Yongey Mingyur Dorje Rinpoche

 

Tunteiden kanssa työskenteleminen

Kagyu Samye Ling, maaliskuu 2004. In English

 

Kielteisten tunteiden käsitteleminen

Kuusi mielenmyrkkyä

Ensimmäisen tason viisaus

Toisen tason viisaus 

a) Miten kärsimystä lakataan välttelemästä

              1. Huolestuminen ei auta

              2. Huolestuminen aiheuttaa lisäongelmia

            b) Kärsimyksen arvostaminen

               Tonglen-harjoitus

              1. Rakkauden ja myötätunnon harjoitus kärsimyksen keskellä

              2. Rakkauden ja myötätunnon harjoittaminen ristiriitaisten tunteiden vallitessa

Tyyneysmietiskely (shine)

Tyyneysmietiskely tunteiden kanssa työskenneltäessä

 

Luento 1/3

 

Tänä aamuna puhumme siitä, miten tunteita käsitellään. Tunteita on kahdenlaisia: myönteisiä ja kielteisiä. Kielteisistä tunteista pitäisi päästä eroon ja myönteisiä kehittää. Aloittelijaa tässä auttaa hyvien tekojen tekeminen. Miten joitakin tunteita voi torjua ja toisia omaksua? Miten tässä edetään käytännössä?

 

Miten tunteet syntyvät? – Ne syntyvät siksi, että takerrumme asioihin käsitteellisesti. Jos takertuu hyvin tiukasti, siitä syntyy kielteinen tunne. Jos hellittää otettaan, viisaus saattaa sarastaa. Pieni määrä takertumista yhdistettynä viisauteen tuo mukanaan myönteisen tunteen. Kaikkiin tunteisiin liittyy takertuminen.

 

Kielteisten tunteiden käsitteleminen

 

Ensinnäkin tarvitaan jonkinlainen mielen tasapaino. Jos mieli on tasapainoinen, kielteiset tunteet eivät voi vahingoittaa. Mistä kielteiset tunteet tulevat? – Kireästä mielentilasta. Miten siitä päästään eroon? – Ensinnäkin tarvitaan viisautta. Jos tunteisiin liittyy viisautta, huomaa, että kireys on hyödytöntä ja aiheuttaa ahdistusta. On ymmärrettävä älyllisesti, miksi kielteiset tunteet eivät ole hyväksi.

 

Jos joku esimerkiksi on kovin ihastunut ulkonäköönsä, hän on liian kireä. Hän katselee peiliin päivittäin itseään ihastellen. Koska hän takertuu kasvojensa kauneuteen, hän alkaa nähdä kasvoissaan virheitä. Vaikkei mitään virhettä olisi, hän alkaa ajatella, että kasvoissa on jotain vikaa ja tulee surulliseksi: "Suuni on liian suuri…" Hän koettaa muuttaa ulkonäköään, onnistumatta siinä kuitenkaan ja näyttää mielestään päivä päivältä yhä rumemmalta. Hän epäilee muiden huomaavan vikansa. Sitten hän on varma siitä. "Tuo ihminen katsoo vinoa nenääni." Hän punastuu ja änkyttää, eikä voi enää mennä julkisille paikoille. Vaikkei kukaan katsoisi häntä, hän luulee niin. Välillä hän epäilee itsekin ja koettaa testata asiaa. Testi tuottaa väärää informaatiota, mutta koska asia on tutkittu, hän on yhä varmempi siitä, että muut tuijottavat häntä. Se tekee hänestä entistä kireämmän.

 

Näin kaikenlaiset kielteiset tunteet saavat alkunsa. Alun perin mitään vikaa ei ole. Asioita suurennellaan ja syntyy yksinäisyyttä, häpeää, pelkoa ja masennusta. Jos asiaa tutkii, noilla tunteilla ei ole muuta perustaa kuin oma mieli. Kun sen ymmärtää, sitä kutsutaan viisaudeksi. Viisaus vapauttaa.

 

Ensimmäinen virhe syntyy, kun ei huomaa, että tunteet ja väärinkäsitykset syntyvät omassa mielessä ja luulee, että ulkoiset asiat ovat tunteiden syy. Alkaa ajatella: "Tuo ihminen on hyvä, tämä on mukavaa, tuo ei," jne. Sitten ulkoiset asiat korostuvat ja niistä tulee riippuvaiseksi.

 

Oletetaan esimerkiksi muiden vakuuttavan sinulle, että vino nenä on todella kaunis, ja että olet onnekas, koska sinulla on vino nenä. Jos luottaisit näihin ihmisiin, tulisit iloiseksi. Pitäisit heitä mukavina henkilöinä. Jos monet ystäväsi ja ehkä lääkärisikin ylistäisivät vinon nenän kauneutta, alkaisit varmaankin uskoa siihen. Kun sitten havaitsisit peilistä, että nenäsi ei olekaan vino, surisit sitä ja miettisit, miten voisit tehdä nenästäsi vinomman. Voisit jopa harkita leikkausta. Vino nenä saisi itseluottamuksesi kohoamaan. Tämä on asian toinen puoli.

 

Asian ydin on siinä, että mieli saa kaiken tämän aikaan. Se pitäisi ymmärtää. Kun sen ymmärtää, on kuin solmu aukeaisi; helpottaa. Nykymaailmassa on paljon tunneperäisiä ongelmia. Nykyaikaa kutsutaan viidenlaisen degeneraation aikakaudeksi ja siihen kuuluu paljon taisteluja ja kiistoja, joiden pohjana ovat kuvatun kaltaiset väärinkäsitykset. Kun yhtä asiaa luullaan toiseksi, syntyy kuva, että joku on paha ja siitä seuraa monia ongelmia vailla todellisuuspohjaa. Oma rajoittunut näkökulma asioihin jää ainoaksi, muiden näkemyksiä ei tutkita. On kuin laittaisi itsensä laatikkoon. Sen, mitä pitää hyvänä, päästää sisään, se, mikä ei sovi omaan näkemykseen, on pahaa ja se jätetään ulkopuolelle. Mieli kutistuu kovin pieneksi.

 

Otetaan esimerkiksi henkilö, joka pitää chilipaprikoista. Jos toinen ei pidä niistä, hän ajattelee, että tuossa ihmisessä on jotain vikaa, koska hän ei pidä tulisesta ruoasta. Hän ei mahdu henkilön mielessään rakentamaan laatikkoon. "Chilipaprikat ovat hyviä" on ajatus, jolla laatikko rakennetaan. Kaikki jotka pitävät niistä, mahtuvat laatikkoon, mutta jos joku tulee niistä sairaaksi, henkilö pohtii: "Mikä hänessä on vialla? Hän ei sovi kehyksiini, hän on paha." Näin erotetaan itse muista. "Minä olen hyvä, he ovat pahoja. Minä olen älykäs ja he ovat tyhmiä." Siitä seuraa väittely ja vaikeuksia. Maailmansodatkin alkoivat pikkuasioista.

 

"Hän on minua pidempi, en pidä hänestä. Hän on minua lyhyempi, en pidä hänestä." Minä en pidä. Mitä se sitten onkaan, mistä ei pidä, siitä pidetään meteliä. "Hän puhuu niin paljon, en pidä hänestä. Hän ei saa sanaa suustaan, hän on huono, enkä pidä hänestä." Todellisuudessahan kaikki ovat tasa-arvoisia. Kaikki ovat tasa-arvoisia, sillä jokainen tahtoo kokea onnea, eikä kukaan tahdo kärsiä. Olemme kuin yhtä perhettä, kaikilla on buddhaluonto. Buddhaluonto on puhdas ja ihmeellinen, ja se on kaikilla. "Buddhaluonto" kuulostaa erikoiselta termiltä, mutta jos sanotaan tuntevien olentojen luonto, merkitys on sama. Jokaisen olemus on itse asiassa hyvin hyvä. Inhimillinen viisaus on hyvin hyvä asia. Jokaisen olemus on aivan puhdas, koska jokainen tahtoo olla onnellinen, eikä kukaan halua kärsiä, siinä mielessä olemme samanlaisia, eikä ihmisten väliin tarvitse rakentaa aitoja. Itse rakentamiemme aitojen takia tuhoavat kielteiset tunteet leimahtavat.

 

Tämä on yleistietoutta. Lyhyesti voidaan sanoa, että kärsimys alkaa yleensä jostakin, mikä on alussa aivan pieni asia. Kun siihen takerrutaan, se kasvaa. Myös positiiviset tunteet alkavat pienistä asioista ja vähitellen tunne muuttuu voimakkaaksi. Tottumuksen kautta vaikea asia muuttuu helpommaksi tehdä. Kaikki tunteet syntyvät tottumuksesta. Jos ihmisellä on joku paha tapa, johon hän takertuu tiukasti, se vahvistuu. Jos hänellä on joku hyvä tapa, siitä seuraa hyvää jatkossa.

 

Kuusi mielenmyrkkyä

 

Montako kielteistä tunnetta on olemassa? – Buddhalaisuudessa puhutaan kuudesta myrkystä. Niiden takia voi tuntea pelkoa tai masennusta ja myös inhoa tai surua. Ne ovat kielteisiä tunteita. Aikaisemmin selitettiin, että ne syntyvät, kun muuttuu kireäksi takerruttuaan asioihin tiukasti ja kun tekee eron itsensä ja muiden välillä. Käymme nyt läpi tunteiden syntymekanismia tarkemmin.

 

Ensimmäinen myrkky on viha. On itse ja toinen ja ajattelee: "Minä olen hyvä ja tuo toinen ei ole niin tärkeä. Minä olen hyvin tärkeä." Se on raja-aita teidän kahden välissä. Sillä on voimakas vaikutus ja sen pohjalla nousee viha. "Tuo ihminen voi vahingoittaa minua." Se on suuttumusta. "Taistelen häntä vastaan, koetan lyödä tai tappaa hänet. Haukun häntä." Vihan kohde on jotain, mistä ei pidetä. Sanomme sitä pahaksi, mutta kuka on saanut pahuuden aikaan? – Oma mieli. Vaikka kuinka kutsuu vihollista pahaksi, oma mieli on sen luonut.

 

Toinen myrkky on ylpeys. "Tuo henkilö on täysi nolla, olen paljon häntä parempi, kuuluisampi, rikkaampi. Osaan mietiskellä paremmin kuin hän. Olen itse asiassa paras, kukaan ei ole vertaiseni." Ylpeys syntyy siitä, että pitää toista itseään paljon huonompana. Sellainen ajattelu on oman mielen tuotosta. Kuka tietää, onko toisella hyviä ominaisuuksia vai ei? Siitä ei voi olla täysin varma. Ainakin hänellä on buddhaluonto. Hän haluaa olla onnellinen ja vapaa kärsimyksestä, kuten itsekin haluamme.

 

Kolmas on halu. Se perustuu miellyttävään (hyvään) kohteeseen tai objektiin. "Tuo on todella hyvä ja mukava esine tms. Tarvitsen sen. Haluan sen." Ilman mitään mielenhallintaa ihminen toimii halunsa mukaan. Jos hän himoitsee jotakin kovasti, hän ei voi syödä eikä nukkua. "Tarvitsen sitä, tarvitsen tätä." Se voi viedä hulluuden partaalle ja sitä kutsutaan hyväksi kohteeksi. Mikä hyvä kohde tai objekti oikein on? – Se on oman mielen aikaansaannos.

 

Neljäs myrkky on kateus. Se alkaa siten, että toista pidetään samanarvoisena kuin itseä. "Minä ja hän olemme samanlaisia, mutta häntä arvostetaan enemmän. Se ei ole oikein. Miten voin pudottaa hänet jalustalta? Ehkäpä saan sen aikaan rauhanomaisella menetelmällä." Panettelemalla kateuden kohdetta hänen ystävilleen kateellinen ihminen rikkoo ystävyyssuhteita. Hän uskoo toisen tulleen heikommaksi ja ajattelee. "Nyt hän on minua huonompi, se on hyvä." Ellei tulosta tällä menetelmällä saada aikaan, voidaan nostaa riita. Mitään todellista hyötyä kummastakaan menetelmästä ei ole ja lopulta saa itse joukon vihollisia kimppuunsa. Se, jota kadehtii, muuttuu vihamieheksi ja samoin hänen ystävänsä.

 

Sitten on ahneus. Ellet tiedä, mitä se on, annan esimerkin. Oletetaan, että menet kaupunkiin ja tapaat kerjäläisen. "Anna minulle rahaa." Jos olet itsekäs, ajattelet, että et tahdo tuhlata häneen rahojasi. Jos olet antelias, saatat harkita asiaa ja kaivaa rahaa kukkarosta. Ensimmäiseksi esiin tulee 50 punnan seteli. "Tämä on liikaa." Panet sen takaisin ja otat toisen. 20 puntaa. "Tämäkin on liikaa." Kymppikin on vähän liikaa ja lopulta löytyy punnan kolikko. Annat sen ja menet kotiin. Kotona mieleesi muistuu, että annoit punnan pois. "Se ei ollut ihan vähän, vaan itse asiassa paljon. Olisin voinut ostaa sillä hammastahnaa ja vessapaperia, nyt ei voi. Paha juttu, hukkasin rahani." Se on ahneutta. Jos sellainen tottumus vahvistuu, ei voi syödäkään kunnolla ja kulkee rääsyissä, vaikka rahaa on. Vaikka olisi miten paljon rahaa, ei kuluta sitä, eikä hyödy omaisuudestaan. Lopulta kuolee, sitäkö varten säästöt olivat?

 

Kuudes on tietämättömyys. Se on viiden muun myrkyn juuri. Tietämättömyys kaikkien asioiden ja esineiden luonnosta johtaa siihen, että kielteisiä tunteita syntyy. Jos tietää, mikä on ilmiöiden luonnollinen tila, ei reagoi kielteisesti.

 

Nämä kuusi myrkkyä ovat pelon, masennuksen, yksinäisyyden ja tyydyttämättömyyden tunteen perusta. Elleivät halut ja toiveet toteudu, tuntee yksinäisyyttä ja on tyytymätön. Jos viholliset pystyvät vahingoittamaan, nousee pelko. Kuuden myrkyn vallassa, kuuden ristiriitaisen tunteen vallitessa, ei voi saavuttaa mielenrauhaa. Jos noita kuutta ei ole, on vaikea olla yksinäinen ja pelätä. Niin ei käy. Suru ja tuska jäävät tulematta. Miksi? Koska ne syntyvät kuuden mielenmyrkyn perustalla. Ja miten syntyvät kuusi mielenmyrkkyä? – Ne syntyvät väärinkäsityksestä. Mitä me käsitämme väärin? – Ensinnäkin olemme kireitä ja toiseksi ajattelemme, että itse on tässä ja toinen jossain muualla ja niiden väliin vedetään raja. Lisäksi onnen ja kärsimyksen ajatellaan perustuvan ulkoisiin objekteihin. Toiveet eivät toteudu, jos ajattelee niin. Silloin kun ei saa sitä, mitä haluaa, pitää kohdetta pahana ja syyttää sitä. Ajattelee siis enimmäkseen ulkoisia asioita.

 

Ensimmäisen tason viisaus

 

Jos on viisas – puhun tässä ensimmäisen tason viisaudesta – ymmärtää, että pääasia on mieli. Ulkoista objektia tarvitaan, mutta se ei ole tunteen keskeisin aiheuttaja. Palataan esimerkkiin nenästä. Ensinnäkin tarvitaan nenä, vai mitä. Se saa aikaan tunteen. Nenä päässä on olosuhde tai syy, joka saa aikaan joko myönteisen tai kielteisen kokemuksen. Jos ajattelee, että vino nenä on huono asia, syntyy kielteinen kokemus. Jos ajattelee, että vino nenä on hyvä asia, syntyy myönteinen kokemus. Kokemus perustuu nenään, mutta se, saako vino nenä aikaan iloa vai surua, ei ole ennalta määrättyä. Sitä ei voi tietää varmasti. Mistä se sitten riippuu? - Se riippuu mielestä eikä mistään muusta. Siksi sanotaan, että mieli on pääasia. Nenästä on kuitenkin apua. Ellei nenää ole, ei synny mitään havaintoa, ei kielteistä eikä myönteistä. Tämä on ensimmäisen tason tietoa, perusta. Jos asiaa tutkii tarkemmin, perusta kuitenkin katoaa. Silloin vapaudutaan mielenmyrkyistä. Se on tyhjyyden näkemys, älykkyyden korkeampi taso.

 

Tällä pohjalla Buddha opetti kaksi totuutta: suhteellisen ja äärettömän totuuden. Jos ymmärtää suhteellisen totuuden, voi tyynnyttää suuren osan mielenmyrkyistä ja kärsimyksestä. Esimerkiksi, jos omasta nenästä on tehty väärä havainto, mikä on suhteellinen totuus siitä? – Nenä on ollut koko ajan kunnossa ja on vain luullut, että se on vinossa. Se on suhteellinen harhakuva. Suhteellisesti ottaen asia ei ole niin. Suhteellisesti ottaen päässäni ei ole sarvia. Se on harhaa. Harha tarkoittaa suhteellista aspektia. Siinäkin on kaksi puolta: suhteellisen suhteellinen ja absoluuttisen suhteellinen. Vaikka nenä ei ole vinossa, se näyttää olevan.

 

Kun ymmärrys kasvaa ja selkenee ja ymmärtää tyhjyyden, huomaa, että perustaa eli nenää ei edes ole. Silloin kielteiset tunteet puhdistuvat kokonaan. Olemme nyt puhuneet viisaudesta. Onko teillä siihen liittyviä kysymyksiä?

 

Kääntäjä: Kysyjä sanoo, että hän haluaisi kommentoida. On sanottu, että kielteisyyden juuri on tietämättömyys, ja harjoitus on auttanut häntä ymmärtämään, että tällainen tietämättömyys voi alkaa jo lapsuudessa ja on paljon asioita, jotka lisäävät sitä.

 

Rinpoche: Opetusten mukaan tietämättömyys on läsnä lapsuudessa ja jo edellisissä elämissä, olemme olleet tietämättömiä aluttoman ajan alusta lähtien. Siis aina. Joissain terapioissa viitataan usein lapsuuteen, mutta buddhalaiset kysyvät: "Mistä lapsi tulee?" Lapsen tavat ja tottumukset juontavat juurensa edelliseen elämään. Sen takia lapsella voi olla pahoja tapoja, vaikka vanhemmat ovat mukavia ja ystävällisiä. Ehkäpä lapsi on hyvin herkkä. Herkkyytensä takia hän huomaa pienet virheet ja suurentelee niitä. Voi myös olla niin, että huonot vanhemmat saavat miellyttävän lapsen. Miksi? – Koska tottumukset tulevat edellisestä elämästä. Silloin vanhempien virheet eivät vahingoita lasta.

 

Kysymys: Vaikeassa ja haastavassa tilanteessa viisaus tahtoo unohtua. Miten viisaus ja myötätunto muistuisivat parhaiten mieleen riidan keskellä?

 

Rinpoche: Voi kehittää siihen liittyvää tottumusta. Kun on kehittänyt viisautta pienten ongelmien parissa, voi käyttää sitä tehokkaammin haastavissakin tilanteissa. Samalla voi tietenkin kehittää myös myötätuntoa. Pieni asia on esimerkiksi vino nenä. Jos oma nenä on vinossa ja on vakuuttunut sen kauneudesta, niin vaikka joku väittäisi, ettei se ole kaunis, väite kaikuu kuuroille korville. Se johtuu oman mielipiteen voimasta. Sellainen on myös harjoituksen voima ja se syntyy tavasta, tottumuksesta.

 

Kysymys: Länsimaissa monet tuntevat itseinhoa ja syyllisyyttä. Tiibetiläisillä sellaista ongelmaa ei tunnu olevan. Mistä itseinho ja syyllisyys juontavat juurensa?

 

Rinpoche: On kaksi eri syytä, miksi tiibetiläiset eivät kärsi tästä ongelmasta. Ensinnäkin tiibetiläiset oppivat, että Buddha opetti buddhaluonnosta, joka on kaikkien olemus. Kaikilla on hyvät ominaisuudet itsessään. Jokainen tiibetiläinen arvostaa itseään ja tietää olevansa arvokas ilman, että siihen sisältyy ylpeyttä. Toiseksi tiibetiläisessä yhteiskunnassa ei ole jatkuvaa pohdintaa ja valitsemista, emme hyppele hullun apinan lailla hyväksymisen ja hylkäämisen välillä, emmekä ajattele: "Olen hyvä", "Olen huono." Jos valitat heille olevasi hyödytön pelkuri, he kummeksuvat sinua.

 

Kysymys: Miten arvioisitte onnistumisen mahdollisuuksiamme mietiskelyssä ja kaiken tämän oivaltamisessa?

 

Rinpoche: Teillä on mitä suurimmat mahdollisuudet. Jos mielenmyrkkynne ja kielteiset tunteenne roihuavat, siitä seuraa enemmän leimuavaa viisautta kaiken toisistaan riippuvuuden takia.

 

Kysymys: Mitä hyötyä on mennä pyhiinvaellusmatkalle jonnekin, missä joogit ovat mietiskelleet? Tässä maailmankolkassa ei juuri löydy sellaisia paikkoja.

 

Rinpoche: On oikein hyvä, jos menee pyhiinvaellusmatkalle. Voi ajatella mielessään: "Tämä on pyhä paikka." Kuin puhdas maa. Samye Ling on monien lamojen siunaama. Täällä on opetettu dharmaa ja monet opettajat ovat käyneet täällä. Yhdessä paikassa ovat tietyt olosuhteet tulleet yhteen. Niin pyhät paikat syntyvät, ne eivät synny tyhjästä. Voitte tehdä kodistanne pyhän paikan. Rakentakaa kaunis alttari; yksinkertainen, mutta kaunis katsella. Asettakaa alttarille Buddhan kehon, puheen, ja mielen vertauskuvat. Jos se inspiroi teitä, se on pyhä paikka.

 

Kysymys: Entä ulkomaailma?

Rinpoche: Kaikki miehet ovat dakoja ja naiset dakineita, ympäristö on puhdas maa; se on paras pyhä paikka.

 

Kysymys: Jos itsellä ei ole vahvoja mielenmyrkkyjä, mutta muut hyökkäävät itseä vastaan, miten toimia?

 

Rinpoche: Voit kestää sen kyllä. Tee lähettämisen ja vastaanottamisen tonglen-harjoitusta. Jos pelkäät toista ihmistä, vahingoitut, jos pystyt kestämään uhan, siitä on sinulle hyötyä. Kuvittele lähettäväsi omat hyvät ominaisuutesi hyökkääjälle valkoisen valon muodossa. Ime itseesi hänen pahuutensa, vihansa ja muut kauheudet harmaana valona. Jos voit tehdä tämän vaihto-operaation, toisen kielteisyydestä on sinulle hyötyä.

 

Kun kulkee vaarallista reittiä, jonka varrella vaanii varkaita ja ryöväreitä, voi joutua vaaraan, vaikka matkustaisi vartioidussa saattueessa. Voi joutua taisteluun ja moniin hankaluuksiin. Jos pystyy muuttamaan viholliset ystäviksi, kuka silloin voi vahingoittaa itseä? Ystävinä heistä on pelkkää apua, eikä mitään sellaista kuin vihollinen ole enää olemassa. Se toimii niin.

 

Kääntäjä: Rouva tässä kertoo, että viime vuonna varas vei hänen omaisuuttaan. Hän miettii, pitäisikö hänen olla antelias ja lahjoittaa viedyt tavarat varkaalle vai ilmoittaa asiasta poliisille?

 

Rinpoche: Asiasta voi ilmoittaa poliisille, sillä muuten varas jatkaa varastamista, eikä se ole hyväksi hänelle itselleen eikä uhreille. Hänen pahojen tekojensa taakka kasvaa. Ellet saa omaisuuttasi takaisin, päästä siitä irti ja tee lähettämisen ja vastaanottamisen harjoitusta. Lähetä valkoista valoa ja ajattele varasta rakastavalla ystävällisyydellä ja myötätunnolla. Kadotetut tavarat voit uhrata mandalan tavoin.

 

Kysymys: Kuulimme tarinan vanhasta naisesta, joka uskoi koiran hampaan olevan pyhäinjäännös. Miten sokea usko voi saada muutoksen aikaan esineissä? Puhuisitteko hieman uskosta?

 

Rinpoche: Tähän liittyy kaksi asiaa. Ensinnäkin, jos uskoo lamaan, häntä on tutkittava ja otettava selvää, onko hänellä niitä ominaisuuksia, joita aidolta lamalta vaaditaan. Hänellä täytyy olla perimyslinja ja hänen täytyy pystyä olemaan muille hyödyksi. Hänen sitoumuksensa ja valansa täytyy olla ehjät. Se on tutkittava ja testattava. Ne, joilla on puhdas perimyslinja, rikkomattomat valat ja puhdas toiminta, heihin tulee uskoa. Ensin uskoa kehitetään, sitten siitä tulee horjumaton.

 

Älkää siis uskoko keneen tahansa lamaan, joka tulee vastaan. Tutkikaa häntä ensin. Jos pidätte häntä hyvänä, usko ja hartaus ovat hyödyksi. Ainakin lamalla täytyisi olla oikeanlainen olemus ja ominaisuudet. Jos lama on 1. – 10. tason bodhisattva, hän voi antaa siunauksen, ja sen saaminen riippuu vastaanottajan uskosta. Se ei ole sokeaa uskoa. Usko on sokeaa, jos ei tutki lamaa ja uskoo häneen ilman syytä.

 

Se liittyy suhteelliseen totuuteen, juuri nyt olemme suhteessa siihen ja meidän on luotettava siihen. Toisaalta on luotettava vapauteen siitä, mikä on suhteellista. Nämä kaksi yhdessä muodostavat viisauden ja taitavat keinot. Kulkemalla tätä polkua suhteellisesta tasosta vapaudutaan. Kun alkaa luottaa lamaan, täytyy luottaa johonkin, mikä on suhteellista. Jos luottaa siihen ja saa vääriä neuvoja, joutuu kuitenkin väärälle tielle. Niin ei saisi käydä, ja siksi lamaa on ensin tutkittava tarkkaan. Se on ehdottoman tärkeää ja liittyy siihen, mikä on suhteellista.

 

Absoluuttiselta kannalta katsottuna voitte pitää vaikka Mao Tse-tungia Buddhana. Ette tarvitse häneltä opetuksia, eikä teillä siis ole häneen suhteellisen tason yhteyttä. Hän aiheutti paljon vahinkoa Tiibetissä, mutta hänen olemuksensa ytimenä on buddhaluonto. Jos ajattelee niin, saa siunauksen. Kuljemme yhtä aikaa suhteellista ja absoluuttista polkua.

 

Jos nyt palaamme tarinaan vanhasta muorista ja koiran hampaasta, muori ei vastaanottanut hampaalta opetuksia. Niinpä hän ei rikkonut mitään sitoumusta itsensä ja hampaan välillä. Koiran hammas ei ole väärä opettaja, se ei pysty opettamaan mitään väärää. Vanha rouva näki hampaan absoluuttisesta näkökulmasta puhtaana esineenä ja hyötyi siitä. Hampaan luonto on tyhjyyttä ja tyhjyys on dharmakaya. Se ei ole sokeaa uskoa.

 

Kysymys: Jos vanha nainen olisi uskonut epäpuhtaaseen lamaan, mitä olisi tapahtunut?

Rinpoche: Se olisi ollut hyvin huono asia. Opettaja ja oppilas joutuisivat silloin kumpikin alempiin maailmoihin. Tästä on esimerkki. Tiibetissä on jakkeja ja niiden kaltaisia vahvoja eläimiä, joita kutsutaan nimellä dzo. Kummallakin on sarvet, ja jos ne taistelevat, ne takertuvat kiinni toisiinsa sarvista, ja lopulta kumpikin kellistyy maahan.

 

Kysymys: Huonon laman olemus on kuitenkin tyhjyyttä.

Rinpoche: Jos oivalluksesi on hyvin korkeatasoinen, etkä ole lähellä huonoa lamaa, et hänestä riippuvainen niin, että tarvitsisit opetuksia, voit pitää lamaa Buddhana ja saada siunauksen. Se johtuu samsaran ja nirvanan erottamattomuudesta, niillä on "sama maku". Samsaran ydin on nirvana, eikä virheitä ole todella olemassa.

 

On tärkeää pitää sekä suhteellinen että absoluuttinen aspekti mukana matkassa. Juuri nyt olemme enimmäkseen suhteellisen totuuden piirissä. Jos ylittää suhteellisen, siihen ei enää tarvitse tukeutua.

 

Kysymys: Kun kaikilla on buddhaluonto ja olemme sillä tasolla samanlaiset, miksi jotkut ovat erityisen lahjakkaita tietyllä alalla ja toiset eivät. Miksi olemme erilaisia?

 

Rinpoche: Se johtuu siitä, että asiat ovat toisistaan riippuvaisia. Miksi? – Tietämättömyyden takia. Olemuksessamme on viisi hyvää ominaisuutta. Ellemme tunnista niitä, ne muuttuvat viideksi myrkyksi ja niiden perustalla muodostuu viisi elementtiä, viisi skandhaa ja viisi erilaista polkua. Viisi erilaista ihmistyyppiä. On vajra-perheeseen kuuluvia ihmisiä, joilla on paljon vihaa. Heidän mielensä on vakaa, mutta siinä on paljon vihaa. Ratna-perheen jäsenet tarvitsevat paljon toimintaa, monenlaisia asioita ja tavaroita. He ovat ylpeitä. [Ks. mielen mandala.] Viiden perheen tyyppiluokitus tuottaa monia yhdistelmiä. Joillakin ihmisillä on yhteys yhteen perheeseen, toisilla kahteen tai kolmeen. Jos ominaisuudet tunnistetaan, ne voidaan muuntaa viideksi viisaudeksi. Viisi kehoa ja kaikki buddhan ominaisuudet syntyvät tuon tunnistuksen pohjalla.

 

Kysymys: Voisitteko puhua hiukan puolueettomuudesta ja siitä, voiko tavallisessa arjessa soveltaa erottelukykyä?

 

Rinpoche: Erottelukyky on hyödyllinen. Sitä tarvitaan, jotta voi jäädä eloon suhteellisessa maailmassa. Toiseksi on oivallettava dharmata, kaikkien ilmiöiden luonto. Siihenkin tarvitaan erottelukykyä.

 

Kysymys: Pitäisikö omia pelkoja lähestyä lempeästi tarkkailemalla niitä, vai mennä ehdoin tahdoin pelottaviin paikkoihin kohtaamaan pelot?

 

Rinpoche: Voi tehdä kummankin. Alussa on hyvä opetella pienen pelon kanssa, joka on helppo voittaa. Kun taito kasvaa, suurenkin pelonaiheen voittaa helposti.

 

Ajatellaan esimerkiksi perhettä, jossa on lapsi ja aikuinen. Lapsi ei voi voittaa aikuista, mutta he ovat kummatkin ihmisiä. Kun lapsi kasvaa, hänestä tulee voimakkaampi kuin vanhempansa. Kutsumme tätä vauva-viisaudeksi. Tällä tasolla, jolla olemme nyt, voimme taistella vain muiden vauvojen kanssa, mutta kasvettuamme voimme haastaa aikuisiakin. Oli miten oli, jos jotain pelottavaa tapahtuu, ei ole tarpeen pelätä, sen voi muuttaa osaksi polkua. Vauva-viisaus auttaa sekunnin tai pari, sitten alkaa taas pelottaa. Silloin sovelletaan tarkkaavaisuutta ja muutaman sekunnin kuluttua sen vaikutus lakkaa. Lääkettä käytetään yhä uudelleen, sillä tavoin vauva-viisaus kasvaa yhä suuremmaksi. Vauvaa pitää voimisteluttaa ja antaa ravitsevaa ruokaa, muuten lapsi jää heikoksi. Haasteet ovat mitä parasta ravintoa.

 

Kysymys: Mitä hyötyä bardo-retriitistä on?

 

Rinpoche: Siitä on paljon hyötyä. Se on laiskoja varten, helppo valaistuminen. Et valaistu tässä kehossa, vaan bardossa kuoleman jälkeen. Kuolema on bardo ja sitä seuraa dharmatan bardo ja mahdollisuuden bardo. Seuraava elämä syntyy mahdollisuuden bardosta. Näissä kaikissa kolmessa bardossa buddhuuden saavuttaminen on mahdollista. Se tapahtuu nopeasti: ensin tunnistetaan, sitten saavutetaan vakaus ja kolmanneksi vapaudutaan. Voi tulla buddhaksi tai korkean tason bodhisattvaksi. Se on helppoa siksi, että ei ole karkeaa aineellista kehoa vaan hienoainekeho. Kun tunnistaa oman hienoainekehonsa, voi vapautua nopeasti. Sitten ei ole karkeiden harhakuvitelmien vallassa, pelkästään hienosyisten illuusioiden vallassa.

 

Sönam deji tam-tse zig-pa nji

tob-ne nje-pei dra nam pam tshe ne

tse ga na tsi palab drupa ji

sipe tshole dro va drol-var sho.

 

Tämän ansion kautta toivon saavuttavani kaikkitietävyyden, voittavani pahuuden itsessäni

ja vapauttavani olennot olemassaolon merestä, missä myllertää syntymän, sairauden, vanhenemisen ja kuoleman aallokko.

 

Luento 2/3

 

Toisen tason viisaus 

 

Aiheenamme on myönteisten ja kielteisten tunteiden käsitteleminen. Puhuimme viime luennolla kielteisistä tunteista ja ensimmäisen tason viisaudesta. Kielteisten tunteiden eli mielenmyrkkyjen pääsyy on kireys ja takertuminen. Sitä voi kutsua myös tietämättömyydeksi, jolla ei ole alkua. Jos tietämättömyyttä on ollut aina ilman alkua ja sen takia samsarinen jälleensyntymä koetaan kerta toisensa jälkeen, miten sitä päästään eroon? Lääke tietämättömyyteen on tieto (skt. prajna, tiib. sherab).

 

Tiibetin kielessä on kaksi sanaa: rig ja ma-rig. Rig tarkoittaa tietoa ja marig tietämättömyyttä. Ne ovat toistensa vastakohtia. Ensimmäisen tason viisauteen liittyy se, että mieli on keskeinen. Jos sen oivaltaa, siitä on hyötyä. Muuten voi ajatella: "En voi tehdä harjoituksia, en voi tehdä mitään, olen huono." Ei voi edes tehdä harjoituksia, koska turvautuu ulkoisiin asioihin, kiristyy, eikä siitä ole mitään hyötyä. Sitten päättelee, ettei harjoitus toimi. Koska luulee, että kaikki riippuu ulkoisesta, ei usko voivansa muuttaa asioita. Kun ymmärtää, että asiat riippuvat mielestä, se on ensimmäisen tason viisautta, ovi avautuu.

 

Nyt siirrymme seuraavalle tasolle, toisen tason viisauteen. Siinä on kaksi aspektia: yksi on viisi mielenmyrkkyä (kateus, ylpeys, viha, ahneus ja tietämättömyys) ja toinen on tekemisissä kärsimyksen, kuten pelon, masennuksen ja surun kanssa.

 

a) Miten lakataan välttelemästä kärsimystä ja tyynnytetään mieli, joka hylkii kärsimystä ja pitää sitä pahana

 

Selitän nyt, miten harjoitusta tehdään käyttämällä kärsimystä hyväksi. Yleensä ottaen meiltä voi puuttua itseluottamusta ja silloin pelot saavat valtaa. Kärsimys syntyy siitä. Tarvitaan siis menetelmä, jolla tilanne rauhoitetaan, pelko poistetaan. Se pitää poistaa, koska se aiheuttaa tuskaa. Lääke tarvitaan, sillä muuten ajatus siitä, että pelko, masennus ja kärsimys on itselle haitallista, itse asiassa vahvistaa sitä. Jos esimerkiksi oma nenä on hiukan vino, ja alkaa ajatella, että se on kauhean ruma ja siitä pitää päästä eroon, se tekee asiat paljon pahemmiksi kuin ne muuten olisivat. Ellei nenää pidä tärkeänä, sen muodolla ei ole suurta vaikutusta mielentilaan.

 

Ensin on siis lakattava pitämästä kärsimystä epätoivottavana. Jos siihen pystyy, loppu sujuu helposti. Rohkeudella ja itseluottamuksella voidaan hallita kaikkea, mikä kohdataan ja muuttaa sitä.

 

On kaksi syytä, miksi kärsimyksestä huolestuminen ja siitä eroon pyrkiminen ei ole hyödyksi. Ensinnäkin huolestumisesta ei sinänsä ole hyötyä ja toiseksi se aiheuttaa lisäongelmia. Selitän ensin mainitun kohdan nyt.

 

1. Huolestuminen ei auta

Kärsimys ei ole hyödyllistä eikä tarpeen. Kun kärsii, on tutkittava tarkkaan, löytyykö mitään keinoa korjata tilannetta. Jos keinoja on, ei tarvitse olla huolissaan vaan pitää ryhtyä toimeen. Ellei ongelmaa voi ratkaista, silloinkaan huolestuminen ei auta. Se mikä tapahtuu, tapahtuu. Jos itku ja valitus voisivat muuttaa tilannetta, kannattaisi toki itkeä ja valittaa. Ellei se auta, se on turhaa. Jos esimerkiksi menettää osakekaupassa rahaa, hiuksien raastaminen tai astiaston rikkominen ei saa kursseja heilahtamaan ylöspäin hiukkaakaan.

 

2. Huolestuminen aiheuttaa lisäongelmia

Toiseksi huolestuminen aiheuttaa lisäongelmia, se tekee asiat huonommiksi. Esimerkkinä tästä on kaksi ihmistä, joista toinen on kireä ja itsekäs, toisella on avoin mieli. He ovat kumpikin hyvin rikkaita ja onnellisia. Eräänä päivänä varas vie heidän omaisuutensa ja pörssi syöksyy alaspäin. Heistä tulee rutiköyhiä. Henkilö, jolla on itsekäs mieli, alkaa itkeä, menettää ruokahalunsa ja istuu mykkänä ja masentuneena voimatta ryhtyä mihinkään. Hän harkitsee itsemurhaa ja horjuu hulluuden partaalla. Hänellä on hyvin vaikeaa. Toinen taas tietää, miten asiat todella ovat ja hän ajattelee: "Ai, kaikki loppui! Se on pysymättömyyttä. Asiat tulevat ja menevät. Ei siis kannata murehtia. Se, mikä oli tapahtumassa tapahtui jo, sitä ei voi muuttaa. Omaisuus on mennyttä. Ehkä olen entistä vapaampi. Ennen minun piti ajatella pörssikursseja joka päivä, nyt ei tarvitse. Hän voi syödä ja nukkua kunnolla, hän ei tule hulluksi, ei tapa itseään eikä joudu sairaalaan. Hän saa uuden idean: "Aloitan toisen yrityksen. Vanha oli väliaikainen ja loppui, kaikki on pysymätöntä, nyt voin alkaa tehdä jotakin muuta. Voin saavuttaa kaiken mitä haluan." Hänellä on itseluottamusta ja rohkeutta. Toinen, jolla sitä ei ollut, pahensi asioita. Huolestuminen pahentaa asioita.

 

Malesiassa eli kiinalainen liikemies, joka keräsi omaisuuden pörssissä neljän vuoden kuluessa. Hänellä oli noin 40 miljoonaa dollaria. Eräänä päivänä hän menetti kaiken, hänelle jäi vain talo. Hän käy dharmakeskuksessa ja niinpä hän sanoikin sukulaisille, jotka tulivat lohduttamaan, ettei heidän pitäisi huolehtia. Miehen äiti itki ja oli hyvin huolestunut, joten hän itse asiassa lohdutti äitiä koetti saada tätä paremmalle tuulelle. Tämä todella tapahtui.

 

b) Kärsimyksen arvostaminen

 

Olemme nyt käyneet läpi menetelmän, jolla tyynnytetään mieli, joka hylkii kärsimystä ja pitää sitä pahana. Nyt puhumme siitä, kuinka eteen tulevia kärsimyksiä ja ongelmia voi arvostaa.

 

Yleensä ottaen kielteiset tunteet ja ongelmat tarjoavat mahdollisuuden viisauden esiin tulemiselle. Puhumme samsaran kuudesta olemassaolon tilasta. Jumalten ja puolijumalten maailmat ovat meistä erillään. On sanottu, että ihmisen keho on parempi kuin jumalan keho, sillä jumalilla ei ole karkeita kielteisiä tunteita. Heillä ei ole kärsimyksen syitä. He eivät voi saavuttaa buddhuutta yhdessä elämässä, mutta me, joilla kärsimystä on, me voimme. Se johtuu karkeista tunteista ja karkealaatuisesta kärsimyksestä, jota koemme. Siinä mielessä kärsimys on hyvä asia.

 

Jotkut harrastavat vuorikiipeilyä. Se saa pelon nousemaan esiin, mutta pelon kohtaaminen antaa rohkeutta ja se tarjoaa mahdollisuuden voittaa pelko. Kun kärsimys ja tunteet tulevat vastaan, nekin voi kohdata. Tiibetissä lamat oikein etsivät ongelmia ja haasteita. Kerron teille tarinan.

 

Tiibetissä eli suuri lama nimeltä Patrul Rinpoche. Hän oli hyvin kuuluisa ja kirja nimeltä Kunzang Lame Shellung, (Täydellisen opettajani ohjeet) on hänen kirjoittamansa. Jokainen tuntee sen.  Toisinaan hän pukeutui valeasuun ja lähti matkoihinsa Sachuka-nimisestä paikasta, jossa hän asui. Kerran hän saapui Nangcheniin hyvin kuluneissa tamineissa. Siellä oli suuri luostari nimeltä Sechu gompa, ja sen takana vuoren rinteellä munkit ja nunnat olivat retriiteillä luolissa ja majoissa.

 

Koska kukaan Nangchenissa ei osannut odottaa Patrul Rinpochea, he luulivat köyhän kulkurin saapuneen kaupunkiin. Hänellä ei ollut yösijaa, joten hän nukkui luostarin portailla ja ryhtyi aamulla kerjuulle. Hänellä ei ollut edes kenkiä.

 

Hän teki kuitenkin luostarin ympäri muutamia kunniakierroksia, ja eräs vuoren rinteellä mietiskelevistä munkeista pani hänet merkille. Munkki laskeutui alas luostariin ja kysyi: "Hei sinä vanha kulkuri, paljasjaloin, mistä tulet?" Mies vastasi: "Tulen Sachukasta." "Ja mihin olet matkalla?" "Enpä tiedä, en ole vielä varma." "Onko sinulla syötävää ja juotavaa? Tule luokseni, voin tarjota sinulle jotakin." Niinpä he menivät yhdessä mietiskelijän majalle. Sitten munkki sanoi valepukuiselle Patrul Rinpochelle: "Sinulla ei ole ruokaa, mutta jos jäät tänne, voit valmistaa ruokaa minulle ja siivota ja saat ruoan palkaksesi. Se on hyödyksi meille kummallekin, ja jos sinulla on yhtään kiinnostusta, voin myös antaa sinulle dharmaopetusta." Patrul Rinpoche sanoi: "On kovin ystävällistä, jos voit opettaa minulle dharmaa." "Hyvä on," vastasi munkki.

 

Patrul Rinpoche lakaisi sitten lattian päivittäin, siivosi muutenkin ja laittoi uhrilahjat alttarille sekä keitti ruokaa munkille. Munkki ehdotti: "Voin antaa sinulle opetuksia Patrul Rinpochen kirjasta Kunzang Lame Shellung. Täydellisen opettajani ohjeet on kirja, jota on helppo ymmärtää. Koska olet aloittelija, sinun on hyvä opiskella tätä." Patrul Rinpoche kiitti häntä, ja joka päivä he kävivät sitten läpi opetuksia tästä kirjasta.

 

Eräänä päivänä Patrul Rinpoche laittoi uhrilahjat alttarille sikin sokin, hiukan minne sattuu. Munkki nuhteli häntä ja sanoi, että kirjassa Täydellisen opettajani ohjeet neuvotaan, että uhrimaljojen tulee olla suorassa rivissä kuin rukousnauhan helmet. "Tällä tavoin!" hän näytti. "Oi, olen kovin pahoillani," Patrul Rinpoche katui, ja laittoi maljat taas suoraan riviin.

 

Tuli kuukalenterin 15. päivä, täydenkuun päivä. Patrul Rinpoche pyysi lupaa mennä alas luostariin tekemään kunniakierroksia sen ympäri. "Mene vain, mutta tule pian takaisin," munkki lupasi. "Voi kiitos, tulen toki." Niinpä hän meni alas. Luostarin apotti oli Patrul Rinpochen oppilas. Hän näki Rinpochen ja yllättyi niin, että juoksi suoraan kadulle ja heittäytyi maahan tämän edessä. Ihmisiä kerääntyi paikalle. "Mitä tapahtuu?" he kysyivät.  "Patrul Rinpoche on täällä!" Yhä enemmän ihmisiä tuli paikalle, ja kaikki kumarsivat ja pyysivät siunausta. Patrul Rinpoche oli ihmismuurin ympäröimä, ja aikaa vierähti. Alkoi olla puolipäivä. Munkki ylhäällä vuorella tuumi itsekseen: "On puolipäivä, eikä hän ole tullut takaisin tekemään lounastani. Tämä on todella kummallista. Mitä on tapahtunut?"

 

Munkki laskeutui hieman alemmas katsomaan, mitä luostarissa tapahtui. Hän näki suuren ihmisjoukon. Eräs mies oli tulossa ylös, ja munkki kysyi häneltä: "Mitä tuolla alhaalla tapahtuu?" "Patrul Rinpoche on tullut kaupunkiin ja kaikki ovat häntä tervehtimässä!" häntä valistettiin. "Palvelijani lienee siellä myös täysin hurmaantuneena," munkki mietti, ja jäi rinteelle odottamaan.

 

Yhtäkkiä Patrul Rinpoche sanoi väkijoukolle. "Voi sentään, olen myöhässä! Minun täytyy mennä nyt." Kaikki seurasivat häntä muodostaen pitkän rivistön. Rinpoche esteli: "Minun täytyy mennä nopeasti, älkää tulko." Kun Patrul Rinpoche kiipesi ylös, mies, joka oli kertonut munkille uutisen, sanoi: "Katso, tuolla Rinpoche on, hän tulee tännepäin." "Näyttää vanhalta palvelijaltani, ei hän ole mikään uutinen." Hän meni hitaasti takaisin majaansa ja katseli alaspäin. "Sehän on minun vanha palvelijani!" Lopulta asia valkeni hänelle ja hän nolostui perin pohjin. "Olenpa ollut typerä." Hän sulki ovet ja ikkunat ja jäi istumaan sisälle. Patrul Rinpoche kolkutti ovea: "Anteeksi, anteeksi, olen myöhässä! Avaa ovi, ole hyvä." Hän kiersi mökin ympäri ja siellä pieni takaikkuna oli jäänyt raolleen. " Menetin ihan ajantajuni, olen myöhässä, päästä minut sisään." Mutta munkki ei aukaissut ovea. Niinpä Patrul Rinpoche lähti toisille seuduille.

 

Tämä vanha munkki oli todella typerä, sillä jos hän olisi kutsunut Patrul Rinpochen sisään, hän olisi voinut saada tältä kaikki opetukset mitä ikinä toivoi.

 

Tonglen (Lähettämisen ja vastaanottamisen harjoitus)

 

1. Rakkauden ja myötätunnon harjoitus kärsimyksen keskellä

 

Jos kohtaamme ongelmia ja kärsimystä, voimme pitää sitä arvokkaana mahdollisuutena. Ongelmia ja kärsimystä ei tarvitse etsiä mistään, saamme ne ilmaiseksi, kohtaamme ne luonnostaan. Eikö se ole hyvä asia? Niistä ei tarvitse maksaa mitään, eikä järjestää erityistä tilaisuutta niitä varten, ne tulevat vieraiksemme.

 

No, jos kärsimys ja ongelmat ovat hyväksi, miten niiden kanssa tehdään harjoitusta? – Rakkaudella ja myötätunnolla. Siinä on kolme eri astetta.  Kun kohtaa ongelmia ja kärsimystä, on mietiskeltävä rakkautta ja myötätuntoa, mutta mitä se oikein merkitsee? – Jokainen tahtoisi kokea onnellinen ja vapautua kärsimyksestä. Koska itse toivoo sitä, muutkin toivovat, itsen ja muiden välille ei ole eroa. Kun toivoo, että itse ja kaikki tuntevat olennot olisivat onnellisia, se on rakastavaa ystävällisyyttä. Kun toivoo, että kaikki olisivat vapaita kärsimyksestä, se on myötätuntoa. Sellainen asenne on vastakohta ja lääke egoon takertumiselle.

 

Avara mieli on rohkea; itseluottamus ja rauha vallitsevat. Mitkä asiat parhaiten auttaisivat kehittämään rakkautta ja myötätuntoa? – Kärsimys ja ongelmat. Ongelmat ovat kuin tuuli, joka saa rakkauden ja myötätunnon liekit roihuamaan. Jos tekee rakastavan ystävällisyyden ja myötätunnon harjoituksia ja ongelmia on paljon, ongelmat muuttuvat harjoituksen tukijoiksi.

 

Jotta myötätunto ja rakkaus kehittyisivät, harjoituksen kohteeksi otetaan ensin läheisimmät ihmiset, kuten oma perhe ja ystävät. Sitten tunnetta laajennetaan kauempana oleviin, ja lopulta mietiskellään rakkautta ja myötätuntoa vihollisia kohtaan. Jos pystyy ottamaan vihollisensa harjoituksen kohteeksi, se on todella erinomaista.

 

Jos huomaa tahtovansa olla onnellinen ja välttävänsä kärsimystä, niin tietää että kaikilla on sama toive. Tavallisesti emme kuitenkaan ajattele sillä tavoin. Yleensä huolehdimme itsestämme, emme ole todella huolissamme muista. Sehän on väärin, mutta normaalia. Miksi se on väärin? – Koska itsemme ja muiden tuntevien olentojen välillä ei ole eroa. Kukaan ei halua kärsiä, jokainen tahtoo olla onnellinen.

 

Ajatellaan, että teillä olisi kaksi neulaa. Jos laitatte ne kummallekin reidellenne ja lyötte neulat vasaralla reisiin, kumpi on miellyttävämpää, vasemman vai oikean reiden puhkaiseminen? Onko toinen toista parempi, vai tuntuuko niistä samalta? Yleisö: Samalta.

 

Rinpoche: Miksi? – Koska kumpikin reisi tuntee piston samalla tavalla. Tunne välittyy koko kehoon. Oma toiveemme olla onnellinen ja välttää kärsimystä on täsmälleen sama toive kuin kaikilla muillakin. Ei voi ajatella: "Tahdon itselleni parhaan osan ja jääköön muille loput."

 

Rakkauden ja myötätunnon kasvu riippuu siitä, miten paljon niitä sovelletaan. Jos rakastaa paljon, siitä on paljon hyötyä sekä itselle että muille. Ensinnä siitä hyötyvät perhe ja läheisimmät sukulaiset, sitten naapurit ja koko kaupunki ja maa. Jos tuntee rakastavaa ystävällisyyttä koko maailmaa kohtaan, maailmassa vallitsee rauha ja onni. Rakkaus on atomipommia voimakkaampi, sillä jos jokaisella on rakastava ja myötätuntoinen mieli, pommeja ei tarvita. Vaikka niitä olisi kuinka paljon, ne olisivat aivan hyödyttömiä.

 

Ellei rakkautta ja myötätuntoa harjoita jatkuvasti, niistä ei ole paljon hyötyä. Jos niitä harjoittaa, ne muuttuvat lopulta rajattomiksi. Voi mietiskellä rajatonta määrää tuntevia olentoja rakastavalla ystävällisyydellä ja myötätunnolla. Sen perusteella voi harjoittaa bodhimieltä. Se tehdään seuraavasti: Itse olen yksi tunteva olento, joka tahtoo kokea onnea eikä kärsimystä. Muut tuntevat olennot, jotka tahtovat samaa, heitä on paljon enemmän. Bodhimielen mukainen ajatus on pyrkiä ohjaamaan kaikkia olentoja oivaltamaan oma mielensä, vapautumaan kärsimyksestä ja saavuttamaan onni sekä lopullinen buddhuus. Harjoituksen tekemistä tämän takia kutsutaan bodhimieleksi.

 

On siis kolme asiaa: rakastava ystävällisyys ja myötätunto, rajaton rakastava ystävällisyys ja rajaton myötätunto sekä bodhimieli. Ne ovat kolme eri tasoa. Ristiriitaiset tunteet ja mielenmyrkyt ovat bodhimielen parhaat ystävät ja auttavat sitä kehittymään.

 

Jos istuu mukavassa talossa hyvien ruokien ja juomien kera, voi mietiskellä ja ajatella: "Harjoitan rakkautta ja myötätuntoa." On kuitenkin niin, että vaikka mietiskelisi sata vuotta rauhassa, se ei ole niin suureksi hyödyksi bodhimielelle kuin muutama haasteellinen vuosi tunnekuohuissa kärsimyksen keskellä.

 

Tässä on toinen tarina Patrul Rinpochesta. Hänellä oli ylpeä oppilas, joka luuli tietävänsä kaiken rakkaudesta ja myötätunnosta ja joka piti niitä helppoina harjoittaa. Patrul Rinpoche totesi: "Sinä et ole todella ymmärtänyt tätä sydämessäsi. Sinun pitäisi harjoittaa rakkautta ja myötätuntoa kärsimyksen keskellä." Ylpeä oppilas oli eri mieltä.

 

Khamin maakunnassa Tiibetissä on paikka nimeltä Khatok, jossa opettaja ja oppilas asuivat. Auringon noustessa oppilas asettui meditoimaan ulkosalle ja peitti päänsä kaavullaan. Hän mietiskeli silmät puoliavoimina ja ajatteli: "Harjoitan rakastavaa ystävällisyyttä ja myötätuntoa." Oppilas istui stupan lähellä ja Patrul Rinpoche lähestyi häntä pukeutuneena köyhän miehen valepukuun. Rinpoche aikoi kiertää stupan ympäri ja pysähtyi kysymään mietiskelevältä oppilaaltaan: Kusha-la (hyvä herra), mitä harjoitusta teette? Olkaa niin hyvä ja kertokaa se minulle." Munkki ei nähnyt kysyjää selvästi ja vastasi. "Harjoitan rakkautta ja myötätuntoa, hmm…" Patrul Rinpoche vastasi ilahtuneen oloisena: "Se on oikein mainiota…" Hän kiersi stupan ympäri ja lähestyi oppilasta uudelleen. Kun hän tuli tämän kohdalle hän pysähtyi ja kysyi: "Mitä harjoitusta teet, ole niin hyvä ja kerro minulle." "Harjoitan rakkautta ja myötätuntoa," ylpeä oppilas vastasi hieman ärtyneenä. Opettaja käveli stupan ympäri vielä kerran ja tullessaan oppilaan kohdalle hän kysäisi taas: "Voi, kertoisitko minulle, mitä teet, mitä harjoitat?" "Mikä sinua oikein vaivaa, harjoitan rakkautta ja myötätuntoa!" oppilas huusi. Patrul Rinpoche vastasi: "Tällaistako rakkautesi ja myötätuntosi on?" Oppilas avasi silmänsä ja näki oman opettajansa edessään. Hän nolostui pahanpäiväisesti ja hänen ylpeytensä kaikkosi. Myöhemmin hänen harjoituksensa sujui erinomaisesti ja hän sovelsi sitä käytäntöön. Hänestä tuli hyvä dharmanharjoittaja.

 

Tonglen-harjoitus

 

Teemme nyt yhdessä rakkauden ja myötätunnon harjoituksen ja yhdistämme sen kärsimykseen ja ristiriitaisiin tunteisiin. Tunnettepa tällä hetkellä minkälaista kärsimystä tahansa, hyväksykää se ja keskittykää siihen. Ellei mielessänne ole juuri nyt erityistä kärsimystä, ajatelkaa jotakin mennyttä kipua tai tuskaa. Ajatelkaa sitä, ja pysykää rentoutuneena. Pohtikaa seuraavaa: "Sellaista kärsimystä kuin itse koen nyt, muutkin kokevat. Kaikki tuntevat olennot ovat itseni kaltaisia." Hengittäkää sisään hitaasti. Hengityksen myötä tuntevien olentojen tuska, ongelmat ja kielteisyys tulevat itseenne ja sekoittuvat omaan kipuunne. Ajatelkaa niin toistuvasti. Ulos hengitettäessä ei tarvitse ajatella mitään erityistä. Ajatelkaa tätä aina hengittäessänne sisään. (Lyhyt mietiskely.)

 

Ajatelkaa, että kaikki kärsimys, mitä tuntevat olennot kokevat sekoittuu omaan kärsimykseenne, josta tulee ikään kuin kaiken kärsimyksen edustaja. "Toivon että muiden kärsimys yhdistyy omaani ja että itse koen sen kaiken." (Mietiskely.)

 

Koska asenteenne on muuttunut, kärsimyksellänne on tarkoitus. Se puhdistaa esteitänne ja kerää hengellistä ansiota. Mietiskelemme sitä, että kärsimys on ilo. (Mietiskely)

 

Lopuksi vain rentoudutaan. Älkää enää tehkö tätä harjoitusta vaan pelkästään tyyneysmietiskelyä.

 

Uloshengityksen aikana tuntekaa, että omat hyvät tekonne ja myönteinen energia yhdistyy buddhien ja bodhisattvojen siunaukseen. Se virtaa ulos teistä ja sulautuu kaikkiin tunteviin olentoihin. Älkää ajatelko enää sisään hengitystä, vaan pelkästään uloshengitystä. (Mietiskely.) Rentoutukaa taas. Jos olette tehneet mielen luontoon liittyviä harjoituksia, levätkää mielen luonnossa. (Mietiskely.)

 

Mietiskelemme nyt yhdessä sisään hengittäen. Ajattelemme, että tuntevien olentojen tuska ja kärsimys yhdistyy omaan kärsimykseemme ja imeytyy meihin. Uloshengityksellä oma myönteisyytemme, hyvien tekojen ansiot ja buddhien ja bodhisattvojen siunaus virtaavat ulos kaikille olennoille. Tässä keskitytään siis kärsimykseen sisään hengityksen aikana ja hyveisiin uloshengityksen aikana. Niitä kumpaakin mietiskellään. (Mietiskely.) Rentoutukaa taas. Jos tiedätte, miten mielen luontoa katsotaan, katsokaa, kuka tekee lähettämisen ja vastaanottamisen harjoitusta. Katsokaa sitä, ja nähkää luonnostaan esiintuleva selkeys. Tai levätkää vain tyyneyden tilassa. (Mietiskely.)

 

Lähettämistä ja vastaanottamista voi tehdä kahdella tavalla. Yksi tapa on keskittyä itseensä ja toinen tapa on keskittyä tunteisiinsa ja kärsimykseensä. Yleensä tonglen tehdään niin, että kärsimys otetaan itselle, eikä silloin keskitytä omiin tunteisiin eikä omaan kärsimykseen. Emme ota omaa kärsimystämme itsellemme, vaan muiden. Se on tietenkin oikein hyvä, mutta siihen liittyy ongelma: jos oma tunnekuohu kuten viha on voimakas ja kärsii kovasti, ei ehkä muista parannuskeinoa tarpeeksi nopeasti. Siksi tässä annetaan menetelmä, jonka avulla keskitytään omiin tunteisiin. Jos sitten myöhemmin kärsii ja on vahvoja tunteita, ne voi helpommin muuttaa harjoituksen kautta. Näitä kahta menetelmää voi käyttää tarpeen mukaan ja vaihtaa menetelmää välillä. Onko teillä kysymyksiä?

 

Kysymys: Mitä tehdä, jos kärsii akuutista mielisairaudesta ja sen aiheuttama tuska on niin suuri, ettei sitä voi käyttää harjoitukseen?

 

Rinpoche: Erittäin vahvoja tunteita ja henkisiä ongelmia on vaikea käyttää harjoitukseen. Mielisairaana dharmaharjoitus on hyvin hankalaa. Kokemus on kuten lapsen kokemus. Kun on hullu, sitä ei itse huomaa. Ellei ole kliinisesti mielisairas, mutta henkiset ongelmat ovat muuten vaikeita, harjoitus ei ensin näytä tuottavan tulosta, mutta vähitellen hyötyä on ja ongelmat vähenevät.

 

Jos ymmärtää olevansa hullu, ei oikeastaan ole sitä, ja kykenee harjoitukseen. Vähitellen paranee. Rentoutumisesta ja rauhallisesta mielestä on paljon hyötyä. Tunnistaa sen, mitä takertuminen on, eikä tarvitse pitää kiinni heikkouksista.

 

Kysymys: Toisinaan ihmiset ovat minulle vihaisia. Olivatpa he oikeassa tai eivät, en tiedä, miten reagoida. Voisitteko antaa jonkin neuvon, miten minun pitäisi suhtautua muiden itseeni kohdistamaan vihaan?

 

Rinpoche: Tulee reagoida rakastavalla ystävällisyydellä ja myötätunnolla ja samalla voi harjoittaa kärsivällisyyttä. Kärsivällinen voi olla ensimmäisellä ja toisella kerralla, jos sama toistuu kolmannen kerran, asiaa täytyy harkita. Selkeästi sanottuna: kuka on syypää? Kummassa on enemmän vikaa, itsessäni vai toisessa? Jos vika on itsessä, täytyy koettaa löytää keino muuttua. Jos vika on toisessa ja hän jatkaa samaan tapaan kuin ennen, siitä ei seuraa hyvää teistä kummallekaan.

 

Rakkaudella ja myötätunnolla vihamiehensä voi haastaa, kun vika on hänen. Vihaisen ihmisen omaksi hyödyksi ja muiden hyödyksi hänet voi haastaa rakkaudella ja myötätunnolla. Se ei tarkoita kovia sanoja eikä nimittelyä. On perusteltava oma kanta: "Se mitä teit, ei ole hyvä, koska…" Ellei hän kuuntele tai väittää vastaan, jatkat vain perusteluja. Johdonmukaisuutesi ja asian selittämisen takia vihaisella henkilöllä on monia mahdollisuuksia oivaltaa, että hän on toiminut väärin. Koska harjoitat kärsivällisyyttä, ja olet tehnyt sen kolmasti, vihamiehesi saattaa ruveta ajattelemaan, että olet oikeassa ja että se mitä sanot, on totta. Ellet ole kärsivällinen kertaakaan vaan ryhdyt taisteluun, sulkeudut. Olette kumpikin lukittujen ovien kaltaisia, eikä kumpikaan näe omaa virhettään. Toinen pitää kaikkea sinun vikanasi ja sinä pidät kaikkea hänen vikanaan. Sitten törmäätte toisiinne. Jos olet kärsivällinen ensimmäisellä, toisella ja kolmannellakin kerralla ja toinen on edelleen vihainen, sitten voit haastaa hänet rakkaudella ja myötätunnolla, ja hänellä on monta tilaisuutta huomata virheensä.

 

Sönam deji tam-tse zig-pa nji

tob-ne nje-pei dra nam pam tshe ne

tse ga na tsi palab drupa ji

sipe tshole dro va drol-var sho.

 

Tämän ansion kautta toivon saavuttavani kaikkitietävyyden, voittavani pahuuden itsessäni

ja vapauttavani olennot olemassaolon merestä, missä myllertää syntymän, sairauden, vanhenemisen ja kuoleman aallokko.

 

Luento 3/3

 

Hyvää huomenta. Yleisesti ottaen emme halua kärsimystä ja pidämme sitä pahana. Eilen kävimme läpi sen, miten kärsimystä välttelevä asenne muutetaan ja miten harjoitusta tehdään ilolla silloin, kun kärsimyksiä kohdataan. Turhat huolet eivät ole kenellekään hyödyksi. Jos tilanne voidaan korjata, huolta ei tarvitse kantaa, ja ellei sitä voida korjata, silloinkaan huolehtiminen ei paranna vaan pahentaa asiaa. Se tekee pienestä ongelmasta suuren, turha huoli.

 

Eräs tuntemani mies oli iloinen luonteeltaan, mutta hänellä oli yksi huoli. Hän valitti, että päivä ja yö kuluivat hirvittävän nopeasti. Kuu kiertää maapallon ympäri varsin nopeasti ja maa kiertää auringon ympäri myös hyvin nopeasti. Hän pelkäsi, että planeetat törmäävät toisiinsa, ja menetti yöunensa.

 

Alkuvaiheessa se oli vain idea hänen päässään, mutta vähitellen hän uskoi siihen entistä enemmän, ja niin ongelma paheni. Kuten eilen sanottiin: jos kaikki menetetään, voi aina alkaa alusta ja ryhtyä uuteen ammattiin. Ellei mielessä ole tuskaa, uusia ideoita voi tulla. Jos on kovasti huolissaan kaikesta, muuttuu yhä kireämmäksi ja lopulta tulee hulluksi. Näin selitettiin se, miten kärsimystä välttelevä asenne muutetaan.

 

Jatkamme opetuksia siitä, miten kärsimyksestä voi iloita. Miten voi väittää, että kärsimys on hyödyllistä? – Se on hyödyllistä, jos on tilaisuus tehdä siitä ystävä. Sanotaan, että kärsimyksestä on ihmiselle yksi hyöty: hän voi saada uuden idean. Viisaus (prajna) voi kasvaa. Voi löytää menetelmän, jolla kärsimys helpottuu, ja jos harjoittaa dharmaa, kärsimyksen perusteella voi lopulta saavuttaa buddhuuden. Jumalten maailmoissa kärsimystä ei ole. Sinne synnyttyään olennot eivät tee mitään henkisiä harjoituksia, koska he eivät koe sitä tarpeelliseksi. He vain laulavat ja tanssivat. Elämä siellä kestää miljoonia vuosia meidän ajanlaskumme mukaan mitattuna. Eräänä päivänä he kuolevat, eikä elämästä ole ollut mitään hyötyä, mitä hyötyä laulamisesta ja tanssimisesta ja omiin ajatuksiin uppoamisesta olisi? Kuoltuaan he syntyvät alemmissa maailmoissa. He kiertävät samsarassa ylös ja alas, se on loputonta kiertokulkua. Ihmisestä jumalaksi, takaisin ihmiseksi, eläimeksi, helvettiin, ja taas takaisin ihmiseksi, puolijumalaksi ja jumalaksi. Sitä on kuin hyönteinen purkissa, kulkee ympäri purkin pohjalla ilman ulospääsytietä. Sellaista on olemassaolon kiertokulku.

 

Mikä on tie vapauteen? – Tyhjyyden näkemys ja näkemys mielen luonnosta. Niiden avulla voi saavuttaa vapauden. Olemassaolon kiertokulku perustuu takertumiseen, siihen, että pitää kaikkea todellisena. Jos vapautuu takertumisesta todellisuuteen, vapautuu samsarasta, sillä samsaran ydin on nirvana. Ilman kärsimystä henkisiä harjoituksia ei kuitenkaan tule tehdyksi, sillä ei ole mitään pohjaa, jolle harjoitus perustuisi. Koska jumalat eivät kärsi, he eivät myöskään tee mitään. He eivät pelkää tulevaa, sillä ilman kärsimystä tulevaisuutta ei osaa ajatella. Harjoituksen tarkoitus on tuoda vapaus kärsimyksestä. Ellei kärsimystä ole, vapautta ei voi saavuttaa. Jos käyttää sitä kärsimystä, joka itsellä on, voi sekä päästä eroon kärsimyksestä että vapauttaa itsensä.

 

Jos voi muuttaa kokemansa kärsimyksen ystäväkseen, silloin kun kärsimyksen kohtaa, se on oikea tapa iloita kärsimyksestä. Jos vain yleisesti ajattelee, että on iloinen, kun seuraava ongelma tulee eteen, siitä on vähän hyötyä, mutta täytä hyötyä niin ei saa. Ajatusta pitää seurata sen soveltaminen. Mitä se tarkoittaa? – Se tarkoittaa rakkauden ja myötätunnon harjoittamista, kuten edellä on neuvottu. Eilen puhuimme siitä, miten rakkautta ja myötätuntoa harjoitetaan kärsimyksen yhteydessä. Tänään selitän, kuinka niitä harjoitetaan ristiriitaisten tunteiden vallitessa.

 

2. Rakkauden ja myötätunnon harjoittaminen ristiriitaisten tunteiden vallitessa

 

Alussa on hyvä harjoitella heikoilla tunteilla ja vähitellen, taidon kasvaessa, voi siirtyä harjoittelemaan voimakkaan halun, vihan, kateuden, ylpeyden ym. emootioiden kanssa, joita mielessä voi olla. Jos aloittelija ottaa haasteekseen voimakkaan tunteen, harjoitus on kyllä hyödyllinen, mutta sen tuloksia ei näe kovin helposti. Älkää siis kokeilko harjoitusta voimakkaiden tunteiden kanssa heti alkuun. Ei se kuitenkaan virhe ole, siitä on suuri hyöty, sitä ei vain huomaa itse. Jos aloittaa pienillä tunteilla, tulos on selkeästi näkyvillä, ja siksi suositellaan, että aloitetaan niillä.

 

Tonglen-harjoitus

 

Teemme nyt yhdessä tunteisiin liittyvän harjoituksen. Tutkikaa tunteita mielessänne; tunnettepa vihaa, kateutta, halua, ylpeyttä tms., mikä tunne onkaan päällimmäisenä, katsokaa sitä. (Mietiskely.) Olipa tunteenne millainen tahansa, tulkaa tietoiseksi siitä, että kaikilla tuntevilla olennoilla on samanlaisia tunteita. Niiden takia he tuntevat kärsimystä. Tuntevien olentojen kestämättömän kovan tuskan takia tunnemme heitä kohtaan myötätuntoa. (Mietiskely.)

 

Tunnemme myötätuntoa kaikkia olentoja kohtaan, jotka kokevat samanlaisia tunnetiloja kuin itsekin koemme. Ajattelemme, että omaan tunteeseemme, esimerkiksi vihaan, sisältyy kaikkien olentojen viha. Muiden tunteet yhdistyvät omiin tunteisiimme ja omasta tunteestamme tulee kaikkien tuntevien olentojen tunteen edustaja. Kuvittelemme, että muiden olentojen tunteet yhdistyvät omaan tunteeseemme hengittäessämme sisään, ja että vedämme ristiriitaiset tunteet pois muilta olennoilta lempeällä sisäänhengityksellämme. Keskity hengitykseen ja hengitä rauhallisesti sisään. Jos haluat, voit kuvitella, että olentojen tunteet ovat harmaata, tummaa savua. (Mietiskely.)

 

Anna mielesi sitten rentoutua. Jos tiedät, miten omaa mieltä katsotaan, tarkastele lähettämisen ja vastaanottamisen harjoitusta tekevää mietiskelijää ja lepää siinä tilassa. Tai lepää tehden tyyneysmietiskelyä. (Mietiskely.) Tähän harjoitus päättyy.

 

Ajattele, että tuntevien olentojen kaikki tunteet ovat yhdistyneet omiin tunteisiisi ja muuttuneet. Koska olet ottanut ne itsellesi, ajattelet, että muut ovat nyt vapautuneet näistä tunteista.

 

Keskitymme nyt uloshengitykseen. Koska olemme ottaneet muiden tunteet kannettavaksemme, siitä on syntynyt paljon henkisiä ansioita. Lisäämme nyt kerättyyn ansioon aiemmat ansiomme sekä buddhien ja bodhisattvojen siunauksen ja ilon. Ajattelemme, että lähetämme sen uloshengityksemme välityksellä kaikille olennoille. Se saavuttaa heidät kirkkaan valon muodossa ja imeytyy heihin ja he saavat sen kaiken itselleen. Rentoutukaa ensin ja tuntekaa sitten tämä hengittäessänne ulos rauhallisesti. (Mietiskely.)

 

Rentoutukaa katsellen mieltä, joka tekee tätä harjoitusta. Jos teillä ei ole mielen luonnon katsomista koskevia ohjeita, rentoutukaa tyyneysmietiskelyn tilassa. (Mietiskely.) Harjoitus päättyy tähän.

 

Voitte tehdä harjoituksen myös näin: Kun hengitätte sisään, ajattelette ottavanne sisään kaikki tunteet. Kun hengitätte ulos, ajattelette hengittävänne ulos kaikki hyvät teot. Sisään ja uloshengitys yhdessä lasketaan yhdeksi. Harjoitus voidaan tehdä siis yhdistämällä sisään ja uloshengitys tai keskittymällä niihin yksi kerrallaan. Nämä olivat ohjeet siitä, miten suhtautua kärsimykseen rakastavalla ystävällisyydellä, myötätunnolla ja bodhimielellä.

 

Situ Rinpochen nykyistä edeltävä inkarnaatio, Pema Wangyal Gyalpo eli Tiibetissä. Hän oli raivoisan oloinen. Vaikka hän näytti raivokkaalta, hänen sydämensä oli täynnä rakkautta ja myötätuntoa. Silloin tällöin, jos tarve vaati, hän saattoi huutaa ja raivota jollekulle, ja tämän ihmisen heikkoudet ja sairaudet katosivat sen tien. Joskus hän jopa antoi jollekin ihmiselle selkäsaunan, ja tämä parani sairauksistaan, kun Rinpoche löi häntä. Sanotaan, että jos joku on täydellistänyt lähettämisen ja vastaanottamisen harjoituksen, hän voi ottaa sisään hengittäessään toisen henkilön tuskan ja vaikeudet itselleen ja huutaessaan lähettää hänelle uloshengityksen mukana kaikki hyvät ominaisuudet ja siunauksen. Jotkut vakavasti sairaat ihmiset kävivät Tai Situ Rinpochen luona ja koettivat saada hänet vihastumaan tekemällä jonkin virheen tarkoituksella. He uskoivat, että vaikka lama löisi heitä, heidän ja laman väliin syntyisi näin hyväenteinen yhteys. Yhteyden takia heidän sairautensa voisi parantua.

 

Jos on saavuttanut korkean oivalluksen tason ja harjoittaa lähettämistä ja vastaanottamista, siitä on hyötyä sekä itselle että muille. Karmisen yhteyden takia muiden sairaudet ja ristiriitaiset tunteet voidaan poistaa. Harjoittaja itse on luopunut jo egostaan ja omaa bodhimielen, hän kerää tällä tavoin paljon hyvää karmaa ja puhdistaa omat esteensä, sairautensa ja ristiriitaiset tunteensa.

 

Jotkut ihmiset pelkäävät, että muiden sairauksien ottaminen itselle aiheuttaa itselle ongelmia. Jos ajattelee niin, se on merkki siitä, että ei ole luopunut egostaan. Silloin jotain vahinkoa voikin aiheutua. Kun on suojeltava itseä ja toista, kumpaakin, voi laskelmoida siten, että muiden auttaminen on itselle hyödyksi. Ego on silloin kasvanut suureksi ja suuren egon takia muilla voi olla itseen hiukan vaikutusta. Mitä pienempi ego, sen paremmassa suojassa on. Egottomuus on haarniskasi, myötätunto suojasi. Sitten kukaan ei voi vahingoittaa sinua. Silloin sisään ei pääse mitenkään, rakkaus ja myötätunto ovat mitä parhain kilpi.

 

Tiibet on paikka nimeltä Gagyab. Siellä eli lama, joka oli vailla myötätuntoa ja tyhjyyden näkemystä. Hän ei ymmärtänyt visualisaatioharjoituksia syvällisesti, mutta mietiskeli jumaluutta nimeltä Shinje (Mahakala). Se on raivoisa jumaluus, ja hän ajatteli: "Olen raivoisa." Hän pystyi harjoitukseen vain puolittain, koska häneltä puuttui myötätunto ja tyhjyyden viisaus. Vaikka harjoitus oli vaillinainen, hän voi kuitenkin muuntaa kehonsa jumaluuden muotoon.

 

Tällä lamalla oli viljaa varastossa, ja tuolla alueella vallitsi nälänhätä. Ihmiset tulivat pyytämään häneltä ruokaa. Hän kieltäytyi ja antoi heidän olla nälissään, koska häneltä puuttui myötätuntoa. Kyläläiset kerääntyivät neuvonpitoon ja päättivät polttaa laman kuoliaaksi mökkiinsä, jotta saisivat viljan itselleen. Niinpä he sytyttivät mökin tuleen. Joku oli hiukan aiemmin antanut lamalle likaisen esiliinan, johon liittyi paljon pahuutta. Tavallisesti lama pystyi lentämään ylös ilmaan milloin tahtoi, mutta savun takia hän ei nähnyt kunnolla eteensä. Niinpä hän sieppasi vahingossa esiliinan kaapunsa sijaan ja kietoi sen päänsä ympärille. Sitten hän koetti nousta ylös ilmaan, mutta esiliinaan liittyvä kielteisyys ja epäpuhtaudet pitivätkin hänet maan pinnalla. Lama vihastui ja lausui kirouksen. Hänen tarkoituksensa oli toivoa, että hän voisi tuoda kaikki maailman kärsimykset tähän paikkaan näiden ihmisten kiusaksi, mutta hän sanoi vahingossa väärät sanat ja tuli toivoneeksi, että hän voisi tuoda paikkaan paljon hyötyä. Hänen aikomuksensa oli paha, mutta hän ei sanonut oikeita sanoja. Hän jälleensyntyi sitten ilkeäksi demoniksi, jota kutsumme nimellä Dragyab Dongde. Hänestä oli sillä seudulla paljon harmia.

 

Suuri lama Khyentse Wangpo kutsui toisen laman nimeltä Khamtrul Rinpoche puheilleen ja pyysi häntä lähtemään tuolle alueelle tuhoamaan demonin. "Sinun täytyy mennä pikimmiten." Khamtrul Rinpoche saapuikin paikalle ja näki selvänäkönsä avulla, miten paha demoni istui teltassa suuri keltainen hattu päässään ja oppilaat olivat kerääntyneet hänen ympärilleen. Khamtrul Rinpoche lähestyi, mutta demonin oppilaat eivät voineet nähdä häntä. Teltassa demoni kysyi Rinpochelta: "Miten sinä pääsit tänne?" Hän hyppäsi alas istuimeltaan ja tarrasi Rinpochen kurkkuun kiinni. Khamtrul Rinpoche oli aivan avuton. Demoni kuristi häntä kovemmin otteessaan. Rinpoche meditoi olevansa raivoisa jumaluus, mutta demoni vain nauroi: "Tuo nyt ei ole mitään." Demoni muutti itsensä valtavan suureksi jumaluudeksi, jonka toinen jalka oli yhden vuorijonon päällä ja toinen toisen. Khamtrul Rinpochen ilmentymä ei ylettänyt edes hänen napansa korkeudelle. Rinpoche oli aivan hämmentynyt ja mutisi itsekseen myötätuntoisena: "Tällä demonilla on valtavat voimat, mutta koska hänellä ei ole rakkautta eikä myötätuntoa, hän kiertää kehää samsarassa, voi sentään!" Ja hän alkoi itkeä. Paha henki kaatui maahan ja sanoi sitten: "On totta, että synnyin demoniksi, koska en ole toiminut rakkaudella ja myötätunnolla. Nyt olen sinun oppilaasi. Mitä sanotkin, kuuntelen neuvojasi." Khamtrul Rinpoche käski häntä: "Älä enää vahingoita ketään." Siitä lähtien demoni ei enää aiheuttanut kenellekään vahinkoa.

 

Tämä tarina kertoi siitä, miten myötätunto ja rakkaus vaikuttavat ei-inhimilliseen olentoon. Samalla tavalla niistä on hyötyä, kun ne kohdistuvat ihmisiin. Tähän päättyy opetus rakastavan ystävällisyyden ja myötätunnon harjoitusmenetelmistä.

 

Tyyneysmietiskely (shine)

 

Puhumme nyt siitä, miten nämä harjoitukset yhdistetään tyyneysmietiskelyyn (shine). Kun teemme lähettämisen ja vastaanottamisen harjoitusta, se on rakkautta ja myötätuntoa yhdistyneenä tyyneysmietiskelyyn. Lähetettäessä ja vastaanottaessa ei häiriinnytä muihin asioihin ja häiriintymättömyys on tyyneyttä. Tässä harjoituksessa rakkaus ja myötätunto yhdistyvät tyyneyteen. Tyyneysmietiskelyn ydin on häiriintymättömän keskittymisen taito, valppauden tila.

 

Shinessä on kaksi aspektia. Sitä voidaan tehdä tuen kanssa ja ilman tukea. Ilman tukea tehty shine on pelkää rentoutumista. Se on tila, jollaisen kokee pitkän työrupeaman päätteeksi, sen tyyppistä rentoutumista. Jos kiipeää korkealle vuorelle ja istuu puolimatkassa levähtämään, tunne on avara. Rentoutuneisuuteen liittyy avoimuus ja avaruus, ajatuksia ei tarvitse tukahduttaa. Itse asiassa niitä ei voi tukahduttaa.

 

Annan teille esimerkin. Alussa voi olla idea: "Minun täytyy mennä jonnekin kuulemaan dharmaopetuksia. Jos menisin, se olisi hyvä." Kuvitellaan, että saapuisitte Samye Lingiin omasta halustanne ja suunnitelmissanne olisi viipyä jonkin aikaa opetusten parissa. Jos ovelle ilmestyisi äkkiä aseistettuja vartijoita, jotka määräisivät, että teidän on pysyttävä täällä, miltä teistä tuntuisi? Alkaisitte heti miettiä: "Miten pääsen täältä pois?" Jos siis yritätte torjua kaikki ajatukset, tunteet ja kärsimyksen ja vaaditte, että rentoutumisen tilan ja rauhan on synnyttävä, tuo vaatimus on rauhan tiellä. Ajatuksia ei tarvitse tukahduttaa, eikä niitä myöskään tarvitse seurata.

 

Ajatusten seuraaminen tarkoittaa ajatusketjuja. Tässä esimerkki. Olipa kerran mies nimeltä Kuuluisan kuun isä. Hän oli hyvin köyhä. Kerran hän onnistui saamaan suuren säkillisen riisiä, johon hän kiintyi kovasti. Hän ei raaskinut syödä sitä, vaan vei sen kotiinsa. Siellä hän sitoi säkin kattoparruun, ja asettui makaamaan sen alle sängylle. Hän tuijotti säkkiä ihastuksissaan ja pohti: "Minun on parasta pitää sitä silmällä, ettei varas vie sitä minulta." Ennen kuin hän nukahti, hän ajatteli monenlaista.

 

"Nyt kun minulla on näin paljon riisiä, mitä oikein tekisin? Ehkä myyn sen. Jos myyn, saan kaksinkertaisen voiton. Lopulta minusta tulee rikas. Kun minusta tulee rikas, mitä sitten teen? Minun täytyy tietenkin ostaa talo. Entä sen jälkeen? Sisustan talon kauniisti ja hankin palvelijan. Entä sitten? Tarvitsen mukavan vaimon. Meille syntyy tietenkin lapsi. Mikä lapselle nimeksi? Hänen pitäisi saada oikein hyvä nimi." Koska mies ei ollut erikoisen älykäs, hän ei keksinyt sopivaa nimeä. Hän pohdiskeli asiaa pitkään. "On tärkeää, että lapsella on hyvä nimi." Sillä hetkellä kuu paistoi sisään avoimesta ikkunasta ja säteet valaisivat hänen hiuksensa. "Tämä on hyvä enne. Kutsun poikaani nimellä Kuuluisa kuu," mies iloitsi. Hänen tätä pohdiskellessaan pieni hiiri oli syönyt tiensä poikki köyden, joka piteli säkkiä katossa ja se romahti miehen päälle tappaen hänet siihen paikkaan.

 

Jos itsellä ei ole sellaisia ajatusketjuja kuin tämä: "Mitä aion tehdä seuraavaksi, entä sen jälkeen?", se on hyvä. Jos ajatuksia tulee, se ei ole haitaksi, kunhan ei unohda sitä, mitä on tekemässä: "Minä mietiskelen." Jos unohtaa sen ja jopa itsensä ja pohtii pohtimasta päästyäänkin: "Mitä minun tulee tehdä?" se ei ole oikein. Muuten ajatuksista ei ole haittaa. Ne ilmestyvät ja häviävät ja niiden keskellä rentoudutaan. Helppoa, eikö vain? Ellei se riitä teille, on hiukan vaikeampi menetelmä, joka perustuu hengitykseen.

 

Antakaa mielen rentoutua ja keskittykää ilmavirtaan joka kulkee sisään ja ulos. Ei tarvitse kuvitella mitään, tarkkaillaan vain hengitystä. Teemme sen nyt yhdessä. Rentoutukaa ensin tyyneyden tilassa ilman keskittymisen kohdetta. (Mietiskely.) Tarkkailkaa nyt hengitystänne. (Mietiskely.) Tarkkailematta mitään erityisesti rentoutukaa. (Mietiskely.) Harjoitus on päättynyt.

 

Tyyneysmietiskely tunteiden kanssa työskenneltäessä

 

Selitän nyt, miten tyyneysmietiskelyä käytetään tunteiden kanssa työskenneltäessä. Buddha opetti, että tuntevien olentojen ydinolemus on puhdas ja hyvä. Perushyvyys on täydellistä ja tahratonta. Mielemme luonto on erinomainen ja täydellinen, sillä sellainen buddhaluonto on. Tunteet, joita meillä on, kuten viha, kateus ja ylpeys, eivät ole olemuksemme ydin. Masentuneisuus, yksinäisyys tai suru ei ole oikea luontomme. Millainen luontomme sitten on? – Se on hyvin puhdas ja kirkas, kuin lampun liekki. Olemuksemme on avoin, eivätkä tunteemme kuten viha ja kateus sekoitu olemukseemme vaan pysyvät siitä erillään.

 

Katsokaamme siis sisäämme, yhä syvemmälle. Katsokaa vihan olemusta. Sitä ei tarvitse pohtia järjellä, tehkää huomioita tunteiden pohjalta. Katsokaa yhä uudelleen vihan olemusta, hyvin syvällisesti. Aloitetaan rentoutumalla. (Mietiskely.) Antakaa jonkin tunteen nousta esiin. Se voi olla mikä tahansa tunne. Tarkkailkaa sitä. Katsokaa sitä syvemmin ja syvemmin, mutta pysykää hyvin rentoutuneena. Tarkkailu ei ole voimallista vaan pelkkää huomiointia. (Mietiskely.) Harjoitus on päättynyt. Miten se sujui?

 

Yleisö:

– Tunne ei päässyt minnekään pakoon ja se hävisi.

– Tuntui kuin olisi sytyttänyt kynttilän valaistussa huoneessa.

 

Rinpoche: Miltä uusista kurssilaisista tuntui?

Yleisö:

– Kiinteältä.

– Ensin kiinteältä ja kun pyydettiin tarkkailemaan rentoutuneesti, kiinteys väheni.

– Kokemus oli avara, kirkas ja avoin, mutta tunne näytti erilliseltä.

– Tunne vaikutti ensin paksulta, ja kun sitä katsoi, se oheni.

 

Kysymys: Miksi toisinaan sanotaan, että ajatusten ydin on dharmakaya ja toisinaan sanotaan, että ajatukset ovat dharmakayasta erillisiä?

 

Rinpoche: Jos tunnistaa ajatuksensa, ne ovat yhtä kuin dharmakaya, mutta ellei tunnista, ne ovat siitä erillään. Erillisyys on harhaa, todellisuudessa ne ovat yhtä. Kun niitä ei tunnista, ne näyttävät erillisiltä.

 

Kysymys: Onko olemassaolon kiertokulku samaa kuin sisäisesti olemassa oleva olemassaolo?

 

Rinpoche: Sisäisesti olemassa oleva olemassaolo on jotakin, mikä on todella olemassa olevan idea, ja siitä syntyy samsaran kuusi maailmaa. Kun se on pystytetty jonakin sisäisesti olemassa olevana ja ollaan sellaisen väärinkäsityksen vallassa, että jotakin on todella olemassa, kaikki muu seuraa siitä. Todellisuudessa samsaraa ei ole olemassa eikä kiertokulkua, se on harha ja illuusio, se on tapa ilmentyä, mutta sen luonto on se, että se ei ole todella olemassa.

 

Kysymys: Jos on kliinisesti mielisairas ja opetetut menetelmät eivät toimi, mitä tehdä?

 

Rinpoche: Yleensä ottaen toisille menetelmistä on hyötyä ja toisille ei kovinkaan paljon, mutta mielisairaan kohdalla niin paljon kuin hän voi soveltaa oikeaa motivaatiota ja omistaa ansioitaan muille, siitä on varsin paljon hyötyä. Mitä tulee siihen, toimiiko menetelmä vai ei, jos ymmärrystä on edes hiukan, sen pohjalle voi rakentaa. Aloitetaan siis vähäisellä ymmärryksellä ja sitten ymmärrys kasvaa. Jos tarkkaavaisuutta ei ole lainkaan, jos hulluus estää kaiken ajattelun, sitten tuloksia ei juuri tule. Siinä tapauksessa lausutaan toivomusrukouksia sen puolesta, että pystyttäisiin saavuttamaan jotain. Sairaan kotona voidaan resitoida Buddhan nimiä ym., niin että hän kuulee sanat. Se voi olla hyödyksi.

 

Toisinaan onnistumme olemaan hyödyksi muille, toisinaan työmme ei tuota tulosta. Se johtuu siitä, että olennoilla on kullakin oma karmansa. Emme voi auttaa ketään täysin, mutta teemme sen, minkä voimme. Käytämme kaikki saatavilla olevat keinot ja järkemme kapasiteetin. Joskus onnistumme auttamaan, joskus emme. Riippuu olentojen karmasta saavatko he apua. Ellemme onnistu auttamaan, ei ole syytä murehtia. Voi silti pyrkiä olemaan avuksi yhä uudelleen ja uudelleen.

 

Kysymys: Kun teemme hartaita rukouksia kuten Dorje Chang Tungma tai rukous 35 Buddhalle, meitä on opetettu visualisoimaan kaikki nämä buddhat läsnä edessämme, samalla kun tunnustamme virheemme. Ellei visualisoiminen onnistu, onko rukouksen lausumisesta hyötyä?

 

Rinpoche: Kyllä on. Kun ajattelee, että Buddha opetti rukouksen, siitä on hyötyä. Kun uskoo, että se hyödyttää tuntevia olentoja, siitä on varmasti hyötyä.

 

Edellä opetetut menetelmät ovat varsin yksinkertaisia, mutta hyvin hyödyllisiä. Ulkoiset tunteet ovat karkeita. Kun katsomme yhä syvemmälle nähdäksemme niiden luonnon tai olemuksen, kohtaamme oman olemuksemme. Se on aivan puhdas ja täydellinen. Sillä menetelmällä kaikki tunteet voidaan muuntaa harjoituksen tueksi tyyneysmietiskelyssä. Kun tunnette vahvaa vihaa, kateutta tai ylpeyttä, teillä on hyvä mahdollisuus harjoittaa tyyneyttä. Ellei teillä ole sellaista näkemystä, sitten vain istutte siinä ajattelematta sen enempää, eikä siitä ole erityistä hyötyä. Se on niin kuin jumalten maailma. Ilman tunteita ei ole mitään tarkkailtavaa. Mitään ei tapahdu. On rauhallista, ei ristiriitaisia tunteita.

 

Kun vahvat tunteet, kuten viha, tulevat, teillä on kaksi menetelmää: ensinnäkin voitte harjoittaa rakkautta ja myötätuntoa ja toiseksi voitte harjoittaa pelkkää tarkkaavaisuutta pitämällä huomion tunteen olemuksessa. Tarkkailette tunnetta yhä syvemmin, ei älyllisesti, vaan olemalla tunteesta tietoinen. Älkää tehkö sitä voimalla vaan varoen, pelkästään tarkastellen.

 

Haluaisin kiittää teitä tarkkaavaisuudestanne. Olette luopuneet kallisarvoisesta vapaa-ajastanne, jonka yleensä kulutatte juoksemalla kaikenlaisten kiinnostavien asioiden perässä… ja sen sijaa olette syventyneet näihin opetuksiin. Kiitän Samye Lingin luostaria, joka teki näiden opetusten antamisen mahdolliseksi ja kaikkia, jotka osallistuivat valmisteluihin. Kun ajattelen kaikkia paikkoja Euroopassa, joissa olen ollut, Samye Ling on dharman kannalta paras. Niin olen asian kokenut. Luostari on erinomainen ja Akong Rinpoche ja Lama Yeshe kummatkin erinomaisia. Ympäristö täällä on kerrassaan hyvä.

 

Omistamme kaikkien niiden hyvien tekojen juuret, joita olemme keränneet kuuntelemalla ja harjoittamalla dharmaa yhdessä, tuntevien olentojen hyödyksi. Tahdomme poistaa heidän ajallisen kärsimyksensä aina siihen saakka, kunnes he saavuttavat buddhuuden täydellisen heränneen tilan ja omistamme sen takia kaikki saavutuksemme maailmanrauhalle. Näin ajatellen lausumme seuraavan rukouksen.

 

Sönam deji tam-tse zig-pa nji

tob-ne nje-pei dra nam pam tshe ne

tse ga na tsi palab drupa ji

sipe tshole dro va drol-var sho.

 

Tämän ansion kautta toivon saavuttavani tietoisuuden kaikesta, voittavani pahuuden itsessäni

ja vapauttavani olennot olemassaolon merestä, missä myllertää syntymän, sairauden, vanhenemisen ja kuoleman aallokko.

 

© 2005  Mingyur Rinpoche

 

Tonglen-harjoitusta koskevia tekstejä

Kotisivu