Vanhamäen historiaa
Jo nimi Vanhamäki - vanhemmassa muodossaan Vanhamäkiöinen
- kertoo, että kyseessä on eräs Mikkelin seudun vanhimmista
asuinpaikoista, kenties se vanhin. Vanhimmat kirjalliset tiedot
Vanhamäestä ja sen asukkaista löytyvät vuodelta 1541. Silloin
kylä kuului Vesulahden pitäjään ja Vuolingon kymmeneskuntaan.
Näin
kirjoitettiin kylän nimi Vanhamäen sivun ylälaitaan
kirkonkirjassa 1750-luvulla. Näytteenä kyseisestä
kirjoitustyylistä yksi sivu ns. kastettujenkirjasta
samalta ajalta.
Vuosien 1664 ja 1830 välisenä aikana Vanhamäessä oli 16
kantataloa: Tusku, Ylönen, Salmela, Lutta, Murtonen, Papintalo,
Heila, Hämäläinen, Kauppila, Muinola,
Pohjoiskangas, Tonni, Rieppola, Seppä, Marttila ja Laaha. 
Nykyisin
Vanhamäen alueeseen luettavan Viljakkalan kylän kantatalot
olivat silloin: Huotari, Mokko, Pönnö ja Ollintalo.
LisätietojaVanhamäen kylän historiasta saa kyläkirjasta
"Vanhamäen vaiheita",
kirjan sisällysluettelo sekä muutamia lukuja teksteinä ilman
kuvia on luettavissa täältä internetistä, sitä löytyy myös
paikkakunnan kirjastoista.
Kyläkirjan ilmestymisen jälkeen löytyi Muinolan talon
pihasta keväällä 1997 noin 30 cm syvyydestä palanen Äänisen
vihreäliusketta, kiveä, jota käytettiin kivikauden
työkaluihin ja joka oli tällä seudulla
tuontitavaraa.Luontaisena tätä kivilajia tavataan pienellä
alueella Äänisen länsi- ja luoteisrannalla Petroskoista
pohjoiseen. Mikkelin torilta löydetty vastaavasta kivilajista
valmistettu esine sijoitetaan niinsanottuun kampakeraamiseen
kulttuuriin, joka alkoi noin 4200 e. Kr. ja päättyi noin 2000
e. Kr. Samalla em. löydön kanssa tuli esille kukkaistutuksia
perustettaessa myös liuskerengas ja kivikiekko, jotka on otettu
Kansallismuseon kokoelmiin (KM 30779)