Mielen mandala
 

Tantriset menetelmät ovat suora metodi, tantra menee suoraan asiaan, jos kaikki tehdään kunnolla. Se on muita muuttumattomampi, vaikeammin muutettavissa oleva menetelmä ja perustuu henkilön - elävän olennon - ja tuon henkilön ympärillä olevaan muuttumattomaan ja ei-muutettavissa olevaan luontoon.

 

Otetaan esimerkiksi tantrinen termi mandala. Tiibetiksi sitä kutsutaan khyil-kor. Khyil tarkoittaa keskellä ja kor tarkoittaa ympäristöä. Olitpa missä tahansa, siinä on keskusta sinulle. Jos haluat löytää maan keskuksen, löysit sen jo, se missä seisot, siinä on keskus sinulle. Jos kävelet kaksi vuotta kohti itää ja sitten seisot paikallasi, siinä on maan keskus. Joten mikä tahansa paikka, kaikki paikat ovat maan keskuksia.

 

Se pätee avaruudessakin: jos haluat löytää sen keskuksen, missä oletkaan, siinä on avaruuden keskus. Ei ole mitään muuta sellaista paikkaa kuin avaruuden keskus paitsi se, missä olet. Tantrinen muuttumaton ja ei muutettavissa oleva menetelmä, tekniikka, harjoitusohjeet ja filosofia on niin suora ja niin yhteydessä todellisuuteen, että tiibetinkielinen sana dzjy kuvaa sitä hyvin. Dzjy tarkoittaa jatkumoa, muuttumatonta, ei muutettavissa olevaa ja suoraan asiaan menevää. (Tai Situ Rinpoche) 

 

Mandalassa on viisi osaa (neljä pääilmansuuntaa ja keskusta.) Pääheikkouksia on kuusi. Jos heikkoudet jaetaan viiteen luokkaan, halu ja ahneus lasketaan yhdeksi ja nälkäisten henkien olentoluokka jää mainitsematta. Jos mandalan viisi ilmansuuntaa yhdistetään kuuteen maailmaan, Amitabha liittyy nälkäisten henkien maailmaan ja ihmisten maailmaan liitetään kuudes buddha: Vajradhara. Siinä tapauksessa ahneus muuttuu erottelevaksi viisaudeksi ja halu ykseyden viisaudeksi eli itsestään syntyneeksi viisaudeksi.

 

Kuudesta paramitasta meditaatio jää mainitsematta, jos luokkia on viisi. Kun paramitat yhdistetään kuuteen maailmaan, nälkäisten henkien maailma liittyy mietiskelyn paramitaan.

 

Dhyanibuddhat ovat maskuliinisia ja liittyvät skandhoihin. Buddhapuolisot ovat feminiinisiä ja liittyvät elementteihin.

 

Taulukko

Selityksiä mani-mantran kuuden tavun perimmäisistä ominaisuuksista

 

Kenting Tai Situpa:

Viisi heikkoutta ja viisi viisautta

 

Buddhan opetukset jaetaan sutriin eli opetuspuheisiin, luostarisääntöön, buddhalaiseen psykologiaan ja tantraharjoituksiin. Tantra liittyy siihen, miten viisi heikkoutta muutetaan viideksi viisaudeksi.

 

Tietämättömyys on viisauden poissaoloa. Kun ei ole viisautta, on tietämätön. Tietämättömyys ja viisaus ovat kuin kämmen ja kämmenselkä, ja koska emme oivalla, että meillä on mahdollisuus olla viisas, pysymme tietämättöminä. Tietämättömyyden kautta viisautta voi kuitenkin lopulta hankkia.

 

Tantra on perusopetuksia korkeampaa, eikä viiden heikkouden ja viiden viisauden välistä suhdetta voi rajoittaa yhteen malliin. Tantran sisällä on eritasoisia opetuksia ja harjoituksia. Se on tantran luonne, joka vastaa todellisuuden monimuotoisuutta. Vaikka asiaa voi karkeasti kuvailla, viisaudet ja heikkoudet vaikuttavat toisiinsa monin tavoin. Heikkoudet tarkoittavat tässä kielteisiä tekoja ja ajatusmalleja ja viisaudet myönteisiä. Niiden välinen yhteys liittyy perimmäiseen potentiaaliin, jolla on kaksi puolta. Tietämättömyydellä on toinen puoli: dharma-avaruus. Se on kuin tyhjyys, jossa on tilaa kaikelle. Sitä kuvaa Buddha Vairochana.

 

Ego eli ylpeys muutetaan tasa-arvon viisaudeksi, jota kuvaa Buddha Ratnasambhava. Halu tai kiintymys muutetaan erottelevaksi viisaudeksi, ja se liittyy Buddha Amitabhaan. Kateus liittyy toiminnan viisauteen, jota Buddha Amogasiddhi edustaa. Viha ja suuttumus liittyvät peilinkaltaiseen viisauteen, sillä peilissä kaikki heijastuu. Tyhjyys on kuin peili, ja tyhjyyden takia koko olemassaolo voi heijastua siinä. Samaa tarkoittaa, kun sanotaan, että kaikki voi tapahtua suhteellisesti, koska absoluuttisesti mitään ei tapahdu. Se liittyy Buddha Akshobyaan.

 

Näin muutos ymmärretään tantran näkökulmasta: jokainen kielteinen asia on pohjimmiltaan myönteinen. Siksi, kun kielteisyys muutetaan, siitä tulee luonnostaan myönteistä, se on sen perimmäinen olemus. Tantrassa kaikki liittyy kaikkeen ja tietämättömyyden syy on sen ääretön potentiaali: viisaus. Muutoksen periaate on tässä hyvin tärkeä ja henkilö, joka pystyy harjoittamaan tantraa oikein, voi muuttaa kaikki heikkoudet viisaudeksi. Pelkästään se, että haluaa harjoittaa tantraa tästä syystä, ei kuitenkaan riitä. Perusta täytyy ensin rakentaa, ja jotta yksilö kykenee käyttämään edistyneitä menetelmiä, hänen tulee tehdä perusharjoitukset.  Niiden jälkeen muutos voi tapahtua, ilman niitä harjoituksella ei ole vaikutusta.

 

Buddha sanoi, että hyvä tantran harjoittaja voi saavuttaa valaistumisen nopeasti, jos hän ymmärtää, että muutoksen periaatetta voi soveltaa koko elämään. Se ei kuitenkaan tapahdu automaattisesti, vaan vaatii paljon työtä.

 

Voi pitää itseään onnekkaana, jos on tunnistanut omat mahdollisuutensa ja ruvennut sen takia buddhalaiseksi, sillä se on hyvin tehokas tie. On onnekasta, että Buddhan opetukset ovat edelleen saatavilla. Opetukset elävät valaistuneiden mestareiden kommentaareina ja aikalaistemme opettajien neuvoina.  Koko teksti

 

 

Kenting Tai Situpa:

Viiden buddhaperheen mandala

 

Viisi buddhaperhettä on buddhalaisuuden peruskäsitteitä. Sitä korostetaan erityisesti vajrayanassa ja buddhaperheiden kuvausta voi pitää lähinnä vajrayanaopetuksena. Sillä on kuitenkin yhteys kaikkiin Buddhan opetuksiin, sillä se kattaa sekä keskustan – varsinaisen opetuksen lähteen – että sen, mikä ilmenee keskustan ulkopuolella. Tämä on mandala: keskusta ja sitä ympäröivä alue. Asiat ilmestyvät keskustasta ja sulautuvat takaisin keskustaan.

 

Kaikki, mikä on olemassa, ei tapahdu noin vain. Kaikki tapahtuu ilmestymisen ja sulautumisen yhtäaikaisina tapahtumasarjoina käsitteiden ulottuvilla ajassa ja paikassa, sekä käsitteiden ulottumattomissa ajan ja paikan tuolla puolen. Mandala kuvaa syvällisesti sitä, millä tavalla olemme suhteessa kaikkeen siihen, mitä on ulkopuolellamme.

 

Jotta voisi ymmärtää mandalan, täytyy ottaa huomioon tietyt säännöt; ne ovat sääntöjä siinä missä neljä sivua kuvaa neliötä ja kolme pistettä kuvaa kolmiota. Vajrayana ilmaisee nämä säännöt viitenä buddhaperheenä, jotka ovat mandalan avain.

 

Mandala liittyy sekä yhteen yksilöön että kaikkiin eläviin olentoihin. Se liittyy ilmansuuntiin, elementteihin, väreihin ja muotoihin; kaikkeen, mikä on olemassa. Luokiteltuna kaikella on viisi aspektia ja siksi viiden buddhaperheen periaate on syntynyt.

 

Vajrayanaa kutsutaan pyhäksi tai salaiseksi opiksi. Se johtuu siitä, että ymmärtääkseen sitä, täytyy olla perustietoa. Esivalmistelu on tarpeen, jotta ei käsitä väärin asioita, jotka ylittävät sovinnaisen tavan ajatella. Opin salaisuus ei merkitse sitä, että se olisi jotain vaarallista, se vain viittaa siihen, että jokainen ymmärtää sen verran kuin kykenee ymmärtämään ja muu pysyy salassa.

 

Perinteen mukaan vajrayanaa opitaan mestareilta, jotka hallitsevat sen. Mestarit ovat täten ymmärryksemme lähde. Ilman opettajia joudumme tukeutumaan omaan egoomme ja ymmärryksen lähde on siinä tapauksessa egomme. Perimyslinjan avulla tämä rajoitus häviää. Mestarit, kuten Karmapa, opettavat Buddhan alkuperäisten opetusten mukaan. Oppilas käyttää hyväksi opetuksista sen, mitä ymmärtää, ja jättää loput omaan arvoonsa. Jos hän palaa opetusten ääreen myöhemmin, hän saattaa huomata ymmärtävänsä aikaisempaa enemmän.

 

Viiden buddhaperheen periaatteeseen liittyy viisi ilmansuuntaa: keskusta, itä, etelä, länsi ja pohjoinen; viisi elementtiä, joista kaikki koostuu: tila, maa, vesi, tuli ja ilma; ja viisi persoonallisuuden rakenneosaa: tietämättömyys, halu, viha, kateus ja ylpeys. Nämä ovat olemassaolon universaaleja lakeja. Ilman tietämättömyyttä, halua, vihaa, kateutta ja ylpeyttä yksittäisen henkilön psyyke ei voi olla olemassa. Maailmankaikkeus ja yksilön keho eivät voi olla olemassa ilman elementtejä, ja ilman ilmansuuntia ei ole paikkaa.

 

Nämä raaka-aineet muodostavat kaiken, mikä on olemassa. Viisi buddhaperhettä heijastaa tätä viisinkertaista periaatetta sen puhtaalta puolelta. Siksi Buddha opetti tällä tavoin.

 

Tutkikaamme tietämättömyyttä, halua, vihaa, kateutta ja ylpeyttä, joita sanskritiksi kutsutaan nimellä kleshat. Suhteellisesti ottaen niillä on kullakin hyvä ja huono puolensa. Hyvän ja huonon puolen välinen ero on yhtä hiuksen hieno kuin ero hulluuden ja nerouden välillä. Kleshojen lopullinen olemus on viisautta, joka ilmenee viitenä buddhaperheenä.

 

Perheestä puheen ollen tarvitaan isä, äiti ja ainakin yksi lapsi. Nimitys ei ole aivan täydellinen, mutta buddhaperheissä voidaan erottaa isällinen (tiibetiksi yab) ja äidillinen (yum) puoli. Dharmanharjoittaja nähdään lapsen roolissa. Isä- ja äitiaspekti on viiden viisauden ilmentymä, viiden myönteisen neuroosin äärimmäisyys, mikä on kolikon yksi puoli. Viisi kielteistä neuroosia on sen toinen puoli.

 

Kielteiset neuroosit eli kleshat ilmestyvät aina yhdessä. Tietämättömyyteen liittyy aina halua, vihaa, kateutta ja ylpeyttä. Haluun liittyy tietämättömyyttä jne.  Ne jaetaan viideksi, koska ne ilmenevät eri tavoin eri yksilöissä. Joissakin tapauksissa kaikki viisi kleshaa perustuvat haluun, toisinaan tietämättömyyteen, ylpeyteen, kateuteen tai vihaan. Ne ehdollistavat yksilöitä eri tavoin, mutta ne ovat aina kaikki pelissä.

 

Buddhaperheet voidaan esitellä eri tavoin: suhteessa elementteihin, ilmansuuntiin, skandhoihin tai kleshoihin. Perehdymme niihin kleshojen kautta, koska kaikilla ihmisillä on ne.

 

1. Tietämättömyys. Jos emme tiedä sitä, mikä meidän pitäisi tietää, se on huono asia, mutta jos emme tiedä sitä, mitä meidän ei tulekaan tietää, se on voitto. Nämä kaksi ovat tietämättömyyden ääripäät.

 

Tietämättömyyden puhdas aspekti on viisautta, joka on laaja kuin avaruus. Avaruuden laajuus ilmaistaan myös sanoilla tyhjyys tai tila, joka on kaiken perusta. Koska on tyhjää tilaa, kaikki voi olla olemassa. Ellei olisi avaruutta, mikään ei voisi olla olemassa. Kaikki, mikä ilmenee mielessämme subjektina ja objektina, on selkeyttä; tämä on tietämättömyyden äärimmäinen aspekti.

 

 

2. Viha ilmenee ärhäkkäästi, vihainen ihminen toimii; hän huutaa, rikkoo tavaroita tai lyö muita. Vihallakin on kuitenkin myönteinen puoli, jonka avulla asioita voidaan ratkaista. Viha ilmenee kielteisesti silloin, kun sanomme "ei", vaikka pitäisi vastata "kyllä". Se ilmenee myönteisesti, kun hylkäämme jotakin, mikä pitääkin hylätä.

 

Vihan äärimmäinen aspekti on peilinkaltaista viisautta. Peili heijastaa itsemme sellaisina kuin olemme. Kaikki mikä ilmenee, ilmenee muusta riippuvaisena, siksi kaikki on heijastuksen kaltaista. Kyse on keskinäisen riippuvuuden kuvajaisesta. Jokainen ilmentymä on pelkkä kuvajainen. Se on vihan ydin.

 

Suhteellisesti ottaen, kun meitä loukataan tai pilkataan, vihastumme. Se on keskinäisen riippuvuuden ilmentymistä, puhdas heijastus. Siksi peilinkaltainen viisaus on osuva nimitys vihan äärimmäiselle aspektille.

 

3. Ylpeys johtaa kielteisessä muodossaan ennakkoluuloihin. Sen myönteinen ilmennys on itseluottamusta, jonka turvin voimme auttaa itseämme ja muita. Ylpeyden syvällinen puoli on tasa-arvon viisautta, joka kuvaa sitä tosiseikkaa, että kaikilla tuntevilla olennoilla on samat äärettömät mahdollisuudet. Kun olemme ymmärtäneet, että kaikilla on se, mitä itsellämmekin on, ei enää ole johdonmukaista tuntea ennakkoluuloja muita kohtaan. Ellei huumaannu omista vähäisistä tiedoistaan, käsittää tämän. Ylpeyden ydin on tasa-arvo ja ykseyden tunne muiden kanssa.

 

Tasa-arvon viisaus voidaan selittää näin: jokainen ilmentymä ja ilmentymien syyt ovat yhtä. Koska ilmentyminen on mahdollista, se tapahtuu. Kaikki mikä ilmenee, on mahdollisuuksien ilmentymää. Ilmentymä ja mahdollisuudet eivät ole kaksi eri asiaa, vaan samaa. Jopa ykseys ylitetään. Se on ylpeyden ääriaspekti.

 

4. Halu tarkoittaa parempana pitämistä. Niin kauan kuin kaikki on samanarvoista, halua ei ole. Heti, kun jokin näyttää hiukan paremmalta kuin muu, halu ilmestyy. Halu on kielteistä, kun se kohdistuu vahingollisiin asioihin; esimerkiksi halu lyödä toista, humaltua jne. Se on myönteistä, kun halutaan vaikkapa olla parempi ihminen, auttaa muita ja oppia asioita. Halun äärimmäinen aspekti on erotteleva viisaus.

 

Erotteleminen tarkoittaa yksityiskohtien selkeää näkemistä. Syvällinen tietoisuus, valpas ja tarkkaavainen asenne kuvaavat tätä ominaisuutta.

 

5. Kateus syntyy epävarmuudesta ja epäluottamuksesta ja se voi pahimmillaan johtaa vainoharhaisuuteen. Sisäinen turvattomuus ja epäluuloisuus on kateuden huono lopputulos. Myönteisessä mielessä kateus voi ilmentyä harkitsevana luonteena, josta on paljon apua. Jos on varovainen, pääsee vähemmällä, sillä "mitä korkeammalla lentää, sen korkeammalta putoaa".

 

Kateuden olemuksen ääripää on saavuttamisen viisautta. Koska kaikki on absoluuttisesti katsottuna täydellistä, epätäydellisyyttä ei ole olemassa. Suhteellisella tasolla kaikki kuitenkin on epätäydellistä. Täydellisyys tervehenkisessä mielessä on varovaisuuden ydin.

 

Lähde: Tai Situ Rinpochen opetuksia kirjasta The Third Karmapa's Mahamudra prayer

 

 

Viisi dhyanibuddhaa

Kuusi maailmaa

Elämän pyörä

Kotisivu