Ken Holmes:

Khenpo Troru Tsenam, Tara-Rokpan asiantuntijalääkäri
 

 

Elämäkerta
yleistä
nuoruus

vankilaan
tiibetiläinen lääketiede herää eloon nyky-Tiibetissä

 

Haastattelu

aiheina mm.

- sairauden syyt
- myötätunnon tärkeys diagnoosin teossa
- ruokavalion merkitys terveyteen
- miten mieli vaikuttaa kehoon
- elohopealääkkeet

- tiibetiläinen lääketiede Tiibetissä tänään

 

 

 

 

 

 

 

Khenpo Troru Tsenam Rinpoche
Skotlannissa 1996

 

Professori Troru Tsenamin elämässä kuvastuvat Tiibetin kohtalot 1900-luvulla: sen loistava perintö, katastrofit ja toivo eloonjäämisestä hajallaan ympäri maailmaa. Professori Tsenam on elävä legenda, pieni, kurttuinen ja erittäin kestävänoloinen hahmo, joka lähestyy 70. ikävuottaan. Hän on terävä-älyinen ja tiibetiläisen lääketieteen kävelevä tietosanakirja, joka hallitsee tämän alan luultavasti paremmin kuin kukaan muu. Hän hallitsee myös monta muuta perinteisen tiibetiläisen kulttuurin alaa kuten runouden ja metafysiikan, ja ennen vuotta 1959, jolloin Kiina valtasi Tiibetin, hänellä oli useita oppituoleja buddhalaisissa luostariyliopistoissa. Nykykiinan akateemisessa järjestelmässä hänellä on kaksi oppituolia. Khenpo Tsenam on ollut avainasemassa, kun perinteistä tiibetiläistä lääketiedettä on alettu uudelleen käyttää Tiibetissä ja hän on omistanut elämänsä siihen, että mahdollisimman paljon tästä ainutlaatuisesta tiedosta voitaisiin siirtää nuorelle tiibetiläiselle lääkärisukupolvelle.

 

Khenpo Tsenamia kunnioitetaan syvästi hänen oppineisuutensa takia ja sen tähden, mitä hän on tehnyt tiibetiläisen lääketieteen hyväksi, mutta hän myös säteilee huolenpitoa ja parantavaa voimaa. Eräs tiibetiläinen lääkäri kommentoi asiaa sanomalla, että hän ja Khenpo Tsenam voivat määrätä potilaalle aivan samat lääkkeet, mutta jotenkin niillä on suurempi vaikutus, kun mestari on määrännyt ne. Hänessä on epäilemättä jotain erityislaatuista, hän on bodhisattva ja muut aistivat sen. Tämä ei ole pelkästään subjektiivinen arvio, vaan havainto lääkärimunkista, joka jälleensyntyi maailmaan, jossa tiibetiläiseltä lääketieteeltä riistettiin sen uskonnolliset yhteydet vuosikymmeniksi ja se alennettiin pelkästään materialistiseksi tieteeksi. Parantamisen psyykkinen aspekti, jota buddhalaisuus uskontona edustaa, oli elävä osa tiibetiläistä lääketiedettä, ja nyt se on vihdoin uudelleen liitetty lääketieteen oppiaineisiin Tiibetissä.

 

Nuoruus

 

Khenpo Tsenam syntyi vuonna 1928 Dergessä Khamin maakunnassa. Vuosina 1933-43 hän eli munkkina Trorun luostarissa, oppi lukemaan ja kirjoittamaan sekä sai ohjausta rituaaleissa. Luostarin apotti opetti hänelle buddhalaisten valojen sisällön ja kagyu-perinteen syvällisimmät meditaatiomenetelmät. Hän opiskeli Naropan kuutta joogaa ja mahamudraa, joka paljastaa mielen todellisen luonnon. Hän opi kielioppia ja kirjallisuutta sekä elementteihin ja planeettojen liikkeisiin perustuvaa astrologiaa.

 

Vuosina 1943-46 hän teki pyhiinvaelusmatkan Lhasan kautta Intiaan, Bhutaniin ja Sikkimiin. Eräs hänen matkakumppaneistaan, Katokin luostarin johtaja pyysi häntä jatkamaan opintojaan Katokin suuressa ja tunnetussa luostarissa Itä-Tiibetissä.

 

Katokin luostariyliopistossa Khenpo Tsenam opiskeli viisi vuotta lääketiedettä ja buddhalaisuutta. Hän sai opetusta sekä nyingma- että kagyu-perinteissä ja oli yksi harvoista, joiden haltuun uskottiin perimätieto elohopean myrkyttömäksi tekemisestä.

 

Tiibetiläisen lääketieteen uskonnollinen puoli liittyi opetuksiin, jotka periytyivät Buddhalta Lääkäribuddhan aspektissa. Lääkekasvien keräily, lääkkeiden valmistaminen ja jakelu tehtiin rukousten saattelemana puoliuskonnollisena seremoniana. Jos lääkkeet eivät auttaneet, tehtiin seremonioita parannustarkoituksessa. Luostarit säilyttivät ihmiseen ja luontoon liittyvää tietoa ja se tuli hallita polulla täydelliseen viisauteen.

 

Nuori ja lahjakas Troru Tsenam omaksui asiat hyvin nopeasti ja lisäsi niihin joskus yksityiskohtia, joita kukaan ei ollut hänelle opettanut. Hänen opettajansa kunnioittivatkin häntä oppineena uudelleensyntyneenä. Kolmas Shertse Rinpoche vahvisti hänen olevan Bu.sTon.Pa -nimisen tiibetiläisen mestarin ilmestyskeho. Hän sai Katokissa arvonimen viiden oppiaineen professori (khenpo). Shertse Rinpoche piti hänet Katokissa huolimatta siitä, että useat luostarit pyysivät häntä opettajakseen, ja näin hän sai tilaisuuden jatko-opintoihin vierailevien opettajien johdolla. Vuonna 1956 levottomuudet saivat hänet palaamaan Trorun luostarin johtajaksi, ja niin hän sai nimen Khenpo Troru Tsenam. Kolmen vuoden ajan hän vastasi 30 tulkun ja noin 200 munkin opinnoista.

 

Vankilaan

 

Vuonna 1959 kiinalaiset sulkivat Tiibetin luostarit ja uskonnon harjoitus loppui. Ne lamat, jotka eivät paenneet ulkomaille, joutuivat piiloutumaan. Kahden vuoden kuluttua Khenpo Tsenam kuitenkin vangittiin ja lähetettiin Pomin alueelle kärsimään rangaistusta korkeasta asemastaan kymmeneksi vuodeksi.

 

Vankila oli ankara paikka niin fyysisesti kuin psyykkisesti, joskin Khenpo Tsenam muistelee jaksoa myönteisyydellä. "Näin, kuinka ne, jotka masentuivat, lisäsivät taakkaansa psyykkisillä paineilla. Onnistuin pysymään rauhallisena ja buddhalaisena ymmärsin, että kaikki elämän tilanteet ovat kehitysmahdollisuuksia. Yritin lohduttaa vankitovereitani, monet heistä olivat lahjakkaita nuoria, joiden koulutus oli kesken. Tein voitavani opettaakseni heille jotakin siitä, mitä tiesin."

 

Opetus tapahtui salaa yöaikaan. Oppilaiden toiveiden mukaan khenpo opetti lukemista ja kirjoittamista, kielioppia, etiikkaa, filosofiaa ja muita aineita. Hän näki erityistä vaivaa opettaakseen nuoria tulkuja, jotka olivat vangittuina tuossa samassa paikassa. Hän kirjoitti myös muistiinpanoja kaikesta, mitä oli oppinut, mutta paperiliuskat löydettiin ja tuhottiin.

 

Pomi oli työleiri, ei suljettu vankila, ja niin Khenpo Tsenam pääsi keräämään ympäristön lääkeyrttejä, joiden avulla hän auttoi sairaita vankitovereitaan. Hänestä oli yhä enemmän hyötyä lääkärinä, ja vuonna 1971 hänet vapautettiin. Viranomaiset jopa pyysivät häneltä anteeksi ja sanoivat, että hänet oli vangittu, koska häntä luultiin lamaksi, mutta hänhän onkin lääkäri, josta on hyötyä muille.

 

Khenpo Tsenam jatkoi lääkärinä Pomissa pienellä terveysasemalla ja valmisti yrtti- ja mineraalipohjaisia lääkkeitä paikallisista aineksista. Monia perinteisiä sekoituksia hän ei voinut tehdä, koska niiden aineksiin tarvittiin osia kauempaa, jopa muista maista. Hän pystyi kuitenkin auttamaan 10000 potilasta vuosittain ja hänen maineensa kasvoi.

 

Tiibetiläinen lääketiede herää eloon nyky-Tiibetissä

 

Vuosina 1977 - 1981 oli poliittisesti vapaampi aika, jolloin tiibetiläinen kulttuuri sai uudelleen jalansijaa. Khenpo Tsenam matkusti silloin Dergeen ja muihin paikkoihin Khamin maakunnassa ja solmi suhteita lääkäreihin Lhasassa. Dergen painotalosta hän löysi Tai Situpan tekstin, joka käsitteli elohopean myrkyttömäksi tekemistä. Hän välitti monimutkaiset kemialliset ohjeet oppilailleen ja elohopeapohjaisia lääkkeitä voitiin jälleen alkaa valmistaa Dergessä, Chinghaissa, Siningissä ja muuallakin. Tämän raaka-aineen löydyttyä voitiin taas tehdä "kallisarvoisia pillereitä" rinchen rilbu, joiden muina ainesosina oli jauhettuja jalokiviä ja yrttejä.

 

Vuonna 1981 paikallisviranomaisten pyynnöstä Khenpo Tsenam ryhtyi uudistamaan Lhasan astrologis-lääketieteellistä opinahjoa (Lhasa Mentsikang). Pienestä rakennuksesta on kasvanut suuri koululaitos ja sairaala, jossa on noin tuhat työntekijää ja lääketehdas.

 

Seuraavaksi Khenpo Tsenam perusti yliopistotasoisen oppilaitoksen, jossa valmistetaan myös lääkkeitä sekä hoidetaan potilaita. Siellä koulutetaan akateemisesti satoja tiibetiläisen lääketieteen asiantuntijalääkäreitä, joilla on myös nykyaikaisen länsimaisen lääketieteen tuntemus. Vuonna 1997 perustettiin kaksi tutkimusyksikköä, joiden tehtävä on tutkia, miten tiibetiläisin menetelmin voitaisiin auttaa nykymaailmaa vaivaavien tautien hoidossa.

 

Tiibetiläisten menetelmien tehokkuus ja halpuus on vakuuttanut kiinalaiset viranomaiset ja tiibetiläiset lääkärit tunnistetaan päteviksi viisiasteisella asteikolla. Koulutus, harjoittelu ja tutkimukselliset näytöt vaikuttavat arvoasemaan. Khenpo Troru Tsenam on yksi harvoista tiibetiläisistä lääkäreistä, jolla on korkein viidennen asteen pätevyys.

 

Khenpo Tsenam johtaa Lhasan lääketieteellistä keskusta ja hänellä on professuuri Kiinan edistyneiden buddhalaisten opintojen keskuksessa. Hän on toimittanut tiibetiläistä lääketiedettä käsittelevän osan kiinalaiseen lääketieteen tietosanakirjaan ja kirjoittanut useita kirjoja ja artikkeleita.

 

Vuonna 1994 Khenpo Tsenam vieraili Skotlannissa Kagyu Samye Lingin keskuksessa, ja vierailun yhteydessä perustettiin ROKPA-säätiön alainen Tara-Rokpa tiibetiläisen lääketieteen opisto. Sillä on yhteydet Lhasan lääketieteelliseen keskukseen ja se on ensimmäinen laatuaan lännessä. Khenpo Tsenam avasi opiston virallisesti ja antoi siellä opetusta ensimmäisen kuukauden ajan yhdessä Lhasan keskuksen apulaisprofessorin, tri Sönam Chimen ja Pekingin kansallisuuksien instituutissa työskentelevän tri Thubten Phuntsogin kanssa.

 

Khenpo Troru Tsenam kuoli lokakuussa 2004 Tiibetissä. Hänen muistokseen  voimme tehdä Amitabha- ja Medicine Buddha -pujia. Kuoltuaan hengellisesti kehittyneet olennot kuten Khenpo Troru Tsenam, joka omisti elämänsä kokonaan muiden hyödyksi, eivät tarvitse meidän apuamme. Seremoniat ja rukoukset ovat sen tähden, että ne auttavat meitä keräämään hengellistä ansiota  ja samalla voimme pyytää tätä opettajaa pian palaamaan keskuuteemme.

 

 

Khenpo Troru Tsenamin haastattelu

 

Kysymys (Ken Holmes): Kertoisitteko meille tiibetiläisen lääketieteen historiasta ja alkuperästä?

Khenpo Troru Tsenam: Tiibetiläisen lääketieteen juuret ovat Tiibetin maaperässä, aikojen kuluessa hankitussa kokemuksessa ja käsityötaidossa. Tiibetiläiset ovat aina eläneet lähellä luontoa ja olleet omavaraisia. Kahden viimeisen vuosituhannen aikana muiden maiden ja sivilisaatioiden lääketieteellinen ymmärrys on myös suodattunut Tiibetiin.

 

Tiibetiläisen lääketieteen parantaviin vesiin virtaa kolme päävirtaa. Kaukaisin virta alkaa lumivuorilta, Tiibetistä itsestään. Siihen yhtyy kaksi muuta: kiinalainen lääketiede ja intialainen ayurveda. Lhasan lääketieteellisen keskuksen merkki kuvaa näitä tiedonsiirtoja.

 

Neliosainen lääketieteen oppikirja, rgyud.bzhi, on teos jossa tietoa on säilytetty viimeiset tuhat vuotta. Perimyslinja on säilynyt vainoista huolimatta myös henkilöltä toiselle siirtyneenä elävänä perimätietona, josta voidaan olla ylpeitä.

 

Kysymys: Tiibetiläisen lääketieteen saavutuksista tiedetään lännessä hyvin vähän. Kertoisitteko niistä?

KTT: Elävän perinteen avulla on hoidettu ihmisiä viidessä kuningaskunnassa, joita kutsuttiin yhteisellä nimellä Tiibetiksi ja sen ulkopuolella naapurivaltioissa kuten Bhutanissa, Sikkimissä, Ladakhissa, Mongoliassa, Sinkiangissa ja muualla. Koko Aasia tunsi Tiibetin lääkkeiden maana ja tiibetiläinen lääketiede on epäilemättä yksi maailman vanhimmista ja syvällisimmistä lääketieteellisistä järjestelmistä, jolla on paljon annettavaa ihmiskunnalle terveydenhoidon ja parantamisen aloilla. Se ei ole vain kansallista lääkitsemisen kansanperimää muiden joukossa, vaan se on ollut laaja täydellinen tieteenala, jolla on harvinaisen tehokkaat diagnoosimenetelmät ja suuri määrä hoitomuotoja paastoista elämäntapaohjeisiin, lääkkeisiin ja ulkoisiin hoitoihin. Minusta sille ei löydy vertaa.

 

Mielipiteeni vahvistui, kun tapasin ihmisiä maissa, joissa nykyaikaiset tieteelliset hoitomuodot ovat käytössä, ja joissa kuitenkin tutkittiin vanhoja tiibetiläisiä menetelmiä. Esimerkiksi Japanissa kiinnostus on suurta. Vierailin myös Unkarissa, jossa lääkärit olivat omaksuneet lääketieteemme periaatteita ja arvostivat niitä suuresti. Se on minusta todiste, että tiibetiläinen järjestelmä sisältää syvällistä tietoa ihmiskehosta ja mielestä, ja että muidenkin kulttuurien edustajat tunnistavat sen intuitiivisesti.

 

Kysymys: Tiibetissä on tapahtunut valtavia muutoksia 35 vuoden aikana. Onko tiibetiläinen lääketiede vielä olemassa sellaisena kuin se perinteellisesti oli?

KTT: Tiibetiläistä lääketiedettä opetetaan ja harjoitetaan paljolti samalla tavalla kuin aina ennenkin. Laatu on hieman heikentynyt, määrää on vaikea arvioida. Sairaalat ja klinikat ovat nykyaikaa, ennen lääketiedettä opiskeltiin ja harjoitettiin luostareissa ja sen lisäksi oli yksityisiä lääkäreitä. Oppipoikasopimukset ja suvuissa periytyvä ammatti takasivat jatkuvuuden.

 

Lääkkeiden aineksina käytettiin yli 3000 erilaista yrttiä, joita sekoitettiin kivennäisaineksiin ja eläinperäisiin aineksiin. Yhdessä lääkkeessä oli yleensä 8, 15, 30 tai jopa 100 eri ainesosaa. Lääkärit saivat osan aineksista lähiympäristöstä ja kauppiaat kuljettivat niitä kauempaa. Lääkintätaito yhdistettiin korkeaan moraaliin, myötätuntoiseen ja epäitsekkääseen asenteeseen.

 

Kysymys: Viittaatteko buddhalaiseen etiikkaan?

KTT: Kyllä. Läpi vuosisatojen lääkärin eettisenä ohjeena oli bodhisattva-ihanne, henkilö, jota inspiroi buddhalainen motivaatio vapauttaa kaikki olennot kärsimyksestä. Mahayana buddhalaisuus opettaa, miten pitää mieli puhtaana ja epäitsekkäänä ja miten pyrkiä toimimaan täydellisyyttä tavoitellen. On täydellinen anteliaisuus, täydellinen itsekuri, täydellinen kestävyys, täydellinen ahkeruus, täydellinen mietiskely ja täydellinen viisaus. Lääketiedettä harjoitetaan pitäen tämä mielessä.

 

Niin kauan kuin on olentoja, joilla on fyysinen ruumis joka kokee kärsimystä, eräs jaloimmista ammateista on lääkärin ammatti, jotta tuota kärsimystä lievitettäisiin. Niin moni buddhalainen teksti sanoo, että bodhisattvan kaikki ominaisuudet voidaan kuvata yhdellä sanalla, se on myötätunto, ja myötätunto on parantamisessa keskeistä.

 

Myötätunto on perinteisesti ymmärretty Tiibetissä ominaisuutena, johon kuuluu ihmismielen huolellinen ja taitava muuttaminen hienostuneeksi. Parantamisessa se ei myöskään ole lääkärin mieleen juurrutettu subjektiivinen käsitys rakkaudesta vaan selkeää tietoisuutta, avoimuutta ja herkkyyttä aistia, mitä potilaalle kuuluu. Siksi sanotaan, että myötätunto on erottamaton viisaudesta. Lääkäri tuntee potilaansa kehon ja mielen mahdollisimman hyvin, ei vain hoidon hetkellä, vaan muulloinkin.

 

Kysymys: Kertoisitteko lisää siitä, miten lääkärin viisaus ilmenee ja miten tiibetiläiset ymmärtävät terveyden ja sairauden?

KTT: Eräs asia, missä viisautta tarvitaan on diagnoosin tekeminen. On osattava jäljittää kolmen biodynaamisen tekijän väliset suhteet ja saatava selville mikä tekijä on joutunut epätasapainoon. Ne edustavat elementtien vuorovaikutusta, ja jotta voisi ymmärtää niitä, on ymmärrettävä, miten ne muuttuvat potilaan eri elämäntilanteissa ja vuodenaikoina. Ruokavaliokin vaikuttaa niihin. Kaikki on peruselementtien ilmentymää, siis maan, veden, tulen, ilman ja avaruuden. On myös toinen elementteihin liittyvä kuvaus: puu, tuli, maa, metalli ja vesi. On oltava koulutusta ja kokemusta, jotta voisi ymmärtää niitä.

 

Kysymys: Selittäisittekö ne tässä yksinkertaistettuina?

KTT: Elementit ovat olemassa monella eri tasolla ja ne ilmentyvät eri tavoin tasosta riippuen. Maa on asioiden aineellinen ominaisuus - kiinteys, paino, rakenne jne. Ihmiskehossa siihen kuuluvat liha ja luut. Vesi on sitova elementti aineen hiukkasten välillä ja sillä on voiteleva ominaisuus. Kehon nesteet ja koossa pysyminen liittyvät veteen. Tuli merkitsee aineen muuttumista ja kypsymistä. Kehossa se on fyysistä lämpöä, ruoansulatus ym. Tuuli on liikkeen dynaamisuutta, hapen kiertoa verisuonistossa ja hermoston impulsseja. Tilaelementti antaa muille elementeille ulottuvuudet, joissa toimia, kehossa sitä vastaavat kaikki ruumiin aukot ja ontelot.

 

Elementit kehossa ja sen ulkopuolella vaikuttavat jatkuvasti toisiinsa. Ravinnon sulattaminen ja hengittäminen ovat tätä vuorovaikutusta, samoin aistivaikutelmat ja niiden perusteella tuotetut reaktiot. Maailma, jonka koemme aisteillamme, koostuu elementeistä ja itsekin koostumme niistä. Kun vuorovaikutuksessa on häiriö, otetaan lääkettä, joka korjaa tilanteen. Myös ruokavalioon liittyvät ohjeet ovat tärkeä osa terveyden palauttamista. Käytämme ulottuvillamme olevia voimavaroja sopusoinnun luomiseen. Jos yhdestä elementistä on puutetta, se voidaan korjata lisäämällä sitä ruokavalioon tai muuten ympäristöön. Jos jotain on liikaa, sitä vähennetään ruoassa, ympäristössä tai käyttäytymisessä.

 

Kysymys: Onko sairaus aina yhtä kuin sattumanvarainen epätasapaino?

KTT: Elementit ja kolme biodynaamista tekijää ovat välittömiä sairauden syitä ja liittyvät ruokavalioon, elämäntapaan ja henkilön käyttäytymismalleihin. Sen lisäksi on psykosomaattisia sairauden syitä:

a) kaukainen syy sairauteen voi olla ihmisen erkaantuminen mielensä sisäisestä puhtaudesta.

b) pitkän aikavälin syy voi olla tässä tai aikaisemmissa elämissä koettu taipumus vahvoihin tunteisiin, sellaisiin kuin halu ja viha.

c) lähimenneisyyteen liittyvä tunne-elämä.

 

Tämä on vain välähdys ihmisen monimutkaiseen rakenteeseen tiibetiläisestä näkökulmasta. Käytännössä, kun sairautta hoidetaan mieltä ja ruumista kohdellaan toisinaan jokseenkin erillisinä, usein ne ovat erottamattomat ja useimmiten niiden välillä on hyvin voimakas riippuvuussuhde.
 

Kysymys: Ruokavalio, lisäaineet ja vitamiinit ovat meidän arkipäiväämme. Pidetäänkö niistä Tiibetissä melua?

KTT: Psykosomaattisten ja ympäristöön liittyvien syiden lisäksi terveyteen vaikuttaa aineenvaihdunnan vilkkaus. Tiibetiläisittäin aineenvaihdunnassa erotetaan seitsenkertainen kierto.

 

Nauttimamme ruoka, juoma ja hengitysilma käyvät läpi seitsemän muodonmuutosta kehossa tuottaakseen elämänvoimaa. Joka vaiheessa syntyy myös jätettä, kuona-aineita, jotka täytyy poistaa kehosta. Tässä prosessissa on mukana suurin osa elintoimintoja säätelevistä järjestelmistä ja elimistä. Kun niihin tulee vika, se on sairauden syy ja mitä kauemmin jokin elin toimii vajavaisesti, sitä vakavammat seuraukset siitä saattaa olla. On itse asiassa hämmästyttävää, miten monen sairauden syy liittyy aineenvaihduntaan ja sitä kautta ruokavalioon. Seitsenkertaisessa prosessissa ruoansulatus kuuluu ensimmäisiin vaiheisiin, ja ellei saatavilla ole sopivia ravinteita, prosessin loppuosa häiriintyy. Koetamme siis jäljittää pitkään kestäneet puutostilat ja yliannostukset ravinteiden saannissa ja tasapainottaa niitä mahdollisimman paljon potilaan ruokavaliossa.


Kysymys: Lääkärin täytyy siis tutkia runsaasti taustatietoja?

KTT: Näin on. Palatakseni myötätuntoon, lääkärin täytyy saada tarkkaan selville, mikä potilasta oikein vaivaa, ottamalla kaikki edellä mainitut tekijät huomioon. Myötätunto on tunneherkkyyttä, ja ilman sitä lääkäri tunnistaa vain oireet. Joskus se riittää, jos kyseessä on vaikkapa vilustuminen tai lievä ruokamyrkytys. Silloin tehdään suoraviivainen diagnoosi ja annetaan yksinkertaiset hoito-ohjeet, joskus potilas toipuu ilman hoitoakin, mutta kaikissa muissa tapauksissa tiibetiläisen lääketieteen tehtävä on palauttaa potilaan koko psykofyysinen järjestelmä toimintakuntoon. Ilman, että tiedostetaan tarkkaan kaikki lyhyt- ja pitkäkestoiset tekijät, jotka liittyvät tautiin, ja ilman että lääkäri toimii suurella myötätunnolla, saavutukset jäävät vähäisiksi.

 

Lääkärin tulee tukea potilasta muutenkin, ei vain määrätä lääkettä. Tämä on tärkeä seikka ja sitä korostetaan perinteisissä teksteissä kovasti. Nykyaikaiset lääkärit saavat palkan valtiolta ja he näkevät tehtävänsä maallisena ammattina. Bodhisattva-ihanne on jäänyt taka-alalle. Onneksi voimme taas opiskella perinteistä tiibetiläistä lääketiedettä. Ennen vanhaan se oli Tiibetin suuri ylpeydenaihe, ja on varsin tärkeää, että lääkärit oppivat sen kokonaisuudessaan, sellaisena kuin se oli aiemmin. Oma toiveeni on, että voin opettaa nuorille opiskelijoille lääkärin ammattiin kuuluvan etiikan ja epäitsekkyyden periaatteen ja sen, miten perinteisiä lääkkeitä käytetään mukaan lukien harvinaiset kivennäisaineet ja muut kallisarvoiset ainesosat.

 

Kysymys: Oletteko sitä mieltä, että ruumiin terveys liittyy henkiseen hyvinvointiin?

KTT: Todellinen terveys on jotain hyvin syvällistä. Mielen puhtaus ja kypsyys määrää henkilön hyvinvoinnin ja terveyden. Vain valaistuneet ovat todella autuaita ruumiillisesti ja psyykkisesti. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että henkisesti kehittyneellä olennolla olisi vähemmän sairauksia. Kyse on siitä, miten hyvin tuntee voivansa ja miten tulee toimeen eri elämäntilanteissa, ruumiillinen terveys mukaan lukien. Vaikka kyse on hienovaraisesta asiasta, se tulee ottaa huomioon. Emme hoida vain kehoa ja sen tiettyä ongelmaa vaan kehoa, joka on osa mielen ja kehon muodostamaa kärsivää kokonaisuutta. Vaikka lääkäri ei ota päivittäistä vastuuta potilaan hengellisestä tai psykologisesta kehityksestä, jotkut ymmärtävät, että pitkäkestoinen henkinen ja emotionaalinen ulottuvuus on otettava huomioon viisaan hoito-ohjelman luomiseksi, erityisesti silloin kun kyse on vaikeasti hoidettavissa olevista, syvälle juurtuneista kroonisista vaivoista. Sen lisäksi, että mieli vaikuttaa kehoon, on vielä vakavia mielisairauksia - se on oma tieteenalansa tiibetiläisessä lääketieteessä.

 

Kysymys: Miten mieli vaikuttaa terveyteemme? Voisitteko esittää yhteenvedon joistakin tärkeimmistä asioista?

KTT: Puhun lyhyesti sairauden psykosomaattisista aiheuttajista. Niitä on tiibetiläisen lääketieteen mukaan kolme: halu ja sen eri muodot ahneudesta intohimoon; viha turhautumisesta syvään inhoon; ja tietämättömyys, joka voi ilmetä esimerkiksi paksuna typertyneisyyden tilana tai tietämättömyytenä mielen sisäisestä puhtaudesta. Halua, vihaa ja tietämättömyyttä kutsutaan kolmeksi myrkyksi ja niillä on monta alaluokkaa. On myös mielentiloja, joissa vallitsee kaksi tai jopa kolme myrkkyä yhtä aikaa, sellainen on vaikkapa kateus.

 

Jos halu, kiintymys ja turhautunut kaipuu vallitsevat pitkään mieltä, se luo epätasapainon kehossa, ja ilmaelementti eli tuuli (rlung) muuttuu vallitsevaksi. Tuuli on dynaaminen tekijä. Kun se on tasapainossa, ruoansulatus, hermosto, verenkierto jne. toimii ja virtaa moitteetta.

 

Jos viha on vallitsevana pitkään, syntyy sapen (mkhris.pa) epätasapaino. Kyse ei ole vain fyysisestä sapesta tai sappirakosta vaan se viittaa kehon energiantuotantoon ja aineenvaihduntaan.

 

Tietämättömyyden pitkäaikainen valta-asema saa aikaan liman (bad.kan) epätasapainon. Tämä liittyy kehon nesteisiin ja ominaisuuteen, jota voidaan kuvata sanalla kehon viileys.

 

Kysymys: Tiedän, että ei ole helppoa puhua siitä, mitä on tapahtunut Tiibetissä 1960-luvulla ja sen jälkeen, mutta voisitteko kertoa jotain siitä, miten se on vaikuttanut tiibetiläiseen lääketieteeseen ja teihin henkilökohtaisesti?

KTT: Tämän upean parantavan tieteen saavutukset ja sille omistautuneet lääkärit olivat arvoasemassa Tiibetissä yli tuhannen vuoden ajan. Kulttuurivallankumouksessa sitä kohtasi suuri tuho, kuten monia muitakin asioita ympäri Kiinaa, ja kaikki lääketieteen oppilaitokset kahta lukuun ottamatta hävitettiin.

 

Yksityisten lääkärien toiminta maaseudulla lakkasi myös miltei kokonaan. Lhasan Mentsikang eli astrologian ja lääketieteen oppilaitos säilyi osittain. Kommunistinen hallitus piti tiibetiläistä lääketiedettä lamojen keksintönä ja taikauskona, ei oikeana tieteenalana. Myöhemmin asenteet ovat muuttuneet ja vähitellen Tiibetin kansankulttuurille on annettu tilaa. Lääketiede on saanut toisinaan tukea keskushallinnolta, toisinaan paikallishallituksilta ja viime aikoina Rokpalta, joka kansainvälisenä hyväntekeväisyysjärjestönä on syvästi sitoutunut uudistamaan tiibetiläisen lääketieteen harjoitusta Tiibetissä. Kyse ei ole vanhan palauttamisesta, vaan perimätiedon elävöittämisestä vastaamaan tämän päivän tarpeita. Sen seurauksena on syntynyt sairaaloita ja terveysasemia paikkoihin, joista ne aiemmin puuttuivat ja jotkin laitokset ovat laajentuneet paljon siitä, mitä ne olivat aiemmin. Lhasan astrologis-lääketieteellinen keskus on laajentunut merkittävästi: siellä on enemmän lääkäreitä, vuodepaikkoja, koneita, rakennuksia ja varoja. Henkilökuntaa on lähes tuhat ja potilaspaikkoja useita satoja. Siellä on lääketehdas ja yliopistotasoinen opetussairaala.

 

Vastaavia laitoksia on perustettu Shigatseen, Chamdoon, Naghuun, Sokaan, Nyitriin ym. Niissä on sairaalat ja ne vastaavat alueellisesta terveydenhoidosta siellä, missä lääkäreitä ei aiemmin ollut laisinkaan. Kehitys on siis ollut suurta ja tiibetiläistä lääketiedettä opetetaan perinteen mukaan, samalla kun käytetään nykytieteen menetelmiä ja laitteita. On haasteellista koettaa yhdistää nykyaikaisia menetelmiä ikivanhaan viisauteen, mutta jos se onnistuu, kummankin järjestelmän tulisi hyötyä, ja näin voitaisiin ottaa uusi askel sairauksien ehkäisemisen tiellä.
 

Esimerkiksi, jos tiibetiläinen lääkäri löytää kasvaimen, hän käyttää mielellään röntgenkuvien antamaa tietoa sen sijainnista. Tiibetiläinen lääketiede on aiemminkin käyttänyt ulkopuolista tietoa apuna, siitä esimerkkinä kolme toisiinsa yhtyvää jokea. Maailmassa on paljon lääketieteellistä tietoa ja arvostamme sitä. Toisaalta yrttilääkkeemme ovat pehmeä vaihtoehto kirurgialle ja kemiallisille lääkkeille. Niillä voi poistaa munuaiskiviä ja sappikiviä ilman leikkausta, ja kiinalaiset tiedemiehet ovat ihmetelleet niiden tehokkuutta. Myrkyttömäksi tehty elohopea on myös lupaava lääke ja voi auttaa joissakin nykyisin vallalla olevista sairauksista.

 

Tiibetissä kaikki lääkärit eivät osanneet valmistaa elohopealääkkeitä. Se vaatii aikaa ja voimia ja se on kallista. Niitä tehtiin suurissa luostareissa ja yksityisesti rikkaille potilaille. Valmistusmenetelmä on pidetty salaisena ja tieto siirretään suullisesti mestarilta oppilaalle. Vaikka kirjallisia ohjeita on, niistä on tarkoituksella jätetty pois olennaisia osia, jotta tieto pysyy hyvissä käsissä eikä sitä käytetä väärin. Itse asiassa myrkyttömän elohopean valmistusmenetelmä katosi miltei tyystin. Sitä ei tehty pitkään aikaan, ja ensimmäiset kokeilijat tauon jälkeen olivat minä itse sekä tri Tenzin Chodrak, josta sittemmin tuli hänen pyhyytensä  Dalai Laman henkilääkäri. Tein lääkettä sitten Pomissa, ennen kuin sain viran Lhasan instituutissa. Olen opettanut menetelmän monille kollegoilleni ja opiskelijoille, joten perinne säilyy ja lääkettä on valmistettu monissa paikoissa. Olen myös valmistanut monimutkaisia lääkkeitä, joiden pohjana on elohopea, kulta, jalokivijauhe tai muu harvinainen ja arvokas ainesosa. Monet lääkärit Tiibetissä osaavat nyt tehdä näitä elinvoimaa lisääviä ja tehokkaita lääkkeitä, eivätkä tieto enää ole vaarassa unohtua.

 

Myrkyttömän elohopean valmistusmenetelmä poikkeaa ayurvedasta. Se tulee veda-perinteestä, mutta sen opetti Urgyenpa, suuri kagyu-mestari. Sen lisäksi tiibetiläisillä itsellään on aina ollut alkemistista taitoa ja tietoa siitä, miten aineita muutetaan toiseen olomuotoon. Elohopean työstämiseen tarvitaan noin sata ihmistä, jotka työskentelevät jatkuvasti kuukauden ajan. Prosessiin tarvitaan noin sata grammaa kultaa. Muodonmuutosten kautta elohopea muuttuu kiiltävästä, liikkuvaisesta nestemäisestä myrkystä lääkkeeksi, joka on himmeän mustaa, liikkumatonta ja kiinteää. Siitä tulee lääkkeiden kuningas, joka parantaa kaikenlaiset myrkytykset.

 

Myrkyttömäksi tehty elohopea sisältää monia muitakin aineita: kultaa, hopeaa, kuparia, erialisia rautoja, kahdeksaa kivennäistä jne. Valmistuksen aikana tapahtuu joitakin hämmästyttäviä asioita, esim. kulta, joka on muuttumaton jalometalli, hapettuu ja palaa. Se ihmetytti kiinalaisia tiedemiehiä, jotka seurasivat usean päivän prosessia, jossa kultaa käsiteltiin ja keitettiin tiettyjen luonnonyhdisteiden kanssa, ennen kuin se poltettiin uunissa. Poltto kesti ennen vanhaan 25 tuntia, mutta nykyisissä tehokkaissa uuneissa 10 tuntia riittää. Lopputuloksena on kultajauhetta, joka ei pala. Tiibetissä on sanonta: älä huoli, jos kulta putoaa tuleen, se ei pala vaan paranee.

 

Myrkyttömäksi tehty kulta ei pala ja se on väriltään mustaa. Lhasan lääketieteellisessä keskuksessa olemme toisinaan polttaneet yli kilon kultaa näissä prosesseissa. Kaikki tämä on vain valmistelua elohopealääkkeen tekoon ja se kestää monta päivää. Kun tarvitaan monia muitakin metalleja ja kivennäisaineita, ei ole yllättävää, että siihen kuluu kuukauden verran aikaa.

 

Se, mitä tässä kerron, ja käyttämämme menetelmät poikkeavat jonkin verran neliosaisen tantran menetelmästä valmistaa myrkytöntä elohopeaa. Tämän menetelmän Vajrajoogini antoi Khedrup Orgyenpalle Orgyenin maassa. Hän opetti sen Karmapa Rangjung Dorjelle, joka siirsi tiedon Sungkar Nyammen isoisälle Sonam Zangpolle, ja niin siitä tuli Tsurphun perinne. Viidennen Dalai Laman aikana reseptiä käytti Dharam Nyammo. Myöhemmin Situ Chogyi Jugne teki läkettä Dergessä. Viime vuosisadalta perinteen ylläpitäjinä voidaan mainita kuuluisia mestareita kuten Kongtrul Lodro Taye, Jamyang Chentse Wangpo ja Mipham Rinpoche. Heistä monella oli vahva yhteys Dergeen, josta itsekin olen kotoisin.

 

Koska myrkyttömän elohopean valmistaminen on varsin hankalaa ja kallista, se on harvinaista. suullisessa perinteessä on monia muitakin salaisia reseptejä tehokkaiden lääkkeiden valmistamiseksi. Niihin tarvitaan arvokkaita aineksia kuten timanttipölyä, joka sekoitetaan muiden ainesten kanssa.

 

Vaikka monet harjoittavat tiibetiläistä lääketiedettä nykyään Tiibetissä ja on monenlaisia valmisteita ja koneita, olen sitä mieltä, että tarvittaisiin paljon syvällisempää opiskelua ja valmiuksia, ennen kuin voitaisiin sanoa, että tiibetiläisen lääketieteen tulevaisuus on turvattu. Lhasan keskuksella on mahdollisuuksia auttaa tässä. Se on itsenäinen yliopisto, johon on sijoitettu paljon varoja ja odotuksia. Olen sen johtava lääkäri ja vastuussa oppiaineiden säilyttämisestä sukupolvelta toiselle. Teen parhaani, mutta olen jo iäkäs, ja paljon on vielä tekemättä. On tärkeää, että voin siirtää tietoni muille, kun oma terveyteni vielä sallii sen. Siihen liittyy mm. harvinaisten ainesosien keräily, jotta voidaan valmistaa lääkkeitä sellaisilla resepteillä, joita ei ole käytetty vuosikymmeniin, ja joita nykyajan lääkärit eivät tunne. Elohopealääkkeiden valmistuksessa minun on oltava paikalle itse, muuten sitä ei voi opettaa.

 

Tiibetiläisten lääkkeiden valmistukseen tarvitaan taitoa, tietoa ja kokemusta. Minulle on kerrottu, että Tiibetissä valmistetut lääkkeet olisivat tehokkaampia kuin samat lääkkeet, jotka on valmistettu muissa maissa Himalajan alueella. Voi vain kuvitella miksi. Ensinnäkin on selvää että maan pinnanmuodostus, ilmasto ja sijainti korkealla merenpinnan yläpuolella ovat ainutlaatuiset. Uskonnollinen ihminen saattaa myös sanoa, että vuosisatojen ajan harjoitettu hartaus on tehnyt vuorten ja laaksojen ilmapiiristä erityislaatuisen. Lisäksi kasvien kasvupaikka ja tapa, jolla ne kerätään vaikuttaa lopputulokseen.

 

Tuhannen vuoden aikana olemme saaneet selville parhaat paikat, joista kasvit kannattaa kerätä. On tärkeää, että tieto ei häviä, ja etteivät kasvupaikat saastu. Paikkakunnittain kasvustoissa on eroja ja kasvien tehokkuus lääkkeenä vaihtelee. On tiedettävä milloin kasvit tulee kerätä - ei vain kasvuaikaan nähden, vaan ottaen huomioon astrologia ja vuorokaudenaika. Perinteisissä teksteissä annetaan ohjeita jopa siitä, kenen tulisi kasvit kerätä ja miten. Jos kaikkia ohjeita noudatetaan, raaka-aine on varsin erilaista verrattuna siihen, että kasvit kerättäisiin milloin vain ja mistä vain, kuten muualla saattaa tapahtua.

 

Kun koossa sitten on mitä hienoin raaka-aine, näin kerättynä, se täytyy käsitellä ja valmistaa se lääkkeiksi. Oikeiden teknisten menetelmien lisäksi valmistajalla tulee perinteen mukaan olla myötätuntoinen mieli.

 

Lhasan keskuksessa opiskellaan perinteistä tiibetiläistä lääketiedettä, astrologiaa, kielioppia, äidinkieltä ja kirjallisuutta, kiinaa, englantia, politiikkaa ym. Tiibetiläinen lääketiede korostaa epäitsekästä motivaatiota ja myötätuntoa lääkäreiden toiminnassa, ja on tärkeää, että tähän aiheeseen perehdytään riittävästi. Tämä on bodhisattva-harjoitusta, joka ennen opittiin klassisista buddhalaisista teksteistä, mm. ratnavali ja bodhicaryvatara. Nyt niitä on taas otettu opetusohjelmaan, ja olen siitä hyvin iloinen, sillä lääkärin mielenlaatu määrää hoidon laadun.

 

Meillä on suunnitelmia rakentaa Lhasan keskukseen tutkimusasema, jossa voitaisiin kehittää hoitomenetelmiä uusiin sairauksiin. Se on valtava tehtävä, ja se tulee hoitaa niin, että se täyttää tieteen vaatimukset. Aika näyttää, mitä annettavaa tiibetiläisellä lääketieteellä on nykymaailmalle. Minusta itsestäni tuntuu, että joidenkin sairauksien kohdalla voisimme saada aikaan paljonkin. Turhia toiveita ei kuitenkaan pidä herättää, vaikka joissakin piireissä innostus on suurta. Nämä asiat on tutkittava kunnolla.

 

Lääkkeiden ja etiikan lisäksi on vielä yksi kiinnostava alue, jossa tiibetiläiset olivat menneinä aikoina taitavia. Myöhemmin taito katosi, mutta jäljellä on kuvauksia leikkauksista, joita suoritettiin pitkillä lusikan kaltaisilla instrumenteilla. Niillä operoitiin aivoja ja muita elimiä ja poistettiin kasvaimia ilman, että olisi tarvinnut leikata suuria haavoja ihoon. Olisi kiinnostavaa saada nuokin taidot uudelleen käyttöön.

 

Aids ja muut kuolemaan johtavat sairaudet ovat haaste lääketieteelle. Ne koskettavat Tiibetiäkin, joka on entistä enemmän yhteydessä muuhun maailmaan. Toivomme, että voimme taistella noita sairauksia vastaan ja voittaa ne ainakin osittain, ellei kokonaan. Parantamisen taide on ihmeellinen, eräs ihmiskunnan aarteista, ja olen vakuuttunut, että tiibetiläinen vanha viisaus ja lääketieteen erikoismenetelmät voivat edelleen rikastuttaa ymmärrystämme 2000-luvulla.

 

Lähde: http://www.khenpo.org/tara/khenpo.html

 

kotisivulle