Buddhan opetuksia äkkikuoleman äärellä

Khenpo Tsultrim Gyamtson puhe 20.9.2001 New Yorkin terrori-iskun jälkeen

 

Uskomattoman suuressa viisaudessasi ja myötätunnossasi

opetit aitoa dharmaa

hävittääksesi kaikki opinkappaleet.

Gautama, sinun edessäsi kumarran.

 

Tämä on kunnianosoitus Opettajalle, joka suuressa rakkaudessaan tuntevia olentoja kohtaan opettaa meille shravakayanaa, kuulijoiden kulkuneuvoa, pratyekabuddhayanaa, yksinäisten buddhien kulkuneuvoa ja mahayanaa, suurta kulkuneuvoa. Tämä kunnianosoituksen säe selittää syyn siihen, miksi me kumarramme.

 

Loistava Chandrakirti aloittaa kirjoituksensa 'Keskitien alku' osoittamalla kunnioitusta myötätunnolle. Myötätunnon ensimmäinen laji on tunteviin olentoihin itseensä kohdistuvaa. Chandrakirtin kunnianosoitus tälle ensimmäisen kaltaiselle myötätunnolle kuuluu seuraavasti:

 

Ensinnä, ajattelemalla ”minä” kiinnytään ”itseen,”

sitten, ajattelemalla ”tämä on minun,” takerrutaan tavaroihin.

Tuntevat olennot ovat voimattomia kuin myllyn rattaat virrassa –

kumarran näitä vaeltajia kohtaan tunnetulle myötätunnolle.

 

Tämä säkeistö opettaa, miten tärkeää on suhtautua myötätunnolla tunteviin olentoihin, jotka kärsivät siksi, että takertuvat uskoon itsen olemassaolosta. Koska se on niin tärkeää, Chandrakirti kumartaa tälle myötätunnolle.

 

Tämä säkeistö opettaa myös, että usko itseen on kaiken kärsimyksen syy; se on kaikkien olemassa olevien ongelmien syy. Siksi meidän täytyy jatkuvasti suhtautua myötätunnolla kaikkiin tämän universumin olentoihin, joka kärsivät koska uskovat itsen olemassaoloon.

 

Chandrakirti kirjoittaa:

Olennot ovat kuin kuu väreilevän veden pinnassa.

 

Tässä puhutaan myötätunnon toisesta ominaisuudesta, joka kohdistuu tuntevien olentojen pysymättömyyteen. Olennot muuttuvat hetki hetkeltä – mikään ei pysy samana heidän kannaltaan vaan kokemukset vaihtuvat hetkestä toiseen. Kaikki on täysin pysymätöntä, mutta he eivät oivalla sitä, ja asioiden pitäminen pysyvinä saa heidät kärsimään.

 

Koska olennot ovat kuin kuu joka väreilee jatkuvasti veden pinnalla, niin kaikki heidän vaikeutensa ja kärsimyksensäkin ovat täysin väliaikaisia. Sitä oivaltamatta he pitävät niitä kuitenkin pysyvinä ja se on se, mikä loppujen lopuksi aiheuttaa kärsimyksen.

 

Ellei onni koskaan muuttuisi kärsimykseksi, se ei aiheuttaisi kärsimystä, eikä meidän tarvitsisi mietiskellä pysymättömyyttä ollenkaan. Mutta koska on niin, että onni muuttuu kuin muuttuukin kärsimykseksi, ja itse asiassa luo kärsimystä, niin on mietiskeltävä myös onnen väliaikaisuutta. Kumpikin vaihtelee, eikä ole muusta erillinen.

 

Tuntevat olennot ovat kuin kuun kuvajainen, ei vain siksi että ne ovat pysymättömiä, vaan myös siltä kannalta että kuu, joka näyttää liikkuvan astiassa, ei todellisuudessa ole kuu ollenkaan. Se on vain kuvajainen jolla ei ole omaa sisäistä olemusmuotoa. Samalla tavoin tuntevat olennot eivät ole ainoastaan pysymättömiä, vaan myös epätodellisia. Ne ovat juuri niin kuin unissa ilmentyvät olennot. Tässä ilmaistaan kolmannenlainen myötätunto: myötätunto ilman viitekohtaa. Sitä kutsutaan näin, koska se keskittyy tuntevien olentojen tyhjyyteen. Olentojen luonto on se, että niillä ei ole mitään luontoa, ei mitään sisäistä olemusta, mutta ne eivät tiedä sitä, ja seurauksena omaan todelliseen olemassaoloonsa uskomisesta ne kärsivät. Me siis tunnemme myötätuntoa niitä kohtaan tästä syystä.

 

Mitä kärsimyksiä joku kokeekin unessa, miten kauheilta ne näyttävätkään, se kärsimys ja sen syy eivät todella ole olemassa. Niillä ei ole pienintäkään sisäistä olemusta. Ellei ihminen tiedä uneksivansa, hän kuitenkin uskoo kärsimyksen olevan todella olemassa ja se aiheuttaa hänelle tuskaa – siis tuo virhe. Samaten meidän täytyy tietää, että kärsivien olentojen kokemus ei ole todellinen, mutta he kärsivät, koska eivät tiedä sitä. Me tunnemme myötätuntoa heitä kohtaan, koska he eivät oivalla, että heidän kärsimyksensä ei ole todella olemassa. He pitävät sitä todellisena ja se saa heidät kärsimään. Se on kolmannenlaista myötätuntoa.

 

Lyhyesti, tuntevat olennot kärsivät siksi, että he takertuvat uskomukseen itsestä, he kärsivät koska uskovat, että asiat ovat pysyviä ja he kärsivät, koska pitävät asioita todella olemassa olevina. Kehitämme tuntevia olentoja kohtaan kolmenlaista myötätuntoa – tarvitsemme kaikki kolme – koska kärsimyksen syitä on kolme.

 

Laulussaan ”Kymmenen asiaa joiden kaltaista on”, joogien valtias Milarepa laulaa:

Myötätunnon ryöpytessä sydämeni syvyydestä

Kolmen maailman olennot näyttävät roihuavan liekeissä

 

Viime viikon tapahtumissa Amerikassa, kun kaksi pilvenpiirtäjää roihusi liekeissä, meillä on selkeä esimerkki siitä miten paljon myötätuntoa meissä syntyi niitä ihmisiä kohtaan, joiden täytyi kärsiä palavien rakennusten sisällä, niitä ihmisiä, jotka koettivat paeta roikkumalla ikkunoiden ulkopuolella. Tämä on esimerkki myötätunnosta, jota Milarepa tuntee kaikkia tuntevia olentoja kohtaan.

 

Mahamudran pyrkimysrukouksessa kolmas Karmapa Rangjung Dorje rukoilee:

Vaikka olennot ovat luonnoltaan aina olleet buddhia,

sitä oivaltamatta he vaeltavat loputtomasti samsarassa.

Syntyköön meissä kestämättömän voimakas myötätunto

tuntevia olentoja kohtaan, joiden kärsimyksellä ei ole rajoja.

 

”Olennot ovat luonnoltaan aina olleet buddhia” – se kuvaa sitä miten jokaisen tuntevan olennon mielen todellinen luonto on buddhaluonnon valaistunut olemus. Se on täydellisen puhtauden buddha, oikea aito buddha – todellinen buddha on jokaisen olennon mielen todellinen luonto. Tuntevat olennot eivät tiedä sitä ja koska he eivät oivalla oman mielensä luontoa, he kärsivät loputtomasti, keskeytyksettä, samsarassa. Tämä on toive siitä, että meissä syntyisi niin suuri ja voimakas myötätunto että sitä on vaikea kestää, niitä olentoja kohtaan jotka kärsivät siksi, että eivät oivalla omaa valaistunutta luontoaan.

 

Rukous jatkuu:

Tämä kestämättömän voimakas myötätunto säteilee lakkaamatonta rakkautta

ja niin tehdessään sen olemuksen tyhjyys loistaa paljaana.

Älkäämme koskaan jättäkö tätä ykseyden virheetöntä ja ylvästä polkua,

mietiskelkäämme sitä päivin ja öin.

 

Kun meissä syntyy niin suuri myötätunto, ettemme kestä sen voimaa, se säteilee lakkaamatonta rakkautta kaikille olennoille, ja sen olemus on tyhjyyttä. Tässä tyhjyys viittaa mielen todelliseen luontoon, sen säteilevään kirkkauteen. Tämän kestämättömän myötätunnon synnyttäminen itsessä ja lepääminen tasapainoisesti sen säteilevässä kirkkaudessa – joka on myötätunnon todellinen olemus – on rakkauden ja tyhjyyden polku yhdistyneinä, tyhjyys ja myötätunto yhdistyneinä.

 

Seitsemän kohdan mielenharjoituksessa sanotaan:

Harjoita lähettämistä ja vastaanottamista vuorotellen

anna niiden ratsastaa hengityksellä 

 

Harjoittaakseen tongleniä (”lähettäminen ja vastaanottaminen”) täytyy ensin synnyttää hyvin voimakas myötätunto. Kun tunnemme kestämätöntä myötätuntoa muita kohtaan, lähetämme kaiken onnellisuutemme kaikille heille ja otamme kaiken heidän kärsimyksensä vaihdossa. Annamme näiden kahden vaihdella ulos- ja sisään hengityksen tahdissa.

 

Mahamudra pyrkimysrukouksen viimeinen säkeistö kuuluu:

”Voittajien ja heidän perillistensä suuren myötätunnon voimasta,

ja kaiken sen tahrattoman hyveen voimasta mitä on,

toteutukoot omani ja kaikkien tuntevien olentojen

täysin puhtaat toivomusrukoukset täydellisesti!

 

Tässä säkeistössä rukoillaan, että kaikki aikaisemmat pyyntömme toteutuisivat. Jotta niin tapahtuisi, käännymme voittoisien buddhien puoleen ja kaikkien heidän perillistensä, bodhisattvojen kymmenessä ilmansuunnassa: sen suuren myötätunnon ja rakkauden voimalla, joka kaikissa näissä valaistuneissa olennoissa ruumiillistuu ja myös omien ansiokkaiden myönteisten tekojemme kuten anteliaisuuden voimalla, toteutukoot omani ja kaikkien olentojen täysin puhtaat pyyntörukoukset täydellisesti. Minkälainen on puhdas pyyntörukous? Se tarkoittaa sen rukoilemista, että olennot olisivat vapaat kärsimyksestä. Se tarkoittaa sen rukoilemista, että olennoilla olisi loistava onni. Täyttykööt kaikki nämä rukoukset täydellisesti.

 

Buddhalaisessa mahayana perinteessä tarvitaan sellainen myötätunto jotta saavuttaisi valaistuneen tilan. Myötätuntoa tarvitaan myös, jotta maailma olisi onnellinen paikka. Jos haluamme, että maailma olisi sellainen, meidän täytyy kehittää myötätuntoa. Jos alkaa kehittämällä rakkautta ja myötätuntoa, mitä tapahtuu kun sen täydellistää, kun siitä tulee absoluuttista? Buddhalaisessa perinteessä sitä kutsutaan valaistumiseksi.

 

Onko teillä kysymyksiä?

 

K: Onko mahdollista että hyvin voimakas myötätunto aiheuttaa itselle kärsimystä?

 

Rinpoche: Sellaisella kärsimyksellä, jota koemme kestämättömän voimakkaan myötätunnon seurauksena, ei ole kärsimyksen ominaispiirteitä, koska se on valaistumisen syy. Se on ansion kerääntymisen aihe. Joten synnyttää itsessään sellainen myötätunnon tunne joka aiheuttaa kärsimystä – bodhisattvat pitävät siitä! He ovat tyytyväisiä sentyyppisestä tunteesta, koska se auttaa heitä valaistumaan. Itse asiassa, jos pystymme kokemaan kärsimystä ihan vain mietiskelemällä myötätuntoa kärsiviä olentoja kohtaan, niin millaista mahtaakaan olla niillä, jotka kärsivät oikeasti. Jos pelkällä meditaatiolla saa itsensä tuntemaan kärsimystä, entä sitten henkilö joka oikeasti kokee sitä? Kun ajattelee niin, myötätunto kasvaa entisestään.

 

Kun katsoo televisiosta World Trade Centerin tapahtumia ja näkee ihmiset ja heidän tuskansa ja se saa myötäkärsimään, niin miltä mahtoi tuntua niistä jotka todella kokivat sen. Ajattele ihmisiä, jotka kuvanauha näyttää kiipeämässä ulos ikkunasta sadannessa kerroksessa koska liekit olivat niin kuumat, etteivät he voineet jäädä sisään. Heillä ei ollut kerta kaikkiaan mitään vaihtoehtoa. Jos se saa meidät tuntemaan olomme pahalta, ajattele miltä tuntui heistä jotka sen kokivat. Vaikka se oli kauhea paikka, se kuitenkin kesti vain muutamia minuutteja ja sitten se oli loppu. Helvettimaailmoissa olennot kokevat liekeissä palamisen tuskaa uskomattoman pitkiä aikoja ilman taukoa. Tällä tavoin meidän täytyy laajentaa myötätuntoamme. Ei ole oikein tuntea myötätuntoa vain yhtä olentoryhmää kohtaan. Sitä täytyy laajentaa.

 

K: Kun tuntee myötätuntoa tällä tavoin, tuntuu surulliselta ja voimattomalta ja rohkeus pettää. Miten toimia?

 

Rinpoche: Kun tuntee niin, täytyy muistaa, että kärsimys on ohimenevää, eikä se vaikuta mielen todelliseen luontoon. Koska kaikkien tuntevien olentojen mielen todellinen luonto on buddhaluonto, niin jopa sellaisen kärsimyksen läpikäyneet ihmiset voivat syntyä uudelleen ihmisiksi, harjoittaa dharmaa ja saavuttaa täydellisen valaistumisen. Tämä on buddhalaista perinnettä, joka perustuu kärsimyksen todellisuuteen, siihen ettei se kestä ikuisesti ja siihen, ettei sitä ole mielen todellisessa luonnossa. Mielen todellinen luonto on säteilevä kirkkaus, täysin virheetön.

 

Voimme nähdä esimerkkejä omassa historiassamme siitä, miten asiat ovat muuttuneet. On aikoja jolloin kokonaiset kansakunnat vihaavat toisiaan ja pitävät kumpikin itseään toistensa katkerina vihollisina. Silloin he tuhoavat kaiken maan, monet kuolevat ja on paljon kärsimystä. Sitten se muuttuu ja maat ystävystyvät, ne jotka kärsivät muuttuvat onnellisiksi ja tuhottu maa muuttuu hyvinvoivaksi, koska kärsimys ei ole todellista eikä viha oikeasti olemassa. Siksi asiat voivat muuttua ja vihollisista tulla ystäviä. Kun näemme esimerkkejä tästä historiassamme, meillä ei ole syytä epätoivoon.

 

On ollut maita, joiden sotiessa ihmiset vihastuivat niin suuresti ja kietoutuivat itsekkyyteen, että sotilaat heittäytyivät itsemurhiin tappaakseen vihollisensa. Tänään nuo maat harjoittavat hyväntekeväisyyttä ja auttavat monia. Ne ovat siis muuttuneet vihollisuuden äärimmäisyydestä muun maailman auttajiksi. Se todistaa että tilanteet voivat muuttua.

 

Koska mielen todellinen luonto on säteilevää kirkkautta, muutos on mahdollinen. Hyvin vihaiset ihmiset voivat mietiskellä rakkautta ja muuttua rakastaviksi. Tietämättömyyden pimeyteen takertuneet voivat oppia tien ja heidät tietonsa aina vain selkiytyy. Muutos on mahdollinen – koko ympäristön muuttaminen Puhtaaksi maaksi on mahdollista. Siinä maassa asuvien olentojen muuttaminen mies- ja naispuolisiksi bodhisattvoiksi, jotka ovat täynnä myötätuntoa, on mahdollista, ja oman mielen muuttaminen viisaudeksi on mahdollista. Tämä on se muutos, jota mahayanassa kuvataan ja tämä on tie – mahayanan tie on muutoksen tie. Mitä enemmän siitä vakuuttuu sitä selvemmin huomaa, että nämä väliaikaiset kärsimyksen tilat ovat juuri sitä – ainoastaan väliaikaisia. Ne eivät ole asioiden todellinen luonto – ne ovat väliaikaisia ja ne voivat muuttua nopeasti.

 

Mahayanassa selitetään, että kymmenen ilmansuuntaa ovat täynnä buddhamaailmoja. Ne ilmentyvät silloin kun tunteva olento puhdistaa oman mielensä – muuttaa mielensä jaloksi ja hyväksi. Silloin tämä nimenomainen maailma ilmenee puhtaana maana, ja se on ihana kokemus!

 

Päätämme lausumalla lopetussäkeet kolmesti:

 

Kymmenessä ilmansuunnassa olevien Voittajien

ja heidän perillistensä suuren myötätunnon voimasta

ja kaiken olemassa olevan tahrattoman hyvyyden voimasta

toteutukoot omani ja kaikkien tuntevien olentojen

täysin puhtaat toivomusrukoukset kokonaan!

 

Lähde: Nalandabodhi

 

kotisivulle