapautta.

Räsänen kirjoittaa: "Kirkon sisällä syntyneen homoseksuaalisia suhteita puoltavan Yhteysliikkeen keulakuvaksi noussut Raija Sollamo myönsi eduskunnassa SETA:n järjestämässä seminaarissa, että Raamatusta ei löydy yhtään kohtaa, jossa osoitettaisiin hyväksyntää homoseksuaaliselle elämänmuodolle. Itse asiassa Raamatun etiikka juuri tässä kysymyksessä on vastustamattoman selkeä. Homoseksuaalisia suhteita pidetään selvästi Jumalan luoman seksuaalisuuden vastaisena toimintana, ei pelkästään Vanhassa testamentissa (3 Moos.18:23,20:13), vaan vielä voimakkaammin Uudessa testamentissa (Room.1:26-27, 1 Kor.6:9). Yhteysliikkeen piirissä ei kuitenkaan katsota näiden Raamatun ohjeiden enää soveltuvan tähän aikaan." (Tähän voidaan kysyä: mikä sitten soveltuu, elleivät Luojan antamat ohjeet?)

Edelleen Räsänen: "Avioliittoa ja perhettä koskeva lainsäädäntö ei ole koskaan arvoneutraalia. Se on vahvasti sidoksissa niihin yhteiskunnallisiin arvoihin, joiden pohjalle yhteiskuntaa halutaan rakentaa. Emmehän esimerkiksi hyväksy moniavioisuutta, lähisukulaisten avioliittoja tai lapsiavioliittoja - arvojemme vuoksi. Perhekäsityksen muuttaminen koskemaan myös samaa sukupuolta olevia pareja merkitsee irtautumista avioliiton perhekäsityksen kristillisistä juurista, siitä perustasta, joka luetaan kirkollisen vihkimisen yhteydessä: "Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi." Tälle perustalle on mahdotonta sovittaa kahden miehen tai kahden naisen keskinäistä suhdetta."

"Eikö homoliitto ole jokaisen yksityisasia? Lainsäädännön ei todellakaan tule liiaksi tunkeutua ihmisten yksityiselämään. Sen sijaan avioliitto tai siihen rinnastettava virallistettu parisuhde ovat julkisia, koko yhteiskuntaa koskettavia instituutioita. Virallistetun parisuhteen lainsäädäntöä haluttiin juuri sen vuoksi, että homosuhteet eivät jäisi pelkiksi yksityisasioiksi. Julkinen ja oikeudellinen sopimus merkitsee myös yhteiskunnallista hyväksyntää.".

"Eikö homoseksuaalilla ihmisellä ole oikeutta rakkauteen? Emmekö luota homoseksuaalien kykyyn rakastaa? Aivan varmasti homot pystyvät rakastamaan siinä missä heterotkin. Lähimmäisenrakkauden tulisi kuulua kaikkiin ihmissuhteisiimme niin eri kuin samaa sukupuolta olevien kesken. Mies voi rakastaa miestä ja nainen naista. Homosuhteessa tai avioliitossa taas ei ole kysymys pelkästä lähimmäisenrakkaudesta vaan myös seksisuhteesta. Rakkaus ei tarkoita samaa kuin rakastuminen. Terveessä ihmisyydessä seksi ei kuulu mihin tahansa ihmissuhteeseen. Eroottisen rakastumisen olemukseen kuuluu, että ihminen seksualisoi sen, mikä on omalle identiteetille vierasta, "toista kuin minä". Homoseksuaalisten ihmisten kehityksessä voidaan usein jo varhaisesta vaiheesta lähtien nähdä vierautta omalle sukupuolelle, jolloin ihminen etsii oman sukupuolensa vieraalta tuntuvaa mysteeriä toisesta samaa sukupuolta olevasta henkilöstä."

"Lääketieteellisissä tutkimuksissa ei ole saatu mitään todisteita niille väitteille, että homoseksuaalisuus olisi geneettistä, periytyvää tai synnynnäistä. Puheet homoseksuaaligeenien löytymisestä ovat osoittautuneet poikkeuksetta ankoiksi. Toisaalta on totta, että homoseksuaaliksi harvoin tietoisesti ryhdytään. Seksuaalisesti poikkeava tunne-elämä on harvoin tahallinen, ihmisen itsensä valitsema tai aiheuttama tila. Sen taustalta voidaan löytää niin varhaislapsuuden kuin murrosiän psykoseksuaaliseen kehitykseen liittyviä häiriöitä. Esimerkiksi seksuaalisesti hyväksikäytettyjen lasten riski kehittyä homoseksuaaliksi on muita suurempi."

"Jos taipumus voi muuttua heteroseksuaalisuudesta homoseksuaalisuuteen, miksei se voisi muuttua toiseenkin suuntaan? Seksuaalisen identiteetin eheytyminen kohti normaalia heteroseksuaalista tunne-elämää on mahdollista, jos ihminen on itse motivoitunut ja halukas hoitoon."

" Mitä varhaisemmassa vaiheessa nuorella on homoseksuaalisia kokemuksia, sitä vaikeampaa tutkimusten mukaan tästä taipumuksesta on myöhemmin päästä eroon. Nykyinen arvoköyhä, pinnallinen ja seksikokeiluihin yllyttävä seksuaalikulttuuri yhdistettynä homosuhteiden yleiseen hyväksyttynä esittämiseen saattaa altistaa homoseksuaalisuuden yleistymiseen."

" Armon sanoma kuuluu kaikille syntisille ja rikkinäisille. Maailmassa ei löydy ketään, jonka miehisyys tai naiseus olisi täydellistä ja eheää. Kirkko ei syyllisty syrjintään, jos se uskaltaa käyttää sanaa synti niin homo suhteista kuin muista avioliiton ulkopuolisista sukupuolisuhteista. Sen sijaan kirkko syyllistyy homoseksuaalien syrjintään, jos he eivät saa kuulla Jumalan sanan koko totuutta, joka sisältää niin lain kuin evankeliuminkin."

......

Kristittyjen tulisi ymmärtää ja huomata, mitkä todelliset voimat ovat tällaisten vinoutuneiden suhteiden takana ja ryhtyä oikeisiin toimenpiteisiin. Ne pyrkivät koko kristillisen uskon ja Jumalan antamien moraalikäsitteiden murentamiseen. Jeesuksen kehotus oli: Valvo ja rukoile!

Homoseksuaalisuus on kuitenkin toki todellinen ja varteenotettava ongelma, jota ei saisi piilottaa "maton alle". Se vaatisi kiihkotonta ja asiallista selvittämistä. Yleinen keskustelu antaa mielestäni kuvan, ettei tähän ole mahdollisuuksia. Raamatun mukaan homosuhteet ovat Jumalan edessä luonnoton tilanne. Vaikka se on Jumalan edessä synti, emme saa käsitellä tai hylätä homoseksuaaleja väärällä, rakkaudettomalla ja ylimielisellä asennoitumisella. Oikea suhtautuminen on monille kristityille vaikea ja jopa tuntematon asia.

En tule tässä syvemmin käsittelemään näitä asioita. Siihen minulla ei ole edes asiantuntemusta. Tyydyn em. sitaatteihin. Sopivaa opastusta voi löytää esim. Asla Oy:n internetsivuilla. Suositeltava olisi myös Jerry Arterburn'in kirja "Kun kulissit kaatuvat" (Aika Oy 1988). Se kuvaa nuoren miehen korutonta taistelua homoseksualismia ja sitä seuraavaa aids'ia vastaan. Hän kuoli sairauteensa vain 38-vuotiaana.

Hän kuitenkin jätti jälkeensä "testamentin", jossa korostetaan, miten tämän ongelman kanssa kamppailevat tarvitsisivat seurakunnissa rakkaudellista ja asiantuntevaa asennetta, kuten edellä jo tuli esille. Siinä on suuri haaste kristityille. Se ei hoidu sillä, että mukaudumme tämän ajan ajatusmalliin. Tarvitsemme uuden näyn kristillisen uskon todellisesta olemuksesta ja opimme todella paremmin tuntemaan Jumalan tahtoa mutta myös Hänen rakkauttaan ja armoaan.

Homoseksuaali ja varsinkin AIDS:iin sairastunut kokee voimakkaita syyllisyystunteita, joihin pitäisi saada asiallista terapiaa. Arterburnin mukaan monet kuolevat ennen aikojaan juuri näitten tunteiden takia, kun he tuomitsevat itseään.

Poikien mahdollisia varhaistuntomerkkejä näistä taipumuksista on, että häntä pidetään tyttömäisenä, hän pitää tyttöjen leikeistä, pukeutuu tyttöjen vaatteisiin. Hän leikkii mieluimmin tyttöjen kanssa kuin poikien kanssa. Vanhemmat olisivat halunneet tyttöä, mikä väärällä tavalla tuodaan esille. Usein isän ja pojan suhde on huono. Hänellä on vaikeuksia solmia suhteita vastakkaisen sukupuolen kanssa, mikä toki voi olla yleinen murrosiän ongelma. Poika on ehkä nuorena joutunut sukupuolisen ahdistelun kohteeksi. Kuitenkaan liian tiukkaa valvontaa ei ole hyväksi. Mikään näistä ei välttämättä johda homoseksuaalisuuteen.

Vanhempien ei pitäisi rohkaista tyttömäistä käytöstä, hänelle pitäisi antaa aikaa miehisen mallin seurassa, josta monissa tapauksissa nykyään on puutetta. He eivät saisi hylätä lastaan tästä taipumuksesta huolimatta, vaan rakastaa häntä. Vanhempien pitäisi selvittää Raamatun periaatteita, myös muissa asioissa kuin seksuaalisuus. Ennen kaikkea lapsi tarvitsee vanhempien asiallista tukea ja tarvittaessa asiantuntija-apua, koska vapaaksi pääseminen ei ole helppoa. Elleivät nuoret saa asiallista apua vanhemmilta tai seurakunnasta, he hakutuvat helposti porukoihin, jossa he saavat samankaltaisiltaan arvostusta. Niistä siteistä on vaikea irtautua.

Homoseksuaaleille on tällainen apu tärkeä. Heidän tulisi myös tietää, etteivät ole tietoisesti valinneet asemaansa, eivätkä ole siihen syntyneet. Lisäksi heidän tulisi mahdollisuuksien mukaan järjestää elämänsä siten, että ulkopuoliset houkutukset olisivat mahdollisimman vähäiset. Kannattaa välttää myös heteroseksuaalisuhteita, kunnes riittävä eheys on saavutettu. Ongelmien tuominen ratkaistavaksi tällaisessa suhteessa ei välttämättä aina onnistu. Terveelliset harrastukset ovat eduksi.
Näin lyhyesti Arterburnin mukaan.

Krister Renard on monipuolisesti ruotsiksi käsitellyt tätä aihetta.

Otan vapaasti muutamia otteita hänen loppukommentistaan:
"Tunnustan, että on kristittyjä, jotka puhuvat hyvin tuomitsevasti homoseksuaalisuudesta, niin kuin tämä olisi suurin kaikista synneistä. Ehkä jopa halveksitaan homoseksuaaleja. Tämä on täysin väärin. Ensiksi homoseksuaalinen ihminen ei ole itse tietoisesti ryhtynyt siihen. Äkkiä vaan huomataan, ehkä teini-iässä, että kavereista poiketen tuntuu vetovoimaa samaa sukupuolta oleviin henkilöihin. On varmasti aika traumaattinen ja traaginen kokemus olla erilainen kuin muut.
Mutta Raamattu sanoo: "Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan". Meillä ei ole oikeutta tuomita ketään. Se olisi rakkaudettomuutta. Raamattu ei myöskään luettele syntejä suuruusjärjestyksessä. Ei missään sanota, että homoseksuaalisuus olisi suurempi synti kuin muut. Eniten Raamattu puhuu kielen synneistä, panettelusta ja valheista, ym. Mutta Raamattu opettaa, että on oikeita ja vääriä asioita, ja Jumala ei koskaan hyväksy mitään väärää. Sen tähden on väite, että Raamatun mukaan homoseksuaalisuus olisi jotain luonnollista ja normaalia, totuuden vastainen.

Yritän vielä täsmentää näitä asioita sanomalla:
1. Kaikki ihmiset ovat samanarvoiset. Siis homoseksuaaleilla on sama arvo kuin heteroseksuaaleilla.
2. Kaikki ihmiset tarvitsevat läheisyyttä, hellyyttä, kosketusta, lämpöä ja rakkautta.
3. Kaikki ei ole luonnollista, vaikka jotkut kokevat sillä tavalla. Täytyy erottaa kaksi asiaa: Miten asiat ovat (langennut luomakunta täynnä pahuutta) sekä miten pitäisi olla (niin kuin Jumala on tarkoittanut). Elämme luonnottomassa maailmassa, joten jos jokin asia tuntuu luonnolliselta, ei ole takeita, että asia on oikein.
4. Kaikki ihmiset ovat syntiä tehneet ja ovat pelastuksen tarpeessa. Tämä koskee kaikkia ihmisiä, heteroseksuaalisia, biseksuaalisia ja homoseksuaalisia. Raamattu ilmoittaa, että on absoluuttinen totuus ja absoluuttinen vääryys ja joka rikkoo Jumalan moraalia vastaan, on syntinen. Jumala ei hyväksy syntiä, koska se estää ihmisiä olemasta sellaisia kuin pitäisi.

Myös se, mitä ihmiset tekevät vapaaehtoisesti tai yksityisesti voi olla väärin. Raamattu on jopa niin radikaali, että salassa tehty asia merkitsee enemmän kuin avoimesti tehty. Yksinäisyydessämme näytämme oikeat kasvomme. Julkisuudessa yritämme peittää niitä sisäisiä ajatuksia ja motiiveja. Jopa omassa perheessä. Raamattu ilmoittaa selkeästi, että pornon katseleminen on väärin. Valehteleminen, varastaminen, murhaaminen ja yleensä muitten vahingoittaminen on väärin. Rakkaudettomuus, uskottomuus ja panettelu, anteeksiantamattomuus ym. ovat myös vääriä asenteita. Myös laiminlyönti voi olla synti, esim. jos ei jaa liiasta köyhille.

Raamattu ei sano, että homoseksuaalisuus olisi suurempi synti kuin nämä muut. Mutta se julistaa, että homoseksuaalisuus rikkoo Jumalan asettamaa järjestystä. Sitä eivät mitkään lainsäädännölliset tai poliittiset päätökset voi tehdä tyhjäksi. Voidaan kieltää Raamattu, ehkä myös kristillinen usko, ja vainota kristittyjä, mutta totuus on totuus, eikä sitä voida hävittää. Jumala ei ole homoseksuaaleja vastaan. Hän rakastaa heitä iankaikkisella rakkaudella. Hän haluaa heidän parastaan ja haluaa heidät pelastaa, niin kuin muutkin ihmiset. Hän haluaa antaa täyspainoisen elämän. Ainoastaan elämällä Jumalan tahdon mukaan ihminen voi elää sitä elämää, johon hän on luotu. Silloin ihminen tuntee itsensä ehyeksi."

Jeesuksen opetus
Monet viittaavat siihen, ettei Jeesus mainunnut mitään homoseksuaalisuudesta. Keskustelussa tämä sitten käytetään argumenttina siihen, että Kirkon tulisi suhtautua myönteisesti homoseksuaalisiin suhteisiin, koska Kirkon perustajalla ilmeisesti ei ollut näkemyksiä tästä ilmiöstä. Mutta miten kestävä tämä väite on?
Lue Stefan Gustavssonin perusteltuja näkemyksiä ja huomaat, miten heikolla jäällä tällaiset väitteet ovat. Jos lähemmin ajattelee, väitteet kaatuvat omaan mahdottomuuteen.

Ruotsinkielisellä osastolla on mainittu joitakin varteenotettavia muita ruotsinkielisiä linkkejä.

Kts. "Homoseksuaalisuus ja Raamattu".

8. Kristitty ja raha

Asko Alajoki / OM-uutiset nr 2 / 2001 (www.fin.om.org )

Kristitty ja raha on aihe josta ei puhuta, eikä opeteta riittävästi. Raha-asiat ovat monien mielestä yksityisasioita, eivätkä kuulu muille.
Siellä, missä seurakuntien ja järjestöjen toiminta on riippuvainen kristittyjen valmiudesta uhrata haastetaan kristittyjä uhraamaan. Mutta liian harvoin kuulee Raamatun opetuksia rahankäytöstä. Olen parin viimevuoden aikana lukenut joitain englanninkielisiä kirjoja, jotka käsittelevät kyseistä aihetta. Suomen kielellä on aiheesta kirjoitettu yllättävän vähän.

Yksi mielenkiintoisimmista lukemistani kirjoista aiheesta kristitty ja raha on Larry Burkettin kirja 'Your Finances in Changing Times' . Burkettin kirjoja on painettu miljoonia ja hänen radio-ohjelmiaan kuuntelee huomattava määrä ihmisiä. Suomen taloudellinen tilanne on menossa kovaa vauhtia samankaltaiseksi kuin Yhdysvalloissa, siksi hänellä on painavaa sanottavaa myös suomalaisille kristityille. Lainaan joitain hänen ajatuksiaan, joita hän on löytänyt Raamatusta.

Taloudenhoitajia
Olemme kristittyinä sen omaisuuden taloudenhoitajia, minkä Jumala on meidän käyttöömme antanut. Tämä merkitsee sitä, että olemme vastuussa Jumalalle, miten me hänen meille antamiaan lahjoja käytämme, olivat ne sitten materiaalisia tai muita.
Burkett on sitä mieltä, että kristityllä ei tulisi olla velkaa. Velalla hän tässä tarkoittaa velkaa, jota henkilö ei pystyisi maksamaan senkään jälkeen, kun hänen kaikki omaisuutensa myydään. Tavallinen asuntolaina, jonka takuuna on asunto ei ole hänen tarkoittamaansa kristitylle sopimatonta lainaa. Mutta laina, jossa ei ole täysiä takeita olisi tällaista lainaa.
Burketilla on mielenkiintoinen lista, mikä osoittaa onko ihminen on rahan orja:

1. Erääntyneet maksamattomat laskut.
80% kristityistä perheistä Burketin kokemuksen mukaan elää yli varojensa. Useinkaan he eivät suunnittele varojensa käyttöä, ja jatkavat lainaamista, niin etteivät pysty hoitamaan lainojaan. Tämä huonontaa mahdollisuuksia olla todistuksena uskosta.

2. Huolestuminen sijoituksista
Ollaan huolestuneita tehdyistä tai tekemättömistä sijoituksista, säästöistä ja omaisuudesta. Tämä aiheuttaa väärää riippuvuutta omaisuudesta, mikä ei voi olla vaikuttamatta myös hengelliseen elämään. Huoli kulkee mukana kotiin, sänkyyn ja raamattupiiriin.

3. Äkkiä rikkaaksi asenne
Jotkut pyrkivät rikkaaksi pienellä vaivalla. Käytetään velkarahaa tai petetään ihmisiä. Sananlaskut 28:20 sanoo: "Luotettava mies saa runsaan siunauksen, mutta jolla on kiihko rikastua se ei jää rankaisematta.'

4. Ei olla tuottamassa työssä
Ihminen on rahan kahleissa, kun hän ei halua ansaita elantoaan. Paavali sanoo 2Tess 3:1 0 : "Sillä jo silloin, kun olimme teidän tykönänne, me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä" Jokaisen kristityn pitäisi olla valmis työhön, että voisi toteuttaa sitä tehtävää, minkä Jumala on kullekin antanut.

5. Ahneus
Rahan orjuus voi johtua ahneudesta. Se tulee esiin halusta saada aina parasta ja enemmän. Henkilö, joka ei voi koskaan pistää toisia etusijalle, eikä hyväksy menetyksiä on henkilö joka kärsii ahneudesta. Ef 5:5 "Sillä sen te tiedätte ja tunnette, ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella - sillä hän on epäjumalanpalvelija - ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa."

6. Himo
Kristitty, joka katsoo, mitä muilla on ja himoitsee samaa, on riippuvainen rahasta. Aseta tavoitteesi ja elintasosi Jumalan osoittamalle tasolle, eikä sille tasolle, minkä näet muilla olevan.

7. Perheen täyttymättömät tarpeet
Olet rahan vanki, jos et voi hoitaa perheesi välttämättömiä kuluja, koska olet tuhlannut rahasi vähemmän tärkeisiin ostoksiin, tai et ole valmis työhön, josta saisit tuloja perheesi elättämiseen. Yhteisenä nimittäjänä on vastuuttomuus. 1Tim 5: 8 sanoo: "Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi."

8. Täyttymättömät tarpeet.
Kristittyjen tulee pitää huolta myös muiden kristittyjen tarpeista. Jaak 2:15-16 sanoo: "Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmiteikää ja ravitkaa itsenne, mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on." Jumala ei laske kaikkia tarpeita jokaisen kristityn sydämelle. Mutta ne asiat jotka Jumala laskee sydämellemme meidän tulisi hoitaa.

9. Liika sitoutuminen työhön
Jos elämässä on antauduttu vain työn tekemiseen, eikä siihen mahdu mitään muuta, se on väärää riippuvuutta. Jumalan suunnitelma työn suhteen on se, että teemme sen hyvin, mutta se ei voi olla yli kaiken.

10. Vilpillisyys raha-asioissa
Olemme rahan vankeja, kun toimimme epäoikeudenmukaisesti raha-asioissa. Jumala varoittaa niitä, jotka näin toimivat Snl. 28:8 "Joka kartuttaa varojaan korolla ja voitolla, kokoaa niitä sille joka vaivaista armahtaa."

11. Sitoutumisen puute jumalanvaltakunnan työhön
Kristitty on rahansa vanki, jos hän ei voi sitoutua taloudellisesti tukemaan jumalan- valtakunnan työtä. Perusperiaate kristityn varojen hoidossa on: "Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta, niin sinun jyväaittasi täyttyvät runsaudella, ja viini pursuu sinun kuumistasi." Snl. 3:9-10. Kymmenykset, joita annamme Jumalalle, on todistus siitä, että Jumala on omistaja.

12.Taloudellinen paremmuus
Tämä asenne tulee usein esiin ihmisissä, joille on annettu paljon. Jos on paljon omaisuutta, tulisi ajatella, että se ei ole oikeus vaan vastuu. Jumalan suunnitelmien mukaan sen, jolla on paljon, tulisi jakaa sitä ihmisten kanssa, joilla on vähän.

13. Katkeruutta raha-asioissa
Olemme helposti katkeria siitä, että Jumala ei ole antanut sitä, mikä olisi mielestämme kuulunut meille tai mitä me haluaisimme. Meidän pitäisi suhteuttaa mielipahamme paremmin siihen, mitä me tarvitsemme kuin siihen, mitä me haluamme.
Jumalan suunnitelma on, että olemme vapaita rahan orjuudesta.
Vapaus merkitsee vapautta murehtimisesta ja maksamattomasta laskuista jännittämisestä. Vapaus merkitsee hyvää omatuntoa Jumalan ja ihmisten edessä ja luottamista siihen, että Jumala hallitsee kaiken. Tämä ei tarkoita sitä, ettei kristitty välttyisi kokonaan ongelmista raha-asioissa.
Voimme saavuttaa vapauden raha- asioissa, kun siirrämme omistajuuden kaikesta omaisuudestamme Jumalalle. Se tarkoittaa rahaa, aikaa, perhettä, omaisuutta, koulutusta ja mahdollisuuksia hankkia tuloja.
Meidän tulisi päästä vapaiksi veroista: erääntyneistä laskuista ja veroista, joihin meillä ei ole katetta tai omaisuutta.

Päästäksesi vapaaksi ja pysyäksesi vapaana veroista:
1. Tee kirjallinen suunnitelma
2. Osta vain välttämätöntä
3. Ajattele ennen kuin ostat mitään
4. Lopeta velaksi ostaminen
5. Älä keinottele velkarahalla pörssissä
6.   Opettele säästämään
7.   Aloita antamaan kymmenyksiä. Jokaisen kristityn tulisi maksaa kymmenyksiä osoituksena siitä, että olemme antaneet omaisuutemme Jumala hallintaan
8.  Hyväksy Jumalan huolenpito.

9. KRISTITTY JA PÄIHTEET

Jokaiselle lienee selvää, ettei kristityn elämätapaan kuulu päihteiden käyttöä. Aikamme on kuitenkin täynnä päihteiden väärinkäytön aiheuttamista seurauksista. Lisäksi trendi on hyvin huolestuttava. Jokainen voi lehdistä lukea enemmän alkoholin surullisista seurauksista. Syntyy kysymys: Miksi alkoholia kaikkialla pitäisi olla helposti saatavissa tasa-arvoisuuteen vedoten?

Myös jotkut kristityt ja äsken kääntyneet kamppailevat näitten ongelmien kanssa. Näille olisi tarpeen rakkautta ja henkilökohtaista tukea seurakunnissa. Valitettavasti kristittyjen keskuudessa ei aina ole tarvittavaa asiantuntemusta. Nykyään löytyy monenlaisia hoitokoteja monille apua tarvitsijoille joksikin ajaksi.

Räsänen: "Huumeiden ja alkoholin käytön lisääntyminen on kaikkein voimakkainta tyttöjen ja nuorten naisten kohdalla, minkä seurauksena myös päihderaskaudet ovat lisääntyneet. Vielä viitisen vuotta sitten päihteiden vaurioittamia lapsia syntyi alle 200 vuodessa. Nyt (vuonna 2002) alkoholin eriasteisesti vaurioittamia lapsia syntyy 600-700 vuosittain, ja lisäksi 2000-3000 sikiötä on vaarassa alkoholialtistuksen vuoksi. Huumeiden aiheuttamista sikiövaurioista ei ole tehty edes kunnon selvityksiä, mutta esimerkiksi muoti huume amfetamiinin vaurioittamia lapsia nähdään synnytys sairaaloissa yhä enemmän. Näillä lapsilla on aivovaurioita, sydänvikoja sekä suu- ja kitalakihalkioita. Kohdunsisäisen huumeriippuvuuden vuoksi vastasyntyneet kärsivät vieroitusoireista: tärinästä, tuskaisuudesta ja levottomuudesta. Näiden lasten hoito ja kuntoutus on moninkertaisesti kalliimpaa kuin päihdeongelmaisten naisten raskaudenaikainen tehokas hoito."

Kristillisestä alkoholi- ja narkomaanityöstä löydät infoa:
KAN-kodit.      
Sininauhaliitto.   
Irti huumeista.   
Helsingin Diakonissalaitos.  
Päihdetietoa kouluille ja kodeille.   
Näitten kautta löytyy sitten lisää informaatiota sekä linkkejä muihin paikkoihin.

10. KRISTITTY JA EETTISET KYSYMYKSET

Yhä pidemmälle menevä tieteellinen tutkimus tuo usein esille vaikeita eettisiä ongelmia, joista käydään vilkasta keskustelua. Tämän esityksen puitteessa ei voi tähän sen enempää syventyä, enkä minulla ole siihen riittävää asiantuntemusta.
Vain muutamia hajanaisia ajatuksia kristillisen näkemysten pohjalta sekä joitakin viitteitä:

Abortista tuli jo esille joitakin näkemyksiä osiossa "Ihmisarvo".

Vaihtoehtoisia hoitomuotoja
Lääketieteellinen tutkimus on edennyt jättiaskelin.  Tästä saamme olla kiitollisia. Mutta rinnakkain varsinaisen hyväksytyn lääketieteen kanssa on syntynyt monenkaltaisia vaihtoehtoehtoisia hoitomuotoja, joita kovasti mainostetaan. Näitä on maallikon kannalta hyvin vaikea objektiivisesti arvioida. Lääketiede suhtautuu usein hyvin kriittisesti näihin hoitomuotoihin. Nämä hoitomuodot ovat kristillisen näkemyksen kannalta myös osittain hyvin kyseenalaisia. Näitä on erilaisia holistisen lääketieteen muotoja sekä suoraan noituuteen perustuvia menetelmiä. Usein on takana ihan erilainen maailmankatsomus kuin kristillinen.

Tässä yhteydessä viittaan lääkäri Pekka Reinikaisen kirjaan "Noituuden paluu lääketieteeseen" (Kuva ja Sana 2005), jossa asiantuntemuksella käsitellään lukuisia menetelmiä nykyaikana.

Eutanasia
Lainauksia Räsäsen kirjasta "Kutsuttu elämään":
"Lääkäriliiton julkaisemassa "Lääkärin etiikka" ohjeistossa otetaan selkeän ja yksiselitteisen kielteinen kanta eutanasiaan: "Potilaan tahallinen surmaaminen on kaikissa tapauksissa lääkärin etiikan vastaista." Myös kansainväliset lääkärijärjestöt torjuvat aktiivisen kuolinavun." " Eutanasiakäytäntö on vaikuttanut lääkäreiden etiikkaan niin, että arviolta tuhat ihmistä vuodessa tapetaan ilman potilaan pyyntöä. Hollannissa on surmattu myös dementiapotilaita ja vammaisia pikkulapsia."

"Eutanasiaa voidaan pitää tarpeettomana armeliaisuuden osoituksena kärsivälle ihmiselle, koska nykyisin on käytettävissä tehokkaita hoitomuotoja vaikeisiinkin kiputiloihin ja muihin oireisiin. Kärsivän potilaan surmaamista ei hyväksytty aikana, jolloin kivun lievityksen mahdollisuudet olivat paljon nykyistä heikommat. Miksi siis juuri nyt kysymys eutanasiasta on ajankohtainen? Pinnallinen mielihyväkulttuuri ajaa ihmiset pakenemaan elämän rajallisuutta kuolemaan. Nykyihmisen on vaikea hyväksyä, että heikkous ja kärsimykset kuuluvat elämään."

"Henkilön näkemys eutanasiasta on tutkimusten mukaan vahvasti yhteydessä hänen arvo maailmaansa ja ihmiskuvaansa. Eutanasian torjujat perustelivat näkemyksensä tavallisimmin kristillisellä ihmiskuvalla. Armokuolema ei sinänsä ole mikään erikoisuus maassamme, sehän kuuluu eläinlääkäreiden päivittäisiin hoitovalikoimiin. Eutanasiafilosofian puoltajat usein asettavatkin kyseenalaiseksi ihmiselämän erityisen arvon luomakunnan keskellä. Jos sairas koiravanhus saa kuolinpiikin, miksei myös ihminen? Perinteinen lääketieteellinen ja rikosoikeudellinen näkemys sen sijaan pitää ihmiselämää arvokkaana sinänsä, yksilön toimintakyvystä tai elämänlaadusta riippumatta.
Vastasyntyneen avuttoman lapsen tai kuolinvuoteellaan hiljaa hiipuvan vanhuksen elämän väkivaltaista lopettamista on pidetty yhtä tuomittavana kuin terveen työikäisen ihmisen surmaamista. Kristillisellä ihmiskuvalla on ollut ratkaiseva merkitys tämän käsityksen syntymisessä. Ihmisen elämä on pyhää ja sen tulee olla koskematonta, koska Jumala on luonut ihmisen kuvakseen.

Eutanasiakeskustelu rajoittuu usein varsin individualistiseen näkökulmaan. Ratkaisu ihmisen kuolemasta on aina paitsi yksilöllinen, myös yhteisöllinen asia. Ihmiselämän lopettaminen joko oman tai toisen käden kautta koskettaa syvästi läheisiä. Itsemurhan tehneiden omaiset painivat usein syyllisyyden tunteiden kanssa. Myös hyvällä kuolemalla on suuri yhteisöllinen merkitys. Kuolevien potilaiden hyvä saattohoito on arvokasta paitsi potilaan, myös meidän muiden kannalta."

Keinohedelmöitys
Räsänen (kts.aik.): "Eettinen ongelma niin alkiotutkimuksessa, jälkiehkäisyssä kuin raskaudenkeskeytyksessä on pohjimmiltaan sama. Ihmisen elämä saa alkunsa hedelmöityksessä. Elävän ihmisalkion käyttö tutkimuksessa merkitsee sitä, että alkiolle jää vain välineellinen hyötyarvo. Lääketieteellisen tutkimuksen ja hoidon ehdottomana lähtökohtana tulee olla ihmiselämän kunnioittaminen kaikissa tilanteissa. Keinoaikuisen hedelmöityksen seurauksena syntynyttä ihmisalkiota tulee kohdella ihmisarvoisella kunnioituksella."

Mediassa on ollut esillä: "Kirkkohallituksen mielestä keinohedelmöityksessä tulisi käyttää vain aviopuoliso."
Kaapon vastaus erään henkilön kommenttiin keskustelupalstalla:
"Johan on taas juttua. Siis voiko kristityt sanella mitä ateisti haluaa tehdä? "
Kirkko saa ottaa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin siinä missä ateistikin. Ja kirkon oikeastaan kuuluu ottaa kantaa. Kantaa ottaminen, saneleminen ja päättäminen ovat aivan eri asioita. Suomessa lait säätää eduskunta kuten aivan hyvin tiedät. Eduskunnan valiokunnat toki kuuntelevat eri tahoja.
Perheiden asiat eivät ole yksityisasioita, sillä yhteiskunnan tulee säätää rajat, jotta lapselle taattaisiin tietyt perusasiat (kuten isä ja äiti). Eikä tästä perustasta ole mitään syytä luopua jonkun äänekkään seksuaalivähemmistön vuoksi. Tässä ei ole kyse nyt vähemmistöjen oikeuksista, vaan lapsen asemasta. Lapselle ei kuulu esim. kahta äitiä, vaan isä ja äiti. Näin on luontokin ja Jumala säätänyt, katsottiin asiaa nyt sitten uskon tai ateismin kannalta.
Tämä hedelmöitysjuttu on uuden syntyvän elämän vuoksi mitä suurimassa määrin meidän yhteinen asiamme, eikä jokaisen yksilön itse päätettävissä.
Se, että yhteiskunnan arvot ovat perheasioissa olleet tähän saakka Kristillisen arvomaailman mukaisia kautta historian, todistaa vain sen, että arvomaailma on toimiva ja luonnollinen. Miksi nyt yhtäkkiä pitäisi luopua siitä?
Ajatelkaapa niin, että ehkäpä nämä tietyt arvot ovat syvällä meidän yhteiskunnassamme juuri siksi, että ne ovat ajattomia ja moraalisesti kestäviä. Ei ole mitään syytä lähteä heikoille jäille kokeilemaan modernin ajan nimissä jotain luonnotonta (esim. kahden äidin "mallia"), jota vastaan sotii luonto ja moraali sekä perinteiset arvot kautta vuosituhansien.
Ei näitä asioita tarvitse liittää kristillisyyteen, jos ei halua. Mutta olisi kyllä hyvä tietää lähtökohta.

Kloonaus
Tässä on mielestäni aika asiallinen ja selkeä esitys kirjassa: Kloonattu ihminen. Asettuuko ihminen Luojan paikalle? (Lane P. Lester ja James C. Hefley, Päivä Oy 1999.(Engl. Human Cloning))
On mahdotonta näissä puitteissa lähteä lähemmin selostamaan tätä aihetta, johon liittyy varsin monenlaisia vaikeita kysymyksiä. Kukaan ei voi ennakoida, mihin tämä uusi tekniikka voi johtaa. Tosin sitä voidaan käyttää hyödyllisiin tarpeisiin. Mutta on valtavan suuria riskejä, että tätä tekniikkaa ruvetaan käyttämään tavalla, joka sotii kaikkea kristillistä etiikkaa ja vielä yleisemmin kaikkea inhimillistä etiikkaa vastaan. Tuleeko ihmisistä vain pelinappuloita kaikenlaisissa hämärissä juonissa.

Voidaan todeta, ettei kloonaaminen ole Jumalan antama keino ihmisten lisääntymiseen. Se ei tapahdu luonnollisella tavalla. Jos Luoja on tarkoittanut, että ihmisten lisääntyminen tapahtuu miehen ja naisen välisessä, pysyvässä suhteessa, meidän on suhtauduttava hyvin kriittisesti kaikkiin nykyajan käsityksiin, pyrkimyksiin ja tekniikkoihin, jotka eivät perustu Jumalan selkeästi ilmoittamiin periaatteisiin.

Kirjailijoitten mukaan kloonatulla ihmisellä on sielu, joka tarvitsee evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta.

Toinen mielenkiintoinen artikkeli kertoo mm. monista ihmiskloonausyrityksistä ympäri maailmaa. Mihin ollaan menossa?

Kristillinen etiikka yleensä
Jos tarkastelee tätä aluetta laajemmin, siihen kuuluvat kaikki ne kristilliset periaatteet, josta UT kertoo ja joihin olen usein viitannut.
Myös yhteiskunnassa, esim. elinkeinoelämässä ollaan yhä enemmän kiinnostuneita näistä eettisistä kysymyksistä, mistä olen iloinen.
Suuri kysymysmerkki on, miten näitä eettisiä kysymyksiä voidaan huomioida jatkossa yhä kovenevassa kilpailussa ja globalisoitumisessa, jossa erilaiset kulttuurit ja maailmankatsomukset kohtaavat toisiaan. Hukkuvatko nämä eettiset kysymykset siihen "kasvottomaan" markkinatalouteen sekä poliittisella puolella siihen "uuteen maailmanjärjestykseen"?
Vaikeita, mutta erittäin vakavia kysymyksiä. Jokainen miettiköön itse!

11. KRISTITTY JA VÄKIVALTA

Jos pohtii UT:n antamia kristityn vaelluksen periaatteita huomaa heti, etteivät kristillinen usko ja väkivalta mitenkä sovi yhteen. Kuitenkin on yhteiskunnassamme tavattoman paljon väkivaltaa. Monet luettelevat siihen monenlaisia syitä, jotka toki usein ensi silmäyksellä ovat näitten tekojen aiheuttajina. Todellinen syy on paljon syvemmällä. Elämme synnin runtelemassa maailmassa, jossa syntiinlankeemuksen perimmäiset syyt olivat: ylpeys, itsekkyys, vallanhalu ja tottelemattomuus Jumalaa vastaan. Näitä tekijöitä emme saa unohtaa, kun pohdimme väkivallan ongelmakenttää. Tulee muistaa Jeesuksen sanat: " Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset." (Matt. 15:19) Sen takia olisi tärkeä, että ihmisen sydämessä (ajatusmaailmassa) saisi vallita Jumalan rakkaus ja Jumalan yli ymmärryksen käyvä rauha. Tätä ei voi saada aikaan mahtikäskyllä. Se syntyy henkilökohtaisella tasolla. Siten jokaisen tulisi valvoa omaa elämää ja lähiympäristössä yrittää vaikuttaa rakkauden ja rauhan ilmapiiriä. Jos on edellytyksiä ja kutsumusta joku voi laajentaa tätä vaikutuspiiriä.

Johannes kirjoittaa (1 Joh.4):
" Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. 8. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. 9. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. 10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. 11. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. … Pelkoa ei rakkaudessa ole, 18. vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa. … 20. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt."

Jätän nämä ajatukset kaikille mietittäväksi. Vaikka tie tuntuu pitkältä ja mahdottomalta, on pakko kysyä: löytyykö toista tietä väkivallattomuuteen?

Jätän vielä mietittäväksi Räsäsen varteenotettavat ajatukset nykytilasta:
"Nuorisorikollisuus on raaistunut ja väkivaltaistunut. Joudumme lähes päivittäin lukemaan lehdistä järkyttävistä nuorten ihmisten tekemistä väkivaltarikoksista. Satanismi ja saatanan palvonta ovat moniarvoisen yhteiskunnan pieni, mutta aikamme trendejä kuvaava ääri-ilmiö. Niissä pahuudesta tehdään itsessään tavoiteltava arvo. Saatananpalvontaa tutkinut Keijo Ahonrinta kirjoitti Helsingin Sanomien Vieraskynässä (11.1.1999). Hän pohti syitä, jotka ovat johtaneet tämän ilmiön tarttumiseen suomalaiseen nuorisoon. "Pohjoismaat ovat olleet saatananpalvonnalle otollista maaperää: kun täällä esiintyneet hengelliset herätysliikkeet laimenivat, ne jättivät jälkeensä arvotyhjiön, johon myös saatananpalvonta saattoi pesiytyä... Yksi syy kapinointiin ja saatanalliseen anarkia-ajatteluun näyttää olevan se, että nuori yrittää hakea totuutta hukuttavasta, valtavasta mediavirrasta. Hän yrittää saada aate-maailmansa järjestykseen, mutta nyky-yhteiskunnan aatteettomuus ja näköalattomuus lyövät häntä korvalle. Ne valtarakenteet, joista olemme tottuneet totuutta löytämään, eivät sitä tarjoakaan. Petyttyään saamiinsa liberalistisiin vastauksiin nuori taipuu vastaanottamaan elämänarvoja väheksyvän kulttuurin, saatanan palvonnan.

Suurin huoleni tämän päivän yhteiskunnassa kiteytyy juuri Ahonrinnan näkemään arvo tyhjiöön, aatteettomuuteen ja näköalattomuuteen. Lapset joutuvat kasvamaan entistä sekavampien arvojen keskellä. Niin arkielämän kuin median ristiriitaiset viestit oikeasta ja väärästä synnyttävät epäuskottavuudessaan arvotyhjiön, joka voi selittää monin tavoin menestyvien nuorten sortumisen raakaan väkivaltaan. Moniarvoisen yhteiskunnan viestiksi jää, että jokainen voi määritellä omat rajansa. Kuka voi väittää oman moraalinsa olevan parempi kuin toisen? Pahan ja hyvän, väärän ja oikean rajat ja käsitteet hämärtyvät, jos ei tunnusteta ihmistä korkeamman auktoriteetin oikeutta määritellä moraali."

" Perheväkivalta on ilmiö, joka yhdistää elintasoltaan ja kehittyneisyydeltään erilaisten maiden naisten ja lasten kohtaloja toisiinsa. … Naisiin kohdistuva väkivalta alkaa jo äidin kohdussa, kuten hallituksen tasa-arvo-ohjelmassakin todetaan. Maailmassa tehdään vuosittain 55 miljoonaa raskaudenkeskeytystä, ja suurin osa näistä lapsista on sukupuolivalikoinnin vuoksi tyttöjä."

" Uhrautuva ja kaiken kestävä äidinrakkaus osoittautuu tutkimuksissa myytiksi. Pienen lapsen pahin terveysriski on oma äiti. Kuolemaan johtaneisiin lasten pahoinpitelyihin syyllistyy useimmiten juuri äiti. Haastattelututkimuksen mukaan kahdeksan prosenttia suomalaislapsista oli joutunut vakavan perheväkivallan kohteeksi, ja lievää väkivaltaa oli kokenut peräti 70%. Parisuhdeväkivallan uhreista 90% on naisia. Perheväkivallan kohteeksi joutuu maassamme vuosittain arviolta 40 000-60 000 naista, ja yhä useammin pahoinpitelyt johtavat kuolemaan."

"Päihdeongelmat liittyvät perheväkivaltaan. Päihdeperheissä väkivaltaa esiintyy kaksinkertainen määrä muihin perheisiin verrattuna. Suomalaisten selvitysten mukaan väkivallantekijöistä yli puolet oli päihtyneenä rikoksentekohetkellä. Alkoholi provosoi kaikissa ihmisissä aggressiivisia reaktioita. Alkoholi myös heikentää kontrollikykyä. Aggressiokäyttäytymistä säätelevät samat aivojen osat, josta myös päihteiden mielihyvävaikutukset tulevat."

"Tutkijat ovat yhä voimakkaammin sitä mieltä, että väkivaltainen malli saadaan muilta oppimalla. Vain joka kymmenennellä perheväkivallan harjoittajista todetaan psykiatrinen häiriö. Perheväkivallan tekoa edeltää usein lapsuudessa itse koettu väkivalta. Lapsena lyöty lyö helpommin omia lapsiaan. Väkivallan näkeminen on erityisen haitallista lapsille. Väkivaltainen mies on usein lapsena nähnyt isän lyövän äitiä. Väkivaltakäyttäytyminen näyttääkin siirtyvän sukupolvesta sukupolveen, ellei kierrettä pystytä katkaisemaan."

"Raamatussa muistutetaan: "Samoin te miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niin kuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niin kuin tekin." (1. Piet.3:7) Väkivaltaan tarttuva mies käyttää asemaansa ja fyysistä voimaansa karkeasti väärin. Samassa yhteydessä apostoli Pietari opetti, että luomisjärjestyksen mukaan miehen tehtävä on johtaa perhettä. Perheenpäänä toimiminen merkitsee ennen muuta perheen palvelemista ja vastuun kantamista kodista ja perheestä. Henkinen tai fyysinen väkivalta on surkea irvikuva tästä asemasta. Jeesus opetti omaan esimerkkiinsä vedoten, että johtajien tulee asettua muiden palvelijoiksi, eikä "herroina hallita alaisiaan", kuten Jeesuksen ajan "kansojen ruhtinailla" oli tapana."

12. YHTEISKUNTA JA MIELENTERVEYS

Olen aikaisemmin maininnut joitakin asioita masennuksesta.

Räsänen: Aikaamme leimaa ennen kokemattoman taloudellisen vaurauden keskellä ennen näkemätön lasten pahoinvointi. Stakesin hätkähdyttävän raportin mukaan lähes joka kolmas suomalainen lapsi voi huonosti. Pahoinvoivia lapsia on jo enemmän kuin hyvinvoivia. Lasten psykiatrisen hoidon ja huostaanottojen tarve sekä päihdeongelmat ovat lisääntyneet rajusti muutamassa vuodessa. Vakava syrjäytymisriski ei ole enää marginaalisen lapsiryhmän uhka vaan suuren luokan kansanterveysongelma. Maan talous on noussut lamasta, mutta henkinen hyvinvointi ei seuraa perässä. Taloudellisen ja moraalisen taantuman ikävimmät seuraukset ulottavat pitkäaikaisvaikutuksensa juuri lasten kautta vuosien, jopa vuosikymmenien päähän. Työttömyys, toisaalta työuupumus, perheiden kriisit ja päihdeongelmat ovat verottaneet vanhempien voimia ja kykyä kasvatusvastuuseen. Lasten mielenterveyden kohdalla laman aiheuttamaa huippua ei ole ilmeisesti vielä edes saavutettu.

Asiantuntijoiden mukaan joka viides lapsi ja pojista joka neljäs oirehtii psyykkisesti ja joka kymmenes niin vakavasti, että he olisivat hoidon tarpeessa. Lasten psykiatrisen hoidon tarve on noussut noin 50 % :lla muutaman vuoden sisällä. Arviolta jopa 80 % hoidon tarpeessa olevista lapsista jää vaille hoitoa. Lastenpsykiatrit ovat kertoneet kohtaavansa yhä enemmän lapsia, joita ei itsemurhariskin vuoksi uskalla jättää hetkeksikään yksin."

Räsänen kirjoittaa uupumuksesta mm.:
"Kiivastahtinen yhteiskunta vaatii veronsa. Yksi seuraus on yhä useampaa suomalaista koetteleva kansantauti, uupumus. Vakavaksi luokiteltavaa uupumusta kaikkine oireineen on todettu noin seitsemällä prosentilla koko työikäisestä väestöstämme. Lievempää uupumusoireistoa on lisäksi noin puolella tutkituista. Puhumme siis ilmiöstä, joka koskettaa suurinta osaa suomalaisia. Lisääntyvä uupumus on oire, joka kertoo koko yhteisöämme kalvavasta sairaudesta. Ihminen itse on jossain määrin joutunut tehokkuuteen pyrkivässä yhteiskunnassa sivurooliin. Markkina-arvoista on tullut ihmisarvoa tärkeämpi."

" Suuret rakenteelliset muutokset ja epävarmuus tulevaisuudesta altis tavat työyhteisöä uupumukselle. Riski kokea työuupumusta on likimain kaksinkertainen henkilöstövähennyksiä eri tavoin toteuttaneilla työpaikoilla kuin muilla. Työpäivän kasvavaan pituuteen työuupumuksen riski liittyy erityisesti silloin, kun viikoittainen työaika ylittää 55 tuntia.
Uupumusta on kutsuttu 2000-luvun alun merkittävimmäksi sairausoireeksi. Vaikka uupumuksen onnistuisi itse välttämään, se näkyy työtovereiden tai läheisten olemuksessa. Uupumus on muiden tunnetilojen tapaan tarttuva tila, uupuneen läheisyys on uuvuttavaa. Itse asiassa uupumus leviää monissa työpaikoissa kuin epidemia: henkilö toisensa jälkeen alkaa oirehtia samalla tavoin.
Henkilöt, joiden itsetunto rakentuu paljon työn ja sen tuoman arvostuksen varaan, ovat alttiimpia sairastumaan loppuun palamiseen. Tämä on todettu erityisesti johtavassa asemassa olevien kohdalla. Työssä jaksaa paremmin, jos se ei ole aivan ykkösasia elämässä. Jos työn kautta saatu arvostus ohittaa perheen ja läheisten ihmissuhteiden aseman elämässä, työhön liittyy liian suuria odotuksia. Uupuminen ei ole pelkästään työelämän vitsaus, Vaan se liittyy ihmisten arjen kamppailuun laajemmin."

" Työuupumus on stressioireyhtymä, jolle on ominaista kolme oiretta: kokonaisvaltainen jatkuva väsymys, kyynisyys ja ammatillisen itsetunnon heikkeneminen."

" Uupumukseen liittyy oleellisesti kaksi kiusallista perustunnetta: syyllisyys ja häpeä. Syyllinen pelkää rangaistusta ja hylkäämistä, häpeävä paheksuntaa ja leimaamista. Pelko leimautumisesta kyvyttömäksi tai sairaaksi saa väsyneen kieltämään väsymyksensä. Väsymyksen salaaminen on kuitenkin tehokkain tapa kiihdyttää väsymyskierrettä."

" Uupuminen kertoo yhteiskuntamme vieraantumisesta elämän omista laeista, jotka suojaavat ihmistä ja antavat hänelle voimia. Ihminen on menettämässä kutsumustaan elämään ja tullut juurettomaksi. Entiset itsestäänselvyydet järkkyvät, perheen ja kodin arvostus, auktoriteetit, opettajat, vanhempien kunnioitus, esivalta ja Jumala on kyseenalaistettu. Näiden arvojen kadottua huomaamme, että jäljelle on jäänyt vain viidakon laki, jossa vahvat ja nopeat pärjäävät samalla kun heikot ja hitaat sortuvat. Yhteiskuntamme jakaantuu yhä selvemmin menestyjiin ja luusereihin.
Perhe ja koti ovat menettäneet asemaansa ihmisen elämässä kokonaisvaltaisen levon ja hoidon paikkana. Perheen toiminnot ovat pitkälti hajaantuneet yhteiskunnan eri laitoksille ja avioerojen määrä on jatkuvasti kasvussa. Hiukan kärjistäen on sanottu, että nykyajan koti muistuttaa lentoasemaa, jossa koko ajan ollaan tulossa ja menossa, kukin oman aikataulunsa mukaan."

"Työyhteisöjämme ja laajemmin koko yhteiskuntaa vaivaava uupuminen onkin mielestäni eräs oire itsekkyyteen sairastuvasta yhteiskunnasta, jossa revimme hyötyä toinen toisestamme ja jossa ei hyväksytä heikkoutta. Itsekkyyden ja individualismin leimaamassa yhteiskunnassa heikot ja uupuneet jäävät oman onnensa nojaan. Uupumisilmiön eräs avain on juuri yhteisvastuu ja keskinäinen tukeminen, se, että heikolla hetkelläni vahvempi on tukemassa minua. Toisaalta on todettu, että muiden tukeminen ja vastuun kantaminen muista antaa ihmiselle itselleen voimia. Apostoli Paavalin kehotus sopii erinomaisesti tähän aikaan: "Kantakaa toistenne kuormia, niin te täytätte Kristuksen lain." Itse kukin meistä voi uupua matkan varrella, jolloin matkakaverit voivat tulla avuksi ja kantaa kuormiamme.

Toinen toisemme tukeminen näkyy myös myönteisen palautteen antamisena ja rohkaisemisena. Olemme toinen toisillemme kuin peilejä, joista katselemme itseämme. Me suomalaiset liian harvoin sanomme ääneen ne myönteiset ajatukset, mitä meillä on toisistamme, ja kuitenkin sillä olisi valtava merkitys jaksamisen kannalta. Jokaisen työkaverin tai perheenjäsenen kohdalla löytyy varmasti joka päivä ainakin yksi asia, josta häntä voi aivan rehellisin mielin kehua. Uskon, että jos tämän oppisimme, työyhteisömme ja perheemme jaksaisivat paljon paremmin."

"Uupuminen haastaa ihmisen pohtimaan elämänsä arvojärjestystä. Onko työstä ja suorittamisesta tullut itsetunnon mitta, niin että muut arvot ovat unohtuneet? Ovatko perhe ja ihmissuhteet jääneet taka-alalle? Olipa työmme miten tärkeää ja arvokasta tahansa, se ei koskaan ohita sitä kutsumusta, mikä meillä on kaikkein läheisimpiemme, puolison ja lasten suhteen. Työpanokseni voidaan korvata, mutta kukaan muu ei voi olla äiti lapsilleni."
Näin Räsäsen mukaan.

Kun olen miettinyt näitä arvokkaita ajatuksia, on syntynyt monenlaisia kysymyksiä:
Minne olemme menossa näissä yhteiskunnan nopeissa mullistuksissa?
Huomaavatko päätöksentekijämme ollenkaan, miten huolestuttavia vaikutuksia tästä kehityksestä on ihmisiin ja ihmisten kautta koko yhteiskuntaamme?
Hoitotarve on nyt jo voimakkaasti lisääntymään päin, mutta tästä huolimatta yritetään tehokkuuden varjolla leikata kuluja tai vähintään pitämään ne ennallaan. Eikö ole aika ristiriitaista?
Eikö pitäisi ryhtyä ongelmien ratkaisuihin hieman syvemmällä tasolla?
Kysymyshän on: mikä on elämä, mistä se on tullut ja mikä on elämän tarkoitus? Minkälaisia elämänarvostuksia meillä on?
Mitä voimme kristittynä tehdä?
Valitettavasti vastauksia ei voida sanella yksinomaan esivallan taholta. Asenteiden täytyy syntyä meissä. Siinä meillä on kaikilla oma vastuumme. Miten käytämme tätä vastuuta? Pyörimmekö vain ajattelematta ympäri ajan "oravanpyörässä"? Jeesuksen kehotus oli: Valvo ja rukoile! Missä on meidän paikka ja tehtävä yhteiskunnassa?

Olet vierailija  counter  1.10.2005 lähtien

Paluu kotisivulle