Akong Tulku Rinpoche

 

Mitä on dharma

Puhe Nidrumissa Belgiassa 24.3.2003

 

Haluaisin puhua siitä, mitä dharma on ja mitä se ei ole. Sana "dharma" merkitsee toimintaa, ja dharman vastaiset teot ovat myös toimintaa. Tavallisesta dharmalla kuitenkin tarkoitetaan myönteistä motivaatiota, joka johtaa hyviin ja hyödyllisiin tekoihin, sellaisiin joista on hyötyä itselle ja muille. Ei-dharma voi olla neutraali teko, mutta useimmiten se on jotain, mikä tehdään kielteisellä motivaatiolla ja sen tähden tulos sellaisesta teosta on hyvin kielteinen.

 

Otetaan yksinkertainen esimerkki: teen keittäminen. Teko sinänsä ei ole hyvä eikä huono. Dharman mukaista on tehdä teetä kaikille, ja toivoa, ettei kukaan olisi janoinen. Dharman vastaista on ajatella vain itseään. Kun teetä keitetään, samalla kun sitä tekee itselleen, voi tehdä muillekin, vaiva on sunnilleen yhtä suuri. On keitettävä vettä joka tapauksessa. Kun keittää sitä muille, kaikki hyötyvät ja itsellekin tulee iloinen mieli. Jos ajattelee pelkästään itseään, ylimääräinen vesi heitetään pois ja niin tuhlataan sekä vettä että sähköä.

 

Yleensä dharmaa pidetään jonakin arjesta täysin erillään olevana asiana. Jos tulee dharman piiriin ja ajattelee niin, alkaa tuntea syyllisyyttä. On totta, että dharma aiheuttaa muutoksen ihmisen ajattelussa, mutta ei välttämättä käytöksessä. Dharmalla tarkoitetaan myönteistä ajattelua, siinä kaikki. Sen myötä teotkin muuttuvat hyviksi. Tekoja ei tarvitse muuttaa erikseen. Voi jatkaa elämäänsä sellaisena kuin on, hyvänä dharmanharjoittajana oleminen merkitsee asennetta.

 

Jos oma mieli on vahva, ei tarvita ulkoisia apukeinoja: rukouksia, valoja tai itsekuriin liittyviä sääntöjä. Jos on vahva, ja pystyy pitämään sitoumuksensa, ei tarvitse muuttua. Useimmat ihmiset muuttavat ulkoisia asioita elämässään oman kehityksensä takia. Heillä on pyrkimys hyvään, mutta oman heikkoutensa tähden he ottavat luostarivalat tms. ulkoisen kurin merkit itselleen. Se antaa voimaa. Silloin sisäisellä sitoumuksella on ulkoisten tekojen muoto. Munkin ja nunnan vaatteet eroavat tavallisista vaatteista. Tarkoitus ei ole erottua muista tai näyttää olevansa muita parempi, mutta luostarivala on eräänlainen sitoumus, ja univormu liittyy siihen. Kun huonoja ajatuksia sitten juolahtaa mieleen, pelkästään mielen tasolla otettu vala tulee rikottua helposti, koska se unohtuu. Jos sen sijaan käyttää munkin tai nunnan vaatteita, paha teko johtaa häpeään. Munkki ei voi esimerkiksi tappaa. Vaatteet estävät tekemästä sellaista tekoa. Se vähentää vihaa väliaikaisesti ja on aikaa selvittää asiaa muilla keinoin. Siksi turvaudumme, otamme valoja ja sitoudumme harjoituksiin. Se antaa harjoitukselle voimaa.

 

Mitä dharman harjoitus siinä tapauksessa merkitsee? – Se merkitsee ensinnäkin myönteistä ajattelua ja toiseksi myönteisiä tekoja. Myönteinen ajattelu tarkoittaa sitä, että ei koko ajan ajattele itseään, omia ongelmiaan ja omaa onneaan. Sellainen ajattelu on hyvin rajoittunutta, eikä siitä ole paljon hyötyä. Omaa onnea ei voi erottaa muiden onnesta. Kun ajattelee muiden parasta, oma onni sisältyy siihen. Itse ei jää koskaan "kyydistä". Jos tahtoo kuljettaa ihmiset paikasta A turvaan paikkaan B, pääsee itsekin perille sen tähden, että keskittyy huolehtimaan muista. Jos ajattelee vain itseään, matka voi olla vaarallinen.

 

Laajakatseisuudella (muiden edun ajattelemisella) on etunsa kapeakatseisuuteen (omaan etuun keskittymiseen) verrattuna. Dharma merkitsee vapautumista tietämättömyydestä ja tyhmyydestä. Dharman vastaisesti ajattelevat pysyvät tietämättömyydessä, koska eivät käännä katsettaan ulospäin. Kapealla motivaatiolla tehdyt teot kääntyvät helposti dharmaa vastaan. Laaja motivaatio auttaa vapautumaan tietämättömyydestä.

 

Tavallisesti emme rukoile emmekä mietiskele, emme opiskele dharmaa, mene retriitille emmekä turvaudu tai ota luostarivaloja. Ne kuitenkin antavat sitoumukselle pontta. Se ei merkitse, että muuttuisi erilaiseksi kuin muut ihmiset, dharma voi olla hyvin yksinkertaista. 20. vuosisadalla synnyttyämme elämämme ei ole koskaan ollut yksinkertaista. Olemme tehneet siitä erittäin monimutkaista ja yksinkertaisuudesta on tullut mitä vaikein asia. Elämämme on hyvin aktiivista, emme voi istua hiljaa paikallamme minuuttiakaan, emmekä keskittyä yhteen asiaan. Elämässämme kaikki muuttuu jatkuvasti. Meidän täytyy vaihtaa vaatteet joka päivä ja syödä monenlaisia ruokia. Tarvitsemme useita TV-kanavia ja yhteyksiä moniin ihmisiin päivittäin.

 

Koska emme voi elää yksinkertaista elämää, emme voi myöskään harjoittaa dharmaa yksinkertaisella tavalla. Tarvitsemme yksilöllisiä vaihtoehtoja ja siksi niitä dharmassa myös on. Dharma voidaan esittää muodossa, johon liittyy palvontaa ja se voidaan esittää pelkistettynä. Se voidaan esittää opiskeltavana asiana tai mietiskelyä voidaan korostaa. Se voidaan esittää terapeuttisena menetelmänä tai motivaation kohentamisena arjen keskellä. Ihmiset voivat valita näistä vaihtoehdoista ja näin jokaisen on helppo lähestyä dharmaa.

 

Jotkut kuitenkin valittavat, että dharma on liian monimutkaista. He tahtovat yksinkertaista dharmaa. Dharmahan on yksinkertaista, mutta sitä ei pystytä ottamaan vastaan sellaisena. Me itse teemme siitä monimutkaista. Dharma voidaan esittää monimutkaisena. Buddha opetti saman asian eri ihmisille kääntämällä dharman pyörää kolmesti. Hän antoi kolme erilaisilta näyttävää opetusta. Heitä, joilla oli yksinkertainen mieli, hän opetti yhdellä tavalla, heitä, joilla oli monimutkainen mieli, hän opetti toisella tavalla, ja heitä, joilla oli sekä yksinkertainen että monimutkainen mieli, hän opetti kolmannella tavalla.

 

Hän sanoi, että nämä opetukset olivat kuin tikapuiden puolat, eikä voida sanoa, että yksi askelma olisi parempi kuin toinen. Ne liittyvät toisiinsa, ja ensimmäinen askelma on jossain, mutta missä, se riippuu siitä, onko kiipeämässä ylös vai alaspäin. Jokainen tikapuiden puolaa vastaava opetus on täydellinen alusta loppuun. Yhteensä Buddha opetti 84000 erilaista opetusta, ja jokainen niistä sisältää kaikki muut. Hänen pyhyytensä Dalai Lama on usein sanonut, että eri tiibetinbuddhalaiset koulukunnat, hinayanan, mahayanan ja vajrayanan kulkuneuvot ja muut uskonnot koskevat kaikki samaa asiaa. Voi uskoa niin kuin haluaa, jos löytää uskostaan hyvyyttä ja hyötyä. Voi uskoa Luojaan, joka on luonut taivaan ja maan, ihmiset ja eläimet, jos kokee sen myönteisenä arvona ja olevan hyödyksi. Voi myös uskoa, että kaikki on syntynyt luonnostaan ilman Luojaa tai Jumalaa. Jos uskosta on hyötyä, sillä mihin uskoo, ei ole merkitystä. Yhdistä uskoon hyvä motivaatio ja myötätunto ja usko kuten haluat, yksi uskomus ei ole toista parempi. Se, mikä on itselle läheisin uskomus, on paras. Motivaatiomme on itse päätettävissämme. Jos toimimme huonolla motivaatiolla, tulos on kielteinen, hyvällä motivaatiolla tehtyjen tekojen seuraukset ovat myönteisiä. Voimme itse valita, tahdommeko positiivisen vai negatiivisen tuloksen. Ihmisinä meillä on mahdollisuudet sekä hyvään että pahaan. Ei ole niin, että toiset olisivat parempia ja toiset pahempia. Kaikilla on mahdollisuus kumpaankin. Hyväksi kutsutaan henkilöä, joka ajattelee myönteisesti ja tekee hyviä tekoja. Se, joka ajattelee negatiivisesti, näkee kaiken kielteisenä ja muuttuu kielteiseksi. Se ei tarkoita, ettei voisi muuttua. Hyvyys ja pahuus ovat itse luomiamme asioita. Jos tahtoo, voi muuttua. Vanhan voi hajottaa ja rakentaa uuden, tai muuntaa entiset asenteensa.

 

Myönteisyys luo laajan näkökulman asioihin ja ongelmiin löytyy ratkaisuja helpommin. Elämässä kohdatut ongelmat eivät myönteisellä mielellä tunnu niin suurilta. Kielteistä elämänasennetta voi verrata tunneliin. Alussa se saattaa olla avarakin, mutta se kapenee: minun päänsärkyni, minun jalkakipuni, minun opintoni, minun työni, onneni, vaatteeni jne. Kaikki liittyy aina vain itseen. On kuin kulkisi yhä ahtaammaksi käyvässä tunnelissa, jolla ei ole loppua, ja siitä on vaikea päästä vapauteen. Kielteinen kehityssuunta on kapeneva. Kehityssuunta on myönteinen, kun tunnelin päässä sarastaa valo. Jos ajaa autolla tunnelissa ja tunnelin pää alkaa häämöttää, ensin näkee vähän valoa ja tuntee hiukan hyvää mieltä. Kun ajetaan edelleen, valo lisääntyy ja sitten näkyy vuoria, virtaava joki, koko maisema kaikessa kauneudessaan. Kaikki se, minkä voi hyväksyä ja sulattaa, ilman suruja.

 

On erittäin tärkeää, että motivaatio on oikea ja näkemys avara. Emme saisi muuttua laboratoriorottien kaltaisiksi. Rottia voidaan kouluttaa juoksemaan radalla tietty matka, esim. 35 cm. Radan päässä on herkkupala palkinnoksi. Jos rataa pidennetään 10 cm:llä, rotat pysähtyvät ennen radan loppua, koska ne ovat tottuneet 35 cm pituiseen rataan. Ne eivät juokse rataa loppuun, vaikkei mitään estettä ole ja vaikka palkinto odottaa. Me ihmiset olemme rottien kaltaisia, emme pysty rikkomaan rajaa hyvän ja pahan, onnen ja surun välissä. Jos olemme onnellisia, etsimme onnea joka päivä ja takerrumme siihen. Jos olemme onnettomia, jäämme kiinni ongelmiimme. Kuljemme edestakaisin samaa rataa joka päivä. Tarvitsisimme matkaan pidennyksen, laajemman näkökulman, emme saisi olla riippuvaisia välimatkasta, johon olemme tottuneet. Pitäisi harjoitella valmiutta edetä niin pitkälle kuin tarve vaatii.

 

Buddhalaisuudessa puhutaan paljon myötätunnosta. Useissa kielissä (ranskaksi, saksaksi) myötätunto tarkoittaa jotakin paljon pinnallisempaa kuin tiibetiksi. Minulle on kerrottu, että näissä kielissä se kuvaa lähinnä säälin tunnetta. "Voi sinua kärsivää raukkaa." Buddhalaisuudessa myötätunto merkitsee jotain muuta. Esimerkkinä on äidin rakkaus ainoaa lastaan kohtaan. Äiti on valmis tekemään kaikkensa lapsen parhaaksi. Äiti ei odota lapselta vastapalvelusta. Tämä on yksisuuntaista myötätuntoa ilman odotuksia. Oikein hyvä äiti toivoo, että hänen lapsensa olisi onnellinen. Hän pitää huolta lapsestaan hinnalla millä hyvänsä eikä odota, että lapsi ostaisi hänelle ruokaa ja vaatteita. Lapsi on osa äitiä ja äiti tekee kaikkensa lapsen hyvinvoinnin eteen, ei vain ajallisen onnen vaan myös pysyvän, lopullisen onnen hyväksi. Se on esimerkki buddhalaisesta myötätunnosta.

 

Kun äiti imettää lasta, tämä saattaa purra rintaa, mutta äiti vain ihastelee lastaan. Lapsi voi sohaista äitiä silmään sormillaan, mutta äiti pitää lapsesta edelleen. Kun lapsi vetää äitiä tukasta, tämä ajattelee, miten mukava lapsi hänellä on. Jos lapsi ei anna äitinsä nukkua koko yönä, tämä silti pitää lapsesta. Hän ei suutu, vaan jaksaa olla ystävällinen. Hän voi näyttää suuttuneelta, jos lapsi leikkii tulella, mutta hän ei rankaise lasta vihassaan vaan myötätunnossaan. Sellainen myötätunto ei tunne rajoja. Kun myötätuntoa kaikkia olentoja kohtaan mitataan, ei ole väliä millaisen vastaanoton saa. Toiveen auttaa kaikkia olentoja ei pitäisi kadota missään olosuhteissa.

 

Ehkäpä tämä riittää. Itselläni on kokemusta, koska minulla on lapsia ja teilläkin on lapsia. Lapset rikkovat arvokkaasta omaisuudestasi 1 - 5 prosenttia. Huonekalut särkyvät, pöytään tulee veitsenviiltoja. Vanhemmat eivät suutu vaan esittelevät ylpeänä: "Tämän lapseni teki eilen." Albumiin liimataan kuvia ja muistoja lapsen syntymästä, ajoista jolloin hän sanoi ensimmäiset sanansa ja oppi kävelemään. "Tässä on ensimmäinen tihutyö, jonka hän sai aikaan." Tässä on hänen kiharansa.

 

Kysymys (kuulumattomissa).

Rinpoche: En tiedä, miten monta äitiä löytyy, jotka eivät välitä itsestään. Ehkä Äiti Teresa. Ei ole olemassa ihmistä, joka ei välittäisi itsestään. Itsestä huolehtiminen on eri asia. Voi näyttää siltä, että joku ei huolehdi itsestään ulkoisesti, mutta sisäisesti jokainen kyllä välittää itsestään. Kaukoidässä, Aasiassa äitien tehtävänä on huolehtia kaikista muista, ystävistä ja vieraista. Heille annetaan ruokaa ensin. Äiti ei ehkä edes syö muun perheen kanssa, vaan varmistaa, että muille riittää. Ei hän silti jätä syömättä. Joko hän syö ruoanlaiton lomassa tai sitten, kun muita ei ole paikalla. Päällisin puolin näyttää, että ystävällisyydessään he unohtavat itsensä täysin. Se on kulttuuriin liittyvä tapa. Ei ole ketään niin myötätuntoista, ei naista eikä miestä, että olisi antanut kaiken ja kuollut nälkään.

 

Kysymys: Kun kohtaa kielteisyyttä, onko mitään järkeä pysyä myönteisenä, tietäessään, ettei se auta? Miten voin välttää tekemästä jotain harkitsematonta?

Rinpoche: Olemme kaikki vastuussa omista teoistamme. Emme ole täällä kasvattamassa toisia vaan tehtävämme on pitää huolta omista teoistamme. Jokainen kasvattaa itse itseään ja pitää huolta itsestään. Tarkoitus on vapautua kärsimyksen syistä, ei lisätä niitä. Sitten kärsimys lakkaa. Jos vain tutkii muiden vikoja eikä tee mitään itselleen, kärsii varmasti.

 

Kysymys (kuulumattomissa).

Rinpoche: Jos joku on loukkaantunut, vie hänet sairaalaan. Tosin Kiinassa ja Intiassa voi käydä niin, että joudut syytteeseen hänen satuttamisestaan. Nepalissakaan kukaan ei sakkojen pelossa tule auttamaan, vaikka joku makaisi kadulla. Jos autat, onko se myönteistä vai kielteistä? Alussa se näyttää hyvältä teolta, mutta lopussa voi käydä niin, että kärsit siitä itse. On harkittava asiaa tilanteen mukaan. Esimerkiksi itse tiibetiläisenä lääkärinä voisin tietää, miten auttaa sairauskohtauksen saanutta henkilöä Britanniassa, mutta on viisaampaa kutsua ambulanssi. Jos auttamisyritykset päättyvät huonosti, ei enää jaksa auttaa. Parasta lienee etsiä keskitie.

 

Kysymys: Koetan kehittää myötätuntoa itseäni kohtaan ja hyväksyä tunteeni. Voiko egonsa hyväksyä?

Rinpoche: Kyllä. Meillä on ego aina, ja jos emme ruoki sitä, siitä ei ole vahinkoa. Ruokkiminen merkitsee sellaisia ajatuksia kuin: "Annoin eilen ruokaa kerjäläiselle. Olen hyvin hyvä ihminen." Kun teet hyvää, hyväksy se vain, sitten ego ei pääse kasvamaan.

 

Kysymys: Eikö ole niin, että on rakastettava itseään voidakseen rakastaa muita?

Rinpoche: Luulisin, että jos rakastat muita, opit rakastamaan itseäsi sen myötä.

 

 

Akong Rinpochen opetuksia

Kotisivulle