Ani Pema Chödron:

 

Lähettämisen ja vastaanottamisen harjoitus (tiibetiksi Tonglen)

© Ani Pema Chödron. Suomennettu ja julkaistu tekijän luvalla.

 

Puhun nyt tonglenistä. Olen huomannut, että ihmiset ylimalkaan nielevät opetukset, mutta kun päästään siihen, että tongleniä pitäisi alkaa tehdä, he sanovat: ”Se kuulosti hyvältä mutta en ymmärtänyt, että tosiaankin tarkoitit sitä.” Lyhyesti sanottuna tonglen harjoituksessa otetaan itselle kaikki mikä on tuskallista tai ei toivottavaa, hengitetään se sisään. Ei vastusteta sitä. Se on antautumista itsensä edessä. Tunnistat kuka olet ja kunnioitat itseäsi. Kun epätoivotut tunteet nousevat hengität ne sisääsi ja saat tuntuman siihen mitä kaikki ihmiset tuntevat. Tiedämme kaikki miltä tuska tuntuu sen eri muodoissa.

 

Tämä sisään hengitys on omasi siinä mielessä, että se on henkilökohtainen ja todellinen kokemus. Samalla ei ole epäilystäkään siitä, ettei sukulaisuuden tunteesi kaikkien olentojen kanssa kasvaisi. Jos tietää omalla kohdallaan, tietää kaikkien kohdalla. Jos tulet todellakin hengittäneeksi sisään kateellisen raivonpuuskan, jonka valtaan olet joutunut, etkä syytäkään siitä muita – jos pääset koskettamaan käsin nuolta sydämessäsi – voit huomata, että eri puolilla maailmaa on monia, jotka juuri sillä hetkellä tuntevat samoin kuin sinä. Tämä harjoitus on sama kulttuurista, varallisuudesta, älystä, rodusta ja uskonnosta riippumatta. Kuka tahansa voi tuntea tuskaa – kateutta, vihaa, torjuntaa, yksinäisyyttä. Kaikki tuntevat sen juuri niin kuin sinäkin. Tarinat ovat erilaisia mutta tunne pysyy samana.

 

Samalla tavoin, jos tunnet iloa – kohtaat elämässäsi jotain mikä innostaa, avartaa, vapauttaa, rentouttaa – niin hengitä se ulos, anna se pois kaikille muille. Tämäkin on hyvin henkilökohtaista. Se alkaa omasta ilontunteestasi, oman ymmärryksesi kasvusta, omasta helpotuksen tai rentoutumisen tunteesta. Yksityiskohdat tarinoissa vaihtelevat mutta tunnetasolla kaikilla ihmisillä on täsmälleen samat tunteet. Me jaamme ne ja jos teemme harjoituksen itse ja aidosti se herättää sukulaisuuden tunteemme kaikkiin olentoihin.

 

Absoluuttinen bodhimieli on myös hyvin tärkeä. Jotta voisi tehdä tongleniä, tarvitaan absoluuttinen bodhimieli perustana, koska silloin, kun hengittää sisään ja kokee tuskan todellisuuden elävästi, on myös tunne siitä, että tilaa riittää. On tuo avara, hellä ja tyhjä bodhimielen sydän, oma valaistunut sydämesi. Tuskan keskellä on paljon tilaa ja avoimuutta. Sitä tilaa koskettaa, kun alkaa kohdata epämiellyttävät asiansa suoraan, koska silloin purkaa niitä rakennelmia, joilla ego pysyy pystyssä.

 

Varustamme sydämemme haarniskalla, joka on kudottu vanhoista tavoistamme torjua tuskaa ja takertua nautintoon. Kun alamme hengittää tuskaa sisäämme, sen sijaan että työntäisimme sen pois, alamme avata sydäntämme ei-toivotulle. Kun muodostamme näin suoran suhteen niihin alueisiin mitkä elämässämme ovat ei-toivottuja, egon ilmaton tila muuttuu ilmastoiduksi. Kun avaamme käpertyneen sydämemme ja annamme asioiden mennä – kun säteilemme ne ulos ja jaamme ne toisten kanssa – egon ja kärsimyksen logiikka kääntyy täydellisesti päälaelleen. Lojong-logiikka on sotkuisen ja selkeän tuolla puolen, se ylittää tuskan ja nautinnon. Lojong-logiikka alkaa avata meille tilaa ja tuulettaa koteloamme johon olemme kääriytyneet. Hengititpä sisään tai ulos, sydämesi avautuu ja silloin herää bodhimieli.

 

Sitten menetelmästä. Tonglen harjoituksessa on neljä vaihetta. Ensimmäinen vaihe on avoimuuden välähdys, välähdys absoluuttisesta bodhimielestä. Iskulause ”lepää alayan (perustajunnan), ytimen, luonnossa”, kuvaa tätä avoimuuden väläystä, joka tapahtuu hyvin nopeasti. On jonkinlainen hyvin luonnollinen hiljaisuuden ja tilan välähdys. Se on hyvin yksinkertainen.

 

Toisessa vaiheessa käsitellään materiaalia. Visualisoi hengittäväsi sisään tummaa, raskasta ja kuumaa ja hengittäväsi ulos valkoista, kevyttä ja viileää. Ajatuksena on että hengität sisään aina saman asian: hengität itse asiassa kärsimyksen syyn, sen alkuperän, joka on takertumista, taipumus pitää kiihkeästi kiinni egosta.

 

Olet ehkä huomannut, että kun tulet vihaiseksi, kateelliseksi tai vaivut kurjuuteen, koet tuon takertumisen mustana, kuumana, kiinteänä ja raskaana. Sen kaltainen myrkyn, neuroosin ja takertumisen materiaali itse asiassa on. Olet ehkä huomannut myös hetkiä, jolloin olet täysin uppoutunut itseesi ja sitten tapahtuu sen vastakohta, jonkinlainen aukko. Se on hyvin avara. Se on mielen kokemus joka ei ole kiinnittynyt ilmiöihin; se on avoimuuden kokemus. Tuo avoimuus koetaan yleensä kevyenä, valkoisena, raikkaana, kirkkaana ja selkeänä.

 

Tonglenin toisessa vaiheessa työskennellään siis tämän tyyppisten aineksien kanssa. Hengitetään sisään mustaa, raskasta ja kuumaa kehon kaikista huokosista ja säteillään ulos valkoista, kevyttä ja viileää myöskin kaikista huokosista yltympäri. Materiaalin kanssa työskennellään siihen saakka kunnes tunnetaan, että ainekset on tahdistettu: musta tulee sisään ja valkoinen menee ulos hengityksen välityksellä – sisään ja ulos, sisään ja ulos.

 

Kolmannessa vaiheessa keskitytään yhteen kärsimyksen kohteeseen. Hengitetään sisään yhden erillisen henkilön tai eläimen kärsimystä, sellaisen, jota haluaa auttaa. Tälle henkilölle hengitetään avaruutta tai ystävällisyyttä tai hyvä ateria, kuppi kahvia – minkä ikinä tunteekaan keventävän hänen taakkaansa. Se voidaan tehdä kenelle tahansa: kadulla ohi kulkevalle kodittomalle äidille, omalle itsemurhaa suunnittelevalle sedälle, itselle ja tuskalle jota tuolla hetkellä tuntee. Tärkeintä on että se on todellista tuskaa, täysin ilman teorioita. Se täytyisi tuntea sydämessä, käsin kosketeltavasti, rehellisesti ja elävästi.

 

Neljäs vaihe ulottaa toiveen helpottaa kärsimyksiä vielä paljon kauemmas. Aloitamme kodittomasta henkilöstä ja laajennamme kohdetta käsittämään kaikki jotka kärsivät hänen laillaan, tai kaikki jotka ovat vaarassa tehdä itsemurhan kuten setämme tai kaikki jotka tuntevat kateutta ja vihaa niin kuin itse tunnemme. Käytämme kurjuuden ja tuskan hetkiä astinlautana syventääksemme ymmärrystämme kaikkien ihmisten ja eläinten kärsimyksistä ympäri maailman. Samalla kun hengitämme setämme tuskan, hengitämme sisään lukemattomien muiden epätoivoisten ja yksinäisten kivun. Samanaikaisesti lähetämme ulos tilan tuntua, iloa tai kukkakimppuja, mikä ikinä voisi parantaa, sedälle ja muille. Sen mitä tuntee yksilön kohdalla, sen voi laajentaa koskemaan kaikkia.

 

On tarpeen keskittyä kolmanteen ja neljänteen vaiheeseen: sekä yhden henkilön välittömään kärsimykseen että kaikkien universaaliseen kärsimykseen. Jos ainoastaan ajattelisi kaikkia tuntevia olentoja harjoitus muodostuisi hyvin teoreettiseksi. Se ei koskaan pääsisi koskettamaan sydäntäsi. Toisaalta, jos työskentelisi pelkästään omansa tai jonkun muun fiksaation kimpussa siitä puuttuisi laaja näkemys. Se olisi liian kapea. Kun ottaa mukaan molemmat osat, harjoituksesta tulee toden tuntuinen ja aito; sillä on myös suunta ja päämäärä ja se antaa sinulle menetelmän toimia maailmassa kaikkien muiden kanssa.

 

Kaikki omat keskeneräiset karmiset asiat voidaan tuoda suoraan harjoituksen piiriin. Sinun itse asiassa pitäisi kutsua ne. Oletetaan, että olet keskellä kauheaa ihmissuhdetta: joka kerran kun joudut tuon tietyn henkilön kanssa tekemisiin, raivostut. Se on mitä hyödyllisintä tonglenin kannalta! Tai ehkä olet masentunut. Pääsit hädin tuskin ylös sängystä. Olet niin masentunut että suunnittelet viettäväsi sängyssä loppuelämäsi; olet pohtinut mahdollisuutta piiloutua sängyn alle. Se on hyvin hyödyllistä tonglenin kannalta. Tietyn fiksaation pitäisi olla todellinen, tämän kaltainen.

 

Ottakaamme toinen esimerkki. Oletpa muodollisesti tonglenin parissa tai juomassa kahvia, tässä tulee Martti, halusi, vihasi tai tietämättömyytesi kohde. Tahdot lyödä tai halata häntä, tai saatat toivoa, ettei häntä olisi. Sanokaamme että olet vihainen. Kohde on Martti ja tässä tulee myrkky: viha. Hengitä se sisään. Ajatuksena on kehittää sympatiaa omaa hämmennystäsi kohtaan. Menetelmän mukaan et syytä Marttia etkä myöskään itseäsi. Sen sijaan on vain vapautunut raivo – kuuma, musta ja raskas. Koe se niin täysin kuin voit. Hengitä suuttumus sisään; siirrä kohde; lakkaa ajattelemasta häntä. Hän oli tosiasiassa vain katalysaattori. Nyt viha on kokonaan omasi, käännä kaikki syytökset itseesi. Se vaatii paljon rohkeutta ja se on mitä loukkaavinta egon kannalta. Se itse asiassa tuhoaa koko egon rakennelman. Niinpä sinä hengität sisään.

 

Sitten hengität ulos myötäelämistä, rentoutuneisuutta ja avaruutta. Pienen pimeän tilanteen sijasta anna näille tunteille paljon tilaa. Uloshengitys on kuin koko jutun julki tuomista, ilmastointia, tuuletusta. Ulos hengittäminen on kuin avaisi käsivartensa ja vain olisi, raikkaassa ilmassa. Sitten hengität raivon taas sisään – sen mustan raskaan kuumuuden. Ja hengität ulos, tuulettaen kaiken, antaen paljon tilaa.

 

Se mitä tässä teet on ystävällisyyden osoittamista itseäsi kohtaan. Yksinkertaista. Et ajattele etkä filosofoi vaan vain hengität sisään hyvin todellisen kleshan (mielenmyrkyn). Omistat sen kokonaan ja sitten ilmastoit sen antamalla sille paljon tilaa ulos hengittäessä. Tämä itsessään on ällistyttävä harjoitus, vaikkei sitä jatkaisi sen pidemmälle, tässä vaiheessahan työskentelee vielä itsensä kanssa. Harjoituksen varsinainen kauneus on että se laajennetaan koskemaan muita.

 

Liioittelematta voi arvioida että kaksi miljoonaa tuntevaa olentoa tuntee samanlaista raivoa kuin sinä juuri samalla hetkellä. He kokevat sen aivan samoin kuin sinäkin. Heillä voi olla eri kohde mutta kohde ei ole tärkeä. Tärkeä on raivo sinänsä. Hengitä se sisääsi heiltä kaikilta, niin ettei heillä ole sitä enää. Se ei lisää omaa raivoasi lainkaan; se on vain raivoa, kiinnittyminen raivon tunteeseen, mikä saa aikaan niin paljon kärsimystä.

 

Joskus, tuolla hetkellä voit hiukan käsittää syitä siihen miksi on murhia ja raiskauksia, miksi soditaan, miksi ihmiset polttavat taloja, miksi maailmassa on niin paljon kurjuutta. Se tulee tuon raivon tunteesta ja sen mukaan toimimisesta sen sijaan että ilmastoisi tunteen sisäisesti. Se kääntyy vihaksi ja maailmaa saastuttavaksi kurjuudeksi joka jatkaa kärsimyksen ja turhautumisen noidankehää. Koska sinä tunnet raivoa, sen kautta pystyt ymmärtämään kaikkien tuntevien olentojen raivontunteita. Ensin työskentelet oman kleshasi kanssa ja sitten välittömästi laajennat sen ja hengität kaiken sisään.

 

Siinä vaiheessa, heti silloin ei enää ole kyse omasta tietystä taakastasi; on vain tuntevien olentojen raivo ja sinä sisällyt siihen. Hengität sen sisään ja hengität ulos tuulettumisen tunteen niin että kaikki tuntevat olennot voisivat kokea sen. Tätä sovelletaan kaikkeen mikä sinua vaivaa. Mitä enemmän se vaivaa, sitä tietoisempi tonglen harjoituksestasi muodostuu.

 

Asioilla, jotka todella tekevät meidät hulluiksi, on valtava energia. Siksi pelkäämme niitä. Oma ujoutemmekin voi olla sellainen asia; saatat olla niin ujo että pelkäät tervehtiä jotakuta, katsoa silmiin. Sen ylläpitämiseen menee paljon energiaa. Se on tapa pitää itseään koossa. Tonglen harjoituksessa sen voi ottaa kokonaan omakseen, olla syyttämättä ketään, ja tuulettaa sen uloshengityksellä. Sitten voi paremmin ymmärtää miksi jotkut muut huoneessa näyttävät niin synkiltä: ei siksi että he vihaisivat sinua vaan koska he ovat samalla tavoin ujoja eivätkä tahdo kohdata kenenkään kasvoja. Tällä tavoin tonglen on sekä itsensä kanssa ystävystymisen että myötätunnon harjoitus.

 

Näin harjoittelemalla myötätunto muita kohtaan kehittyy ja alkaa ymmärtää heitä entistä paremmin. Siinä mielessä oma tuskasi on astinlauta. Sydämesi kehittyy ja silloinkin kun joku loukkaa voi aidosti ymmärtää koko tilanteen koska näkee selvästi ihmisen taustan. Oivallat että voit auttaa pelkästään hengittämällä sisään muiden tuskan ja hengittämällä ulos sen ymmärtämisen. Tonglen siis alkaa välittömästä suhteesta tiettyyn yhteen kärsimykseen, omaan tai jonkun muun, joka auttaa sitten käsittämään että tämä kärsimys on universaalia ja me kaikki jaamme sen.

 

Melkein kaikki voivat aloittaa tonglen harjoituksen ajattelemalla jotakuta läheistä tai rakasta. On toisinaan helpompi ajatella lapsiaan kuin puolisoa tai vanhempia, joiden kanssa suhteet voivat olla monimutkaisempia. Elämässäsi on joitakin ihmisiä, joita rakastat hyvin suorasukaisesti: vanhuksia, sairaita tai pieniä lapsia tai henkilöitä jotka ovat olleet sinulle hyviä.

 

Ollessaan kahdeksan vuoden ikäinen Trungpa Rinpoche näki miten uliseva koiranpentu joutui hihkuvan ja nauravan väkijoukon kivittämäksi. Hän sanoi että sen jälkeen hänelle oli selvää miten tonglenia tehdään, hänen tarvitsi vain ajatella tuota koiraa ja hänen sydämensä alkoi pehmentyä heti. Siinä ei ollut mitään monimutkaista. Hän olisi tehnyt mitä tahansa hengittääkseen tuon eläimen kärsimyksen sisäänsä ja hengittääkseen ulos helpotuksen. Ajatus siis on aloittaa jostakin sellaisesta, jostain mikä liikuttaa sydäntä.

 

Ajattelet siis koiranpentua jota kivitetään ja joka kuolee tuskissaan ja hengität sen sisään. Sitten kyseessä ei enää olekaan pelkkä koiranpentu. Kyse on siitä että ymmärrät, että maailmassa on paljon koiria ja ihmisiä jotka kärsivät epäoikeudenmukaisesti. Laajennat harjoitusta välittömästi ja hengität sisään kaikkien niiden ihmisten kärsimykset, jotka kärsivät samalla tavoin kuin tuo eläin.

 

Aloitettuasi koiranpennusta, sedästäsi tai itsestäsi voit myös laajentaa asteittain yhä kauemmas. Jos olet alkanut toiveella tuoda helpotusta sisaresi masennukseen voit laajentaa sen kauemmas ja hengittää sisään sellaisten ihmisten masennusta, joihin sinulla on jokseenkin neutraali suhde, sellaisten jotka eivät ole kovin läheisiä ja jotka eivät myöskään nostata vihaasi tai pelkoasi. Hengität kaikkien noiden neutraalien ihmisten masennuksen sisääsi ja lähetät heille helpotusta. Sitten, vähitellen harjoitus siirtyy ihmisiin joita varsinaisesti vihaat, joita pidät vihamiehinäsi tai jotka ovat todella vahingoittaneet sinua. Tämä laajennus kehittyy harjoituksen myötä. Näitä asioita ei voi teeskennellä ja siksi aloitetaan sydäntä lähinnä olevista.

                            

Kun teet tonglen-harjoitusta paikanpäällä, silloin, kun jotain tapahtuu, hengitä vain sisään ja ulos ja ota tuskaa itseesi samalla kun lähetät ulos helpotusta ja tilan tuntua. Muodollisella mietiskelyistunnolla tonglen voidaan jakaa neljään vaiheeseen: 1. Avoimuuden välähdys. 2. Materiaalin tunnusteleminen: sisään hengitetään tummaa, raskasta ja kuumaa ja ulos valkoista, kevyttä ja viileää. 3. Pyritään helpottamaan tiettyä sydäntä lähellä olevaa yksittäistä kärsimystä. 4. Laajennetaan se toiveeksi auttaa jokaista.

 

Tärkeintä on saada käytännössä kosketus fiksaatioon ja mielenmyrkyn toimintaan itsessä. Se muuttaa muiden tilanteet itselle ymmärrettäviksi ja todellisiksi. Kun se muuttuu todelliseksi ja eläväksi, muista laajentaa se. Anna oman kokemuksesi olla astinlautana työskentelyyn maailmassa.

 

 

Muita bodhimieleen liittyviä opetuksia

Kotisivulle