Graafinen suunnittelu / Reima Mäkinen

 

SOMMITTELU

KUVAPINTA JA SOMMITTELUTAPOJA

Peruspinta on kuvataso jonka ulkopuolelle kuvakentän voimat etenevät.

PINTA SYNTYY

- Pisteestä

- Viivasta

SUURENTAMALLA (vapaa tai sään. muk. muoto)

TOISTAMALLA (rasteri)

  • PINNAN LUONNE (karaktääri)

    PYSTYSUORA pinta on kuuma ja aktiivinen

  • VAAKASUORA pinta on kylmä ja rauhallinen

    NELIÖ on tasapainoinen ja neutraali

  • Pystysuoran pinnan luonnetta voidaan korostaa pystysuorin- ja vaakasuoran pinnan luonnetta vaakasuorin viivoin.

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

    Pystysuora- eli vertikaalinen sommitelu on luonteeltaan ylevä ja sisäistynyt.

    Vaaksuora - eli horisontaalinen sommittelu vaikuttaa rauhalliselta, levolliselta ja avaralta.

    Kuvan lävistäjien (diagonaalien) suuntainen sommittelu edustaa (2-3)runollisuutta, (1-4) dramaattisuutta, vilkkautta ja toimintaa. Lävistäjät ilmaisevat liikevoimaa.

    PINNAN OSIEN HUOMIOARVO

    Muoto korostuu tai menettää huomioarvoaan riippuen siitä missä se on. (numeron koko)

     

    PINNAN OSIEN KANTOKYKY

    - Tummimman osan kantokyky on suurin

    - Osia voidaan painoltaan dramatisoida asettamalla raskaita muotoja ylös ja kevyitä alas. Painetta voidaan lieventää tekemällä päin vastoin.

     

     

     

    HISTORIALLISIA SOMMITTELUTAPOJA:

    KOLMIO-, PYRAMIDISOMMITTELU (Renessanssi)

    Staattinen, paikallaan pysyvä

    SPIRAALISOMMITTELU (Barokki)

    Loi tehokkaasti syvyysvaikutelman

    SYMMETRINEN SOMMITTELU (Keskiaika)

    Hylätty nyttemmin pysähtyneisyytensä takia

    DIAGONAALISOMMITTELU (Renessanssista lähtien)

    Hyviä puolia syvyysvaikutelma ja dramaattisuus

    KULTAINEN LEIKKAUS

    - Jana jaetaan kahteen osaan siten, että lyhyemmän osan suhde pitempään on sama kuin pidemmän osan koko janaan.

    - Numeroina 1 : 0,618, 3:5, 5:8, 8:13, 120:194, jne.)

    - Värit vähentävät KL:n merkitystä sillä niiden mukana kuvasommittelulle syntyy uusia painotusongelmia.

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

    Yksi varhaisten kubistien käyttämä sommittelukaava oli seuraava:

    Suorakaiteeseen piirretään lävistäjät ja lyhyen sivun mitta siirretään molemmista päistä pitkälle sivulle. Näin saadaan kaksi (punainen ja keltainen) toisiaan leikkaavaa neliötä. Nämä neliöt varustetaan puolestaan lävistäjillä jne.

    Kuvan pohjalle rakennetut sommitteluainekset kasvavat pinnan omista suhteista ja muodostavat kiinteän kokonaisuuden.

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

    Puhuttaessa suhteista verrataan aina kuvan osia toisiinsa tai kokonaisuuteen. Tällä seikalla on suuri vaikutus kuvan tehoon. Silmää tyydyttävän ratkaisuun päästään paitsi matemaattisesti, myös vaistonvaraisesti.

    Oikeat suhteet riippuvat aina tilanteesta ja tekijän aikomuksista. Useimmin eteen tulevia kysymyksiä ovat:

    - Massan suhde kuvatilan kokoon

    - Tumman ja vaaleaan pinnan suhde

    - Jännitteisten ja levollisten kohtien suhde

    © Reima Mäkinen 1999