Ani Pema Chödron:

 

Vastatuulessa

 

Mitä suorin neuvo oman todellisen luonnon löytämiseksi on tämä: harjoita sitä että et vahingoita ketään – et itseäsi etkä muita – ja tee joka päivä voitavasi auttaaksesi muita.

 

Jos voi pitää tämän ohjeen sydämessäsi ja alkaa käyttää sitä, huomaa luultavasti melko nopeasti, ettei se ole niin helppoa. Usein käy niin, että ennen kuin huomaakaan, joku on ärsyttänyt itseä, ja joko suoraan tai epäsuorasti on antanut takaisin samalla mitalla.

 

Sen takia, kun aikomus on vilpitön mutta asiat kääntyvät meitä vastaan, useimmat tuntevat, että hyvät neuvot olisivat tarpeen. Tarvitsisimme lisäneuvoja siitä, miten valaista ja kääntää toisin päin juurtuneet tapamme lyödä ja syyttää.

 

Neljä menetelmää pysyä rauhallisena ovat tukena kehitettäessä kärsivällisyyttä olla avoin sille mitä tapahtuu, sen sijaan että toimisi automaattisesti. Nämä neljä menetelmää ovat:

  1. älä pystytä maalia nuolelle
  2. ajattele sydämelläsi
  3. näe esteet opettajina
  4. pidä kaikkia tapahtumia unena

 

Älä pystytä maalia nuolelle

 

Ensinnäkin, ellet ole nostanut pystyyn maalia, siihen ei voi osua nuolella. Tämä tarkoittaa, että joka kerran kun vastaat sanoin ja teoin jotka satuttavat vahvistat totuttua tapaa vihastua. Sitten on selvää että tiellesi lentää aina paljon nuolia.

 

Lyömisen malli voi olla hyvin vahva, mutta joka kerran kun sinua ärsytetään, sinulle annetaan mahdollisuus tehdä eri tavoin. Valinta on omasi: voit vahvistaa tuskallista ja vammauttavaa tapaa reagoida, tai karistaa sen vähä vähältä pysymällä rauhallisena.

 

Joka kerta kun istut hiljaa levottomuutesi ja polttavan vihasi kanssa – näyttämättä sitä ulospäin ja myöskään tukahduttamatta sitä – kesyynnyt ja voimistut. Joka kerta kun toimit vihassa tai tukahdutat sen, heikkenet, sinusta tulee yhä enemmän kävelevän maalin kaltainen. Kun vuodet kuluvat, yhä useammat asiat tekevät sinut hulluksi.

 

Sinun on ymmärrettävä, että jos voit pysyä paikoillasi silloin, kun haluat kostaa, vaikka vain puolitoista sekuntia pidempään kuin koskaan aiemmin – alat hajottaa aggression mallia, joka muuten jatkuu ikuisuuksiin ja vahingoittaa sekä itseäsi että muita.

 

Ajattele sydämellä

 

Toinen ohje on ajatella sydämellä: vihastuneena voi keskittyä siihen ystävällisyyteen ja myötätuntoon, joka itsessä jo on.

 

Jos mielisairas henkilö hyökkää kimppuusi, on mahdollista ymmärtää, että hän ei tiedä mitä hän tekee. On mahdollista ajatella sydämellä ja tuntea surua siitä, että tämä raukka on menettänyt itsehallintansa ja vahingoittaa itseään lyömällä muita. On mahdollista, että vaikka tunnetkin pelkoa, et tunne vihaa – saatat jopa haluta auttaa tätä henkilöä jos voit.

 

Itse asiassa mielenvikainen on paljon vähemmän hullu kuin terve henkilö joka vahingoittaa muita, sillä ns. terveiden on mahdollista oivaltaa, että he kylvävät oman kurjuutensa siemeniä, omaa hämmennystään ja epätyydytystään. Nykyinen aggressio tuottaa lisää yhä voimakkaampia vihaisia käyttäytymismalleja. Aina vihaisen henkilön elämä on tuskallista ja yleensä ottaen hyvin yksinäistä. Se joka vahingoittaa, on niiden käyttäytymismallien vaikutuksen alla, jotka voivat tuottaa kärsimystä loputtomiin.

 

Tämä on siis toinen menetelmä: muista, että sitä joka vahingoittaa sinua, ei tarvitse ärsyttää lisää eikä itsesi tarvitse välttämättä ärsyyntyä. Voit ajatella sydämelläsi ja huomata, että joka hetki miljoonia ihmisiä polttaa vihan tuli, aivan niin kuin teitä kahta. Istu hiljaa levottomuutesi ja vihan tuskan kanssa, toimimatta ulkoisesti sen mukaan ja tukahduttamatta sitä. Anna tuon energian kärventävän laadun kesyttää itsesi ja tehdä sinusta ystävällisempi.

 

Näe esteet opettajina

 

Kolmas ohje on nähdä vaikeudet opettajina. Ellei ketään opettajaa ole läsnä antamassa sinulle henkilökohtaisia ohjeita siitä, kuinka lakata vahingoittamasta itseäsi ja muita, ei se mitään! Elämä itse tarjoaa mahdollisuudet oppia miten pysyä rauhallisena. Kiusankappale, joka häiritsee niin kovasti sinua – kuinka ilman tätä henkilöä voisit harjoittaa kärsivällisyyttä? Miten muuten koskaan saisit mahdollisuuden tuntea vihan energiaa niin läheisesti, että se menettää voimansa?

 

Sanotaan, että opettaja on aina kanssamme. Opettaja näyttää jatkuvasti tarkkaan, missä kohtaa tiellä olemme ja rohkaisee meitä rentoutumaan ja avaamaan sydämemme ja mielemme, rohkaisee meitä olemaan puhumatta ja toimimatta samalla vanhalla tavalla, joka ei johda mihinkään ja hän rohkaisee myös olemaan tukahduttamatta ja eristäytymättä. Niin että tällä kertaa, kun tuo sama henkilö taas pelottelee tai loukkaa sinua, annatko takaisin, niin kuin olet tehnyt sata kertaa aiemmin, vai oletko älykäs ja teet tällä kertaa jotain erilaista?

 

Juuri silloin, kun olet hiiltymäisilläsi, muista tämä: sinä olet oppilas, jolle paraikaa opetetaan, miten istua hiljaa energian kulmikkuuden ja epämukavuuden kanssa. Olet oppilas, joka on haastettu säilyttämään tasapaino ja avautumaan mahdollisimman suurella rohkeudella ja ystävällisyydellä.

 

Joskus ehkä pakenet, toisinaan potkit ja kiljut ja joskus pysyt tasapainossa. Jotenkin tämä kaikki kuitenkin vähitellen muuttuu kyvyksesi olla vahingoittamatta ja osaksi kykyäsi ymmärtää muiden tuskaa ja hämmennystä ja auttaa heitä.

 

Näiden ja kaikkien muidenkin ohjeiden ongelma on, että meillä on taipumus jäykistyä niihin ja tulla jyrkiksi. Me tulemme jäykiksi ja kiristymme rentoutumisen ja kärsivällisenä pysymisen yrittämisestä.

 

Pidä kaikkea mitä tapahtuu unen kaltaisena

 

Silloin auttaa neljäs ohje. Helpottaa, kun pohdiskelee että se, joka on vihainen, viha itsessään ja vihan vastaanottaja, kaikki kolme ovat niin kuin unta.

 

Elämäänsä voi pitää elokuvana, jossa itse on väliaikaisesti pääroolissa. Voi miettiä oman käsillä olevan tilanteensa aineettomuutta sen sijaan, että pitää kaikkea varsin tärkeänä. Tämä vakava taistelu, tämä suuri ongelmallinen (tai itseoikeutettu) minä ja tämä tärkeä henkilö, joka vastustaa itseä, voivat kaikki keventyä huomattavasti.

 

Kun herää unesta, tietää, että unien viholliset ovat harhaa. Sillä oivalluksella on suuri vaikutus draaman merkittävyyteen. Sen sijaan että toimimme impulssien varassa, voimme hidastaa ja kysyä itseltämme: ”Mikä on tämä suuren suuri minä, jota on niin loukattu? Ja kuka tämä toinen oikein on voidakseen vaikuttaa minuun näin? Mitä ovat ylistys ja syytökset, jotka saavat minut koukkuun kuin kalan, jotka polttavat minut kuin liekki yöperhosen? Mitä oikein on tekeillä, kun ulkoiset asiat voivat kiepauttaa minut toivosta pelkoon, onnesta kurjuuteen niin kuin tennispallon?”

 

Pohdiskele sitä, että nämä ulkoiset asiat, samoin kuin nämä tunteet ja tämä valtavankokoinen tunne itsestä ovat muuttuvia ja ilman ydinolemusta, niin kuin muisto, näytelmä tai uni.

 

Kun havaitsee olevansa vihansa vanki, täytyy muistaa, että hyökkäykseen tai tukahduttamiseen ei ole mitään perustetta. Ei ole perusteita vihalle eikä häpeälle. Hereillä tai unessa me vain liikumme yhdestä unenkaltaisesta tilasta toiseen. Kun muistat tämän ohjeen, saatat huomata, että se auttaa sinua irrottamaan otteesi ja avaamaan mielesi.

 

 

Nämä neljä menetelmää käsitellä vihaa ja oppia hiukan kärsivällisyyttä ovat tulleet meille Kadampa-mestareilta 1000-luvun Tiibetistä. Ne on annettu rohkaisuksi entisaikojen oppilaille ja ne ovat aivan yhtä hyödyllisiä tänään. Kadampa-mestarit neuvoivat olemaan viivyttelemättä. He innostivat meitä käyttämään ohjeita välittömästi – vielä tänään – odottamatta otollisempia aikoja.

 

muita opetuksia

kotisivulle