Octobiana
main menu

[ This page only in Finnish, sorry folks. ]

Bryan Talbot, Luther Arkwrightin seikkailut
suomennos: Jaakko Mäntyjärvi
tekstaus: Jouko Ruokosenmäki
TK Kustannus Oy 1993

Oli jo korkea aika saada tämä sarjakuvateos julki Suomeksi. Pieni kustantaja otti suuren riskin ja pukkasi ulos kerralla viisi jaksoa Arkwrightin kronikasta. Kannen teksti "Adventures of" on jostain syystä jätetty kääntämättä, eipähän tule kenellekään mieleen verrata Lutheria Tinttiin. Sarjakuvatöihin tottumaton paino on mokaillut, selän liimaus käy koetukselle lukijan ahmiessa keskiaukeaman sisään "imeytyvää" tekstiä. Käännös, toimitus, tekstaus ja ladonta on kuitenkin tehty pieteetillä.

Talbotin hiuksenhieno varjostustekniikka on kärsinyt hieman kopiointi- tekstaus- ja painoprosessin aikana, mutta ainakaan minua se ei haitannut. Välillä kyllä huomasin ihmetteleväni miksi tämän tasoinen piirrostyi on ylipäätään pakotettu B5 kokoon. A4 tai vaikkapa B4 ei olisi liioittelua, tuntuu että vasta silloin pääsisi todella nauttimaan piirrosten yksityiskohdista.

Talbot aloitti nyt julkaistun Arkwright-seikkailun tekemisen vuonna 1978, kolme ensimmäistä osaa ilmestyivät neljä vuotta myöhemmin albumiksi koottuna. Luther Arkwright -roolipelin julkaisemisen aikoihin 1984, sarja alkoi nousta kulttimaineeseen, Talbotin piirrellessä sillä välin mm. Nemesistä. Valkyrie Press alkoi kustantaa seikkailuja lehtinä, tarinan alusta, syyskuussa 1987. Seuraavana vuonna sarja voitti Englannissa kerralla neljä Eagle palkintoa ja viimeinen osat 7,8 ja 9 kattanut albumi ilmestyi keväällä 1989. Pitkästä aikajänteestä huolimatta Talbot säilyttä tyylinsä ja oppii ilokseni loppua kohden piirtämän myös naishenkilöt luonnollisemman näköisiksi.

Vuosien varrella Luther on kasvanut sarjakuvaa suuremmaksi ilmiöksi, sen käsityksen saa sarjan ohella julkaistusta kirjallisesta matariaalista. Jo alkuperäiset lehdet sisälsivät kirjeitä ja muuta "fanimateriaalia", lehtisarjan kylkiäisenä julkaistiin vielä kymmenes ARKeology -lehti joka keskittyi vain taustoittamaan seikkailuja. Suomenkielisessä laitoksessa kolme ihmistä pääsee kehumaan ja analysoimaan sarjaa. Lisäksi Trina Robbins esittee Octobrianan, yhden sarjan sivuhenkilöistä. Talbot itse puolestaan selvittää hahmonsa kimurantteja julkaisuvaiheita. Mielenkiintoisin tai oikeastaan selventävin on Mike Bruntonin "puuta heinää" -juttu Arkwrightin monikaikkeudesta. Jos pääsisin neuvomaan itseäni aikaan ennen kuin luin opuksen, kehoittaisin aloittamaan lukemisen nimenomaan tästä rautalankamallista.

Scifiin ja rinnakkaismaailmoista kertoviin kirjoihin laajemmin tutustumattomana Talbotin tapa numeroida paralleeleja herätti minussa aluksi lievää närkästystä. Sarjakuvaa lukiessa ei tee mieli hyppiä jatkuvasti taaksepäin ja vertailla numerosarjoja keskenään. (SUN 22 MAY 1981 07.00 PARA 00.39.21 on käännetty SU 22.05 V.81 07.00 PARA 00.39.21). Myös pääjuoneen tapahtuvissa leikkauksissa olisi johdonmukaisuuden vuoksi voinut ilmoittaa vuosiluvun oli se sitten "lyhennettynä" V.89 tai alkuperäisen mukaan 1989. Lukiessa oppii kuitenkin pian jättämään rekvisiittana kulkevat tasojen numeroinnit omaan arvoonsa. Lutherin muistelukset on kätevästi erotettu pääjuonesta upealla laveeraustekniikalla. Yhtä lailla alkaa kiehtoa Talbotin pikkutarkkuus taustojen ja esineiden kuvauksessa. On mieltä ylentävää nähdä sarja, jonka tekijä on todella paneutunut työhönsä visuaalisesti ja sisällöllisesti.

Talbot kertoo ottaneensa tavoitteekseen tehdä älyllistä sarjakuvaa ja hylänneensä tarkoituksella "amerikkalaisen" piirtämistavan. Hän jätti onomatopoeettiset tehosteet pois ja käytti alkuperäisessä työssä minimaalisesti puhekuplia. USAlaiset eivät ilmeisesti osaa lukea tekstiä ilman kuplia ja sitä kautta tämä Suomessakin julkaistu versio näyttää aika normaalilta sarjakuvalta. Tästä pienestä muokkauksesta huolimatta tarina toimii hienosti ja tempaa mukaansa monikaikkeuden valtapeliin.

Viittaukset myytteihin, historiaan, ihmisiin, jne., joita juttu on lastattu täyteen, eivät rasita tarinaa vaan antavat sille syvyyttä. Tämä aikussarjakuvan viehätys perustuu aivan muuhun kuin tisseihin. Se on mielenkiintoinen hyvän juonen ja henkilögalleriansa ansiosta. Piirrostyö tekee mielikuvitusmaailmasta käsin kosketeltavan todellisen. Talbotin tapa jaksottaa kerrontaa tekstin määrän avulla on rohkea. Välillä tekstiä tuntuu olevan liikaa, mutta se sopii kerrontaan niin ettei asiasta voi esittää moitetta. Tekijä vaihtelee kuvakulmia, kuvakokoa ja sivutaittoa suvereenisti. Hidastus, montaasi ja muut elokuva- ja sarjakuvakerronnan keinot ovat hallinnassa. En muista koska viimeksi yhtä huolella sommitellut ruudut ja sivut olisivat pysäyttäneet minut näin tehokkaasti.

Luther Arkwrightin seikkailut on klassikko. Nämä ensimmäiset osat saavat taatusti jokaisen lukijansa janoamaan lisää.

R M