Khenpo Karthar Rinpoche

Samanarvoiset tunteet

 

Onni ja kärsimys ovat kummatkin ongelmia, ”saman makuisia”. Kärsimyksen kanssa on helpompi tulla toimeen, koska se vähentää ylpeyttämme ja kasvattaa myötätuntoamme. Kun koemme nautintoa ja yltäkylläisyyttä, muutumme omahyväisiksi ja itsekeskeisiksi. Sekä onni että kärsimys ovat esteitä, mutta yltäkylläisyys on puutetta hankalampi este.

 

Köyhät kärsivät kun eivät saa mitä tarvitsevat. Rikkaat kärsivät yrittäessään suojella omaisuuttaan. Maallisesta luopunut joogi kuljeskelee tarkoituksella päämäärättä kokeakseen tätä kärsimystä ja pyrkien oivaltamaan sen, miten onni ja kärsimys ovat samanarvoisia. Hän ei kärsi siksi, että kulkee dharman tietä, vaan siksi että syntyi ihmiseksi. Vaikka hän ei olisi luopunut maallisesta, hän kokisi samaa tuskaa. Tärkeää on tutkia ilon ja masennuksen luonnetta, näin onnesta ja kärsimyksestä tulee osa dharmapolkua.

 

Kysymys: Tulisiko meidän pitää vihaa ja myötätuntoakin samanarvoisina?

 

Khenpo Karthar Rinpoche: Ei. Asiat, joita pyritään pitämään samanarvoisina, ovat kaikki henkisiä heikkouksia. Ilo on takertuvaa kiintymystä ja masennus on vastenmielisyyden tunne. Viha on myös henkinen heikkous, mutta myötätunto on hyve. Vihaa ja myötätuntoa ei voi pitää samanarvoisina, koska ne eivät ole luoteeltaan samanlaisia. Jos ne yritetään tehdä samanarvoisiksi, päädytään pelkkään neutraaliin lopputulokseen, joka ei kuvaa todellista olemustamme.

 

Jos puhutaan mielen luonnon tunnistamisesta, sen tunnistaminen sinänsä on suuri hyve ja kaikki, mitä siinä tilassa ilmentyy, on hyveellistä. Siinä tilassa myötätunnon ja vihan välillä ei ole moraalista eroa, koska viha ei ole silloin vihaa sellaisena kuin me sen tunnemme. Se vapautuu, kun mielen luonto tunnistetaan. Tätä erikoistapausta lukuun ottamatta myötätunto on jotain, mitä tahdomme hankkia ja vihasta pyrimme pääsemään eroon.

 

Myötätunto ja viha syntyvät kumpikin mielessä, mutta ne eivät ole ollenkaan samanarvoisia, koska mitä syvällisemmin ymmärrämme tyhjyyttä, sitä myötätuntoisemmiksi muutumme. Emme muutu vihaisemmiksi. Myötätunto on läsnä siellä, missä asioiden luonto oivalletaan oikein, viha ei. Se on niiden ero.

 

Jos kehittäisimme sellaisen näkemyksen, ettei hyveillä ja paheilla kummallakaan ole mitään arvoa eikä millään ole väliä, se olisi väärä näkemys ja johtaisi syyn ja seurauksen lain kieltämiseen. Sama maku ei tarkoita tunteettomuutta. Opettelemme välttämään ylenpalttista iloisuutta ja masennusta sikäli, että emme anna ilon ja masennuksen häiritä mielentyyneyttä, mutta emme yritä päästä eroon noista tunteista.

 

Tiivistelmä: Ani Sherab

Lähde: Karma Chakme's Mountain Dharma Vol 4

 

Kotisivu