Maakilpikonnan hoitotietoa

 

[tässä tekstissä maakonnalla tarkoitetaan enimmäkseen nelivarvaskonnaa, Testudo horsfieldiä]

kilpikonna.com pyytää kaikkia maakilpikonnan hankkimista harkitsevia sekä jo maakonnan omistavia huomioimaan, että maakonnista on liikkeellä erittäin paljon väärää ja jopa konnille vahingollista tietoa. Väärää tietoa on useissa kirjoissa, konna-harrastajien ja virtuaalilemmikkihoitoloiden Internet-sivuilla, lemmikkieläinkauppiailla sekä joillakin eläinlääkäreillä.

kilpikonna.com sivustolla on runsaasti ajanmukaista ja oikeaa maakilpikonnan hoitotietoa. Asiaan enemmän perehtyvien kannattaa ehdottomasti lisäksi hankkia käsiinsä ainakin yksi kirja, Jarmo Perälän "Maakilpikonnat", jonka voi tilata täältä: Suomen Herpetologinen Yhdistys >>
"Maakilpikonnat" on suomalaisen asiantuntijan, Jarmo Perälän kirjoittama perusteellinen opas lauhkeiden vyöhykkeiden maakilpikonnien hoitoon vankeudessa. Kirja keskittyy Testudo horsefieldii lajiin (nelivarvaskilpikonna), mutta esittelee myös monien muiden lajien erityispiirteitä.

 

Maakonna on vaihtolämpöinen. Maakonna säätelee ruumiinlämpöään liikkumalla tarpeen mukaan lämpimään ja viileään. Maakonnan vuotuiseen rytmiin kuuluu talvella ja kesällä lepokausi.

Maakilpikonnan koti >>
Maakilpikonnan ruokinta >>
Tulosta tästä itsellesi ruokinta-lista >>
Maakilpikonnan hoitoa >>
Varo ettei konna karkaa >>
Hibernaatio (talviuni) >>
Kesälepo >>
Uros vai naaraskonna? >>
Maakilpikonnien lisääntyminen >>
Maakilpikonnien lisääntyminen kotioloissa >>
Lääkintä >>

 

Maakilpikonnan koti

Maakonna saattaa lepäillä lämpölampun alla jopa päiväkausia. Toisina päivinä se taas juoksee ympyrää pitkiä aikoja. Paras tapa antaa maakonnalle tarpeeksi liikkumatilaa, on antaa sen liikkua vapaasti huoneistossa. Edes iso terraario ei riitä liikkumatilaksi. Tärkeää on kuitenkin huomioda se, että maakonna ei saa altistua vedolle. Maakonna pitää kiipeilystä ja korkeuseroista ja kaikenlaisesta kaivautumisesta. Se tykkää ängetä itsensä pieniin rakoihin ja koloihin eikä tule sieltä mielellään pois. Maakonna kellahtaa joskus selälleen mutta terve konna saa itsensä helposti oikeinpäin, jopa täysin tasaisella pinnalla, kunhan saa hieman kitkaa kynsiensä alle.

Maakonnalla on hyvä olla oma paikka lattialla, josta se tietää saavansa aina lämpöä ja ruokaa. Yöksi maakonna on hyvä laittaa esim. isoon terraarioon, jotta päälle tallaamisen vaaraa ei ole. Maakonna tykkää levätä esim. pyyhkeen päällä ja yöksi voi vielä laittaa peitoksi toisen pyyhkeen, jotta konna on olevinaan "kolossa" tai muuten vaan piilossa. Näin se tuntee olonsa rauhalliseksi. Pyyhe on siksi kätevä, että konnan sotattua pyyhkeen, sen voi pestä. Kaikenlaiset pelletit (alustamateriaalina) yms. pölyävät konnan nenään ja ovat kertakäyttöisiä.

Konnalle ei tarvitse välttämättä olla pyyhettä piilo/nukkumapaikaksi. Kun maakilpikonna on pieni, sille voi tehdä "mökin" (sellaisen puolikaaren muotoisen) esim. vessapaperirullasta, tai konnan kasvaessa jostakin muusta pahvirullasta.Toimii erittäin hyvin!

Maakonna tarvitsee lämpölampun. Tähän tarkoitukseen sopii esimerkiksi tavallinen 40 W pöytälamppu. Lampun tulee olla päällä noin 10 tuntia vuorokaudessa niin, että konna pääsee liikkumaan lämpöön ja siitä pois niin halutessaan. Huomioi myös tulipalovaara.

Kaikista paras ja riittävän korkean lämmön takaaja on matelijoille tarkoitettu keraaminen lämpölappu (hyvin suosittu, löytyy matelijoihin erikoistuneista liikkeistä mm. Paratiisilinnusta). Lamppu on siis keraaminen eikä tuota turhaa valoa, vaan ainoastaan lämpöä. Konna oppii siihen todella nopeasti.

Lisäksi konna tarvitsee ehdottomasti uv-valoputken joka sekin löytyy hyvin varustetuista eläintarvikeliikkeistä. Se tuottaa konnalle elintärkeää uv-valoa, jotta konna pystyy hyödyntämään sille tarjotun kalkin. Kalkista konna saa elintärkeää d-vitamiinia joka on tärkeää mm. kilven rakentamiseen.

Maakonna tarvitsee paikan, johon se voi kaivautua. Kaivautumispaikaksi sopii vaikka pyyhe nurkassa.

Maakilpikonnan ruokinta

Maakonna on 100 % kasvissyöjä.

Pääruoka

Pääruokana, eli noin 80 % koko ruokavaliosta tulisi olla: pupunheinää, ruohokasveja, kaikkien suomalaisten lehtipuiden lehdet, useimpien myrkyttömien marjapensaiden lehdet, kuten vadelman, mustaherukan, punaherukan, karviaisen ja mansikan lehtiä, voikukan lehtiä, myrkyttömien piha- ja niittykukkien lehtiä, kuten malvoja, leskenlehden, maitoheinän, maitohorsman takiaisen, kamomillasaunion, kaunokaisen, kultapiiskun, siankärsämön, linnunkaalin, ruiskaunokin ja kissanruohon lehtiä, myrkyttömien sisäkasvien lehtiä, kuten limoviikunan ja kiinanruusun lehtiä sekä mehikasveja, erilaisia salaatteja (esim. Romaine -salaatti, tammenlehväsalaatti, keräsalaatti ja Rucola -salaatti), juuresten ja vihannesten lehdet, yrttejä, kuten persilja, tilli ja fenkoli ja salaattisikuri (endiivi).

Vältä liikenteen saastuttamia kasveja!
Muista aina, että konnan ruuassa ei saa olla kemiallisia torjunta-aineita! Luomutuotteet ovat hyviä.

Pääruokana noin 20 % ruokavaliosta tulisi olla: vesikranssi, krassia, herneenversoja (ei herneitä lainkaan), vehnän- ja kauranoraita, auringonkukanversoja, muita sopivia ituja (ei mungpapuja tai muita papuja), varsisellerin lehdet, apilanversot, lehti-, juuresten naatit ja juuresvarret, sinimailasen ituja (alfalfa), lehtikaalilajikkeet, kiinankaali ja pinaatti.

Lisäruoka

Konnan ruokavaliota vaihtelemaan voit laittaa lisäruokaa. Muista kuitenkin, että lisäruoan osuus saa olla enintään 20 % koko ruokavaliosta.
Useammin lisäruokana voit antaa: erilaiset kukat, kuten kehäkukkia, orvokin kukkia ja muita myrkyttömiä puutarhassa viljeltäviä kukkia sekä myrkyttömien suomalaisten pihakasvien kukkia (kuten voikukkaa, apilaa, syysmaitiasen kukkia, hiirenvirnaa, kannusruohonkukkaa, kissankelloja, leinikin kukkia jne.) kuivattuina, pakastettuina tai tuoreina. Parsakaali, sellerinvarret, okra, kukkakaali, kesäkurpitsa ja kurkku (voi antaa melko usein).

Harvemmin lisäruokana voit antaa: tomaatti, paprikat, porkkana ja muut ns. mehukkaat vihannekset. Erilaiset hedelmät, kuten melonit, mango, ananas, luumu, greippi, appelsiini, mandariini, muut sitrushedelmät, omena, päärynä, viinirypäle ja viikunat.

Tarjoilu ja vitamiinit

Ruokaa ei kannata mössötä kovin pieneksi, sillä konnan on hyvä käyttää omaa nokkaansa. Jos ruoka on aina valmiiksi pehmeää mössöä, muodostuu maakonnalle helposti ns. papukaijanokka.

Ruokaan lisätään aina vitamiinia ja kalkkia. Vitamiini on kätevä siroittaa siroittimella. Vitamiinina parasta on NUTROBAL® vitamiinivalmiste. Lisukkeena eläinkaupasta saatavaa kalkkia.

Vinkki: Laita NUTROBAL® (tyhjään) suolasiroittimeen, joka helpottaa huomattavasti NUTROBAL®:in siroittamista konnanruokaan.

Vesi

Maakonna ei tarvitse erikseen vettä juodakseen, mutta sitä voi konnalle antaa esimerkiksi antamalla sen juoda erillisestä kupista.

Ravinnon tarve

Monet tavallisimmat konnalajit (kuten kreikan- ja nelivarvaskonnat) ovat kotoisin kesäisin kuivilta seuduilta, ja saavat tuoretta ruokaa lähinnä keväisin ja alkusyksystä. Ne ovat tottuneet hyvin vähän energiaa sisältävään ruokaan, joten niiden ruokinnassa on syytä olla tarkkana. Liikaruokinnasta seuraava nopea kasvu ei ole konnalle terveellistä. Esim. apilan tarjoamista tulisi rajoittaa, koska se on hyvin proteiinipitoinen. Lisukkeina ehkä parhaita ovat erilaiset kukat: voikukka, leinikin kukat, orvokki, köynnöskrassin kukat, kehäkukka, jne.

Kielletyt ruuat

Älä ikinä syötä maakonnalle viljatuotteita (makaroni, leipä, keksit, pulla, puuro, velli, jauhot, näkkileipä jne.), ns. kilpikonnanpellettejä (vitaminoitu ruokapuriste), koirille, kissoille tai jyrsijöille tarkoitettuja valmisruokia, lihaa (kala, kana, sika, kalkkuna, nauta, riistaeläimet, linnut), juustoa tai muita maitotuotteita, palkokasveja (herneet ja pavut ei käy, mutta herneen vihreät versot käyvät kyllä), banaania, avokadoa, perunaa, bataattia, maissia, eikä myöskään ruoka-aineita, jotka sisältävät paljon proteiinia, rasvaa tai pitkäketjuisia hiilihydraatteja.

 

Hoitoa

Konna on kylvetettävä kerran viikossa ensisijaisesti sen takia, että se saisi vettä juodakseen, sekä myös siksi, että suolisto tyhjenee. Laita konna kahlaamaan kädenlämpöiseen veteen esim. muovialtaaseen, jossa vesiraja menee konnan ala- ja yläkilven välisessä rajassa. Konna usein juo kylvyn ohessa. Katso, että konna voi hengittää normaalisti, sillä maakonna ei osaa uida! Älä siis jätä konnaasi hetkeksikään ilman valvontaa. On hyvä jos vesi on juoksevaa. Kylvetä konnaa n. 30 - 45 minuuttia. Kuivaa konna huolellisesti, ihoa hankaamatta. Pyyhi ylä- ja alakilpi BETADINE® liuoksella bakteerien välttämiseksi. älä käytä mitään muita aineita (rasvaa, öljyä tms.) kilven hoitoon. Konna pissaa n. 1 kertaa päivässä. Aina joskus pissan mukana tulee valkoista kalkkisaostumaa, joka on täysin normaalia. Kylvyn yhteydessä maakonna tyhjentää suolistonsa kunnolla.

Maakilpikonnat tarvitsevat juomavettä aivan kuten muutkin eläimet. Veden puute voi aiheuttaa nestehukkaa, munuaisvaivoja ja pahimillaan kuoleman. Juomaveden tarve on hyvin paljon lajikohtaista. Esim. kreikankilpikonnat tarvitsevat ehdottomasti vesiastian terraarioon, kun taas kuivemmilta seuduilta kotoisin oleva nelivarvaskilpikonna voi pärjäillä hyvin ilmankin. Parasta olisi antaa kaikille kilpikonnille mahdollisuus juomiseen. Monet maakilpikonnat oppivat juomaan terraarioon asetetusta matalasta vesiastiasta. Ne yksilöt, jotka eivät vesikupista juo, saavat tarvitsemansa nesteen ravinnosta ja jokaviikkoisista kylvyistä.

Kesäisin maakonna viihtyy ulkona ja auringon valo ja lämpö tekee sille hyvää. Lisäksi konna saa auringon valosta D-vitamiinia. Konnaa ei ulkona saa hetkeksikään jättää valvomatta koska maakilpikonna karkaa helposti ja on miltei mahdoton löytää koska se kaivautuu ja maastoutuu nopeasti. Jos jätät konnan jonkinlaiseen aitaukseen, katso, että konna pääsee aurinkoon ja varjoon niin halutessaan. Katso myös, että muilla eläimillä ei ole pääsyä konnan luokse.

 

Varo ettei konna karkaa!

Konna juoksee!

Klikkaa kuva isommaksi >>

Konna kävelee reippaalla mielialalla pitkiä matkoja. Kuvaan on merkitty punaisella viivalla maakonnan kävelemä matka vajaassa kymmenessä minuutissa. Vauhtipäällä olevan maakonnan keskivauhti on noin 1 km/h eli 20 metriä minuutissa. Tämä saattaa vaikuttaa hitaalta mutta jos huomio herpaantuu viideksi minuutiksi on konnan etsintäala jo yli 30 000 neliömetriä!
Jos konna katoaa on tärkeintä aloittaa etsintä heti. Etsi järjestelmällisesti ja huolella. Kuuntele tarkkaan (pusikossa rymistelevän maakonnan kuulee normaalikuulolla useiden metrien päästä). Tarkkaile jos näet kasvien liikkuvan. Älä luovuta ennen kuin olet löytänyt konnan.
Jos kaikesta huolimatta et löydä konnaasi niin älä menetä toivoasi vaan jatka etsimistä niin pitkään kuin on mahdollista. Konna saattaa selviytyä jopa talven yli jos vain löytää hyvän paikan talvehtia.

 

Hibernaatio (talviuni)

Terve ja normaalipainoinen maakonna laitetaan talvi- ja kesähorrokseen. Näin se saa tarvitsemansa levon ja elää pitkään. Konna laitetaan talvilevolle marraskuussa ja herätetään helmikuussa. Konna käy itsenäisesti kesäsiestalle kesäkuussa ja aktivoituu jälleen syyskuussa. Talvilepo voi olla perusteellinen tai puolittainen.

Perusteellisessa talvilevossa konnan suolisto tyhjennetään kylvettämällä konnaa useasti useiden päivien ajan, jopa neljä tuntia kerrallaan. älä ruoki äläkä lämmitä konnaa muutamaan viikkoon. Laita konna lopulta jääkaappiin tai vastaavaan tilaan, jossa lämpötila voidaan pitää 2-9°C (optimi on 5°C). Aktivoi konna varovasti helmikuussa. HUOM! Talvilevon pituus on pienillä yksilöillä 4-8 viikkoa ja aikuisilla maksimissaan 12-14 viikkoa. Tarkista konnan kunto aika ajoin.

Kun talviuni on ohi tai jos hibernaatio joudutaan yhtäkkiä keskeyttämään esim. konnan paino laskiessa, toimitaan seuraavalla tavalla: Maakilpikonna nostetaan jääkaapista laatikkoineen päivineen huoneenlämpöön. Jos konna on kaivautunut johonkin materiaaliin (pyyhe, turve, multa, pyyhe, sanomalehdet), annetaan koko paketin lämmetä rauhassa huoneenlämmössä. Samoin menetellään, vaikka kilpikonnalla ei olisi ollut talvehtimislaatikossaan minkäänlaista pohjamateriaalia.

Laatikon, jossa maakilpikonna on, annetaan lämmetä useiden tuntien ajan ja vasta kun kilpikonna alkaa vähän liikehtiä, konna nostetaan varovasti laatikostaan huoneenlämpöön. Muutama tunti huoneenlämmössä ja konnan voidaan siirtää lämpölampun alle (lattialle tai terraarioon) lämmittelemään. Kun maakilpikonna on herännyt kunnolla lämpölampun alla, sille valmistetaan ensimmäinen kylpyhetki, juomista varten. Ensimmäisten päivien aikana maakilpikonnaa kylvetetäänkin kädenlämpöisessä tai hieman lämpimämmässä vedessä useita kertoja vedessä kerrallaan noin 20 minuutin ajan, jotta maakilpikonna saisi juotavaa ja jotta se voisi virtsata. Maakilpikonnalle voi heti tarjota myös tasapainoista Nutrobal – vitamiinilla höystettyä ruokaa lämpölampun läheisyyteen. Usein maakonna suostuu syömään kuitenkin vasta heräämistä seuraavana päivänä. Jos maakilpikonnasi ei ole syönyt yhtään ja heräämisestä on kulunut jo viikko, eläin on mitä todennäköisemmin sairas. Tällöin tulisi ottaa välittömästi yhteys matelijoihin eläinlääkäriin.

Puolittaisessa talvilevossa konna kylvetetään muutaman kerran parin päivän aikana ja sen lamppu kytketään pois päältä pariksi kuukaudeksi keskitalvella. Ruuaksi riittää pari salaatinlehteä viikossa. Erityisesti puolittaisessa talvilevossa tarkkaile konnasi kuntoa päivittäin! Myös puolittaisessa levossa konnan annetaan ruokinnan jälkeen lämmitellä lämpölampun alla (ennen kuin se taas sammutetaan esim. 4-5 päiväksi).

Suomalainen kilpikonnaharrastaja Pekka Rantala on rakentanut konnalleen hienot ulko- ja sisäkodit, joissa kilpikonnan on hyvä asustaa ja hibernoida:
" Minulla on ollut maakonna 36 vuotta. Talviunilla pidän sitä noin puoli vuotta syyskuulta maaliskuulle.
Konna nukkuu talviuntansa noin puoli vuotta omakotitalon kellarissa, jossa on maapohja. Sieltä tulee vähän kosteutta ilmaan, ja lämpötila on 5-10 astetta. Nukkuma-aika noin syyspäivän tasauksesta kevätpäivän tasaukseen.
Noin kuukausi ennen nukkumaan menoa ja kuukausi heräämisen jälkeen Konna oleilee häkissään sisällä, kun ulkona on vielä liian kylmä. Kesällä sitten se on yötä päivää ulkohäkissään, jos yön lämpötila pysyy vähintään kymmenessä asteessa.

Itseni tekemän sisähäkin ominaisuuksia:
- ikää jo yli 10 vuotta, niin vähän alkaa olla kulahtanut
- irti maasta, Konna ei saa pahinta lattiavetoa
- pyörät alla, helppo liikutella lähinnä auringon paisteen mukaan
- kiipeilytikkaat ja "terassi", jonne voi kiivetä
- luola, jonne voi mennä nukkumaan hämärään
- vähän kallellaan oleva asento, että pissat valuu alanurkkaan, jossa "viemäriputki", jota pitkin pissat valuu alla olevaan "pottaan"
- kauttaaltaan päällystetty muovimatolla, jonka reunat nostettu pari senttiä ylös, jotta olisi helppo pestä ja puhdistaa
- luolan takaseinässä huoltoluukku, josta voi tarkkailla luolan elämää ja tarvittaessa hoitaa siivoamisen."


Konna nukkuu talviuntansa noin puoli vuotta omakotitalon kellarissa, jossa on maapohja.

Nukkuma-aika noin syyspäivän tasauksesta kevätpäivän tasaukseen.

Noin kuukausi ennen nukkumaan menoa ja kuukausi heräämisen jälkeen Konna oleilee häkissään sisällä, kun ulkona on vielä liian kylmä. Sisähäkki on irti maasta, Konna ei saa pahinta lattiavetoa.

Konnan sisähäkissä on kiipeilytikkaat ja "terassi", jonne voi kiivetä.

Konnan sisähäkissä on luola, jonne voi mennä nukkumaan hämärään.

Konnan sisähäkissä on kauttaaltaan päällystetty muovimatolla, jonka reunat nostettu pari senttiä ylös, jotta olisi helppo pestä ja puhdistaa.

Konnan sisähäkin luolan takaseinässä huoltoluukku, josta voi tarkkailla luolan elämää ja tarvittaessa hoitaa siivoamisen.

Konnan sisähäkkissä on vähän kallellaan oleva asento, että pissat valuu alanurkkaan, jossa "viemäriputki", jota pitkin pissat valuu alla olevaan "pottaan".

Kesällä Konna on yötä päivää ulkohäkissään, jos yön lämpötila pysyy vähintään kymmenessä asteessa.
Kuvat ja teksti © Pekka Rantala.

 

Kesälepo

Kesäsiestan konna hoitaa itse kuumimpien kesähelteiden aikana kaivautumalla viileään paikkaan ja paastoamalla jopa useiden viikkojen ajan. Kesäsiestalle maakilpikonna menee niin luonnossa kuin kotioloissakin ihan itsestään, ilman että sitä tulisi siihen mitenkään valmistaa. Kesäsiestaa ei tarvitse myöskään millään lailla lopettaa. Vietettyään tarpeeksi pitkän siestakauden, kilpikonna virkistyy ja aktivoituu itsestään. Kesäsiestan aikana kilpikonnalle kannattaa silti tarjota juomakuppi terraarioon (tai lattialle, jos konnalla ei ole terraariota), jotta se niin halutessaan voi käydä juomassa. Erityisen tärkeää tämän on kreikanmaakilpikonnille, jotka ovat kosteammilta seuduilta kotoisin ja tarvitsevat enemmän juotavaa.

TÄRKEÄ TIETO: Selvitä konnasi laji tarkasti, horrostaako laji ollenkaan. Esimerkiksi tunisiankonna on talvella hereillä (Testudo graeca nabulensis) koska tämä laji ei luonnossa hibernoi vaan on itseasiassa aktiivisimmillaan meidän talven aikaan.

 

Uros vai naaras?

Onko maakonnasi uros vai naaras? Nuorella yksilöllä on erittäin vaikea erottaa sukupuolta, jopa "asiantuntijat" erehtyvät usein. Varttuneemmalla konnalla (yli 3 v) on jo helpompi erottaa sukupuoli. Naaraalla on lyhyt, tylppä ja leveä häntä, uroksella pidempi, kapeampi ja usein kynnellä varustettu häntä. Nuoret uroskonnat saattavat olla sukupuolielämässään melkoisen aktiivisia ja silloin kumppaniksi kelpaa melkein mikä tahansa kupera kaveri.

Alla kuva vauhdikkaasta urosveijarista, huomaa valtavan kokoinen penis.

Konnan penis

Kuvassa konnan penis on jo vetäytymässä, eli täydessä mitassa kyse on jopa 6 cm elimestä.
Uroskonna pitää melkoista ääntelyä parittelun aikana, ääni muistuttaa vinkulelua.



Maakilpikonnien lisääntyminen

Nelivarvaskilpikonnat parittelevat hibernaation jälkeen huhtikuusta toukokuuhun ja parittelevat koiraat ovat pienempiä kuin sukukypsät naaraat. Muninta tapahtuu huhti-toukokuun vaihteessa ja kesäkuun alussa. Naaras munii yleensä kaksi tai kolme kertaa vuodessa viisi-kuusi munaa kerrallaan. Munat ovat soikeita ja kooltaan keskimäärin 41 x 28 - 50 x 35 mm. Luonnossa munat kehittyvät poikasiksi 80 - 110 vuorokaudessa. Poikasten kilpi on kooltaan noin 42 - 50 mm SCL ja ne painavat 18 - 23 g. Kuoriutuneet poikaset pysyttelevät yleensä horroksessa maan alla seuraavaan kevääseen asti.

Sukukypsä nelivarvasuros etsii jatkuvasti naarasta. Lajin parittelurituaalit ovat varsin aggressiiviset: uros kiertelee naarasta ja puree tämän päätä ja jalkoja, jonka jälkeen uros nykii ojennettua päätään nopeassa tahdissa ylös ja alas tuijottaen naarasta samalla silmiin. Paritellessa uros ääntelee kimeällä, kuuluvalla äänellä joka muistuttaa koiranpentua tai vinkulelua. Paritteluaikana urokset ovat hyvin vihamielisiä toisiaan kohtaan ja saattavat tapella raivokkaasti.

Kreikankilpikonnat parittelevat hibernaation jälkeen huhti-kesäkuussa. Naaraat saattavat munia useamman kerran, 2 - 15 munaa kerrallaan. Munien määrä riippuu naaraan koosta. Munat ovat soikeita, kooltaan keskimäärin 29 x 24 mm. Munat kehittyvät luonnossa poikasiksi 90 - 120 vuorokaudessa. Kreikankilpikonnaurokset ottavat yhteen keskenään - joskus myös muiden kohtaamiensa eläinten kanssa - myös paritteluajan ulkopuolella ja paritteluaikana niistä tulee vieläkin aggressiivisempia. Naarailla saattaakin olla puremajälkiä parittelun seurauksena. Parittelurituaaleihin kuuluvat naaraan takaa-ajo, puskeminen ja pureminen, ja nämä voivat kestää tuntikausia. Uros voi olla hyvinkin sitkeä vaatimuksissaan jopa siihen pisteeseen asti, että naaras voi fyysisesti loukkaantua. Paritellessaan uros kuulostaa kovaääniseltä vinkulelulta.

 


Maakilpikonnien lisääntyminen kotioloissa

Ennen munimista naaraan käytös muuttuu levottomaksi, se osoittaa aggressiivisuutta muita naaraita kohtaan, kiipeilee esineiden yli ja on hyperaktiivinen. Naaras saattaa jopa esittää parittelua muiden yksilöiden (sekä urosten että naaraiden) kanssa, päästellen samanlaisia ääniä kuin paritteleva uros. Naaraan ruokahalu voi myös heikentyä tai se saattaa lopettaa syömisen kokonaan ennen munintaa. Ongelmatapauksissa eläinlääkäri voi myös röntgenkuvata kilpikonnan, jotta nähdään onko sen vatsassa munia - esimerkiksi silloin, kun naaras on jo muninut kerran mutta sen käytös on edelleen levotonta.

Kotioloissa munivalle naaraalle tulisi tarjota sopiva munimispaikka, jollaiseksi käy esimerkiksi vanha pyyhe tai hiekalla tai turpeella täytetty kaivelulaatikko johon konnan on helppo kiivetä. Munat kerätään talteen ja niitä haudotaan keinotekoisesti 30 - 31 °C lämpötilassa ja noin 70 - 80 % kosteudessa. Näissä olosuhteissa poikaset kuoriutuvat yleensä 60 - 80 päivän kuluessa.

Hautomisastiaksi sopii esimerkiksi ns. faunaboksi, jonka yläosa peitetään suurelta osin talouskelmulla sopivan ilmankosteuden säilyttämiseksi. Laatikon alle sijoitetaan lämpömatto siten, että se on tiukasti laatikon ulkopohjaa vasten - lämpömaton alle voidaan laittaa styroxilevy lämpöhukan estämiseksi. Laatikon sisälle, lämpömaton päälle, asetetaan tavallinen pakasterasia vedellä täytettynä, mikä takaa riittävän ilmankosteuden pitkäksi aikaa. Itse munalaatikko asetetaan lämpöä johtamattomalle korokkeelle n. 1 cm korkeudelle faunaboksin pohjasta. Munalaatikon pohjalle laitetaan 3 - 4 cm vermikuliittiä (paisutettua kiillettä), johon munat osittain haudataan.

Poikasten ruokinnan kanssa tulee olla tarkkana, liian energiapitoinen ja määrällisesti runsas ruokavalio johtaa liian nopeaan kasvuvauhtiin. Ruokinnan tulisi tapahtua ainoastaan kerran päivässä, ruoan tulisi sisältää ainoastaan niukasti hedelmiä tai vihanneksia ja pääasiallisesti sekalaista viherravintoa - salaatti ei ole kovin hyvä vaihtoehto - kuten voikukkaa, ruohoa, virnaa ja muita luonnosta kerättäviä kasveja. Tällaisessa ravinnossa on paitsi hyvä kalkki-fosfori-suhde, myös runsaasti kuituja jotka pitävät poikasten vatsan kunnossa. Lisäravinteeksi ruoan sekaan suositellaan Nutrobalia®, tehokasta vitamiini- ja kalsiumseosta, jota saa kaikista hyvin varustetuista eläinkaupoista.



Lääkintä

Jos maakonna sairastuu, se yleensä on passiivinen ja menettää ruokahalunsa pidemmäksi aikaa. Konnan nenä saattaa valua tai nenästä saattaa kuulua vinkuvaa ääntä. Ota aina yhteyttä kilpikonniin erikoistuneeseen eläinlääkäriin, jos epäilet maakonnasi kuntoa.

Maakilpikonnat eivät voi saada Suomen luonnosta suolistoloisia, koska meillä ei elä kilpikonnia luonnonvaraisena. Muiden eläinten (nisäkkäiden) loiset eivät tartu matelijaan. Syy siihen, miksi monta vuotta vankeudessa eläneellä ja monta matokuuria saaneella kilpikonnalla voi löytyä vielä matoja on se, että nämä loiset eivät ole koskaan täysin hävinneetkään eläimen elimistöstä. Matolääkkeethän tehoavat vain matojen aikuismuotoihin ja munat jäävät eloon. Pienestä määrästä loisia ei ole terveelle kilpikonnalle mitään haittaa. Sen sijaan turhat matokuurit järkyttävät kilpikonnan suoliston hyödyllistä bakteerikantaa, ja voivat jopa heikentää konnan vastustuskykyä tai aiheuttaa ripulia jne.

Jos siis epäilet konnasi kantavan mukanaan sisäloisia, madota konna joko eläinlääkärillä tai tee se itse. Apteekista saa reseptivapaata AXILUR VET® matolääkettä. Kysy tarkemmat madotusohjeet apteekkarilta (so. n. 1/4 tabletti puolikiloiselle konnalle kun kyseessä 200mg tabletti).


Puuttuiko jokin tieto? Haluatko lisätä/kysyä jotakin?
Lähetä s-posti!

Klikkaa itsesi tästä kilpikonna.comin etusivulle!
© www.kilpikonna.com