Kenting Tai Situpa:

 

Kehon ja mielen terveys ja hyvinvointi

 

Tämä opetus annettiin New Yorkissa 24.11.1987.

Kahdestoista Tai Situ on kagyu-perimyslinjan Karmapasta seuraava patriarkka.

 

Siitä lähtien kun ihmisiä on ollut olemassa, kaikkien uskontojen, kulttuurien ja elämäntapojen päämääränä on ollut pitää huolta kehosta ja mielestä.

 

Kun tarkastelemme New Yorkin kaltaista paikkaa, näemme miljoonia ihmisiä jotka kulkevat ympäriinsä tehden erilaisia asioita. Kaikella kunnioituksella, jostakin näkökulmasta katsellen se on niin kuin katselisi muurahaisia. He kaikki yrittävät huolehtia kehostaan ja mielestään. Mitäpä muuta? Tämä on siis laaja aihe: terveen kehon ja terveen mielen tärkeys ja näiden kahden välinen yhteys.

 

Tarkastelkaamme buddhalaista valaistumisen käsitettä ja koettakaamme liittää se tähän aiheeseen. Valaistuminen eli buddhuus tarkoittaa sitä, että henkilö saavuttaa päämääränsä, toteuttaa mahdollisuutensa, että henkilö herää täysin ja kehittyy täysin. Kuka tahansa henkilö, kokonaan herätessään ja täysin kehittyessään saavuttaa buddhuuden. Sen saavuttaminen merkitsee tajunnantilaa, joka on täysin herännyt ja kehittynyt. Sellaisella ihmisellä on täydellinen ja terve mieli.

 

Kenellä tällä planeetalla on tervein mieli? Se saattaa kuulostaa dualistiselta, mutta sanastomme ja kielemme rajoitukset huomioon ottaen en juuri tunne syyllisyyttä jos sanon, että Buddhalla on tervein mieli. Hänen alapuolellaan joku saattaa olla toista terveempi, mutta jotain on kuitenkin vialla, niin ettei kenenkään mieltä voi pitää äärettömän terveenä. Älkää ottako tätä kirjaimellisesti, pohdiskelen vain otsikkoa.

 

Mielen ja kehon välistä yhteyttä voidaan tutkia katselemalla Buddhaan liittyviä yksityiskohtia. Kun joku tulee buddhaksi, mitä hänelle pitäisi tapahtua? Ellei ole tutustunut buddhalaisuuteen syvällisesti, kuulostaa siltä, että kun saavuttaa valaistumisen, häviää, muuttuu olemattomaksi. Niin ei ole. Valaistuminen tarkoittaa, että mieli saavuttaa äärettömän tason. Siispä Buddhan keho, ruumiillinen ilmentymä on rajoittamaton spontaani ilmentymä.

 

Vajrayana-buddhalaisuudessa sitä varten on hyvin sovelias termi ja mielen aspekti ilmaistaan sen avulla: dharmakaya. Energia-aspekti ja fyysinen aspekti osoitetaan sanoilla sambhogakaya ja nirmanakaya. Mikä siis on tervein keho ja mieli maan päällä? – Sambhogakaya ja nirmanakaya. Jos ajattelemme tervettä mieltä ja tervettä kehoa buddhalaisena periaatteena, niin mielen ja kehon puhtaimman ja korkeimman tason absoluuttia osoitetaan Buddhan dharmakayan, sambhogakayan ja nirmanakayan periaatteiden kautta.

 

Dharman harjoitus tarkoittaa, että tekee, sanoo ja ajattelee sellaisia asioita, jotka auttavat yksilöä kehittämään mielen ja kehon terveintä puolta. Sen takia meillä on keskuksia, jäsenyyksiä, ohjelmia – niitä meillä on. Mutta päätarkoitus, asian ydin, on tehdä kaikki mitä voimme kehollamme, puheellamme ja mielemme avulla, niin että saavuttaisimme täydellisesti heränneen ja täysin kehittyneen tason.

 

Buddha opetti monia sutria ja tantroja, ne kaikki ovat sanoja – neuvoja jotka antoi Buddha, tuon tason saavuttanut valaistunut olento. Kaikki hänen sanansa voidaan tulkita monella tasolla siitä yksinkertaisesta syystä, että jokainen yksilöllinen ihmisolento on eri tasolla sisäisessä kehityksessään. Olemme kaikki eri tasoilla mielenterveydeltämme otsikkoon viitatakseni. Sen takia tietyn menetelmän täytyy olla se, joka on mahdollisimman hyödyllinen väline etenemiseksi.

 

Siksi Buddhan opetus, jota kutsutaan dharmaksi, annettiin monella tasolla. Toisinaan ne kuvataan yhdeksänä kulkuneuvona, joskus kahtena. Joskus niistä tulee jopa lahkoja: hinayana lahko, mahayana lahko ja vajrayana lahko. Hinayana lahkossa itsessään on monia lahkoja ja niin on mahayana ja vajrayana lahkoissakin.

 

Syy siihen on yksinkertainen. Eri tasolla olevat yksilöt vastaanottivat eri tason opetuksia, mikä kutakin auttoi, ja he pitivät sitä sitten yllä, niin että siitä tuli tietty lahko tai linja. Kaikilla noilla linjoilla on kuitenkin yhteinen usko: jotta mielen voisi työstää hienoksi ja puhdistaa täytyy käyttää oikeita menetelmiä ja oikeaa itsekuria.

 

Ruumiilliseen itsekuriin liittyvät harjoitukset ovat tekemisissä niiden syiden ja olosuhteiden kanssa, joiden tuloksena on ruumiillista negatiivisuutta. Kyseessä voi olla kaukainen tai välitön syy ja olosuhde, voi olla kyse miljoonien eri asioiden kertymästä, mutta kaikelle mitä tapahtuu, täytyy olla syy ja olosuhde. Niinpä nämä ruumiilliset säännöt ovat tekemisissä noiden kielteisyyden syiden ja olosuhteiden kanssa.

 

On kaksi tietä voittaa kielteiset ruumiilliset ilmiöt. Toinen niistä on hävittää kielteiset syyt ja olosuhteet ja toinen on kehittää myönteisiä syitä ja olosuhteita. Se on itse asiassa sama asia, niin kuin saman kolikon kaksi puolta, mutta toinen on kruuna ja toinen klaava. Ruumiilliseen itsekuriin liittyy sellaisia tekoja kuin muiden ja itsensä vahingoittamisen välttäminen. Muiden vahingoittamista on esimerkiksi tappaminen, itsensä vahingoittaminen on itsensä huonoa kohtelua. Tämä on perustavaa itsekuria.

 

Myös puhetta koskevia sääntöjä on, esimerkiksi olla sanomatta kielteisiä asioita, ja myönteisellä puolella koettaa olla hyödyksi itselleen ja muille. Ne ovat vain saman kolikon kaksi puolta. Jos koettaa tehdä myönteisiä asioita ei tarvitse tehdä kahta ponnistusta, koettaa olla tekemättä kielteistä ja sitten koettaa tehdä myönteistä erikseen.

 

Miten vältetään tekemästä kielteisiä asioita? Kaikki, mitä tekee välttääkseen kielteistä tekoa, on itsessään myönteistä. Tällä tavoin itsekurimenetelmä on tekemisissä ruumiillisen ja sanallisen puolen kanssa, kun suhtaudutaan kielteisten ilmiöiden syihin ja olosuhteisiin. Ja myönteisyyden syyt ja olosuhteet liittyvät siihen.

 

Kun tekee jotain ruumiillista, mieli on siinä mukana. Ei voi tehdä jotakin myönteistä ilman, että käyttää mieltään. Eikä voi sanoa mitään myönteistä ilman että mieli on siinäkin mukana. Mutta on eräs menetelmä jossa mieli on mukana kehoa ja puhetta enemmän: se on mietiskely. Kun puhun mietiskelystä, se mihin tässä viittaan, on tietty menetelmä, joka on tekemisissä erityisen mielen harjoituksen kanssa. Se voi olla pelkkää istumista ilman, että seuraa ajatuksia tai pelkkää istumista ja tietyn asian ajattelemista. On kuitenkin hyvin erityisiä mietiskelymenetelmiä. Mitä mietiskelyyn tulee, meidän ei tarvitse ajatella; ”Nyt haluan mietiskellä mutta en tiedä mitä tai miten.” Sitä kysymystä buddhalaisuudessa ei ole olemassa. Jos haluaa mietiskellä, on mietiskelymenetelmä, eikä sitä tarvitse keksiä. (Keksimistä pidetään itse asiassa vaarallisena, buddhalaisesta näkökulmasta katsoen.) Buddhalaisessa perinteessä kaikki mietiskelymenetelmät on jo valmistettu, niitä tarvitsee vain seurata.

 

Mitä mietiskelyn aikana siis tapahtuu? Ensin mielen täytyy tulla rauhalliseksi. Mielellämme on kaikki kyvyt – kyky ymmärtää ja ajatella – kaikki on olemassa, mutta niin kuin turvasäilöön lukittu aarre. Se mitä ilmenee, on vain kiinteä umpinainen kassakaappi, ei näe, mitä sen sisällä on, ennen kuin sen avaa. Samalla tavoin mielellämme on kaikki mahdollisuudet, mutta ilman, että antaa noiden mahdollisuuksien ilmetä, ei ole mitään takuita siitä, että asiat sujuvat. Siksi teemme paljon virheitä, olemme tietämättömiä ym. Ja vielä pahempaa, suurimman osan aikaa emme ole avuliaita edes itsellemme. Mietiskelyn ensimmäinen askel on siis rauhoittaa oma mieli. Ja tyyneys luo selkeyden. Tyyni mieli on selkeä. (Yleensä ottaen, ihmiset sanovat: ”Älä häiritse minua nyt, minulla on tärkeitä asioita pohdittavana.” Tai: ”Älä metelöi, mene pois, minulla on ajateltavaa, tärkeitä päätöksiä tehtävänä.” Se on arkielämän ilmaisu.) Kun jonkin verran selkeyttä on kehittynyt, seuraa toinen menetelmä, jatkuva menetelmä käyttää tuota selkeyttä, soveltaa sitä ja kehittää lisää selkeyttä.

 

Katsokaamme kahta erityistä termiä: tietämättömyys ja viisaus. Mitä ne todella merkitsevät? Tietämättömyys merkitsee, että ei ole ymmärrystä, selkeydestä on puute. Mutta mitä viisaus on? Se on tietämistä, tietämättömyyden poissaoloa ja se on selkeyttä. Mietiskelyharjoituksen kautta mieli muutetaan tyyneksi ja selkeäksi ja saavutetaan viisautta. Kaikki tärkeät kysymykset, jotka liittyvät sisäiseen näkemykseen, sisältävät vastauksen. Mielen selkeyden kehittäminen on mietiskelyn tärkein ensiaskel ja se kehittää luonnostaan viisautta.

 

Miten terve mieli määritellään? Terve mieli ei merkitse itsepäistä mieltä, niin kuin monet kuvittelevat. Joissain paikoissa ollaan hyvin vapautuneita ja ajatellaan, että terve mieli on hyvin tunteellinen ja herkkä mieli, esimerkiksi iso mies, joka pystyy itkemään lapsen tavoin. Se liittyy kulttuuriin, mutta sillä ei juuri ole tekemistä terveen mielen kanssa.

 

Kun puhumme kehosta ja mielestä ja niiden terveistä ominaisuuksista sekä hyvästä olosta ym., niin ne kaikki liittyvät yhteen; ehdottomasti. Tarkastelkaamme siis hieman yhtä otsikon sanaa: hyvinvointi. Mitä on ”hyvinvointi”? Hyvinvointi on periaate. Kun meillä on pätevä periaate ja keskitämme kaikki ruumiilliset, sanalliset ja ajatustason toimintamme sen periaatteen ympärille, niin käsittääkseni se on hyvinvoinnin määritelmä.

 

Minua on usein pyydetty puhumaan ”buddhalaisuuden harjoittamisesta länsimaalaisessa maallikkoelämässä”. Ihmiset tahtovat puhua siitä. Mikä siinä on todella tärkeää, on hyvinvointi. Siinä on järkeä. Voisin tietenkin puhua siitä, että joka kerta kun pesette tukkanne – täällä monet pesevät tukkansa joka aamu – niin voitte ajatella saippuan olevan Buddhan siunaus, joka pesee pois kaikki negatiivisuutenne, mutta siinä ei olisi paljon järkeä. Jos teemme sellaista harjoitusta, niin onhan siitä jokin hyöty, kutsumme sitä "alusta loppuun harjoitukseksi", "ympyrä-harjoitukseksi". Kun syöt, ajattelet jotain, kun puhut, puhut jostain, kun nukut – siihen liittyy kaikki. Mutta se on liikaa useimmille länsimaalaisille. Luulisin, että joutuisin vastuuseen monien ihmisten tekemisestä mielenvikaisiksi ja joistakin voisi todella tulla vainoharhaisia – kuvitelkaa mitä olisi ajatella sillä tavoin joka ainoasta asiasta! Se ei ole väärin, sillä tasolla olevalle henkilölle se on erittäin hyvä, mutta se, missä mielestäni on järkeä (eikä mitään vaaraa) on hyvinvointi. Jos teillä on se periaate ja jos voitte asettaa jokaisen yksittäisen ponnistuksenne, vaikka se olisi vain eloonjäänti, sen periaatteen ympärille, silloin voitte mielestäni pitää elämäänne hyvin merkityksellisenä. Sillä tavoin kaikesta mitä teette on jotain hyötyä itsellenne ja muille, ja kaikella mitä teette on vähemmän mahdollisuuksia muuttua vahingolliseksi itsellenne ja muille. Se olisi erittäin hyvä alku.

 

Jos siten voi jatkaa tuota hyvinvointia – periaatetta – niin voi odottaa, että elämällä aivan tavallista elämää ja mietiskelemällä hieman päivittäin sekä opiskellen jollakin tavoin ja hankkimalla lisää tietoa ja viisautta tutkimalla asioita – panemalla siihen jonkin verran energiaa, mutta lopun aikaa eläen vain tavallista elämää – siitä saa suuren hyödyn, koska elämässä on mitä pätevin periaate, ja kaikki mitä tekee, on tekemisissä sen kanssa. Joten ymmärrykseni hyvinvoinnista tarkoittaa sitä, että elää pätevän periaatteen mukaan.

 

Miten tämä periaate sitten määritellään? On tietenkin niin, että jokaisen henkilön mielentilan mukaan, sen mukaan, miten kukin osallistuu elämään, täytyy tehdä pieniä muutoksia, mutta yksi periaate, joka aina pysyy, on se, että uskoo ja luottaa totuuteen. Totuus on kaikkein tärkein asia, minulle. Syy siihen, että uskon buddhalaisuuteen, on se, että kaikki mitä Buddha sanoi, on totta. Sen takia minä uskon ja luotan Buddhan opetuksiin. Siksi koetan tehdä jotain millä on merkitystä, vaikka useimmiten en onnistukaan ja joudun ponnistelemaan kovasti. Teen sen, koska se on totuus, sellaisen tekeminen jolla on merkitystä, on hyödyllistä, hyvää, merkityksettömän tekeminen on vahingollista eikä hyvä.

 

Jos joku sanoo sinulle pahasti, et pidä siitä etkä tunne oloasi hyväksi, jos joku pettää sinua, et pidä siitä eikä se tunnu hyvältä. Muut tuntevat samoin: jos teet jotain mikä ei ole hyvä, ihmisistä ei tunnu hyvältä, he kärsivät. Sen kaltaiseen totuuteen uskominen on se, mitä tarkoitan periaatteella. Tästä periaatteesta voi tulla melkein spontaani, niin että koettaa olla tekemättä mitään, mikä vahingoittaisi itseä ja muita ja koettaa olla hyödyksi ja niin avulias kuin mahdollista itselle ja muille. Sillä tavoin voi elää elämän mitä parhainten myönteisten ominaisuuksien ja hyvän tahdon vallitessa.

 

Buddhalaiselle tai kelle tahansa, joka koettaa olla hyvä ihminen, on mielestäni mitä tärkeintä löytää olennaisin periaate, mitä henkilökohtaisin ja yksinkertaisin, ja sitten edetä  periaatteesta lähtien ja tehdä kaikki teot  tuota periaatetta käyttäen.

 

 

kotisivulle