Ani Pema Chödron

Jatkuva bodhimielen harjoitus - pehmeän kohdan vaaliminen itsessämme

© Ani Pema Chödron. Tekstit on käännetty julkaisijan luvalla.

 

A. Absoluuttinen bodhicitta-harjoitus

 

Harjoitus yhdistetään yleensä shunyatan (tyhjyyden) kokemukselle herkistymiseen ja siihen liittyy olemisen rajattomuus sekä avoin, virtaava ajattelutapa. Enimmäkseen siinä on kyse tarkkaavaisuuden ja tietoisuuden kehittymisestä shamata ja vipashyana meditaatioissa. Kun ajatusten ja kaiken kokemuksen harhanomainen luonto nähdään selkeästi, asiat muuttuvat joustaviksi ja niitä voidaan työstää. Tämä avoimuuden tärkeä ominaisuus on erottamaton suhteellisesta bodhimielestä.

 

B. Suhteellinen bodhicitta-harjoitus

 

Tämä harjoitus yhdistetään yleisesti myötätunnon heräämiseen ja siinä puhutaan rajattomasta kyvystä rakastaa ja huolehtia toisistamme. On kaksi erilaista suhteellisen bodhimielen harjoitusmuotoa: (1) pyrkimykseen liittyvät harjoitukset ja (2) toimintaan liittyvät harjoitukset.

 

1. Pyrkimykseen liittyvät harjoitukset

 

a. Neljä rajattomuutta:

1.        Rajaton ystävällisyys (maitri)

2.        Myötätunto

3.        Ilo

4.        Puolueettomuus

 

b. Muodollinen tonglen harjoitus

 

c. Kolme jaloa periaatetta:

1.        Alussa: kehitä myötätuntoinen motivaatio

2.        Keskellä: ylläpidä asenne, joka ei takerru

3.        Lopussa: jaa ansio kaikkien olentojen kanssa

 

d. Suhteellisen bodhimielen päivittäinen harjoitus:

1.        Rajattoman ystävällisyyden ja puolueettomuuden tunteen nostattaminen

2.        Tonglen harjoituksen tekeminen paikanpäällä.

 

2. Toimintaan liittyvät harjoitukset

 

Kuuden paramitan harjoittaminen päivittäin johtaa tyhjyyden ja myötätunnon kokemiseen. Kuusi paramitaa ovat anteliaisuus, itsekuri, kärsivällisyys, ponnistelu, mietiskely ja viisaus (prajna).

 

C. Lojong -harjoitus

 

Mielenharjoituksen 59 iskulauseen sisäistäminen. Sekä absoluuttinen että suhteellinen bodhimieli sisältyvät niihin.

 

Mitä on oikea tarkkaavaisuus?

 

Meditaation avulla ei pyritä eroon ajatuksista vaan sillä pyritään muuttamaan tapa, jolla ajatuksiin takerrutaan. Ajatukset eivät ole ongelma, jos niiden läpi nähdään, ongelma syntyy ajatuksiin yhdistetyistä arvoista: tämä on oikein, tuo on väärin. Ei sekään ole ongelma, mutta tuomitsemiseen ja hyväksymiseen yhdistyvät voimakkaat tunteet. Siksi me olemme koukussa ajatuksissamme. Joka ikinen meistä.

 

Ajatuksien sisältöön takertuminen aiheuttaa kärsimystä, koska sen takia syntyy halu ja aggressio, jatkuva stressi. Kaikkein terveimmälläkin ihmisellä on jonkinlainen tyydyttämättömyyden tunne. Opettajani, tiibetiläinen lama Chögyam Trungpa Rinpoche neuvoi ihmisiä pysymään nykyhetkessä.  Jonkin ajan kuluttua hän oivalsi, että kun länsimaalainen ihminen yrittää pysyä nykyhetkessä, se tarkoittaa jatkuvaa pulinaa aivoissa. Ei syntynyt avointa tyyntä tilaa vaan pelkkää meteliä. Istuimme siis alas juttelemaan itsellemme… "Avatkaa mielenne ja antakaa sen levätä" oli meille liian vaikeaa; siksi hän rupesi soveltamaan toista perinteistä neuvoa. Hän sanoi: "Keskittykää hengitykseenne, keskittykää uloshengitykseen." Hän antoi mietiskelyn kohteen ja on keskeistä, että se oli juuri ulospäin hengittäminen. Hän korosti ulospäin suuntautumista, koska se on mahdollisimman lähellä mielen lepuuttamista luonnollisessa tilassaan. Hengityshän kulkee ulos itsestään ja sulautuu avaruuteen.

 

Tätä harjoitusta tehdessä on tärkeää, että ei tarkkaile hengitystä vaan tuntee sen kulkevan sisään ja ulos kehosta, on sen kanssa yhtä. Rankka ponnisteleminen tarkkaavaisena pysymiseksi on minimoitava. Sitten ruvetaan korostamaan uloshengitystä ja avaruutta, johon hengitys sulautuu. Koetetaan antaa ulospäin suuntautumiselle ja avaruudelle yhä enemmän tilaa harjoituksessa. Kun ajatuksia tulee, ne havaitaan ja leimataan "ajatteluksi" ja keskitytään taas uloshengitykseen. Vähitellen voi kokea tauon, joka syntyy, kun on hengittänyt ulos, tauko ennen seuraavaa uloshengitystä. Tauon aikana ei ole mitään keskittymisen kohdetta.

 

Tässä mietiskelyssä ei voi kiintyä mihinkään, ei pitää kiinni mistään. Kun hengitys on mennyt ulos, mitä sitten? Se on kuin pieni kuolema. Jotkut ihmiset hätääntyvät kun he ovat hengittäneet ulos, koska ei ole mitään kiinnekohtaa. Emme tahdo yllyttää paniikkiin, mutta hätäännys on merkki siitä, että mietiskelijä on kokenut jotain siitä, mistä kaikessa on kysymys. Tuo avoin tila on mielen luonto, jota usein verrataan avaruuteen. Olemuksemme todellisuus ei niinkään liity kehoon, joka syntymästä alkaen muuttuu, kuluu ja lopulta häviää. Mielemme avoin rajattomuus on aina ulottuvillamme syntymäoikeutenamme. Ego on se, joka pilkkoo sen palasiksi sanomalla: "Minä haluan tämän, en halua tuota, pidän tästä enkä pidä tuosta." Takerrumme rajallisiin ajatuksiimme sen sijaan, että kiinnittäisimme huomiomme siihen, mikä on meille todella mahdollista.

 

Hengityksen tarkkailu on menetelmä, joka osoittaa selkeästi mielen todellisen luonnon: se on esteetön ja avara. Se on kaiken todellinen luonto. On vain niin, että meillä on hyvin voimakas tottumus nimetä kaikki asiat, jopa "tarkkaavaisuus". Tahdomme maata jalkojemme alle. Tämä menetelmä kääntää kurssimme kohti väljempiä vesiä, kohti vapaampaa tapaa olla ja elää. Ei ole tarpeen päästä eroon ajatuksista, mutta on tarpeen antaa niiden kisailla siinä suuressa avaruuden tilassa, josta itsekin olemme osa, kunhan sen oivallamme.

 

Rakkaus, joka ei koskaan kuole

 

Neljä rajatonta kontemplaatiota:

1. Rakastava ystävällisyys (maitri):

Olkoot kaikki olennot onnellisia ja olkoon heillä onnen syyt.

2. Myötätunto:

Olkoot he vapaita kärsimyksestä ja kärsimyksen syistä.

3. Ilo:

Älkööt he koskaan olko erossa todellisesta onnesta, jossa kärsimystä ei ole.

4. Puolueettomuus:

Ja toimikoot he aina viisaasti ja oikeudenmukaisesti ilman halua omistaa läheisensä ja ilman vihaa muita kohtaan.

 

Meillä kaikilla on nämä ominaisuudet, vaikkakin rajoittuneina. Kun niitä kehittää, niin olipa alku kuinka vaatimaton tahansa, lopulta niistä tulee rajattomat. Ne kasvavat paljon suuremmiksi kuin mikä tällä hetkellä vaikuttaa mahdolliselta tai edes järkevältä.

 

Rajattoman ystävällisyyden harjoitus alkaa siitä, että kehittää ystävällisyyttä itseään kohtaan sanomalla: "Toivon, että voin olla onnellinen ja että minulla on syy onneen."  Sitten samaa toivotaan jollekulle läheiselle, jota kohtaan on kiitollisuuden, arvostuksen tai rakkauden tunne.

 

Olkaa hyvä ja kirjoittakaa ylös niiden läheisten henkilöiden ja/tai eläinten nimet, joita kohtaan teillä on myönteisiä tunteita. Riittää, jos löytyy yksikin. Kohteen pitäisi olla sellainen, että hyväntahtoisuus häntä kohtaan syntyy luonnostaan heti, kun häntä ajattelee. Tämä ei välttämättä ole helppo tehtävä, myötätunto on monille helpompaa. Joskus tämä henkilö löytyy lapsuudesta, joku joka oli teille erityisen hyvä. Henkisen tien kulkija taas voi usein ajatella opettajaansa kiitollisuudella. Mutta se voi olla kuka tahansa, jota rakastaa, eikä haittaa, jos siihen sekoittuu muita tunteita.

 

"Onnellisuus" aiheuttaa länsimaissa myös vastustusta. Väitetään, että ongelmat ovat opettavaisia, ja että jos toivoo onnea itselleen ja muille, ne asiat vasta pulaan johtavatkin! Ehkä sanalla onni on rasitteita, mutta tässä se tarkoittaa yksinkertaisesti iloa ja keveyttä, jota jokainen kokisi mieluummin kuin että olisi masentunut ja kurjuuden keskellä. "Olisinpa onnellinen ja olisivatpa muutkin onnellisia!" Siinä kaikki. Usein asiaa halutaan kuitenkin ajatella hyvin syvällisesti: "Toivon, että täytän elämäni tarkoituksen, että tästä päivästä elämäni loppuun jokainen päivä voisin käyttää yhä enemmän niitä syvällisiä voimavaroja, jotka minulla on, ja toivon, että muutkin voisivat." Siihen kuuluvat ilo ja suru ja kaikki se, mikä meidät herättää ja auttaa kasvamaan ja toteuttamaan mahdollisuutemme.

 

Kohti olentomme täyteyttä

 

Maitria kehitettäessä kehittyy hyvä sydän, joka ei aseta ehtoja. Voimme käyttää omia sanojamme: esimerkiksi "kehittyköön minussa mielenrauha" tai "kehittyköön minussa väkivallattomuus" tai "toivon että voin oppia jotain tästä kärsimyksestä, joka minulla nyt on."

 

On tärkeää tunnistaa oma hyvä sydän ja sitten vaalia sitä. Emme yritä kehittää mitään sellaista, mitä meillä ei jo olisi jossain muodossa. Sitten jatketaan, ja toivotaan onnea ja sen syitä jollekin hyvälle ystävällemme.

 

Sitten kohteeksi otetaan ns. neutraali henkilö. Neutraaleja ovat kaikki, jotka olemme joskus tavanneet, ihmiset joita kohtaan meillä ei ole voimakasta vihan tai rakkauden tunnetta. Heitä tapaa kadulla ja kaupassa ja töissä.

 

Kaikkein vaikeinta on kehittää ystävällisyyttä vihollisia kohtaan. Ensin pitää valita yksi, ja se osa tästä harjoituksesta on helppo. Jos pyytäisin kirjoittamaan listan, siitä luultavasti tulisi pitkä. Minusta vihollinen on turha termi, voisi sanoa ärsyttävä henkilö, tai vaikea ihminen. Tässä on edettävä asteittain, ei tarvitse yrittää ajatella ystävällisyydellä jotakuta, joka on ollut hyvin julma ja jota vihaa niin, ettei voi ikinä antaa anteeksi. On aloitettava jostain helpommasta.

 

Mietiskelyryhmässä ärsyttävä henkilö voi istua vieressäsi. Hän liikkuu ja hengittää raskaasti. Yhteisössä hän on se, joka jättää astiat tiskaamatta, liikenteessä se on hän, joka kiilasi edellesi. Jos tutkii omaa ärsyyntymistään, havaitsee, että siihen liittyy sukeutuneisuus. Tule siitä tietoiseksi. Tällä tavoin aloitetaan siitä missä ollaan nyt, siitä, mitä voidaan käsitellä, ja vähitellen taito kasvaa.

 

Pitäisi muistaa, että maitri ei liity hyvän ihmisen ihanteeseen. On maitrin vastakohta kehittää ihannekuva hyvästä ihmisestä, ja koettaa elää sen mukaan lopun elämäänsä. Sen sijaan pitäisi päästä kosketukseen sen rakkauden kanssa, joka itsessä jo on ja vaalia sitä.

 

Kun sitten koettaa toivoa hyvää ärsyttävälle henkilölle, joutuu puristamaan hampaiden lomasta: "Olkoon se ja se onnellinen." Tilanne on paradoksaalinen, ja siinä on sen voima. Se on hyvin inhimillinen tilanne ja mittaa kykyämme (tai kykenemättömyyttämme) rakastaa, arvostaa ja välittää. Harjoitusta tehdessä ihmisillä on monenlaisia tunteita ja myös tunteettomuutta. Silloin sanoo helposti: "En osaa tehdä tätä harjoitusta."

 

Tässä harjoituksessa on pantava kaikki likoon. Ystävällisyys ja myötätunto perustuvat täydelliseen yhteyteen oman itsen kanssa. Siihen, että kykenee avaamaan sydämensä, että voi pitää mielensä avoimena sulkeutumatta ja tarkastella asioita ilman ennakkoluuloja. Että voi tarkastella myös taipumustaan olla ennakkoluuloinen ja tuomitseva.

 

Hoitotyössä ei voi nähdä potilasta kurjana raukkana, muuten vie potilaan voimat parantua ja vahingoittaa itseään ottamalla tietäjän roolin. Samalla tavalla täytyy tarkastella omiakin huonoja puolia, niiden tunteminen on aivan yhtä tärkeää kuin hyvien puolien. Tämä kuuluu harjoitukseen. On karistettava pois olettamukset siitä, että harjoitus tekee meistä ihanneihmisen. Täytyy voida tuntea juuri niin kuin tuntee. Se tunnistetaan, olipa se suuttumusta, tunnottomuutta tai oikeaa hellyyttä ja lempeyttä. Mitä se onkaan, sanotaan sanat: "Toivon, että voin olla onnellinen ja minulla on syy onneen, olkoon rakkaani onnellinen ja olkoon hänellä onnen syyt. Olkoon ystäväni (nimi) onnellinen…" Siinä vaiheessa voi jo ilmestyä ajatus: "Niin, mutta eilen hän teki sitä ja sitä."

 

Pyrkimykseen liittyvät harjoitukset

 

Harjoitus on saada yhteys itseensä ja tuntea se, mitä tuntee, ja kuitenkin sanoa nämä sanat. Tämä harjoitus liittyy harjoitusten sarjaan, joissa kaikissa opetellaan yhtä asiaa: pyrkimystä. Pyrkimystä voimistetaan kuten lihaksia, tässä voimistetaan sydänlihasta. Jos se on jäykkä ja sulkeutunut, verrytellään ja avataan sitä tutkimalla omia tunteita samalla kun käydään läpi harjoituksen eri vaiheet. Tunnetaan se avoimuus, joka itsellä jo on ja tunnetaan sulkeutuneisuus. Rukous sanotaan sanoja muuttamatta.

Olkoot kaikki olennot onnellisia ja olkoon heillä onnen syyt.

Olkoot he vapaita kärsimyksestä ja kärsimyksen syistä.

Älkööt he koskaan olko erossa todellisesta onnesta, jossa kärsimystä ei ole.

Ja toimikoot he aina viisaasti ja oikeudenmukaisesti ilman halua omistaa läheisensä ja ilman vihaa muita kohtaan.

 

Jos toivoo, että sydän avautuisi elämän mittaan entistä enemmän, ja että oma rakkaus ja myötätunto voisivat laajentua, niin sillä on voimakas vaikutus, vaikka en tietäisikään tarkkaan, miten se toimii. Kyse ei ole ihannekuvan asettamisesta, sellaistahan ei voi koskaan saavuttaa ja jos yrittää, tuntee itsensä köyhäksi. On parempi edetä asteittain tunnistamalla omat tunteensa, mitä ne ovatkin.

 

Joskus tunne on se, että ei ole mitään tunnetta. Tunnista se ja toivo mielessäsi, että se rakkaus, mitä sinulla jo on, laajenisi. Hyväksy oma ärtymyksesi ja toivo, että eräänä päivänä voisit toivoa tälle sinua ärsyttävälle henkilölle kaikkea hyvää ja sitä, mikä tuottaa onnea. Kuten niin monissa Buddhan opetuksissa, tässäkin on paradoksi.

 

Jos toivoo hyvää toisille sanomalla niin, vaikka tunnetta ei ole mukana, se voi tuntua tekopyhältä. Et ole yksin puutteinesi, miljoonat, miljardit ihmiset tuntevat samoin. Olet rehellinen, ja silti pyrit tekemään tämän toivomuksen, herättämään itsessäsi ystävällisyyden, myötätunnon, ilon ja puolueettomuuden.  Tutki noita ominaisuuksia itsessäsi, sillä tutkimalla niihin voi saada yhteyden. Niistä tulee silta, joka yhdistää itsen muihin, ja vähitellen oppii olemaan heille läsnä. Se on parempi tapa kuin että pyrkisi olemaan ihanneihminen. Silloinhan itsen ja muiden välille syntyy muuri.

 

Harjoitus paljastaa ne muurit, jotka olemme rakentaneet. Voi irrottaa itsensä vihan muurista ja muista muureista, kun näkee ne ja toivoo. Elämänpiiri laajenee. Ensimmäinen toive on: "Toivon että voin olla onnellinen ja minulla on syy onnellisuuteeni." Mikä se syy on? Buddhalaiset opetukset ovat täynnä vastauksia siihen kysymykseen. Yksi vastaus on, että onni syntyy, kun kokee tyhjyyden, sydämen ja mielen avoimuuden syvällisesti. Arjen tasolla onni syntyy taitavasta toiminnasta, kun välttää sitä, etteivät omat teot saa kärsimyksen ketjureaktiota aikaan. Voimme valita pahennammeko vai parannammeko asioita sanoillamme ja teoillamme. Olisi hyvä miettiä omakohtaisesti, mikä on onnen perimmäinen syy.

 

Elämänpiirin laajentaminen

 

Käymme nyt harjoituksen vaiheet läpi, ja teidän tulisi valita jokin olento tai tilanne, joka herättää teissä kiitollisuutta, rakkautta, hellyyttä tai arvostusta. Aloitetaan alusta ja toivotaan itselle onnea ja onnen syitä. Toivon toteuttavani itsessäni piilevät mahdollisuudet ja löytäväni noiden mahdollisuuksien lähteen. Sitten siirrytään ihmiseen, josta välitetään paljon, jota kohtaan tunnetaan kiitollisuutta tms. ja toivotaan hänelle onnea ja onnen syitä. Sitten piiriä laajennetaan ystäviin, neutraaleihin ihmisiin, hankaliin ja vaikeisiin ihmisiin ja lopulta kaikkiin viiteen yhtä aikaa: itseemme, rakkaaseen läheiseen, ystävään, neutraaleihin henkilöihin ja vaikeaan ihmiseen. Kokeillaan, voidaanko tehdä niin, ja lopuksi toivotaan kaikille olennoille maailmankaikkeudessa pelkkää hyvää ja onnen syitä.

 

Toinen mahdollisuus on laajentaa piiriä alueittain, ajatella kotia tai paikkaa jossa on: olkoot kaikki tässä huoneessa olevat onnellisia ja olkoon heillä onnen syyt. Olkoot kaikki tässä kaupungissa olevat onnellisia, myös ne, jotka koen hankaliksi. Sitten laajennetaan toive koskemaan maata ja maanosaa ja lopulta koko maailmankaikkeutta. Joillekin tämä tapa sopii parhaiten.

 

Jos hyvän toivominen hankalalle tai neutraalille ihmiselle tuntuu vaikealta, kannattaa palata takaisin siihen rakkaaseen henkilöön, josta todella välittää, ja jonka kohdalla toivominen on helppoa. Sillä tavoin saa yhteyden voimavaroihinsa., löytää uuden inspiraation. Se on viitekohta, jota käytetään seuraaville tasoille siirryttäessä ja samalla tutkitaan, miten paljon tunnetta voi laajentaa. Tässä harjoituksessa opetellaan ystävällisyyttä todellista itseämme kohtaan ja sen jälkeen ystävällisyyttä muiden todellista itseä kohtaan.

 

Harjoitus

 

Aluksi istumme hiljaa muutamia minuutteja. Kun gongi kumahtaa kahdesti, aloitamme ohjatusti ja lopuksi taas istumme hiljaa muutaman minuutin ajan, kunnes gongi soi.

 

Aloitamme sillä rajallisella rakkauden tunteella, joka meillä on ja pyrimme laajentamaan sitä toivomuksen avulla. Ensin istutaan hiljaa, silmät voivat olla auki tai kiinni. (-) Tee sitten toivomus, joka koskee itseäsi. Voit mainita nimesikin, jos tahdot. "Toivon olevan onnellinen ja että minulla on perimmäinen syy onneen." Sano se uudestaan tavalla, jota pidät parhaana. Käytä sanoja niin, että ajatus on mukana ja toista toivomusta hitaasti useiden minuuttien ajan.(-)

 

Sitten, kun olet valmis, toivo samaa rakkaalle läheisellesi, joka on listalla. Sano hänen nimensä ja kuvittele hänen kasvonsa, jos siitä on apua. Sano: "Olkoon hän onnellinen ja olkoon hänellä perimmäinen syy onneen." Voi toivoa joko suhteellista tai absoluuttista onnea: arkielämän mukavuuksia ja terveyttä tai syvällisemmin toivoa, että hän todentaisi omat mahdollisuutensa ja löytäisi perimmäisen onnen syyn.

 

Tee parhaasi tunteaksesi sitä rakkautta, arvostusta tai kiitollisuutta, jota sinulla on tätä henkilöä kohtaan, jotta voit sanoa aidosti: olkoon hän onnellinen ja olkoon hänellä syy onneen. Toivo sitä, eikä ole väliä, vaikka tämä henkilö olisi jo kuollut aikaa sitten. (-)

 

Kun olet valmis, laajenna piiriä ja ota mukaan hyvä ystäväsi. Sano hänen nimensä, kuvittele hänen kasvonsa, jos siitä on apua ja sano: "Toivon että hän on onnellinen ja hänellä on syy onnen." Huolimatta siitä, mitä tunnet, sano ne sanat, tee toivomus hänen onnestaan. Ole rehellinen ja vaikka tuntisit sydämesi sulkeutuvan, harjoittele kuitenkin sen avaamista. Tunnista sulkeutuneisuus ja harjoittele lausumaan toivomusta: "Olkoot hän onnellinen ja olkoon hänellä syy onneen." (-)

 

Sitten, kun olet valmis, siirry yhteen tai useampaan neutraaliin henkilöön. Jos tiedät heidän nimensä voit käyttää sitä tai kuvitella heidän kasvonsa ja toivoa: "Olkoot he onnellisia, olkoon heillä onnen perimmäinen syy." (-)

 

Tuo sitten mieleesi sinua ärsyttävä henkilö, jota kohtaan tunnet suuttumusta ja laajenna piiriä tällä tavoin. Sano hänen nimensä ja kuvittele hänen kasvonsa, jos siitä on apua, samalla kun sanot: "Olkoon hän onnellinen a olkoon hänellä syy onneen." Voi olla että pelkäät häntä, että hän saa sinut sulkeutumaan kokonaan, tunnista nuo tunteet rehellisesti ja esitä kuitenkin toivomus siitä, että hän olisi onnellinen ja hänellä olisi onnen syyt.(-)

 

Tutki, voitko vilpittömästi toivoa hyvää toiselle samalla kun olet hänelle suuttunut. (-)

 

Käy sitten läpi kaikki viisi: itsesi, rakkaimpasi, ystäväsi, neutraali henkilö tai henkilöt ja hankala ihminen. Tätä vaihetta kutsutaan muurien murtamiseksi, niiden muurien, joita pystytämme itsemme ja muiden ihmisten väliin. Toivo kaikille onnea ja onnen syitä. Jos läheistä kohtaan on helppo olla hyväntahtoinen, tutki miten paljon voit laajentaa sitä tunnetta koskemaan kauempana olevia. Jos siitä on apua, voit sanoa heidän nimensä ja kuvitella heidän kasvonsa. (-)

 

Sinä itse, rakkaimpasi, ystäväsi, neutraali henkilö, ärsyttävä henkilö; olkoot he kaikki onnellisia ja olkoon heillä syy onneen. Kun tunnet olevasi valmis, voit toivoa hyvää vielä laajemmin, kunnes toive koskee koko planeettaa ja maailmankaikkeutta. Olkoon jokainen tässä huoneessa onnellinen ja olkoon heillä kaikilla onnen syy, alkaen siitä ja levittäen toivetta yhä laajemmalle. (-)

 

Gongi soi. Kun kuulette gongin äänen, palatkaa shamata ja vipashyana harjoitukseen. (-) Gongi soi uudelleen.

 

Kysymys: Myötätunnossa ilo ja suru tuntuvat olevan lähellä toisiaan. Miten tätä harjoitusta tehdään omissa arjen tilanteissa?

Ani Pema: Ehdotan, että aloitat itsestäsi. Piiriä ei voi laajentaa, ellei aloita tuntemalla myötätuntoa itseään kohtaan. Jos vaikkapa työpaikalla ihmiset ärsyttävät, eikä heidän kanssaan voi kommunikoida, omat tunteet on käsiteltävä ensin. On tunnistettava mitä tuntee rehellisesti, oltava avoin omille tunteilleen ja käytettävä omia sanoja. Esimerkiksi: "Toivon, että voin kohdata sen, mitä joudun kokemaan juuri nyt ja tiedän, että sillä tavoin itseni ja toisten väliin rakentuneet muurit alkavat hajota." Sanat eivät ole tärkeitä, eivätkä uskonnolliset teoriat, vaan muurit. Ihmiset eivät ehkä sovellu mihinkään viidestä luokasta, mutta heidät voi kuitenkin ottaa harjoituksen piiriin, jotta saa tuntuman muureihin, joita on pystyttänyt heidän ja itsensä väliin. Ja sitten, ei pidä syyttää itseään muurien pystyttämisestä. Emme yritä muuttua hyvän malli-ihmisen kaltaisiksi, vaan nöyrtyä pehmentyä ja avautua. Tämä on tavallaan hyvin itsekäs harjoitus, joka jollakin kummallisella tavalla kuitenkin kehittää epäitsekkyyttä.

 

Kysymys: On vaikea sietää ajatusta kärsimyksestä pakenematta sitä.

Ani Pema: Tämähän on kasvuprosessi ja siihen kuuluu se, että antaa itselleen luvan epäonnistua. Havaita epäonnistuneensa kerta kerran jälkeen ja olla pitämättä sitä esteenä täydelliselle valaistumiselle. Pyrkimys on tärkeintä, pyrkimys avata sydäntään ja mieltään. Harjoituksessa kohdatut asiat ovat varsin henkilökohtaisia, ja kun ei pakene niitä, alkaa erottaa, mikä on kärsimyksen siemen ja mikä onnen siemen. Se on hidas prosessi. Olen kuitenkin huomannut, että kaikilla meillä tuntuu olevan intuitiivista viisautta, niin että saa selvitetyksi omat asiansa. Se ei ole vaikeinta, vaikeinta on muuttaa ikivanha itsekeskeinen toimintamallinsa.

 

Tietää olevansa itsekeskeinen, että kärsimys johtuu siitä, ja sanoo: "Toivon että olisi onnellinen ja minulla olisi onnen syyt." Tahdon pysyä tällaisena ja löytää viisauden siitä. Tahdon löytää hyvän sydämen keskellä tätä mitä pidän suurimpana esteenäni. Kukaan muu ei tee sitä puolestani, minun on selvitettävä tämä asia itse ja täytyy olla valmis kokeilemaan. Pidä elämääsi kokeena. Ainakin koemateriaalia on riittämiin!

 

Kysymys: Olen aloittelija, ja voin olla läsnä vain pikku hetkisen ja sitten ajatukset vievät mukanaan, eikä maitriharjoitus onnistu.

Ani Pema: Niin ihmisille yleensä käy, siksi sanonkin, että ei pidä yrittää tavoitella ihannekuvaa. Perusohje on tämä: "Ole läsnä, keskity hengitykseesi, ja kun ajatuksia tulee, nimeä ne ajatuksiksi ja tule takaisin hengitykseen." Usein ihmiset sanovat, että he eivät tienneet, etteivät ole läsnä. Täydellinen läsnäolo on valaistuminen. Se alkaa siitä, että havaitsee, ettei ole läsnä nykyhetkessä vaan ajatukset vievät mukanaan.

 

Myös maitriharjoitus on kuin peili, se näyttää meille todellisen mielentilamme. Voitko katsoa itseäsi arvostelematta ja tuomitsematta? Vanhat arvojärjestelmät pita hylätä ja vain katsoa. Voiko katsoa itseään ja muita ilman että leimaa tiettyjä asioita pahoiksi, voiko katsoa niitä hyvällä sydämellä? Alussa ei voi, mutta siksi harjoitellaan. Harjoitellaan näkemään oma olemus koko täyteydessään ja sitten muiden olemus ilman nimilappuja.

 

 

MYÖTÄTYNNON HARJOITTAMINEN

City Retreat, Berkeley Shambhala Center, 18.6.2001


ASKEL YKSI

Aloitamme siitä, missä myötätuntoa jo on. Trungpa Rinpoche sytytti sen itsessään muistamalla lapsuudessa näkemäänsä tapausta, jolloin hän seisoi luostarin katolla ja näki, miten väkijoukko huvitteli kivittämällä koiranpennun kuoliaaksi. Hän oli liian kaukana eikä voinut tehdä mitään auttaakseen. Tuskallisinta oli nähdä ihmisten pitävän hauskaa tuossa tilanteessa.

 

Jos voi ajatella jotain vastaavaa, seuraava askel on toivoa, että osapuolet olisivat vapaita kärsimyksestä ja sen syistä. Jos ajattelen laboratorioiden koe-eläimiä, harjoitus on helppoa. En kerta kaikkiaan tahdo niiden kärsivän sillä tavoin. Se on täysin selvää, tahdon ne pois noista kokeista.  

 

Mitä enemmän teen tätä harjoitusta, sitä voimakkaammaksi tulee tunne siitä, että toivon kaikkien vapautuvan fyysisistä sairauksista ja katastrofeista, terrorismista ja kaikesta pahasta, mitä tapahtuu ympärillämme. Joskus sille ei voi mitään, mutta pahinta on katkeruus, syytökset ja viha, joka tapahtumiin liittyy. Sillä pahennetaan asiaa. Vaikka emme voisikaan estää sairautta ja onnettomuuksia, niihin ei tarvitse liittyä vieraantumista ja yksinäisyyttä. Sen me teemme itse itsellemme. Aloitetaan siitä, mikä on mahdollista muuttaa ja toivotaan: "Olkoon hän vapaa kärsimyksestä ja kärsimyksen syistä."

 

ASKEL KAKSI

Seuraavaksi teemme sen itsellemme toivomalla: "Toivon että olen vapaa kärsimyksestä ja sen syistä." Jos itsellä ei ole mitään erityistä ongelmaa juuri nyt, voi keskittyä taipumukseen pahentaa asioita, syyttää muita, suuttua ja katkeroitua, arvostella muita ja sääliä itseään. Taipumus pahentaa asioita on kärsimyksen juuri.

 

ASKEL KOLME

Kolmanneksi herätetään myötätunto ystävää kohtaan. Valitse joku läheinen ihminen, jolla on jokin todellinen kipu, ja keskity toivomaan, että hän olisi vapaa kärsimyksestä ja sen syistä. Koeta tehdä harjoitus mahdollisimman todentuntuiseksi muistuttamalla itsellesi miltä myötätunto alun perin tuntui, kun se heräsi sinussa, ja ohjaa se sitten tähän henkilöön olemalla läsnä ja toivomalla hänen parastaan. Tarkkaile mitä tapahtuu. Huomaa myös, jos este ilmestyy eteesi ja ajattelet: "En pysty tähän." Jos teet harjoituksen, bodhicitta kyllä on olemassa, ja koet sen, mitä on sanojen takana. Sitä juuri harjoittelemme.

 

ASKEL NELJÄ

Sitten otamme kohteeksi neutraalit ihmiset. Koska heistä ei tiedä paljon, saattaa keksiä jonkin tarinan, mutta harjoitustarkoituksessa niin voi tehdä. Neutraalit ihmiset ovat esimerkiksi vastaantulijoita kadulla. Ihmisiä, jotka eivät näytä kärsivän hirvittävästi, mutta käännämme huomiomme heihin ja toivomme, että he olisivat vapaita kärsimyksestä ja kärsimyksen syistä, jos heille on tapahtunut jotakin.

 

Tarkkaile taas mitä tapahtuu. Jos myötätunto virtaa vapaasti, koet se kyllä. Toista toivomusta rukouksen sanoin ja voit käyttää myös omia sanojasi. Bodhicitta kasvaa ja laajenee kuin kukka auringossa. Jos tunteesi estyvät, kohtaa ongelmasi ja löydä bodhicitta siitä. Se ei ehkä tunnu myötätunnolta, se voi tuntua helvetiltä, mutta jos voi tuntea sulkeutuneisuutensa edes muutaman sekunnin ajan, sillä on voimakas vaikutus. Se osoittaa uutta suuntaa.

 

ASKEL VIISI

Ajattele sitten henkilöä, johon sinulla on kielteinen suhde ja toivo, että hän olisi vapaa kärsimyksestä ja kärsimyksen syistä. Vaikka sitä on vaikea sanoa ääneen, totuus on, että iloitsemme, kun vihollisillemme käy huonosti. He vahingoittavat meitä ja tahdomme heidänkin kärsivän. Älä tunne tunnontuskaa, mutta huomaa millaisia tunteesi ovat. Sano siten toivomus rukouksen sanoin ja huomaa sen vaikutus.

 

ASKEL KUUSI

Keräämme sitten yhteen kaikki viisi kohdetta: itsemme, koe-eläimen tms. myötätunnon herättäjän, läheisen ystävän tai perheenjäsenen, neutraalit ihmiset (yhden tai useampia) ja vihollisen (yhden tai useampia). Koetetaan lähettää myötätuntoa kaikkiin viiteen kohteeseen sanomalla: "Toivon, että me kaikki, siis tämä pieni ryhmä, jonka yhdessä muodostamme, olisimme vapaat kärsimyksestä ja sen syistä."

 

ASKEL SEITSEMÄN

Laajennetaan harjoitus koskemaan kaikkia olentoja.

 

Harjoitusta voi yksinkertaistaa niin, että käytetään vain vaiheita yksi ja kaksi ja kolmantena voi olla kuka tahansa valittu kohde ja neljäntenä kaikki olennot. Lyhyin muoto on sanoa: "Toivon että olen vapaa kärsimyksestä. Toivon että olet vapaa kärsimyksestä. Olkoot kaikki olennot vapaita kärsimyksestä."

 

Muut bodhimieleen liittyvät opetukset

Kotisivulle