Graafinen suunnittelu / Reima Mäkinen

KUVAPINNAN OSIEN SOMMITTELUSTA

Näköhavainnon luonteeseen kuuluu, että rytmitämme ja järjestämme spontaanisti kaiken näkemämme.

Haluttun vaikutelman saavuttamiseksi kuvan tarvitsee antaa vain vähäisiä viitteitä. Järjestyksen liiallisuus johtaa kuivakkuuteen, sen puuttuminen kaaokseen ja sommittelun yleiseen sekavuuteen.

 

SOMMITTELULAKEJA ja HUOMIOITA

1. Läheisyyden laki (proximity)

Samanlaiset, vierekkäiset, tasaisilla etäisyyksillä toisitaan sijaitsevat elementit hahmottuvat yhtenäisenä pintana tai jonoina. (huomaa, että tasaetäisyyksin toteutettu viivoitus erottuu pystyviivoina paremmin kuin vaakaviivoina!)

2. Hahmollisen yhteenkuuluvaisuuden laki (similarity)

Samankaltaiset erottuvat omina ryhminään.

Samankaltaisuuden määrittyy elementin koon, hahmon/muodon, suunnan ja värin perusteella. Paras erottuvuus saavutetaan puolestaan kun elementin kaikki 4 muuttujaa poikkeavat toisistaan.

Käytännössä elementtien organisointi riveihin auttaa katsojaa havaitsemaan symbolit nopeasti sekä riveittäin, että kenttänä eli yhtenä suurena hahmona.

Organisoidusta kentästä on myös helppo erottaa eri suuntaan osoittava yksilö.

Käyttöliittymän suunnittelun kannalta tärkeimpiä ovat lähekkäin olevat ja saman muotoiset oliot.

3. Sulkeutuneisuuden laki (closure)

Silmä täydentää viivaryhmiä pinnoiksi, jolloin ne muuttuvat varmemman ja pysyvämmän oloisiksi elementeiksi. Ilmiö havaitaan sekä 2- että 3-ulotteisena.

4. Yhteisen kohtalon laki
5. Yhteisen liikkeen laki

Kuvan erilliset, saman suuntaiset, osaset muodostavat joukon ja voimistavat liikkeen vaikutelmaa.
Perustuu diagonaaliviivaan.

6. Jatkuvan viivan laki

Viivan liikevoiman ansiosta sen voidaan kuvitella jatkuvan saman suuntaisena.
Sama liikevoima esiintyy myös kromaattisissa sävyvaihteluissa.

7. Rakenteellisen yksinkertaisuuden laki

Yksinkertaiset elementit tulevat ensimmäisinä esiin kuvasta.

8. Monimutkaisuuden laki

Eniten informaatiota sisältävät elementit korostuvat kuvassa.

 

Mikään hahmo ei vaikuta kuvassa vain itsenään, sen vaikutus riippuu myös peruspinnasta, ja se muodostaa uusia vaikutuksia yhdessä muiden elementtien kanssa.

 

© Reima Mäkinen 1999