Kenting Tai Situpa

 

Vihreä Tara

Opetuksia New Delhissä Intiassa 18.1.2004. Toimitettu versio kirjassa englanniksi.

 

Kuten on pyydetty, puhun tänään Tarasta, erityisesti Vihreästä Tarasta.

 

Määritelmän mukaan jumaluudella tarkoitetaan buddhan sambogakaya-aspektia. Bodhisattva taas on toisaalta buddhan oppilas, toisaalta sen symboli, mikä saa yksilön saavuttamaan buddhuuden. Jos asiaa yksinkertaistetaan, voidaan sanoa, että on kahdenlaisia bodhisattvoja. Sen voi nähdä esimerkiksi tutkimalla bodhisattva Avalokiteshvaran tarinaa. Hänet tunnetaan yhtenä Buddhan kahdeksasta bodhisattvapojasta, jotka eivät ole fyysisiä, vaan henkisiä perillisiä. Tiibetiksi sana se ei itse asiassa tarkoita poikaa, vaan se on yleinen pronomini. Sepo on poika ja semo on tytär. Yleensä puhekielessä lyhennettynä se ymmärretään pojaksi ja koska kahdeksan bodhisattvaa ovat miespuolisia, heitä voidaan kyllä kutsua Buddhan pojiksi. He ovat Manjushri (tiib. Jampalyang), Vajrapani (tiib. Chana Dorje), Avalokiteshvara (tiib. Chenrezig), muiden sanskritinkielisiä nimiä en tiedä, mutta tiibetiksi nimet ovat Sangye Nyingpo, Dipa Namsel, Namkhay Nyingpo, Champa (sanskritiksi Maitreya) ja Kuntuzangpo.

 

Buddhan poika tarkoittaa Buddhan oppilasta, ei jälkeläistä. Bodhisattva Avalokiteshvara on ajankohtainen paitsi Buddha Shakyamunin oppilaana myös muulloin. Avalokiteshvara on tekemisissä aikaisempienkin buddhien kanssa. Shri Lankan Theravada-opetuksissa sanotaan, että ennen kuin prinssi Siddhartasta tuli Buddha Shakyamuni, täällä oli 20 buddhaa. En tiedä tarkkaan, millä tavoin he sen laskevat. Heidän kuvaukseensa Buddha Maitreyan tulemisesta liittyy maapallon tuhoutuminen. Tiibetinbuddhalaisuudessa asiaa ei kuvata aivan siten, vaan niin, että paremmat ja huonommat ajat vaihtelevat, kunnes viimeinen, tuhannes buddha saavuttaa valaistumisen. [Ks. Buddhalainen maailmankäsitys.] Noiden tuhannen buddhan joukossa Siddharta oli neljäs, ja jokaisen buddhan ilmestymisen välinen aika on ollut pari miljoonaa vuotta. Myös Buddha Shakyamunin ja Buddha Maitreyan ilmestymisten välisen ajan ennustetaan olevan noin kaksi miljoonaa vuotta. Olemme nyt 26. vuosisadalla Buddhan syntymästä laskettuna, ja 25. vuosisadalla hänen kuolemastaan laskettuna. Se on yleisin uskomus. Jotkut tosin sanovat, että siitä, kun Buddha siirtyi parinirvanaan, on kulunut jo jopa neljätuhatta vuotta. Sillä ei ole merkitystä, aika on suhteellista.

 

Bodhisattva Avalokiteshvara on ollut koko ajan toimintavalmis ja häntä kutsutaankin kaikkien buddhien isäksi. Hänen lupauksensa kuului näin: "Toivon, etten saavuta buddhuutta, ennen kuin viimeinenkin tunteva olento sen saavuttaa." Se on mahdotonta, ellei sitten ole niin, että Avalokiteshvara edustaa myötätunnon syvintä olemusta − mitä keskeisintä buddhuuden saavuttamisen ehtoa. Se, minkä edustaja hän on, on buddhuuden tärkein elementti, eikä hän saavuta buddhuutta, ennen kuin viimeinen tunteva olento on sen saavuttanut. On nähtävä kaksi puolta: oppilas Avalokiteshvara ja mestari Avalokiteshvara, joita kumpaakin bodhisattva edustaa.

 

Taran tantroja on monia, yksi päätantroista on nimeltään Drolma hungjung gi dzy. Avalokiteshvara Bodhisattva oli vapauttanut olentoja niin luvattuaan monien maailmankausien (aioonien) ajan. Aiooni on ajanjakso, esimerkiksi maapallon elinikä. Tuon pitkän aioonin sisällä on lyhempiä jaksoja: hyviä ja huonoja kausia. Aurinkokunnalla on oma elinikänsä, joka voi olla paljon pitempi kuin yksittäisen planeetan elinikä. Abhidharma-opetuksissa Buddha kuvaa linnunrataa, jossa on tuhat kertaa tuhat kertaa tuhat aurinkokuntaa. Tämä "kolmas tuhat" (tuhat potenssiin kolme), joka sisältää noin sata miljoonaa aurinkokuntaa on olemassa oman aikansa. Kun galaksi muodostuu, tuhoutuu ja muodostuu uudelleen, sekin on yhdenlainen aiooni.

 

Meidän aikakautenamme tällä planeetalla seitsemän Buddhaa on jo saavuttanut valaistumisen. Heistä neljä lasketaan mukaan niihin tuhanteen, jotka Vajrakalpa Sutra mainitsee. Tässä sutrassa (tiib. Dorje Kalpa Zangpo) on annettu yksilöllinen kuvaus jokaisesta buddhasta ja siinä Shakyamuni Buddha on neljäs.

 

Monien aikakausien ajan Bodhisattva Avalokiteshvara toteutti pyrkimystä vapauttaa tuntevia olentoja, kunnes hän viisaudessaan havaitsi jotakin; teki kartoituksen, kuten nykyisin sanoisimme. Hän havaitsi, että lukemattomat olennot kärsivät. Aiemmin niin oli, ja niin oli edelleen. Lukemattomat olennot ovat lukemattomia, eikä heitä voi koskaan laskea. Lukemattomista ei voi tulla laskettavissa olevia tuntevia olentoja. Lukematon on aina lukematon, rajaton on määritelmän mukaan rajaton, eikä rajatonta voi rajoittaa.

 

Kun hän huomasi sen, hän ahdistui niin että melkein rikkoi valansa, jonka mukaan hän lupasi olla saavuttamatta buddhuutta, ennen kuin viimeinen tunteva olento sen saavuttaa. Alun perin vala kuului näin: "Jos rikon lupaukseni toivon, että hajoan ja häviän." Valan takia hän hajosi tuhansiin kappaleisiin. Silloin hän oivalsi, että buddha on rajaton, että tuntevat olennot ovat myös rajattomia ja että tuntevien olentojen olemus on myös buddha. Niin tapahtui kaikkien kymmenen ilmansuunnan buddhien siunauksella. Koska hän oivalsi sen, hänen tuhannet sirpaleensa muuttuivat tuhanneksi käsivarreksi ja tuhanneksi silmäksi [noiden käsien kämmenissä]. Yleensä hyvät asiat muuttuvat huonoiksi ja huonot entistä huonommiksi, mutta nyt paha muuttui hyväksi ja loistavaksi. Tuhat silmää kuvaa tuhatta buddhaa ja tuhat käsivartta kuvaa tuhatta maailmanhallitsijaa, jotka ovat noiden buddhien toiminnan väline. Näin Avalokiteshvara kehitti ominaisuutensa.

 

Hänen toimintansa on jatkuvasti olennoille hyödyksi. Erään kerran hän teki taas huomioita ja näki lukemattomien olentojen edelleen kärsivän. Tällä kertaa hän ei pettynyt eikä rikkonut valaansa, mutta hänen sydämensä täyttyi myötätunnosta ja hänen silmistään vierähti kaksi kyyneltä. Toinen niistä muuttui Valkoiseksi Taraksi ja toinen Vihreäksi Taraksi, jotka lupasivat toimia samoin kuin Avalokiteshvara kunnes tämän alkuperäinen lupaus tulisi täytetyksi. He sanoivat: "Olkaamme kaikkien niiden tuntevien olentojen äiti, jotka kärsivät samsarassa ja vapauttakaamme heidät buddhuuteen." Valkoinen Tara symbolisoi auttamista pitkän elämän ja hyvinvoinnin kautta, Vihreä Tara edustaa suojan antamista kaikilta peloilta.

 

Valkoisella Tarallakin on monia ilmenemismuotoja, mutta Vihreällä Taralla on 21 erityistä aspektia. Niistä jokainen vapauttaa tuntevia olentoja jostakin tietystä pelonaiheesta. Yksityiskohtien läpikäymiseen menee paljon aikaa ja olen antanut nämä opetukset kokonaisuudessaan New Yorkissa Kagyu Thubten Cholingin dharmakeskuksessa kauan sitten. [Opetukset vuosilta 2004 ja 2007 Intiassa saatavana kirjana.] He nauhoittivat ne ja tekivät niistä julkaisun, joka on sieltä saatavilla. Tässä tilaisuudessa luen rukouksen ääneen, niin että saatte sen transmission ja voitte opiskella ja harjoittaa sitä niin halutessanne. Muussa tapauksessa se on yksinkertaisesti siunaus.

 

Suojelu ja siunaus sekoittavat ihmisiä toisinaan, kun luetaan monia dharmakirjoja ja kehitetään omia ideoita siitä, mitä dharma on. Esimerkiksi toisaalta kaikki on karmaa, mutta toisaalta on suojelua ja siunauksia. Siinä on ristiriita, mikä on ymmärrettävää, ellei saa opetusta perimyslinjalta, vaan opettaa itseään kirjoista. Olen sitä mieltä, että monet maailman ongelmat, joita uskonnot aiheuttavat, johtuvat tästä: ellei ole perimyslinjaa vaan pelkästään kirjoja, ihminen tulkitsee kirjaa sen kirjaimen mukaan, eikä tulos ole ymmärrettävä. Tuloksena on [mustavalkoinen ajattelu]: tämä on hyvä, tämä on paha, tämä on oikein, tämä on väärin. Sellaista ei ole todellisuudessa, hyvä ja paha, kumpikin on samassa korissa.

 

Ajatellaanpa vaikka munaa. Sen kuori on paha, sitä ei voi syödä, jos sen syö, tulee mahanpuruja. Ellei kuorta ole, ei ole munaa, joten kuori kuitenkin tarvitaan, se pitää munan koossa. Sama juttu vihannesten kanssa. Maan päällä on herkullinen lehti ja maan alla hyödytön juuri, joka pitää leikata pois, mutta juuri tarvitaan, ilman sitä ei ole lehteäkään. Kaikella on oma tehtävänsä. Kun oppii dharmaa perimyslinjalta, näkee kokonaisuuden. On eräs tarina.

 

Mies Pennsylvaniasta vieraili New Yorkissa ja kertoi ystävälleen siellä: "Meillä on mukava maalaistalo, juomme tuoretta maitoa joka aamu..." jne. Toinen ei oikein ymmärtänyt, koska hän ei tiennyt, mistä maito tulee. He tutustuivat lisää ja löysivät yhteiset juuret Sveitsistä. Niinpä he matkustivat sinne yhdessä tapaamaan sukulaisia ja maa oli mitä kaunein ja ihanin. Eräänä päivänä pennsylvanialaismies meni jonnekin ja mies New Yorkista lähti pienelle kävelylle. Hän tapasi talon emännän lypsyllä. Sveitsiläiset lehmät ovat majesteettisia ja niillä on kaulassa suuri kello, josta lähtee kumiseva ääni. Olisin vienyt yhden tuliaisina luostariini, mutta se ei mahtunut matkatavaroihin. Joka tapauksessa, herrasmies new Yorkista kysyi hämmästyneenä: "Mitä teet?" "Lypsän." "Mitä varten?" "Että saadaan maitoa." Mies vastusti: "Me emme juo tällaista maitoa. Me juomme pullotettua maitoa."

 

Tämä on todellisuutta. Kun perimyslinjan transmissio missä tahansa uskonnossa on hallussa, jokainen pyhän asian aspekti muuttuu todelliseksi ja terveeksi. Nyt hänellä oli maidon perimyslinja. Kun hän meni kotiin, hän voi kertoa ystävilleen mistä maito tulee ja miten se lypsetään. En ole varma onko tarina totta vai keksitty, mutta en olisi hämmästynyt, vaikka se olisi totta. Tunnen ihmisiä New Yorkissa, jotka eivät ole koskaan käyneet kaupungin ulkopuolella. Ei siinä mitään väärää, mutta kun hän menee takaisin, hän on eri ihminen, mitä maitoon tulee.

 

Sama koskee dharmaa, sillä jos todella oppii dharmaa perimyslinjalta, niin sitten todella tietää; ymmärtää yhteydet joka kohdassa ja kaikilta osin.  Muuten voi olla valtava usko ja luottamus ja hyvä ymmärrys, mutta ellei yhteyttä ole, eristyy todellisesta dharmasta ja saattaa tulkita dharmaa kirjaimellisesti. Jos alkaa tulkita sitä kirjaimellisesti, se on varsin kauheaa. Dharman kaikenkattavuus, pyhyys ja siunaus kadotetaan.

 

Kuinka siis yhdistetään karma ja siunaus tai pelko ja suojaus? Buddhalaisuushan uskoo karmaan: kaikki on karmaa, se, että jokainen täällä näyttää erilaiselta on karmaa ja se, että olemme yhtä aikaa samassa huoneessa on karmaamme. Syitä ja seurauksia voi jäljittää taaksepäin miljoonia vuosia. Tästä elämästä edelliseen ja sitä edelliseen elämään miljoonia elämiä voi jäljittää, jos osaa. Ja jos kärsivällisyyttä riittää, voi jatkaa jäljittämistä ikuisuuksiin menneisyydessä. Jopa jokaisella hiuskarvalla päässämme on omat syynsä ja olosuhteensa, vaikka kuinka vähäpätöiset, ja niitä voi jäljittää ikuisuuksiin. Se on totuus, mikään ei synny tyhjästä, kaikella on syynsä, karma on totuus.

 

Mutta se ei ole absoluuttinen totuus vaan suhteellinen. Jos karma olisi absoluuttinen totuus, olisimme tuomittuja. Kun karma ymmärretään osittain, luullaan että se on ennaltamääräämisoppi, ettei siihen kuulu vapaata tahtoa. Jos luulee niin, ei ole kuunnellut alusta loppuun. On vain poiminut jonkin asian keskeltä ja päätellyt kaiken sen perusteella. Karma on totuus, mutta se on suhteellinen totuus. Absoluuttisesti en ole edes täällä. Absoluuttisesti mitään ei ole koskaan tapahtunut eikä koskaan tapahdu. Suhteellisesti kaikki kuitenkin tapahtuu. Tämä on suhteellista, ja suhteellinen ja absoluuttinen totuus ovat toisistaan erottamattomat, koska suhteellinen totuus on suhteellinen totuus absoluuttisesta totuudesta ja absoluuttinen totuus on absoluuttinen totuus suhteellisesta totuudesta. Ne ovat saman kolikon kaksi puolta.

 

Siunaus ja sentyyppiset asiat ovat mahdollisia, koska se, jolle siunaus ja suojelu annetaan, minkä siunaus, suojelu mistä - se on kaikki suhteellista. Jos olosuhteet ovat oikeat, siunaus saadaan, ja suojelu annetaan. Kuvitellaanpa, että olisin leikkinyt mörköä edellisessä elämässäni ja pelotellut lapsia. Tässä elämässä minusta tulisi sen takia pelokas. Jos uskoisin täysin Taraan, joka on myötätunnon ruumiillistuma ja kehittäisin myötätuntoa niitä tuntevia olentoja kohtaan, joita pelottelin aiemmin, pelkoni häviäisi. Taran siunauksella täydellistyisin, enkä tuntisi enää pelkoa. Niin suojelu toimii.

 

Siunaus toimii samoin, siunauksen ja sen mitä siunataan, täytyy olla yhteydessä toisiinsa joka suhteessa. Buddhan ja sellaisten bodhisattvojen kuin Avalokiteshvara ja Tara, jotka ovat jumaluuksia, heidän siunauksensa on myötätunnon ja viisauden siunaus. Myötätunnosta puhun paljon, mutta hartaudesta minun on vaikeampi puhua, koska tulen itsetietoiseksi. Yleisö saa helposti sen käsityksen, että heidän tulisi tuntea hartautta minua kohtaan. Se on merkki sitä, että ihmisillä ei ole kovin paljon hartautta eikä luottamusta. He epäilevät enemmän kuin luottavat. Se riippuu myös ansioista; jos on ansioita, luottaa enemmän, on varmempi. Ilman ansioita on epävarmempi. Joten ansioiden puutteesta se itse asiassa johtuu, mutta minkä sille voi, niin se nyt vain on tällä hetkellä.

 

Tunnen siis hartautta Taraa kohtaan, joka on jo toteuttanut ne mahdollisuudet, jotka minullakin on. Minun mahdollisuuteni ja Taran saavutus ovat yhtäläiset. Sen tähden vain saada siunauksen häneltä, jos kaipaan sitä. Paperi on oikea olosuhde, jotta kynä voi kirjoittaa; hartauteni Taraa kohtaan sekä myötätuntoni tuntevia olentoja kohtaan ovat oikeat olosuhteet Taran siunauksen vastaanottamiseksi. Niin se toimii. Hartauteni ja myötätuntoni ovat suhteellisia, mutta Taran myötätunto on ääretön, koska hänestä on jo tullut myötätunnon ja viisauden ruumiillistuma.

 

Riippuu siitä, kuinka syvällinen myötätuntoni on, miten syvällisen siunauksen Taralta saan. Saan Taran siunauksen suhteellisesti, en absoluuttisesti. Absoluuttisesti minusta tulee Tara. Siihen asti vastaanotan kaikki siunaukset niin, että on joku, joka antaa siunauksen ja joku, joka ottaa sen vastaan. Niin kauan kuin tämä kaksinaisuus vallitsee, se on suhteellinen totuus. Suhteellisen ja absoluuttisen totuuden määritelmä liittyy siihen, onko se dualistinen vai ei-dualistinen. Kun saavutamme ei-dualistisen tilan, se on absoluuttinen. Absoluuttisesti minusta tulee Tara. Tara-harjoituksemme lopuksi sanomme seuraavat sanat (muiden bodhisattvojen tai jumaluuksien harjoituksissa nimi vaihtuu):

 

Gewa di yi nyirdu da

jetsun drolma drup jur ne

drowa chi chang ma ly pa

de yi sa la gö par sho.

 

"Tämän ansion kautta toivon saavuttavani Taran oivalluksen ja vapauttavani kaikki tuntevat olennot ilman yhtään poikkeusta juuri tuolle tasolle."

 

Ääretön siunaus on siis muuttua Taraksi ja suhteellinen siunaus on pitkä ikä, erilaisten pelkojen poistuminen ja Tara ilmestyy 21 eri tavalla, jotka kukin kuvaavat suojaa tietyltä pelon ja kärsimyksen aspektilta. Ihmiset rukoilevat Taraa tästä syystä ja se toimii, koska se on suhteellista. Luen nyt 21 Taran ylistykset.

 

Turvautuminen, bodhicitta, seitsenosainen rukous, ylistykset ja hyödyt. Taran mantra on Om Tare Tuttare Ture Soha. Tämä on Tara-harjoituksen lyhyt muoto. Viimeisessä rukouksessa (hyödyt) sanotaan: Lhamo la gu yang dag den pe /  lo den gang gi rab dang jöpe… Säkeisiin ...sangye göpang tartu der dro asti merkitys on lyhyesti seuraava: "Jos rukoilee puhtaalla ja vilpittömällä hartaudella jumalatarta, Taraa" - ei pelkästään hartaudella vaan puhtaalla ja vilpittömällä hartaudella - "kaikki pelot poistuvat, kaikki pahat teot ja kielteinen karma puhdistuu. Siksi vapautuu alemmista maailmoista ja kohtaa tuhannet buddhat, saa heiltä voimansiirron ja oivallus kasvaa, kunnes lopulta saavuttaa buddhuuden." Näin asia kuvataan selkeästi askel askelelta. Ei ole kyse yliluonnollisesta taianomaisesta siunauksesta, jota kutsuisinkin jumalalliseksi korruptioksi. Sellaista ei ole. Asioita on työstettävä. Sitä mukaa kun kehitymme, siunaus kasvaa. Kun siunaus kasvaa, oivallus kasvaa. Kun oivallus etenee, siunauskin etenee ja lopullinen siunaus on muuttua Taraksi ja saavuttaa buddhuus.

 

Teksti mainitsee pinnallisempiakin siunauksia, ja niiden tähden varsin monet ihmiset palvovat Taraa. Se on: mitä toivotaankaan, toteutuu. Pahat henget eivät voi vahingoittaa, sairaudet eivät pääse kimppuun ja kärsimykset ja kivut helpottuvat (kuulostaa kipulääkkeeltä!) Jumalalliselta kipulääkkeeltä, tietenkin. Ja ne, jotka toivovat lapsia, voivat niitä saada, ne, jotka toivovat varallisuutta, tulevat rikkaiksi, kaikki toiveet voivat toteutua ja esteet poistuvat. Se on tässä: Dön dang rimdang dugi zirwei…aina rukouksen loppuun asti. Tällä ei ole mitään tekemistä valaistumisen kanssa, tämä on varsin maallinen asia. Tahdon rahaa, anna minulle rahaa, kiitos Tara, anna lapsi, kiitos Tara.

 

Ihmiset rukoilevat Taraa ja sanovat, että heidän toiveensa toteutuvat. Joka tapauksessa, absoluuttisesti Tara ei ole sitä varten. Suhteellisesti kyllä, tietenkin, sillä sanommehan joka päivä: "Olkoot kaikki tuntevat olennot vapaita kärsimyksestä." Kärsimys ei tässä tarkoita mitään filosofista kärsimyksen määritelmää vaan kärsimystä sellaisena kuin se koetaan ruohonjuuritasolla. Ruohonjuuritaso: jostakin ei pidä, se on kärsimystä, olipa se filosofisesti hyvä tai paha asia. Pyydämme Taran apua myös sillä tasolla ja se sanotaan tässä varsin selvästi.

 

Nämä muutamat asiat liittyvät Taraan. Tara on bodhisattvan tai jumaluuden naispuolinen aspekti ja sillä on tärkeä merkitys perimyslinjassamme. Tuolla on Chakrasamvaran ja Vajravarahin thangka, eikö niin? Nykyisin on niin paljon thangkoja, toiset ovat aitoja ja toiset eivät. En pysty erottamaan niitä, se on hyvin vaikeaa. Joka tapauksessa, jos käytetään sitä esimerkkinä, Chakrasamvara on miespuolinen ja Vajravarahi on naispuolinen, ne ovat kuin kuningas ja kuningatar. Miespuoliset jumaluudet ovat yleensä päähahmoina ja naispuoliset ovat puolison roolissa, mutta meidän perimyslinjassamme naispuolinen Vajravarahi on pääjumaluus, ei Chakrasamvara. Chakrasamvara on paikalla, mutta Vajravarahi yksinään ilman häntä on pääjumaluutemme. Syy siihen on tämä: miespuolinen jumaluus edustaa menetelmää, taitavia keinoja ja naispuolinen viisautta. Mitä varten taitavat keinot ja menetelmät ovat? – Viisauden hankkimiseksi ja kehittämiseksi. Kaikkien dharmaharjoitusten soveltamisen lopullinen päämäärä on oivaltaa alkuperäinen viisaus. Siksi Vajravarahi on pääjumaluutemme.

 

Samalla tavoin Tara on myös hyvin tärkeä tiibetinbuddhalaisuudessa, koska kaikissa perimyslinjamme luostareissa tehdään aamuisin Vihreän Taran pujaa. Iltaisin tehdään Mahakala puja. Mahakala ja Mahakali yhdessä ovat dharmansuojelijoitamme, viisaussuojelijoitamme. Ja aamuisin siis tehdään Vihreä Tara, 21 Taran aspektia, koko puja kaikissa luostareissa, ja se liittyy paljolti siihen, mitä Tara edustaa: viisauteen. Tämän verran voin sanoa asiasta tänään. Onko teillä kysymyksiä?

 

Kysymys: Kuka Saraswati on tiibetinbuddhalaisessa yhteydessä?

Rinpoche: Kyllä, meillä on Saraswati, joka liittyy Manjushriin. Saraswati on naispuolinen ja kuvaa tietenkin viisautta, mutta hän on myös äänen jumaluus. Häntä palvotaan ilmaisun, taiteen ja musiikin jumalattarena. Saraswatilla on monia muotoja, yksi niistä pitelee kitaraa (ei länsimaista kitaraa vaan luuttua, eräänlaista jousisoitinta). Hän istuu joutsenen selässä. Tämä on Saraswatin päämuoto, mutta on muitakin. Eräällä leijonalla ratsastavalla Manjushrin hahmolla on viisi erilaista Saraswatia ympärillään. Jampal Nangwe Senge, "Manjushri Leijonan puhe", ei leijonan karjaisu, en ole varma, miten se pitäisi kääntää. Saraswati on toisinaan pääjumaluus ja häntä varten on oma initiaationsa ja sadhanansa.

 

Kysymys: Onko hän bodhisattva?

Rinpoche: Bodhisattva tietenkin, samanlainen kuin Tara, ja myös jumaluus. Kaikki bodhisattvat ovat jossain määrin myös jumaluuksia.

 

Kysymys: Millä tavoin meidän olisi paras tehdä Tara-harjoitus?

Rinpoche: Tehkää se lukemani kaavan mukaan. Siihen sisältyy kaikki. Siinä ei ole mantraresitaatiota. Jos haluatte tehdä hiukan enemmän, voitte lisätä mantran lausunnan ja jonkin verran visualisaatiota. Tällaisenaan harjoitus on yksinkertainen rukous ilman visualisaatiota. Ja jos voitte laulaa sydämestänne, siihen sinänsä sisältyy siunaus, vaikka se onkin hiukan pinnallista. Maallikot voivat sillä tavoin tuntea enemmän, luostareiden resitaatio on yksitoikkoista. Hiukan eloa sävelmiin, laulaminen on minusta suositeltavaa. Tiibetiläiset maalaisihmiset lausuvat Taran ylistyksiä minne ikinä menevätkään Om jetsunma pama drolma la cha-chal-lo... Se on mitä tavallisin harjoitus.

 

Kysymys: Miten Tara eroaa dakineista?

Rinpoche: Taraa voi kutsua dakiniksi, mutta dakini on termi, jota käytetään vastakohtana dakalle. Dakat ja dakinit, tiibetiksi pawo ja pamo. On olemassa 21 pyhää paikkaa ja 32 pyhää aluetta. Ne tarkoittaa yhtä paikkaa ja yul kokonaista aluetta. Jokaisella niistä on omat dakansa ja dakininsa, jotka asuvat siellä. On Tsamundra, Kangra, Kulu ja Dwalamuki. Nämä 21 paikkaa ja 32 aluetta ovat Intiassa ja uskomme, että sellaiset pyhät paikat löytyvät myös tältä planeetalta. Edelleen sanotaan, että jokaisella neliökyynärän alueella on omat 21 pyhää paikkaansa ja 32 pyhää aluettansa. Ne eivät siis ole vain jossain tietyllä alueella. Sitten tietenkin koko linnunradalla on nämä paikat, ne löytyvät koko avaruudesta. Siis joka paikalla on oma dakansa ja dakininsa. Se on dakan ja dakinin todellinen määritelmä. Daka on miespuolinen muoto ja dakini naispuolinen. Ne nji chu tsa chi.[Taran 21ylistyksen viimeinen säe.] Ne on pyhä paikka kuten Kangra ja Bodhgaya. Yul on isompi alue, esimerkiksi kokonainen laakso, monet hindujen pyhiinvaelluskohteet kuten Tsamundra mainitaan kirjoituksissamme. Niitä on 32, ja jokaisessa on daka ja dakini. Muistin ne aikoinaan kaikki nimeltä.

 

Kysymys: [kuulumattomissa]

Rinpoche: Meillä on yksi Vajrayogini. Se ei ole Vajravarahi. Vajravarahilla on kaksi päätä: ihmisen pää ja villikarjun pää, jossa on sarvi. Hänen yksi muotonsa on Vajrayogini, jolla ei ole villisian päätä, vain yhdet kasvot, punaisen värinen.  Yksi ilmenemismuodoista on Phagmo Ugyewa[?], ilman päätä. Hän pitelee omaa päätään kädessään. Hän on yksi Phagmoista, yksi Vajravaraheista. Hänestä on myös thangkoja. Phagmo Khagyema[?] seisoo molemmilla jaloilla toisin kuin Vajravarahi, joka seisoo kuin tanssiasennossa yhdellä jalalla. Hän siis seisoo kahdella jalalla ja pitelee kapalaa. Phagmo Kagyelma [?] on heittänyt jalat olkapäiden yli jooga-asentoon. On valkoinen Phagmo karmo, punainen Phagmo marmo jne. lukemattomia ilmenemismuotoja.

 

Q: [Kysymys koskee oman pään pitelemistä kädessä.]

Rinpoche: Se ei ole mahdollista, kuulehan. Vain Vajravarahi pystyy siihen.

 

Kysymys: Miten bodhisattva määritellään?

Rinpoche: Bodhisattvoja on monenlaisia. Jos ottaa bodhisattvavalan, muuttuu bodhisattvaksi, mutta sellaiset bodhisattvat kuin Avalokiteshvara, Manjushri, Tara ja muut, he ovat toisella tasolla. Esimerkiksi Avalokiteshvaraa kuvataan kaikkien buddhien isäksi, joka kuitenkin ilmentyy kymmenennen tason bodhisattvana, ja se määrittelee bodhisattvan eräällä tavalla. Toisella tavoin se määritellään, kun sanotaan, että kuka tahansa, joka ottaa bodhisattvavalan ja lupaa saavuttaa buddhuuden, jotta kaikki tuntevat olennot ketään pois sulkematta saavuttaisivat sen, on bodhisattva. Hän ei kuitenkaan ole sellainen bodhisattva kuin Avalokiteshvara tai Manjushri. Tämä sana kattaa paljon.

 

Minulla on bodhisattvavala ja olen siis bodhisattva, mutta kuulkaa, siis kymmenennen tason bodhisattva on kyllä varsin kaukana, koska kymmenennen tason bodhisattva pystyy ilmestymään sadassa paikassa täydellisesti yhtä aikaa koko ajan. Minä en pysty siihen minuuttiakaan edes yhdessä paikassa. Olin tunnin myöhässä. Bodhisattvoja on monentasoisia.

 

Kysymys: Millainen symbolimerlitys on Saraswatin käsissään pitelemällä kielisoittimella?

 

Rinpoche: Kielisoittimilla on tärkeä symbolimerkitys, kaikilla instrumenteilla luullakseni on. Jos soittimen kielet ovat liian kireät, ne katkeavat, jos ne ovat liian löysällä, ei synny mitään ääntä. Kielten täytyy olla viritetty tarkkaan sen mukaan, minkälainen ääni halutaan. Jos on kolme kieltä, yhden täytyy olla kireällä, jotta syntyy korkea ääni, seuraavan vähän löysemmällä, jotta ääni on matalampi ja kolmannen löysin matalaa ääntä varten. Kun sitten soittaa, syntyy sävelmä. Jos kaikki on viritetty yhtä kireiksi, ne ovat kuin yksi kieli. Tätä voi verrata siihen, että kaiken pitää olla oikein viritetty, ei liian kireällä eikä liian löysällä, täytyy olla tarkkaavainen ja tietoinen tasapainoisella tavalla. Parasta on kuitenkin etsiä selitys Saraswatin sadhanasta ja sen kommentaarista. Siellä kaikki on varmasti selitetty: instrumentin laatu, montako kieltä siinä on ja mitä ne kuvaavat.

 

Olen iloinen voidessani kertoa teille jotain tästä aiheesta. Valkoinen Tara on yksi pääjumaluuksistani, joskin rukoilen myös Vihreää Taraa. Kiitos kiinnostuksestanne, toivon vilpittömästi, että tästä on teille hyötyä. Olkoon Buddhan ja Taran siunaus kanssamme. Teemme lyhyen omistusrukouksen.

 

 

Sönam deji tam-tse zig-pa nji

tob-ne nje-pei dra nam pam tshe ne

tse ga na tsi palab drupa ji

sipe tshole dro va drol-var sho.

 

Jampal pawo jitar chempa tang

kuntu zangpo de yang de shin te

dedag künchi dzesu da lob ching

gewa didag tamche rabtu ngo.

 

Sanje kusum nyepe jinlap dang

chönyi minjur denpe jinlap dang

gendün michie dünpei jinlap chi

jitar ngowa mönlam drup-par sho.

 

Chang-chup semni rinpoche

machie panam chie jur-chik

chiepa nyampa mepa-tang

kongne kongdu pelwar sho.

Tämän ansion kautta toivon saavuttavani kaikkitietoisuuden, voittavani pahuuden ja vapauttavani olennot

olemassaolon merestä, missä myllertää syntymän, sairauden, vanhenemisen ja kuoleman aallokko.

 

Omistan tämän hyvän teon tulokset vilpittömästi ja tavalla, joka saa sen kasvamaan, rohkean Manjushrin ja Samantabhadran loistavia esimerkkejä seuraten.

 

Buddhan kolmen kayan ylevän läsnäolon siunauksella,

kaikkien asioiden muuttumattoman olemuksen siunauksella

ja vilpittömästi toivoen, että sangha pysyy yhtenäisenä,

toteutukoon tämä rukous juuri niin kuin on toivottu.

 

Kallisarvoinen bodhimieli - syntykoon se heissä, joissa se ei vielä ole syntynyt.

Siellä missä se on syntynyt, älköön se laantuko vaan kasvakoon yhä suuremmaksi.

 

Aiheeseen liittyviä tekstejä

kotisivulle