Kenting Tai Situpa

Bardon kuusi aspektia

Torontossa, Kanadassa, 7.1.1995.

 

 

Bardo tarkoittaa tajunnan välitilaa. Se ei rajoitu mielentilaan kuoleman jälkeen vaan kattaa sekä elämän että kuoleman, ja myös kuoleman jälkeisen ajan ennen seuraavaa sikiämistä. Se on siis kaikenkattava aihe. Tutkiakseen bardon periaatetta on tutkittava kaikkea, mikä liittyy elämään ja mieleen, mukaan lukien aineen ja mielen välinen yhteys.

 

Elämä

Bardossa on kuusi eri aspektia. Niistä ensimmäinen liittyy elämään. Elämä on välitila; aina siitä asti kun sikiämme kohdussa, siihen saakka kunnes kuolemme, olemme tässä välitilassa ja seuraamme yhtä todellisuuden valtavirtaa. Juuri nyt olemme ihmisiä maaplaneetalla tällä linnunradalla. Tämä on meidän todellisuutemme. Havaitsemme kaiken perustuen tähän todellisuuteen, toimimme sen mukaan fyysisesti, psyykkisesti ja ajatustasolla. Ollaan siis ihmisiä maan pinnalla ja tässä galaksissa. Se muuttuu heti, kun kuolee.

 

Bardoharjoitus liittyy siihen, että hyväksyy sen, mitä on. Kun kohtaa elämässään hyviä asioita, käyttää niitä myönteisesti niin, että niistä on hyötyä itselle ja muille. Jos kohtaa jotain pahaa tai epäsuotuisat olosuhteet, kohtaa ne, hyväksyy tilanteen, ja toimii niin, että olosuhteista on jotain hyötyä ja opittavaa. Samalla on tarpeen tehdä parhaansa estääkseen ennakolta vahinkoja syntymästä. Se on bardon ensimmäinen aspekti.

 

Uni

Toinen bardo, uneksimisen tila, on hyvin lyhyt. Heti kun nukahtaa, joutuu erilaiseen tajunnantilaan kuin valveilla ollessa, toisenlaiseen todellisuuteen. Inhimillinen todellisuutemme vaikuttaa siihen, mutta uni ulottuu sen rajoitusten tuolle puolen. Alitajunta vaikuttaa mieleen unitilassa. Vajrayanan harjoittaja käyttää unta tilaisuutena tunnistaa todellisuuden toisistaan riippuva ilmentyminen, sen todellisuuden, joka ei ole enempää eikä vähempää kuin kaiken toisistaan riippuvuutta. Uni on siitä mitä selkein esimerkki. Kun uneksii hyvistä asioista, on iloinen, kun uneksii pahoista asioista, on ahdistunut, kun näkee jotain pelottavaa, pelkää jne. Elämässä on samalla tavalla, mutta se kestää paljon kauemmin kuin uni. Muuten niissä ei ole eroa, elämä ei ole muuta kuin suhteellisen pitkä uni. Suhteellisesti se on pitkä, absoluuttisesti se ei ole pitkä ollenkaan.

 

Alamme uneksia ihmisen lailla heti sikiämisen jälkeen. Se loppuu, kun kuolee. Seuraavassa elämässä voimme olla lintu, jonka uni alkaa heti, kun se sikiää. Sitten sitä haudotaan ja lopuksi siitä tulee kuollut lintu. Se on sen unen loppu. Näin prosessi jatkuu elämästä toiseen.

 

Tässä mielentilassa, jossa olemme nyt, tärkeintä on arvostaa sitä, että on tässä maailmassa ja ymmärtää uneksivansa. Uneksimme, että meillä on ystäviä, perhe ym. ja se on hienoa, sitä voi arvostaa, voi auttaa ja kunnioittaa toisiaan ja yrittää tehdä kaikesta mahdollisimman merkityksellistä. Kunhan ei takerru siihen sen enempää, eikä aseta toisille odotuksia. Elämä on unen kaltainen, mutta uneksiessaan pitäisi pyrkiä käyttämään se parhaalla mahdollisella tavalla, arvostaa ja kunnioittaa kaikkia heitä, jotka ovat unessamme. He uneksivat meidät ja me uneksimme heidät. Se on bardon toinen aspekti.

 

Mietiskely

Kolmas aspekti on äärettömien mahdollisuuksien oivaltaminen, kaiken ääretön luonto ja mielen itsensä äärettömyys. Mietiskely ja pohdiskelu ovat esimerkki siitä. Tässä yhteydessä mielen käsitetään olevan kaksinaisuuden rajoitusten tuolla puolen, ilman dualistista identiteettiä. Jos etsii dualistista mieltä, on kuin etsisi avaruuden keskusta. Avaruudella ei ole keskusta. Toisaalta mikä tahansa paikka avaruudessa on avaruuden keskus. Mielen todellinen luonto on rajaton, syvällinen ja täydellinen, se on ymmärryksen ei-kaksinainen puoli. Kun käsittää keskuksen, joka on kaikkialla, tunnistaa avaruuden ja tunnistaa mielen. Tämä on kolmas bardo, meditaation ja kontemplaation harjoitus.

 

Mielen ilmentymänä mikä tahansa on mahdollista, mikä tahansa voi juolahtaa mieleen. Juuri nyt voidaan ajatella, että jotkin asiat ovat mahdottomia, mutta niin ei ole. Kaikki on mahdollista, Buddha sanoi niin. Hän sanoi, että ihmisillä täällä on kaksi silmää, kaksi korvaa, yksi nenä ja suu ja he kävelevät kahdella jalalla. Muualla voi kuitenkin olla ihmisiä, jotka ovat olemassa aivan päinvastaisesti kuin me. Bardon kolmas aspekti on oivaltaa kaiken rajattomat mahdollisuudet, kaiken rajaton olemus ja mielen itsensä rajattomuus.

 

Hetki ennen kuolemaa

Bardon neljäs aspekti on hetki ennen kuolemaa. Useimmat eivät halua ajatella sitä ja sitä pidetään pahana. Kuolema ei kuitenkaan ole kauhea asia. Jos se olisi, niin syntymänkin täytyisi olla kauheaa, koska se on kuoleman toinen puoli. Jos syntyy, niin myös kuolee. Ellei synny, ei myöskään kuole. Kuolemme, koska olemme syntyneet, niin yksinkertaista se on. Syntymästä alkaen voimme kuolla millä hetkellä tahansa. Sitä ei tarvitse pelätä eikä kauhistella, eikä sitä tarvitse vältellä jonkinlaisena tabuna. Kuolemassa ei ole mitään pahaa.

 

Elämä on tietenkin kallisarvoinen. Meillä on arvokas ihmiselämä juuri nyt, ja meidän on syytä koettaa elää mahdollisimman pitkään. Pidämme parhaamme mukaan huolta ruumiin- ja mielenterveydestämme, syömme terveellisesti, kuntoilemme ja hengitämme mahdollisimman puhdasta ilmaa. Olisi tehtävä kaikkensa, että elää niin pitkään kuin mahdollista, ehdottomasti, mutta ei siksi että kuolema on paha. Kuoleminen on luonnollista.

 

Haluamme elää mahdollisimman pitkään, koska tiedämme, että ihmisinä meillä on monenlaisia etuoikeuksia. Voimme oppia asioita, ymmärtää ja kehittyä ihmisen olomuodossa. Ihmisistä on tullut maapallon hallitseva laji. Se ei ole ihan reilua, mutta niin on käynyt, eikä ole mitään syytä, miksemme arvostaisi tilannettamme. Tulisi siis elää mahdollisimman pitkään mahdollisimman terveenä. Kun kuolema sitten tulee, sitä ei pitäisi pelätä, sillä se on luonnollista. Se on siis neljäs bardon aspekti.

 

Ja miten se kohdataan? Buddhan opetuksissa korostetaan aina sitä, että mieltä tulee valmistaa tätä väistämätöntä hetkeä varten kiinnittämällä huomiota tekoihin. Jälkeenjäävien selvitettäväksi ei saisi jäädä liikaa asioita. Ellei määräyksiä ole, perinnöstä syntyy helposti riita, joten kaikesta on huolehdittava. Ei saa takertua omaisuuteensa ja täytyy luottaa johonkuhun ja kunnioittaa kaikkia. Ei pidä suurennella kuoleman todellisuutta, vaan antaa sen olla oikeissa mittasuhteissaan.

 

Ensinnäkin ego on tarpeen, muuten ei mistään tule mitään. Toiseksi ego laitetaan talutusnuoraan. Kolmanneksi ego on saatava ymmärtämään, että se ei määrää onko se talutusnuorassa vai ei. Sitten siitä hihnasta on päästävä eroon ja lopuksi ego muuttuu rajattomuudeksi. Se on asteittaista kehitystä, egosta ei voi päästä eroon heti henkisen tien alussa eikä kerralla, muuten itsetunto ja itseluottamus katoavat. Ego siis pysyy, ja ellei sitä tunnista, se ei tarkoita, että se olisi hävinnyt. Ego voi piiloutua ja naamioitua; ihminen voi jopa sanoa, ettei hän tahdo valaistua, koska hän pelkää takertuvansa valaistumiseen. Se ei toimi niin. Takertumista ja halua valaistumiseen tarvitaan, jotta voi ottaa ensimmäisen askelen. Polun lopussa takertuminen ja halu voitetaan, mutta se on valaistumisen tulos, ei keino valaistua. Keinona käytetään sitä, mitä meillä jo on, egoa.

 

Bardon neljäs aspekti on siis kohdata todellisuus sellaisena kuin se on ja havaita, että eräänä päivänä kuolee ja että kuolema voi tulla milloin tahansa. Sitä hetkeä varten valmistaudutaan koko ajan tietoisesti ja viisaasti ja kohdellaan jokaista hetkeä suurella kunnioituksella. Vaikka kuolisin tänään, minun ei pitäisi ajatella: "Voi ajattelin, että eläisin vielä jonkin aikaa. Tein niin paljon väärin, voi minua raukkaa." Sellaista ajatusta ei pitäisi olla, pitäisi olla valmis kuolemaan.

 

Kuoleminen ja sikiäminen

Viides ja kuudes bardo liittyvät siihen, mitä ihmiset yleensä tarkoittavat bardokokemuksilla, ne liittyvät kuolemaan itseensä. Bardo-opetukset kuvaavat erilaisia mielentiloja, joita kuoleva kokee ja sitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen aina siihen saakka, kunnes sikiää uudelleen seuraavaa elämää varten. Kuoleman prosessi ja sen jälkeinen aika, kunnes sikiää uuteen fyysiseen kehoon, on viides bardo ja sikiäminen on kuudes bardo.

 

Viidennessä bardossa on kolme erillistä pikkubardoa tai välitilaa. Olette ehkä kuulleet kuvauksia kirkkaan valon kokemuksista, joita kuolevalla saattaa olla. Buddhalaiset tekstit kuvaavat kaksi kirkkaan valo tilaa. Nämä kokemukset liittyvät viidennen bardon ensimmäiseen välitilaan. Ensimmäinen kirkas valo koetaan, kun keho ja mieli erkanevat toisistaan. Ne erkanevat sisäänpäin, ei ulospäin. Kehosta tulee kuin talo ja mielestä tulee kuin henkilö, joka talossa asuu. Kuoleva menettää tajuntansa, koska keho ja mieli erkanevat toisistaan. Tajunnan menetykseen liittyy kirkas valo.

 

Se, mikä mielen ja kehon sitoo yhteen, on energiaa, joka liittyy tunteisiin. Tiibetiläiset kutsuvat sitä "tuuleksi", sanskritiksi se on elämänenergiaa eli praanaa ja Kiinassa siitä käytetään nimitystä chi. Se pitää kehon elävänä, niin että se ei rupea mätänemään. Kun mielen ja kehon välinen yhteys katkeaa, tuon energian kierto lakkaa ja ruumis mädäntyy. Jos keho menee rikki, jos sitä vahingoittaa jokin sairaus tai se rikkoontuu onnettomuudessa, silloin mieli erkanee kehosta ja menee kehon keskelle, takaisin sinne, missä se oli silloin, kun se alun alkaen meni tuohon kehoon sisään.

 

Sikiön keskelle kehittyy vajrayana-opetusten mukaan ontelo, joka on täynnä elämänenergiaa. Tuo ontelo on keskikanava, jossa energia erilaistuu ja vähitellen siitä rakentuvat raajat, aistielimet ja muut kehon osat, joita ei alussa lainkaan ollut. Kun kuolee, mieli ja sen mukana elämänenergia ja tunteet menevät takaisin kehon keskelle. On valtava järkytys, kun mieli joutuu eroon kehosta, ja seuraa tajuttomuus.

 

Jos on edennyt pitkälle henkisellä tiellä ja oivaltanut mielen luonnon, ja pystyy pysymään siitä tietoisena ja tarkkailemaan mielen luontoa silloin, kun mieli erkanee kehosta, saavuttaa vapautumisen, koska kehon mielelle asettamat rajoitukset poistuvat. Jos silloin oivaltaa mielen todellisen luonnon, voi valaistua. Tämä on ensimmäinen kirkas valo.

 

Toinen kirkas valo koetaan, kun tajuton mieli jonkin ajan kuluttua virkoaa. Se saattaa virota hyvinkin pian, enimmillään tajuttomuutta kestää kolme päivää. Sen tähden vajrayanan harjoittajat mielellään jättävät kuolleen ruumiin koskematta kolmen päivän ajaksi. Mieli on jo voinut lähteä kehosta, mutta se voi myös edelleen olla siinä, siitä ei voi olla varma. Kun suuret mietiskelymestarit kuolevat, he saattavat istua meditaatioasennossa elävän ihmisen tavoin kaksi tai kolme päivää kuoleman jälkeen. Sitten mieli jättää kehon ja keho lysähtää kasaan. Heidän kohdallaan näkyy selviä merkkejä. Tavallisten ihmisten kohdalla ei voi tietää, koska lämpö pakenee kehosta muutamassa tunnissa. Omassa kulttuurissamme emme ota sitä riskiä, että mieli edelleen saattaisi olla kehossa, ja jätämme kuolleen ruumiin rauhaan kolmen päivän ajaksi. Koska länsimaissa on tietyt lait ja terveyteen liittyviä määräyksiä, ei voida noudattaa tätä tapaa, eikä siitä tarvitse olla huolissaan. Bardo-opetusten mukaan se on kuitenkin perusperiaate.

 

Kun mieli siis herää tajuttomuudesta, sen täytyy tulla ulos kehosta. Se on ollut kehossa pitkän aikaa, ja jäljellä tietty karminen yhteys, joten kehosta on tultava ulos. Se on viimeinen erkaantuminen, sillä mieli on edelleen ansassa kehon sisällä. On tärkeä ymmärtää, että kehon aukot, kanavat ja chakrat ovat kulkureittejä erilaisiin maailmoihin. Jos mieli onnistuu lähtemään kehosta ylempien aukkojen kautta, jälleensyntyy ylemmissä maailmoissa, ja paras reitti on päälaella oleva chakra. Jos siis on tietoinen siitä, että mieli on lähdössä kehosta, voi suunnata mielensä puhtaisiin maailmoihin ja visualisoida elämän aikana harjoituksen kautta tutuksi tulleen mietiskelyjumaluuden mandaloineen. Tämä on toinen suuri mahdollisuus valaistumiseen, toinen kirkas valo. Siihen loppuu viidennen bardon ensimmäinen välitila.

 

Toisessa välitilassa olemme sitten kehon ulkopuolella, teknisesti katsottuna kokonaan vapaana. Mikään inhimillinen rajoitus ei koske meitä. Meitä ei rajoita maaplaneetta, vaan olemme maailmankaikkeudessa ja meillä on kaikenlaisia kokemuksia ja kyky vaikuttaa kaikkeen. Kaikki vaikuttaa myös meihin: yhtä lailla ihmisten kuin eläintenkin maailma, taivaat ja helvetit. Eikä vain olennot maan päällä, vaan kaikkialla, sillä rajoituksia ei ole. Juuri nyt näemme vain tiettyjä värejä, kuulemme tiettyjä ääniä, voimme koskettaa vain tietynlaisia fyysisiä rakenteita. Katsomme silmillämme eteenpäin emmekä näe selkämme taakse. Kuulemme äänet täällä sisällä, mutta emme ääniä seinän toisella puolella. Ruumiittomina näemme kaiken, kuulemme kaiken kaikkialla ilman rajoja ja jos ajattelemme jotakin paikkaa, olemme siellä välittömästi. Ei tarvitse ponnistella painovoiman alla eikä olla virtaviivainen päästäkseen paikasta toiseen.

 

Monet tekstit kuvaavat pelkoa, jota mieli kokee tässä tilassa. On pelottavaa, kun mitään ei ole ja on kaikki. Ellei oivalla, että on kuollut, sellainen tila on hyvin pelottava. Äärimmäinen vapaus pelottaa. Jos joku sanoisi, että meistä on juuri tullut maapallon hallitsija ja voimme päättää kaikesta, se olisi hirvittävä tilanne. Ja se on kuitenkin aivan rajoittunutta, sillä bardossa maapallon hallitseminen on pikkujuttu. On todella vaikeaa olla tietoinen siinä tilassa. Tarkoitus ei ole pelotella ketään, mutta todellisuudessa se on vaikeaa. Se on suunnilleen yhtä vaikeaa, kuin on luoda kaunis loppusointuinen runo pudottuaan lentokoneesta ilman laskuvarjoa, ennen kuin iskeytyy maahan. Se on mahdollista, mutta varsin vaikeaa.

 

Se, että kuoltuaan pystyisi mietiskelemään ja olemaan tietoinen mielensä luonnosta, tuntemaan myötätuntoa kaikkia tuntevia olentoja kohtaan tai hartautta valaistuneita olentoja kohtaan ei ole helppoa. Jos kuitenkin harjoittelee eläessään, se helpottuu. Mietiskelystä tulee tapa, ja aina kun tapahtuu onnettomuus tai muuta järkyttävää, kutsuu avuksi Jumalaa, buddhia tai guruaan. Kun mieli erkanee kehosta, se on äärimmäinen mielentila, ja silloin kääntyy automaattisesti sen puoleen, mihin eniten uskoo. Jos siis hengellinen harjoitus on ollut elämän aikana vahvaa, on mahdollista pysyä kuoleman jälkeen tietoisena ja saavuttaa valaistuminen tai edullinen jälleensyntymä.

 

Ellei eläessään tee hyvää, niin pahat tavat vievät kuoltua huonoon suuntaan. Buddhalaisuudessa korostetaan myönteistä puhetta ja myönteistä ajattelua. Jos arkielämässä kiroilee helposti ja käyttää huonoa kieltä aina kun jotain sattuu, samanlainen kielteisyys viriää helposti kuoleman jälkeen, eikä se ole hyvä. Pitäisi kehittää tapa puhua kauniisti ja kohteliaasti ja ajatella myönteisesti. On tehtävä parhaansa, jotta myötätunto ja henkinen harjoitus kehittyvät itsessä elämän aikana, sillä niistä on apua kuoleman jälkeen. Tämä on toinen välitila viidennessä bardossa.

 

Kolmas välitila tarkoittaa prosessia, joka kestää kuoleman hetkestä sikiämiseen, ja joka tällä planeetalla ihmisenä kuoltaessa kestää korkeintaan 49 päivää. Aika on tällä tavoin rajattu, sillä kehon, mielen, energian ja universumin välillä on riippuvuussuhde. Bardo ei voi kestää kauempaa kuin 49 päivää. Se voi kestää lyhyemmän ajan, lyhimmillään se on vain hetkinen. Jos saavuttaa valaistumisen ensimmäisen kirkkaan valon aikana, bardo kestää vain hetkisen. Ja jos on tehnyt erittäin huonoja tekoja, niin kuoltuaan bardo-opetusten mukaan jälleensyntyy välittömästi helvetissä.

 

Tämä prosessi, joka tavallisesti kestää 49 päivää tai vähemmän, jakaantuu kahteen yhtä pitkään puolikkaaseen. Ensimmäisen jakson aikana mieli on edellisen elämän vaikutelmien alla ja kokee sen kaltaisia tapahtumia. Jälkimmäisessä jaksossa tulevan elämän vaikutelmat alkavat hallita. Se voi olla uusi ihmiselämä, mutta se voi myös olla koiran, linnun, tiikerin tai minkä tahansa muun olennon elämä. Lopulta sikiää sinne, missä on määrä syntyä, ja siihen tämä välitila loppuu.

 

Sen aikana valaistuminen on mahdollista joka hetki, aivan kuten elämänkin aikana. Tilaisuus tulee parhaiten käytettyä jos huomaa, että on kuollut ja yrittää hallita pelkonsa ja vilpittömästi rukoilee, että syntyisi hyvään perheeseen ja ihmisten pariin, ei liian rikkaaksi eikä liian köyhäksi ja että syntyisi perheeseen, jossa vanhemmilla on hyvät välit keskenään. Kannattaa myös toivoa, että saa tilaisuuksia oppia ja kasvaa myönteiseksi. Se olisi ihanteellista. Voi toivoa, ettei paikka johon syntyy ole liian kylmä tai kuuma — voi toivoa kaikkea myönteistä oman makunsa mukaan. Parasta on, jos todella on sillä tavoin tietoinen, että voi valita vanhempansa, joiden lapseksi syntyy. Se on mahdollista, mutta ei kovin helppoa ja lähinnä siihen pystyvät oivaltaneet mestarit. Ellei tietoisuutta ole, sikiää luonnollisesti, koska täydellinen alttius kaikelle muulle pelottaa. Etsii piilopaikkaa ja turvaa. Kun löytyy varjo, piilo, siitä muodostuu seuraava jälleensyntymä. Niin käy luonnostaan, ellei bardossa pysy tietoisena. Jos on tietoinen, voi itse valita syntymäpaikan pyrkimystensä ja rukoustensa kautta.

 

Omat teot eli keräämämme karma määrää sen, mitä meille tapahtuu. Mikään ei voi mennä vikaan, vaikka ei tietäisi bardo-opetusten yksityiskohtia tai ei olisi tietoinen siitä, mitä itselle on tapahtumassa. Ei ole olemassa mitään sellaista kuin onneton jälleensyntymä vahingossa. Ei myöskään ole onnekasta valaistumista vahingossa. Valaistuminen ei tapahdu hyvällä onnella eikä alempiin maailmoihin voi syntyä huonolla onnella. Siitä ei tarvitse olla huolissaan.

 

Harjoituksen tarkoitus on oivalluksen saavuttaminen. Harjoituksen kautta saavutetun oivalluksen avulla se paha karma, joka on kerätty huonoilla teoilla, voidaan ylittää. Jos jokainen paha teko pitäisi hyvittää silmä silmästä ja hammas hampaasta -periaatteella, kukaan ei koskaan valaistuisi. Samalla kun puhdistaisi vanhaa karmaa, uutta karmaa kerääntyisi kymmenkertaisesti. Mikään karma ei ole ääretön ja loppujen lopuksi kielteisyyttä ei ole olemassa [siltä puuttuu pysyvä, erillinen ja muusta riippumaton olemassaolo]. Sen takia, jos sen tietää ja tuntee kokemuksellisesti harjoituksessa, ja jos oivaltaa mielen todellisen luonnon, päästään kaiken kerätyn karman ulottumattomiin. Valaistuminen on mahdollista vain sisäisen vapautumisen kautta, ei maksamalla karmisia velkoja sentti sentiltä.

 

Sitä kuvaa esimerkki. Jos luola on ollut pimeä 10000 vuotta, meneekö sen valaisemiseen yhtä kauan? Ei, yksi kynttilä valaisee sen. Vaikka pimeyttä olisi kestänyt kymmenen miljoonaa vuotta, pimeys muuttuu valkeudeksi yhdessä hetkessä. Samalla tavalla valaistuminen, mielen todellisen luonnon oivaltaminen ylittää kaiken kielteisyyden. Niin voi olla, koska kielteisyys ei ole lopullista.

 

Jos se olisi lopullista, olisi olemassa jopa kielteinen valaistuminen. Myönteisen valaistumisen puolella olisi Buddha ja toisella puolella olisi jotain muuta. Ne olisivat tasaväkisiä ja taistelisivat keskenään. Mutta niin ei ole. Ääretön on täydellinen ja rajaton, ja kaikki rajoitukset ja kielteisyys on suhteellista [riippuu syistä ja olosuhteista]. Sen tähden valaistuminen on mahdollinen ainoastaan sisäisen oivalluksen kautta. Se kehittyy harjoituksilla, joita puhtaat perimyslinjat välttävät. Linjat, jotka saavat alkunsa Buddhasta siirtyvät mestareiden kautta oppilaille. Perimyslinjat kulkevat monia eri reittejä, mutta keskeistä on, että seuraa puhdasta linjaa. On myös yritettävä olla ystävällinen itseään kohtaan ja muita kohtaan ja välttää tekemästä vääriä tekoja. Tulisi tehdä jotain harjoitusta päivittäin tai ainakin jaksoittain säännöllisesti. Tärkeintä on luottaa mielensä puhtaaseen luontoon. Buddha on sisällämme; mielemme on buddha.

 

Tiibetinbuddhalaiset koristelevat alttarinsa kullalla ja jalokivillä. Minkä tähden? - Koska ne ovat meille arvokkainta, minkä tiedämme. Mikään ei kuitenkaan vedä vertoja sille buddhalle, mikä meillä on sisällämme. Siihen on siis luotettava, se on toivomme ja mahdollisuutemme. Tuota ääretöntä potentiaalia tulee aina kunnioittaa ja sitä on vaalittava parhaansa mukaan. Jos sen tekee, elämämme ihmisenä on merkityksellinen ja kuoleman jälkeinen tila on myönteinen.

 

Joitakin kuoleman aihe pelottaa, mutta se on tarpeetonta, sillä olemme kuolleet aiemminkin. Todiste siitä on se, että olemme täällä nyt. Olemme menneet bardon läpi, eikä meille ole käynyt kuinkaan. Tulevaisuudessakaan ei käy huonosti. Jos tässä elämässä tekee hengellisiä harjoituksia, kuolema ei ole pelottava. Se että tietää bardon tapahtumista ei myöskään tee siitä pelottavaa. Ei voi sanoa, että aiemmin, kun en tiennyt, kaikki oli ok, mutta nyt kun tiedän, se pelottaa. Olemme kokeneet sen lukemattomia kertoja.

 

Lähde: Shenpen Ösel verkkolehti

 

Bardo - kuolema ja kuoleminen

Guru Rinpochen opetuksia bardosta

Kotisivu