Kuusi maailmaa

(ote Chögyam Trungpa Rinpochen kommentaarista Tiibetiläiseen kuolleidenkirjaan)

 

Kommentaarissa kuvataan kuoleman kokemusta eri elementtien hajotessa. Kun ne ovat sulautuneet, seuraava kokemus on kirkkaus, kun dualistinen ponnistelu ´olla jotain´ lakkaa. Kirkkaus on neutraali tausta, joka tulee esiin tauolla. Sitten äly alkaa yhdistää sitä heränneeseen mielentilaan johtaen äkilliseen väläykseen meditatiivisesta kokemuksesta tai buddhaluonnosta, jota kutsutaan myös dharmakayaksi. Mutta ellei ole keinoa yhdistyä perusintelligenssiin ja häkeltynyt energia vallitsee edelleen mielen tapahtumissa, niin energia rakentuu sokeasti pudotakseen lopulta kirkkauden absoluuttisesta energiasta laimennetun energian eri tasoille. Kirkkauden tilassa alkaa kehittyä jokin perustaipumus tarrautua ja siitä kehittyy kokemus kuudesta maailmasta takertuneisuuden voimakkuuden mukaan. Tuo jännittyneisyys tai kireys ei kuitenkaan voi toimia itsekseen ilman energiaa, aktivoijaa. Toisin sanoen energiaa käytetään tarrautumiseen. Tarkastelemme nyt kuutta maailmaa erityyppisten vaistomaisten taipumusten näkökulmasta.

 

1.   Helvettimaailma

Aloitamme helvetistä, joka on kaikkein intensiivisin tila. Energiat, emootiot voimistuvat crescendoon ja jossain vaiheessa käy epäselväksi hallitsevatko energiat meitä vai me niitä. Kun kilpajuoksu käy ylivoimaiseksi, mieli muuttuu äkkiä tyhjäksi ja se tila on kirkkautta. Siinä tilassa alkaa kehittyä voimakas kiusaus taistella ja vainoharhaisuus tuo mukanaan hirmuvallan.

 

Alun perin paranoian ja  hirmuvallan tarkoituksena oli taistella jotain vastaan, mutta ei ole aivan selvää, ketä vastaan ollaan taistelemassa ja vähitellen terrori alkaa kääntyä itseään vastaan. Kun koettaa lyödä ulospäin, sen sijaan, että taistelisi projektiota vastaan, lyö sisäänpäin.

 

Tilanne on sama kuin tarinassa, jossa erakko näki lampaanreiden edessään ja tahtoi ottaa sen ja keittää. Opettaja kehotti häntä merkitsemään sen ristillä ja myöhemmin erakko huomasi ristin olevan omassa rinnassaan. Kyse on samanlaisesta huomiosta, luulee ulkopuolella olevan jotain, mitä kohti hyökätä tai mitä voittaa. Viha on useimmiten sellaista. On vihainen jollekin ja koettaa tuhota sen, mutta samalla prosessista tulee itsetuhoinen, se kääntyy sisäänpäin ja haluaisi paeta koko tilanteesta. Se näyttää kuitenkin olevan liian myöhäistä, itsestä on tullut viha itsessään eikä ole paikkaa mihin paeta. Vainoaa itseään jatkuvasti ja siitä syntyy helvetti.

 

Jokainen intensiivinen kidutuksen muoto, joita kuvataan elävästi Gampopan kirjassa Vapautuksen kallisarvoinen ornamentti, on vertauskuvallisesti psykologinen omakuva. Helvettimaailmassa ei ole varsinaisia rangaistuksia vaan ympäristön hirmuisuus, jota kuvataan punahehkuisesta raudasta olevilla kentillä ja vuorilla ja tulikipinöiden täyttämällä ilmalla, valtaa mielen kokonaan. Jos tahtoo juosta pois, on ylitettävä tämä palava metalli ja ellei juokse, muuttuu itse hiiliksi. On voimakas suljetun paikan kammo, kuumuus tulee joka suunnalta ja koko maa muuttuu kuumaksi metalliksi, joet sulaksi raudaksi ja taivas on tulessa.

 

Päinvastainen helvettityyppi on valtavan kylmyyden ja lumen kokemus, jäinen maailma, jossa kaikki on kokonaan jäätynyttä. Se on toisenlainen aggression tyyppi, sellainen, joka kieltäytyy kokonaan kommunikoimasta. Se on eräänlaista suuttumusta, joka yleensä syntyy voimakkaasta ylpeydestä, joka itsetyytyväisyydellä vahvistettuna muuttuu jääkylmäksi ympäristöksi. Se ei anna meidän tanssia, hymyillä eikä kuulla musiikkia.

 

2.   Nälkäisten henkien maailma

Pretojen eli nälkäisten henkien maailma on toinen mielentila. Kirkkaudessa ei tällä kertaa synny aggressio vaan voimakas ahneus. On köyhyyden tunne, silti samalla rikkauden tuntu – vastakohtaisesti mutta yhtä aikaa vaikuttaen.

 

Nälkäisten henkien maailmassa on valtava rikkauden tunne, suuren omaisuuden keräämisen tuntu. Mitä ikinä haluaakaan, sitä ei tarvitse etsiä vaan huomaa omistavansa sen. Ja se saa muuttumaan yhä nälkäisemmäksi, tuntee itsensä yhä osattomammaksi, sillä tyydytys ei tule pelkästään omistamisesta vaan etsimisestä. Jos jo on kaikkea, ei voi lähteä etsimään jotain omistaakseen sen. Se on hyvin turhauttavaa, perustavanlaatuinen nälkä, jota ei voi tyydyttää.

 

On niin kuin olisi aivan kylläinen, eikä voisi syödä enää muruakaan, mutta rakastaa syömistä, joten alkaa saada hallusinaatioita ruuan mausta ja syömisen nautinnosta, ruuan maistamisesta, pureskelusta, nielemisestä ja sulatuksesta. Kaikki se vaikuttaa ylelliseltä ja alkaa kadehtia niitä, jotka voivat olla todella nälkäisiä ja syödä. Sitä kuvataan vertauskuvalla henkilöstä, jolla on jättimäinen maha, hyvin kapea kaula ja pikkuruinen suu.

 

Tämä kokemus voi olla eriasteista riippuen nälän voimakkuudesta. Jotkut voivat ottaa ruuan käteensä ja panna sen suuhunsa, mutta eivät pysty nielemään sitä. Jotkut voivat niellä, mutta vatsaan tullessaan se alkaa polttaa. Päivittäisessä elämässä on jatkuvasti eriasteista näläntunnetta.

 

Tässä maailmassa voimakas nälkä ei perustu köyhyyden tunteeseen vaan oivallukseen siitä, että omistaa kaiken eikä voi nauttia siitä. Kiinnostavinta olisi hankkiminen, keräily, päälle pukeminen ja syöminen. Sellainen energia on ärsyke, mutta siihen takertuminen tekee siitä hyvin epämukavan. Kun kerran saa jotain käsiinsä haluaa omistaa sen, ei enää nauti sen pelkästä pitelemisestä, siitä ei tahdo päästää irti. Se on myös eräänlainen viha-rakkaus suhde projektioihin. Ruoho aidan toisella puolen on vihreämpää, mutta kun sen saa haltuunsa, kauneus sellaisena kuin sen alussa näki, haalistuu, rakkaussuhteen romanttinen laatu alkaa kuihtua.

 

3. Eläinten maailma

Eläinten maailmaa luonnehtii huumorin puuttuminen. Kun huomaa, ettei kirkkaudessa voi pysyä neutraalina, alkaa leikkiä kuuroa ja mykkää, älykkäällä tavalla tietämätöntä, jolloin piilottaa kokonaan yhden alueen, huumorintajun. Sitä symbolisoivat eläimet, jotka eivät voi nauraa eivätkä hymyillä; ne tuntevat ilon ja tuskan mutta jotenkin ne eivät tiedä mitä on huumori tai ironia.

 

Sen voi kehittää itsessään uskomalla tiettyyn uskonnolliseen kehykseen, teologisiin tai filosofisiin päätelmiin tai vain jättäytymällä käytännölliseen ja vakaaseen turvallisuuteen. Sellainen henkilö voi olla hyvin tehokas, hyvä ja vakaa työntekijä ja aivan tyytyväinen. Kuten maanviljelijä, joka viljelee tilaansa järjestelmällisesti ja tehokkaasti tai liikemies tai perheenpää, jonka elämä on ennustettavissa ja turvallista, ilman minkäänlaisia salaperäisiä alueita. Jos hän ostaa uuden laitteen, sille on aina käyttöä. Ongelmissaan hän voi käyttää lakimiehiä, pappeja ja poliisia, kaikenlaisia ammattilaisia, jotka myös ovat turvassa mukavine elämineen omissa ammateissaan. Hän on äärimmäisen järkevä ja ennustettavissa ja samalla erittäin mekaaninen.

 

Jotain kuitenkin puuttuu: jos tapahtuu jotain ennustamatonta, syntyy vainoharhainen tunne siitä, että on uhattuna. Jos jotkut eivät käy työssä, näyttävät erilaisilta, elävät epäsäännöllisesti, sellaisten ihmisten olemassaolokin on uhka. Tämä ilmeisen terve ja pysyvä tilanne ilman huumorintajua on eläinten maailma.

 

4.   Ihmisten maailma

Ihmisten maailma tuo esiin toisenlaisen tilanteen, joka ei ole aivan samanlainen kuin eläinten maailma, jossa pysytään hengissä ja eletään elämää. Ihmisten maailma perustuu intohimoon, taipumukseen tutkia ja nauttia; se on tutkimuksen ja kehityksen aluetta, jatkuvaa yritystä rikastaa. Voisi sanoa, että psykologisesti ihmisten maailma on lähimpänä nälkäisten henkien ominaisuutta juosta jonkin perässä, mutta siinä on myös eläinten maailman aineksia sikäli, että asiat pannaan toimeen ennustettavalla tavalla.

 

Ihmisten maailmaan liittyy myös erityinen ja erikoinen piirre olla epäluuloinen. Se muodostuu yhdessä intohimon kanssa ja tekee ihmisistä viekkaita, kieroja ja liukkaita. He voivat keksiä kaikenlaisia välineitä ja käyttää niitä viekkaasti pyydystääkseen toisen viekastelijan ja tämä puolestaan kehittää omat välineensä ja vastakeinonsa. Me siis rakennamme maailmamme suurella menestyksellä ja saavutuksin, mutta edelleen kehittyessään keinojen ja vastakeinojen lisääntyminen tuo mukanaan lisää intohimon ja juonittelun lähteitä. Lopulta emme pysty niin suureen urakkaan. Olemme kuolevaisia. Kokemus voi syntyä mutta myös kuolla; löytömme ovat ajallisia ja pysymättömiä.

 

5.   Kateellisten jumalten maailma

Asuroiden eli kateellisten jumalien maailma on korkein, mitä viestintään tulee. Se on hyvin älykäs tilanne. Kun on äkkiä joutunut eroon kirkkaudesta, on ymmällään, aivan kuin olisi pudonnut erämaahan. On taipumus katsoa taakseen ja epäillä omaa varjoaan: onko se oikea varjo vai jonkun toisen strategiaa. Vainoharhaisuus on eräänlainen tutkajärjestelmä, joka egolla voi olla. Se poimii kaikenlaisia pikkuriikkisiä esineitä epäillen niistä jokaista ja kaikkia elämänkokemuksia pidetään uhkaavina.

 

Se tunnetaan kateuden maailmana, mutta kyseessä ei ole kateus sellaisena kuin yleensä ajattelemme sitä. Se on jotain erittäin fundamentaalista ja perustuu eloonjäämiseen ja voittamiseen. Toisin kuin ihmisten tai eläinten maailma, kateellisten jumalten maailman ainoa tarkoitus on toimia juonittelun valtakunnassa; se on kaikki, mitä siellä on, se on sekä ammattina että huvituksena. On kuin olisi syntynyt diplomaatiksi, kasvatettu diplomaatiksi ja kuolisi diplomaattina. Juonittelu ja suhteiden hoito ovat hänen elämäntapansa ja toimeentulonsa. Juonittelu voi liittyä mihin tahansa suhteeseen, tunnepohjaiseen tai ystävyyssuhteeseen, opettajan ja oppilaan väliseen suhteeseen tms.

 

6.   Jumalten maailma

Viimeinen aste on jumalten maailma, devaloka. Kun herää tai astuu ulos kirkkaudesta, tuntee jonkinlaisen odottamattoman nautinnon tunteen, jonka haluaa säilyttää. Sen sijaan, että sulautuisi kokonaan neutraaliin perustaan, alkaa äkkiä oivaltaa oman identiteetin olemassaolon, ja yksilöllisyys puolestaan tuo vastuullisuuden tunteen: itsensä ylläpitämisen.

 

Itsensä ylläpitäminen on samadhin tila, se on jatkuvassa syventyneisyyden ja rauhan tilassa elämistä. Se on jumalten maailma, tunnettu ylpeyden maailmana. Ylpeyttä siinä mielessä, että rakentaa oman keskitetyn kehonsa, pitää yllä omaa terveyttään, ts.  humaltuu egon olemassaolosta. Alkaa tuntea kiitollisuutta tultuaan vakuuttuneeksi, että loppujen lopuksi sentään on jotain pelkän kirkkauden sijaan, joka on ei kenenkään maa. Ja koska on jotain, tuo itse on ylläpidettävä. Se taas luo luonnollisen mukavuuden ja nautinnon tunteen, täydellisen uppoutumisen itseensä.

 

 

Ken Holmes: Kuusi maailmaa

kotisivulle