Gelong Drime

Buddhalainen mietiskely

opetukset   Tampereella

                    Turussa

                    Helsingissä  

 

Tampere 16.4.2004 Kotipehkun yhteistalo, suullinen käännös Tuula Saarikoski, toimitettu kirjallinen käännös Ani Sherab.

 

Anne-Maj Nordström: Rokpa Finland toivottaa teidät tervetulleeksi tähän tilaisuuteen.

 

Gelong Drime: Kiitos, että kutsuitte minut, tämä on hyvin kaunis maa, en tiennytkään että täällä on näin kaunista. Vaikka kaikki täällä eivät ehkä ole buddhalaisia, aloitan yleensä toivomusrukouksella, koska olen munkki. Siinä puhutaan motivaatiosta, joka on hyvä alussa, hyvä keskellä ja hyvä lopussa. Aloitamme siis toivoen, että motivaatiomme on hyvä – en ole varma mitä keskellä tulee olemaan, mutta lopuksi teemme omistusrukouksen. Nämä neljä [tiibetinkielistä] riviä sisältävät toiveen siitä, että myötätunto ei vähenisi vaan kasvaisi yhä suuremmaksi.

 

Chang-chub sem ni rin-po-che            

ma che-pa nam che jur chik

che-pa njam-pa mepa dang               

gong ne gong-du phel-var sho.

 

Kallisarvoinen bodhimieli, syntyköön se heissä, jossa se ei vielä ole syntynyt.

Siellä missä se on syntynyt, älköön se koskaan vähentykö vaan kehittyköön kehittymistään.

 

Istumme hetken hiljaa ja mietimme, miksi olemme täällä.

 

Nykyisin buddhalaisuudesta on tullut suosittua, eikä vain buddhalaisuudesta – minusta tuntuu, että inhimillisyyden perimyslinja on alkanut kukoistaa uudelleen. On kuin ihmiset olisivat olleet eksyksissä ja hukanneet terveen järjen, tiedon siitä, mitä varten elämä on. Buddhalaisuus tuntuu olevan juuri sitä: tervettä järkeä ja vastauksia siihen, miksi olemme syntyneet ihmisiksi. Koetan kertoa ihmisille siitä, että he voivat itse tehdä jotakin. Ulkopuolellamme ei ole mitään sellaista, joka voisi selvittää ongelmamme ja antaa siunauksen. Se löytyy sisäpuoleltamme.

 

Tilaisuuden järjestämisestä täällä ovat vastuussa pääasiassa nyingmapat. Se ei haittaa, itse olen kagyu-linjan edustaja, mutta jotkut opettajistani ovat nyingmapoita ja gelukpoja.

 

Mitä varten mietiskely on? – Se on mielen kesyttämistä varten. Pyydän anteeksi heiltä, jotka jo tietävät meditaatiosta, itse en tiedä paljoakaan, mutta puhun sen verran kuin olen oppinut. Ehkä jotkut teistä ovat minunlaisiani aloittelijoita. Ensinnäkin, on tiedettävä miksi mietiskelyyn ryhdytään, mikä on oma mieli ja missä se on. Mietiskely ei ole pelkkää sateenkaarten keskellä istumista eikä lentämistä, se voi olla upeaa, mutta mietiskely on jotain muuta. Se on arkisen elämän elämistä, siinä on kyse siitä, miten arjen tilanteet kohdataan rauhanomaisesti.

 

(Kääntäjäni Tuula Saarikoski käänsi aikoinaan Kalu Rinpochen opetuksia. Tunnen että tämä kunnia on minulle kovin suuri – Kalu Rinpoche oli yksi opettajistani.)

 

Oli miten oli, mieli on se, josta ongelmat syntyvät, tiibetiksi sanotaan ba-chak, se merkitsee totunnaisia käyttäytymismalleja. Arjen keskellä käyttäydymme tottumustemme mukaan kuin elokuvassa. Teemme elokuvan itse; kirjoitamme sen käsikirjoituksen, ohjaamme sen ja näyttelemme siinä.

 

[Uusia kuulijoita saapuu huoneeseen.]

 

Puhumme juuri mielestä, siitä, että maailman kaikki ongelmat syntyvät mielessä. Puhumme myös siitä, miksi mietiskelyä harjoitetaan. Kun päätitte tulla tänne, se ei tapahtunut niin, että olisitte nousseet, pukeutuneet, tulleet ja sitten mieli olisi seurannut perässä. Päätitte mielessänne, mitkä vaatteet valitsette. Se on niin yksinkertaista että se on meille liikaa. Egomme ei voi hyväksyä jotakin niin yksinkertaista. Buddha sanoi: "Älä vahingoita ketään, tee pelkästään hyvää ja kesytä oma mielesi." Oma mielemme päättää, vahingoitammeko vai emme.

 

Ajatelkaapa nyt suurta keltaista banaania. Ajatelkaa sitten suurta Buddhaa. Nyt ajattelette mielessänne kelloa. – Minne banaani hävisi? Minne Buddha meni? Ja minne hävisi kello? – Ne ovat oman mielenne eri puolia. Voitte laittaa mieleenne jonkin asian, on asia ja sen havaitsija, se on kaksinaista. On jotain, mitä katsotaan ja joku, joka katsoo. Kaikenlaiset ajatukset luovat mielemme filminauhaa. Kävelet huoneeseen, tervehdit, etkä saa kunnon vastausta. "Mitä olen tehnyt? Eivätkö he pidä minusta?" Tarina alkaa. Toisilla ei ole siitä aavistustakaan: "Mistä oikein puhut, onko sinulla vatsa kipeä?" Mielessä kehittelemämme tarinat koskevat joko mennyttä tai tulevaa ja olemme niihin kiintyneitä. Mielemme on avara ja siihen sisältyy viisi myrkkyä: viha, kateus, halu, ylpeys ja ahneus. Ne pulpahtelevat pintaan omia aikojaan.

 

Kysymys: Minkä kokoinen mieli on?

Gelong Dremay:  Minusta oma mieleni on pieni sinun mieleesi verrattuna.

Kysymys: Se ei ole totta.

GD: Mieltä ei voi mitata. Eiffel-torni on valtavan suuri, mutta voimme ajatella sitä, ja voimme ajatella yhtä euroa, joka on suhteellisen pieni. Mieleen voi laittaa mitä vain, sillä ei ole rajoja. Kerron teille pienen tarinan.

 

Retriittini johtaja oli  Lama Yeshe, ja hänen retriittiään johti Kalu Rinpoche. Lama Yeshe oli retriitillä kymmenen vuotta ja huolehdin hänestä viimeiset neljä vuotta. Kun kerran vein hänelle aamiaista, hän oli hyvin vihainen. Hän sanoi: "Minulla on kauhea ongelma harjoituksessani, se on kestänyt jo viikon." Yleensä hän on hyväntuulinen ja nauraa, mutta tuolla viikolla hän oli todella äkkipikainen ja kauhea. Pakenin paikalta heti kun voin. Kun sitten vein lounaan, hän oli yhtä hymyä. Ihmettelin tietenkin isoa muutosta. Hän kertoi: "Rukoilin hartaasti Kalu Rinpochea auttamaan minua harjoituksessani." Lama Yeshe oli siis yksinäisellä retriitillä Samye Lingissä Skotlannissa. Hän kertoi edelleen: "Kalu Rinpoche tuli ja keskustelimme yli tunnin. Nyt tiedän mikä oli vikana ja kaikki on hyvin." Kalu Rinpoche oli tuolloin Intiassa. Juuri ennen kuolemaansa hän sanoi: "Monet ihmiset, oppilaani, ajattelevat, että olen vanha mies, enkä aivan ymmärrä mitä tapahtuu." Mutta kun kyse on mielestä, rajoja ei ole. Sellaisille kuin Kalu Rinpoche, Dalai Lama ja Dilgo Khyentse ei ole eroa sen välillä missä on ja missä he ikinä tahtovatkaan olla. Joskus he antavat jonkun nähdä itsensä, ei saadakseen mainetta vaan auttaakseen oppilasta ymmärtämään. Ja minä istun tässä nyt ja puhun, mutta seuraavassa elämässä voin olla oppilaana. Eturivin rouva voi istua tässä kun minä synnyn uudelleen. Koetan opettaa oikein, etten itse saa väärää opetusta myöhemmin, karmaa tiedättehän.

 

Tarkoitus on siis puhua mielestä. Ajatellaanpa, että tämä huone on kuin suuri akvaario, joka on täynnä vettä, ja aurinko paistaa veden läpi. Pilvet liikkuvat, aurinko paistaa niiden lomasta ja säteet kulkevat veden poikki. Vesi ei liiku, eikä valon olemus, joka on vettä, liiku myöskään. Valo liikkuu veden läpi, mutta ei ole mitään erillistä vesimassaa, joka liikkuisi muun veden läpi akvaarion sisällä. Valo on kuin ajatus, ja vesi kuvaa suurta mieltämme. Buddhaluonto on aina läsnä, mahdollisuus olla kuten Kalu Rinpoche. Meillä on samanlainen mieli kaikilla, eroja ei ole. Tuo puhdas buddhaluonto, tietoisuus, on aina läsnä. Mutta vaikka lepäämme tyyneyden tilassa ja katsomme auringon säteitä, kaksinaisuus on jäljellä. Tavoitteemme on pelkästään olla.

 

Luin erään edesmenneen, hyvin kuuluisan opettajan Patrul Rinpochen kirjaa Täydellisen opettajani sanoja (Words of My Perfect Teacher), se on hieno kirja. Siinä on tarina, kuinka hän erään kerran mietiskeli selällään maaten ja taivasta tuijotellen. Hänen pääoppilaansa tuli paikalle ja istuutui. Patrul Rinpoche kysyi: "Ymmärrätkö todella mikä on mieli?" "En," vastasi oppilas. Rinpoche pyysi häntä asettumaan viereensä makuulle. Koira haukkui kylillä. "Kuuletko haukunnan?" "Kyllä." Niin hän takertui mieleensä, joka heijasti ajatuksen. Ja niin meille käy arjen keskellä: osallistumme elokuvaan, jonka itse projisoimme, ja pidämme sitä totena.

 

Mietiskelyyn kuuluu tyyneysmietiskely (tiib. shine, skrt shamata). Se on harjoitus, joka saa mielen tyyntymään, kun katselee ajatuksiaan ilman että rupeaa osallistumaan niiden sisältämiin tarinoihin. Shi tarkoittaa rauhaa ja ne merkitsee 'olla'. "Olla rauhallinen." Siitä seuraava askel on pysyä ajatustensa tyyneydessä. Sitä kutsutaan sisäisen näkemisen harjoitukseksi (tiib. lhaktong, skrt vipashyana). Lha on kunnioittava muoto ja tong on nähdä. "Korkein ymmärrys."

 

Näemme ensin ajatuksen, joka on kuten banaani tai auringon säde, sitten näemme sen, mitä on: kaiken olemus, tyyneys. Kun lepäämme, opettelemme kuinka voimme antaa ajatusten mennä ja rentoutua yhä enemmän. Mahamudra tai dzogchen. Kun ymmärtää asian ytimen, ei aivoillaan vaan sydämellään, myötätuntoa ja ystävällisyyttä ei tarvitse teeskennellä. Ymmärtää, että kaikki muut eivät ymmärrä, muuten emme toimisi niin kuin toimimme aiheuttaen aina vain lisää ongelmia ja kärsimystä itsellemme ja muille. Kun ymmärrämme, siihen liittyy suru, kun näkee muiden toimivan tietämättömyydessään. Samalla muutumme luonnostamme myötätuntoisiksi.

 

Sininen Buddha Dorje Chang istuu risti-istunnassa ja pitelee kelloa ja vajraa (tiib. dorje). Nyingma-perinteessä hänet kuvataan yab yum, puolison kanssa ja kagyu-perinteessä kello ja vajra vastaavat samaa asiaa. Kello on naispuolinen aspekti, viisaus ja vajra kuvaa taitavia keinoja, myötätuntoa. Viisaus ja myötätunto, nämä kaksi tarvitaan, siksi nyingmapoilla on kuvassa Buddha puolisoineen. Meidän munkkien täytyy visualisoida kello ja vajra! Symboliikka kuitenkin on tämä: viisaus on tyhjyyden ääretön viisaus. Kun sen oivaltaa tai kokee, kun sitä maistaa ja tuntee sen kokemuksen kautta, myötätunto on siitä erottamaton. Jos luulee siis ymmärtäneensä tyhjyyden, eikä ole kokenut suurta myötätuntoa, paljon on vielä edessä.                

 

Tiibetissä eli kuuluisa joogi Milarepa. Hänellä oli varsin kuuluisa oppilas nimeltä Gampopa ja Milarepa opetti hänelle kaiken, minkä tiesi. Kun Gampopa sitten oli lähdössä pois opettajansa luota, Milarepa kutsui hänet takaisin ja sanoi: "Kaikkein salaisinta opetusta en ole antanut." Hän kääntyi ja veti helmansa ylös näyttäen Gampopalle takapuoltaan. Se oli täynnä haavoja ja arpia. "Sinun täytyy istua takamuksillasi." Opetukset voi ymmärtää älyllisesti, mutta ainoa tapa ymmärtää ne käytännössä on mietiskely. On mietiskeltävä, jotta oppisi olemaan tarkkaavainen arjen keskellä.

 

Monet ihmiset istuvat täydellisessä mietiskelyasennossa puolesta tunnista tuntiin ja sitten ajattelevat. "No niin, se on loppu. Nyt voin tehdä mitä minua huvittaa." Sillä tavalla mietiskelyn hyöty valuu hukkaan. Miksi oikein mietiskeltiin? Mietiskelyn mietiskelytyynyllä istuttaessa ja sen jälkeen pitäisi olla samanlaista. Ei ole helppoa siirtää tyyneyttä ja tietoisuutta, jonka mietiskelyn aikana saavuttaa, päivän puuhiin. Olen asunut Brysselissä nyt kaksi vuotta. Sitä ennen minulla oli onni viettää retriitillä yhteensä 11 vuotta ja tehdä harjoitusta aamusta iltaan. Ei tarvitse tehdä mitään ja ihmiset tuovat ruokaa, se on hienoa! Aamiainen, takaisin nukkumaan, lounas, takaisin nukkumaan... Metelöidään hiukan chöd-rummulla ja takaisin nukkumaan... Vakavasti puhuen, luksustahan se on. Luulin, että retriitillä on vaikeaa ja ensimmäinen vuosi olikin. Koin paljon häiriöitä mielessäni.

 

Mutta kun muutin kaupunkiin ja tapasin perheellisiä työssäkäyviä ihmisiä ja opiskelijoita, työttömyyskin on ongelma, niin siinä vasta hyörintää ja pyörintää olikin. Kuitenkin he ponnistelevat järjestääkseen joka päivä puoli tuntia tai 10 minuuttia mietiskelyä varten. Nostan hattua, koska se ei ole helppoa. Ehkä te tiedätte, mistä puhun. Siinä me peilaudumme ja ehkä jossain tulevassa elämässä saavutamme sen, mitä haemme. Erityisesti täällä länsimaissa ihmiset haluavat kaiken niin nopeasti, ei edes heti vaan piti olla jo. Tahdomme tuloksia ja merkkejä. Emme ole itsellemme erityisen ystävällisiä.

 

Yksi surullisimmista asioista, jonka kanssa olen joutunut silmityksin, on syyllisyydentunto. Tehdään jotain ja tunnetaan syyllisyyttä, se on sairasta. Kysyin toiselta opettajaltani, Tai Situpalta mitä hän siitä ajattelee. Ennen kuin hänestä tuli opettaja hän oli aika "kova jätkä", mutta hän on kuitenkin 12. tunnistettu jälleensyntymä linjassaan. Hän sanoi ymmärtävänsä syyllisyyden käsitteen, mutta kun hän teki jotain väärin, häntä oikaistiin sanomalla esimerkiksi: "Älä tee noin, se on varastamista." "Mitä varastaminen on?" hän kysyi. "Kun otat jotain, mikä ei ole sinun." "Olen todella pahoillani." Loppu. Ja jos kiusaus tuli eteen myöhemmin, hän saattoi sanoa itselleen: "Älä tee sitä." Se on tietoisuutta nykyhetkestä. Muuten on aikaisemman elokuvansa lumoissa ja se pääsee vaikuttamaan tekoihin.

 

Monilla on huonoja muistoja nuoruudestaan ja niillä voi selittää nykyisyyttä. "Tämä tapahtui, koska minulla oli kurja nuoruus." Silloin takertuu menneisyyteensä, toistaa sitä tässä ja nyt ja tekee muidenkin elämän hankalaksi. On hyvin vaikea elää tässä hetkessä. Nykyisyys on varsin nopea, vai mitä? Tässä hetkessä eletään oppimalla rentoutumaan ja olemaan. On vähän hassua, että pitää ponnistella rentoutuakseen. (Tauko)

 

Joku esitti arkielämään liittyvän kysymyksen näennäisen meditatiivisista töistä, kuten puun hakkaaminen. Luulisin, että jos on saavuttanut tietyn tason, ei koskaan ole erossa tuosta tietoisuudesta. Kerron toisen tarinan kuvatakseni, että emme ymmärrä tietoisuutemme ulottuvuuksia.

 

Rinpoche on arvonimi ja merkitsee "kallisarvoista". Tietty rinpoche nimeltään Gyaltsab Rinpoche tulee tänne [maan päälle] aina uudelleen, hän on 11. tai 12. tunnistettu jälleensyntymä. Niin rinpochet tekevät, he tulevat aina takaisin auttaakseen meitä, näyttääkseen meille tien ulos väärinkäsityksistämme. Se on ainoa syy heidän läsnäololleen, he eivät ole täällä kuuluisuuden tai rahan takia. Jotkut tosin saattavat olla, rinpocheidenkin suhteen täytyy olla varovainen. Heillä on inhimillinen keho ja he voivat sotkeutua egoonsa. Ei pidä uskoa ketään vain siksi että hän on tiibetiläinen ja rinpoche, on itse otettava heistä selvää. Jos he ovat hyviä opettajia, he myös testaavat oppilaansa. Voi kestää 8 – 10 vuotta, ennen kuin oppilas ja opettaja liittyvät kunnolla yhteen ja luottamus on molemminpuolista.

 

Joka tapauksessa, Gyaltsab Rinpoche opetti kerran Samye Lingin luostarissa. En ollut silloin munkki, vaan hippiveteraani, ainakin hiukan hippi, ja tein töitä puutarhassa. Myöhästyin aina luennoilta, koska viihdyin puutarhatöissä niin hyvin. Pyhäkön edessä oli eteisaula, ja jäin siihen istumaan ja kuuntelemaan Rinpochen opetusta. En tiennyt juuri mitään dharmasta enkä myöskään guruista. Tapa, jolla hän selitti väärinkäsityksiäni, oli niin selkeä ja järkeenkäypä, että en ollut uskoa korviani. Sitten koitti aika päättää luento, ja kaikki nousivat ylös kumartaen kunnioittavasti, näyttihän hän meille tien ulos hämmennyksen keskeltä. Hän oli osoittanut, että emme ymmärrä omaa mieltämme. Samalla kun hän lähestyi ovea kysyin itseltäni: "Mitä voin tarjota tälle ihmeelliselle olennolle? Kuvittelin riikinkukon sulkia ja kukkia ja kauniita neitokaisia, dakineja tiedättehän, jotka veisivät kukkaset Bob Marleyn soidessa taustalla ja kukkien tuoksuessa. Kun hän sitten käveli ohitseni, hän sanoi: "Kiitos!" Tarkoitus oli osoittaa minulle: "Ensi kerran kun olet näiden rinpocheiden lähettyvillä, pidä varasi." He toimivat näin vain osoittaakseen, kuinka meidän tulisi olla tietoisia ajatuksistamme, joihin tavallisesti päivän aikana uppoamme.

 

Jos siis puunhakkuu auttaa siinä, hienoa. Käytä niitä keinoja, jotka sinulle sopivat. Meillä kaikilla on erilaiset kyvyt ja voimavarat ja kuka tietää mitä teimme menneisyydessä. Ehkä mietiskely auttaa muistamaan. Mietiskely ei ole minkään uskonnon osa, ei buddhalaisuuden eikä kristinuskon, se liittyy inhimilliseen tietoisuuteen, inhimillinen perintö on ystävällisyyden osoittamisen perintö, tietoisena pysyminen.

 

Tiibetissä on perinne nimeltä vajrayana, joka merkitsee läpi leikkaamista, sitä sanotaan timanttipoluksi. Timantin oletetaan pystyvän leikkaamaan läpi tietämättömyytemme pimeyden. Polun menetelmiin kuuluu visualisaatioharjoituksia. Voimme kuvitella olevamme banaani ja buddhalaisuudessa ajattelemme olevamme Guru Rinpochen, Taran, Chenrezigin tai itsensä Buddhan kaltainen. Koska mieli on viekas, pitää voittaa se viekkaudella. Siksi mieleen tuotetaan ajatus, ajatellaan hallitusti.

 

En tiedä, oletteko nähneet buddhalaisia rituaaleja (pujia), niissä käytetään äänekästä musiikkia ja luetaan rukouksia ääneen. Tekstien sisältö liittyy siihen, mitä mielessä kuvitellaan. Om benza argham ah hung, om benza padyam ah hung… Mitä he oikein puuhaavat? Mikä saa meidät käyttämään kehoamme mudrien (käsieleiden) tekemiseen, puhetta sanoaksemme om benza argham ah hung, samalla kun mielessämme kuvittelemme olevamme jumaluus, jolle uskomattoman ihanat jumalattaret tarjoavat kulhollisen pesuvettä? Jumalattaret ovat keltaisia ja heillä on tietynlaiset tunnusmerkit. Sitten annetaan juomavettä ja kolmanneksi valkoiset jumalattaret tuovat kukkia. Koska mieli on hämmennyksen vallassa, käytetään sekä kehoa, puhetta että mieltä. Näette, kuinka ihmiset kumartavat pyhäkköön tullessaan ja mietitte miksi he sen tekevät. – He osoittavat kunnioitusta buddhaluonnolle, joka on kaikissa tuntevissa olennoissa, se on myötätuntoinen mielentilamme. Patsas ja thangkamaalaus täällä kuvaavat tuota tietoisuutta. Olipa ihminen kristitty, juutalainen, muslimi, musta, vaaleanpunainen, keltainen, kaikilla on se potentiaali.

 

Kun teette tietyn mudran käsillänne (kädet rukousasennossa kämmenet vastakkain), ajattelette samalla, että kämmentenne välissä on jalokivi ja että kaikki maailman kärsivät olennot ovat käsissänne. Pikkusormet ovat hiukan erillään toisistaan, avoinna valaistumiselle. Peukalot ovat muista sormista erillään, se merkitsee avoimuutta dharmaopetuksia kohtaan. Kun asetatte kätenne tässä asennossa päänne päälle, puhdistatte kehoanne ja omistatte kehon kautta tekemänne teot kaikkien olentojen hyväksi, jotta he olisivat vapaita kärsimyksestä. Kun asetatte kätenne rukousasennossa kurkun kohdalle, puhdistatte puhettanne rukoilemalla, että puheenne olisi tunteville olennoille hyödyksi. Asettaessanne kätenne sydämen kohdalle, se on mieleen liittyvä kohta ja silloin toivotte, että vihan ajatukset puhdistuisivat ja että kaikki ajatuksenne olisivat muille hyödyllisiä. Maahan polvistuessa ajattelette että kehonne peittää koko universumin ja ylös tullessa kuvittelette, että olette vapauttaneet kaikki olennot kärsimyksestä.

 

Se on kaunista, ja vaikka en tässä elämässä pystyisi siihen, yritän seuraavassa uudelleen ja sitä seuraavassa. Se on loputon kunnianosoitus ihmiskunnalle. Ellei voi kumartua fyysisesti, voi kuvitella sen mielessään. Eräs ystäväni, joka halvaantui vuoristossa kiipeillessään niin pahasti, ettei voi edes istua pyörätuolissa, on juuri saanut ngöndro-harjoituksen päätökseen. Siihen kuuluu satatuhatta täyskumarrusta. Nämä harjoitukset ovat päällisin puolin yksinkertaisia, niiden avulla treenataan kehoa, puhetta ja mieltä. Onko teillä vielä kysymyksiä?

 

Kysymys: Mikä antaa mudralle voiman puhdistaa?

Gelong Drime: Oma mielemme. Kun tuntee tehneensä virheen, voi rukoilla valaistuneita olentoja, lamoja, Guru Rinpochea ja Taraa. Olen varma, että se toimii. Kaikki riippuu itsestänne, harjoitus on omanne. Minulla on kaksi ystävää Doverissa, Kentissä. He ovat kotirouvia ja toisella on hiukan vaaleanpunainen tukka ja silmälasit. Hän on kristitty meedio, joka rukoilee Neitsyt Mariaa ja keskustelee tämän kanssa. Hän on siis kotirouva, mutta muutama vuosi sitten Neitsyt Maria neuvoi häntä viemään vaatteita ja tavaroita humanitaarisena apuna Romaniassa asuville romaneille. Rouva jäi ihmettelemään, miten hän sen tekisi, mutta Neitsyt Maria lohdutti: "Älä murehdi, ala vain työhön." Ihmiset alkoivatkin lahjoittaa hänelle sairaalatarvikkeita, vaatteita ja rahaa. Sitten jostakin ilmestyi kaveri, joka kertoi hänelle, että eräs rekka oli menossa Romaniaan tyhjänä. Sillä tavoin asioita tapahtuu.

 

Retriittiin Samye Lingissä kuului kuuden kuukauden mittainen jakso, jolloin emme saaneet vastaanottaa postia. Olin elänyt Samye Lingissä ilman rahaa ja nyt olin siis retriitillä. Kuuden kuukauden kuluttua sain kolme kirjettä. Yksi niistä oli 90 punnan lasku lääkkeistä ja rituaaleihin tarvittavista uhrilahjoista. Seuraavassa kirjeessä oli sadan punnan shekki äsken mainitulta rouvalta ja viesti: "Ehkäpä tämä on tarpeen." Lahkolaisuus on tosiaan pötyä, kannatan ekumeenista rime-liikettä. Rime tarkoittaa sitä, että jokainen tahtoo olla onnellinen. Kaikki ovat samanlaisia. Mietiskely on sitä varten, että opitaan olemaan ystävällisiä toisille. Kyllähän se käy, mutta se on eri juttu sitten, kun muut tallovat ylitsemme.

 

Kysymys: Niin, entä sitten?

GD: Siinä on ero, eikö vain?

Kysymys: Niin.

GD: Bachak (totunnaiset käyttäytymismallit) menneistä elämistä ovat varsin voimallisia. Mutta jostakin on aloitettava. On kuin olisi tikapuut ilman ensimmäistä puolaa. Kun kerran ylös ei pääse, ne ovat hyödyttömät. Tikkaissa ei ole eroa, kaikki ovat yhtä hyviä, ota siis uudet tikkaat ja astu ensimmäiselle poikkipuulle. Älä ajattele, että korkeammalla olevat askelmat ovat niin erinomaisia, ettet välitä asua alemmille laisinkaan. Jos tahtoo mietiskellä, sitä varten on harjoiteltava säännöllisesti, aivan kuin kehittäisi lihaksia. Kerran kuussa ei paljon auta, mutta säännöllinen harjoitus vahvistaa lihaksia. On hyvä harjoitella joka päivä, viisi minuuttia, kymmenen. Alussa voi mietiskellä aivan lyhyestikin: puoli minuuttia tai minuutin. Voi tehdä viisi tai kymmenen erillistä minuutin mittaista harjoitusta ja totuttautua siihen hitaasti. Joskus mieli on rauhallinen, joskus levoton. Kun tuntuu rauhattomalta, luulee epäonnistuneensa harjoituksessa, mutta jokainen harjoitus on hyvä. Kyse on vain mielen erilaisista toiminnoista. Harjoittele säännöllisesti ja etene hitaasti.

 

Syntyy toiveita: "Tänään varmaan valaistun." Se ei kylläkään toimi. Kun istuu ja ajattelee: "Tänään teen hyvän istunnon," se on ajatus. Pitää muistaa: aloittelijan mieli on paras. Saattaa olla hiukan tietoa menetelmistä ja jotain kokemusta istumisesta, mutta jos luulee tietävänsä, sulkeutuu itseensä. Ego kehaisee: "Minä tiedän kyllä." Aloittelijan mieli on tuore ja avoin. On tosiaankin opittava olemaan itselleen ystävällinen ja annettava itselleen aikaa harjoitusta varten. Mitä ystävällisempi ja rauhaisampi sisäisesti olet, sen parempi muille ympärilläsi.

 

Minusta pääasia on oppia nauramaan itselleen. Ellei voi nauraa itselleen, on vaikeuksissa. Itse joudun nauramaan itselleni koko ajan. Se ei ole helppoa, sillä nykymaailma korostaa saavutuksia ja virheettömyyttä. Mutta virheistähän me opimme.

 

Kysymys: Aluksi puhuimme banaaneista ja kelloista, siitä mitä näemme, ja että ne ovat ajatuksiamme. Sitä verrattiin aurinkoon ja siihen, että itse olemme kuin vesi. Sitten jatkoimme olennaisiin vajrayana-opetuksiin, jossa ajatusten kohteet korvataan mm. Chenrezig visualisaatiolla ja muilla mielen leikkikaluilla. Näillä leikkikaluilla on arvonsa, sillä ne lähentävät meitä buddhaluontoomme, sisäiseen itseemme. Onko muilla leikkikaluilla, kuten banaaneilla jokin arvo? Onko banaanilla buddhaluonto?

 

GD: Kaikkihan on puhdasta, vai mitä? Asiassa on monta puolta. Voi ajatella Buddhaa, tarkastella päätä ja kohoumaa päälaella ja siirtää katsetta alaspäin samalla kun mieleen hiipii ajatus siitä, mitä toimistossa tapahtui päivällä. Ja sitten: "Minun ei olisi pitänyt sanoa niin. Ai niin, minun ei pitäisi ajatella sitä nyt." Takaisin keskittymisen kohteeseen. Tiedättehän sen? Mutta ei se mitään. Huomaa olleensa lomalla. Sitten palaa takaisin. Kymmenen sekuntia myöhemmin: "Kuppi kahvia. Ai niin, minun ei pitäisi…" Taas takaisin. Joskus ajattelet: "Nyt tosiaan tarvitsen kupin kahvia." Sitten menet ja keität kahvin. Niin se on.

 

Harjoittelemme tunnistaaksemme sen väärinkäsityksen, jonka vallassa tavallisesti olemme. Tärkeintä on, että aloittaa harjoittelun. Tämä on yksilöllistä, mutta yleensä harjoituksen alettua ajatuksia alkaa tulla ja vauhti kiihtyy kuin pikajunalla, jota ei voi pysäyttää. Tiibetiläiset vertaavat ajatusten virtaa [tässä vaiheessa] vesiputoukseen. Mietiskelijä luulee tulevansa hulluksi, että mietiskely saa asiat menemään huonompaan suuntaan ja lisää ajatusten määrää. Ellei luo lisää elokuvia, ajatusten virta alkaa kuitenkin hidastua. Mutta tässä todella tarvitaan kärsivällisyyttä. Voi kuvitella, että on tulossa hulluksi, siltä minusta todella tuntui. Tuntuu vieläkin, mutta sanotaan, että vesiputous rauhoittuu ja muuttuu rauhallisesti virtaavaksi joeksi. Mielen liike ei ole enää niin nopeaa. Lopulta virta yhtyy kauniiseen tyyneen järveen. Kun aalto ilmestyy, sitä voi katsella. Siitä puhuimme aluksi, katsotaan banaania, katsotaan auringon sädettä. Visualisaatio on sitä varten, että nähdään mielen liikkeet, käyttäytymismallit. Yleensä niihin sotkeudutaan, mutta kaikeksi onneksi pysymme nyt erillämme niistä.

 

Tapa kuitenkin on jäljellä, jos edessäsi on voisarvi, pohdit: "Tarvitsen voisarven!" Siinä sitä taas ollaan. Ajatus seuraa toistaan, unohtuu ajatuksiinsa, jää niihin kiinni. Sellainen se croissant on. Kääntäjä: "Mikä?" GD: Croissant, voisarvi, jotain, mikä syödään. Kääntäjä: Ai niihin minä jään kiinni. GD: Mutta kun mietiskelee ja näkee sen edessään, sanoo: "Anna sen mennä." Sillä tavoin mieli rauhoittuu.

 

Shine on hyvä harjoitus kuoleman lähestyessä. Koska on syntynyt, kuolee myös, pikku juttu. Mutta ellei kuollessa ole mielenrauhaa, päässä risteilee pelon, halun yms. ajatuksia. Harjoituksia ei siis tehdä vain nykyhetkeä varten vaan kuolemaa ja seuraavaa elämää varten. Jos olet kristitty, uskot taivaaseen ja helvettiin. Buddhalaisillakin on tuomio. Jos ymmärtää, että se, mitä näemme pitkin päivää on pelkkiä mielikuvia, niin kuoltua se on hiukan vaikeampaa, kun ei ole kehoa, mutta tässä on kyse näystä, Chenrezigin myötätunnosta.

 

Mietiskely on hyvin yksinkertaista, mutta syvällistä. Jos voi vain istua ja katsella mieltään, se on hyvä, mutta useimmat eivät pysty siihen. Missä mieli on, minkä värinen, onko se pyöreä tai neliskulmainen? On harjoituksia, joissa tarkkaillaan omaa hengitystä tai katse kohdistetaan ulkoiseen kohteeseen. Voidaan myös keskittyä johonkin kehon sisällä visualisoimalla se. Tarvitsemme keskittymiskohteen, ja yksi keskeisimmistä on hengitys. Hengitämme joka päivä, hengitys on mukanamme koko ajan. Länsimaissa ei ole totuttu istumaan risti-istunnassa, ja jos se on vaikeaa, voi istua tuolilla. Selkä tulisi pitää suorana, jos vain voi. Kädet voivat olla polvien päällä [kämmenet alaspäin], käsivarret suorina ja olkapäät ryhdikkäinä. Toinen tapa on pitää kädet sylissä oikea käsi vasemman päällä [kämmenet ylöspäin] ja peukalot koskettaen toisiaan kevyesti. Jos on toimistossa, bussissa tms., eikä halua kiinnittää huomiota, voi mietiskellä missä asennossa vain ja keskittyä.

 

Teemme muutamia pieniä hengitysharjoituksia. Kun jotakin tapahtuu ja reagoit siihen, olet joutunut mukaan tapahtumien kulkuun. Voit vaikkapa vastata vihaisesti loukkaukseen. Jos tulet silloin tietoiseksi hengityksestäsi, miten ilmavirta kulkee sieraimissasi, niin samalla kun katsot toista, joka huutaa, hän huutaa edelleen, mutta itse olet tietoinen ilmavirran liikkeestä sieraimissa. Ole siitä tietoinen kolmen sisään ja uloshengityksen ajan. Se antaa hiukan tilaa itselle, samalla kun toinen rähjää. Ellet itse ryhdy taisteluun, toisella ei ole vastustajaa. Muuten osallistut elokuvaan, jota hän juontaa. Tuet hänen toimintaansa.

 

Pidä kädet sylissä ja tule tietoiseksi hengityksestäsi, siitä, miten ilma kulkee sisään ja ulos sieraimistasi. Silmät katsovat rentoutuneesti alaviistoon noin metrin päähän. Toiset tahtoisivat sulkea silmänsä, mutta silloin voi nukahtaa helposti. Voit sulkea silmät, mutta silloin tosiaankin unohtuu ajatuksiinsa helpommin. Suu on hieman raollaan. Kokeillaan tätä.

 

Ole tietoinen aistimuksista sieraimissa ilmavirran kulkiessa sisään ja ulos. Ei muuta. Jos kuulet ulkoa tulevia ääniä tai joku liikahtaa, se ei haittaa, palaa vain hengitykseesi. [Noin kahden minuutin mietiskely.] Tehkää lyhyitä istuntoja usein, koska villihevosten paikallaan pitäminen on väsyttävää.

 

Tässä pari muuta hengitykseen liittyvää tekniikkaa. Jotkut vaihtelevat menetelmiä mielellään. Kokeilkaa jokaista vaikka pari viikkoa tai pari kuukautta. Tämä on henkistä työtä ja sekin vaikuttaa, millä tuulella on.

 

Seuraavan menetelmän mukaan mietiskellessä ollaan tietoisia hengityksestä ja tarkkaillaan, miten ilmavirta kulkee sieraimista noin neljän sormenleveyden verran eteen ja sulautuu sydämen alueelle. Hengitys muodostaa ympyrän. Hengitä normaalisti. Tarkkaileminen voi tehdä normaalista hengittämisestä vaikeaa, koska yleensä emme tarkkaile hengitystämme. Rentoudu vain.

 

Kysymys: Hengitämmekö nenän kautta?

GD: Kyllä, mutta jotkut ihmiset hengittävät suun kautta, jos nenä on tukossa.

 

Tehdään pieni harjoitus. Tule vähitellen tietoiseksi hengityksestäsi. [Mietiskely.]

 

Seuraavassa menetelmässä ulos- ja sisään hengitys muodostavat yhden kierroksen. Ulos ja sisään, kaksi jne. Seuraat hengitystäsi ja lasket. Mielessä on ajattelun eri tasoja, kerroksia kuin sipulissa. Tässä harjoituksessa käytetään ulointa, karkeaa kuorta. Samalla kun lasket, saatat huomata ajatuksesi: "Parkkeerasinkohan auton oikeaan paikkaan? Ai niin, missä olinkaan, kuusi vai yhdeksän? Palaat ykköseen. Joskus voi laskea sata kertaa seitsemään tai viiteensataan. Joskus ei pääse kuin kolmeen tai neljään. Siksi on hyvä aloittaa seitsemän kierroksilla. Myöhemmin voi laskea 21:een, 50:een ja satoihin. Vaikka ajattelisi muuta välillä, jos laskuissa ei mene sekaisin, se kelpaa.

 

Muistan aina, kun olin vasta-alkaja ja Akong Rinpoche pyysi minut eteensä istumaan: "Istu siinä ja laske viiteensataan." Olin vasta oppinut mietiskelemään, ja minun piti tehdä se hänen edessään. Pääsin noin 490:een. "Minä tein sen – ai niin, missä olinkaan." Minä tosiaankin kadotin luvun. Jos tahtoo nähdä mielen eri kerrokset, kannattaa tehdä tätä harjoitusta. Muissa vain tarkkaillaan, mutta tässä voi mennä sekaisin laskuissa. Tehkäämme muutamia seitsemän kertoimia. Ulos ja sisään on yksi. [Mietiskely.]

 

On hyvä antaa itselleen vähän tilaa, sillä muuten nenä alkaa kutista tms. eikä, koskaan lakkaa jahtaamasta ajatuksiaan. Kun on tehnyt jonkin verran harjoituta, mieli rentoutuu. Anna kaiken hyörinnän, mihin arki meidät pakottaa, mennä menojaan. Emme itsekään ymmärrä miten niin käy, mutta kaikki tämä autoissa istuminen ym. on aika aggressiivista ja vaikuttaa meihin syvällä sisimmässämme.

 

Olemme täällä mukavassa ympäristössä, kauniissa maassa… kun kuulemme maailmantapahtumista, se on kuin saastetta, joka menee meihin sisään. Keho ja mieli ovat yhteydessä toisiinsa; meillä on kanavia (nadeja) eri puolilla kehoa. Kun istuu paikallaan ja rentoutuu sekä antaa totunnaisten ajatuskehien purkautua pois, fyysinenkin jännitys alkaa laueta. Hengitä ulos kevyesti. Joskus kehossa voi tuntua nykäyksiä, mutta se ei ole vaarallista. Keho ja mieli ovat silloin oppimassa rentoutumaan ja avautumaan.

 

Kysymys: Jalkani puutuvat ja niitä särkee. Pitäisikö minun tehdä asialle jotain vai antaa sen vain olla?

GD: Sinun täytyy löytää tasapaino. Lihakset ja jänteet jännittyvät joutuessaan venymään. Voit tarkkailla kipua. Yleensähän kehon jännittyminen saa mielenkin jännittymään ja asiat pahenevat. Tutki missä kipu on. Onko se lihaksessa, onko se veressä? Lopulta päädyt atomeihin, joiden rakenteessa on paljon tyhjää tilaa, muuten mikään ei voisi liikkua. Lepäät siis tyhjässä tilassa. On opittava rentoutumaan uudelleen. 5 – 10 minuutin istuminen ei ole liikaa vaadittu.

 

Sitten on menetelmä, jossa käytetään värejä. Jotkut ihmiset keskittyvät mielellään väreihin, heistä väreihin on helppo keskittyä. Kun hengität sisään, ajattele, että väri on valkoinen, kun pidätät hengitystä hetken, se on punainen ja kun hengitys virtaa ulos, se on sinistä. Ei tarvitse laskea, tässä pelkästään katsellaan värejä. [Mietiskely.]

 

Nämä olivat neljä menetelmää. Tässä kauniissa maassa voitte mietiskellä myös ulkona, täällä on paljon avaraa taivasta, voit katsella sitä ja sulautua avaruuteen. Muuta avaruus mieleksesi ja katso avaruutta mielessäsi. Kun ajatus ilmestyy mieleen, se on kuin pilvi, taivaalla seilaava banaani.

 

Jos opitte jotain hyödyllistä, ottakaa se mukaanne, jos olitte jostakin eri mieltä, jättäkää se tänne. Länsimaalaisen näkökulmasta tiibetiläiset käsitteet eivät ole aivan helppoja ymmärtää ja olen pahoillani, jos saatoin teidät ymmällenne. Väärinkäsityksiä on monenlaisia, mutta silloin kun yritetään saada jostakin selvää, hämmennys on myönteistä. Siitä kasvaa ymmärrys ja viisaus ja se on hyvää hämmennystä, ei tyhmää hämmennystä. Onko teillä vielä kysyttävää?

 

K: Miten kauan harjoituksia tehdään, kaksi vuotta?

GD: En ehdota kahden vuoden sitoumusta, sitoumus voi olla vaikka koko elämäksi. Esimerkiksi ensi kerralla kun Mingyur Rinpoche vierailee täällä, voitte ottaa sitoumuksia.

 

Näitä harjoituksia kutsutaan nimellä shine, ja ne ovat kaiken harjoituksen perusta. Hyvä shinen harjoittaja voi tehdä vuoden tai kahden mittaisen retriitin pelkästään istuen koko päivän, mutta länsimaalaiset tulisivat siitä hulluiksi. Se on niin pitkästyttävää, että se tekee hulluksi. Joten edetkää hitaasti. Mieli on kuin villi ja hullu hevonen ja sen kesyttäjän täytyy olla erittäin kärsivällinen ja lempeä. Olkaa itsellenne ystävällisiä.

 

Kysymys: Voiko mietiskellä nukkuessaan, jos tietää, että nukkuu?

GD: On olemassa unijoogaharjoituksia. Jos tahtoo tehdä niitä nukkuessaan voi maata oikealla kyljellään ja sulkea oikean sieraimen. Jos sinulla ei ole tiettyä opettajaa, voit ajatella kirkasta valkoista valoa, Buddhaa, Jeesusta tms. sydämessäsi. Ajattele että tämä valo loistaa läpi maailman, se loistaa kehostasi huoneeseen ja huoneesta koko maailmaan ja karkottaa kaiken kärsimyksen pois. Maailma muuttuu puhtaaksi. Kun menet nukkumaan, sanot: "Tänä yönä tahdon tosiaankin nähdä unia ja tietää, että uneni ovat unia." Toista sitä monta kertaa. Kun huolehdin Lama Yeshestä retriitillä, hän teki tätä harjoitusta.

 

Kysymys: Joskus huomaan uneksivani, ja silloin herään. Sitten minun täytyy istua ja meditoida.

GD: Sehän on hienoa, kun tekee niin paljon harjoitusta, ei tarvitse paljon unta.

 

Täytyy olla sitkeä. Eräänä päivänä kun vein Lama Yeshelle aamiaista, hän sanoi: "Viime yönä lensin meren yli. Tiesin lentäväni, ja kun eteen ilmestyi vuori, lensin sen läpi. Ihastuin, että nyt tosiaan osaan tämän, ja silloin heräsin." Häntä harmitti.

 

Se on hyvä harjoitus. Myös arkielämässä voi harjoitella tunnistamaan väärinkäsitykset ja harhan.

 

Kiitos seurastanne ja viihtyisästä ympäristöstä. Jaamme muiden kanssa sen kaiken onnen, ymmärryksen ja henkisen ansion, jonka olemme keränneet, vaikka pienenkin, ja omistamme sen muille toivoen, että kaikki olennot vapautuvat kärsimyksestä ja saavuttavat onnen. Alku oli siis hyvä, keskellä oli jotain, ja loppu on myös hyvä.

 

Sönam deji tam-tse zig-pa nji

tob-ne nje-pei dra nam pam tshe ne

tse ga na tsi palab drupa ji

sipe tshole dro va drol-var sho.

 

Tämän ansion kautta toivon saavuttavani kaikkitietävyyden, voittavani pahuuden itsessäni ja vapauttavani olennot olemassaolon merestä, missä myllertää syntymän, sairauden, vanhenemisen ja kuoleman aallokko.

 

 

Gelong Drime

Buddhalainen mietiskely

17.4.2004 Turku, Sisäisten taitojen studio, suullinen käännös Soili Takkala, toimitettu kirjallinen käännös Ani Sherab.

 

Kun ihmiset alkavat mietiskellä, useimmat käyvät läpi tiettyjä vaiheita. Ensin syntyy rauhallinen olo, ja tarkkaillaan tai lasketaan hengitystä tms. Samalla kun keskitytään, tullaan tietoisiksi omista ajatuksista. Sitten ajatuksia alkaa tulla entistä nopeammassa tahdissa. Voi luulla, että mietiskely lisää ajatuksia ja saattaa siksi vaikka luopua koko harjoituksesta. Tosiasiassa ajatukset eivät ole lisääntyneet, vaan on alkanut huomata ne sen sijaan, että eläytyisi niihin. Ei olekaan enää elokuvan ohjaaja ja näyttelijä, vaan katsoja. Ajatukset jatkuvat lakkaamatta, niitä ei voi pysäyttää ja voi tuntea tulevansa hulluksi. Tiibetiksi sitä kutsutaan vesiputouksen kaltaiseksi prosessiksi, ja se jatkuu loputtomiin.

 

Tavallisesti meillä on ajatuksia kuten: "Minulla on banaani, aion syödä sen." Olemme vuorovaikutuksessa naapureihimme ym. Tällaiset tavat ja tottumukset ovat kehittyneet monien elämien varrella ja ne vahvistuvat vahvistumistaan. Kun istumme hiljaa, tarkkailemme ajatuksia ja päästämme niistä irti. Joskus tietenkin takerrumme johonkin ajatukseen ja käy niin, että aloittaa tarkkailemalla hengitystään ja viettää sitten 20 minuuttia ajatellen muuta, kunnes huomaa: "Minun piti tarkkailla hengitystäni!" Se ei haittaa, koska huomasit. Niin käy yhä uudelleen.

 

Työ kuitenkin kannattaa, sillä siinä rikotaan totuttua käyttäytymismallia ja rakennetaan uutta. Ajatukset, jotka tavallisesti muuttuvat entistä vahvemmiksi, alkavatkin heikentyä. Vesi ei putoakaan jyrkänteeltä ikuisiin syvyyksiin, vaan virta laskeutuu tasangolle ja muuttuu joeksi. Vesi ei liiku joessa yhtä vauhdikkaasti kuin vesiputouksessa. Joki virtaa kauniiseen järveen. Tuuli viriää ja nostattaa aaltoja. Voit katsella aaltoja ja antaa niiden mennä menojaan. Vanhasta tottumuksesta jäämme joskus pohtimaan: "Onpa kaunis aalto, mistä se on tullut?" Mieli on siis ensin rauhallinen ja äkkiä ajattelee: "Coca Cola. Tahtoisin cokiksen. Onkohan jääkaapissa yhtään?" Kun huomaa ajattelevansa sitä, antaa ajatuksen mennä, tunnistaa sen pelkäksi ajatukseksi. Ajatuksista täytyy olla tietoinen.

 

Kun mieli on muuttunut tyyneksi kuin järven pinta ilman aaltoja, sen voi havaita. Ei tosin heti, siihen tarvitaan kärsivällisyyttä. Täytyy harjoittaa hieman itsekuria. Jos urheilee kerran kuussa, vartalo on kuten minulla, jos urheilee joka päivä, kehtaa kävellä rannalla t-paidassa. Sama pätee mietiskelyynkin. Harjoitus kerran kuussa tai kerran viikossa ei vie pitkälle. Kun aloittaa, on hyvä aloittaa varovasti ja mietiskellä lyhyitä jaksoja kerrallaan useasti. On parempi tehdä niin, kuin aloittaa mietiskelemällä kokonaisen tunnin ja kyllästymällä sitten harjoitukseen kokonaan. Lyhyitä jaksoja pidennetään asteittain. Ensin tehdään puolen minuutin mittainen meditaatio, sitten kaksi minuuttia, viisi minuuttia, puoli tuntia ja tunti.

 

On myös suuri virhe ajatella, että istunnon jälkeen voi tehdä mitä huvittaa. Silloin hukkaa harjoituksen hyödyn ja seuraavalla kerralla on taas aloitettava nollasta. On siis mietiskely ja mietiskelyn jälkeinen aika, jolloin sitä, mitä kipeällä selällä ja takapuolella ja kaikilla istumisen koettelemuksilla saavutettiin, sovelletaan arkielämään. Ei pidä luopua toivosta, koska tapojen muuttaminen vie aikaa.

 

Tämä ei tarkoita, että istunnon jälkeen mietiskelijä uppoaisi kummalliseen olotilaan, hän on ihan normaali, mutta tietoinen. Älä siis yritä muuttua kummalliseksi, ole ihan tavallinen. Monet kehuvat saavutuksillaan, mutta hyvän harjoittajan merkki on entistä suurempi nöyryys ja lempeys. Ole hyväsydäminen ja rehellinen itsellesi ja muille. Siitä mietiskelyssä on kyse, ei uudesta huvittelumuodosta. Täytyy voida nauttia siitä, mitä jo on.

 

Kun alkaa mietiskelyn, saattaa tulla entistä herkemmäksi ja meillä on taipumus syyttää muita. Naapuri soittaa musiikkia kovalla myöhään illalla, joku laittaa likaisen kuppinsa aina minun paikalleni, joku aina ärsyttää. Ihmettelet, miksi he ovat sellaisia ja tekevät sinut hulluksi. Mutta kun ärsyynnymme, se on aina oma ongelmamme, ei toisen. Voimme itse päättää omasta mielenrauhastamme.

 

Eräs ystäväni oli munkkina viisi vuotta, hän on qigong-opettaja. Opetin häntä retriitillä yhden vuoden. Joka aamu hän meni ulos tekemään qigong-harjoituksia. Hän on hyvin tasapainoinen, nykyään hänellä on perhe ja hän työskentelee herbalistina ja reiki-terapeuttina. Hän puhuu qi:stä, joka on sisällämme ja riippuu itsestämme, käytämmekö sitä vai emme. Me rajoitamme mielemme ja teemme siitä pienen.

 

Aikaisemmin puhuin bodhimielestä; henkilö, joka elää bodhimielen mukaisesti on bodhisattva. Onneksi on bodhisattvoja, jotka ovat kuin eläviä buddhia, he palaavat tänne elämä toisensa jälkeen. He reinkarnoituvat näyttääkseen meille tien ulos hämmennyksen keskeltä. Ei ole helppoa syntyä tietoisesti. Se merkitsee, että pitää viettää jonkun kohdussa yhdeksän kuukautta. Pitää syntyä ja se on kivuliasta, ja kun on ulkona, saa läimäyksen! Sanotaan, että tunne, kun tulee ulos lämpimästä kohdusta ja joutuu karkeisiin pyyhkeisiin ym., on kauhea. Lisäksi on kestettävä kasvukivut ja vaihdettava hampaat. Bodhisattvat käyvät kaiken sen läpi vapaaehtoisesti, ei saadakseen mainetta tai rahaa, ja opettavat vielä länsimaalaisia, jotka ovat todella hankalia oppilaita. Tiedän, koska olen yksi heistä. He ovat varsin ystävällisiä ja yrittävät näyttää meille, että kärsimys tulee omasta mielestämme. Voimme itse päättää. Olipa meillä yksi jalka tai kaksi jalkaa, voimme olla hyväsydämisiä. Vaikka meillä ei olisi miljoonaomaisuutta, voimme silti olla tyytyväisiä niistä asioista, jotka meillä on. Se on omassa vallassamme.

 

Pidän tarinoista, joten kerron yhden. Kun menin ensimmäistä kertaa asumaan opettajani lähettyville Samye Lingin luostariin, Skotlantiin, en tiennyt buddhalaisuudesta mitään. Tiesin vain, että ongelmani johtuivat tavasta, jolla näin maailman, ja halusin löytää ratkaisun. Olin kiinnostunut mietiskelystä, mutta en uskonnosta.

 

Luostarissa oli joka ilta seremonia (puja) ja siellä soitettiin kelloja ja rumpuja. Se oli miellyttävää, pyhäkköhuone oli kaunis, hämärä ja mukava. Tapanani oli istua siellä takaseinään nojaten. Muutama ihminen edessä luki tekstejä ääneen ja vähitellen pitkästyin. Opettajani istui huoneen toisella puolella. Kun eräänä iltana edessä sitten oli tyhjää ja muut mumisivat mantroja hiljaisuuden keskellä, kuvittelin istuvani eturivissä. Kuvittelin taustalle romanttista musiikkia ja että esiinnyin muille, kumarsin ja he taputtivat käsiään. Äkkiä tunsin jotain selässäni ja käännyin. Akong Rinpoche katsoi suoraan silmiini ja pudisti päätään. Olin ihmeissäni ja kauhuissanikin: "Hän näkee suoraan mieleeni!" Opettajalla on monta keinoa opettaa, sain silloin henkisen läimäyksen.

 

Hän ei vieläkään ole lakannut opettamasta minua, vaikka on kulunut jo 30 vuotta. Hän pyytää aina vain heräämään. Kerran hänet oli kutsuttu Taiwanille, ja kun hän saapui, häntä pyydettiin tekemään ihmeitä. "Mitä?" hän kysyi, ja opetti sitten neljä jaloa totuutta ja neljä tapaa muuttaa mieli. "Ei, me tahdomme ihmeen," he sanoivat. "Minä en tee ihmeitä," hän sanoi, nousi koneeseen ja palasi Skotlantiin.

 

Nämä opettajat ovat niin ystävällisiä ja käyttävät kaikki tarpeelliset keinot opettaakseen meitä. He osoittavat, että oma mielemme on todellakin se, joka päättää olemmeko onnellisia vai emme, meidän ei tarvitse mennä Havaijille eikä buddhalaiseen taivaaseen. Dewachen on täällä.

 

Kuinka tätä teoriaa sovelletaan käytäntöön? Monet tietävät jo entuudestaan, mutta aloitan alusta. Meillä on keho ja mieli. Länsimaalaisina emme ole tottuneet risti-istuntaan. Joskus jaksamme istua jalat ristissä jonkin aikaa, mutta jos se on tarpeen, voi istua tuolilla, etteivät nilkat kipeydy. On hyvä istua tyynyn päällä, alussa voi käyttää korkeampaa tyynyä ja myöhemmin matalampaa. Lihakset ja jänteet venyvät vähitellen, kun istuma-asentoon tottuu, ja sitten voi rentoutua. Lihaksia voi venytellä painamalla polvia hiukan lattiaa kohti risti-istunnassa. Rentoutuminen on varsin tärkeää eikä aivan helppoa. Ottakaa esimerkkiä kissasta, teidän pitäisi olla yhtä rento, mutta ei vaipua uneen.

 

Mietiskelyssä on erilaisia esteitä. Yksi on liian levoton mieli ja toinen on uneliaisuus. Kun tahdot rentoutua, anna kehosi muuttua rennoksi samalla kun mieli pysyy valppaana. Virityksen pitää olla oikein kuin kitaran kielissä, jos ne ovat liian kireällä tai löysällä, kitara ei soi oikein. On löydettävä oikea valppaustaso ja ruumiillisesti siinä auttaa, kun suoristaa selkänsä. Selkäranka hallitsee kehon energioita. En tosiaankaan tahtoisi puhua chakroista, koska se on niin new ageen liittyvää... "Chakrani ovat niin ja näin." Mutta kehossamme on kolme pääkanavaa ja on kolme kohtaa: pää, kurkku ja sydän, joissa on chakrat kanavineen ja kanavissa (nadeissa) on pienempiä chakroja.

 

Syntymästämme noin kolmen vuoden ikään asti kaikki on hyvin. Sitten nadit alkavat kuolla ääripäistään savun ja saasteiden takia, kanavamme tukkeutuvat. Elämässä on jännitteitä, muutumme kireiksi. Kun sitten rentoudumme mietiskelyn aikana, kehoon kerääntyneet myrkyt alkavat vapautua ja liikkua. Niin ei käy kaikille, mutta jotkut voivat kokea kehossaan nykäyksiä, tärinää ja hypähdyksiä. Niin käy, kun irrottaa otteen, avautuu. Nykymaailma on väkivaltainen, kuulemme ja näemme tv:stä mellakoista ja korruptiosta ym. Uutiset eivät kerro hyvistä asioista ja vaikka ei ehkä uskoisi, sillä on meihin vaikutusta. Kun siis istuu rauhassa, näiden asioiden täytyy antaa mennä. Se on kaikki omaa mieltämme, mutta teemme siitä todellisuutta. Kyse on samasta kuin banaanin ajatteleminen ja että se, menee keittiöön syömään sen. Teemme kiinteitä niistä asioista, jotka kuulemme radiosta ja näemme tv:stä.

 

Mietiskellä voi eri tavoin. Sen voi tehdä kuin kävisi saunassa, mikä on mukavaa; tiedän, koska olin saunassa ensimmäistä kertaa eilen. Mutta sinne on mentävä yhä uudelleen. Mietiskellä siis voi samalla tavoin: joka ilta yhä uudelleen. Toinen tapa on irrottaa otteensa 'minästä' syvällä itsessään. 'Minä' on kärsimyksen syy. Kärsimme, koska takerrumme itseen, reagoimme itsekkäästi.

 

On siis hyvä istua selkä suorana jos voi ja laittaa kädet syliin oikea vasemman päälle kämmenet ylöspäin ja peukalot koskettaen kevyesti toisiaan. Käsiä ei pidetä liikaa edessä, ettei ryhti muutu kumaraksi. Kädet lepäävät sylissä hiukan navan alapuolella. Kädet voi myös asettaa polville [kämmenet alaspäin]. Jos on väsynyt, se tukee selkää ja olkapäät pysyvät ryhdikkäinä. Käsille on siis kaksi vaihtoehtoista asentoa. Silmät ovat puoliavoimet ja katsovat eteen noin metrin päähän. Suu on hiukan raollaan, huulet irrallaan toisistaan.

 

Kun keskitytään hengitykseen, hengitetään tavallisesti nenän kautta, mutta joillekin se on vaikeaa. Aloittelija voi sulkea silmänsä, koska muuten helposti häiriintyy. Silmät suljettuna on tosin vaara, että nukahtaa ja minusta silloin myös unohtuu ajatuksiinsa helposti.

 

Käymme nyt läpi viisi eri menetelmää. Ensimmäinen niistä on pelkkä mielen katsominen. Se on vaikeaa. Keskukseemme Brysselissä tulee touhukkaita ihmisiä, jotka eivät voi olla paikallaan. Joko sitä ajattelee menneitä asioita tai sitten tulevaa. Monilla on tämä ongelma. On yksi keino, joka voi silloin auttaa: hengitykseen keskittyminen. Se ei sovi kaikille, mutta voitte käyttää sitä, jos siitä on apua.

 

Keskittykää päälakeenne. Antakaa huomion liikkua hitaasti alemmas, ohi silmien ja nenän, leuan ja kaulan. Jos jossain, esimerkiksi hartioissa tuntuu jännitystä, kiinnittäkää huomionne kireään paikkaan ja rentouttakaa se. Tarkkailkaa käsiänne olkavarsista sormenpäihin, ja antakaa jännitysten mennä. Keskittykää sitten selkärankaan, rintaan, vyötäröön ja lantioon. Jatkakaa pakaroihin ja jalkoihin. Jos alkaa nukuttaa, siirtäkää huomio kehossa asteittain ylös päinvastaisessa järjestyksessä kuin etenitte alaspäin. Muussa tapauksessa pysähtykää jalkoihin ja tulkaa tietoisiksi hengityksestänne, kun se kulkee sisään ja ulos sieraimistanne. Hengittäkää omassa rytmissänne ja kiinnittäkää huomiota aistimuksiin. Jos syntyy ajatuksia, antakaa niiden mennä, niitä ei voi pysäyttää, antakaa niiden vain mennä menojaan.

 

Kaikkia näitä menetelmiä kannattaa kokeilla pari viikkoa tai kuukauden verran kutakin. Joskus mielemme on levoton, toisinaan on rauhallisempia päiviä.

 

Yksi menetelmistä on ajatella, että hengitys virtaa sisään ja ulos paikasta, joka on neljä sormenleveyttä nenän edessä. Se vaikuttaa hyvin yksinkertaiselta. Buddhalle nämä menetelmät riittivät, hän oivalsi mielensä niiden avulla. Tässä ajatellaan, että ilma kulkee nenän edestä nenän kautta rintakehään ja takaisin nenän eteen. Sitä kutsutaan hengityksellä ratsastamiseksi.

 

Istunnon aikana on yksi asia mitä ei pitäisi tehdä, sillä jos sen aloittaa, sitä ei pysty lopettamaan ja se häiritsee muita. Se on ajatus: "Nenäni kutisee." Jos ei voi vastusta ja raapii, kohta kutisee korva ja koko keho. Jos et raavi ensimmäistä kertaa, kutina menee ohi. Tämäkin on niin kuin seuraisi ajatusta banaanista keittiöön saakka. Pienet asiat, kuten tämä, harjoittavat mieltä siihen, että ei seuraa ajatuksiaan. Se on vain tapa.

 

Kysymys: Mitä neljä sormenleveyttä nenän edessä tarkoittaa?

GD: Se on piste, josta hengitys alkaa ja mihin se päättyy, se tarkoittaa, että hengittää normaalisti, eikä tavallista pitempään.

 

Tähän menetelmään on kaksi laajennusta. Ensimmäisessä tarkkaillaan aistimuksia samalla, kun ilma kulkee sisään ja ulos sieraimista. Älä odota äläkä toivo mitään erityistä, tee se vain. Muut voivat nähdä muutoksen sinussa, itse et sitä huomaa. Ajan myötä muut kuitenkin alkavat pohtia: Onko hänellä uusi puku? Onko hän löytänyt uuden poika/tyttöystävän?" Niin voi käydä. Teemme nyt harjoituksen ja ratsastamme hengityksellä. [Mietiskely.]

 

Nyt ajattelemme, että hengitys sisään ja ulos on yksi kierros ja laskemme kierroksia. Mieleen voi juolahtaa ajatuksia, kuten: "Ulkona on kaunis sää, miksi me istumme täällä sisällä?" Ne ovat vain ajatuksia. Voi kulua kolmekin minuuttia ilman, että pystyy keskittymään hengitykseensä, mutta se on normaalia, se on elämää. Päättäkäämme laskea seitsemän kierrosta aluksi. Voitte tehdä muutamia seitsemän [sisään ja uloshengitystä sisältäviä] kierroksia. Myöhemmin laskemme 21:een tai sataan.

 

Kun laskemme, käytämme mieltämme. Voi nähdä muiden ajatusten tulevan ja joskus jää niihin kiinni. "Yksi, kaksi, kolme... missä olinkaan, kolme vai neljä?" Silloin palaat ykköseen. Ehkä voit tehdä monia seitsemän kierroksia samalla kun ajattelet muita asioita. Ajattelua ei voi lopettaa, mutta harjoitus etenee, ellet mene sekaisin laskuissa. Mielessä on monia kerroksia niin kuin sipulissa. Alamme nähdä eri kerrokset. Tässä ei kerätä ennätystä numeroina, numerot ovat vain numeroita. Teemme muutamia seitsemän kierroksia. [Mietiskely.]

 

Menikö kukaan sekaisin laskuissa?

- Monta kertaa.

 

Seuraavaksi teemme saman harjoituksen värien kanssa. Jotkut työskentelevät mielellään väreillä. Kun hengitämme sisään, kuvittelemme hengittävämme sisään valkoista väriä. Kun pidätämme hengitystä hetkisen, se muuttuu punaiseksi, ja kun se tulee ulos, se on sinistä. Siis valkoinen, punainen ja sininen, sopii hyvin, koska olen britti.

 

Näiden shine-harjoitusten tarkoitus on vain rauhoittaa mieltä. Nämä eivät ole sisäistä viisautta kehittäviä (vipashyana) menetelmiä, se on toinen juttu. Mainitsin aiemmin akvaarion, jossa vesi on tyynessä tilassa ja voi nähdä auringonsäteen liikkuvan veden läpi. Seuraava askel liittyy siihen, että tulee tietoiseksi vedestä, jonka läpi vesi liikkuu. Vesi ei liiku. Täytyy olla hyvä shine-meditaatiossa, ennen kuin voi tehdä vipashyanaa, ja siihen voi kulua aikaa. Kun mieli sitten on tyyni, siihen liittyy jokin, joka on tietoinen tyyneydestä. Se on edelleen kaksinaista: minä ja toinen. Tarvitset sen askelen kuitenkin edetäksesi. Lopulta opit päästämään irti jopa jostakin tietoisena olemisesta. Sitten lepäät. Mikään ei häiritse sinua, ei ole mitään puolustettavaa. Mikään ei satuta, on täysin onnellinen, vaikka kuolisi. Buddhalaisissa opetuksissa se tila on myötätuntoisuus kaikkia olentoja kohtaan.

 

Retriitillä teemme monia harjoituksia kuten Guru Rinpoche, Dorje Phagmo, Mahakala, Chenrezig, Green Tara, Amitabha ja niillä on yhteinen päämäärä. Jos tuntee yhden harjoituksen, tuntee ne kaikki. Kokeilkaamme nyt viimeistä menetelmää, jossa hengitetään sisään valkoista, pidätetään punaista ja hengitetään ulos sinistä. [Mietiskely.]

 

On suhteellisen helppoa, mutta ei aivan helppoa harjoitella säännöllisesti. Aloittakaa lyhyillä 1 – 5 minuutin jaksoilla. Retriitillä heräsin 3.30 aamulla ja harjoitus alkoi neljältä. Sitä kesti lounaaseen. Nukuimme neliskulmaisissa laatikoissa istuen risti-istunnassa. Kun herää, kaikki on valmista, eikä tarvitse edes pedata! Ja nukkuessa tehdään unijoogaa, jolloin ollaan tietoisia siitä, että uneksitaan. Se on helpompaa, jos ei makaa pitkällään, uni on kevyempää. Päivällä ei tarvitse tehdä raskasta fyysistä työtä vaan työskennellään tunteiden kanssa. Siksi unta ei tarvita niin paljon. Kun retriitti päättyi ja tulin Brysseliin, nousin edelleen kolmen, neljän maissa aamulla. Päivällä oli paljon puuhaa ja väsyin perin pohjin.

 

Olkaa itsellenne lempeitä, olkaa kärsivällisiä. Välttäkää huonoja tottumuksia, kuten vinossa istumista. Jos nojaa sivulle, mietiskely voi ensin tuntua selkeältä, mutta myöhemmin alkaa halu tai viha vaivata. Jos nojaa taaksepäin, on altis ylpeyden vaikutukselle ja eteenpäin nojaaminen on vaarallista, koska se vaikuttaa sydämeen. Istukaa siis suorassa.

 

Kysymys: Pilaako viha harjoituksen, vai voiko vihaa käyttää harjoituksen osana?

GD: Vihan parannuskeino on myötätunto. Tulisi tehdä vaikkapa Chenrezig-harjoitusta. Amitabha on Chenrezigin buddhaperheen johtaja, Chenrezigin absoluuttinen aspekti. Viha syntyy pelosta, ego pelkää joutuvansa hyökkäyksen kohteeksi. Ei ole niin, että olemme pahoja ja sisällämme on valtavasti ilkeyttä, vaan ennemminkin kyse on kiintymyksestä egoon ja tavasta, jolla meidät on kasvatettu. Jos annamme vihan vallassa olevalle jotain kaunista, hän reagoi suuttumuksella.

 

Kuudesta maailmasta helvettimaailma edustaa vihaa, helvettiolennot ovat vihan vallan alla. Chenrezigin mantrassa om mani peme hung, om edustaa jumalten maailmaa ja ylpeyttä. Puolijumalia edustaa ma-tavu, he ovat kateellisia jumalille. Ihmisiä edustaa ni-tavu, joka liittyy haluun. Ihmistenmaailma on halun maailma. Seuraavana on pe, joka liittyy eläinten maailmaan, tietämättömyyteen. Ne tahtoisivat olla onnellisia, mutta tappavat ja pelkäävät toisiaan. Seuraavana on nälkäisten henkien maailma, johon liittyy tavu me. Heillä on suuret vatsat ja ohuet jalat, eivätkä he voi syödä mitään, mikään ei tyydytä heitä. Hung on helvettimaailmojen tavu. Jos opiskelette Chenrezigin mantraa ja harjoitatte sitä, se edustaa kaikissa eri maailmoissa olevia olentoja kohtaan tunnettua myötätuntoa ja parantaa vihan.

 

Kun viha syttyy, mistä se tulee? Onko se todellista? Voiko siitä pitää kiinni? Jos sanon jotain, mikä tekee sinut vihaiseksi, mitä se on? – Tyhjiä sanoja. Viha on tyhjä sana ja missä on minä? Voitte tutkia kehoanne ja löytää atomit, mutta ette vihaa, eikä sitä löydy mielestäkään minään aineellisena. Kun ymmärrätte sen ja näette jonkun toisen tulevan vihaiseksi, voitte tuntea myötätuntoa, koska tiedätte, miltä se tuntuu. Kun puhuu rumasti, ei voi olla onnellinen. Lempeys, myötätunto ja Chenrezig-harjoitus on paras vastaus.

 

Joku yritti tappaa Akong Rinpochen, fyysisesti, kyllä. – Koska hänellä on 120 humanitaarista projektia Tiibetissä ja eräs mies oli hänelle kateellinen. Kysyin häneltä: "Mitä tehdä?" Rinpoche vastasi: "Omista kaikki hyöty harjoituksestasi tälle miehelle."

 

Se, mistä teille on ollut hyötyä, viekää mukananne, jos olitte jostakin eri mieltä, jättäkää se tänne. Kiitos kun tulitte paikalle, kiitos anteliaisuudestanne ja vieraanvaraisuudestanne. Aloitimme tänään oikealla motivaatiolla. Sitten puhuimme siitä, miten mieli kesytetään ja vihaa vältetään. Sen ansion, jonka olemme keränneet iltapäivän harjoituksilla, omistamme kaikkien tuntevien olentojen hyödyksi. Se merkitsee sekä ystäviä että vihollisia tasapuolisesti. Jos joku on sairas tai vihainen, hän kärsii edelleen. Vihollisesi on saattanut olla äitisi tai lapsesi edellisessä elämässä. Jokainen olento on äitimme.

 

Sönam deji tam-tse zig-pa nji

tob-ne nje-pei dra nam pam tshe ne

tse ga na tsi palab drupa ji

sipe tshole dro va drol-var sho.

 

Tämän ansion kautta toivon saavuttavani kaikkitietävyyden, voittavani pahuuden itsessäni ja vapauttavani olennot olemassaolon merestä, missä myllertää syntymän, sairauden, vanhenemisen ja kuoleman aallokko

 

 

Gelong Drime

Buddhalainen mietiskely

Helsinki 18.4.2004, suullinen käännös Soili Takkala, toimitettu kirjallinen käännös Ani Sherab.

 

Mietiskely liittyy ihmisenä olemiseen, se ei ole erityisesti buddhalaista. Jokaiseen työhön ja tehtävään liittyy kolme asiaa: hyvä alussa, hyvä keskellä ja hyvä lopussa. Aloitamme hyvällä motivaatiolla ja toivomme, että mitä teemmekin, se helpottaisi maailman kärsimystä ja olisi hyödyksi kaikille olennoille.

 

Sem-tshen tam-tshe de-va dang de-ve dzju dang den-par dzjur-tsig

dugnal dang dugnal tsi tsju dang dral-var dzjur-tsig.

Dugnal me-pei de-va dam-pa dan min dral-var dzjur-tsig

nje ring tsha dan dang dral-vei tan-njom tshen-po la ne par dzjur-tsig.

 

Olkoot kaikki olennot onnellisia ja olkoon heillä onnen syyt

Olkoot he vapaita kärsimyksestä ja kärsimyksen syistä

Älkööt he koskaan olko erossa todellisesta onnesta, jossa kärsimystä ei ole

Ja toimikoot he aina viisaasti ja oikeudenmukaisesti ilman halua omistaa läheisensä ja ilman vihaa muita kohtaan.

 

Chang-chub sem ni rin-po-che            

ma che-pa nam che jur chik

che-pa njam-pa mepa dang               

gong ne gong-du phel-var sho.

 

Kallisarvoinen bodhimieli, syntyköön se heissä, jossa se ei vielä ole syntynyt.

Siellä missä se on syntynyt, älköön se koskaan vähentykö vaan kehittyköön kehittymistään.

 

Lausuimme rukoukset tiibetin kielellä, phel merkitsee laajenemista. Olen työskennellyt Brysselin keskuksessamme pari vuotta. Monet ihmiset tulevat sinne oppimaan mietiskelyä. En tiedä, mistä ihmiset saavat käsityksensä, mutta monella on mietiskelystä erikoisia ideoita, ehkä se on new agen vaikutusta. He istuvat kummallisissa asennoissa ja tahtovat oppia lentämään, lukea toisten ajatukset ja nähdä auroja. Minusta ne ovat kummallisia ideoita, tai minä en ainakaan ole oppinut, että se olisi mietiskelyä. Mietiskely on terveen järjen käyttöä. Nykyisin terve järki ei ole liiemmin käytössä. Ehkä täällä Suomessa on pakko olla tervejärkinen, koska on niin kylmä. Teillä on lämpimät talot.

 

On tiedettävä mitä mietiskely on, miksi sitä harjoitetaan. Elämä tuo eteen erilaisia tilanteita ja maailma on hyvin levoton: on konflikteja ja saasteita. Erityisesti opiskelijat ovat kovien paineiden alla. On saatava sitä ja tätä. Vaatimuksia ja stressiä, tiedotusvälineet kertovat mitä kaikkea meillä pitäisi olla, millaiset vaatteet. Ne väittävät, että emme voi olla onnellisia ilman tiettyjä asioita ja ilman että matkustamme tiettyihin paikkoihin. Paitsi että oma mielemme on hämmennyksen vallassa, on vastattava kaikkiin ulkopuolelta tuleviin haasteisiin.

 

Ihmiset ärsyttävät meitä toisinaan. Kun pinna palaa, mietimme, miksi muut ovat niin ärsyttäviä. Jos joku on kanssamme eri mieltä tai tekee, jotain, josta emme pidä, suutumme. Syytämme kaikesta muita, mutta silloin kun suutumme, se on oma ongelmamme, eikä kenenkään toisen ihmisen ongelma. Lapsuudesta saakka kasvatus on vahvistanut egoamme: meidän on oltava paras koulussa, on saatava parhaan näköinen seurustelukumppani ja on oltava älykkäin. Vaikka näkisikin toisinaan näiden vaatimusten läpi, on vaikea olla aina levollinen. Käytämme viittä aistia ja kun näemme tai kuulemme jotain, arvioimme asian. Joko pidämme siitä ja haluamme sen tai emme pidä siitä emmekä halua sitä. Jos pidämme siitä ja haluamme sen, mutta joku toinen saa sen, tulemme kateellisiksi. Jos itse saamme sen, tahdomme toisenkin ja sen hyväksi pitää rehkiä lisää.

 

Mietiskelyn avulla tämä sisäinen prosessi tunnistetaan. Mietiskelemme katsoaksemme omaa likaamme, ja se on hyvä tietää, ennen kuin aloittaa. Näytämme tietenkin kauniilta ulospäin, ehkä jotkut ovat varmoja, ettei heissä ole mitään rumaa. Mutta siksi mietiskellään. Jos opiskelee mietiskelyä pelkästään kirjoista, ärsyyntyy, kun tuloksia ei rupea kuulumaan. Vaikka ulkoisesti olisi rauhallinen, sisällä voi kiehua kuin helvetissä. Työskentelemme sen kanssa, mitä on sisäpuolella.

 

Mikä saa aikaan kiehunnan ja kuohunnan, kaikki ongelmat, ei vain itsessämme vaan muissakin? – Takertuminen egoon. 'Minä' on suuri ongelma, kiintymys siihen. Kun katsoo jotakin ja ajattelee: "Tuo on mukava, pidän siitä, nautin siitä ja tahdon lisää," se on takertumista johonkin. Samaten "En pidä tuosta, en tahdo sitä," on takertumista, koska se, joka ei tahdo, on minä. Jotkut pitävät itseään erinomaisina, heillä on suuri ego, mutta jos ei pidä itseään minkään arvoisina, sekin on ego. On hyvin vaikea olla nöyrä ja rehellinen, hyväsydäminen ihminen. Se ei ole oma vikamme, vaan meidät on kasvatettu ajamaan takaa ykkössijaa.

 

Buddhalaisuudessa puhutaan bodhimielestä, hindutkin puhuvat siitä. Se merkitsee muiden asettamista itsensä edelle, sitä, että ajattelee muiden parasta. Eräs mestareistamme, Khentin Tai Situpa sanoo, että bodhimielestä on puhuttava länsimaalaisille varovasti, koska kasvatus tekee egostamme tekee niin kiinteän. Tai Situpa ihmetteli, miksi niin monet länsimaalaiset eivät pidä itsestään, hän ihmetteli, kuinka kukaan kykenee siihen. Kasvatuksesta se kuitenkin johtuu: ellei onnistu, ei ole kyllin hyvä, on huono ja syyllinen. Aika rankkaa, vai mitä?

 

Etsiessämme tämän ongelman syytä, voimme analysoida kehoamme analyyttisen meditaation avulla. Mene meren rantaan, nojaa puunrunkoon ja pohdi: "Missä minä on? Onko minä nenässä, sormissa tai polvessa?" Jos leikkaa jalan poikki, minä jää. Kun tutkii kehoa, näkee, että se muodostuu ihosta, verestä, lihaksista, luista ja luuytimestä. On nivelet, pissaa ja kakkaa. Kun istuu ja katsoo, päätyy atomeihin, joiden välillä on tyhjää tilaa. Ellei tilaa olisi, mikään ei liikkuisi, mikään ei koskaan muuttuisi. Mutta kaikki liikkuu ja muuttuu. Ensin olimme pikkuinen solu, jotakin isästämme ja äidistämme. Kasvoimme suuriksi ja lopulta kuolemme. Se ei ole iso asia. Katsele atomeja ja niiden välistä tilaa ja mieti, mikä "minä" on.

 

Keho koostuu elementeistä: maasta, vedestä, tulesta ja ilmasta. Suhteellisesti olemme tässä nyt. Olemme se, mikä nimemme nyt sattuu olemaan, mutta aiemmin meitä ei kutsuttu sillä nimellä. Se on vain nimi. Tunnistamme nimemme ja kasvot peilissä, mutta ei ole olemassa sellaista minää, joka pysyisi ikuisesti. Tiettyjen syiden ja olosuhteiden takia meillä on keho, mutta kun etsimme mieltä, missä se on? Onko sillä väri? Onko se musta tai ruskea? Onko se valkoinen koska pesimme sen? Onko se neliskulmainen vai pyöreä? Missä se on, onko se polvessa tai korvassa? Osaamme myös ajatella. Ajatelkaapa suurta keltaista banaania. Ajatelkaa sitten herkullista appelsiinia. Ja sitten ihanaa kahvikupillista. Minne banaani meni? Entä appelsiini ja kahvikupillinen? Tämä on mielenne ajatteleva osa.

 

Jos tapaat tuttavan, eikä hän hymyile sinulle, alat ihmetellä, mitä olet tehnyt väärin. Tuttavalla voi olla omia ongelmia, mutta sinä olet huolissasi siitä, mitä olet tehnyt väärin, luot oman versiosi totuudesta, oman käsikirjoituksen elokuvaasi. Sitten toimit sen mukaan. Ensin luot tarinan, sitten heijastat sen kankaalle ja kaikki käy niin nopeasti, ettei sitä ehdi itse edes huomata. Niin käy koko ajan. Meillä on kateuden, vihan, pelon ja ylpeyden ajatuksia ja pidämme niitä totuutena. Olipa kyseessä ahneus tai masennus, välittömästi ryhdymme näyttelijäksi omaan elokuvaamme. Tiibetiksi sanotaan ba-chak: totutut käyttäytymismallit. Meillä on sellainen tapa; tapa, jolla ajattelemme, on kaavamainen. Se ei ole oma vikamme, vaan yhteiskunta pakottaa meidät kaavoihin.

 

Totutut ajatusmallit tarkoittavat, että ajattelemme jatkuvasti menneisyyttä, joka on jo ohi, tai tulevaisuutta, joka ei ole vielä tullut. Ohjaamme elokuviamme näkökulmasta, joka on mennyttä tai arvailemme tulevaa. Jos teen näin, tapahtuu ehkä noin. On sallittua suunnitella, mutta olemme sidoksissa ajatusmalleihimme, niiden saastuttamia. On todella vaikeaa olla tässä ja nyt. Vaikka olemme tässä nyt, kehittelemme tarinoita mielessämme.

 

Tavallaan mietiskely on aika monimutkaista, koska mielessä on erilaisia kerroksia, kuin sipulissa. Kun aloittaa mietiskelyn, oppii ensin tuntemaan ulkokuoren: isot, raskaat ajatukset. Mitä enemmän rentoutuu ja rauhoittuu, sitä syvemmälle pääsee.

 

Tiibetiläiset sanovat, että mieli, jonka aiomme löytää, on kuin villihevonen. Sen kanssa pitää toimia varovaisesti ja lempeästi, ja erityisesti länsimaalaisten tulisi oppia ystävällisyyttä itseään kohtaan. Tavallisesti vaadimme itseltämme niin paljon, ja muiltakin. Ensin hevonen on siis löydettävä, ja sitten se pitää tuoda lähemmäksi. Lopulta sitä voi koskettaa, satuloida sen ja päästä sen selkään, oppia kääntymään vasemmalle ja oikealle. Edelleen se voi toisinaan käyttäytyä kesyttämättömällä tavalla, sillä sellainen mieli on.

 

Kysymys: Ymmärsin, että syyllisyydentunto on totuttu käyttäytymismalli ja että olemme oppineet sen kasvatuksen kautta. Miksi se on lännessä suurempi ongelma kuin idässä?

 

GD: Väitän, että sillä on tekemistä kristillisen kirkon kanssa. Työskentelen Brysselissä uskontojen välisissä seminaareissa ja tapaan paljon lapsia. Lapset ovat upeita, mutta opettajat ongelmallisia. Lapset kyllä ymmärtävät, mistä puhun. Katoliset papit, muslimit ja muden uskontojen edustajat, itse asiassa aika moni pappi on tullut pyytämään minulta mietiskelyohjeita.

 

Dublinissa Irlannissa oli konferenssi – Irlanti on suuri roomalais-katolinen maa. Siellä oli 300 lähetyssaarnaajaa eri puolilta maailmaa, paikoista, joita he olivat menneet valloittamaan. Kaikki olivat yhdessä hallissa esittelypöytineen, ja he tahtoivat mukaansa buddhalaisen munkin, sillä kirkko epäili tehneensä virheen.

 

Tapahtuma kesti viikon, ja joka päivä 6000 – 7000 koululaista kävi tutustumassa siihen. Sunnuntaina Ecuadorin arkkipiispa antoi ehtoollisen ja pyysi, että osallistuisin. En ole koskaan osallistunut ehtoolliseen, joten en tiennyt siitä mitään. Arkkipiispa tahtoi, että seisoin edessä yhdessä hänen kanssaan. 2000 lasta oli vastaanottamassa ehtoollista ja lehdistö ihmetteli, miksi paikalla oli eri uskontoja. Sanoin, että meillä kaikilla on sama tavoite. Arkkipiispa sanoi samoin. Irlannin valtakunnallisen television suorassa lähetyksessä arkkipiispa lausui: "Nykyaikana maailma tarvitsee buddhalaisia." Keskustelimme siitä, ja hän perusteli sanomalla, että kristillinen kirkko tuntee syyllisyyttä siitä, että he ovat pakkokäännyttäneet ihmisiä, ja siksi koko konferenssi oli järjestetty. Hän oli ehdolla seuraavaksi paaviksi, mutta häntä ei valita, koska hän on liian radikaali. Hänellä kuitenkin on samanlainen tietoisuuden taso kuin Karmapalla, Dalai Lamalla ja Tai Situ Rinpochella. Tarvitaan paljon sisäistä voimaa, jotta voisi sanoa sen, mitä hän sanoi. Syyllisyyttä voi tuntea, mutta arkkipiispa myönsi, että kirkko opettaa syyllisyydentuntoa, kristityn on tunnettava itsensä alhaiseksi. Se ei ole tervettä, on koko ajan kuin varjossa. Syyllisyys painaa ihmisen alas, ei anna tuntea vapautta sydämessä, nauttia elämästä ja olla tässä ja nyt.

 

Käymme nyt läpi menetelmiä, joilla mielensä voi löytää. Se voi aiheuttaa reaktioita kehossa. Harjoitukset ovat yksinkertaisia mutta syvällisiä, Buddha valaistui niiden avulla. Ensin voi tuntea olonsa aivan rauhalliseksi, mutta hetken perästä alkaa esittää itselleen elokuvia. Tässä muutamia keinoja keskittää mieli yhteen kohtaan.

 

Kun on vähän aikaa mietiskellyt, alkaa vaikuttaa siltä, että omat ajatukset ovat pään ulkopuolella sen sijaan, että ne olisivat pään sisässä. Mieli on sama kuin ennenkin, mutta etääntyy siitä. Sitten ajatukset alkavat virrata, ja virrasta muodostuu jatkuva, sen vauhti kiihtyy, eikä voi pysäyttää ajatuksiaan. Voi ihmetellä, mitä on tapahtumassa, ajatukset seuraavat toisiaan syöksyen kuin vesiputous, mutta lopulta virta rauhoittuu kuin joki tasangolle. Myöhemmin mieli on kuin suuri ja kaunis tyyni järvi. Kun tuuli puhaltaa, syntyy aalto, toinenkin. Katsele aaltoja kaikessa rauhassa. Sitten mietiskelet: "Banaani. Tahtoisin yhden, minulla on nälkä." Kun lähdet keittiöön, se merkitsee, että jäit kiinni ajatukseesi, aloit näytellä elokuvassasi. Banaania syödessä muistat, että sinun piti tarkkailla hengitystäsi. Silloin vain palaat siihen missä olit ja rupeat tarkkailemaan sitä. Kun mieli kulkee vauhdilla, moni luulee, ettei menetelmä toimi ja että se saa ajatukset lisääntymään. Kyseessä on kuitenkin prosessi.

 

Elämän mittaan kohtaamme kuohuttavia tilanteita, jolloin muutumme kireiksi, myrkkyjä kerääntyy kehoon. Se mitä tapahtuu maailmassa, huonot uutiset, niillä on meihin vaikutusta. Kun ei ole noiden asioiden parissa, vaan rentoutuu mietiskelyn tilassa, hartiat laskeutuvat alas, kaikki lihakset lakkaavat jännittymästä. En mielelläni puhu chakroista – jotkut ovat niistä innoissaan, mutta te näytätte suhteellisen viileiltä. Kehossa on kolme pääkanavaa, joissa on chakroja ja chakroista lähtee 72000 sivukanavaa. Kun olemme kolme- tai nelivuotiaita, kanavien päät alkavat kuihtua sormista ja varpaista. Saasteet ja esimerkiksi tupakointi kuihduttavat niitä nopeammin. Rentoutuessa chakrat nuortuvat. Kaikki eivät koe sitä, että keho alkaisi nytkähdellä mietiskelyn aikana, mutta monille käy niin. Se on avautumista, mieli oppii rentoutumaan ja keho seuraa mukana.

 

Eräs ystäväni, suuren tiibetiläisen laman Tulku Urgyenin amerikkalainen oppilas, vietti opettajansa luona kymmenen vuotta. Kaikki buddhalaiset koulukunnat kunnioittavat tätä lamaa. Tuon oppilaan keho tärisi sen kymmenen vuotta. Olemme hyviä ystäviä, hän on kaksimetrinen karhumainen mies. Hän oli varsin älykäs, ja sai Amerikan hallitukselta rahaa käyttöönsä. Hän päätyi kuitenkin Afrikkaan ja myöhemmin Intiaan, rahat kuluivat hasikseen ja hän meni täysin tukkoon. Häneltä kului kymmenen vuotta, ennen kuin tärinä loppui. Hän asuu nykyisin USA:ssa ja huolehtii mietiskelykeskuksesta. Älkää siis pelästykö, jos teitä alkaa tärisyttää. Sellaisia hevosen löytämisen sivuvaikutukset voivat olla.

 

Olen tosiaankin innostunut meditaatiosta, ja Samye Lingiin mennessäni sanoin Akong Rinpochelle: "Tahdon vain selvittää pääni, en ole kiinnostunut buddhalaisuudesta uskontona." En tiennyt, että hän oli jälleensyntynyt lama ja rinpoche. Hän vain nauroi ja sanoi: "Selvä, tahdotko asua täällä?" Parin kuukauden kuluttua sanoin hänelle: "En tosiaankaan ole kiinnostunut ryhtymään munkiksi." Mietiskely ei merkitse minulle uskontoa, koska opetan sitä muslimeille, juutalaisille, kristityille, mustille, ruskeille ja keltaisille ihmisille, naisille ja miehille, Euroopan parlamentin ministereille, kotirouville, varkaille ja prostituoiduille. Kaikki tulevat oppimaan mietiskelyä. Se liittyy tyynenä ja lempeänä ihmisenä olemiseen, oman todellisen luontomme tunnistamiseen. Sitä uskonto alussa minusta onkin, mutta se joutuu sivuraiteelle. Mietiskelyn tarkoitus ei siis ole muuttaa meitä buddhalaisiksi. Se ei liity vaatteisiin, tukan leikkaamiseen eikä rukousnauhojen käyttöön. On tietenkin onnekasta, että teillä on täällä pitkän retriitin tehnyt nunna, mutta siinä ei ole kaikki. Kyse on onnellisena ihmisenä olemisesta.

 

(Tauko)

 

Dorje (vajra) merkitsee myötätuntoa ja kello viisautta. Myötätunto ja viisaus ovat kaiken harjoituksen tulos. Meillä on jo ne, ei niitä voi hukata, mutta sekoitamme ne johonkin, mitä kutsutaan viideksi myrkyksi: ahneuteen, haluun, vihaan, kateuteen ja ylpeyteen, aistivaikutelmiin. On vaikea olla tahtomatta saavuttaa mitään, mutta on varsin tarpeellista lakata tahtomasta tehdä jotain. Milarepa sanoo: "Rentoudu, vielä vähän, ja vähän lisää." Ei toivoa, ei pelkoa. Pelko nimittäin ilmestyy. Se ilmestyy, koska leikkaamme egoa irti, eikä se pidä siitä. Mitä enemmän irrotamme sitä, sitä enemmän se vahvistaa itseään suuttumalla. Se ei tahdo päästää irti, sitä pelottaa. Vaikka ego aiheuttaa meille paljon surua, vaikka sen takia kärsitään niin paljon, siitä ei tahdota päästää irti. Jos kuitenkin päästää, on tyhjän päällä, ei tiedä minne on menossa. On kuin leijuisi avaruudessa eikä olisi mitään, mistä pitää kiinni. Ei mitään, se on kummallinen ja pelottava kokemus, mutta jos todella irrottaa otteensa huomaa, että ei ole mitään pelättävää. Ego on viekas, eikä se tahdo irrottaa otetta. "Minä tahdon sitä ja sitä."

 

On siis rentouduttava, ja kun alkaa pelottaa, on opittava olemaan itselleen ystävällinen ja nauramaan. Ellei voi nauraa itselleen, asiat muuttuvat raskaiksi, eikä voi olla koskaan väärässä. Ehkä sulkeutuu wc:hen, katsoo peiliin ja sanoo: "Nyt kyllä teit virheen." Ja ego vastaa: "Niin mutta ihan tarkoituksella." Joudumme oikeuttamaan asioita, sillä ego ei naura. Kysyin siitä Akong Rinpochelta, ja hän sanoi, että se johtuu siitä, koska meillä on pieni mieli. Tarvitsemme suuren mielen. Jotkut todella närkästyvät, jos rupeat nauramaan. Retriitillä on varsin hiljaista, kun kaikki mietiskelevät huoneissaan. Siellä on 20 – 30 ihmistä, ja yskäyskin kuuluu. Eräänä päivänä tunsin itseni hysteeriseksi ja rupesin nauramaan. Naapuri paukutti seinää. "Kita kiinni!" Amerikkalainen ystäväni, josta kerroin, alkoi myös nauraa ja kohta koko talo hekotteli herpaantuneena. Meillä oli järjestyksenvalvoja, joka lähti koputtamaan ihmisten ovia ja pyysi hiljaisuutta. Mutta nauru kesti pitkän aikaa, ja jos joku hiukan kihersi, se alkoi uudelleen. Sen jälkeen koko talossa oli vapautunut iloinen olo monta päivää. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi tyhmyyksiin. Uskokaa minua, kun katson nuorisoa täällä – itse olen 65 – tiedän mistä puhun. Itsesääli on tuhlausta.

 

Haluaisin puhua neljästä perusasiasta, neljästä ajatuksesta. Niistä ensimmäinen on kallisarvoinen ihmiselämä. Se tarkoittaa, että ei ole porsas eikä kirppu – voisi kylläkin olla. Takanamme on monta elämää, mutta tässä elämässä satumme olemaan ihmisiä. Ihmisetkin voivat syntyä sodan, nälän ja sairauksien keskelle. Joissain maissa ei voi kuvitellakaan osallistuvansa buddhalaiseen meditaatioon. Teillä kaikilla on koti, voitte tehdä mitä tahdotte ja päättää itse, millaiset vaatteet puette yllenne. Ette ole vammaisia ettekä mielisairaita. Harvoin arvostamme niitä asioita. Tämä on ensimmäinen ajatus lyhyesti sanottuna.

 

Toinen on pysymättömyys. Kaikki muuttuu, mikään ei pysy ikuisesti samana, ei mikään. Hetki, joka oli äsken, on mennyt. Vanhenemme sekunti sekunnilta, ihmisiä syntyy ja kuolee. Koko Suomessa oloni ajan aurinko on paistanut ja ihmiset intoilevat pikku kukkasista. Katso! Haista! Onhan se mukavaa, mutta kaikki muuttuu. Eilen saatoit olla jostain surullinen, tänään suru on haihtunut. Jokainen hetki ilman takertumista on tuore, vaikka ongelmia olisi, ne menevät ohi, vaikka nautinto olisi suuri ja tahtoisi sen kestävän, sekin menee ohi.

 

Buddha sanoi, että kaikissa buddhalaisuuden opetuksista pysymättömyys on kuin norsun jalanjälki, koska se on kaikkien eläinten jäljistä suurin. Kaikista ajatuksista buddhalaisuudessa pysymättömyys on tärkein. Jos teillä on onnea, saatatte tavata Khenpo Tsultrim Gyamtson. Hän on yksi kaikkein oppineimmista tiibetiläisistä. Hän opettaa Karmapaa, ja hän on oikea joogi, joka vaelsi hautausmailla ja eli luolissa Tiibetissä 13 vuotta. Mi-tak-pa (pysymättömyys)! Minulla oli onnea tavata hänet, ja hän todella opetti tämän minulle. Hän sanoi: "Jos todella ymmärrät pysymättömyyden, ymmärrät tyhjyyden." Se on päämäärämme. Hän sanoi, että pysymättömyys on ymmärrettävä ensin, sitten voi ymmärtää tyhjyyttä.

 

Ensimmäiset kaksi ajatusta ovat siis kallisarvoinen ihmiselämä ja kaiken pysymättömyys. Kolmas on karma, ja sitä on vähän vaikea ymmärtää, koska menneiden elämien tekoja ei tiedä, eikä siksi näe, miten ne vaikuttavat tässä elämässä. Se on syyn ja seurauksen laki. Jos kylvää kaalia, ei voi korjata perunasatoa. Sitä on vaikea todistaa, mutta jotkut työskentelevät kovasti koko elämänsä, ovat aina veloissa, eivätkä tunnu etenevän ollenkaan. Toiset tekevät pahvimukeja, myyvät niitä miljardeittain ympäri maailmaa ja heistä tulee miljonäärejä. Ehkä he olivat anteliaita aikaisemmassa elämässään, ja ehkä toiset olivat saitoja tai varastivat. Jotkut ihmiset ovat terveitä, toiset eivät. Kyse on karmasta, mutta sitä ei pidä ymmärtää väärin. Jos näkee jonkun katkaisevan jalkansa, ei pidä kävellä ohi ajatellen, että se on hänen karmaansa. Ehkä se on, mutta ole silti ystävällinen.

 

Neljäs ajatus koskee samsaran kärsimystä. Samsara on mainitsemiemme myrkkyjen vallassa toimimista. Jos sen ymmärtää, ei tarvitse mennä nirvanaan minnekään muualle. Jos todella tahdotte tietää samsarasta, ja miten sitä päästään ulos, lausukaa om mani peme hung -mantraa. Se on Chenrezigin mantra ja Chenrezig on myötätunnon äärimmäinen aspekti. Sitä kutsutaan kuuden tavun mantraksi ja jokainen tavu on suhteessa yhteen kuudesta maailmasta, siihen miten noiden maailmojen erilaiset kärsimykset voidaan poistaa. Miten pääsemme kahleista irti? Kaikkihan kärsivät, eivät ainoastaan buddhalaset. Intialaiset ja hindut kärsivät. Vietin vuoden Himalajalla Kathmandussa. Paikka on valtavan kaunis, mutta tiibetiläiset kärsivät kovasti. Jos joku on tiibetiläinen, se ei automaattisesti merkitse, että hän on mukava. Kaikilla on samat ongelmat: Tahtoisimme olla onnellisia, mutta emme tiedä miten. Puhumme tässä menetelmistä, joilla rauhoitutaan hiukan. Onko teillä kysymyksiä?

 

Kysymys: Om mani peme hung -mantra auttaa olentoja, jotka kärsivät kuudessa maailmassa. Kuuluvatko kasvit johonkin kuudesta maailmasta?

GD: Kasvit? Tahdotko istuttaa tuoksuvia kukkia helvettimaailmoihin?

K: Kyllä.

GD: Mukava ajatus, mutta ne luultavimmin palavat poroksi tai jäätyvät.

Kääntäjä: Haluatko tietää, ovatko kasvit kärsiviä olentoja? Ehkä tämä oli kysymys, voimmeko vapauttaa kasveja kärsimyksestä?

GD: Ehkäpä… kasvoin Nottinghill Gatessa Lontoossa. Kaikki ystäväni olivat rastafareja. Tiedän jotain yrteistä... mutta en luonnonkasveista. Suomalaiset ovat lähempänä luontoa. Vierailin kyllä Skotlannissa paikassa, jossa ihmiset puhuvat kasveille (Findhorn yhteisö). Koin siellä jotakin, enkä tiedä oliko niin, että kasveilla itsellään on tietoisuus, vai oliko siellä miljoonia keijukaisia puuhastelemassa. Kun tulin Samye Lingiin, Akong Rinpoche pyysi minut puutarhatöihin. Työskentelin erään nuorenmiehen kanssa, jonka isä oli puutarhuri, hän osasi kaiken puutarhanhoidosta.

 

Noihin aikoihin meillä ei ollut tuloja, vaan elimme puutarhan antimilla. Meillä oli kaalimaa, ja sen antimet riittivät talven yli. Työparini lähti isänsä luokse Pariisiin, ja jäin yksikseni. Päivänä, jolloin hän matkusti, näin puutarhassa valkoisia perhosia. En tiennyt mitä ne olivat, ja minusta oli mukavaa, kun oli niin paljon perhosia. Joku valisti minua, että ne olivat kaaliperhosia, jotka munivat kaaleihin ja toukat syövät kaikki kaalinkerät. Se oli hyvin huolestuttavaa, koska kaalit olivat keskeinen ravinnon lähde koko Samye Lingin väelle. Ryntäsinkin seuraavana aamuna pellolle, ja kävin läpi jokaisen kaalin toukkia etsien. Siihen meni koko aamu ja ymmärsin, että en voisi tehdä sitä joka päivä. Sain neuvon, että tupakasta tehty liuos toimisi torjunta-aineena, ja keräsin ihmisten jättämiä tumppeja liuosta varten. Sitten tajusin, että se tappaisi toukat. Olin epätoivoinen, ja kävelin kaalimaalle aikaisin aamulla. Varmistin, ettei kukaan nähnyt ja sanoin perhosille: "Kuunnelkaa, en tahdo tappaa teitä, joten pitäkää tuo nurkka hyvänänne. Teidän pitää lentää sinne ja jättää loput kaalit meille, koska Samye Lingin pitää selvitä talven yli." Kaalit alkoivat täristä, kirjaimellisesti. Kävelin eteenpäin ja tunsin, miten minua nykäistiin. Ei fyysisesti, mutta jokin kutsui, ja pysähdyin. Katsoin alas, ja jaloissani oli kaali aivan täynnä toukkia. Otin sen ja panin kompostiin. Me menetimme noin kahdeksan kaalia.

 

Samye Lingissä on vuosittain avoimien ovien päivä, ja ihmiset tulevat vierailulle lähiseudun kylistä ja kaupungeista. Heille tarjoillaan teetä ja keksejä ja he voivat kuljeskella ympäriinsä. Paljon maanviljelijöitä tulee. Etelä-Skotlannissa oli sinä vuonna kaalikato, koska kaaliperhosten toukat söivät kaikki kaalit. Viljelijät hämmästelivät, kuinka meidän kaalimme kasvoivat. Mitä heille voi sanoa? Itse asiassa minulla oli useita senkaltaisia kokemuksia. Olen varma, että on olemassa jokin tietoisuus, mutta en tiedä mikä. Ehkä kasvitkin voi vapauttaa.

 

Kysymys: Onko arkitodellisuudessamme jotain, mikä ei ole projektio?

GD: Sinulle vai toiselle henkilölle? Jos sanon jotain sinulle ja teet siitä arvion, se on tietenkin projektio.

Q: Entä jos koetan vain kuunnella ja kuulla arvostelematta?

GD: Projektioksi kutsutaan arvovarauksia. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Voin olla kanssasi samaa tai eri mieltä. Sinä voit olla kanssani samaa tai eri mieltä. Voin sanoa vaikka, että en pidä tuosta rakennuksesta, vaikka tiedän, että sinä pidät. Jos sanon, että tiedän sinun pitävän siitä, koska olet suomalainen, siihen sisältyy arvostelua. Sitä kutsutaan projektioksi. Yleensä käy niin, että lausumme mielipiteemme ja ihmiset arvostelevat meitä sen perusteella. Silloin on oltava tarkkaavainen ja tietoinen, sillä arvostelu saa aikaan taistelua. Se, jota arvostellaan, suojautuu ja asiat suurenevat.

 

Kysymys: Kun puhuin Gelong Drimen kanssa aiemmin, hän mainitsi, että luonnon katsominen on kuin katsoisi omaan sieluunsa. Liittyiköhän edellinen kysymys dualismiin, projektioihin siinä mielessä, mikä on totta. Kaikki, minkä koemme aistien kautta, on tavallaan projektiota harhanomaisuudessaan. Onko olemassa jotain, mikä ei ole projektio?

GD:  Kyllä, kun lepää siinä tietoisuudessa. Yleensä totunnaiset käyttäytymismallit ottavat ylivallan, ei voi lakata ajattelemasta ja projisoi koko ajan. Jopa nukkuessa näemme unia ja unessa luulemme sitä todeksi, vaikka se on pelkkää elokuvaa. Tuolloin meillä ei ole kehoa, ja jos oivaltaa uneksivansa, voi tehdä mitä tahtoo. Samoin kun meditoi, oivaltaa, että ajatukset ovat vain ajatuksia. Kun ymmärtää ajatuksen olemuksen, ei enää hämmennyksen vallassa. Hämmennystä on kahdenlaista. Voi olla todella sekaisin (sairas), mutta luulisin useimpien olevan sellaisen hämmennyksen vallassa, jota voi sanoa terveeksi. Sitä voi verrata tilanteeseen, jossa täytyy raivata tie ulos viidakosta. Ensin ei näe mitään, mutta kun pääsee ulos, näkee selkeästi ja kauas. Ellei ehdi kuolla ensin, siinä tapauksessa projektio jatkuu seuraavassa elämässä ja voi päättää sen silloin. Se on tervettä sekaannusta, koska se on viisauden alku.

 

Joku kysyi minulta kuolemasta, olen tutkiskellut asiaa jonkin verran. Se tapahtuu meille kaikille, mutta emme puhu siitä länsimaissa, se on tabu. Ihmiset eivät halua sekaantua siihen täällä, ehkä he pelkäävät. Siihen verrattuna Intiassa on upeaa. Kuolleita ruumiita on kaikkialla. Ei tietenkään ole upeaa, että kuolleita makaa ympäriinsä, mutta se saa arvostamaan sitä, mitä itsellä on. Jos kaikkien pitäisi vierailla Intiassa, valitus siitä, mitä meiltä puuttuu, lakkaisi. Kulttuurishokin kohtaa yleensä tullessaan sieltä takaisin, koska tulee takaisin materialismin epätodellisuuteen.

 

Puhuin kuolemasta useiden lamojen kanssa ja erityisesti Mingyur Rinpoche puhui bardosta. Bardo merkitsee välitilaa, kuoleman ja syntymän välistä aikaa, heräämisen ja nukahtamisen väliin jäävää aikaa. Kaikki rinpochet sanovat, että paras tapa valmistautua kuolemaa varten on kehittää hyvä shine-meditaation taito. Jos mieli on rauhallinen, jos onnistuu kuolemaan niin, että voi tarkkailla elementtien sulautumista kuollessaan, siitä voi nauttia. Se tapahtuu vain kerran elämässä. Kun katselee maa-, vesi, tuli- ja ilmaelementin sulautumista, se on kuin menisi matkalle. Tietää, mitä tulee tapahtumaan. Monille se on kuin tuntemattomaan maahan matkustamista ja siksi se on pelottavaa. Ei kuitenkaan kaikille, joillakin on rauhallinen mieli kuollessaan.

 

Tavallisesti tajunta menetetään joksikin aikaa ja sitten seuraa erilaisia näkyjä. Jos tunnistaa näyt esimerkiksi banaaneiksi, ei joudu niiden valtaan ja voi tunnistaa todellisen luonnon. Myötätunto syntyy ja kaikki on sen ilmentymää, kaikki on Chenrezig. Kun on siinä tilassa, koska on pelkkä mieli, se on hiukan pelottavaa. Voi nähdä muiden ajatukset; kaikki kuolleet tietävät, mitä ajattelemme. Jos tahtoo auttaa kuolevaa, voi lukea hänelle Tiibetiläistä kuolleidenkirjaa, mutta se ei ole mikään helppo kirja.  Kristittyjä varsinkin se hämmentää. Kristityille on parempi puhua sen mukaan, mikä on heille tuttua kristinopista. Mutta jos tuntee Chenrezig-harjoituksen, sitä voi tehdä, voi tehdä tyyneysmietiskelyä (shine) ja lepuuttaa mieltään toistamalla om mani peme hung -mantraa. Voi ajatella myös Amitabhaa ja Vihreää Taraa. Ne ovat kaikki myötätunnon ilmentymiä.

 

Kun siis lepäät mietiskelyssä, mielesi on tyyni ja kuoleva läheisesi lepää epäilemättä sinun mielesi tuella. Se on paras tapa auttaa, koska kuolevan hämmennys ja sekaannus lepää tyyneydessäsi. Jos sinulla on taito levätä shine-tilassa, toinenkin löytää rauhan. Voitte opiskella tätä lisää kirjoista. Thrangu Rinpoche on kirjoittanut kirjan [Journey of the Mind], jossa kuvataan kuoleman jälkeiset tasot siihen saakka, kunnes näkee seuraavan jälleensyntymänsä.

 

On varmaa, että kaikki kuolemme. On viisainta hankkia hyvä shine-mietiskelyn taito. Miten se tehdään? Siihen tarvitaan kaksi asiaa: keho ja mieli. Länsimaalaisina emme osaa istua jalat ristissä kovin hyvin, mutta se ei ole suuri este. Jos voi istua risti-istunnassa, se on hyvä, mutta tärkeintä on suoristaa selkä. Pää asetetaan aivan kuin joku kiskoisi lempeästi tukasta ylöspäin. Niskaa taivutetaan hieman eteenpäin ja katsotaan lattiaan noin metrin päähän silmät puoliavoimina. Kädet voivat olla joko sylissä tai polvien päällä. Jos ne ovat sylissä, oikea käsi lepää vasemman päällä ja peukalot koskettavat toisiaan kevyesti hiukan navan alapuolella. Olkapäät on vedetty hiukan taaksepäin, kyynärpäät eivät sojota ulos. Jos on kylmä, voi vetää kyynärpäät kehoa vasten, opin sen Tiibetissä, kun teimme rukouksia kylmässä aamuilmassa 20 minuuttia päivittäin. Toinen vaihtoehto on laittaa kädet polvien päälle. Käsivarret pidetään silloin suorassa, kyynärpäitä ei taivuteta.

 

Tavallisesti hengitetään nenän kautta, mutta jotkut hengittävät suun kautta. Voi hengittää kuten haluaa, suu on hieman avonainen, huulia ei puristeta tiukasti yhteen. Siten tullaan tietoiseksi hengityksestä ja keskitytään sisään ja ulos kulkevaan ilmavirtaan.

 

Jos olet aloittelija, ja päätät tehdä 10 – 15 minuutin mittaisen istunnon, voit tehdä tuon ajan kuluessa useita lyhyitä istuntoja keskittymällä hengitykseen esimerkiksi 30 sekuntia ja rentoutumalla sitten. Muuten voi väsyä pitelemään hevosta paikoillaan. Mieli väsyy ja pitkästyy. Itsekurin pitää olla oikein viritetty niin kuin kitaran kieli, ei liian löysä eikä liian kireä. Kaikki uudet asiat opitaan hitaasti. [Mietiskely.]

 

Yritämme tavoittaa mielen. Jos voi vain katsella sitä ja nähdä kaikki ajatukset, antaa niiden mennä ja levätä siinä, se on hienoa. Jos harjoittelee, voi pystyä näkemään menneet elämänsäkin. Mutta meistä useimmille on parasta aloittaa tulemalla tietoiseksi hengityksestä. On neljä eri tapaa keskittyä siihen.

 

Seuraava harjoitus on edellisen laajennus. Ajatellaan, että hengitys alkaa pisteestä, joka on neljä sormenleveyttä nenän etupuolella, siitä se virtaa sieraimiin ja menee kehossa sydämen korkeudelle. Sitten se tulee takaisin ulos. Tätä kutsutaan hengityksellä ratsastamiseksi. Jos keskittyminen murenee ja ajatus banaanista ilmestyy, se ei haittaa, keskity uudelleen hengitykseen. [Mietiskely.]

 

Seuraavassa harjoituksessa lasketaan sisään ja uloshengitys yhdeksi. Lasketaan muutaman kerran seitsemään. Se auttaa näkemään ajatukset selkeämmin, koska laskuissa voi mennä sekaisin. Kun laskee hengityksiä ja on päässyt neljänteen tai viidenteen, saattaa äkkiä upota sisäiseen elokuvaansa. Kun huomaa sen, voi jatkaa laskemista. Ellei pysty muistamaan, mikä numero on menossa, on aloitettava uudelleen ykkösestä. Ajatuksia voi olla, mutta niistä ei ole haittaa, jos pysyy laskuissa. [Mietiskely.]

 

Nyt seuraamme hengitystä aloittaen neljä sormenleveyttä nenän etupuolelta ilman, että laskisimme. Sisään hengitys on valkoinen, kun hengitystä pidätetään hetki sydämen tasolla, se on punainen ja uloshengitys on sininen. Hengitystä ei tarvitse erityisesti pidättää, liikkeessä on luonnollinen pysähdys, kun sisään hengitys muuttuu uloshengitykseksi. [Mietiskely.]

 

Kutakin menetelmää tulisi kokeilla jokin aika. Voi olla että pitää niistä kaikista, tai yhdestä enemmän kuin toisesta. Mielessä on monenlaista meneillään, joskus se on rauhallinen, ja silloin voi pitää erityisesti vaikka hengityksen laskemisesta. Seuraavana päivänä on rauhattomampi olo, eikä pääse kuin kolmeen, ja silloin ajattelee, ettei menetelmä sovi itselle lainkaan. Kuitenkin jokainen mietiskelyistunto on hyvä. Jokainen kerta on hyvä. Jos istuu ja miettii, kuinka hyvin mietiskely sujuukaan, ei itse asiassa mietiskele, vaan ajattelee.

 

Istumme nyt 20 minuuttia ja ensin toivoisin teidän ajattelevan ihmiselämän kallisarvoisuutta. Ajatelkaa omaa onnekkuuttanne ihmisinä. Sitten pohdiskelette pysymättömyyttä, muistattehan neljä perusajatusta. [Mietiskely.]

 

Sönam deji tam-tse zig-pa nji

tob-ne nje-pei dra nam pam tshe ne

tse ga na tsi palab drupa ji

sipe tshole dro va drol-var sho.

 

Tämän ansion kautta toivon saavuttavani kaikkitietävyyden, voittavani pahuuden itsessäni ja vapauttavani olennot olemassaolon merestä, missä myllertää syntymän, sairauden, vanhenemisen ja kuoleman aallokko.

 

 

kotisivulle