Khenpo Tsultrim Gyamtso Rinpoche

Kaksi totuutta

 

Opetus on annettu lokakuussa 2001 Shambhala-keskuksessa Wellingtonissa, Uudessa Seelannissa. Tiibetistä englanniksi kääntänyt Ari Goldfield. Teksti on toimitettu. Suomennos Ani Sherab. Julkaisuoikeudet Kagyu Shenpen Ösel Ling. In English

 

 

JOHDANTO

 

SHRAVAKAYANA

Partikularistinen koulukunta (vaibhasika)

Sutra-koulukunta (sautantrika)

 

MAHAYANA 

Vain mieli -koulukunta (cittamatra)

Keskitien koulukunta (madhyamaka)

 

1. Rangtong (tyhjä itsestä -koulukunta)

 

1a) Keskitien autonominen koulukunta (svatantrika madhyamaka)

1b) Keskitien johdonmukainen koulukunta (prasangika madhyamaka)

 

2. Shentong (tyhjä toisesta -koulukunta)

 

YHTEENVETO

OMISTUSRUKOUS

 

   

Rinpoche toivottaa kaikille tashi delek (tervetuloa), ja toivoo, että pystymme harjoittamaan rakastavan ystävällisyyden ja tyhjyyden ykseyttä aina vain paremmin, ja että sen kautta meistä on suurta hyötyä kaikille tunteville olennoille, joita on rajattomasti. Hän selittää kaksi totuutta siten, kuin ne esitetään neljässä filosofisessa oppisuunnassa. [Kaksi totuutta ovat suhteellinen eli sovinnainen totuus ja absoluuttinen eli lopullinen totuus. Suhteellinen totuus on se, mikä on ilmeisen todellista ja olemassa olevaa, vaikka se ei ole todella olemassa. Absoluuttista on se, mikä on todella olemassa. – toim. huom.] Heille, jotka tahtovat harjoittaa dharmaa, on tärkeää tuntea nämä näkemykset, niin myös heille, jotka vain tahtovat tietää, mitä dharmaopetukset koskevat.

 

Buddhan opetukset jakaantuvat kolmeen tai neljään filosofiseen oppiin. Selitän ensin kolme kulkuneuvoa (yanaa). Ensimmäinen niistä on sharavakayana, kuulijoiden kulkuneuvo, jossa pääopetus koskee itsettömyyttä, itsen tai yksilön itsen tyhjyyttä. Shravakat määrittelevät sen ja mietiskelevät sitä.

 

Toinen yana on pratyekabuddhayana, yksinäisten buddhien kulkuneuvo. Näiden opetusten seuraajat mietiskelevät yksilön itsettömyyttä ja he määrittelevät myös havaittujen ilmiöiden tyhjyyden. He ymmärtävät, että kaikki havaintojen kohteet ovat vailla todellista olemassaoloa. Sanotaan, että he ymmärtävät yksilön tyhjyyden ja puolet ilmiöiden tyhjyydestä, sillä he tietävät ulkoisten kohteiden olevan tyhjiä. [Tätä selitetään myöhemmin tarkemmin.]

 

Kolmas kulkuneuvo on mahayana eli bodhisattvayana. Sen seuraajat määrittelevät sekä yksilön että ilmiöiden tyhjyyden läpikotaisin ‒ he ymmärtävät, että sekä ulkoiset kohteet, jotka havaitaan, että sisäiset havaitsevat subjektit ovat ilman todellista olemassaoloa.

 

Jako kolmeen kulkuneuvoon löytyy mahayanasta. Se jakaa kulkuneuvot myös kahteen: pienempään ja suurempaan. Silloin shravakayana ja pratyekabuddhayana yhdistyvät pienemmäksi kulkuneuvoksi ja mahayana on suurempi kulkuneuvo (koska he tekivät jaon...).

 

Opetukset voidaan jakaa kolmeen luokkaan myös siten, että shravakayana ja pratyekabuddhayana muodostavat hinayanan, toinen on mahayana ja kolmas vajrayana. Vajrayana esittää asian näin ja tässä perinteessä syvällisimmät opetukset kuuluvat vajrayanaan (koska he tekivät sen jaon…).

 

Dzogchen-perinteessä on yhdeksän yanaa ja voidaan sanoa, että todellisuudessa kulkuneuvoja on ääretön määrä. On rajattomasti käsitteitä ja jokaista käsitettä varten on erityisiä menetelmiä sen laannuttamiseksi. Sutrassa nimeltä Matka Lankaan, Lankavatara sutra, Buddha sanoi, että niin kauan kuin mieli toimii, kulkuneuvojen määrällä ei ole rajaa. Se johtuu siitä, että niin kauan kuin mieli ajattelee asioita ja käsitteellistää niitä, on eri yanoja, jotka ovat kuin erityislääkkeitä jokaiseen mielen käsitteelliseen toimintamalliin. Kulkuneuvo tai yana merkitsee siis jotakin, mikä kesyttää käsitteet tietyllä tavalla, se on lääke ajatuksille. [Paitsi tämä käsitys kulkuneuvojen luonteesta] ei ole mitään itsessään olemassa olevaa asiaa nimeltä kulkuneuvo.

 

Katsokaamme asiaa nyt filosofisten oppisuuntien näkökulmasta. Shravakayanassa on kaksi koulukuntaa: partikularistinen koulukunta eli vaibhasika ja sutra-koulukunta eli sautantrika. Mahayanassa erotetaan vain mieli -koulukunta eli cittamatra ja keskitien koulukunta eli madhyamaka. Heidän, jotka tahtovat oppia buddhalaista filosofiaa, on tärkeintä oppia erottamaan näiden neljän filosofisen oppisuunnan näkemyserot. Ja kun ei-buddhalainen kiinnostuu buddhalaisesta filosofiasta, hänenkin on hyödyllistä tutustua niihin.

 

Jos tyytyy ajattelemaan, että oma ajattelutapa on parhain, eikä vaivaudu tutkimaan alempia näkemyksiä, silloin ei tiedä, miksi oma ajattelutapa on paras, koska ei ole mitään vertailukohtaa. Sen takia on hyvä edetä asteittain. Yhdessäkään koulukunnassa ei ole ketään, joka pitäisi omaa näkemystään muita huonompana, muutenhan hän ei seuraisi tuota koulukuntaa. Sen tähden, kun kuulee eri koulukuntien kuvauksia, täytyy itse päättää, mitä pitää kaikkein syvällisimpänä näkemyksenä. Kun Buddha esitti erilaiset filosofiset näkemykset, hän teki sen siksi, että ihmiset voisivat tutkia eri opetuksia omilla aivoillaan, verrata ja analysoida niitä.

 

                           

  HINAYANA (sravakayana ja pratyekabuddhayana)    

 

 MAHAYANA

partikularistinen koulukunta   sutra-koulukunta    vain mieli -koulukunta  keskitien koulukunta  
(vaibhasika)  (sautantrika)   (cittamatra)  (madhyamaka) 
              rangtong shentong 
(yogacara)
           
             

keskitien autonominen koulukunta

 keskitien johdonmukainen koulukunta    
 

(svatantrika madhyamaka)

(prasangika madhyamaka)  
         
sutra-autonominen koulukunta    joogisen käytöksen autonominen koulukunta
(sautantrika-svatantrika madhyamaka)              (yogacara-svatantrika madhyamaka)

                                 

 

SHRAVAKAYANA

Partikularistinen koulukunta (vaibhasika)

 

Jamgön Kongtrül Lodrö Thaye kirjoittaa filosofisista näkemyksistä oppikirjassaan Tiedon aarre (Treasury of Knowledge):

 

Kun jotakin tuhotaan tai analysoidaan,

se, minkä voi heittää pois tai hylätä, on näennäisen todellista

ja se, mitä ei voi hylätä on aitoa.

Karkeat kokonaisuudet ja tajunnan jatkumo

muodostavat näennäisen todellisuuden.

Se, millä ei ole osia, on aitoa.

Näin asian esittää partikularistinen koulukunta.

 

Näiden säkeiden ääneen lausuminen on hyväksi, sillä silloin ne juurtuvat alitajuntaan [karmisten siementen varastoon].

 

Ensinnäkin on ymmärrettävä, miten partikularistinen koulukunta ajattelee suhteellisesta totuudesta, siitä, joka vain näyttää todelliselta eikä ole oikeasti olemassa. He aloittavat sanomalla: Kun jotakin pyritään tuhoamaan ja heittämään pois, se, mikä voidaan heittää pois, on näennäisen todellista. Tuhoaminen liittyy tässä aineellisiin esineisiin, kaikkeen, mikä voidaan rikkoa alkutekijöihinsä. Jos esimerkiksi rikkoo lasin vasaralla, se hajoaa osiin. Kaikki, mikä on osista koottu, voidaan tuhota. Jos esineen hajottaa osiin, joista se koostuu, sitä ei enää kutsuta alkuperäisellä nimellä. Esimerkiksi lasi ei enää ole lasi, vaan siitä tulee lasinsirpaleita. Karkeat itsenäiset kokonaisuudet ovat pysymättömiä, nimi vain annetaan pienempien osien kokoelmalle. Sen voi helposti nähdä rikkomalla esineen. Sen osat ovat jäljellä, mutta se, mitä pidit esineenä, on kadonnut. Rakennukset ovat näennäisen todellisia; jos niiden päälle pudottaa pommin ne räjähtävät, eikä niitä voi enää kutsua rakennuksiksi tai taloiksi. Nykyisin keinomme tuhota ovat tulleet valtavan voimakkaiksi.

 

Näin on aineellisten asioiden kohdalla. Mieli ei ole aineellinen, eikä sitä voi tuhota vasaralla. Sitä voi kuitenkin analysoida. Voisi ajatella, että tajunta on jatkumo, mutta siinä voidaan erottaa erillisiä hetkiä: menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Jokaisessa ajatuksessakin on osa, joka on mennyt, osa, joka on läsnä ja osa, joka ei ole vielä tullut. Se jakaantuu kolmeen osaan ja ne jakaantuvat edelleen, ja niin voidaan todistaa, että kokonaisuus [ajatus tai tajunnan jatkumo], jonka luuli olevan olemassa, onkin vain käsitteellinen rakennelma. Analyysiä voidaan käyttää niin aineellisiin esineisiin kuin mieleenkin. Näin partikularistit selittävät suhteellisen totuuden, joka on vain näennäisesti totta; kaikki, minkä voi jakaa osiin joko tuhoamalla tai analysoimalla, on suhteellinen totuus.

 

Yleensä uskotaan, että mieli on katkeamaton jatkumo, joka on ollut meillä syntymästä asti. Kun sitä etsii, sitä ei kuitenkaan löydy mistään. Tämä jatkumo vaikuttaa olevan olemassa, mutta se ei ole todellinen. Jos esimerkiksi ohikiitäviä vihan hetkiä katsotaan tarkkaavaisella tietoisuudella (prajna), voidaan kysyä: "Mistä viha tuli ja missä se on nyt?" Mitään ei löydy. Mitään ohikiitävää ajallista ajatusilmiötä kuten pelko tai kärsimys ei löydy, kun sitä etsii, eikä se siis ole todella olemassa. Se on vain pelkkä suhteellisen totuuden vaikutelma. Yleisesti ottaen, kun jotakin tutkitaan, ellei sitä voi todella löytää, se on vain näennäinen totuus, pelkkä vaikutelma, eikä aidosti todellinen. Joskus suremme, että vanhenemme ja kärsimys odottaa. Jos tuota kärsimystä etsii, sitä ei ole missään. Se on pelkkä vaikutelma. Jos katsoo kärsimystä koskevaa ajatusta, siinäkään ei löydy mitään todellista. Tutkittaessa näyttää siltä, että jotakin on, mutta ellei mitään löydy, kyseessä on suhteellinen totuus, pelkkä vaikutelma.

 

Olemme nyt tutkineet sitä, mikä vain vaikuttaa todelliselta. Mitä partikularistisen koulukunnan edustajat sitten pitävät aidosti olemassa olevana ja todellisena? – He sanovat, että asiat, joita ei voi jakaa pienempiin osiin, ovat olemassa. Aineessa sen täytyisi olla jakamaton hiukkanen ja mielen kohdalla jakamaton hetkinen. Tämä koulukunta uskoo sellaisten hiukkasten ja hetkisten todella löytyvän, koska ne ovat kaiken muun rakennusaineita. Ellei olisi pientä aineen hiukkasta, mitään ei voisi olla olemassa, koska ei olisi mitään, mistä rakentaa karkeat kappaleet. Samaten mielen jatkumo ei voisi ilmetä ilman pieniä hetkiä, joista jatkumo koostuu.

 

Kun kaksi totuutta esitetään tällä tavoin, ne on helppo ymmärtää, ja jotkut tiedemiehetkin saattavat olla tätä mieltä. Aikaisemmin tieteessä uskottiin, että on jakamattomia aineen perushiukkasia, joista kaikki muu on tehty, mutta nyt siitä kiistellään. Voimme tutkia ja saada selville, onko niin vai ei. Rinpoche on sitä mieltä, että partikularistien näkemys on todennäköisesti sama kuin tieteessä aiemmin, ja on tarpeen tutkia, miten asia on nyt.

 

Eräs tiedemies selitti kerran Rinpochelle, miten atomivoima toimii. Rinpochea kiinnosti kovasti kuulla, miten atomit jaetaan pienenpieniin hiukkasiin. Hänelle kerrottiin, että kun hiukkasten välinen yhteys rikotaan, syntyy valtava voima, atomienergia. Sen voi ymmärtää talonpoikaisjärjelläkin, että kun voimakas yhteys rikotaan, syntyy voimakas vastustus ja siis suuri voima. Yleensä ottaen, jos ajatellaan, että yhteys katkeaa, sen sijaan tulee ristiriita tai vastustus. Jos taas vastustus lakkaa, syntyy yhteys esimerkiksi ihmisten tai maiden välillä.

 

Lausukaamme uudelleen seuraavat säkeet:

 

Kun jotakin tuhotaan tai analysoidaan,

se, minkä voi heittää pois tai hylätä, on näennäisen todellista

ja se, mitä ei voi hylätä on aitoa.

Karkeat kokonaisuudet ja tajunnan jatkumo

muodostavat näennäisen todellisuuden.

Se, millä ei ole osia, on aitoa.

Näin asian esittää partikularistinen koulukunta.

 

Jos vertaa tämän koulukunnan näkemystä tieteelliseen näkemykseen ja löytyy ryhmä tiedemiehiä, jotka uskovat aineen perushiukkaseen, sitten partikularistinen näkemys on heidän näkemyksensä mukainen. He selittävät todellisuuden luonnon yhtä syvällisesti, yhtä tarkkaan. Sen lisäksi partikularistinen koulukunta tutkii mieltä ja selittää, ettei tajunnan jatkumo ole todellinen, mutta tajunnan pienimmät jakamattomat hetkiset ovat todellisia. Siksi se on tieteellistä näkemystä hienojakoisempi. Niiden tiedemiesten näkemys, jotka eivät oleta, että aineen jakamaton perushiukkanen on olemassa, on aineen osalta tarkempi kuin partikularistien, mutta koska partikularistinen koulukunta tutkii myös mieltä, ja tiede ei sitä tee, niin mielen osalta partikularistien näkemys on tarkempi. Tiede ei ole dharman kanssa ristiriidassa vaan sopusoinnussa, ja voi johtaa dharman syvälliseen ymmärtämiseen. Rinpoche uskoo, että tiede vielä eräänä päivänä tutkii myös mieltä, ja että he voisivat hyvin alkaa tutkimuksensa olettamalla, että mieli koostuu jakamattomista hetkisistä, muutenhan mieli on täysin olematon asia. Joten partikularistinen näkemys on hyödyllinen tiedemiesten kanssa keskusteltaessa.

 

Sutra-koulukunta (sautantrika)

 

Teoksessa Tiedon aarre (Treasury of Knowledge) sutra-koulukuntaa kuvataan näin:

 

Onko jollakin todella kyky suorittaa tietty tehtävä vai ei,

onko jollakin erityispiirteitä vai pelkästään yleispiirteet,

näin asian esittää sutra-koulukunta.

 

Sutra-koulukunta erottaa näennäisen suhteellisen todellisuuden aidosta perimmäisestä todellisuudesta erottamalla pelkän abstraktion, jolla on vain yleispiirteet erityisesti luonnehditusta asiasta, jolla on sen omat erityispiirteet. Erotetaan siis näennäinen, suhteellinen abstraktio yleispiirteineen ja aito, perimmäinen todellisuus erityispiirteineen.

 

Aidosti todellisessa on sellaisia erityispiirteitä, jotka ovat olemassa riippumatta siitä, mitä asiasta ajattelemme. Sutra-koulukunnan mukaan jos sanotaan, että jokin on aidosti todellinen, se tarkoittaa, että se on todella olemassa, tässä ja nyt.

 

Esimerkiksi, kun tuli on olemassa, se polttaa, huolimatta siitä, mitä siitä ajattelemme. Pelkkää ajatusta tulesta kutsutaan yleispiirteiseksi ilmiöksi, koska se kattaa kaikki erilaiset olemassa olevat tulet. Koska sen täytyy kuvata niitä kaikkia, sillä ei voi olla erityispiirteitä, se on abstraktio. Sitä ei löydy mistään erillisenä asiana eikä sitä voi havaita aistein. Se ilmenee pelkästään mielessä olevana ajatuksena.

 

Ajatus "kukka" kattaa kaikki kukat, se on kaiken sen vastakohta, mikä ei ole kukka. Sillä ei ole tiettyä tuoksua tai muita erityispiirteitä. Koska sitä ei löydy mistään, sanotaan että se ei ole todellinen, vaan suhteellisen todellisuuden ilmennys. Heti, jos antaa ajatukselle erityispiirteen, esimerkiksi punainen kukka, muunväriset kukat jäävät ulkopuolelle, eikä käsite enää kuvaa kaikkia kukkia.

 

Sana "vihollinen" on yleistys, joka kuvaa kaikkia mahdollisia vihollisia. Jos nimeämme yhden henkilön viholliseksemme, määritelmä rajoittuu, mutta se on edelleen abstraktio. Samoin jos ajattelemme "ystävää" se on universaali käsite, ja jättää ulkopuolelleen vain ne asiat, jotka eivät ole ystäviä, eikä käsite ole selkeä. Jos sitten ajattelemme jotakuta läheistämme, kyseessä on tietyn ystävän abstraktio. Se on paljon rajatumpi, ja siksi myös selkeämpi. Sen ulkopuolelle jäävät kaikki muut, mutta käsitteen täytyy edelleen kattaa tämän tietyn ystävän piirteet menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Se ei siis ole jotain minkä voimme havaita, vaan käsitteellinen abstraktio.

 

Voimme analysoida mietiskelyjumaluuksia näin. Kun mietiskelemme jumaluuden yleiskuvaa, se on yleistetty kohde, jonka muodon ja värit kehittelemme mielessämme. Kun totumme visualisaatioon, kuva tulee tutummaksi ja selkeämmäksi. Kerrotaan, että kun eräs siddha opetteli mietiskelemään, hän ei saanut mieleensä minkäänlaista kuvaa jumaluuksista. Opettaja kysyi häneltä: "Mitä mieleesi sitten tulee?" Hän sanoi: "Olen paimentanut buffaloita koko elämäni, ja näen niitä silmissäni koko ajan." Opettaja neuvoi häntä mietiskelemään buffaloa ja muuntamaan sen vähitellen jumaluudeksi. Sitten hän pystyi tekemään harjoituksen.

 

Jos teidän siis on vaikea mietiskellä jumaluutta, ajatelkaa ensin hyvää ystäväänne, ja kun hänen kuvansa on selkeä ja kirkas, mietiskelkää jumaluutta. Kun ihminen on nukahtamaisillaan, toisinaan silloin mieleen ilmestyy yhtäkkiä selkeä kuva henkilöstä, jota pelkää tai jota kohtaan tuntee intohimoa. Se voi tapahtua muulloinkin, mutta erityisesti silloin, kun on nukahtamaisillaan. Soveltakaa tätä ominaisuutta meditaatioon. Pelon ja halun kohteiden kuvat näkyvät selkeinä mielessä, koska ajattelemme kohteita jatkuvasti. Jumaluutta mietiskeltäessä sen kuva täytyy pitää jatkuvasti mielessä, sitten se selkiytyy. Halun ja pelon tuloksena mieleen ilmestyvät mielikuvat ovat samalla tavoin tyhjiä kuin mielikuva, joka ilmestyy, kun mietiskelee jumaluutta.

 

Sutra-koulukunta tekee siis eron mielikuvan ja edessämme olevan todellisen esineen välillä. Ajatus tulesta ei polta, mutta oikea tuli polttaa, ajattelemmepa sitä tai emme. Eläimillä ei ole sanaa "tuli", mutta nekin palavat.

 

Maapallolla ei ole ylä- ja alapuolta, mutta ajattelemme niiden olevan olemassa. Eurooppalaiset ajattelevat olevansa pallon yläpuoliskolla ja niin ajattelevat australialaisetkin. Siitä voidaan kiistellä. Kartan voi tehdä miten päin tahtoo ja ajatella voi kuinka päin vain, on helppo ymmärtää, että kysymys on pelkistä käsitteistä. Planeetta on ylä- ja alapuolen käsitteiden tuolla puolen ja ilmansuunnatkin ovat vain käsitteitä. Käsitteiden pohjana oleva maapallo on kuitenkin todellinen. Ellei se olisi, putoaisimme kaikki läpi avaruuden. Täytyy olla jotain, mikä meitä tukee, niin sutra-koulukunnassa ajatellaan. Käsitteiden ulottumattomissa on jotakin, mikä on olemassa, mutta käsitteet on keksitty, ne eivät ole todella olemassa.

 

Tästä seuraa se, että suoria kokemuksia ei voi pitää pätevinä siinä mielessä, että olisi absoluuttisen oikein sanoa olevansa ylhäällä tai alhaalla. Vain se, että jokin näyttää olevan suora kokemus, ei tee siitä täsmällistä. Suunnat ja ulottuvuudet ovat pelkkiä käsitteitä.

 

Se, että voimme olla pallon pinnalla emmekä putoa, on todiste siitä, että avaruudella ei ole keskusta eikä rajoja. Planeettaa ajatellessa on helppo erottaa, mikä on käsite, ja mikä olemassa oleva asia. On helppo nähdä etteivät yleiset ominaisuudet ole olemassa, kun näkee, ettei ole universaalia aikaa tai paikkaa: päivä ja yö eivät ole kaikkialla samaan aikaan, eikä kaukana ja lähellä päde samalla tavalla joka paikassa.

 

Mikä tahansa erillinen kappale on ainoalaatuinen yksikkö, jolla ei ole mitään piirteitä itsessään, sillä ei ole nimeä ja se on sanoinkuvaamaton. Sutrissa esimerkkinä käytetään makeisen syömisestä johtuvaa kokemusta kielen päällä; sitä ei voi kuvata. Eri ihmiset voivat tietenkin kuvailla sitä tuhansin tavoin, mutta mikään sana ei ilmaise todellista kokemusta.

 

Sanoinkuvaamattomuus on erityisesti luonnehditun objektin ominaisuus, siksi voimme antaa sille minkä tahansa nimen, eikä se muuta itse asiaa. Siitä on seurannut kielten sekamelska: vaikka ihmiset puhuvat samasta asiasta, he käyttävät erilaisia sanoja ja äänteitä, eivätkä ymmärrä toisiaan. Kaikki sanat kelpaavat kuvaamaan asioita, koska mikään niistä ei todella yhdisty siihen todellisuuteen, mistä on kyse.

 

Sama pätee mielen sisäiseen maailmaan. Kun on iloinen tai surullinen, voi antaa tunteelle nimen, mutta kun tutkii kokemusta tarkemmin, se on sanoinkuvaamaton. Sitä ei voi nimittää miksikään. Sutra-koulukunnan mukaan se on todiste siitä, että kyseessä on erityisesti luonnehdittu asia, jota ei voi kuvata ja siksi se on todella olemassa.

 

Tällainen todistelu ei ole kaikkein paras mahdollinen todistelutapa tiedemaailmassa, mutta se sopii, kun puhutaan ihmisten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita buddhalaisuudesta. Voidaan esimerkiksi keskustella siitä, miten planeetan ylä- ja alapuoli ovat vain käsitteitä, eivätkä todella olemassa. Jos väitettäisiin suoraan, ettei planeettaa ole, muut ajattelisivat, että sitten ei olisi paikkaa missä elää, eikä se kuulostaisi johdonmukaiselta.

 

Mietiskely

 

Kun eri oppisuuntien ajatustapoihin tutustutaan, on hyvä mietiskellä jokaista suuntausta erikseen, ennen kuin siirrytään seuraavaan. Paras tapa olisi mietiskellä kutakin näkökulmaa, kunnes siitä saa selkeän kokemuksen. Säännöllinen mietiskely 15 - 30 minuuttia aamuisin ja iltaisin on suositeltavaa. Aikoja voi sitten pidentää, kun kokemusta karttuu. Mitä opiskeluun ja pohdiskeluun tulee, jonkin verran ponnistusta tarvitaan, mutta opintojen ei pitäisi muuttaa ihmistä kireäksi. Pitäkää opiskelussa sopiva vauhti, kuten muusikko kiristää soittimen kielet juuri sopiviksi, niitä ei vedetä liian kireälle eikä jätetä liian löysiksi. Valitkaa tietty aika aamusta ja illasta mietiskelyä varten, istukaa hyvässä mietiskelyasennossa ja aloittakaa aina turvautumalla ja kehittämällä bodhicitta motivaatio.

 

Kun harjoitus on uusi, pohdiskelkaa säkeitä ja niiden merkitystä sen mukaan miten ne on selitetty. Kun asia on tullut tutuksi ja ymmärrätte sisällön, älkää tuhlatko aikaa tutkimiseen, vaan siirtykää suoraan tyhjyyden mietiskelemiseen. Pohtiminen sen jälkeen, kun ymmärrys on syntynyt, on kuin sytyttäisi ja sammuttaisi valot ilman mitään tarkoitusta. Kun valot ovat päällä, jättäkää ne päälle. Mietiskelyn vaiheessa ei pitäisi olla enää tarvetta pohdiskella. Tulisi voida levätä meditaatiossa epäröimättä. Istunnon lopuksi omistakaa kaikki ansio kaikkien olentojen valaistumiselle. Istuntojen väliaikoina on hyvä pohdiskella säkeitä ja niiden merkitystä yhä uudelleen.

 

Kysymys: Mikä on sutra-koulukunnan ja partikularistisen koulukunnan ero?

 

Rinpoche: Nämä koulukunnat väittelevät keskenään. Partikularistit puhuvat kahdenlaisista yksiköistä, joita ei voi jakaa pienempiin osiin: aineen osasista ja mielen hetkisistä. Sutra-koulukunta puhuu erityisesti luonnehdituista kohteista, joiden perusteella nimeämme asioita, he eivät puhu asioista, joilla ei ole osia.

 

Kysymys: Miten nämä koulukunnat kuvaisivat sellaisen ilmiön kuin painovoima, joka pitää meidät pallon pinnalla huolimatta siitä missä olemme?

 

Rinpoche: Näissä oppisuunnissa puhutaan elementeistä, joilla on ominaisuuksia ja voimia. Painovoima olisi ennen vanhaan liitetty ilmaelementtiin eli tuuleen, kuten Tiibetissä sanotaan [nykyisin länsimaissa puhutaan elämänenergiasta, pranasta ja chi-energiasta]. Planeettojen liikkeet liitettiin myös ilmaelementin ominaisuuksiin. Planeettojen synty on nykyisin selitetty eri tavalla kuin näissä opetuksissa. Itse olen sitä mieltä, että koska avaruudella ei ole keskustaa eikä rajoja, sellaista kuin liike ei ole todella olemassa, avaruudessa ei ole kahta eri paikkaa. Sama koskee planeettoja, niillä ei ole todellisuudessa mitään ulottuvuuksia eivätkä ne liiku. Liike on vain näennäistä, liikkeestä puhutaan suhteessa muihin asioihin, voidaan puhua liikkumisesta kohti kuuta tai poispäin auringosta. Avaruuden näkökulmasta ei ole mitään paikkaa. Jos ajattelee yhtä asiaa keskellä avaruutta, miten se voi liikkua, kun sillä ei ole viitekohtaa, mihin nähden se liikkuu? Tämä on madhyamaka eli keskitien koulukunnan opetus.

 

Suojelija Nagarjuna tutkii teoksensa Keskitien perusviisaus (Fundamental Wisdom of the Middle Way) eräässä luvussa tulemista ja menemistä ja todistaa, ettei liikettä todella ole olemassa. Sutra-koulukunta sanoo myös niin, koska esimerkiksi planeetalla ei ole mitään nimeä siinä mielessä mitä se on. Sillä ei ole ylä- eikä alapuolta, ei suuntia eikä ulottuvuuksia. Kuinka se voisi siis liikkua? Jos planeettoja on paljon, voidaan puhua niiden liikkeestä suhteessa toisiinsa, mutta jos on vain yksi planeetta – mihin se menee?

 

Kysymys: Sanoitte, että jos jonkin voi rikkoa pienemmiksi osiksi, se ei ole todellinen. Toisaalta, kun vahva yhteys rikotaan, syntyy valtava voima. Onko niin, että tuo yhteys ei ole olemassa?

 

Rinpoche: Juuri niin, yhteys on näennäinen, se ei ole todella olemassa, koska se voi hajota. Myöskään vastavoima, joka sen korvaa, ei ole todellinen, vaan näennäinen, koska se voi jälleen muuttua yhteydeksi. Näennäiset ilmiöt korvaantuvat toisillaan. Kun ystävien välinen yhteys hajoaa, syntyy vihan vastavoima [tai ainakin lievä ärtymys]. Se peittyy neutraaliin tunteeseen, ja kun viha kahden vihollisen välillä laantuu, ystävyyden yhdistävä voima korvaa sen jälleen.

 

Kysymys: Minusta näyttää, että kaikki oppisuunnat ovat yhtä mieltä siitä, että tunteilla ei ole erillistä olemassaoloa, että ne ovat tyhjiä ja harhanomaisia, ja että harjoittajan tulisi tarkkailla ajatuksiaan ja tunteitaan. Samalla kun koetamme tehdä niin, tunnistaa ajatuksemme ja tunteemme, tulee kiire, eikä ehdi rentoutua, koska tunteita ja ajatuksia on jatkuvasti. Kuinka suhtautua tarkkaavaisuuden aiheuttamaan stressiin, jottei tarkkaavaisuus vahvistaisi egoa vaan voisi levätä?

 

Rinpoche: Kysymys liittyy korkeampiin mahamudraopetuksiin. Milarepa lauloi: "Samalla kun kävelen, lepään tai nukun, katson mieltäni, se on hyvä harjoitus ilman istuntoja ja taukoja." Sutra-koulukunnan vastaus kuuluu: "Älä katso nimilappuja, älä välitä nimistä, vaan löydä todellinen kokemus ajatuksesta ja lepää siinä." Partikularistit sanoisivat: "Löydä tajunnan lyhyin jakamaton hetki ja katso sitä." Jopa mahamudra- ja dzogchen-opetukset pitävät mielen lyhyintä hetkistä hyvin syvällisenä. Mahamudrassa sanotaan: "Katso tätä mielen hetkeä nykyisyydessä." Onko siinä mitään eroa verrattuna partikularisteihin? Jos päädymme siihen, että nykyhetki on todella olemassa oleva jakamaton hetkinen, josta partikularistit puhuvat, niin sitten mahamudran näkemys ei eroa partikularistisesta koulukunnasta. Buddhalainen polku vaatii älynystyröitä, joten meidän on tutkittava itse nähdäksemme miten asiat ovat.

 

Kysymys: Miten silloin voi rentoutua?

 

Rinpoche: Älä takerru rentoutumiseen äläkä pidä rentoutta minään todellisena. Tutki mieluummin rentoutuneena olemisen ajatusta ja huomaa, että partikularistisen koulukunnan mukaan se on vain hetkien jatkumo, johon liitämme käsitteen rentoutuminen. Se ei ole todella olemassa, koska mennyt on mennyttä, tulevaisuus ei ole vielä tullut, ja kaikki mikä on olemassa, on pikkuruinen jakamaton hetkinen mielessä. Sutra-koulukunnan mukaan taas rentoutuneisuus on pelkkä nimitys, jolla ei ole mitään yhteyttä mielessä tapahtuvaan kokemukseen, jota ei voi kuvata. Näin sitä tutkitaan. Itse asiassa, jos kiintyy liikaa vapauteen ja rentoutumiseen, tulee jännittyneemmäksi ja kireämmäksi.

 

Monissa maissa puhutaan nykyisin paljon vapaudesta ja avoimuudesta. Perheenisä tahtoo olla vapaa tekemään omia asioitaan, samoin äiti ja lapset. Sitten kaikki ovat eri mieltä, riitelevät ja tunnelma on kireä. Se on vapauden täydellinen vastakohta. Joskus vanhemmat asettavat lapsille tiukat rajat ja lapset protestoivat, että se on vastoin heidän oikeuksiaan ja vapauttaan. Sellainen perhe on epäjärjestyksessä. Kukaan ei ole vapaa, koska vapauteen ollaan liian ihastuneita. Jos siis on liian ihastunut rentoutumiseen, muuttuu jännittyneeksi.

 

Koska puhumme tässä sutra-koulukunnan ja partikularistisen koulukunnan näkemyksistä, niiden mukaan meidän tulisi vapauttaa itsemme kiintymyksestä siihen, että abstraktit käsityksemme olisivat todellisia. On nähtävä, miten kaikki käsitteet asetetaan kuvaamaan tietyllä tavalla luonnehdittua asiaa tai kokemusta ja miten kiinnytään käsitteellisiin huomioihin siitä, että asia on niin tai näin, kun se itse asiassa on kaikkien ajatustemme tuolla puolen.

 

Lyhyesti, kun kiintymyksemme rentoutuneena olemiseen häviää, rentoutuneisuus on luonnollinen tilamme. Esimerkiksi, jos mietiskellessä ajattelemme: "Minun täytyy olla hiljaisuudessa, mikään ääni ei saa häiritä minua," kuulemme varmasti lukuisia ääniä. Ellemme välitä äänistä, emme kuule niitä. Joissakin maissa on sääntö, että taloissa on hiljaisuus kello kymmenen jälkeen. Siksi kymmenen jälkeen kaikki äänet alkavat häiritä. Toisissa maissa sellaista sääntöä ei ole, ja vaikka olisi millainen meteli, ihmiset nukahtavat. Niin se on.

 

Kysymys: Madonna laulaa: "Olen aineellinen tyttö ja elän aineellisessa maailmassa."  Kun käytämme termejä näennäisen todellinen ja absoluuttisen todellinen, minusta vaikuttaa, että lisäämme vain käsitteiden kerroksia kokemuksemme päälle. Jos tiedämme, että kaikki elämänkokemuksemme kiitävät ohitsemme ja johtuvat muuttuvista olosuhteista, mihin tarvitaan edes sanaa "todellisuus"? Voi olettaa, että jonkin maailman absoluuttinen todellisuus on olemassa, mutta sitä ei voi kokea, koska jos sellainen maailma olisi, ei kuitenkaan olisi "minää" joka se kokisi. Sitä mikä kokee, ja sitä mitä koetaan, ei voisi erottaa toisistaan. Niin että tarvittaisiin jonkinlainen zen-läimäys, joka saisi meidät lopettamaan aikamme tuhlaamisen.

 

[Rinpoche osoittaa oppilasta leikkiliskolla, ja puristaa sitä niin että se vinkuu.]

 

Kysymys: Tuo saattoi olla oikea vastaus.

 

Rinpoche: Se, mistä puhut, on toinen menetelmä. Puhumme nyt sutra-koulukunnasta ja partikularistisesta koulukunnasta ja meidän täytyy erottaa, mitkä ovat niiden näkemykset näennäisen todellisesta ja aidosti todellisesta, koska meillä on taipumus pitää sitä, mikä on näennäistä, totuutena, ja siinä on sekaannus. On opittava ymmärtämään mikä on näennäinen ilmentymä ja mikä on aito todellisuus. Eri aikoina käytetään myös erilaisia menetelmiä. Marpa hakkasi Milarepaa, mutta jos vanhemmat tänä päivänä lyövät lapsiaan, heidät pannaan vankilaan. Lama ainakin pantaisiin vankilaan! Ennen vanhaan ei oltu niin oppineita. Nykyisin osaamme analysoida asioita, ja se tuo mukanaan uusia ja uusia kysymyksiä ja epäilyjä. Entisaikoina oppilasta neuvottiin sanomalla, että nyt mietiskelet näin ja jos ajattelet noin, se on väärin. He hyväksyivät sen ja tekivät ohjeiden mukaan.

 

Nykyisin ihmiset tahtovat tietää miksi, koska olemme tottuneet tietämään. Siksi nykyisin on tärkeää tutkia kahden totuuden eroja ja ymmärtää ne. Ennen vanhaan olisi sanottu: ajattele näin. Jos ajattelet noin, se on nihilismiä ja jos ajattelet noin, se on realismia. Älä ajattele niin. Jos nykyisin yrittää opettaa sillä tavalla käskemällä, ihmiset pitävät sitä sokean uskon perinteenä eivätkä halua tietää siitä mitään. Nyt on järkeilyn aika ja lama opettaa asioita, joita oppilaat voivat analysoida ja joista he voivat varmistua itse omin aivoin. Tämä on buddhalainen kahden totuuden ymmärtämisen tie. On toinen tie, jolla ei analysoida vaan vastaanotetaan ohjeet ja mietiskellään niitä. Muutamien vuosien kuluttua oppilas kyllästyy siihen ja siirtyy polulle, jossa käytetään järkeä. Siksi nykyisin on parempi erottaa suhteellinen ja absoluuttinen, näennäinen ja todellinen ja analysoida. Siitä on myös hyötyä, jos keskustelee aiheesta muiden kanssa.

 

Mitä tulee kysymyksen alkuun, että pinoat käsitteitä toistensa päälle, todellisuudessa ajatukset ja käsitteet käyvät hienovaraisemmiksi. Parempi ymmärrys korvaa karkeammat ja suuripiirteisemmät tiedot.

 

Esimerkiksi, jos elämässäsi on joku, josta et todellakaan pidä ja jota pidät vihollisenasi, et voi estää ajatusta, mutta voit kuitenkin alkaa mietiskellä rakkautta ja myötätuntoa. Sitten ajatus vihollisesta häviää itsestään. Ja tyhjyyden mietiskely on keino muuttaa ajatukset. Muutamme kaikkea todellisena pitävät ajatukset ajatuksiksi siitä, että kaiken luonto on tyhjyyttä. Sitten tyhjyyden ajatukset muutetaan vapaudeksi kaikista keinotekoisista tekeleistä. Se on asteittainen muutosprosessi ja esitys kahdesta totuudesta on selitys, jota voimme seurata muuttaaksemme ajatuksemme karkeista hienovaraisemmiksi.

 

Kysymys: Sutra-koulukunnan mukaan eräs ominaisuus, joka tekee asioista todella olemassa olevia, on se, että niitä ei voi kuvata sanoin. Onko muita sellaisia ominaisuuksia?

 

Rinpoche: Voidaan puhua monista aidosti todellisia asioita kuvaavista ominaisuuksista, sen lisäksi, että ne ovat sanoinkuvaamattomia. Yksi on, että jokin, mikä on todellista, ei ole yhteydessä mihinkään muuhun; yhteydet ovat käsitteitä. Se ei myöskään ole mistään erossa, sillä erossa oleminenkin on käsite. Sille ei voi antaa sitä kuvaavaa nimeä ja se on suora pätevä havainto suorasta ei-käsitteellisestä kokemuksesta. Käytimme esimerkkinä makeutta kielellä, se on kokemus, jolla ei ole nimeä, se ei ole yhteydessä mihinkään muuhun, mutta ei se erillinenkään ole ja niin edelleen. Kun pohtii tätä syvällisesti, päätyy vajrayanan täydellistymisvaiheeseen.

 

Kysymys: Miksi sutra-koulukunta keskittyisi jumaluuksiin ollenkaan ja toiseksi, onko kukaan saavuttanut valaistumista näissä kahdessa koulukunnassa. Kokevatko he sen mistä teoriassa puhuvat?

 

Kääntäjä: Rinpoche sanoi, että sutra-koulukunnan ymmärrystä voi käyttää hyväksi, kun mietiskelee jumaluuksia. Kysyn nyt kysymyksistäsi jälkimmäisen.

 

Rinpoche: Selitykset tulevat pääosin tutkimusten ja analyysin tuloksena. Kun pääsee tasolle, jolla todellisuuden luonto oivalletaan suoraan, selityksiä ei enää tarvita. Ei tarvita enää käsitteellisiä termejä. Mietiskelyn jälkeen saatat kuitenkin haluta selittää kokemustasi, mutta se on tehtävä analyyttisesti, muuten muut eivät tiedä, mistä puhut. Nämä oppisuunnat kehittyivät niin, että äärimmäisen älykkäät ja oppineet henkilöt käyttävät älyään tutkiakseen todellisuuden luonnetta ja siitä syntyi filosofinen oppi. Kun muut seurasivat sitä, syntyi koulukunta. Ellei seuraajia ollut, oppi loppui siihen. Jos joku keksisi uuden teorian nykypäivänä, kävisi samoin. Kreikkalaiset filosofit kirjoittivat monia kirjoja, mutta koulukunnista ei voida puhua, koska ei löydy monia noiden oppien seuraajia. Niiden perimyslinjat ovat hävinneet.

 

Kysymys: Käytetäänkö buddhalaisien koulukuntien näkemyksiä nykyisin pelkästään mielen tutkimisen työkaluina vai onko olemassa ihmisiä, jotka uskovat niihin?

 

Rinpoche: Monissa paikoissa kuten Burmassa ja Sri Lankassa, missä buddhalaisuutta harjoitetaan, ihmiset pitävät näkemyksiään oikeina. Intiassa shravakayana jakaantui 18 eri koulukuntaan, joiden näkemykset poikkesivat toisistaan. Ne voidaan kuitenkin luokitella joko sutra-koulukuntaan tai partikularisteihin kuuluviksi.

 

Tiibetissä opiskeltiin neljän oppisuunnan näkemyksiä ja tiibetiläiset tekevät niin edelleen Intiassa. Kukaan ei kuitenkaan sano kuuluvansa sutra-koulukuntaan tai partikularisteihin. Heille on opetettu, että keskitien oppi eli madhyamaka on korkein näkemys, joten kaikki sanovat edustavansa sitä.

 

Todellinen sutra-koulukunnan tai partikularistien edustaja ei oleta madhyamakaa olevan olemassakaan, koska pitää omaa näkemystään korkeimpana, eikä sen yläpuolella ole mitään. Vastaavasti theravada-buddhalaiset eivät pidä Tiibetissä opetettuja korkeampia näkemyksiä hyvinä, koska he olettavat, että heidän oma näkemyksensä on paras. En usko, että kukaan sanoisi: "No, kuulun partikularisteihin, vaikka tiedänkin, että on parempia näkemyksiä." Jokainen pitää omaansa parhaana.

 

Kysymys: Minusta näyttää, että minä itse ja buddhalaiset tuttavani elämme paljolti sutra-kolukunnan ja partikularistisen koulukunnan näkemysten mukaan, vaikka sanomme uskovamme korkeampiin näkemyksiin.

 

Rinpoche: Siitä ei voi sanoa mitään varmaa, koska on monia eri elämäntapoja ja jokainen pitää omastaan. Ei voi sanoa varmasti mikä on hyvää käytöstä ja mikä ei. Kun Yhdistyneet Kansakunnat tai muu johtajisto kokoontuu, jokainen tahtoo kertoa oman näkemyksensä ja kaikki pitävät omaansa parhaana. Ei kukaan nouse ylös sanoakseen muiden edessä, että näkemys, jota hän kannattaa, on väärä. Muuten muut pitäisivät häntä hölmönä.

 

Todellisuudessa kaikki ovat niin ihastuneita omiin näkökulmiinsa, että he puolustavat niitä jopa hengellään. Se johtuu siitä, että heillä on erittäin voimakas ajatus siitä, että he ovat oikeassa. Ihmiset luopuvat hengestään tai tekevät tekoja, jotka vievät heidät vankilaan 20 – 30 vuodeksi, ehkä koko elämäksi, koska pitävät omaa näkemystään parhaana. Elleivät he uskoisi näkemykseensä, he eivät mitenkään voisi puolustaa sitä sillä tavoin. Tässä puhutaan poliittisista näkemyksistä, mutta se koskee myös dharmaa. Ihmiset pitävät näkemyksiään ja käytöstään parhaimpana, muuten he eivät olisi sitä mieltä eivätkä käyttäytyisi niin.

 

Kysymys: Ajatteleeko Rinpoche, että filosofinen koulukunta on yritys ilmaista vastaava kokemus?

 

Rinpoche: Tätäkin täytyy tutkia. On tutkittava sitä, mihin suuntaan analyysi etenee. Miten teoria toimii käytännössä? Millainen kokemus on? Tutkittavaa on paljon. Esimerkiksi, jos asioita katsotaan buddhalaisuuden leviämisen kannalta, Intia oli ensimmäinen paikka, missä shravakayana vallitsi. Sitten mahayana valtasi sen ja lopulta vajrayana. Nykyisin siellä voi harjoittaa kaikkia kolmea. Joten tutkittavaa on paljon.

 

Filosofisten oppisuuntien opiskeleminen buddhalaisuudessa on älyperäinen traditio, siinä tutkitaan näkemyksiä toisensa perään ja edetään asteelta toiselle, yhä korkeammalle tasolle [kunnes se ymmärretään tai oivalletaan]. Jotkut seuraavat uskon tietä, ja silloin ei käytetä loogista päättelyä. [Sanotaan, että uskon tiellä tarvitaan vain pysymättömyyden mietiskelyä, uskoa ja hartautta lamaa kohtaan ja myötätuntoa tuntevia olentoja kohtaan. Muut polulla tarvittavat ominaisuudet syntyvät niistä kolmesta.] Itse asiassa polkuja on kolme: uskon tie, analyysin tie ja polku, joilla usko ja analysoiminen yhdistetään.

 

MAHAYANA 

Vain mieli -koulukunta (cittamatra)

 

Ne kaksi koulukuntaa, joita olemme tähän mennessä käsitelleet, olettavat, että ulkoiset objektit ovat olemassa. [Partikularistit uskovat aineen pienimpään jakamattomaan hiukkaseen ja sutra-koulukunnan edustajat uskovat erityisesti luonnehdittujen kohteiden olemassaoloon.] Niiden mukaan ulkomaailmassa olevat asiat ovat todellisia ja heidän esityksensä todellisuudesta perustuu tähän uskomukseen.

 

[Filosofiset koulukunnat, yanat, tantriset perimyslinjat ja oivalluksen laulut, joita siddhat ovat esittäneet, esitetään yleensä näkemyksen, meditaation, käytöksen tai toiminnan ja tuloksen termein.] Mahyanafilosofian piirissä kaikki ovat samaa mieltä käytöksestä: rakkauden ja myötätunnon kehittämisestä ja muille hyödyksi olemisesta. Filosofisissa näkemyksissä eri koulukunnat eroavat toisistaan ja opin suhteen mahayana jakaantuu kahteen pääkoulukuntaan: vain mieli -koulukuntaan ja keskitien opin koulukuntaan.

 

Vain mieli koulukunnan näkemystä kahdesta totuudesta kuvaavat Tiedon aarteen seuraavat säkeet:

 

Havaitut kohteet ja havaitsevat tekijät ovat näennäisiä.

Tajunta, joka on tietoinen itsestään ja vailla kaksinaisuutta (dualismia) on aito.

Näin asian esittää vain mieli -koulukunta.

 

Kaikki mikä liittyy dualistiseen ilmiöön, on jonkin sellaisen ilmentymä, mikä ei ole todellista.  Se sisältää sekä kaikki kohteet, joiden havaitaan olevan olemassa tuolla ulkona että sen [täällä sisällä], joka nämä kohteet havaitsee. On dualistista ajatella, että kohteen ja sen havaitsijan välillä on jokin ero. Tajunta, joka on tietoinen itsestään ja vailla havaitsijan ja havaitun kaksinaisuutta on aito, todella olemassa. Näin vain mieli -koulukunta esittää asian.

 

Se, mikä näyttää ulkoiselta esineeltä on itse asiassa vain omien tottumustemme ja tapojemme heijastuma, kuten unissa ilmenevät kuvat. Ellei havaittua kohdetta ole havaitsijan ulkopuolella ei ole havaitsijaakaan, sillä havaitsija voi olla olemassa vain jos on jotain havaittavaa. Siksi havaitut kohteet ja havaitsevat subjektit ovat pelkästään näennäisiä, eivät todellisia. Se, mikä on totta, on ei-dualistinen itsetietoisuus, mielen luonto, joka on pelkkää selkeyttä tai kirkkautta, ja tietoinen ei-dualistisesti ilman tekijää ja teon kohdetta. Tämä ei-dualistinen itsetietoisuus on kaiken perusta, sillä muuten ‒ niin vain mieli -koulukunta väittää ‒ mitään ei olisi ja kaikki olisi pelkästään tyhjää. Dualistiset ilmiöt eivät ole todella olemassa, mutta mieli, joka on tyhjä kaksinaisuudesta ja kokee itsensä, on olemassa.

 

Vain mieli -koulukunta siis järkeilee, että ulkoiset kohteet syntyvät mielen tottumuksien takia, eivätkä ne voi olla todellisia, koska ulkona ei ole mitään havaittavaa. Heidän mukaansa mietiskely on tarpeen, koska pidämme mielen heijastuksia todellisina. Uskomme myös, että kaksinaisuus itsemme ja kohteiden välillä on todellista, ja siksi kärsimme. Siksi on ensin opittava syyt, miksi ulkoiset kohteet eivät ole todella olemassa ja sitten on tutkittava sitä, miksi sisäinen havaitseva mieli ei ole olemassa. Kun sitten lepää vailla havaitsijan ja havaitun kaksinaisuutta, sekaannus hälvenee vähitellen.

 

Koulukunnan nimi tulee siitä uskomuksesta, että ainoa todella olemassa oleva asia on itsetietoinen mieli vailla dualismia. Vain mieli -koulukunta olettaa, että meillä on kahdeksan tajuntaa: näkö-, kuulo-, haju-, maku ja tuntotajunta, mentaalinen tajunta, minätajunta ja perustajunta. [Tajunnat ovat samsarisen mielen epäpuhtauden ilmennys. Kun mieli ei tunnista omaa luontoaan, omaa kirkkauttaan, se kehittää harhaisen tavan tunnistaa asioita, ja sitä kutsutaan samsaraksi.] Tavat ja tottumukset jäävät piilevinä perustajuntaan, ja koemme ilmiöiden heijastuksia tuloksena siitä, että aikaisemmat tavat ja tottumukset ovat perustajunnan varastossa. [Tavat ja tottumukset johtuvat fyysisistä, sanallisista ja ajatustason teoista, joita on tehty dualistisen havaitsemisen takia. Varastoituneet karmiset siemenet voivat olla itämättä monen elämän ajan, kunnes oikeissa olosuhteissa (jotka mieli tämän koulukunnan mukaan myös projisoi) niistä kypsyy karminen tulos ulkoinen ilmentymä.]

 

Perustajuntaa kutsutaan varastotajunnaksi, koska se varastoi aikaisempien havaintojemme jäljet niin, että muodostuu taipumus havaita samoin jatkossakin. Sitä kutsutaan myös ehdollistuneeksi tajunnaksi, sillä kun tietyt ehdot täyttyvät ja olosuhteet ovat oikeat, jokin aiemmin luotu tapa toimia herää ja siitä heijastuu ilmiöitä, jotka vastaavat tuota tapaa toimia. Se on aivan kuin nauhoittava laite, joka varastoi kaiken informaation, ja kun painetaan "play"-nappulaa, se lähettää informaation ulos ääninä ja kuvina. Tällaista esimerkkiä on joskus käytetty, voitte arvioida, onko se hyvä esimerkki vai ei.

 

On selitetty, että sekaannus syntyy samoin kuin aallot meren pinnalla. Minätajunta on kuin tuuli ja perustajunta on kuin meri. Minätajunnan tuuli puhaltaa perustajunnan meren pinnalla ja saa aallot nousemaan merestä. Aallot vastaavat dualistisia ilmiöitä, joita pidämme todellisina. [Valaistumattomien yksilöiden karminen tuuli tai elämänenergia nousee hetki hetkeltä ja ilmentyy dualistisena tajuntana ristiriitaisine tunteineen (klesha). Kun valaistumista lähestytään, karmiset tuulet kerääntyvät enenevässä määrin keskikanavaan ja vapauttavat kleshat sekä dualistisen tajunnan, johon kleshat on istutettu. Tajunnasta tulee dharmadhatu ja tuulista viisaustuulia (jnana, alkuperäinen tietoisuus). Perinteisen retriitin aikaraja kolme vuotta kolme kuukautta asetettiin joidenkin siddhojen huomion perusteella, koska se on minimiaika, jonka kuluessa täydellisesti keskittynyt joogi voi muuttaa karmiset tuulet viisaustuuliksi.]

 

Sekä sutra-koulukunta että vain mieli -koulukunta olettavat, että on olemassa itsetietoisuus. Se viittaa siihen, että jokaisena hetkenä, kun ulospäin suuntautunut mieli näyttää kokevan ulkoisia kohteita, on myös mielen sisäänpäin suuntautunut puoli, mielen kokemus itsestään, ja että se on todellinen.

 

Sutra-koulukunnan ja vain mieli -koulukunnan välillä on kuitenkin suuri ero. Sutra-koulukunnan mukaan silmin havaitut ulkoiset objektit ovat pätevä havainto ja mielen samanaikainen kokemus itsestään on pätevä havainto. On siis suora pätevä aistihavainto ja suora pätevä itsetietoinen havainto. Vain mieli -koulukunta taas väittää, että ulkona ei ole mitään, päteviä aistihavaintoja ei ole, vaan kyseessä on sekaannus. Heidän mielestään ainoastaan mielen kokemus itsestään, itsetietoisuus, on pätevä havainto.

 

Vain mieli -koulukunta todistaa itsetietoisuuden olemassaolon sillä, että on olemassa muisti, mieli voi muistaa sen, mitä menneisyydessä tapahtui, koska sillä on oma kokemuksensa tapahtumista, jotka tapahtuivat sen sisällä. Sekä sutra- että vain mieli -koulukunnan mukaan mielellä on koko ajan sekä ulospäin että sisäänpäin suuntautunut puoli. Ulospäin suuntautunut puoli havaitsee ulkoisia kohteita ja sisäänpäin suuntautunut on itsetietoinen. Muisti todistaa itsetietoisuuden olemassaolon, koska ellei mieli kokisi omia tapahtumiaan, miten voisi muistaa mitään menneisyydestä?

 

Itsetietoisuuden voi ymmärtää mielen omana kokemuksena onnesta ja surusta. Se on itsetietoisuutta, koska kukaan muu ei todella tiedä, mitä itse kokee. Itse tietää, eikä tarvitse kysyä keneltäkään muulta: "Mitä tunnen nyt?" Tietää mitä tuntee osana omaa kokemustaan. Sillä tavoin mieli on tietoinen sen sisäisistä tapahtumista. Varsinainen kokemus on ei-käsitteellinen, vaikka nimeäisimme kokemuksemme myöhemmin.

 

Vain mieli -koulukunta puhuu myös kokemuksen kolmesta aspektista: kuvitteellinen, muusta riippuva ja täydellisesti olemassa oleva. Nämä kolme kokemuksen aspektia ovat tärkeitä.

 

Kokemuksen mielikuvituksellinen puoli viittaa siihen, mitä ajattelemme. Ajatusten kohteet ovat käsitteellisesti luotuja, mitenkään muuten ne eivät ole olemassa. Muusta riippuva kokemuksen aspekti liittyy siihen, mitä todella koemme, mutta se riippuu muusta, se ei ole itsenäisesti olemassa. Kokemus syntyy tietyissä olosuhteissa, jotka tuottavat kokemuksen. Sitä voi verrata siemeneen, joka itää oikeissa kosteusoloissa, ja jos kasvi saa lämpöä, valoa ja ravinteita, kukka ilmestyy, halusipa se sitä tai ei. Sillä ei ole vaihtoehtoa. Kun on oikeat olosuhteet sen kasvulle, se kasvaa. Täydellisesti olemassa oleva kokemuksen aspekti tarkoittaa muusta riippuvan luonnon todellista olemusta, se on muusta riippuva luonto vailla kuvitteellista aspektia ja tyhjä kaikista kaksinaisten ilmiöiden heijastuksista.

 

Yleensä muusta riippuva aspekti ja kuvitteellinen aspekti sekoitetaan keskenään. Niitä pidetään samana ja ajatellaan, että kuvitteellinen aspekti on todella olemassa. Kun tarkastellaan muusta riippuvaa aspektia, kuvitteellista aspektia ei siinä ole, ja se on todellisuuden täydellisesti olemassa oleva luonto muusta riippuvainen ilman kuvittelua.

 

Kuvitteellinen aspekti sisältää kaikki nimet, joita voimme antaa asioille. Esimerkiksi voimme kutsua koiraa leijonaksi, mutta se ei muuta sitä leijonaksi, se on vain nimi. On tärkeää ymmärtää kokemuksen kolme aspektia, sillä meidän tulee luopua kiintymyksestä asioiden kuvitteelliseen puoleen. Kun teemme niin, näemme niiden muusta riippuvaisen luonnon, joka on täydellisesti olemassa oleva aito todellisuus.

 

Vain mieli -koulukunta eroaa ihmisten tavallisesta ajattelutavasta, sillä yleensä ihmiset pitävät sitä, mitä havaitsevat, totena. Jos sanoo ihmisille, että heidän hieno autonsa tai jalokivensä eivät ole muuta kuin mielen projektio, he eivät ilahdu. Jos väittää, ettei kansakuntia ol ja viholliset ovat kuin unikuvia, eikä ole ketään, jonka voisi ampua, niin voi olla, että sotilaat ilahtuvat, mutta kenraalit eivät. Hallitsijat eivät halua kuulla, että kansalaiset ovat mielen heijastuksia eikä ole mitään perusteita olla johtaja. He ajattelevat, että on maa ja kansa, vihollisia, jotka on voitettava ja ystäviä, joita on suojeltava. Se on niiden perinne, jotka uskovat ulkoisten objektien olemassaoloon.

 

Vain mieli -koulukunta ei myöskään ole samaa mieltä niiden tiedemiesten kanssa, jotka uskovat aineen perushiukkasten olemassaoloon. Se kieltää sellaiset hiukkaset. Jos tiede tutkisi mieltä, he eivät löytäisi ajatuksen jatkumoa ja saattaa olla, että he päätyisivät olettamaan itsetietoisuuden olevan olemassa. He voisivat sanoa: "Jatkumoa ei ole, mutta me itse koemme onnea ja kärsimystä." Se on itsetietoisuutta.

 

Joku sanoi kerran Rinpochelle, että tiede ei tutki mieltä, koska se pelkää sitä. Rinpoche sanoo, että jos mielen tutkiminen tuntuu pelottavalta, on tutkittava mikä siinä pelottaa. Tieteellä on hyvät menetelmät tutkia ulkoisia hiukkasia, joten ehkä he aikanaan kiinnostuvat oman älynsä tutkimisesta. Se olisi hyödyllistä. Katso älyäsi ja kysy, miten se toimii? Miten saamme tietoa näistä alkeishiukkasista ja mikä on se tietoisuus, joka niitä tutkii? Kysy myös: "Miksi on paljon ihmisiä, mutta vain harvoja älykkäitä tiedemiehiä?" Jos tahtoo vastauksia näihin kysymyksiin, on ruvettava katsomaan mieltä. Ja jos kysyy: "Miksi jotkut pitävät tieteestä ja toiset eivät?" on taas katsottava mieltä.

 

Vain mieli -koulukunta näyttää olevan ristiriidassa sen kanssa, miten ihmiset yleensä ajattelevat. Jos katsotaan, miten se selittää unet, harhan, kuudenlaisten olentojen erilaiset havainnot ulkomaailmasta ja sen, miten yksi olento voi näyttää erilaiselta eri olentojen mielestä [ystävältä tai viholliselta], noissa asioissa ristiriitaa ei ole. [Kuusi samsarista olentoluokkaa ovat jumalat, puolijumalat, ihmiset, eläimet, nälkäiset henget ja helvettiolennot. Ne näkevät esimerkiksi joen karmansa mukaan: jumalat kuolemattomuuden nektarina, puolijumalat aseiden aineksina, ihmiset vetenä, jotkut eläimet vetenä ja toiset kotina, nälkäiset henget verenä ja limana ja helvettiolennot sulana rautana.]

 

Kärsimyksen ja onnen tunteiden vaihtelu ja ystävyys ja vihollisuus riippuvat mielestä, joten vain mieli -koulukunnalla näyttää olevan todisteita näkökantansa puolesta.

 

Esimerkiksi uneksiessamme, kun emme tiedä uneksivamme, koemme kaikki aistihavainnot ja uskomme, että ne ovat todellisia. Kun tunnistamme uneksivamme, koemme aistihavainnot vain näennäisinä ilmiöinä. Kokemusta voi siis lähestyä näillä kahdella tavalla. Tarvitsemme kaksi totuutta, mutta se, että niitä olisi kaksi, on näennäistä. Aidossa todellisuudessa ei ole kaksinaisuutta ja meidän täytyy osata erottaa nämä kokemuksen kaksi ulottuvuutta. Ääni ja muoto esimerkiksi näyttävät olevan eri asioita, mutta mielen kirkkaassa luonnossa niillä ei ole eroa. Rinpoche puhuu tästä enemmän shentong-näkemyksen yhteydessä.

 

Vain mieli -koulukunta selittäisi tämän niin, että oppilaan kokemuksessa gurusta on sekä kuvitteellinen että muusta riippuva aspekti ja niin on myös gurun kokemuksessa oppilaasta. Todellisuuden luonto, joka on erottelematonta viisautta, on täydellisesti olemassa oleva aspekti. Jos oppilas ja opettaja kumpikin uneksisivat toisistaan, heidän uniensa muodot ja värit poikkeaisivat toisistaan, mutta täydellisesti olemassa olevassa alkuperäisessä viisaudessa eroa ei ole. Kun tutkimme rangtong ja shentong -näkemyksiä, ymmärryksemme syvenee.

 

Tämä oli lyhyt esitys vain mieli -koulukunnasta. Nyt on aika mennä lounaalle. Taipumus syödä lounasta on tottumuksistamme syntynyt virheellinen projektio, mutta niin kauan kuin emme ole saaneet sitä laantumaan, meidän täytyy nauttia siitä!

 

Mietiskely

 

Aloitamme turvautumalla ja kehittämällä bodhicitta motivaation. Pohdiskelkaa tarkkaan uniesimerkkiä ja kokemuksen kolmea aspektia. Pohtikaa, miten idea erillisistä, ulkopuolella todella olemassa olevista objekteista on pinnallinen ja tarpeeton mielen luoma keksintö. Kun vakuututte siitä, levätkää tyhjyyden laajuudessa. Itsevalaiseva ja itsetietoinen mieli lepää itsessään ilman aineen ja mielen kahtiajakoa. Mielen oletetaan olevan olemassa, joten siihen ei keskitytä sellaisenaan, vaan keskitytään jokaisen tajunnan hetken tyhjyyteen, luomatta käsitteitä sisäisen havaitsevan aspektin ja ulkoisen havaitun aspektin erilaisuudesta. Näin mieli lepää tyhjyyden laajuudessa.

 

Jokaisen istunnon jälkeen omista kaikki ansio kaikkien olentojen valaistumiselle. Istuntojen välissä pohdiskele, kuinka kokemukset ovat kuin uni. Ulkoinen maailma ja sisäinen mieli ovat kumpikin mieltä, aivan kuten unessa.

 

Kysymys: Voisitteko selittää vielä mikä on täydellisesti olemassa oleva luonto?

 

Rinpoche: Se tarkoittaa, että sitä ei ole tehty eikä keksitty millään tavalla, se on asioiden luonto sellaisena kuin ne ovat.

 

Kysymys: Yksilöinä meillä siis on täydellisesti olemassa oleva luonto, mutta ovatko nuo täydellisesti olemassa olevat luonnot erillään toisistaan?

 

Rinpoche: On olemassa jokaisen yksilön mielen täydellisesti olemassa oleva luonto, joten siinä mielessä voidaan sanoa, että siinä on ero, mutta voidaan myös sanoa, että täydellisesti olemassa olevassa luonnossa itsessään ei erottelua ole.

 

Keskitien koulukunta (madhyamaka)

 

1.   Rangtong (tyhjä itsestä -koulukunta)

 

1a) Keskitien autonominen koulukunta (svatantrika madhyamaka)

 

Keskitien oppi jakaantuu tyhjä itsestä ja tyhjä toisesta -koulukuntiin (rangtong ja shentong). Rangtong jakaantuu autonomiseen ja johdonmukaiseen keskitien koulukuntaan (svatantrika ja prasangika madhyamaka). Ne kummatkin selittävät Buddhan opetuksia dharman pyörän toisen kääntämisen mukaan. Ensimmäinen, joka dharman pyörän toista kääntöä kommentoi, oli Nagarjuna. Pääkommentaari on teoksessa Keskitien perustava viisaus (Fundamental Wisdom of the Middle Way).

 

Nagarjunan ensimmäinen kommentoija oli Buddhapalita. Hänen kirjoittamansa kommentaari kulkee hänen omalla nimellään Buddhapalita. Sen jälkeen suuri mestari Bhavaviveka koetti kiistää Buddhapalitan selitykset Nagarjunan teksteistä. Bhavavivekan seuraajat muodostivat keskitien autonomisen koulukunnan ja Buddhapalitan seuraajista tuli johdonmukainen koulukunta.

 

Keskitien autonominen koulukunta selittää kaksi totuutta seuraavasti. Säkeet ovat Tiedon aarteesta:

 

Ilmiöt ovat olemassa pinnallisesti kuin harhakuvat.

Loppujen lopuksi mitään ei ole, kaikki on avaruuden kaltaista.

Tämä on autonomisen koulukunnan esitys.

 

Keskitien autonominen koulukunta selittää, että ilmiöiksi vain kutsutaan syiden ja olosuhteiden yhteen tulemista. Siinä mielessä ne ovat harhanomaisia. Ne ovat ilmentymiä asioista, jotka eivät ole todellisia. Tiedämme, että niin on, koska mitään ei löydy, jos ilmiöitä tutkitaan. Loppujen lopuksi mitään ei ole olemassa ja kaikki on avaruuden kaltaista, se on aidon todellisuuden luonto.

 

Autonominen koulukunta jakaantuu kahteen alakoulukuntaan: sutra autonominen koulukunta (sautrantikasvatantrika-madhyamaka) ja joogisen käytöksen autonominen koulukunta (yogacarasvatantrika-madhyamaka). Ero johtuu siitä, että sutra autonominen koulukunta selittää sovinnaisen todellisuuden sutra-koulukunnan mukaan ja joogisen käytöksen autonominen koulukunta selittää sovinnaisen todellisuuden vai mieli -koulukunnan mukaan olettamatta ulkoisten objektien olemassaoloa sovinnaisesti.

 

Eräs aikaisista intialaisista mestareista, joka toi dharmaa Tiibetiin, oli Santarakshita, jonka kuuluisa teksti Keskitien koriste (The Ornament of the Middle Way) selittää autonomisen koulukunnan näkemyksen. Santarakshita kirjoittaa:

 

Mitä sitten itse oletamme tai muut olettavat,

koska luonnoltaan oletetut asiat eivät ole yksi eivätkä monta,

niillä ei ole sisäistä luontoa; ne ovat kuin heijastuksia.

 

Tämä tarkoittaa, että sekä se, mitä buddhalaiset pitävät totena että se, mitä ei-buddhalaiset pitävät totena on samalla tavalla niitä tutkivan analyysin vaikutuksen alla. Ne eivät ole yksi eivätkä monta ja niiden luonto on kuin heijastus. Heijastus ei ole yksi eikä monta ja se on vailla sisäistä luontoa ja sama koskee kaikkia asioita. Kaikki esineet voidaan pilkkoa osiin ja siksi mikään ei ole olemassa yhtenä kokonaisuutena. Partikularistisen koulukunnan olettamaa osatonta osaa ei sen takia myöskään ole. Kaikkea voidaan tutkia ja pilkkoa osiin loputtomiin. Tällä leikkiliskolla edessäni on neljä jalkaa, silmät ja suu ja häntä. Se on osista koottu. Kun tutkitaan osia, jalat jakaantuvat osiin kuten varpaat jne., kunnes tullaan atomeihin. Hiukkasetkin ovat sitä, mistä ne koostuvat ja siksi hiukkasta, jolla ei olisi osia, ei löydy.

 

Jos väittää, että lisko on kuitenkin olemassa osiensa summana, niin ei voi sanoa, koska yhtään osaa ei löydy. Jos on monta, laskemisen täytyy alkaa jostain, mutta alkupistettä ei löydy, kun kaikki hajoaa aina vain pienempiin osiin. Ellei voi löytää yhtä olemassa olevaa asiaa, ei voi olla monta. Sen tähden olipa ilmiö mikä tahansa, se ei ole yksi eikä monta eikä sillä sen tähden ole omaa luontoa.

 

Entä kun se vinkuu? [Rinpoche puristaa liskoa.] Ääni on hetkisten muodostama jono ja jokainen hetki voidaan hajottaa osiin, joista se koostuu, niin että yhtään olemassa olevaa vinkumisen hetkeä ei löydy. Koska se ei ole yksi eikä monta, sillä ei ole sisäistä luontoa. Se on tyhjä kaikesta luonnosta ja tämä tyhjyys on aito todellisuus. Jonkin ilmentyminen silloin, kun todella mitään ei ole, on näennäinen eli suhteellinen todellisuus.

 

Tätä koulukuntaa kutsutaan autonomiseksi tai itsenäiseksi sen takia, että se olettaa, että itsenäisesti on olemassa päteviä syitä, jotka todistavat heidän olevan oikeassa. Heidän määritelmänsä mukaan pätevään syyhyn liittyy kolme seikkaa ja he olettavat, että nuo seikat ovat todella olemassa. Ollakseen pätevä, syyn täytyy läpäistä kolme koetta. Jos vaikkapa väittää, että kärsimystä ei ole todella olemassa, koska se ei ole yksi eikä monta, niin sen, ettei se ole yksi eikä monta, tulee läpäistä kolme erilaista testiä. Sillä pitää olla kolme piirrettä, joita autonomisen koulukunnan seuraajat pitävät itsenäisesti olemassa olevina.

 

Ensimmäinen koe liittyy väitteen subjektiin, joka tässä tapauksessa on kärsimys. Se, mitä pidämme kärsimyksenä, ei saa olla yksi asia eikä monta asiaa. Jos niin on, se on subjektin ominaisuus.

 

Toinen koe testaa sen, että se, mikä ei ole yksi eikä monta, on vailla sisäistä luontoa. Tämä on suhde johdattelun ja sen välillä, mitä koetetaan todistaa. Jos tuo asia, joka ei ole yksi eikä monta, on vailla sisäistä luontoa, toinen koe on läpäisty. Teknisesti sitä kutsutaan eteenpäin laajenemiseksi. Yleensä ottaen, jos jokin ei ole yksi eikä monta, se ei voi olla todella olemassa, koska muita vaihtoehtoja ei ole. Jos jokin on olemassa, sen täytyy olla yksi tai monta.

 

Kolmatta koetta kutsutaan käänteiseksi laajenemiseksi, ja se selkeyttää toisen testin logiikan. Se on sen kääntöpuoli: kaiken, mikä on sisäisesti olemassa, täytyy olla yksi asia tai monta asiaa. Jos päättely läpäisee nämä kolme koetta, se on pätevä.

 

Itse asiassa kun tämän koulukunnan näkemystä tutkitaan, huomataan, että se on sopusoinnussa joidenkin nykyajan tiedemiesten näkemyksen kanssa väittäessään, että ulkoiset asiat eivät ole todella olemassa eikä aineen perushiukkasta ole. Kun se edelleen väittää, ettei mielen perushetkistäkään ole, se on tuolla puolen sen, mihin tiede on tähän mennessä yltänyt.

 

Koulukuntaa luonnehtii myös se, että tämä on näkemys, johon sisältyy oletuksia. Se kieltää idean siitä, että asiat olisivat todellisia ja olettaa, että tyhjyys on aidon todellisuuden luonto. Tämä lähestyy ääretöntä totuutta, kuvaa sitä, mutta ei ole sinänsä aito totuus. Edelleen se kieltää sen, että käsitteet voisivat kuvata todellisuuden luontoa ja olettaa, että todellisuuden luonto on vapaa käsitteellisistä luomuksista. Sekin on oletus, mutta sitä kutsutaan laskelmoimattomaksi äärettömäksi totuudeksi, koska sellainen aidon todellisuuden luonne on, käsitteiden tuolla puolen.

 

Tämä koulukunta jakaa ilmiöt vääriin ilmiöihin eli niihin, jotka näyttäytyvät unikuvina, hallusinaatioina, harhoina ja kangastuksina tms. sekä oikeisiin ilmiöihin, joita havaitsemme päivän mittaan, niihin, jotka voivat saada jotain aikaan. He pitävät niitä jossain määrin aitoina.

 

Alakoulukuntien välinen ero on siinä, että sutra autonominen koulukunta olettaa ulkoisten ilmiöiden olevan olemassa näennäisesti mutta ei absoluuttisesti, ja jooginen autonominen koulukunta ei oleta näennäisiä ulkoisia kohteita vaan näennäisen itsetietoisuuden, samoin kuin vain mieli -koulukunta. Ensimmäinen näkemys on sopusoinnussa sen kanssa, mitä ihmisten enemmistö ajattelee ja jälkimmäinen ei ole.

 

Jos olettaa ulkoisten asioiden olevan olemassa sovinnaisella tavalla, ja tutkittuaan tulee siihen tulokseen, ettei se ole yksi eikä monta, niin se ei ole todella olemassa. Ellei sitä tutki, niin jotain on, ja se on se perusta, jolla nimeämme asioita. Niin sutra-autonominen koulukunta asian selittää. Jos joku sanoo: "Tämä planeetta ei ole todella olemassa, mutta näennäisesti se on," ja jos joku uskoo, että ulkopuolella on planeetta, joka ei ole absoluuttisesti olemassa, niin hänen näkemyksensä on sutra-autonomisen koulukunnan mukainen. Joogisen käytöksen autonominen koulukunta olettaa, että sovinnaisesti itsetietoisuus ja perustajunta ovat olemassa. Tämä oli lyhyt esitys siitä, mikä on keskitien autonomisen koulukunnan käsitys kahdesta totuudesta.

 

Mietiskely

 

Jamgön Kongtrül Lodrö Thayé neuvoo teoksessaan Tiedon aarre, miten autonomisen koulukunnan näkemyksen mukaan mietiskellään:

 

Autonomisen koulukunnan mukaan ensin analysoidaan,

ja sitten levätään kaiken täydellisessä kieltämisessä, joka on kuin avaruus.

 

Tällä tavoin mietiskeltäessä ensin analysoidaan asiat ja todetaan, että ne eivät ole todella olemassa. Käytä esimerkiksi päättelyä, jossa todetaan, että asiat eivät ole yksi eivätkä monta. Päättelyn tuloksena jäät kaiken kieltävään tilaan, joka on kuin avaruus. Toista kaiken kieltämistä yhä uudelleen, jotta se muuttuu mielessäsi selkeäksi, eläväksi ja tarkaksi, ja jää sitten lepäämään avaruuden kaltaiseen tyhjyyteen. Prajnaparamita-sutrissa sanotaan, että tuonpuoleisen viisauden täydellisyyden mietiskely on kuin mietiskelisi avaruutta. Tässä on kysymys siitä.

 

Kysymys: Autonominen koulukunta jakaa ilmiöt vääriin ilmiöihin, jotka ovat harhaa ja aitoihin (päteviin) ilmiöihin, jotka voimme nähdä. Mutta mitä he tarkoittavat aidolla tai pätevällä?

 

Rinpoche: Sutra-autonomisen koulukunnan mukaan aito (pätevä) ilmiö on sellainen, joka ilmentyy aistitajunnalle tavalla, jolla maailman ihmiset ajattelevat aistitajunnan toimivan. Lähinnä se on aistikokemuksen kohde, esimerkiksi jotain, mikä ilmenee näkötajunnalle, ja jonka perustalla asia voidaan nimetä. Perusta, jolle nimi annetaan, on aito ilmiö, koska se ilmestyy näköaistin tajunnalle. Siksi sillä on tietty pätevyys. Sama koskee kaikkien aistien kohteita, ne todella ilmenevät, joten ne ovat aitoja.

 

Väärät ilmiöt eivät ilmesty aistitajunnoille, vaikka näyttää siltä, että ne ilmestyvät. Tällaisia ovat esimerkiksi unessa havaitut asiat. Mikään aistikohde, joka unessa nähdään, ei todellisuudessa ilmesty aistitajunnoille, ne vain näyttävät ilmestyvän. Siksi niitä kutsutaan vääriksi. Voimme erottaa väärät ja oikeat tai aidot ilmiöt valveilla ollessamme, mutta emme unitilassa. Jos koettaisimme tehdä eroa niiden välillä unessa, erehtyisimme, koska luulisimme unta valveilla oloksi ja että on joku muu unitila sen lisäksi, mistä juuri uneksimme.

 

Kysymys: Usein koemme jotain suoraan ja sitten nimeämme sen. Silloin siitä muodostuu käsitys, joka ei ole enää suora kokemus. Puhummeko nyt suorista kokemuksista ennen kuin ne nimetään?

 

Kääntäjä: Kyllä.

 

Kysymys: Millä tavoin yhdistetään pätevän ilmiön näkemys vain mieli -koulukunnan näkemyksen kanssa? Minusta vaikuttaa, etteivät ne sovi yhteen kovin hyvin.

 

Rinpoche: Se on totta. Vain mieli -koulukunta ei esitä asiaa niin, vaan sutra autonominen koulukunta. Ellei oleteta, että ulkoisia objekteja on, ei oleteta, että aistitajuntojen havainnot olisivat hämmentymättömät. Näin ollen aistitajuntojen havainnot eivät ole aitoja ilmiöitä. On hyvä huomata se, ja myös ymmärtää, että emme voi mennä kaikkiin yksityiskohtiin tässä. Tämä on yleinen esitys, ei kaikkien koulukuntien yksityiskohtainen esittely. Mutta se mitä sanoit, on totta.

 

1b) Keskitien johdonmukainen koulukunta (prasangika madhyamaka)

 

Tämä perinne tulee Buddhapalitalta Chandrakirtin kautta meille. Se ei oleta mitään aidon todellisuuden luonteesta, koska todellisuus on käsitteiden ulottumattomissa. Tiedon aarre esittää perinteen näin:

 

Näennäinen todellisuus on mielikuvitusta.

Sen oletukset seuraavat maallista perinnettä.

Aito todellisuus on sanoinkuvaamaton ja käsittämätön.

Tämä on johdonmukaisen koulukunnan perinne.

 

Suhteellista, ts. näennäisen todellista, on johdonmukaisen koulukunnan mukaan kaikki se, mitä ajatellaan. Voidaan ajatella hienoja teorioita, joilla selittää asioita tai jotain muuta, mutta kaikki se, mitä ajatellaan, on määritelmän mukaan vain näennäistä. Johdonmukainen koulukunta ei kehitä yhtäkään teoriaa selittääkseen ilmiöitä, koska se ei pidä niitä tosina. Ei ole todellakaan mitään, mitä tarvitsisi sanoa. Voi vain seurata, mitä maailma sanoo. Maailma voi määritellä, mikä on "vihollinen" tai "ystävä", "yö" tai "päivä", "planeetta", "puu" jne. Tämä koulukunta nimittää ne samoin, koska heidän näkökulmastaan ne eivät ole todella olemassa. Aidon todellisuuden luontoa ei voi käsittää eikä kuvata. Kun sitä analysoidaan, ei löydetä mitään, mistä voisi tehdä jonkin oletuksen, eikä tämä koulukunta siis oleta mitään. Se on näkemysten ja selitysten tuolla puolen. Olemassaoloa ei ole eikä olemattomuuttakaan siinä mielessä, että löytyisi jotain, mitä voi kutsua olemattomuudeksi.

 

Nagarjuna kirjoittaa Keskitien perusviisaudessa (Fundamental Wisdom of the MiddleWay):

 

Olemassaolo on realistinen näkemys.

Olemattomuus on nihilistien näkemys.

Siksi viisaat eivät takerru kumpaankaan.

 

Varovaiset eivät oleta olemassaoloa

eivätkä olemattomuutta,

eikä kukaan voi väittää heitä vastaan.

 

Nagarjuna oli itse näyttänyt toteen, ettei yksikään buddhalainen tai ei-buddhalainen teoria kuvannut todellisuuden luonnetta tarkasti ja hänen vastaväittäjänsä kysyivät: "Entä oma näkemyksesi, eikö siitäkin löydy jotakin kumottavaa?" Hän vastasi: "Ei, minua ei voi kumota, koska minulla ei ole näkemystä. En oleta mitään ja oletuksen voi kumota vain, jos ensin on esitetty oletus." Toiset vastasivat: "Sinä oletat, että todellisuus on käsitteistä vapaa ja oletuksesi on se, että et oleta mitään." Nagarjuna vastasi: "Se ei ole minun näkemykseni vaan teidän. Olette takertuneet siihen, että jos joku ei tee oletusta, se on oletus, mutta niin ei ole."

 

Johdonmukainen koulukunta ei erottele näennäisiä ja aitoja ilmiöitä, koska niillä kummallakaan ei ole sisäistä luontoa. Se ei myöskään erottele totuutta, joka lähestyy lopullista totuutta, lopullisesta totuudesta. Se väittää, että suhteelliset ilmiöt ylittävät todellisen ja valheellisen, pätevän ja epäpätevän, ja että aito lopullinen totuus on olemassaolon ja olemattomuuden ulottumattomissa. Näin sanotaan, koska muuten, jos vaikkapa väittää kaikkien ilmiöiden olevan harhaa, harhasta tulee olemassa oleva asia. Heti kun on harha pitää myös olla totuus, koska harhan olemassaolo riippuu totuuden olemassaolosta ja päinvastoin. Siinä ollaan toisistaan riippuvien käsitteiden ansassa. Samaten, jos olettaa, että aito todellisuus on olemattomuutta, olemassaolon täytyy olla jossain, sillä nämä kaksi käsitettä riippuvat toisistaan. Siksi ei voida sanoa että aito todellisuus on olematon. Se on olemattomuuden ja olemassaolon ulottumattomissa.

 

Johdonmukainen koulukunta ei oleta mitään ja on myös sen olettamuksen tuolla puolen, että se ei oleta mitään. Edelleen, se ei oleta, että olisi mitään oivallettavaa. Se ei oleta, että oivallus tai oivalluksen puuttuminen olisi olemassa. Mietiskelystä Tiedon aarteessa sanotaan näin:

 

Johdonmukaisen koulukunnan mukaan

mietiskelyn kohde, dharmadhatu, ja mietiskelevä mieli

ovat erottamattomat, kuin vesi veteen sekoitettuna.

 

Tämän koulukunnan mukaan mietiskelyssä oivalletaan ensin, että sen luontoa, mitä mietiskellään, aitoa todellisuutta, ei voi ilmaista käsittein. Aidon todellisuuden luonto on kaiken keinotekoisen tuolla puolen. Kun siis mietiskelemme todella, mieli ei luo mitään keinotekoista ja sillä tavoin se, mitä mietiskellään ja oma mietiskelevä mielemme eivät ole eri asioita. Niin tehdessämme mietiskelevä mieli on vapaa havainnoista ja mietiskelyn kohde, dharmadhatu ja mietiskelevä mieli tulevat erottamattomiksi, niin kuin vettä kaadettaisiin veteen.

 

Edelleen, johdonmukainen koulukunta ei oleta mitään oivallettavaa; ei ole oivallusta eikä oivalluksen puuttumista. Lausumme nyt uudelleen säkeet, jotka selittävät kaksi totuutta:

 

Johdonmukaisen koulukunnan mukaan

mietiskelyn kohde, dharmadhatu, ja mietiskelevä mieli

ovat erottamattomat, kuin vesi veteen sekoitettuna.

 

Tämä johdonmukaisen koulukunnan tapa mietiskellä on kuvattu myös Bodhisattvan käytösohjeissa (Guide to the Bodhisattva’s Conduct), jossa Shantideva kirjoittaa:

 

Aito todellisuus ei ole älyllä ymmärrettävissä.

Jos sen voi ymmärtää järjellä, se on varmasti suhteellista.

 

Tämä todistaa, että aito todellisuus ylittää käsitteellisen ajattelun. Shantideva kirjoittaa myös:

 

Kun mieli ei havaitse jotain eikä mitään,

heijastettua kuvaa ei ole,

ja tämä kaikkien viitekohtien puuttuminen on täydellinen rauha.

 

Kysymys: Rinpoche, onko johdonmukainen koulukunta kuitenkin riippuvainen jostakin, mitä kieltää? Muutenhan se ei olisi koulukunta.

 

Rinpoche: Niin kauan kuin kysymyksessä on todistelu, prosessi on osa autonomista koulukuntaa. Kun todistelu ylitetään, kyseessä on aito johdonmukainen koulukunta. Siihen ei voi yltää hyppäämällä askelmien yli. On käytettävä todistelua ylittääkseen todistelun. Ei ole helppoa hävittää kaikkia ajatuksia ja päästä tilaan ilman käsitteellistä ajattelua. Täytyy edetä askel kerrallaan. Seuraamme niitä askelmia, jotka eteemme on asetettu ja kehitämme ymmärrystä vähitellen.

 

Tutkimisen vaihe on yhtä vaivalloinen, kuin hankaisi yhteen kahta tikkua saadakseen aikaan tulen. Kun tuli leimahtaa, voi rentoutua ja nauttia siitä. Samalla tavalla tutkittaessa on käytettävä loogista päättelyä ja sen voisi luokitella kuuluvaksi autonomiseen koulukuntaan. Kun varmuus on saavutettu, ei tarvitse enää päätellä ja voi rentoutua johdonmukaisen koulukunnan näkemyksessä. Jokaisen, josta tulee johdonmukaisen koulukunnan seuraaja, täytyy seurata ensin autonomista koulukuntaa, muuta tietä ei ole. Jopa Nagarjuna seurasi ensin shravakayanaa ja vähitellen hänestä tuli johdonmukaisen koulukunnan puolestapuhuja.

 

Kysymys: Säkeistö, jonka luimme, sanoo, että näennäinen todellisuus on jotain, mitä kuvitellaan. Vain mieli -koulukunta jakoi tajunnan kahdeksaan osaan. Miten johdonmukainen ja autonominen koulu ajattelevat tajunnasta? Entä sutra-koulukunta ja partikularistinen koulukunta, miten mielen ja tajunnan käsitteet siellä tunnetaan?

 

Rinpoche: On hyvin selvää, että johdonmukainen koulukunta ei oleta perustajunnan tai itsetietoisuuden absoluuttista olemassaoloa.  Teoksessaan Keskitielle astuminen (Entering the Middle Way) Chandrakirti kieltää niiden olemassaolon täsmällisellä todistelulla. Seuraa kuitenkin väittely, sillä jotkut tiibetiläiset mestarit sanovat, että perustajunnan ja itsetietoisuuden ei edes oleteta olevan olemassa näennäisesti, kun taas toiset väittävät, ettei siitä synny ristiriitaa, vaikka sanoisikin niiden olevan näennäisesti olemassa. Eräät jopa sanovat olevansa johdonmukaisen koulukunnan seuraajia, samalla kun he olettavat ulkoisten kohteiden olevan näennäisesti olemassa, ja toiset väittävät, että niin sanoessaan nuo mestarit seuraavat keskitien sutra-autonomisen koulukunnan näkemystä. He siis olettavat, että asiat ovat pätevästi olemassa suhteellisena totuutena, jonka voimme havaita. He sanovat, että näennäisesti asiat ovat olemassa, eivät oikeasti. Kun heitä kutsutaan sutra-autonomisen koulukunnan seuraajiksi, he nimittävät vastustajiaan vain mieli -koulukuntalaisiksi ja kieltäytyvät tunnustamasta, että kriitikot kuuluisivat johdonmukaiseen koulukuntaan! Tiibetissä tämä on arka asia, koska korkeat mestarit ovat eri mieltä. Yksi kirjoittaa jotakin ja toinen kieltää sen, edestakaisin. Tämä kohta on edelleen tutkimuksen alla.

 

Kysymys: Voiko käydä niin, että siirtyy autonomisesta koulukunnasta johdonmukaiseen ja siten takaisin autonomiseen. Ikään kuin olisi saanut tulen syttymään, mutta se sammuisi ja pitäisi ryhtyä uudelleen sytytyspuuhiin?

 

Rinpoche: Voi käydä niin, että henkilö on ymmärtänyt johdonmukaisen koulukunnan näkemyksen, mutta osallistuu väittelyyn ollakseen muille hyödyksi ja esiintyy sen takia autonomisen koulukunnan edustajana. Tai niin päin, että uskoo autonomisen koulukunnan olevan oikeassa, mutta ollakseen hyödyksi esittää johdonmukaisen koulukunnan näkemyksen. Ajatukset ovat hyvin hienovaraisia ja niitä voi vaihtaa nopeasti.

 

2. Shentong (tyhjä toisesta -koulukunta)

 

Suuri mestari Yolmo Mikyo Dorje otti käyttöön termin shentong, "tyhjä toisesta". Dolpopa Sherab Gyaltsen levitti näkemystä laajalti. Se, mitä he kuvaavat, ei ollut kuitenkaan mitään uutta, sellainen näkemys oli esitetty jo aiemmin. He vain antoivat sille uuden nimen. Tiedon aarteessa tästä koulukunnasta sanotaan:

 

Kuvitteellinen ja riippuvainen aspekti ovat näennäinen todellisuus.

Täydellisesti olemassa oleva luonto, ei-kaksinainen alkuperäinen viisaus on aito.

Näin asian esittää tyhjä toisesta -koulukunta.

 

Shentong käyttää määrittelyssään kolmea aspektia: kuvitteellinen, muusta riippuva ja täydellisesti olemassa oleva, samoin kuin vain mieli -koulukunta. Näiden kahden koulukunnan erottaminen toisistaan on vaikeaa. Vaikka shentong käyttää samoja nimityksiä, toisinaan ne merkitsevät eri asioita kuin vain mieli -koulukunnassa. Shentong-mestarit näkivät paljon vaivaa selventääkseen tätä.

 

Tutkitaan sitä selitystä shentongista, joka on helpoin ymmärtää. Mitä ajatukset sitten koskevatkin, mitä ikinä ajatuksin kuvitellaan olevan olemassa, se on kuvitteellinen aspekti; ajatusten kohteet kuvitellaan. Ajatukset itse ovat muusta riippuvainen aspekti, koska ne riippuvat mielen totunnaisista taipumuksista. Ajatusten todellinen luonto on mielen kirkkaan valon luonto, täydellisesti olemassa oleva aspekti.

 

Tämän näkemyksen ja vain mieli -koulukunnan näkemyksen ero on siinä, että vain mieli -koulukunta katsoo täydellisesti olemassa olevan aspektin olevan muusta riippuvainen aspekti ilman kuvitteellista aspektia. Shentong taas esittää, että täydellisesti olemassa oleva luonto on tyhjä sekä muusta riippuvasta että kuvitteellisesta aspektista. Vain mieli -koulukunnassa on tuntuma siitä, että muusta riippuvaisilla ajatuksilla on jonkinlainen olemassaolo, shentongissa niin ei ole. [Muusta riippuvainen aspekti ilman kuvitteellista aspektia on vain mieli -koulukunnassa täydellisesti olemassa oleva aspekti, kun taas shentongin mukaan muusta riippuvainen aspekti ei ole tyhjä pelkästään kuvitteellisesta aspektista vaan myös itsestään, kokonaan vailla olemassaoloa.]

 

Kun analysoi kumpaakin näkemystä päätyy siihen, että ne eivät ole todella olemassa, ja se, mitä jää jäljelle, on mielen kirkkaan valon luonto aivan tahrattomana. Tekstissä nimeltä Korkein jatkumo, joka on buddhaluontoa käsittelevä teos (The Highest Continuum: The Treatise on Buddha Nature, Namo Buddha Publications) tapa, jolla mieli on tyhjä, selitetään seuraavasti:

 

Se on tyhjä siitä, mikä voidaan erottaa siitä: katoavat tahrat.

Se ei ole tyhjä siitä, mistä se on erottamaton: parhaimmat ominaisuudet.

 

Tämän tyhjyyden selityksen voi ymmärtää helpommin, jos käytämme vertauksena voilamppua, jonka liekki on tyhjä pimeydestä mutta ei tyhjä valosta. Lampun liekki karkottaa pimeyden, siinä ei ole pimeys läsnä, se on siis tyhjä pimeydestä. Se ei kuitenkaan ole tyhjä valosta, joka on pimeyden karkottaja. Näin tämä selitetään todellisuuden luonnon vahvistamisen näkökulmasta.

 

Jos selitämme asian kumoamalla, tutkimme liekkiä itseään ja sanomme, että se on tyhjä omasta aineksestaan. Näin on, koska liekin mennyt hetki on lakannut eivätkä tulevat hetket ole vielä tulleet. Kun tutkitaan nykyhetkeä, sitä ei löydy, vaan se jakaantuu pienempiin osiin loputtomasti eikä koskaan löydy yhtä erillistä liekin olemassa olevaa hetkistä. Tämä on rangtong-näkökulma. Shengtong ei käytä vääräksi todistamisen menetelmää, koska se kuuluu dharman pyörän kolmanteen kääntöön. Siinä asioita ei kumota, koska se tehtiin jo silloin, kun dharman pyörää käännettiin toisen kerran.

 

Dharman pyörän kolmas kierros selittää asiat vakuuttamalla. Se kuvaa, millainen mielen luonto on ja sanoo, että sen olemus on kirkasta valoa ja että se on kokonaan virheetön ja ilman epätäydellisyyttä.

 

Ellei tunne dharman pyörän toista kierrosta, tulee aloittaa tutustumalla väitteiden kumoamiseen ja edetä sitten kolmanteen kierrokseen ja sen selityksiin [mielen luonnosta, tyhjyydestä ja todellisuudesta] vakuuttavasta näkökulmasta käsin. Sitten kumoamista ei tarvita enää kolmannen kierroksen opetuksia tutkittaessa. Se mikä piti kumota, on kumottu jo. Lyhyesti sanottuna kolmannessa kierroksessa selitetään, että mielen luonto on kirkasta valoa ilman mitään likaa tai tahroja ja että mielen sisäinen luonto, valaistunut olemus, voi ilmentää valaistumisen ilmennykset: kayat, viisaudet ja buddhamaailmat. Sillä on mahdollisuus näyttää ne kaikki.

 

Jos ajatellaan peiliä, peili voi heijastaa kuvia, mutta jos se on pimeydessä, koska ei ole kirkasta, peili ei heijasta mitään. Samalla tavalla mielen valoisa luonto, buddhaluonto voi ilmentää kayat ja buddhamaailmat.

 

Vajrayanassa tarvitaan jokin perusta jumaluuksien ja mandaloiden ilmentymiselle. Perusta on buddhaluonto. Mahayanassakin puhutaan valaistuneista kehoista: nirmanakaya ja sambhogakaya, sekä puhtaiden maailmojen ilmentymistä perustuen buddhaluontoon. Mielen säteilevä luonto sallii näiden asioiden ilmentymisen [tai: ne ilmentyvät mielen säteilevästä luonnosta]. Näin asian esittää sutra-shentong. On olemassa myös mantra-shentong ja se löytyy tantroista, mm. kalachakra-tantrasta. Mantra-shentong on erityislaatuinen selitys, ja kun sutrien selitys shentongista yhdistetään vajrayanaan, siitä tulee hyvin syvällistä. Tämä oli lyhyt selitys shentong-näkemyksestä.

 

Mietiskely

 

Shentongin mukaan mietiskellään rentoutumalla ilman päähänpistoja mielen kirkkaan valon luonnossa. Tiedon aarre neuvoo:

 

Tyhjä toisesta -koulukunnan mukaisesti

lepää suuressa ei-käsitteellisessä kirkkaassa valossa.

 

Kysymys: Alaya (perustajunta) on hyvä käsite karman kätköpaikkana, mutta jos sitä ei enää ole, miten karma selitetään?

 

Rinpoche: Karma on näennäinen, muusta riippuvainen ilmentymä, joten se ei tarvitse paikkaa missä olla, sitä ei oikeasti ole. Kaikki ilmiöt ovat vailla pohjaa ja juuria, niillä ei ole perustaa. Ne vain ilmentyvät johtuen toisistaan. Jos jokin täytyy laittaa jonnekin, varastoida, sillä on pohja ja perusta, se on todella olemassa.

 

Kysymys: Annoitte neuvoja kuinka mietiskellä kahden eri koulukunnan mukaan. Ensimmäisen, jossa mietiskellään asioiden olemattomuutta ja yritetään nähdä kaikki avaruuden kaltaisena, ymmärrän jotenkuten. Mutta jälkimmäinen, missä pyritään kokemukseen, joka on kuin vettä kaadettaisiin veteen ja jossa levätään ei-käsitteellisessä kirkkaassa valossa, eikö siihen tarvita uskoa?

 

Rinpoche: Sitä ei tarvitse hyväksyä uskon perusteella. Johdonmukaisen koulukunnan ydin on, että tutkitpa mitä tahansa, mitään ei löydy. Olipa sinulla millainen käsitteellinen viitekohta tahansa, kun tutkit asiaa, huomaat, että se on epätarkka kuvaus todellisuuden luonteesta. Näin he todistavat sen, että todellisuuden luonto on käsitteiden tuolla puolen ja vapaa ajatusrakennelmista. Sinun on analysoitava ymmärtääksesi sen. Kun sitten mietiskelet johdonmukaisen koulukunnan mukaisesti, siinä puhutaan ensin mietiskelyn kohteesta, joka on dharmadhatu, aidon todellisuuden laajuus. Ei kuitenkaan voida sanoa, että dharmadhatu on tai ei ole olemassa. Siksi mielesi ei mietiskellessä kuvittele olemassaoloa eikä olemattomuutta. Se, mitä mietiskelet, on ajatusrakennelmien ulottumattomissa ja niin on mielesikin, näitä kahta ei voi erottaa toisistaan. Näin mietiskellään johdonmukaisessa koulukunnassa.

 

Korkein jatkumo (The Highest Continuum), joka on shentong-näkemys, sanoo, että on kolme syytä, miksi kaikilla olennoilla on buddhaluonto. Se on olemassa kymmenellä eri tavalla, ja tekstissä annetaan yhdeksän esimerkkiä siitä, miten se voi olla tuntevien olentojen luonto, samalla kun heitä varjostavat väliaikaiset väärinkäsitykset. On tutkittava sitä, jotta saisi varmuuden buddhaluonnosta ja sen ominaisuuksista. Sen jälkeen mietiskellään näin:

 

Kerrassaan mitään ei tarvitse poistaa eikä hiukkastakaan lisätä.

Katsomalla totuutta todella totuus nähdään, ja tässä näkemisessä on täydellinen vapautuminen.

 

Säe merkitsee, että koska mielen olennaisessa luonnossa kirkkaassa valossa ei ole pienintäkään tahraa tai epätäydellisyyttä, siitä ei tarvitse poistaa mitään. Koska kaikki hyvät ominaisuudet ovat itsestään läsnä mielen luonnossa, siihen ei tarvitse lisätä mitään mikä ei jo olisi siinä.

 

Jos se on mielen luonto, miten sitä sitten mietiskellään? Sillä tarkalla tiedolla (prajna), jota saat meditaatiostasi, katso mielen todellista luontoa. Itse asiassa mielen todellisessa luonnossa se, mitä katsotaan ja prajna, joka katsoo, eivät ole erillisiä vaan toisistaan erottamattomat. Joten lähinnä vain levätään mielen olennaisessa luonnossa.

 

Kagyu-perinteessä on kolme mahamudran virtaa: sutra-mahamudra, mantra-mahamudra ja ydinmahamudra. Kagyu-perinteen sutra-mahamudra perustuu tekstiin Korkein jatkumo, ja koska perinne yhdistyy siihen, se on ainoalaatuinen mahamudraopetus. Tämä tapa mietiskellä on sopusoinnussa mahamudraperinteen kanssa yleensä ottaen ja siksi Korkein jatkumo on tärkeä kagyu-teksti. Se on myös silta sutra- ja tantraperinteiden välissä.

 

Kysymys: En tiedä, tunteeko Rinpoche Vedantaopetuksia, joissa sanotaan, että Brahma on äärimmäinen totuus ja kaikkien todellinen luonto, koska se on puhtaan tajunnan luonto. Voisitteko selittää näiden näkemysten eroavaisuuksia?

 

Rinpoche: Hindulaisuudessa oletetaan itsen (atmanin) olemassaolo. Buddhalaisuudessa buddhaluonnon yhteydessä puhutaan myös aidosta itsestä, mutta nimi, joka sille buddhalaisuudessa annetaan, on hindujen itsen transsendentti ja se on myös shravakoiden ei-itsen transsendentti. Se on se ero. Ja se on suuri ero.

 

Yhteenveto

 

Tämä oli yleinen esitys kahdesta totuudesta erilaisten buddhalaisten filosofisten perinteiden mukaan. Samalla on annettu lyhyet ohjeet siitä, kuinka mietiskellä näiden erilaisten filosofisten oppien mukaan. Jokaisella neljästä pääperinteestä sakya, gelug, kagyu, ja nyingma on tietenkin erilaisia mietiskelyohjeita, ja ne ovat kaikki syvällisiä. Tulisi käyttää itse seuraamansa

perinteen ohjeita. Lisäksi shambala-mietiskelyohjeissa neuvotaan shamata ja vipashyana selkeästi. Jos haluatte paneutua aiheeseen laajemmin, opiskelkaa tyhjyyden mietiskelemisen viittä vaihetta. [Khenpo Tsultrim Gyamtso Rinpoche: Progressive Stages of Meditation on Emptiness].

 

Jos todella syvennytte opiskeluun, Nagarjunan Fundamental Wisdom of the MiddleWay on yleinen esitys näkemyksestä, jota kutsutaan nimellä "tyhjä itsestä", ja joka on yhteinen sekä autonomiselle koulukunnalle että johdonmukaiselle koulukunnalle. Siinä on 27 lukua.

 

Opiskellaksenne johdonmukaisen koulukunnan erityisnäkemyksiä teidän tulee tutustua Chandrakirtin kirjaan Entering the Middle Way ja Shantidevan kirjaan Guide to the Bodhisattva’s Conduct.

 

Jos haluatte syventyä shentong-näkemykseen, opiskelkaa kirjaa The Highest Continuum, Uttara Tantra Shastra, jonka juuriteksti ja kommentaari on nyt käännetty. Sitä voi edelleen syventää opiskelemalla vajrayanaa, joten alue on laaja.

 

Dolpopa Sherab Gyaltsenin teksti nimeltä Definitive Meaning of Mountain Dharma on saatavana englanniksi. Aikaisemmin ihmiset eivät tahtoneet opiskella Dolpopaa, koska väitettiin että hän kannattaa pysyvyyden näkökulmaa. Tämä väite väistyy sitä mukaa kun ihmiset tutkivat enemmän buddhaluontoa käsittelevää tekstiä Korkein jatkumo ja Dolpopan suosio kasvaa.

 

Jotkut sanovat seuraavansa mahamudraa ja dzogchenia, jotka ovat sekä rangtong että shentong -näkemysten yläpuolella, koska niissä ei käytetä todistelua. Todistelussa ei ole mitään väärää, sen avulla voi oppia näkemään, miten todellisuus ulottuu todistelun ja loogisen päättelyn tuolle puolen. Mahamudran ja dzogchenin on sanottu ylittävän kaikki filosofiat, ja siispä niiden täytyy olla rangtongin ja shentonginkin tuolla puolen.

 

Jos katsotaan, mikä näkemys on olennaisin kaikista, niin opiskelun ja analysoimisen kannalta se on johdonmukainen koulukunta, koska se hävittää kaikki käsitteelliset viitekohdat ja ajatusrakennelmat. Mietiskelyn kannalta korkein näkemys on shentong (tyhjä toisesta) -koulukunta, koska se kuvaa sen, mitä meditaatiossa koetaan: mielen kirkkaan valon luonnon.

 

Joogeista paras, Milarepa laulaa syvällisestä ja määrätystä merkityksestä (teoksessa Sung on the Snowy Range):

 

Mielessä, jonka näkemys on oikea, tyhjyys sarastaa.

Siinä mitä nähdään, ei ole aineen hiukkastakaan.

Näkijä ja nähty jalostuvat käsitteinä kunnes katoavat

kun sen näin oivaltaa, se toimii kyllä.

 

Ei ole mitään nähtävää eikä ketään näkijää. Tämä näkemys sopii johdonmukaisen koulukunnan ajattelutapaan. Milarepan laulu siitä, miten mietiskellä, on shentong-koulukunnan mukainen:

 

Kun mietiskely sujuu niin kuin kirkkaan valon virran juoksu,

ei ole tarpeen rajoittaa sitä istuntoihin ja väliaikoihin.

Mietiskelijä ja kohde kirkastuvat kunnes katoavat

tämä mietiskelyn sydänlihas sykkii mainiosti.

 

Kuten näemme, Milarepakin pitää johdonmukaista koulukuntaa korkeimpana analyysin kannalta ja shentongin näkemystä syvällisimpänä meditaatio-ohjeena.

 

Erilaisia filosofisia oppisuuntia opiskeltaessa monta kohtaa voi hypätä yli ja tutkia asioita ylimalkaisesti. Voi katsoa mikä on vain mieli -koulukunnan ja tyhjä toisesta -koulukunnan välinen ero. Voi vertailla niitä kahta koulukuntaa, jotka opettavat tyhjä itsestä -näkemystä. Ne ovat autonominen ja johdonmukainen koulukunta. Sitten voi tutkia tyhjä itsestä ja tyhjä toisesta -koulukunnan välisiä eroja.

 

Tänä päivänä se on paljon helpompaa kuin ennen, kun on tietokoneet ja tulostimet, on nettisivut ja sähköpostilla voi keskustella. Ennen vanhaan kirjan tekemiseen meni useita vuosia, eikä sen levikki aina ollut kovin laaja. Oli paljon vaikeampaa tehdä tutkimusta. Koska tieto siirtyy nyt nopeasti ja tutkimus on helppoa, meidän pitäisi ehdottomasti tutkia asioita. Buddhalaisuus on tutkimusperinne. Buddha sanoi, että tutkiminen on sallittua ja jopa tarpeen, ja koska nyt on tutkimuksen aikakausi, tutkikaamme siis näitä näkemyksiä.

 

Nykyisin monet ei-buddhalaiset ovat myös kiinnostuneet tietämään, minkälainen on buddhalainen näkökulma ja millainen sen filosofia on, ja voimme selittää sen heille, kun ymmärrämme tämän selityksen kahdesta totuudesta. Tämä on kuin juuri, joka voi kasvaa syvemmälle. Nimenomaan nykyaikana kahden totuuden eri asteiden ymmärtämisestä on suurta hyötyä.

 

 

Omistusrukous

 

Rinpoche toivoo lopuksi, että täydellistämällä harjoituksenne kuuntelemalla, pohdiskelemalla ja mietiskelemällä aidon dharman opetuksia, teistä on suurta hyötyä kaikille tunteville olennoille, joita on rajattomasti. Kehittämällä rakkautta ja todellisuuden luonnon ymmärtävää viisautta jatkukoon muille hyödyksi olemisenne ilman erheitä ja virheettömästi. Hyötykööt monet ihmiset Uudessa Seelannissa siitä, että eri dharmaperinteet ja eri uskonnot ovat sopusoinnussa keskenään. Olkoot erityisesti dharmakeskukset ja kaikki buddhalaiset harmoniassa keskenään ja olkoon siitä suurta hyötyä olennoille.

 

Sarva mangalam. (Olkoon kaikki onnekasta.)

 

Khenchen Tsultrim Gyamtso Rinpochen pitkän iän rukous:

 

Kaikkien Sugatojen siunauksen voimalla,

gurujen, viisauden jumaluuksien ja suojelijoiden siunauksien voimalla

ja kaikkien muidenkin Voittajien perijöiden siunauksella,

heidän, jotka asuvat buddhakentillä kymmenessä ilmansuunnassa,

elä pitkään, sinä aito hengellinen ystävä,

ja täytä koko avaruus valaistuneella toiminnalla.

 

Omistusrukous:

 

Kaikki te tuntevat olennot, joihin minulla on yhteys; hyvä tai huono,

heti kun olette jättäneet tämän hämmentyneen ulottuvuuden,

syntykäätte lännessä Sukhavatissa,

ja siellä synnyttyänne

täydellistäkäätte pian polut ja bodhisattvatasot.

Vajra Song The Seven Ways Things Shine Inside and Out, A Vajra Song of Realisation Sung by the Lord of Yogis Milarepa explained by Khenpo Tsültrim Gyamtso Rinpoche (2000)

Buddhalaista filosofiaa

kotisivulle