Gelong Thubten

Buddhalaisia menetelmiä stressin vähentämiseksi

Keuruun Ekokylä 10. - 11.4.2004

 

Gelong Thubten on buddhalainen munkki.  Hän on saanut koulutuksensa Kagyu Samye Lingin luostarissa Skotlannissa ja pitää stressin vähentämiseen tähtääviä kursseja mm. yrityksissä eri puolilla Eurooppaa. Kursseilla tutustutaan menetelmiin, joita buddhalaisuudella on tarjota avuksi kiireiselle nykyihmiselle: mietiskelyyn sekä myötätunnon, myönteisyyden ja tarkkaavaisen tietoisen läsnäolon harjoituksiin.

 

Johdanto 

 

Tämä kurssi on tarkoitettu ihmisille, jotka tahtovat oppia rentoutumaan ja voittamaan stressin. Vaikka munkkina puhunkin Buddhan opetuksista, teen sen niin, ettei se velvoita teitä muuttumaan buddhalaisiksi. Näitä menetelmiä voi kukin käyttää omalla tavallaan ja riippumatta siitä, mihin uskoo.

 

Kysymys on rentoutumisesta ja stressin voittamisesta; mietiskely on siinä yksi pääkeinoista. Vaikka en itse ole pitkälle edistynyt henkinen opettaja enkä lama, minulla on paljon kokemusta opettamisesta ja tämän aiheen parissa olen tavannut ihmisiä laidasta laitaan: yritysten työntekijöitä, vankeja ja huumeenkäyttäjiä. Jokainen voi olla stressaantunut, olipa töissä toimistossa, metsässä tai kotiäitinä.

 

Työskentelen järjestössä nimeltä ROKPA. Se on tiibetinbuddhalainen järjestö, jonka tarkoitus on auttaa ihmisiä kolmella tavalla. Yksi päätoiminta-alueista on humanitaarinen työ. Toinen on lääkintä ja terapia ja kolmas alue on hengellinen. Eri puolilla maailmaa on keskuksia, jotka toimivat joko kaikilla kolmella alueella tai keskittyen niistä yhteen.

 

Humanitaarinen työ, terapia ja henkinen työ perustuvat kaikki yhteen periaatteeseen: anteliaisuuteen. Buddhan opetusten mukaan anteliaisuus on yksi keskeinen ominaisuus, jota voimme kehittää. Sen tulisi kehittyä anteliaisuudeksi ilman ehtoja ja sen kohteeksi pitäisi ottaa kaikki olennot poikkeuksetta.

 

Aineellisia lahjoja ROKPAN työssä ilmentää hyväntekeväisyystyö, mm. vaatteiden, ruoan ja lääkkeiden jakaminen tarvitseville Euroopan suurkaupungeissa, Afrikassa ja Aasiassa. Eniten projekteja on Tiibetissä ja siellä keskitytään koulutukseen, terveydenhoitoon ja ympäristönsuojeluun. Tämä työ on täysin epäpoliittista, eikä se ole sidoksissa uskontoon.

 

Toinen anteliaisuuden muoto Buddhan mukaan on ystävyys ja suojan antaminen. Tara-ROKPA terapiaohjelma on kehitetty auttamaan erityisesti länsimaalaisia, jotka etsivät elämän tarkoitusta. Tämä psykoterapian muoto yhdistää länsimaista ja itämaista filosofiaa ja auttaa tasapainottamaan tunne-elämää sekä vähentämään stressiä ja ahdistusta. Tara-ROKPA terapia ole yhteydessä uskontoon, mutta se on hyvä pohja, jos haluaa oppia rauhoittamaan mieltä meditaation avulla joko buddhalaisessa viitekehyksessä tai ilman sitä. Tähän liittyy myös tiibetiläinen lääketiede, erityisesti yrttilääkkeiden valmistus ja käyttö. Tänä viikonloppuna opittavat menetelmät liittyvät sekä terapiaan että mietiskelyyn. Kolmas anteliaisuuden muoto on siis Buddhan opetusten lahja: mietiskelymenetelmät ja filosofiset opetukset.

 

Rokpan alaiset keskukset 18 eri maassa seuraavat tiibetinbuddhalaista Karma Kagyu-perinnettä. Perimyslinjaa johtaa 17.Karmapa Urgyen Trinley Dorje. Ne keskittyvät opettamaan tiibetinbuddhalaisuutta säilyttääkseen Buddhan 2500 vuotta vanhaa perinnettä. Tarkoitus on saattaa opetukset ihmisten saataville, ei käännyttää eikä levittää oppia mainostamalla sitä.

 

Järjestön pääkeskus Kagyu Samye Ling, missä asun, on Euroopan vanhin ja suurin buddhalainen keskus. Se sijaitsee Etelä-Skotlannin maaseudulla ja on avoin vierailijoille ympäri vuoden. Keskusta pitävät yllä luostarivalan ottaneet munkit ja nunnat sekä talkootyötä tekevät maallikkoharjoittajat. Yhteisössä asuu vakituisesti noin sata henkeä. Tiibetiläinen lama, tohtori Akong Tulku Rinpoche on Samye Lingin perustaja ja ensimmäinen apotti. Apottina toimii hänen veljensä Lama Yeshe Losal, joka vieraili täällä Ekokylässä vuonna 1998.

 

Mietiskelykeskuksiin tulevista ihmisistä jotkut kiinnostuvat tiibetinbuddhalaisuudesta syvällisesti ja ottavat munkin tai nunnan valan sekä osallistuvat pitkille retriiteille. Toiset pysyvät maallikkoina, joilla on perheet ja työ. Yksi ei ole toista parempi, vaan kyse on kunkin kohdalla yksilöllisesti parhaiten sopivasta ratkaisusta. Myös muiden uskontojen edustajat voivat osallistua keskustemme mietiskelykursseille ja hyötyä niistä.

 

ROKPA-järjestön kansainvälinen toiminta on täysin lahjoitusten varassa. Vuosittain kerätään huomattavia summia humanitaariseen työhön (budjetti on noin kaksi miljoonaa euroa). Työntekijät ovat lähes kaikki vapaaehtoisia, palkattuja toimihenkilöitä on vain muutama.

 

Itse olen ollut munkki vuodesta 1993 ja viimeiset 4 -5 vuotta ovat kuluneet opetustehtävissä eri maissa. Ensi syksynä aloitan kolmen vuoden perinteisen retriitin, ja sitten saan enemmän aikaa oppia itsekin mietiskelemään.

 

Kysymys: Miksi rupesit munkiksi, oliko sinulla stressi tai muuten vaikea elämäntilanne?

Gelong Thubten: Kyllä, olin näyttelijä ja hyvin stressaantunut. Elin epäterveellisesti ja asuin New Yorkissa. Otin munkin valan ensin vain vuodeksi ja terveyteni koheni, mutta tahdoin sitten jatkaa munkkina, koska se tuntui mielekkäältä.

 

Kysymys: Millaisia eroja on eri buddhalaisten perinteiden välillä?

GT: Kaikki perinteet seuraavat Buddhan opetuksia, mutta ne painottavat eri asioita. Tiibetinbuddhalaisuus painottaa erityisesti myötätuntoa.

 

Stressin syy

 

Ennen kuin aloitamme, kysyisin, kuinka moni teistä ei ole mietiskellyt aiemmin eikä saanut mitään mietiskelyohjeita? (Noin kolmannes yleisöstä.)

 

Kun nyt paneudumme tähän aiheeseen, ensin tutkimme mitä stressi on. Miltä se tuntuu?

Kurssilaiset: On turhautunut, jännittynyt ja sairas.

GT: Stressi on suuri sairauksien aiheuttaja. Britanniassa yritykset menettävät paljon rahaa stressiin liittyvien sairauksien takia. Vaikka olemme täällä metsän keskellä kauniissa ympäristössä, tahtoisin teidän vielä kuvailevan stressituntemuksia.

Vastaus: On ärtynyt ja lyhytjännitteinen, päätä särkee, verenpaine kohoaa, on paniikissa eikä voi keskittyä.

 

GT: Mistä stressi syntyy? Mikä on sen syy?

Vastaus: Stressi tulee siitä, kun ei yllä siihen mitä tavoittelee. On liikaa työtä, eikä tiedä mistä aloittaa. Ei tiedä mitä haluaa. Läheiset ihmiset, kuten puoliso tai lapset, voivat aiheuttaa stressiä. Pelko on myös yksi syy.

 

GT: Olen samaa mieltä siitä mitä sanoitte stressin syistä ja myös siitä, miltä se tuntuu. Se aiheuttaa paineita: kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Olo kiihtynyt, eikä voi rentoutua eikä hidastaa tahtia. Suuri osa tuntemastamme tuskasta tulee siitä, että haluaisimme rentoutua emmekä pysty siihen. Asiat eivät ole hallinnassamme. 

 

Mutta mistä stressi oikein tulee? Yleensä syytämme asioita itsemme ulkopuolella. Syytämme työtä, perhettä ja puolisoa. Niinpä eroamme, muutamme työpaikkaa ja asuinkuntaa, ruokavaliota ja vaatteita. Toivomme, että olo muuttuisi paremmaksi sitä kautta.

 

Itse asiassa on vahingollista ajatella, että stressin aiheuttaja on itsemme ulkopuolella. Teemme silloin itsestämme uhrin. Työ, perhe ja yhteiskunta, kaikki ulkopuolinen voi olla vihollisemme, eikä meillä ole keinoja suojautua. Alkaa pelottaa. Samalla pakenemme ja muutamme paikasta toiseen, mutta ongelma ei häviä. On kuin juoksisimme karkuun omaa varjoamme ja tulee stressi siitäkin. Eräänlainen kaksoisstressi.

 

Paljon aikaa kuluu hukkaan, kun välttelee vaikeita tilanteita. Se on vaistomaista, sillä tahdomme jäädä eloon. Ongelma on siinä, että välttely ei onnistu ja kuitenkin siitä tulee elämäntapa. Pakeneminen itsessään saa aikaan lisää paettavaa.

 

Niin kauan kuin uskoo, että stressi tulee ulkoa päin, ei voi olla onnellinen, sillä ulkopuolella on aina stressitekijöitä. Jos tutkii asiaa tarkemmin, syy ei ole ulkopuolellamme, sillä toisinaan työ on mukavaa ja työtoverit ystävällisiä. Toisinaan työssä on kurjaa, mutta se on sama työpaikka ja samat työtoverit. Miksi se on toisinaan taivas ja toisinaan helvetti? - Se johtuu omasta asenteestamme. Jos on huonolla tuulella, kaikki näyttää kielteiseltä. Muuttuu yliherkäksi ja kaikki ärsyttää. Kun on hyvällä tuulella, pikkuasiat eivät vaivaa. Vaikka muut olisivat vihaisia, jaksamme kestää heitä kärsivällisesti, ja kun asiat menevät huonosti, teemme kuitenkin parhaamme ja näemme asioiden valoisat puolet.

 

Kaikki onni ja suru, mitä koemme, johtuu omasta mielestämme, eikä mistään muusta, ja jos tahtoo voittaa stressin, on tutkittava mieltään. Se on buddhalainen perusperiaate.  Jokainen tahtoisi olla onnellinen ja välttää kärsimystä, mutta koetamme parantaa ympäristöämme sen sijaan, että katsoisimme mielemme tilaa. Mietiskely liittyy siihen, että muuttuu joustavammaksi ja rauhallisemmaksi ihmiseksi. Se on yhtä viisasta kuin käyttää kenkiä kivikossa sen sijaan, että yrittäisi pehmentää koko kivikon.

 

Miten stressi parannetaan?

 

Käytämme lukuisia keinoja parantaaksemme stressimme. Luotamme itsemme ulkopuolella oleviin auttajiin ja kuuntelemme rentouttavaa musiikkia, keitämme hyvää ruokaa tai lähdemme metsään kävelylle. Sytytämme kynttilät, käymme kylvyssä tai niin kuin täällä Suomessa: hikoilemme saunassa!

 

Pystytämme monta tukipuuta pönkittämään itseämme yrityksessä voittaa stressi. Oli virhe luulla, että stressi tulee ulkopuolelta, ja on myös virhe kuvitella, että keinot sen helpottamiseen löytyisivät ulkopuoleltamme. Ulkoiset apukeinot auttavat lyhyen aikaa ja niistä tulee riippuvaiseksi. Ilman niitä ei enää osaa rentoutua. Kun joutuu haasteiden eteen, ei voi mitenkään sytyttää kynttilöitä ja alkaa kuunnella musiikkia, ja jää ilman tukea.

 

Toinen ongelma on, että pidämme stressiä ruumiillisena. Koetamme parantaa sen parantamalla kehoamme. On totta, että tunnemme jännityksen hartioissa ja rinnassa ja leuat kiristyvät. Koska keho jännittyy, päättelemme, että stressi on fyysistä ja rentoutamme kehoa hieronnalla tms. Se auttaakin, mutta vain vähän, sillä mielessä on edelleen pelkoa ja huolia. Keho heijastaa mielemme tilaa jännittymällä, mutta jännityksen syy on mielessä. Sen voi todistaa, koska kuollut ruumis ei stressaannu millään. Stressiä voi tuntea vain, kun mieli on läsnä. On siis opittava hallitsemaan mieltä. Mieli on johtaja ja keho palvelija. Mieli on tärkein ja tekee päätökset.  

 

Meidän pitäisi oppia rentoutumaan. Tässä yhteiskunnassa, koulujärjestelmässämme ja kulttuurissa ei rentoutumista opeteta. Näytetään vain, miten käyttää ulkoisia rentoutumisen apuvälineitä. Emme osaa rentoutua ilman niitä silloin, kun todella tarvitsisimme sitä. Mietiskely liittyy siihen, miten rentoutua ilman ulkoista apua. Se on yksi tärkeimmistä taidoista, minkä ihminen voi oppia. Se ei liity uskontoon eikä henkisyyteen, se on elämäntaito, joka kaikkien pitäisi hallita. Henkisellä tiellä rentoutuminen on myös mitä tärkeintä, sillä henkisen tien suurin este on jännittyneisyys. Jännittyneisyys on suurin este kaikelle elämässä.

 

Opettelemme nyt kaksi rentoutumismenetelmää. Yksi on epämuodollinen ja toinen muodollinen. Epämuodollinen tarkoittaa, että sitä voi harjoittaa missä tahansa tilanteessa: kävellessään tms. Muodollisen menetelmän oppimiseen kuluu vähän enemmän aikaa, se on erillinen harjoitus. Tarkoitus on, että nämä menetelmät yhdistetään ja tehdään kumpaakin.

 

Epämuodollinen mietiskely

 

Tämä on helppo menetelmä, jota voi alkaa heti harjoittaa. Kysymys on siitä, että kehittää tavan rentoutua eri elämäntilanteissa. Kun jotain tekee säännöllisesti, siitä tulee tapa ja se muuttuu osaksi itseä.

 

Rentoutukaa siis säännöllisesti ja tietoisesti useita kertoja päivän aikana. Samalla kun kävelette, voitte rentoutua hetkisen ilman, että pysähdytte. Voitte tarkkailla itseänne, ja jos huomaatte jännitystä kehossa tai mielessä, rentoutukaa muutamien sekuntien ajan.

 

Rentouttakaa kehonne ajattelemalla, että lihaksenne ovat erillään toisistaan kuin öljyläikät veden pinnalla. Kaikki kehossa virtaa rentoutuneella tavalla. Alussa voi keskittyä kolmeen alueeseen, jotka jännittyvät helposti. Yksi on niskan seutu ja leukalihakset, toinen hartiat ja kolmas vatsa. Rentouttakaa ne. Se on helppoa hetken, mutta ei kauaa. Menetelmän salaisuus onkin: tee se nopeasti, vain lyhyen aikaa.

 

Kun keho tuntuu rentoutuneelta, rentouta mieli tuomalla se nykyhetkeen. Mieli muistelee yleensä menneitä tai huolehtii tulevasta, eikä ole läsnä siinä, missä kehomme on. Voi tiskata astioita ja ajatella Pariisia tai pelätä jotain, mikä saattaisi tapahtua. Tuo mieli siihen missä keho on aivan yksinkertaisesti. Lyhyeksi aikaa, ei pitkäksi. Jos koettaa olla rentoutunut pitkän aikaa, on kuin laittaisi itsensä vankilaan. Silloin se ei enää ole mukavaa, vaan siitä tulee painajaismaista. Mieli jännittyy uudelleen ja tahtoo karkuun ja siitä muodostuu sellainen tapa, että aina kun yrittää rentoutua, joutuu paniikkiin, koska tuntee olevansa ansassa. Rentouta keho ja mieli siis usein mutta vain lyhyen aikaa kerrallaan.

 

Tällä tavalla voi oppia uuden hyvän tavan olla rento ilman ulkopuolista apua. Olipa tilanne mikä tahansa, voi olla läsnä. Sille ei ole estettä. Jos tilanne sitä vaatii, kehon on tietenkin tehtävä ponnistus, eikä se voi olla rento, mutta tämä menetelmä ei vaadi rauhallista huonetta tms.

 

Vaikeita tilanteita voi käyttää muistuttamaan itseään rentoutumisen tarpeellisuudesta. Jos haaste on kovin suuri, on turha yrittää rentoutua, mutta pienten vaikeuksien kanssa voi harjoitella, etenkin jos joutuu kohtaamaan samantyyppisen ongelman säännöllisesti. Yksi hyvä haaste on jonottaminen ja odottaminen: kun odottaa bussia, puhelua, vierasta tai on joutunut liikenneruuhkaan. Noissa tilanteissa jännitymme automaattisesti. Ei ole niin, että istuisimme penkillä bussipysäkillä harkiten: "Jännittyisinkö vai en?" Sitä ei suunnitella, se vain tapahtuu. Reaktio on hyödytön, se ei auta.

 

Muista siis odottaessasi: jännittyminen ei saa asioita tapahtumaan nopeammin. Anna siis olla. Asialle ei voi mitään, tämä kestää aikansa, yhtä hyvin voi rentoutua. Kun tunnet jännittyväsi, rentoudu. Jännitys tulee takaisin, rentoudu silloin uudelleen. Lyhyeksi aikaa, omassa tahdissa.

 

Kun sitoutuu käyttämään haasteita osana harjoitustaan, oppii tekemään jotain vaikeaa. On helppoa rentoutua, kun kaikki on hyvin, mutta jos oppii rentoutumaan silloin, kun on jännittynyt, harjoituksesta tulee paljon voimakkaampi ja vähitellen voi käyttää taitojaan todella vaikeissakin tilanteissa. Rentoutumisen tavasta tulee osa persoonallisuutta, samoin siitä, että osaa ottaa vaikeudet haasteina vastaan. Liikenneruuhkalle voi olla melkein kiitollinen, koska se tarjoaa harjoitusmahdollisuuden, ihminen näkee elämän myönteisemmin.

 

Tätä täytyy tosiaan harjoitella helpoissa tilanteissa, kuten bussia odotellessa. Näin opitaan yhdistämään vaikeus rentoutuneisuuteen. Vaistomainen reaktio voidaan muuttaa oppimisen kautta.

 

Kysymys: Mikä on lyhyt rentoutumisaika?

GT: Jokainen on erilainen, mutta heti, kun rentoutuminen alkaa tuntua hankalalta tai tunnet painetta, lakkaa rentoutumasta.

 

Ongelmat ovat niin kuin nuotio, ja jännitys on kuin polttopuuta tulelle. Tunteet ja ristiriidat ruokkivat jännityksiä. Jos pelkää, on vihainen tai masentunut, jännittyy sen takia ja se vain pahentaa tilannetta. Rentoutuminen voi auttaa ongelmia ratkeamaan, mutta tulokset tulevat hitaasti.

 

Ruumiilliseen kipuun liittyvä tuska koetaan mielessä, vaikka yleisesti luullaan, että kipu on kehossa. Mieli keskittyy kipuun kehossa, mutta jos jokin muu vie huomion, kipu ei tunnu. Siksi esimerkiksi haavoittuneet sotilaat voivat joskus juosta pakoon vihollista edes huomaamatta, että ovat haavoittuneet.

 

Emme tunne kipua suoraan, vaan tunnemme mielemme luoman version kivusta. Käy niin, että jos johonkin sattuu, jännittyy, ja sitten sattuu entistä enemmän. Jos voi rentoutua, sattuu vähemmän. Se johtuu siitä, että koemme muutakin kuin pelkän kivun: kipua kohtaan tuntemamme vastenmielisyyden. Pelkkä kipu voisi olla paljon pienempi. Tunnemme kuitenkin jatkuvasti: "En pidä tästä, mene pois." Jos voisimme vain hyväksyä kivun, olisi helpompaa.

 

Muodollinen mietiskely

 

Puhumme nyt mietiskelystä, jota harjoitetaan muodollisen istunnon aikana 15 -20 minuuttia päivässä. Sen avulla harjaannutaan rentoutumaan entistä syvemmin. Kun se yhdistetään edellä kuvattuun mietiskelyyn istuntojen välillä, harjoitus on täydellinen.

 

Mietiskelyyn liittyy joitakin uskomuksia, jotka täytyy karistaa. Ensinnäkin monet uskovat, että meditaatio on mielen tyhjentämistä ja ajattelun lopettamista. Niin ei ole. Luulin niin, kun tulin luostariin, ja yritin pysäyttää ajatukseni. Se teki minusta kireän, sillä jos istuu ja määrää itseään olemaan ajattelematta, silloin ajatukset vasta villiintyvätkin. On kuin panisi padon jokeen, padon taakse kertyy painetta. On parempi jättää mielen virta itsekseen rauhassa virtaamaan. Muuten se purskahtaa päin kasvoja. Ajatusten pysäyttäminen saa ajattelemaan enemmän ja aggressiivisemmin ja ajatuksista tulee ongelma. Mietiskely ei merkitse, että mielen täytyy olla tyhjä. Mietiskely on sitä, että jättää mielensä rauhaan ja on tietoinen siitä, olipa ajatuksia paljon tai vähän. Tukahduttaminen on vahingollista ja tekee jännittyneeksi.

 

Toinen väärä uskomus on, että mietiskelyssä koetaan erityisiä tuntemuksia, iloa ja autuutta. Jos mietiskelee sellaista odottaen, pettyy. Mietiskelyssä ei tavoitella autuaita kokemuksia vaan koetetaan olla oma itsensä. Jos pitää mietiskelyä huumeen kaltaisena, masentuu, kun mitään ei tapahdu ja luulee, että se ei toimi. Emme meditoi kokeaksemme jotain uutta ja erilaista, vaan siksi, että olisimme kunnolla yhteydessä elämään suoralla ja yksinkertaisella tavalla.

 

Kysymys: Mitä tehdä keskustelulle, jota mieli käy itsensä kanssa meditaation aikana?

GT: Älä tee sille mitään, älä yritä tukahduttaa sitä, älä seuraa sitä. Anna mielesi olla rauhassa.

 

Jos mieli olisi tie ja ajatukset autoja, mietiskely merkitsee tien reunassa seisomista, sitä että antaa autojen mennä ohi kaikessa rauhassa. Jos yrittää pysäyttää liikennevirran, siitä seuraa valtava ketjukolari ja autot pakkaantuvat toistensa perään. Ajatuksille käy samoin, jos ne yrittää pysäyttää, mielessä syntyy sekasorto.

 

Toinen äärimmäisyys on uppoutua ajatuksiinsa. Se on sama kuin vilkuttaisi autoille tien penkalta saadakseen niistä jonkun pysähtymään.  Hyppäämme ajoneuvoon ja lähdemme pitkälle ajelulle. Niin käy, kun hukkuu ajatuksiinsa. Ajatukset vievät mukanaan ja mietiskely on mennyttä.

 

Tarkkaavaisuus hengityksessä

 

Hengityksen tarkkaileminen on yleinen buddhalainen mietiskelymenetelmä. Kun mietiskelee, pitäisi oppia jättämään mieli omiin oloihinsa. Ajatuksia ja tunteita ei pidä tukahduttaa eikä niitä tule seurata, niiden pitäisi vaan antaa olla. Alussa se on vaikeaa, sillä olemme tottuneet siihen, että annamme ajatusten ja tunteiden häiritä itseämme ja viedä meidät mukanaan. On vaikea ottaa tarkkaileva ja neutraali asenne. Siksi alussa on hyvä, jos voi keskittää mielensä johonkin, mikä auttaa pysymään läsnä nykyhetkessä. Aina kun keskittyminen häiriintyy ja antautuu ajatusten ja tunteiden vietäväksi, voi palata keskittymisen kohteeseen. Se auttaa, kun opettelee olemaan vähemmän kiintynyt ajatuksiinsa ja tunteisiinsa. Vähitellen pystyy pysymään neutraalissa tilassa helpommin.

 

Keskittymisen kohteeksi otetaan oma hengitys. Istutaan hiljaa ja ollaan tietoisia hengityksestä. Se on varsin tehokas tapa rauhoittua ja keskittyä. Se on myös voimakas meditaatio, sillä aina kun häiriintyy, voi palata hengitykseen. Hengitämme juuri nyt, ja olemalla tietoisia hengityksestä opimme olemaan tietoisia nykyhetkestä. Tavallinen ongelmahan on, että mieli ryntäilee menneissä tai tulevissa tapahtumissa ja aiheuttaa paljon huolta ja murhetta. Koska menneisyyttä ei voi enää muuttaa, sen jatkuva pohtiminen on turhaa. Tulevaisuus ei ole vielä tullut, miksi siis murehtia? Koska emme ole oikein koskaan läsnä, elä nykyhetkessä, on tärkeää oppia tuomaan mieli tähän hetkeen. Se on luonnollisin ja rentouttavin paikka mielen olla.

 

Istumme siis hiljaa ja keskitymme hengitykseen. Hengitystä ei pitäisi muuttaa tavallista hitaammaksi tai rauhallisemmaksi. Hengitetään kuten tavallisesti ja tullaan tietoiseksi siitä. Usein huomaa mietiskelijöiden muuttavan hengitystään, ikään kuin he nyt vasta alkaisivat hengittää. Mutta olemme hengittäneet koko ajan, tehtävänä on vain tulla siitä tietoiseksi.

 

Hengityksen pidättäminen saa jännityksen kasvamaan ja erilaiset hengitysharjoitukset ilman asiantuntevaa opastusta voivat järkyttää tunnemaailmaa. Niitä ei pitäisi tehdä, ennen kuin on henkisesti kehittynyt varsin pitkälle. Tässä harjoituksessa olemme siis tietoisia hengityksestä muuttamatta sitä.

 

Hetken perästä mieli sitten häiriintyy ja alkaa vaeltaa muualle. Tuo se takaisin hengitykseen. Aina kun huomaat, että keskittyminen on herpaantunut, tuo mielesi takaisin keskittymisen kohteeseen. Joskus sen huomaa vasta pitkän ajan kuluttua. Sillä ei ole väliä, kun huomaa häiriintyneensä, keskittyy uudelleen. Se on siis hyvin helppoa. 

 

Ihmiset pitävät mietiskelyä vaikeana, koska he ovat kärsimättömiä ja odottavat pystyvänsä keskittymään paremmin. Häiriintyminen on ärsyttävää. Tämä on kilpailuyhteiskunta ja kaikki ovat hyvin kunnianhimoisia. Niinpä mietiskelyssäkin olemme ankaria ja kilpailemme. Ei ole tarpeen olla itselleen vihainen. Ei tarvitse tuoda mieltä takaisin suuttuneena eikä käyttää kovia otteita. Mieli on kuin ujo jänis. Se vaeltelee aina pois, mutta jos sen sieppaa ja pakottaa paikalleen, siihen sattuu. Jänis täytyy työntää hellävaroin takaisin.

 

Mietiskelijän ei tarvitse odottaa erikoisia kokemuksia eikä pyrkiä erityiseen tilaan. Ei tarvitse kysellä itseltään: "Onko tämä mietiskelyä? Mietiskelenkö nyt? Toimiiko tämä? Olenko jo siellä? Näkevätköhän muut ihmiset eron? Näytänkö erilaiselta? Tuntuuko minusta erilaiselta?

 

Ei ole tarpeen tutkia tuloksia, täytyy vain soveltaa menetelmää ja tuoda mieli takaisin aina, kun se häiriintyy pois keskittymisen kohteesta. Se on mietiskelyä. Hengityksen tarkkailussa tarkkaavaisuus kehittyy aivan niin kuin lihakset kehittyvät painoja nostaessa.

 

Kehon asento

 

Ennen kuin kokeilemme sitä, täytyy mainita muutama muu seikka. Se, miten istuu, on tärkeää. Mietiskellä voi istuen lattialla tai tuolilla, mutta kehon tulisi olla tasapainossa ja suorassa. Jos ajatellaan, että kehon keskellä on pystysuora viiva, sen kummallakin puolella kaikki on symmetrisesti järjestäytyneenä. Kun rentoutuu retkottaen taaksepäin, se ei rentoutua mieltä vaan ainoastaan kehoa. Jotta mieli voisi rentoutua, kehon täytyy olla hyvin tasapainossa.

 

Ihmettelette ehkä, miksi asento on tärkeä, tämähän on mielen harjoitus. Niin kauan kuin meillä on keho, keho ja mieli toimivat yhdessä. Se, miltä mielestä tuntuu, vaikuttaa kehoon ja kehon tuntemukset vaikuttavat mieleen. Buddha puhui kehossa olevista energian kulkureiteistä. Niistä keskeisin on keskellä kehoamme selkärangan suuntaisena kulkeva energiakanava. Jos se on vääntyneessä asennossa, mieli ei asetu kunnolla aloilleen. Siksi mietiskellessä tarvitaan suora selkä.

 

Käyn asennon läpi kohta kohdalta. Jos istut tuolilla, mikä monista tuntuu helpoimmalta, istu tasaisesti takamuksillasi ja jalat niin, että polvet ovat samalla tasolla, samoin jalkaterät. Myös käsivarsien ja olkapäiden tulisi olla tasapainossa. Istu selkä suorassa äläkä nojaa taaksepäin. Ristiselkä voi saada tuolista hiukan tukea, jos tuoli on oikean mallinen. Ellei tukea saa, selkä tahtoo vaipua kasaan ja alaselkä tulee kipeäksi. Siinä tapauksessa voi asettaa tyynyn istuimelle niin, että lantio taipuu hieman eteenpäin. Kun selkä on vapaa, tunne on kuin ruohonkorrella, joka kasvaa kohti aurinkoa. Voitte kotona kokeilla erilaisia tyynyjä ja tuoleja löytääksenne itsellenne parhaiten sopivan.

 

Olkapäät ovat hieman taaksepäin taivutettuina, ei sotilaallisesti, vaan tasapainoisesti. Pää on hiukan taaksepäin selkärankaan nähden, kuin aikoisi tehdä itselleen kaksoisleuan tai kuten lintu vetää päänsä taakse nukkuessaan. Kasvot osoittavat suoraan eteenpäin avoimina, ne eivät ole kohti lattiaa. 

 

Seuraavaksi tarkkaillaan, onko vatsa jännittynyt. Nykyisin vatsa vedetään sisään, koska yritetään näyttää laihoilta ja solakoilta. Mietiskellessä ei tarvitse olla solakka: olkaa tosi lihavia. Rentouttakaa vatsa ja hartiat sekä leuka. Rentouttakaa kasvolihakset. Usein posket ja silmänympäryslihakset kiristyvät. Antakaa niiden rentoutua. Hampaat ja huulet ovat hieman erillään toisistaan, niin että ilma voi tarvittaessa juuri ja juuri liikkua niiden raosta. Asettakaa kielen kärki kiinni kitalakeen etuhampaiden taakse. Se auttaa vähentämään syljeneritystä.

 

Sitten silmät: pitäkää ne auki.  Älkää mietiskelkö silmät suljettuina. Monet tekevät niin, mutta se on paha tapa, eikä johda hyviin tuloksiin. Silmäthän suljetaan silloin, jos ympärillä olevat asiat häiritsevät. Siitä syntyy pelokas asenne ulkomaailmaa kohtaan. Lisäksi on paljon vaikeampi yhdistää mietiskelyä ja arkielämää, koska on tottunut rauhoittumaan vain silloin, kun arki on suljettu pois. Kun tarvitsee rauhaa kiireen keskellä, ei voi yhtäkkiä sulkea silmiään. Mietiskelkää silmät auki, niin ei tule sellaista tunnetta, että pitäisi paeta pois normaalista ympäristöstä.

 

Vaikka silmät ovat auki, ei kuitenkaan ole tarpeen katsoa mitään erityistä. Katsetta ei tarkenneta mihinkään ulkoiseen, sillä tarkkaavaisuus on kääntynyt sisäänpäin. Silmät ovat auki ja rennosti niin, että luomia voi tarpeen tullen räpyttää.

 

Kysymys: Voivatko kädet olla polvien päällä?

GT: Kyllä, kämmenet alaspäin. Jos kämmenet ovat ylöspäin polvien päällä, se voi tehdä mielen epävakaaksi. Kädet ovat joko kämmenet ylöspäin toistensa päällä sylissä tai polvien päällä kämmenet alaspäin.

 

Kysymys: Miten kaukana jalat ovat toisistaan?

GT: Polvet ja olkapäät ovat linjassa tasapainoisesti.

 

Kokeillaan tätä nyt.

 

(- mietiskely -)

 

Se oli lyhyt mietiskelyistunto.  Tarkoitus oli, että saatte kokemuksen siitä, mitä tässä pitäisi tehdä. Tämä on hyvä perusta muille mietiskelymenetelmille, joita opimme myöhemmin.

 

Kysymys: Mitä tehdä, jos jokin paikka kutisee tai on muita epämiellyttäviä aistimuksia?

GT: Joskus on pakko raapia, joskus se menee ohi, kun rentoutuu. Älä mene äärimmäisyyksiin vaan löydä keskitie. Yksi äärimmäisyys on liikkua ja raapia itseään jatkuvasti ja toinen äärimmäisyys on istua kuin kivi vaikka tuli olisi irti. Kun tuntuu siltä, liikahtakaa, mutta huomaamattomasti.

 

Kysymys: Niskani jännittyy.

GT: Sen pitää olla keskellä, ei liikaa eteen- tai taaksepäin.

 

Alussa on hyvä, jos voitte katsella itseänne peilistä, niin että löydätte tasapainoisen asennon tai pyydätte, että toinen henkilö osoittaa kohdat, mitkä näyttävät olevan pois tasapainosta. Jos tottuu epätasapainoiseen asentoon, tasapainoinen asento tuntuu tasapainottomalta, eikä enää löydä oikeaa asentoa.

 

Kysymys: Luin Tiibetiläisen kuolemankirjan.

GT: Älkää lukeko kirjoja, niistä saa mitä kummallisimpia ajatuksia. Tehkää yksinkertaisia mietiskelyharjoituksia sen mukaan, mitä teille on opetettu. Jos osallistuu liian moniin kursseihin ja lukee liikaa, muuttuu henkisesti materialistiseksi. On liikaa vaihtoehtoja ja ilman suuntaa. Käy niin, että joku neuvoo mietiskelemään näin ja mielessänne nousee heti epäilys: "Toisaalla sanottiin näin ja toisaalla niin." Kun on liikaa tietoa, ei voi ollenkaan aloittaa harjoitusta. On hyvin tärkeää elää yksinkertaista henkistä elämää, eikä monimutkaista.

 

Istuntojen määrä

 

On hyvä mietiskellä päivittäin. Monet harjoittavat meditaatiota niin kuin äärimmäistä paastoa: ensin nälkiinnytään neljä päivää ja sitten sorrutaan syömään suklaata neljä päivää. Mietiskelkää vähän joka päivä, niin että siitä tulee elämäntapa. Päivittäinen istunto voi olla 15 minuutin mittainen ja muutaman kuukauden kuluttua sen voi pidentää 20 minuuttiin, puoleen tuntiin jne., kunnes lopulta mietiskelee tunnin päivittäin. Edetkää asteittain.

 

Jokainen on kuitenkin erilainen ja tiedän ihmisiä, jotka mietiskelevät jopa 11 - 12 tuntia päivässä. Toiset taas 15 minuuttia, ja joskus he, jotka mietiskelevät lyhyen ajan edistyvät nopeammin, toisinaan taas hitaammin. Kaikki ovat erilaisia ja edistyminen riippuu karmasta. Aloittelijan ei pitäisi istua liian pitkiä aikoja, vaan totutella mietiskelyyn vähitellen. 

 

Joskus on hyödyllistä jakaa yksi pitkä istunto useisiin lyhyempiin jaksoihin. Jos vaikkapa osallistuu tunnin meditaatioon ryhmässä, voi välillä pitää itsekseen taukoja. Taukoja voi pitää vaikka 15 minuutinkin pituisella istunnolla. Tauolla ei liikuta fyysisesti, mutta voi rentoutua ja lomailla hiukkasen mielessään ja palata sitten takaisin mietiskelytehtävän pariin.

 

Se on varsin taitava tapa mietiskellä, koska silloin ei pitkästy. Jos pakottaa itsensä mietiskelemään pitkän aikaa, tekee harjoituksesta vihollisensa, tuntee, että se rajoittaa omaa vapautta. Jos siitä tulee tapa, mieli alkaa kapinoida ja häiriintyy entistä enemmän. Joidenkin ihmisten kohdalla taitavin tapa mietiskellä on toistaa lyhyitä mietiskelyjaksoja ja rentoutua niiden välillä.

 

Mietiskellä pitäisi joka päivä, ja jos se on mahdollista, istunto on parasta ajoittaa aamuun. Aamulla mieli on vastaanottavaisimmillaan henkisen kasvun kannalta. Parasta on, jos voi nousta hieman aikaisemmin kuin mihin on tottunut. Monet väittävät, ettei heillä ole aikaa meditoida, mutta voi olla, että he tuhlaavat aikaansa johonkin muuhun, mikä ei toimi. Mietiskely on elämän tärkein asia. Tärkein toive on olla onnellinen. Mistä onnellisuus syntyy? Se syntyy siitä, kun mieli on rentoutunut ja rauhallinen. Kehitämme sellaista mieltä mietiskelyn kautta.  Mietiskely on tärkeää. Kaikki muut keinot ovat kuin ottaisi aspiriinia. On siis perusteltua järjestää aikaa sitä varten ja tehdä sitä joka päivä.

 

Omaan kotiin on hyvä järjestää huone, joku paikka tai nurkkaus, johon voi mennä mietiskelemään. Siellä on mietiskelyistuin (tuoli tai tyyny), joka on asetettu niin, että selän takana on seinä, niin ettei takana ole tilaa. Muuten voi pohtia harjoituksen aikana mitä selän takana tapahtuu. Ellei istuinta kuitenkaan voi asettaa niin, se ei ole keskeisen tärkeää.

 

Stressin parantaminen

 

Mietiskelystä ei pitäisi odottaa tuloksia vaan tehdä sitä rentoutuneesti, muuten turhautuu. Se on niin kuin liikunta, tulokset tulevat itsestään, kun vain tekee sitä. Jos tahtoo tuloksia liian innokkaasti, jännittyy ja mietiskely menee pilalle.

 

Mietiskely on osa itseämme. Se ei ole niin kuin joku ulkopuolinen auttaja tai kumppani. Jos ajattelee sillä tavoin dualistisesti alkaa käydä kauppaa: "Annoin 30 minuuttia ajastani, mitä saan palkaksi?" Älä aseta odotuksia vaan tee sitä yhtä luontevasti kuin harjaat hampaasi. Kun harjaat hampaita, et odota ihmeellisiä muutoksia, harjaat vain pitääksesi hampaat kunnossa. Mietiskelyn avulla mieli pidetään kunnossa. Jos toivoo ihmeellisiä kokemuksia, pettyy ja masentuu. Sitten alkaa ajatella, että mietiskely ei olekaan hyväksi vaan aiheuttaa masennusta. Miten mietiskely voisi masentaa, kun siinä ei tehdä mitään? Istutaan vain omana itsenä. Ei se voi tehdä teitä sairaaksi eikä mielenvikaiseksi, olette vain oma itsenne.

 

Mietiskellessä on hyvä oppia olemaan liikaa arvostelematta. Kun siis istut meditoimassa ja ajatuksia alkaa tulla mieleen, älä hermostu. Keskity uudelleen hengitykseen. Ajatusten sisällön ei tarvitse antaa järkyttää itseään. Mieleen voi nousta mitä uskomattomimpia asioita, väkivaltaa ja hulluutta, mutta älä järkyty, näe se ajatusenergiana. Älä jää ajatuksiin kiinni, älä arvioi äläkä analysoi niitä. Kun niin tekee, rentoutuu, eikä mielen sisältö enää vaikuta itseen. Niin stressin voi parantaa, eikä muuta tietä oikeastaan ole. Tulokset ovat tietenkin paljon syvällisempiä kuin pelkkä stressin poisto, vähitellen voi muuttaa elämänasennettaan ja puhdistaa pois kielteisiä tunteita.

 

Mietiskelkää siis päivittäin. Istuntojen välillä koettakaa muistaa olla silloin tällöin tietoisia nykyhetkestä ja rentoutua. Ellei niin tee, mietiskely muodollisten istuntojen aikana ei tahdo sujua. Toisaalta, ellei tee muodollista harjoitusta lainkaan, on vaikea olla tietoinen päivän aikana muissa tilanteissa. Nämä kaksi tukevat toisiaan.

 

Istunnon lopuksi jääkää istumaan rauhassa paikoillenne joksikin aikaa. Katselkaa ympärillenne, nouskaa hitaasti ylös, ja sitten lähtekää muihin toimiin. Päivän toimet ovat myös mietiskelyä, sitä kutsutaan jälkimietiskelyn vaiheeksi.

  

Oikea motivaatio

 

Olette saaneet ohjeita siitä, millainen on hyvä mietiskelyasento ja miten hengitystä tarkkaillaan. Oikea motivaatio on myös hyvin tärkeä asia. Ennen kuin aloitatte istunnon, olisi hyvä käyttää muutama hetki siihen, että kehittää myönteisen asenteen. Istunnon lopuksi toimitaan samoin.

 

Motivaatio merkitsee teon takana olevaa tarkoitusta, syytä, miksi mietiskellään. Se pitäisi muistaa koko ajan. Mietiskelemme tietenkin siksi, että haluamme voittaa stressin ja ongelmat, löytää onnen ja mielenterveyden. Jos teemme sen vain itsemme takia se on kovin itsekeskeistä, eikä oikein toimi. Mietiskely toimii sitten, kun asenne on rajaton. Rajallinen merkitsee ehtojen asettamista: "tarvitsen sitä ja sitä, vain minulle". Ehtojen mukana saapuu kärsimys.

 

Todella syvällinen kärsimyksen syy on itsekkyys. Itsekkyys luo kaikki ongelmamme, koska itsekkäänä ei voi koskaan olla tyytyväinen. Itsekäs ihminen odottaa, että hän saa tahtonsa läpi ja asiat sujuvat aina hänen tavallaan ja pian. Hän on sekä kärsimätön että ahne. Itsekkyydelle ei näy loppua, itseä on suojeltava entistä enemmän ja saatava yhä enemmän ja henkisesti köyhtyy koko ajan. Samalla kun tahtoo lisää, tulee sanoneeksi itselleen: "Minulla ei ole tarpeeksi", ja se on loputon kierre. Sehän on kuin olisi orjapiiskurin vankina. Jos tavoittelee vain omaa onneaan ja mietiskelee saadakseen sen, oikeaa onnea ei saavuta. Miten voisi olla onnellinen kun muut kärsivät?  Sellainen onni on kuin menisi piiloon tosiasioilta. Aito ja hyödyllinen asenne on siis toivoa omaa onnea ja samalla kaikkien muidenkin onnea.

 

Miten muiden onneen voi vaikuttaa? On harjoitettava omaa mieltään, jotta muuttuu entistä myötätuntoisemmaksi, vähemmän itsekkääksi ja rohkeammaksi ja oltava sitten hyödyksi muille. Kun teot syntyvät oikeasta vaikuttimesta, niistä on muille eniten hyötyä. On kuitenkin aloitettava omasta mielestään, josta kaikki aina alkaa. Kuten sanoin, jos tahtoo juoda kupillisen teetä, mieli kehittää aikeen, jonka jälkeen käsi nostaa kupin huulille.

 

Moni yrittää olla myötätuntoinen kehittämättä ensin rajatonta motivaatiota, ja koska asiat tehdään väärässä järjestyksessä, käy niin, että ihminen väsyy ja suuttuukin. On tärkeää kehittää ensin avoin, myötätuntoinen mieli, ja sen perustalla sitten toimitaan.

 

Kun mietiskellään, sitä asennetta tarvitaan, ja kun istuu alas, tulisi muistaa, että tekee niin ollakseen hyödyksi kaikille olennoille. Toive hyödyksi olemisesta esitetään aina harjoituksen aluksi ja istunnon lopussa se omistetaan kaikkien olentojen hyödyksi. Hyvä sijoittaja toimii näin. Sijoitamme harjoituksesta koituvan hyödyn siihen tarkoitukseen, että pystyisimme olemaan avuksi muille. Kun tekee vain lyhyen 10 - 15 minuutin mittaisen istunnon, voisi ajatella, ettei sen omistaminen ole kovin tärkeää, mutta kuvakieltä käyttääkseni jokaisen pienen harjoituksen hyöty ohjautuu silloin samalle tilille ja sijoituksia karttuu.

 

Sijoitusesimerkki on nykyaikainen. Buddhan perinteellinen esimerkki koskee samaa asiaa. Hän sanoi, että puhdas motivaatio ja puhdas muille omistautuminen on kuin ottaisi vesipisaran ja panisi sen mereen. Oma harjoitus tuntuu tosiaan pisaralta meressä, mutta kun se omistetaan muille, se sekoittuu johonkin suurempaan. 

 

Oikean motivaation ja muille omistamisen kautta hyöty kaikista erillisistä harjoituksista johtaa tulokseen, ja kykenemme olemaa hyödyksi itsellemme ja muille. Vaikka se, että pystyisi olemaan hyödyksi jokaiselle olennolle parhaalla mahdollisella tavalla, on kaukana ja äärettömän suuri, matkan varrella voi saavuttaa pienempiä päämääriä: voi oppia arvostelemaan muita vähemmän, antamaan enemmän anteeksi ja ärtyä vähemmän. Mielen rentoutuessa hyvät ominaisuudet tulevat esiin ja viha, kateus ym. haihtuvat. Jo se, että on entistä ystävällisempi ja lempeämpi, auttaa muita. On siis mietiskeltävä sillä aikomuksella.

 

Istunnon aluksi sitoumus tehdään mielessä asiaa sen enempää analysoimatta. Buddhalaiset käytävät rukouksia, joita voi lausua ääneen. Ellei halua tehdä niin, voi tehdä mielessään vakaan päätöksen istunnon alussa ja myös lopussa. Lopussa sitä kutsutaan harjoituksen hyödyn omistamiseksi muille olennoille. Silloin pitäisi todella tuntea omistavansa harjoituksen toisten valaistumisen ja onnellisuuden hyväksi. Siihen on myös tiettyjä rukouksia, tai sitten voi käyttää omaa sisäistä vakaumustaan.

 

Lisäohjeita hengityksen tarkkailuun

 

Ennen kuin teemme harjoituksen, annan lisäohjeita hengityksestä. Hengitystä siis seurataan kun se kulkee sisään ja ulos kehosta, ilman että muutetaan hengitysrytmiä. Jos tuntuu, että hengitystä on vaikea tarkkailla ja tahtoisi jonkin kiintopisteen, voi tehdä seuraavasti.

 

Kun istunto on alkanut ja on tullut tietoiseksi hengityksestä, voi keskittyä nenänpäähänsä. Sierainten reunoissa ilmavirran kulku tuntuu aistimuksena. Kun rauhoittuu ja tutkii asiaa tarkasti huomaa, että se on ilman kulkutie sisään ja ulos kehosta, ja ilman liikkeen voi tuntea ihon pinnalla. Siinä hengitys siis havaitaan ja joillekin on helpointa antaa tietoisuuden levätä siinä kohdassa. Joillekin se ei sovi, he ehkä keskittyvät liian voimakkaasti. Silloin on parempi keskittyä vain hengitykseen yleensä. Kokeilkaa kumpi menetelmä teille sopii paremmin. On myös hyvä, jos mietiskelyä vakavasti harjoittavat henkilöt etsivät itselleen opettajan, joka voi antaa henkilökohtaisia neuvoja. On monia menetelmiä ja niiden muunnelmia.

 

Jos aiotte keskittyä seuraavan harjoituksen aikana nenänpäähänne, älkää tehkö niin heti, vaan edetkää hitaasti. Samaten harjoituksen lopussa ottakaa oma aikanne päättääksenne istuntonne. Lisäksi jos joudutte hengittämään suun kautta vaikkapa tukkoisen nenän takia, ja tahdotte keskittyä tiettyyn kohtaan, voitte keskittyä pallean liikkeeseen tai aistia ilmavirran liikkeen alahuulellanne.

 

Teemme kaksi 15 minuutin mittaista istuntoa. Niiden välissä on tauko, jolloin voi venytellä ja kävellä muutaman minuutin ajan. Voitte istua tuolilla, mutta jos mieluummin istutte lattialla, annan muutamia neuvoja sitä varten. Istukaa jalat ristissä oikea jalka vasemman edessä. Koettakaa saada polvet koskettamaan lattiaa. Jos se ei onnistu, tavallinen risti-istunta riittää. Ellei ruumis ole erittäin notkea, alaselkä väsyy tässä asennossa, ja siksi takamuksen alle on hyvä asettaa jokin koroke kuten tyyny tai huopa. Etsikää itsellenne sopiva korkeus, joka tukee selkää.

 

Muistakaa harjoituksen vaiheet:

- oikean motivaation kehittäminen

- tietoisuus kehosta

- tietoisuus hengityksestä

- keskittyminen tiettyyn kohtaan (jos niin haluaa)

- rentoutuminen ja istunnon omistaminen kaikille muille kun kello soi päättymisen merkkinä

 

 (- mietiskely -)

 

Tänä iltana ja ennen kuin tapaamme uudestaan aamulla, koettakaa olla hetken verran tarkkaavaisia nykyhetkestä esimerkiksi harjatessanne hampaita, syödessänne, kävellessänne pihalla. Kokeilkaa miltä tuntuu olla tietoinen ja läsnä tehdessänne eri asioita.

 

Sunnuntai 11.1.2004

 

Mietiskelemme ensin 15 minuuttia. Muistakaa, että voitte pitää pieniä taukoja itseksenne, älkää ponnistelko liikaa. Aloittakaa kehittämällä oikea motivaatio ja rentouttakaa kehonne. Tulkaa hitaasti tietoiseksi hengityksestänne ja kun kuulette merkkiäänen, rentoutukaa ja omistakaa harjoituksenne muille.

 

(- mietiskely -)

 

Tämän harjoituksen tarkoituksena on oppia olemaan antamatta valtaa mielessä liikkuville ajatuksille ja tunteille. Kielteiset tunteet, pelko ja häiriintyminen tahtovat hallita mieltämme. Stressi painaa mieltä, eikä sitä voi mitenkään hallita. Kaikki tunteet ja ajatukset, stressikin, ovat pelkkiä ajatuksia. Hengitykseen keskittyessämme opimme päästämään irti ajatuksista ja palaamaan keskittymisen kohteeseen.

 

On aivan kuin mielessämme olisi liimaa, ja mietiskely saisi liiman hiukan ohentumaan. Aina kun palaamme hengitykseen, voimistamme kykyämme irrottautua kielteisistä ajatuksista ja kaikenlaisista ajatuksista. Tämä ei tarkoita, että lakkaisimme ajattelemasta ja tuntemasta, ajattelemme ja tunnemme tietenkin edelleen, mutta meillä on enemmän tilaa tehdä valintoja. Elämässämme voi olla ongelmia: vihaa, masentuneisuutta ja pelkoa tms. Vaikka ne ovat vain ajatuksia, ne ovat voimakkaita ja näyttävät hallitsevan meitä. Siksi opettelemme mietiskelyn avulla vapauttamaan itsemme noista asioista.

 

Psykoanalyysi ja psykoterapia käyttävät hyvin erilaista menetelmää. Ongelmiin keskitytään ja niitä analysoidaan, jotta ymmärrettäisiin niiden syyt. Siinä ei ole mitään väärää, niin voi hyvin tehdä, mutta sillä on rajoituksensa, koska jokaiseen ongelmaan on puututtava erikseen. Usein huomataan, että kun on analysoimalla päässyt eroon jostakin ongelmasta, tulee uusi ongelma. Tuntuu kuin kaivaisi kaatopaikkaa. Tällä menetelmällä päätyy usein myös syyttämään muita, erityisesti omia vanhempia.

 

Mietiskely on erilaista, koska siinä käytetään yhtä menetelmää, jolla ratkaistaan kaikki ongelmat. Opimme jättämään asiat rauhaan, emmekä jää niihin kiikkiin. Emme tukahduta ongelmia vaan keskitymme muuhun, jolloin ongelma ei tunnu niin voimakkaalta. Kehitämme avaraa mieltä, jossa ongelma voi syntyä ja hävitä omia aikojaan. Buddhalaiset kirjoitukset kuvaavat ongelmaa solmuun menneenä käärmeenä. Miten käärmeen solmu selvitetään? - Kun käärme rentoutuu, sen solmu avautuu itsestään. Se on hyvä esimerkki. Sen sijaan että tarvittaisiin eri avain jokaiseen lukkoon, hankitaan yleisavain.

 

On toinenkin hyöty, joka on helppo ymmärtää: mietiskely tekee meistä rauhallisempia ja rentoutuneempia. Silloin on vähemmän stressiä ja voi elää tasaisempaa elämää. On selvää, etteivät tulokset näy heti, mutta jos jatkaa harjoitusta, se on palkitsevaa. Tällaisella tiellä voi tuntea varmuutta jo ennen kuin näkee tuloksia, koska tietää, että lääke on oikea. Niin minusta itsestäni tuntuu, riittää että löysin oikean lääkkeen ja käytän sitä kunnes tulee tuloksia, menipä siihen kuinka kauan tahansa. Voi olla luottavainen, kun tietää miten polulla kuljetaan.

 

Myötätunto

 

Puhuin myötätunnosta jo aiemmin ja puhun siitä nyt lisää. Eräs tärkeä asia, mikä liittyy myötätuntoon, on se, miten kohtelemme itseämme ja muita. Usein suutumme itsellemme, vähättelemme itseämme, turhaudumme ja joskus jopa vihaamme itseämme. Samalla ajattelemme: "Minun ei pitäisi ajatella ja tuntea näin." Mietiskelyssä nämä syvät tunteen tasot opitaan jättämään rauhaan ja lakataan arvostelemasta itseä. Annetaan itsellemme vapaus sanomalla: "Mieleen voi juolahtaa mitä tahansa, minua se ei häiritse." Sen sijaan, että asettaisi kieltoja ja estoja rentoutuu ja antaa kaiken olla.

 

Näin osoitetaan myötätuntoa omille tunteille. Yleensä emme ole myötätuntoisia niitä kohtaan vaan yritämme painaa ne alas ja päästä niistä eroon. Loukkaamme itseämme tukahduttamalla tunteemme ja myös silloin, kun antaudumme niiden valtaan. Mietiskely on syvällinen tapa kehittää myötätuntoa itsessämme omia kokemuksiamme kohtaan. 

 

Suhteissamme muihin olemme usein epävarmoja, arvostelevia ja ärtyneitä, varsinkin kun joku ei käyttäydy toivomallamme tavalla. Kun ilmaisemme sen, toinen kuulee asiasta ja muuttuu entistä ärsyttävämmäksi. Syttyy sota. On kuin kaksi ihmistä seisoisi veneessä, toinen putoaisi veteen ja itse sukeltaisimme perässä. Sitten on kaksi ihmistä veden varassa, sen sijaan että pysyisimme itse veneessä ja auttaisimme toisen takaisin ylös. Täytyy siis oppia kärsivällisyyttä ja sietää hankalia tilanteita.

 

Jos joku osoittaa vihamielisyyttä meitä kohtaan tai käyttäytyy muuten kummallisesti, meidän on syytä pysyä rauhallisina ja kärsivällisinä, jotta voisimme auttaa häntä ja korjata tilanteen. Eräs asia, joka pitäisi muistaa, on se, että silloin, kun joku käyttäytyy huonosti, hän on menettänyt itsehallintansa. Hänestä on tullut oman kielteisyytensä orja ja hän käyttäytyy ajattelemattomasti. Hän on kuin sairauskohtauksen saanut, ja jos joku on sairas, häntä ei pitäisi lyödä vaan auttaa. Opetukset kuvaavat tilannetta, jossa osapuolet ovat kuin äiti ja hänen kuumeinen lapsensa. Äiti tahtoisi laittaa lapsen vuoteeseen, mutta lapsi on kuumehoureinen ja potkii vastaan. Äiti tietää, ettei lapsi tee sitä tahallaan ja tuntee myötätuntoa. Sitä voi soveltaa elämään ja ajatella, että jos joku käyttäytyy huonosti, hän on oman kielteisen mielialansa vallassa kuin kuumeessa.

 

Tässä on toinen esimerkki. Kuvitelkaa olevanne mielisairaalan lääkäri. Kävelette potilaiden parissa, ja he ovat kaikki hulluja. He purevat teitä, huutavat ja hallusinoivat. Lääkärinä tiedätte, että he eivät voi sille mitään, koska ovat sairaita. Ette suutu ettekä syyllistä heitä, he eivät ole väärässä siksi, että heillä on hallusinaatioita, he eivät voi sille mitään. Kun joku käyttäytyy huonosti, hän on kuin väliaikaisesti mielisairas; ei voi sille itse mitään.

 

Entä me itse sitten? Eikö näin käy toisinaan itsellemmekin? Kun tunnemme todellista suuttumusta, kun kiehumme vihasta, emme voi edes ajatella, huudamme ja loukkaamme ihmisiä. Teemme sellaisia virheitä vähän väliä. Voimme pelätä niin, että olemme täysin kauhuissamme, eikä tuota pelkoa voi poistaa millään. Jos niin voi käydä itsellemme, miksei toisillekin, ja tehtävämme on havaita, että kukaan ei sellaisessa tilassa voi itselleen mitään. Kun ymmärtää, että toinen on hallitsemattomassa tilassa, on helpompi suhtautua häneen rakentavalla tavalla.

 

Vielä yksi esimerkki. Kuvitelkaa, että olisitte töissä toimistossa, ja eräänä päivänä eräs työtovereistanne tulee töihin ärtyneen oloisena. Hän nälvii, tyrkkii ja tönii muita, niin että hänestä aletaan puhua toimistossa pahaa. Sitten joku kertoo sinulle: "Etkö tiennyt, että hänen vaimonsa kuoli eilen?" Tai: "Hänen talossaan kävi varkaita." Tai: "Hänellä oli kauhea riita kotona." Olipa syy mikä vain, heti kun kuulet syyn, asenteesi muuttuu ja olet pahoillasi hänen puolestaan. Annat kaiken anteeksi, ajattelepa vain, jos kuulisit: "Hänellä on syöpä." Kun tiedät, ymmärrät syyn käytökseen ja toivot hänelle kaikkea hyvää.

 

Syyn tietäminen auttaa ymmärtämään toisten huonoa käytöstä ja antamaan anteeksi. Eri tilanteissa tulisi muistaa, että aina on joku syy. Miksi meidän pitää tietää se, voimme olettaa, että syy on, sillä ihmiset eivät käyttäydy huonosti ilman syytä. Miksi he tekisivät sen, huono käytös ei helpota heitä ja hekin kärsivät siitä. Jos ymmärtää tämän, ei tuomitse muita niin helposti.

 

Eräs merkillinen asia on, että kun joku käyttäytyy vihollisen tavoin itseämme kohtaan, hän on itse asiassa ystävämme. Hän on se vastus, jota tarvitaan, jotta voi kehittyä. Vihollinen tarjoaa mahdollisuuden kehittää omaa myötätuntoa, anteeksiantoa ja ymmärrystä. Näiden taitojen avulla meistä tulee voimakkaita. Miten voisimme saada nuo taidot ilman ketään, joka pahoittaa mielemme? Vihollisesta tulee apuri, jos tiedämme, mikä on tilanteen opetus. Kohtaamme opettavia tilanteita varmasti, niitä ei tarvitse erikseen etsiä.

 

Kun näkee ikävät tilanteet mahdollisuuksina kehittyä, elämänasenne muuttuu myönteiseksi, eikä mikään ole ongelma. Pelot alkavat hävitä.

 

Tämä ei tietenkään ole aivan helppoa vaan hyvin korkeatasoista opetusta, mutta siihen voi pyrkiä ja saavuttaa tiellään merkkipaaluja vuosien vieriessä. Asenne on tärkeä, mutta jotta se toimisi käytännössä, tarvitaan myös mietiskelyä, sillä haasteiden yllättäessä ei ole aikaa ajatella. Toimimme automaattisesti syvään juurtuneiden tapojen ja tottumusten mallin mukaan.

 

Olemme voineet kuulla lukemattomia kertoja henkisten opettajien ja kirjojen neuvot: "On tärkeää että ei tuomitse ja että antaa anteeksi." Kesken kaiken vaikeuksien tullessa kaikki se tieto häviää päästämme, koska emme reagoi järjellä vaan tunteella. Tässä mietiskely auttaa, koska sen avulla opitaan olemaan tarkkaavainen. Tarkkaavaisuuden eräs ominaisuus on kyky muistaa oikeaan aikaan se, mitä tulee muistaa. Jos olisimme huomaavaisempia ja tarkkaavaisempia, vaikeassa tilanteessakin ehtisimme harkita päätöksiämme ja meillä olisi enemmän mahdollisuuksia toimia sen mukaan, mitä olemme oppineet.

 

Tämä on tärkeää, ja toivon että ymmärsitte, mitä koetin sanoa. Onko teillä kysymyksiä?

 

Kysymys:  Ymmärrän, että mietiskelyssä ajatukset tulevat ja menevät ja niihin ei takerruta. Aikaisemmin koetin voittaa pahat ajatukset hyvillä, ja siitä muodostui minulle tapa. Tuntui kuin olisin nyrkkeilyottelunkatsomossa katselemassa ajatuksiani, jotka taistelivat keskenään. Voiko niin mietiskellä?

GT: Kyllä.

  

Kysymys: Jos näkökenttä mietiskelyn aikana hämärtyy tai pimentyy kokonaan, onko parempi koettaa nähdä edes jotain, vai voiko näkökentän jättää pimeäksi?

GT: Varo, ettet jännitä silmiä liikaa. Jos niin käy, sulje silmät hetkeksi, rentoudu ja avaa ne uudelleen. Älä koeta saada mitään muuttumaan pakolla, vaan rentoudu ja aloita uudelleen alusta.

 

Asenteen muutos (Neljä ajatusta)

 

Jos kulkee henkistä tietä tai kehittää mieltään, on tärkeää mietiskellä. Voi myös muuttaa asenteitaan ajattelemalla myönteisesti. Jos nämä kaksi menetelmää yhdistetään, siitä tulee tehokas harjoitus. Puhun tässä harjoituksesta, jota perinteisesti kutsutaan neljäksi perusajatukseksi, neljäksi tavalliseksi perustukseksi tai neljäksi tavaksi muuttaa mieli.

 

Nämä ovat neljä aihetta, joita voi ajatella säännöllisesti kahdesta syystä. Ensinnäkin niillä voi muuttaa elämänasenteen myönteiseksi ja niiden avulla voi oppia näkemään tiettyjä elämän tosiasioita. Toiseksi tällä harjoituksella voi kasvattaa innostusta harjoitukseen. Useinhan on niin, että oppii mietiskelemään ja uskoo siihen, mutta ei tule tehneeksi sitä. Tunteen tasolla vaistomainen halu mietiskellä ei ole tarpeeksi kehittynyt, ja etsii edelleen viihdytystä itsensä ulkopuolelta.

 

Vaikka siis tietää älyllisesti, että aidoin rentoutuminen tulee mietiskelyn kautta, ja että mietiskely on keino, jolla ongelmat oikeasti ratkaistaan, kun tulee kotiin illalla töiden jälkeen, laittaa television päälle. Sitten ajattelee: "Nyt minun täytyy mietiskellä." Sammutetaan TV ja ruvetaan valmistamaan täydellistä meditaatioistuinta, mihin kuluu varsin pitkä aika. Juuri kun olisi aika aloittaa harjoitus, huomaa soittavansa ystävälleen ja kysyvänsä: "Mitä teet tänä iltana? Mennäänkö juhliin vai elokuviin? Pitkästyn täällä kotona!"

 

Emme siis mietiskele niin paljon kuin haluaisimme, suurimman osan aikaa meillä näyttää olevan jokin este. Nämä neljä ajatusta, josta puhumme nyt, kehittävät itseluottamusta, niin että harjoitus alkaa kiinnostaa enemmän. Buddhalaiset korostavat ahkeruutta kovasti, mutta se ei tarkoita, että asioita pitäisi tehdä velvollisuudesta tai jonkin uhan alla. Emme kanna mitään taakkaa. Mietiskely tuntuu usein taakalta: "Minun täytyy tehdä mietiskelyharjoitukseni." Onko se jonkinlainen vihollinen?

 

Kirjoituksissa todellista ahkeruutta verrataan elefanttiin. Elefantti on keskellä hiekkaerämaata Intiassa ja pulahtaa jääkylmään järveen saadakseen helpotusta kuumuuteen. Tiedätte mistä puhun, koska tässä maassa se on tapana… On siis kuuma, ja kun on liian kuuma, sukelletaan kylmään veteen ja se virkistää. Tämä on kielikuva; sukellamme meditaatioon helpottaaksemme kärsimyksiämme.

 

Jotta mietiskely muuttuisi kiinnostavaksi, asenteita on muutettava, ja siksi teemme nämä neljä harjoitusta. Tämä ei ole mietiskelyä, sillä mietiskelyssä ajatusten annetaan mennä. Tässä pitää ajatella aktiivisesti.

 

Neljällä aiheella on perinteiset otsikot: 1. arvokas ihmiselämä, 2. kuolema ja pysymättömyys, 3. karma ja 4. Samsara. Kun pidän kursseja, joiden aiheena on stressi, annan aiheille helpommat otsikot: 1. itseluottamus, 2. muutos, 3. etiikka ja 4. vapaus.

 

1. Itseluottamus

 

Jokaista aihetta pohdiskellaan erikseen samalla kun istutaan mietiskelyasennossa. Silloinkin kun kävelee ja tekee muuta, voi silloin tällöin tuoda aiheen mieleensä. Niitä voi siis harjoittaa sekä muodollisesti että epämuodollisesti.

 

Itseluottamus merkitsee, että tuntee elämällään olevan tarkoituksen. Kaikki tahtovat olla varmoja itsestään ja jotkut ovatkin varsin itsevarmoja. Usein itsevarmuus perustuu kuitenkin pelkoon. Se perustuu muiden hyväksyntään, hyvä esimerkki tästä ovat kuuluisuudet. Tämä yhteiskunta ihannoi kuuluisuuksia jumalina. He näyttävät hyvin itsevarmoilta: he ovat rikkaita, onnellisia ja kauniita. Todellisuudessa heidän varmuutensa perustuu siihen, mitä muut ajattelevat heistä, he ovat yleisönsä orjia. Jos yleisö ei hyväksy heitä, he eivät ole kerrassaan mitään. Se on epävakaa tilanne ja täynnä pelkoa.

 

Vaikka emme olisi kuuluisia, kuuluisuus on haaveenamme, sen tuoma itsevarmuus. Luulemme että itseluottamus syntyy siitä, kun elämässä menee hyvin, se perustuu siis aineellisiin asioihin. Olemme itsevarmoja, koska kaikki pitävät meistä, koska meillä on rahaa pankissa, koska näytämme hyvältä ulospäin. Se on turhaa varmuutta, sillä ulkoiset asiat voivat muuttua koska tahansa. Jos tällaisen ihmisen erottaa ympäristöstään, hän ei kestä sitä.

 

Todellinen itseluottamus syntyy, kun tuntee, että omalla elämällä on tarkoitus, tapahtuipa mitä tahansa. Tuntee, että elämä on kallisarvoinen ja hyödyllinen. Kaikilla elämänmuodoilla on tunne omasta arvokkuudestaan, kaikki arvostavat elämäänsä, se on itsesuojeluvaisto. Eläimetkin pitävät huolta siitä, että niillä on lämmin ja tarpeeksi ruokaa. Ne huolehtivat itsestään. Ihmisinä mekin kartamme nälkää ja pidämme kehomme kunnossa. Elämän arvo ei rajoitu vain lihallisiin asioihin, meidän tulee oivaltaa, että olemme arvokkaampia kuin pelkästään kehomme. Meillä on kyky muuttaa mielemme ja olla muille hyödyksi. Se on mitä arvokkain asia. Jos harjoittaa mietiskelyä, kulkee siihen suuntaan. Pitäisi tuntea olevansa onnekas ja myös rikas, koska on saanut mietiskelyohjeet. Ilman niitä onnea ei löydy, sillä etsii aina väärästä suunnasta.

 

Onhan meillä vikoja; voi tuntea itsensä lyhytjännitteiseksi, ärtyisäksi, kateelliseksi jne. Voi kuitenkin olla varma siitä, että on löytänyt parannuskeinon. Kun osaa mietiskellä, on astunut polulle, ja pitäisi tuntea, miten onnekas on, kun se mahdollisuus on tullut elämässä eteen.

 

Tämä mahdollisuus merkitsee sitä, että elämä on muuttunut arvokkaaksi ja merkitykselliseksi. Olemme saaneet lääkkeen, joka parantaa kaikki sairaudet, sillä kaikki riippuu mielestä. Vaikka meillä olisi vakavia fyysisiä sairauksia, niin vaikka mietiskely ei niitä paranna, se voi muuttaa asenteemme sairautta kohtaan. Myönteistä asennetta voi kehittää loputtomiin. Mietiskelyn kautta muuttuu myös hyödyllisemmäksi muiden kannalta. Tuntee, että omalla elämällä on arvo myös muille, ei vain itselle.

 

Arvokkuuden tunteminen kehittäminen ja elämän kallisarvoisuuden pohdiskelu lisäävät itseluottamusta. Käy myös niin, että pystyy käyttämään elämänsä paremmin, koska arvostaa saamaansa tilaisuutta enemmän. Jos tietää olevansa onnekas, lakkaa pitämästä kaikkea itsestään selvänä. Monet tuhlaavat elämänsä ja päivittelevät sitten kuollessaan, miten paljon jäi tekemättä.

 

Kun on syntynyt ihmiseksi, on onnekas, mutta ellei tiedä sitä, on kuin joku, joka elää elämänsä köyhässä murjussa tietämättä, että lattian alle on haudattu aarre.  Aarre vastaa ihmiselämän antamia mahdollisuuksia. On tunnistettava, että elämä antaa hyvän tilaisuuden kehittyä, ja että tuo mahdollisuus on hyvin harvinainen. Onko teillä kysymyksiä?

 

Kysymys: Jos ei ole karmaa löytää kultaa, niin sitten sitä ei löydä.

GT: Karma ei merkitse kohtaloa. Karmaa voi muuttaa joka hetki. Voimme kehittää oikean karman juuri nyt. Ei tarvitse ajatella, että kaikki on ennalta määrätty, eikä sille voi mitään.

 

Itseluottamusta kehitetään niin, että istutaan kuten tavallisella mietiskelyistunnolla, omaksutaan oikea motivaatio ja istutaan oikealla tavalla. 10 - 15 minuutin ajan ajatellaan sitten aihetta, joka on itseluottamus. Ajatellaan niitä asioita, joita opetin ja ajatellaan aihetta henkilökohtaisella tasolla. Mietitään: "Mitä itse ajattelen tästä, mitä on itseluottamus?" Tutkitaan aihetta eri näkökulmista ja pureskellaan se kunnolla. Tehdään näin hetken ajan. Omaksukaa oikea motivaatio ja ajatelkaa sitten tätä aihetta.

 

(- pohdiskelu -)

 

Monien ihmisten mielestä tama harjoitus on aluksi vaikea, koska mieli kieltäytyy ajattelemasta mitään. Kävikö teille niin? Jossain määrin? Se on kiintoisa psykologinen ongelma. Kun koettaa lopettaa ajattelemisen, ajatuksia tulvii mieleen, ja kun käskee itseään ajattelemaan, mieli tyhjenee. Mieli tuntee käskyt rajoituksena ja alkaa kapinoida. Tämä ratkaistaan niin, että rentoudutaan, ja kun mieli ei tunne olevansa puristuksissa, se voi myös rentoutua ja sitten voimme tehdä sillä mitä tahdomme.

 

Pohdiskelu on kohteen analysointia, ja jos jännittyy liikaa, eikä voi enää pohdiskella, pitää rentoutua ja päästää irti aiheesta. Rauhoitu ja palaa aiheeseen sitten, kun olet valmis. Tässä voidaan myös käyttää samaa menetelmää kuin aiemmin mietiskelyssä, niin että tehdään harjoitusta jonkin aikaa, pidetään lyhyt tauko istunnon aikana ja paneudutaan aiheeseen uudelleen. Olen kuvannut aihetta tässä hieman, voitte myös lukea siitä muista lähteistä, kuten Akong Tulku Rinpochen kirjasta Kuinka tiikeri kesytetään. Siellä on kappale Kallisarvoinen ihmiselämä. Siitä saatte lisää pureskeltavaa. Muistakaa ajatella myös omintakeisesti. Tämä on hyvin yksilöllinen harjoitus. Onko teillä kysymyksiä?

 

Kysymys: Teen ammatikseni hierontaa ja sehän on ammatti, jossa ihmisiä autetaan. Onko se riittävä motivaatio?

GT: Se on oikein hyvä. Elämässä ei kuitenkaan koskaan pidä tyytyä omii saavutuksiinsa. Jos ajattelee tehneensä tarpeeksi, elämä loppuu siihen. Pitäisi aina ajatella olevansa valtavan matkan alussa. Ei ole mitään rajoja sille, kuinka paljon voi olla hyödyksi itselleen ja muille. On oikein hyvä, että sinulla on jo siemen: työsi hierojana. Anna sen kasvaa suureksi puutarhaksi.

 

Tahtoisin puhua vielä hieman lisää itseluottamuksesta. Siihen liittyy myötätunnon kasvaminen. Mietiskelyn tietä kuljettaessa kuljetaan myös myötätunnon tietä. Jokainen tietää mitä myötätunto tarkoittaa ja joskus tunnemme sitä. Usein se kuitenkin rajoittuu säälin tunteeseen. Sääli on hyvä tunne, ajatellaanhan siinä toista henkilöä, mutta se ei varsinaisesti auta ketään. Kohde voisi hyvin vastata: "Kiitos vain säälistäsi, mutta saisinko jotain syötävää?" Myötätunnon voimalla toimitaan, se ei ole pelkästään tunne. Sääli on sikälikin ongelmallista, että tuntee helposti olevansa muita parempi. Tulee ylpeäksi. Se ei ole puhdas näkemys, ei voi auttaa ihmisiä, jos katsoo heitä alaspäin. On tärkeää, että myötätuntoon liittyy kunnioitus ja nöyryys.

 

Toinen rajoitus myötätunnossamme on puolueellisuus. Tunnemme myötätuntoa ainoastaan läheisiämme kohtaan. Tai jos näemme tilanteen, missä joku vahingoittaa toista, olemme myötätuntoisia pelkästään uhria kohtaan. Pitäisi tuntema myötätuntoa myös hyökkääjää kohtaan, mikä ei tarkoita sitä, että hyväksyisi hänen tekonsa. Se tarkoittaa, että pitäisi yrittää ymmärtää ja auttaa myös häntä.

 

Suurin rajoittava tekijä myötätunnossamme on avuttomuus ja heikkous. Katsomme maailman tuskaa ja tunnemme: "En voi tehdä sille mitään." Olemme avuttomia ja turhautuneita. On tärkeää, että myötätuntoon liittyy varmuus siitä, että pystyy auttamaan. Kun harjoitamme mietiskelyä, omistamme harjoituksemme kaikkien olentojen hyödyksi. Ehkä se ei auta ketään juuri nyt, mutta koska jokaisen harjoituksen tulos tähtää tähän päämäärään, tulevaisuudessa siitä on hyötyä muille. Näin on, koska koko ajan mielemme muuttuu entistä myötätuntoisemmaksi ja vahvemmaksi ja mietiskelyn tuloksena pystymme auttamaan muita aidosti. Kehitymme siihen suuntaan hitaasti mutta varmasti.

 

Jokainen mietiskelyistunto on myötätunnon ilmaus, sillä alas istuessamme tiedämme luovamme oikeat olosuhteet ollaksemme muille hyödyksi. Olemme kuin tulevat lääkärit opinahjossaan. Harjoittelun avulla opitaan se, mitä tarvitaan muiden auttamiseksi. Silloin ei tarvitse tuntea avuttomuutta eikä heikkoutta. Mietiskely tekee myötätunnosta mielentilan, se on enemmän kuin häilyvä tunne. Mietiskely vähentää taipumustamme tuomita ja arvostella, se vähentää myös pelkoja ja kehittää rentoutuneen olon, johon myötätunto yhdistyy. Kun tietää olevansa tuolla tiellä, voi tuntea suurta itseluottamusta.

 

Eräs myötätunnon este voi olla itsekkyys. Auttaa jotakuta, mutta toivoo samalla itselleen jotakin. Esimerkkinä tästä on tilanne, kun antaa toiselle lahjan, ja saa läimäyksen vastaukseksi. Sitten ajattelee: "Annoin sellaisen lahjan, miksi hän maksaa minulle siitä näin?" Tai jos näkee paljon vaivaa auttaakseen jotakuta, joka sitten käyttäytyy meitä kohtaan huonosti tai loukkaa. Tuntee itsensä petetyksi. "Kaiken sen jälkeen mitä tein, kuinka hän voi tehdä tämän minulle? Sellainen ajattelu paljastaa, että myötätuntomme ei ollutkaan aitoa, vaan odotimme jotain palkaksemme. Ostamme ihmisten ystävyyttä. Tämä on itsekkyyttä, vaikka sitä tuskin huomaa. Olemme asettaneet ehtoja. Ehdoton rakkaus ei odota minkäänlaista vastalahjaa, rakastamme riippumatta siitä, mitä saamme vaihdossa takaisin.

 

Usein muita auttaessaan pettyy, ellei tuloksia näy. Uupuu, koska työ ei näytä tuottavan tulosta.  Sekin on aika itsekästä. Myötätunnosta täytyisi oppia poistamaan kaikki odotukset. Jos odottaa jotakin, se merkitsee, ettei ole oikein varma itsestään, itse asiassa pelkää. Tarvitsee jotain, koska tuntee riittämättömyyttä. Ei ole tarpeeksi hyvä. Mitä enemmän tarvitsee, sitä enemmän pelkää. Mietiskely on hyväksi, koska siinä opitaan vähentämään omia tarpeita. Vähennetään ahneutta, haluja ja odotuksia. Sitten voidaan vähitellen alkaa auttaa muita aidommin. Otetaan eri tilanteet vastaan sellaisina kuin ne ovat, ilman taka-ajatuksia.

 

Nämä olivat muutamia ajatuksia siitä, miten myötätunto ja itseluottamus liittyvät yhteen. Tässä on ajattelun aineksia, ja on hyvä pohdiskella tätä säännöllisesti.

 

2. Muutos

 

Muutos on toinen neljästä aiheesta, jotka muuttavat asenteita ja lisäävät innostusta harjoitukseen. Kaikki muuttuu; buddhalaisuudessa pysymättömyydestä puhutaan paljon ja se on tärkeä aihe.

 

Pysymättömyys ja muutos on kaikkien asioiden luonnollinen ominaisuus, ja se pitää hyväksyä. Kaikki on muutoksen tilassa, liikkeessä, ja jopa hyvin kiinteältä vaikuttavat kappaleet hajoavat. Talo, jossa olemme, pöytä tässä edessäni, nekin hajoavat joskus. Tiede on jo todistanut meille, ettei aine ole niin kiinteää kuin miltä se näyttää. Pöydässäkin on monia osia, joista se koostuu ja osat itsessään ovat muuttuvaisia.

 

Puhumme täällä stressin hallinnasta, ja siitä pidetään nykyisin paljon kursseja. Usein kursseilla kuitenkin käsitellään vain stressin oireita. Voi esimerkiksi oppia hallitsemaan paniikkikohtausta, mutta paniikki iskee uudelleen, ellei sen syytä poisteta. Todellinen syy on asennetasolla, tapa nähdä asiat. Stressin ja kaikkien elämänongelmien pääsyy on kykenemättömyytemme hyväksyä sitä, että kaikki on pysymätöntä.

 

Pysymättömyys on kuin joki, se virtaa koko ajan, ja rakennamme siihen patoja. Sitten joki tulvii padon yli. Älyllisesti toki tiedämme, että kaikki on pysymätöntä, mutta tapa jolla elämme todistaa, ettemme usko siihen tunteiden tasolla. Ikään kuin leikimme, että ehkä kaikki ei olekaan pysymätöntä. Aivojen ja sydämen välissä on suuri kuilu. Vaikka tiedämme, emme elä sen mukaisesti, ja todisteena siitä on se, että kiinnymme koko ajan erilaisiin asioihin. Se merkitsee, että emme todellisuudessa ymmärrä pysymättömyyttä. Aina kun takerrumme ja kiinnymme johonkin asiaan tai ihmiseen, toivomme, että ehkä se ei tällä kertaa olekaan väliaikainen olotila. Jos kaikki on väliaikaista, olemme jo hävinneet, emme voi voittaa sitä taistelua koskaan. Kiintymys merkitsee tässä odotusten asettamista. Takertumisen tunne tarkoittaa sitä, että haluaa jonkin asian pysyvän sellaisena kuin se on, ja kun se alkaa muuttua, hätäännymme ja tulee stressi. Meillä on pieni stressi koko ajan, koska tiedämme, että olemme riippuvaisia monista asioista, jotka ovat itse asiassa pysymättömiä ja joihin ei voi luottaa.

 

Tämä on vahingollista, petymme ja turhaudumme jatkuvasti. On opittava kulkemaan enemmän virran mukana, antaa joen virrata ja määrätä tahdin. Puhumme takertumisesta / kiintymyksestä ja takertumattomuudesta / kiintymättömyydestä. Ne ovat huonoja sanoja, koska kiintymättömyys viittaa tunnekylmyyteen ja voi ajatella, ettei voi enää nauttia mistään eikä olla mukana missään. Ikään kuin pitäisi pysyä erossa kaikesta. Se ei ole se, mitä tarkoitamme, se on itse asiassa eräs takertumisen muoto. Paras lääke takertumista vastaan on olla tyytyväinen siihen, miten kaikki on ja antaa asioiden tulla ja mennä.

 

Meillä on jatkuva menettämisen tunne, koska asiat, jotka haluaisimme pitää itsellämme, tuntuvat karkaavan käsistämme, ja se on turhauttavaa. Kun turhautuu ja tuntee olevansa häviäjä, se on merkki, että riippuu kiinni asioissa, jotka ovat vaarassa kadota, eikä ole tilaa nauttia mistään uudesta. Kolikon toinen puoli on, että huonotkin asiat muuttuvat, eivät ainoastaan hyvät. Kaikki muuttuu. Vaikuttaa siltä, että emme huomaa sitä tosiseikkaa, että ikävät asiat elämässä lakkaavat jossain vaiheessa ja luulemme, että ongelmat pysyvät ongelmina ikuisesti. Siitä tulee ylimääräistä tuskaa, tuntee toivottomuutta. Niin on, koska ei muista, että kaikki on pysymätöntä. Tietenkin asiat muuttuvat, ne ovat tehneet niin ennenkin. Montako kertaa olette olleet vaikeassa tilanteessa? Montako kertaa tunsitte tilanteen täysin toivottomaksi? Se loppui, siitä on jäljellä vain muisto. On hyvin tärkeää herätä huomaamaan pysymättömyys kaikkien asioiden kohdalla ja lakata huijaamasta itseään.

 

Pysymättömyyden suurin esimerkki on kuolema. Se on kaikkein pelottavin esimerkki. Oma kuolemamme pelottaa, samoin läheisten kuolema. Se on luonnollinen tunne ja tavallinen asenne. Jos voi hyväksyä, että kuolema on luonnollinen osa elämää, siihen on helpompi suhtautua. On selvää, että edelleen takertuu elämäänsä ja suree läheistensä kuolemaa, mutta se ei ole aivan yhtä raskasta. Jos tukahduttaa ajatuksen kuoleman mahdollisuudesta ja kieltää sen, se lisää kärsimystä. Meidän kulttuurissamme kuolemaa pidetään pahana, eikä siitä puhuta eikä sitä edes ajatella. Tiedotusvälineet antavat meille haavekuvan ikuisesta nuoruudesta, ja jokainen ikääntymisen merkki nähdään ongelmana, jota pitää paeta.

 

Paljon energiaa kulutetaan siihen, että teeskennellään, ettei kuolemaa ole. Siksi siitä tulee niin pelottava äkillinen järkytys. Ajatus kuolemasta täytyy hyväksyä. Ei niin, että muuttuisi raskasmieliseksi tai leikittelisi sillä, se tulee vain asettaa sille kuuluvalle paikalle omassa mielessä.

 

Jos tarkastelee sitä, miten elämäämme tuhlaamme, huomaa, ettei kuoleman mahdollisuutta ajatella. Elämme kuin eläisimme ikuisesti, ja lykkäämme tärkeitä asioita huomiseen, kunnes eräänä päivänä on liian myöhäistä. Paljon tuskaa koetaan silloin, kun mennyt elämä kaduttaa, tuntuu tuhlatulta, ja kun päämäärät ovat jääneet saavuttamatta. Juuri nyt meillä on mahdollisuus alkaa elämään niin, että emme joudu katumaan myöhemmin, voimme elää täydesti ja aidosti.

 

Kun ihmiset sitten yrittävät elää täydesti ja aidosti, useimmat kiristävät tahtia niin kuin kilpa-ajajat urheiluauton ratissa kiihdyttävät vauhtia kerros kierrokselta. Tärkeintä olisi muistaa, että pysymättömyyttä ennen pohdiskelimme itseluottamusta ja elämän tarjoamaa arvokasta mahdollisuutta edistyä henkisellä tiellä. Se on se, mikä tekee elämästämme merkityksellisen. Mietiskelyn ja henkisten harjoitusten parissa aikamme ei kulu hukkaan. Onko teillä kysymyksiä?

 

Kysymys: Kuoleman pelko tulee siitä, että ei tiedä minne on menossa.

GT: Kärsimme, koska pelkäämme sitä, mihin ehkä olemme menossa ja koska emme halua päästää irti siitä, missä olemme olleet. Olemme kiintyneet asioihin, jotka on jätettävä taakse.  Mietiskely poistaa pelkoja ja takertuvaa kiintymystä. Se on mitä parasta valmistautumista kuolemaan.

 

Teemme nyt samanlaisen harjoituksen kuin ensimmäisenkin aiheen kohdalla. Istukaa hyvässä mietiskelyasennossa ja kehittäkää hyvä motivaatio. Sitten pohdiskelette pysymättömyyttä jonkin aikaa yleisesti ja sen jälkeen kuolemaa erityisesti. Näitä kahta aihetta.

 

(- pohdiskelu -)

 

Tämä oli toinen neljästä perustuksesta. Niitä kutsutaan perustuksiksi, koska ne ovat kuin talon perustus. Talo on henkinen harjoituksemme ja sen perusta on oikea asenne, joita nämä pohdiskelut kehittävät. Ne koskevat varsin tavanomaisia aiheita, niissä ei ole mitään mystistä eikä erityisen itämaista. Ne ovat asioita, jotka tiedämme, ja älyllisesti ne on helppo ymmärtää. Jokainen tietää, että kaikki muuttuu ja on pysymätöntä. Kuten sanottu, sitä ei kuitenkaan ole sisäistetty, sillä emme elä sen mukaisesti. Toimimme aivan kuin emme tietäisi. Siksi näitä aiheita täytyy pohdiskella säännöllisesti ja istua alas pysähtyäkseen. Niin tieto siirtyy päästä sydämeen, muuttuu tiedosta viisaudeksi. Kun ymmärrämme syvällisesti näiden asioiden olevan totta, elämme elämäämme siitä tiedosta käsin.

 

3. Etiikka (karma)

 

Stressinhallintakursseilla ei yleensä käytä sanaa karma, koska se kuulostaa mystiikalta, ja puhun vain etiikasta. On kuitenkin kyse samasta aiheesta.

 

Moraali ja etiikka ovat sanoja, joihin liittyy estoisuuden tunne, on kuin astuisi suoraan viktoriaaniseen aikaan. Voi olla, että on saanut itse kokea kasvatusta ja muuttunut sen takia pelokkaaksi ja jäykäksi. Buddhalainen etiikka on paljon yksinkertaisempaa. Tutkitaan millä tavalla teot saavat aikaan kärsimystä ja vältetään sellaisia tekoja, koska ei haluta aiheuttaa kärsimystä. Oikean ja väärän käsite perustuu buddhalaisuudessa siihen, mikä aiheuttaa ja mikä ei aiheuta kärsimystä ja se perustuu myös siihen, millä tarkoituksella teko on tehty.

 

Jos elää hyveellistä ja myönteistä elämää, on helpompi rentoutua ja pelkää vähemmän. Suuri osa stressistä syntyy siitä, että ei toimi tarpeeksi varovaisesti ja luo sen takia tarpeetonta kärsimystä itselleen ja muille. Stressi syntyy kalvavasta pelosta ja syyllisyydestä, joka liittyy niihin asioihin, joissa olemme toimineet väärin. On siis tarpeen elää niin puhdasta elämää kuin pystyy.

 

Tarvitsemme eettiset ohjeet, joita ei pidä ottaa sääntöinä vaan keinoina suojella itseämme ja muita kärsimykseltä. Ohjeet tarvitaan, koska mielemme ei ole vakaa, se ei ole hallinnassamme ja viha, kateus ym. tunteet tulevat pintaan ilman, että voimme sille mitään.

 

Moni sanoo, että ei pidä säännöistä vaan tahtoo olla vapaa. Todellisuudessa elämme kuitenkin sääntöjen mukaan aamusta iltaan. Jos tahtoo keittää kupillisen teetä, on seurattava tiettyjä ohjeita saadakseen teekupillisen. Pitää keittää vesi, löytää kuppi, laittaa teepussi kuppiin ja kaataa vesi pussin päälle. Ei ole mitään järkeä sanoa, että tahtoo olla vapaa eikä piittaa ohjeista. Muuten ei saa teetä.

 

Ohjeet liittyvät siihen, mitä on tehtävä saadakseen aikaan sen, mitä tahtoo. Mietiskelyn ja elämän tuloksena yleensä toivotaan rauhaa ja onnea. On siis tehtävä niitä asioita, jotka luovat sitä ja vältettävä kaikkea, mikä estää rauhaa ja onnea. Sitä karma tarkoittaa. Karma on kuin siementen kylvämistä. Teot, sanat ja ajatukset ovat siemeniä, syitä, jotka johtavat tulokseen joko heti tai vasta aikojen kuluttua.

 

On selvää, että rauha on tavoiteltava asia. Mitä on tehtävä, jotta rauha syntyy? Ensinnäkin mietiskelyn siemeniä pitää kylvää jatkuvasti. Joka kerran kun istuu mietiskelemään, kylvää siemenen suureen peltoon ja syntyy onnellisuuden karmaa. Lopulta voi korjata onnellisuuden sadon. Kun sen tietää, mietiskelee ahkerammin, sillä hyvän tulevaisuuden luominen innostaa. Tulevaisuus on todella omissa käsissämme, sillä meillä on kyky kylvää oikeanlaiset siemenet. Toisaalta on myös vallassamme lakata kylvämästä huonoja siemeniä. Tässä eettiset ohjeet auttavat.

 

On kolme fyysisiä tekoja koskevaa ohjetta, neljä puheeseen liittyvää ohjetta ja kolme, jotka liittyvät ajatuksiin. Nämä eivät ole yksittäisiä tekoja, joita tulee välttää, vaan kokonaisia tekojen luokkia. Esimerkiksi ensimmäinen ohje, tappamisen välttäminen, sisältää kaikenlaisen väkivallan ja aggression. Se ei tarkoita, että voi lyödä toista, kunhan varmistaa, ettei tapa häntä.

 

Kolme ruumiillisiin tekoihin liittyvää ohjetta ovat

- tappamisen välttäminen

- varastamisen välttäminen

- sen välttäminen, ettei oma seksuaalinen käytös vahingoita muita.

 

Neljä puheeseen liittyvää ohjetta ovat

- valehtelemisen välttäminen

- juoruamisen ja panettelun välttäminen

- kovien sanojen käytön välttäminen ja sen, ettei haavoita muita puheellaan

- tyhjänpuhumisen välttäminen, koska se tuhlaa aikaa ja saa muut häiriintymään pois tärkeämmistä tehtävistä.

 

Kolme ajatustason tekoa, joita tulee luopua, ovat

- kateus ja himoitseminen 

- suuttumus ja viha

- tietämättömyys ja väärät näkemykset.

 

Kateudesta ja himosta luopuminen on meidän kulttuurissamme keskeisen tärkeää. Kulutusyhteiskunta perustuu kateuteen ja himoon ihan täysin. Jos tahtoo, että ihmiset ostaisivat tavaroita, on tehtävä heidät kateellisiksi toisilleen. Mainokset suunnitellaan siten. Meidän tulisi oppia olemaan tyytyväisiä, tyytyä siihen, mitä meillä jo on.

 

Toinen kielteinen ajatustason teko, suuttumus ja viha, voi kohdistua johonkin tai sitten se on taakka, jota on kannettu pitkään. Ellei voi antaa anteeksi, se tekee omasta olosta kireän ja on kuin raskas kuorma painaisi hartioita. Tähän luokkaan kuuluvat myös äkkipikaiset luonteet ja kapeakatseiset fanaatikot. Jos on valmiiksi vihainen, uskontoa ja politiikkaa voi käyttää väylänä ilmaista vihaansa.

 

Väärät näkemykset ovat ongelmistamme suurimpia, sillä tietämättömyys estää onnea löytymästä. Tietämättömyys voidaan voittaa opiskelemalla Buddhan opetuksia tai muita itsellenne läheisiä filosofioita ja mietiskelemällä. Varmistakaa kuitenkin, että filosofia, jota seuraatte, on aito, myötätuntoinen ja rehellinen. Kysykää itseltänne: "Olenko muuttumassa tämän filosofian avulla ystävällisemmäksi ja rauhallisemmaksi ihmiseksi?"

  

Nämä olivat kymmenen tekoa, joita tulisi välttää. Kun etiikkaa ja karmaa pohdiskellaan, ajatellaan aihetta ensin yleisesti, ja voi myös käydä läpi mielessään kymmenen kohtaa. Pääasia on ymmärtää, että jokainen teko johtaa tulokseen. Jos voi toimia myönteisesti, se on parasta. Kielteisistä teoista seuraa kielteinen tulos. Omaa elämäntapaa tulee tarkastella siinä valossa. Tähän liittyy käsite "oikea elämäntapa", jolla on suuri vaikutus kokemaamme stressiin.

 

Buddha puhui paljon oikeasta elämäntavasta ja tarkoitti sillä sitä, että tulisi varmistaa, ettei ansaitse elantoaan aiheuttamalla kärsimystä muille. Vahingon tuottamista muille tulisi omalla uralla välttää ja jos mahdollista, työn tulisi olla muille avuksi ja hyödyksi. Jos ansaitsemme muiden kustannuksella, jos muut kärsivät, miten voimme olla aidosti onnellisia? Mieli kovettuu, ja alkaa ajatella: "Niin kauan kuin omat asiani ovat hyvin, en välitä miten muille käy." Siitä seuraa monenlaista jännitystä ja stressiä, sillä itseä täytyy ruveta suojelemaan. Elämään astuvat pelko, taistelu, pettymys ja syyllisyys. Joidenkin syyllisyys on niin tukahtunutta, että he eivät edes tunnista sitä syyllisyydeksi, vaan he voivat pitää sitä esimerkiksi kunnianhimona.

  

4. Vapaus

 

Tämä pohdiskelu koskee sitä, mikä saa meidät kärsimään, ja miten kärsimyksestä vapaudutaan. Mistä kärsimyksemme tulee? On ymmärrettävä, että se tulee omasta mielestämme, egosta. On myös huomattava, että jos kuvittelee kärsimyksen ja onnen johtuvan ulkoisista asioista, ei voi koskaan olla vapaa.

 

Kaikki ulkopuolellamme oleva on pysymätöntä, myös me itse; mielemme muuttuu ja se, mitä on muutettava, on asenteemme, jos tahdomme löytää onnen. Perusvirhe on luulla ulkoisia asioita onnen ja kärsimyksen lähteeksi. Luulemme, että onni ja kärsimys ovat esineiden ominaisuuksia. Sen takia juoksemme ympyrää, jota buddhalaisuudessa kutsutaan samsaran pyöräksi. Juoksemme kohti asioita, joiden luulemme tekevän meidät onnellisiksi ja juoksemme poispäin siitä, minkä ajattelevan aiheuttavan itsellemme kärsimystä. Juoksemme juoksemasta päästyämme.

 

Jotta pääsisimme vapauteen tuosta kehästä, meidän täytyy katsoa omaa mieltämme ja ymmärtää, etteivät ympärillämme olevat asiat voi tuoda meille lopullista tyydytystä. Tyytyväiseksi voi tulla vain muuttamalla asenteensa myönteiseksi. Se merkitsee riippumattomuutta ja vapautta. Muuten on riippuvainen kaikesta, etsii pakopaikkaa, eikä missään ole turvallista.

 

Tämä neljäs harjoitus liittyy siis siihen, että huomaa, miten tärkeää on harjoittaa mieltään. Silloin käyttää siihen aikaa ja tekee harjoituksia mielellään entistä enemmän. Kuten sanoin jo aiemmin, olemme kiinnostuneita mietiskelystä, mutta siihen ei tahdo jäädä aikaa. Uskomme siihen älyllisesti, vanhat tottumukset vievät voiton. Harjoituksesta täytyisi tulla vaistomaista ja nämä neljä pohdiskelevaa harjoitusta syventävät luottamustamme sen tehoon.

 

Hengellinen tie ei ole itsestä erillinen. Monet yrittävät muuttaa itsensä uskontonsa tai muun ulkoisen asian mukaisiksi. Sillä tavoin muuttuu epärehelliseksi ja joutuu teeskentelemään sopiakseen tiettyyn henkiseen järjestelmään. Sitten alkaa inhota itsessään niitä puolia, jotka eivät sovi tuohon hengellisyyteen. Teeskentelee olevansa hyvä ihminen. Niin tekee, koska koettaa sovittaa itseään ulkoiseen malliin. On hyödyllisempää tuoda hengellisyys luokseen, omaksua opetukset ja soveltaa niitä rehellisellä tavalla.

 

Harjoituksen tulisi olla elämänläheistä ja koskea omia ongelmia, omaa kärsimystä. Kaikkien neljän perusajatuksen kanssa tulisi olla hyvin rehellinen itselleen. Ne ovat henkilökohtaisia asioita ja pohdiskelussa käytetään omia kokemuksia elämästä. Siten opimme sisäistämään uskomme ja syventämään sitä niin, että olemme varmoja mietiskelyn tärkeydestä. Ilman varmuutta mietiskelee vain epäsäännöllisesti. Neljä pohdiskelua auttaa tässä ja edistää terveitä elämäntapoja.

 

Jos tekee näitä harjoituksia muodollisesti istunnoilla, olisi hyvä viettää kunkin aiheen parissa vaikkapa kuukausi ulkomaailmasta eristäytyneenä. Ne pitäisi tehdä järjestyksessä, järjestystä ei saa sekoittaa. Jos tekee harjoituksia arjen lomassa voi aloittaa aamuisin tarkkailemalla hengitystä ja pohdiskella iltaisin hiukan kaikkia neljää perusajatusta. Olisi kuitenkin suositeltavaa, että ensin viettää kuukauden niistä jokaisen parissa erikseen, ennen kuin siirtyy seuraavaan.

 

Oikea järjestys auttaa ymmärtämään aiheita paremmin, koska edellisessä harjoituksessa hankittu tieto on seuraavan pohja. Istuntojen välillä täytyisi koettaa olla tarkkaavainen samalla kun istuu, kävelee, syö tms. Mieli tuodaan nykyhetkeen olemalla tietoinen siitä mitä tekee yksinkertaisella ja suoralla tavalla. Silloin ei ole tarpeen keskittyä hengitykseen, on vain tietoinen nykyhetkestä. Se on avara, avoin tila, siinä ei keskitytä yhteen tiettyyn pisteeseen. Askareiden lomassa voi myös pohdiskella näitä neljää perusajatusta ja nähdä maailman niiden suodattamana. Onko teillä kysymyksiä?

 

Kysymys: Mitä neljän perusajatuksen jälkeen tapahtuu? Palataanko takaisin ensimmäiseen ajatukseen?

GT: Kun on käynyt kaikki neljä pohdiskelua läpi asteittain, voi palata niihin tilanteen mukaan. Sovelletaan siis tilanteen kannalta keskeisintä ajatusta. Voi myös muistuttaa itseään niistä lyhyesti päivittäin.

 

 

Sinisen valon visualisaatio

 

Tämä on viimeinen harjoituksemme ja voitte käyttää sitä, jos kohtaatte vaikeuksia. Kun on ristiriitatilanteessa, hämmentynyt ja tuntee tarvitsevansa hiukan apua. Jos mielenne on kuohuksissa, ylivilkas tai olette peloissanne, voitte tehdä tämän harjoituksen eräänlaisena siunauksena itsellenne.

 

Tiibetinbuddhalaisuudessa tehdään paljon mielikuvaharjoituksia. Tässä harjoituksessa visualisoidaan sinisen värinen valo. Se on sinänsä tehokasta ja samalla oppii visualisoimaan. Monet pitävät visualisoimista vaikeana, koska he yrittävät nähdä jotakin silmillään. Niin ei ole, vaan näissä harjoituksissa käytetään mielikuvitusta.

 

Me käytämme mielikuvitustamme jatkuvasti. Jos mainitsen ystävänne nimen tai kotitalonne, voitte nähdä ne silmissänne. Visualisoiminen ei ole sen vaikeampaa. Harjoituksessa visualisaatiota käytetään keskittymisen kohteena. Tässä tapauksessa ajattelemme, että sininen valo antaa meille vakaan mielen ja voimaa selvitä ongelmistamme.

 

Jos harjoituksen aikana tuntee, että jännittyy, eikä saa selkeää mielikuvaa syntymään, voi rentoutua, hengittää syvään ja yrittää uudelleen. Aloittelijan on vaikea keskittyä mielikuvaan jatkuvasti. Mieli on epävakaa ja niin on visualisaatiokin. Ei ole tarvetta ryhtyä kilpailuun itsensä kanssa eikä mitata aikaa, kuinka pitkään pystyy visualisoimaan. Harjoitusta tehdään, jotta kestävyys kasvaa. Keskity ennemmin sen merkitykseen kuin menetelmään tai muihin yksityiskohtiin.

 

Ohjaan harjoituksen nyt. Istu mietiskelyasennossa, rentoudu ja ole läsnä kehossasi.

 

Kuvittele, että katsot syvänsinistä avaruutta ilman rajoja. Avaruutta ei tarvitse nähdä silmillään, kuvittele se mielessäsi. Ajattele, että se väreilee energiaa ja valoa. Jos kuva häipyy, se ei haittaa, tuo se takaisin mieleesi sitten kun voit. 

 

Kaukaisuudessa näet valopisteen, joka liikkuu lähemmäs itseäsi ja suurenee. Kun se tulee lähemmäksi, se muuttuu täydelliseksi palloksi, joka muodostuu kieppuvista sateenkaaren väreistä. Se on nyt edessäsi ja tunnet, että sateenkaaren värit vastaavat viiden elementin puhtautta. Maaelementin keltainen väri tuo tasapainon tunteen. Valkoinen vesielementin väri yhdistää eri asiat toisiinsa. Tulenpunainen väri antaa lämpöä. Ilmaelementin vihreä valo liittyy älykkyyteen ja avaruuden väri on syvänsininen.

 

Eri värit sulautuvat syvänsiniseen, koko pallo muuttuu siniseksi. Se on lasuurikiven sinistä väriä valon muodossa. Kun katsot sitä, tunnet, että se antaa sinulle horjumattoman varmuuden ja rohkeuden tunteen. Tunne, että sininen väri säteilee itseäsi kohti valopallosta ja koskettaa sydäntäsi. Siinä on koko maailmankaikkeuden parantavat ominaisuudet. Se menee sisään rintaasi ja täyttää sinut kokonaan. Voit ajatella sen virtaavan jatkuvasti, tai että se tulee sisään kehoosi sisään hengitysten myötä. Jos valo kohtaa pelkoa tai kielteisyyttä kehossasi, se muuttaa sen sinisenmustaksi savuksi. Savu tulee ulos kehostasi ja häviää ilmaan edessäsi jättämättä jälkeäkään.

 

Valo siis parantaa ja muuttaa ongelmat savuksi, joka lähtee pois kehosta. Jos sinusta tuntuu, että varastoit ongelmia johonkin tiettyyn kohtaan kehossasi, tunne, että valo todella menee sinne ja puhdistaa nuo kohdat. Jos kohtaat tunnetason ongelmia, tunne että valo muuttaa ja puhdistaa tunteesi.

 

Samalla kun valo puhdistaa pois ongelmiasi tunne, että kehosi muuttuu vähemmän kiinteäksi ja kevenee. Ruumiisi on sinisen valon puhtauden täyttämä ja valo on avaraa. Keho ei enää ole kiinteä. Lepää helpotuksen tunteessa, vapaudessa ja varmuudessa. Kaikki on avaraa kuin taivas.

 

Tähän harjoitus päättyy. Sitä voi tehdä silloin tällöin ja erityisesti vaikeina aikoina sitä voi käyttää saadakseen tasapainoa. Sen avulla voi myös kehittää myötätuntoa. Kun annamme sinisen valon parantaa itsemme, kehitämme myötätuntoa itseämme kohtaan. Valon voi myös ulottaa muille ja kehittää myötätuntoa heitä kohtaan. Se tehdään niin, että saatuasi valon ensin itsellesi voit alkaa kuvitella, kuinka se koskettaa muita olentoja.

 

Voit kuvitella, että sininen valo koskettaa läheisiäsi tai jotakuta, joka tarvitsee apua ja että se muuttaa ja puhdistaa pois kaiken kärsimyksen. Voit myös ajatella, että sininen valo menee kaikkien olentojen luo kaikkialla ja poistaa kaikkien kärsimyksen. Tätä visualisaatiota voi käyttää missä ja milloin vain, aina tarvittaessa. Siihen voi liittää vahvan tarkoituksen, joka on melkein kuin rukous, missä toivotaan, että sininen valo poistaisi kaikki ongelmasi, ja erityisesti sen, joka sillä hetkellä vaivaa. Onko teillä kysymyksiä?

 

Kysymys: Voinko käyttää valkoista valoa? 

GT: Kuudesta eri väristä valitsin tämän sinisen.

Kysymys: Mitä valkoinen tarkoittaa?

GT: Harjoitus liittyy Tara-Rokpa terapiaan. Myös Kuinka tiikeri kesytetään -kirjassa harjoitus on kuvattu tarkemmin.

 

Kertaan vielä, että hengityksen säännöllinen tarkkailu on pääharjoitus ja tekipä mitä harjoitusta tahansa, jokaisen istunnon alussa ja täytyy kehittää oikea motivaatio. Jokaisen istunnon lopuksi ansio tehdystä harjoituksesta omistetaan kaikille olennoille. Harjoitukset tulee yhdistää arkielämään rentoutumalla ja kehittämällä tietoisuutta säännöllisesti askareiden lomassa. Illalla, tai milloin itselle parhaiten sopii, tehdään Neljä tavallista perustusta ja sinisen valon visualisaatiota käytetään erityisissä ongelmatilanteissa, paineiden, pelon ja jännityksen alla.

 

Lisää neuvoja voi hankkia mietiskelykursseilta. On tärkeää, että tarvittaessa voi kysyä henkistä neuvoa joltakulta, koska on helppo tehdä virheitä ja ulkopuolinen voi nähdä selkeämmin mitä meidän tulisi tehdä.

 

Tiibetiläisessä perinteessä perimyslinjan siunaus on hyvin tärkeä asia. Perimyslinjan haltijoita kutsutaan nimellä tulku. Heidän arvonimensä on rinpoche tai tulku ja meidän järjestömme johtaja on nimeltään Akong Tulku Rinpoche. Teemme työtämme hänen johdollaan ja siksi tuntuu, että paras, mitä voi antaa muille, on ohjata ihmiset hänen luokseen. Jos voimme synnyttää oikeanlaisen asenteen, hän voi tulla Suomeen ja niin saamme perimyslinjan siunauksen. On siis tehtävä harjoituksia ja luotava tarve hengelliselle neuvonantajalle.

 

On totta, että Akong Rinpochen aikataulu on hyvin täynnä, eikä teidän pidä ajatella, että vika on teissä, ellei hän heti pääse tulemaan. Toivokaa kuitenkin hartaasti, että hän löytäisi aikataulussaan raon ja pääsisi käymään. Sen lisäksi on tärkeää valmistaa itseään henkisesti. Perimyslinjan siunaus merkitsee sitä, että Buddhasta alkaen aina tähän päivään asti on valaistuneiden mestarien linja, jotka kantavat valaistumisen perinteensiirtoa muassaan. Valaistuneet opettajat voivat olla miehiä tai naisia ja buddhalaisessa perinteessä onkin ollut muutamia hyvin pitkälle valaistuneita naisopettajia. Nämä opettajat antavat meille siunauksen, jota voi verrata siemenen kylvämiseen. Siitä kasvaa kukka. Ainoat, jotka voivat todella tehdä sen, ovat valaistuneita mestareita, joita kutsutaan tulkuiksi. Kun on heihin yhteydessä, se on kuin olisi laittanut pistotulpan pistorasiaan tai kuin joisi vettä suoraan pulppuavasta lähteestä. Harjoitus tuottaa tulosta nopeammin ja on enemmän energiaa. Se ei merkitse, että olisi gurun orja. Akong Rinpochella ei ole mitään toivetta ruveta kenenkään guruksi. Hän ei pidä opettajana olemisesta eikä hän matkusta ympäri maailmaa kerätäkseen oppilaita. Hänen puhtaan motivaationsa ansiosta, ja koska hän kuuluu perimyslinjaan, voimme kuitenkin saada vajrayana-opetusten kaikki siunaukset hänen kauttaan.

 

Kun Rinpoche vierailee jossain maassa, hän käyttää paljon aikaa antaakseen ihmisille henkilökohtaista neuvontaa. Hänet tunnetaan hyvin myös tiibetiläisenä lääkärinä ja terapeuttina. Voitte pyytää häneltä myös turvautumisseremoniaa, jonka kautta astutaan virallisesti buddhalaiselle tielle. Turvautuessa saa Buddhan siunauksen Rinpochen välityksellä, ja se auttaa harjoituksessa.

 

Rinpoche suorittaa myös seremonioita, joita tarvitaan erilaisten harjoitusten tekoon. Tiibetinbuddhalaisuudessa tehdään usein jumaluuksien visualisaatio-harjoituksia. Sellaisia ovat Chenrezig, Tara ja Lääkäribuddha. Niitä varten tarvitaan voimansiirto (initiaatio, vihkimys). Näihin harjoituksiin liittyy visualisaation ohella mantran lausuminen. Nämä initiaatioseremoniat ovat kaikille avoimia, ja niihin voi tulla vain saadakseen siunauksen ja voittaakseen fyysisiä ja psyykkisiä esteitä.

 

Akong Rinpoche on eräs heistä, jotka pitävät yllä vanhaa karma kagyu -perimyslinjaa. Se tulee suoraan Buddhalta ja sen mestareita ovat mm. Milarepa ja Karmapa. Kun solmii yhteyden perimyslinjaan, se auttaa harjoituksessa, koska se asettaa ihanteen, jota kohti pyrkiä. Perimyslinja on myös viitekehys, jossa voimme olla olennoille hyödyksi. Jokaiseen perimyslinjaan sisältyy täydellinen harjoitusohjeiden aarteisto ja laman työnä on avata se aarrearkku. Onko teillä kysymyksiä tästä aiheesta?

 

Kysymys: Voiko voimansiirto tapahtua toisella tasolla? 

GT: On erilaisia tapoja saada se. Me tavalliset ihmiset saamme sen istumalla laman edessä, osallistumalla seremoniaan ja rukouksiin. Usein seremonian lopuksi jokainen menee erikseen laman eteen ja lama koskettaa kunkin oppilaan päälakea rituaaliesineillä antaakseen siunauksen. Hengellisesti hyvin edistyneet yksilöt voivat saada voimansiirron monilla eri tavoilla. Puhutaan transmissiosta, joka tapahtuu mielestä mieleen.  Sitä varten ei ehkä edes tarvitse olla samassa paikassa kuin lama.

  

Kysymys: Miten kauan täytyy tehdä esimerkiksi Chenrezig-harjoitusta, ennen kuin voi saada initiaation?

GT: Sen voi saada heti. Saman initiaation voi myös ottaa monta kertaa.

 

Tähän kurssi päättyy. Se, mitä piditte hyödyllisenä, viekää se mukananne, jos olitte jostakin eri mieltä, jättäkää sellaiset asiat tänne. Yksi asia on kaikille hyödyllinen ja se on rentoutumisen taito. Kiitos kaikille, myös minusta on mielenkiintoista oppia tietämään, mitkä asiat ovat ihmisille tärkeimpiä.

 

Yleisön edustaja: Rokpa Finland ry:n ja kaikkien täällä olevien kurssilaisten puolesta tahdon kiittää hyvästä opetuksesta ja toivottaa hyvää kotimatkaa.

 

tiibetinbuddhalaisia opetuksia

kotisivulle