Ken Holmes:

Karma, elämänpyörä ja kuusi maailmaa

KARMA

Miksi toiset ovat rikkaita, toiset köyhiä, toiset onnellisia ja toiset onnettomia? Ja miksi ihmeessä jotkut hyvät ja viattomat olennot kohtaavat kauheita onnettomuuksia samalla kun pahat tyrannit pysyvät terveinä ja rikkaina? Nämä ovat vaikeita kysymyksiä vastata mille tahansa uskonnolle, jossa uskotaan oikeudenmukaiseen ja hyvään Jumalaan.

Buddhalainen vastaus on nähdä tämä elämä osana monien elämien sarjaa. Nykyisessä olemassaolon muodossa kukin korjaa satoa siemenistä, joita hän on kylvänyt edellisissä elämissä tekemillään teoilla (karma). Samalla kylvetään uusia siemeniä, joiden sato kypsyy tulevassa elämässä. Tässä prosessissa ei ole luonnollista evoluutiota, vaan tietyllä tasolla elettyä elämää voi seurata elämä joko paremmissa tai huonommissa olosuhteissa, riippuen siitä, miten elämä käytetään. Elämästä toiseen siirtymistä kuvaa ns. elämän pyörä, jossa kuljetaan loputtomassa kehässä välillä ylöspäin, välillä alaspäin. Kun palataan yhä uudelleen tavaksi tulleisiin käytösmalleihin, korjataan aina uudestaan samanlainen sato.

Olemassaolon muodot maailmankaikkeudessa ovat moninaisia, ja niistä ihmiseksi syntymistä pidetään erityisenä. Suurin osa karmasta luodaan ihmisenä, kun taas muissa olemassaolon tiloissa lähinnä koetaan ihmisenä tehtyjen tekojen tuloksia. Eläimet ja muut ei-inhimilliset olennot luovat jonkin verran karmaa, mutta se on jokseenkin heikkoa. Karman voima riippuu sen takana olevasta aikomuksesta ja ihmisten karma on voimakasta siksi, että he ovat älykkäitä ja heillä on vapaa tahto.

Toisin kuin monissa muissa uskonnoissa, buddhalaisuudessa ei uskota ulkopuolellamme oleviin olentoihin, jotka palkitsevat ja rankaisevat meitä sen mukaan, toimimmeko epäitsekkäästi vai itsekkäästi. Teko yksin ratkaisee, millainen tulos siitä seuraa, koska se vaikuttaa tekijän mieleen. Kirsikkapuun siemenillä on voima tuottaa herkullisia kirsikoita ja myrkyllisen kasvin siemenet tuottavat myrkkyä. Samalla tavalla tekomme on ohjelmoitu muokkaamaan tulevaisuuttamme. Maaperä, jolle nuo siemenet kylvetään, on tajuntamme jatkuva virta. Ihmisen (tai muun olennon) olemassaolo kypsyy ja kehittyy kuin monimuotoinen puutarha, jossa on monenlaisia menneisyydessä kylvettyjä kasveja rinnakkain. Jotkut niistä ovat kasvaneet sukupolvien ajan, kuin suuret puut. Toiset ovat kuin pieniä kukkasia tai sieniä, hetken ilmiöitä.

Karma on sanskritin kieltä ja tarkoittaa toimintaa. Se kattaa sekä alkuperäisen teon että kaikki sen seuraukset. Näin sitä kutsutaan nimellä ’karma, syy ja seuraus.’ Siemen ei häviä maahan joutuessaan, se vain katoaa näkyvistä ja kehittyy myöhemmin versoksi, josta tulee kasvi. Niin kuin maaperään hautautuneet siemenet talvella, tekojen jättämät jäljet lepäävät horroksessa ’varastotajunnassa’ ja tekevät tulevat kokemukset mahdollisiksi. Kun psyykkiset mahdollisuudet kohtaavat niitä tukevat olosuhteet – aivan kuten oikea siemen herää keväällä auringon ja sateen ansiosta – tuloksia alkaa tulla. Menneiden elämien karma alkaa siis ilmentyä vasta, kun kohtaa oikeat olosuhteet, ihmiset tai paikat.

On olemassa ’hyvää’ ja ’huonoa’ karmaa sekä ’tahriintumatonta’ karmaa. Hyvät teot tuottavat ajan oloon miellyttäviä tuloksia tekijälleen, esimerkiksi pitkän iän, hyvän terveyden, omaisuutta ja ystäviä. Huonot teot saavat aikaan kärsimystä. Sekä hyvät että huonot teot tehdään perustavan harhan vallassa ajattelemalla, että on olemassa kolminaisuus, johon kuuluu teon tekijä (ego), teko ja teon kohde, (muut ihmiset ja maailma). Ne kummatkin kuuluvat maallisen olemassaolon illuusioon eli samsaraan. Hyvät ja huonot teot määrittelevät yksilöllisen kokemuksen laadun samsarassa, mutta ne eivät voi vapauttaa siitä. Kumpikin on ’tahriintunutta’ (egon tahraamaa) karmaa. Teot, jotka tehdään samalla, kun ymmärretään selkeästi tyhjyys ilman tekijän, teon ja teon muodostaman kolminaisuuden harhaa, ovat ’tahriintumattomia’. Ne voivat vapauttaa samsarasta.

On vielä eräs karman laji: ’liikkumattomuuden karma’, joka syntyy keskittymiseen pyrkivän mietiskelyharjoituksen tuloksena. Kun pysyy rauhallisesti paikoillaan ja keskittyy yhteen pisteeseen, ei tee mitään tavallisessa mielessä, vaan purkaa tekemiseen ja tekemättä jättämiseen liittyviä tapoja, jotka toistavat maallisia vaistomaisia reaktioita. Tämä valpas toimettomuus muodostaa tärkeän osan henkilökohtaisen vapautumisen polkua. Kirjoituksissa kuvataan eri vaiheita tuon tilan hallinnassa elämän kuluessa ja sen aikaansaamaa syntymää puhtaasti mentaaliseen tilaan, jonka ihmisenä mietiskeleminen siis voi aiheuttaa.

ELÄMÄN PYÖRÄ

Elämän pyörä kuvaa tajunnan omaavien olentojen kuutta päätyyppiä sellaisina, kuin ne maailmankaikkeudessa esiintyvät. Sen sisäkehässä on jälleensyntymisen kolme pääsyytä: halu, viha ja tietämättömyys. Ulkokehä näyttää kaksitoista vaihetta, joiden kautta tietämättömyys johtaa kärsimykseen. Niitä kutsutaan ketjun kahdeksitoista toisistaan riippuvaksi renkaaksi. Koko pyörä on kuoleman herran, Yamantakan käsissä kuin suuri peili, koska kuolemassa, silloin kun mieli jättää yhdenlaisen olemassaolon tilan ja lähtee matkalle kohti uutta, ehkä toisenlaista olemassaoloa, edellisen elämän teot ovat määräävässä asemassa.

Perusmyrkyt

Kuten terve ja kokonainen keho menettää voimansa pienen myrkkyannoksen voimasta, niin mielikin kadottaa rajattoman viisautensa ’mielenmyrkkyjen’ tai heikkouksien (klesa) voimasta, ja siksi se vaeltaa kuuden maailman sekavissa kuvitelmissa. On kolme perusmyrkkyä – tietämättömyys, halu ja vihamielisyys – joita sika, kukko ja käärme elämän pyörän keskustassa kuvaavat. Kolme myrkkyä ruokkivat toisiaan, kuten nuo eläimet pyörässä.

Toisistaan riippuvat renkaat

Jälleensyntymisen kiertokulku jakaantuu kahteentoista päävaiheeseen, joita kuvaa kaksitoista kuvaa pyörän kehällä:

tietämättömyys – sokea johtaa sokeaa

karmiset muodostelmat – särkyvä ruukku

tajunta – apina huoneessa, jossa on kuusi ikkunaa

nimi ja muoto – vene

kuusi aistiovea – talo

kontakti – syleilevät ihmiset

tunne – nuoli puhkaisee silmän

osallistuminen – nainen tarjoilee teetä miehelle

himoitseminen – hedelmien poiminta

tuleminen – rakasteleva pari

syntymä – nainen synnyttämässä

vanheneminen ja kuolema – ruumista kannetaan hautausmaalle

Elämän pyörää käytetään lähinnä kuvaamaan olemassaoloa sellaisena kuin Ensimmäinen jalo totuus sen opettaa: totuutena kärsimyksestä. Sitä voidaan kuitenkin pitää myös kuvauksena maailmallisen mielen kuudesta pääasiallisesta mielentilasta  ja siitä, millainen suhde ihmiselle niiden kautta elämänsä aikana syntyy toisiin ihmisiin ja paikkoihin (ks. Trungpa Rinpochen kommentaari). Kolmella ylemmällä maailmalla on vastakohtansa alemmissa maailmoissa.

Kuusi maailmaa

KOLME YLEMPÄÄ MAAILMAA

	Jumalten (deevojen) maailma   Jos on tehnyt paljon hyvää, mutta tullut ylpeäksi, syntyy deevaksi. Hyvät teot – erityisesti anteliaisuus ja puhdas moraali – aikaansaavat loiston ja ihmeitä. Ylpeys tuo ensin tunteen luontaisesta ylemmyydestä ja sitten, kun tekojen aikaansaama hyvä karma on kulutettu, valtavan surun. Jumalten kehot ja voimat vaihtelevat heidän karmansa mukaan. Useimmilla on kaunis ja luonnostaan hyvältä tuoksuva valokeho, jota itsestään koristaa taivaallisia kukkaköynnöksiä. He kisailevat ihanissa palatseissa puolisoineen ja nauttivat mitä hienostuneimmista aistinautinnoista. Yksi päivä näissä taivaissa kestää satoja ihmisen vuosia ja deevat ovat erittäin pitkäikäisiä. Kun heidän elämänsä sitten lähenee loppuaan, heidän kehonsa alkaa haista epämiellyttävästi, ja muut jumalat rupeavat välttelemään kuolevaa deevaa. Kukkaköynnökset kuihtuvat. Ikävä kyllä hän näkee seuraavan syntymänsä paikan, joka on hyvin ahdas, halpa, pimeä ja rajoittunut verrattuna olosuhteisiin, joista hän on nauttinut. Sydän särkyneenä, pahaa aavistaen ja itsesäälin valtaamana deevalla ei ole muuta tehtävää kuin odottaa välttämätöntä pudotusta. Jumalten maailma on esimerkki siitä, mitä ylpeys saa aikaan.   Buddha ilmestyy tässä maailmassa ja soittaa luuttua ihastuttavasti. Se kuvaa tarvetta herättää deevojen huomio ja saada heidän kunnioituksensa heräämään, ennen kuin heille voi opettaa mitään.
	Asurat eli kateelliset jumalat   Asuroilla on myös hyvää karmaa, he ovat kuin puolijumalia. Kun jumalten hyvää karmaa tahraa ylpeys, asurat ovat kateuden pilaamia, ja heitä kutsutaankin toisinaan ’kateellisiksi jumaliksi’. He kadehtivat jumalten iloja ja omaisuutta ja ryhtyvät sotaan heidän kanssaan toivoen, että voisivat syöstä heidät perikatoon ja valloittaa heidän palatsinsa. Heiltä puuttuu kuitenkin hyvää karmaa sellaisen loiston hallitsemiseksi, ja heidät voitetaan ja nöyryytetään. Kateus on aina sellaista: se aiheuttaa ahdistusta ja saa aikaa kilpailua, riitoja ja lopuksi häviön.   Buddha ilmestyy asuroille ikiaikaisen viisauden miekka kädessään. Se kuvaa sitä, että kateus hallitaan lähinnä voimakeinoin. Asuroiden täytyy oppia kanavoimaan kilpailunhalunsa viisauden etsintään ja voittaa tietämättömyys sen sijaan että voittaisivat muita olentoja.
	Ihmiset   Ihmiseksi syntymisen sanotaan olevan harvinaista kuin tähti päivätaivaalla. Se on suuren hyvän karman tulos. Sitä verrataan joskus toiveet täyttävään jalokiveen ja sitä pidetään kaikista olemassaolon muodoista arvokkaimpana, koska siihen sisältyy valtava mahdollisuus. Ikävä kyllä harvoin sitä mahdollisuutta käytetään hyväksi, ja jalokivi on kuin maahan haudattu aarre. Suurin osa ihmisistä pyrkii täyttämään toiveitaan ja halujaan ja kiirehtii projektista toiseen sellaista vauhtia, etteivät he edes tule tietoiseksi henkisistä mahdollisuuksistaan. Koska ihmisillä kuitenkin on enemmän kärsimyksiä kuin jumalilla ja puolijumalilla, heillä on paremmat mahdollisuudet alkaa tuntea myötätuntoa, joka on yksi henkisen kehityksen tärkeä osatekijä.   Ihmisten pääkärsimykset ovat syntyminen, vanheneminen, vanheneminen ja kuolema. Lisäksi ihmiset joutuvat ponnistelemaan saadakseen sen, mitä haluavat, he kärsivät kun eivät saa haluamaansa ja silloin, kun kohtaavat sen, mitä eivät haluaisi. Lopulta he kärsivät menettäessään sen, minkä haluaisivat pitää.   Buddha ilmestyy ihmisille kantaen almukulhoa ja kävelysauvaa, askeettisen elämän vertauskuvia. Se on merkkinä siitä, että heidän maailmassaan, joka on täynnä valinnanmahdollisuuksia, paras valinta on seurata pyhimyksen tietä.
KOLME ALEMPAA MAAILMAA	Eläimet   ”Useimmat niistä elävät meressä” sanotaan varhaisissa buddhalaisissa teksteissä, jolloin harva tiesi Atlantin ja Tyynen valtameren olemassaolosta, saati sitten merien eläinmaailmasta. Eläimeksi synnytään tietämättömyyden tuloksena: pitäytymällä harhanomaisiin käsityksiin mieluummin kuin totuuteen. Eläimet jaetaan kahteen pääluokkaan. Villieläimet elävät jatkuvan pelon vallassa ja käyttävät aikansa ruoan etsintään tai syömällä toisiaan. Kesytetyt kotieläimet ovat ihmisten orjuuttamia. Niille on ominaista alistua kohtaloonsa, tässä ne muodostavat vastakohdan tavoitehakuisille ja tyytymättömille asuroille.   Buddha ilmestyy eläimille kantaen kirjaa, joka näyttää, että ainoa tie pois tyhmyyden vallasta on kirkkaan järjen kehittäminen ja tiedon hankinta.
	Pretat eli nälkäiset henget   Pretat ovat henkiä, jotka syntyvät kauheaan puutteeseen aikaisemman ahneutensa tähden. Laajentunein vatsoin ja neulanohuiksi kuihtunein kurkuin he kulkevat ympäriinsä ikuisuuksien ajan etsien ruokaa. Ainoa mitä he löytävät on iljettäviä jätteitä tai sitten ruoka katoaa heidän silmiensä edestä. Toiset onnistuvat syömään ja juomaan, mutta ruoka polttaa heidän elimistössään kuin sula metalli. Toisin kuin ihmiset ja eläimet nämä henget ovat tietoisia aikaisemmista elämistään ja ahneudesta, joka on syössyt heidät tähän tilaan. Heidän köyhyytensä on ihmismaailman moninaisten tavaroiden omistamisen vastakohta.   Buddha ilmestyy heille tuoden lahjoja ja bodhisattva Avalokiteshvara Khasarpanin muodossa ruokkii heitä lohduttavalla nektarilla. Tämä kuvaa tarvetta tuoda ahneet ja ilkeät totuuden pariin anteliaisuuden avulla.
	Helvetit   Samoin kuin pretojen maailmat myös helvetit ovat mielen voimakkaita hallusinaatioita. Hallusinaation valtaan joutuu, kun mieli jättää kehon ja siirtyy läpi kuolemaa seuraavien kokemusten. Suuttumus ja katkeruus leimaavat mielen pahantahtoisuuden ja vihan kautta, ja se luo koetun helvetillisen ympäristön. Jotkut näistä painajaisista ilmenevät kuumina helvetteinä, joissa on erilaisia palamiseen liittyviä kidutuksen muotoja. Toiset ilmenevät jäälakeuksina, joissa pakkasenpurema on pahin vihollinen. Kaikki tuntuu kestävän ikuisuuden, ja monet kuolemaan johtavan tuskan muodoista koetaan uudelleen ja uudelleen, kun helvettiolento herää kuoltuaan eloon. Tämä on vastakohta jumalten yltäkylläisille nautinnoille.   Buddha ilmestyy helveteissä kantaen puhdistavaa liekkiä merkkinä siitä, että kärsimyksestä vapaudutaan suhtautumalla siihen valaistuneella tavalla.
	”Kuka loi helvetit ja olennot siellä helvetillisine aseineen? Kuka loi polttavan sulan metallin jalkojen alle? Suuri Pyhimys opetti, että nämä ja samankaltaiset asiat          syntyvät pahantahtoisessa mielessä.”                                                         Bodhicaryavatara

Alkuperäinen englanninkielinen teksti

Ote 12. Kenting Tai Situpan bardo-luennoilta:

Mieli voi tulla ulos ruumiista näistä kohdista ja sen mukaan määräytyy seuraava jälleensyntymä:

Alin kulkuaukko (peräaukko) johtaa syntymään helvetissä.

Sukuelinten kautta ulos tuleminen johtaa eläinten maailmaan.

Napa on aistimaailman jumalten kulkuaukko.

Suun kautta ulos tuleminen vie nälkäisten henkien maailmaan.

Nenän kautta pääsee ihmisten maailmaan.

Korvien kautta joutuu kateellisten jumalten maailmaan.

Silmät ja kohta kulmakarvojen välissä vievät muodon ja muodottoman maailman jumalten maailmoihin.

Brahman aukko (pehmeä kohta päälaella) johtaa Puhtaisiin maihin tai korkeimpaan valaistumiseen.

12. Kenting Tai Situpan Opetuksia terapiasta sisältää luennon kuudesta maailmasta

Opetuksia elämästä ja kuolemasta

Kotisivulle