Yksinkertaisia mietiskelyohjeita

Khenchen Thrangu Rinpochen opetusten pohjalta koonnut Ani Sherab

 

Mietiskelyn päämäärä

 

Buddhan opetuksen pääaihe on itsettömyys. Se johtuu siitä, että usko itsen olemassaoloon on negatiivisten ajatusten ja tunteiden alkulähde. Mietiskelyssä lähestytään itsettömyyttä ja ilmiöiden tyhjyyttä katsomalla mieltä ja sen luontoa jotta nähtäisiin, mikä se on. Jos mieli on häiriintynyt ja viha, halu, kateus, ylpeys jne. pitävät sitä otteessaan, täytyy oppia hallitsemaan mieltä. Pelkkä tieto ei riitä. Jotta saisi negatiiviset tunteet pois mielestään, on todella syötävä ja juotava opetuksia, toisin sanoen mietiskeltävä. Itsekkyyden vähetessä alkuperäinen buddhaluonto tulee esiin.

 

Sanotaan, että kaikki ilmiöt samsarassa ovat pelkästään mieltä. Tekstit kuvaavat unikokemuksia, missä talot ym. nähdään ulkoisina ilmiöinä. Unessa ei kuitenkaan ole mitään ulkoista kohdetta. Hereillä ollessamme näemme ulkoisia kohteita, jotka näyttävät olevan mielen ulkopuolella, mutta siitä huolimatta havainnot ovat mielen ilmiöitä. Sisäinen mieli on olennainen, eikä siksi ole mitään eroa, ilmentyykö mielessä ulkoisia ilmiöitä vai ei silloin kun mietiskelee. Ajatusten ja tunteitten lähde on mieli. Kaikki ilmiöt ovat mieltä.

 

Yleensä ihmiset haluavat aistinautintoja, ovat niihin kiintyneitä ja tulevat hyvin onnettomiksi, elleivät saa mitä haluavat. Ainoa menetelmä välttää surua on löytää mielenrauha ja tunnetason tasapaino. Sen saavuttaa mietiskelyn kautta ja se poistaa kiintymyksen aistinautintoihin ja aistikokemuksiin. Opiskelu ja oppiminen eivät ehkä poista kaikkia epäilyksiä ja epätietoisuutta. Suora kokemus poistaa ne.

 

Mietiskelyn kautta kehitetään myös rakkautta ja myötätuntoa. Ihminen saattaa ajatella todella tahtovansa auttaa, mutta sen lisäksi tarvitaan myös kyky todella auttaa olentoja, kyky vapauttaa heidät kärsimyksestä. Tuo kyky kehittyy mietiskelyn kautta. Mietiskelemättä ei voi täyttää toivettaan auttaa.

 

Shamata ja vipashyana

 

On olemassa kahdenlaista meditaatioharjoitusta: yleinen mietiskely ja mahamudra. Tässä käsitellään yleistä mietiskelyä.

 

Shamata on mielen sisäinen lepotila ja kyky pysyä tässä tilassa pitkään. Shamatassa mieli on yksipisteisen keskittynyt. Vipashyana on tieto siitä, mihin mieli on keskittynyt. Se on mielen todellisen luonnon selkeä oivaltaminen.

 

Shamata yksin ei riitä, se on harhautumista miellyttävään tilaan ilman häiritseviä ajatuksia.  Shamata vähentää mielen kielteisiä ominaisuuksia, muttei kokonaan lopeta niitä. Se vain lähettää ne kauas pois, tukahduttaa ne, ja kun otolliset olosuhteet ilmaantuvat, ne nousevat jälleen. Vipashyana eliminoi ne täysin, kun viisauden kautta näkee, mikä on harhan todellinen luonto. Aloita shamatan yhdeksällä asteella. Kun saavuttaa yhdeksännen asteen, viisaus liittyy shamataan, se on luonnostaan läsnä. Sillä hetkellä shamata ja vipashyana yhdistyvät.

 

Hyvä käytös luo hallitun ja rauhallisen luonteenlaadun, mikä johtaa shamatan tilaan. Kun hyödyttää muita olentoja teoillaan, se myös kehittää mietiskelyä. Mielihalujen vähentäminen, tyytyväisyys siihen, mitä jo omistaa, rauhoittaa mieltä. Jos koko ajan toivoo jotain lisää, ei voi mietiskellä.

 

Shamatan yhdeksän astetta:

 

1. Mielen lepuuttaminen

Ajatukset aiheuttavat huolia, surua, ongelmia ja tuskaa. Henkilö päättää olla ilman näitä ajatuksia ja vain lepää ja rentouttaa mieltään mietiskelyssä.

 

2. Jatkettu lepotila

Keskittymällä kohteeseen, yleensä hengitykseen, mieli rentoutuu automaattisesti. On myös mahdollista antaa mielen levätä ilman keskittymiskohdetta ja pysyä liikkumattomassa tilassa. Aluksi tässä tilassa voi pysyä vain lyhyen aikaa. Ensin hyvin lyhyen, sitten vähän pitemmän.

 

3. Lepotilaan palaaminen

Olemme tottuneet meitä häiritseviin ajatuksiin ja yleensä hukkuneet niihin tietämättä mihin mieli on menossa. Se on unohtavaisuutta. Tietoisuuden avulla tunnistaa häiriöt ja poistaa ne palaten mietiskelyyn.

 

4. Voimistettu lepotila

Koska häiriöitä on paljon, tarkkaavaisuutta ja tietoisuutta pidetään yllä voimistetusti. Mieli tulee voimakkaammin keskittyneeksi.

 

5. Mielen kesyttäminen

Muistaen mietiskelyn hyvät puolet ja hyödyt mieli haluaa kiihkeästi tehdä harjoitusta, koska se pitää mietiskelystä. Siten se kääntyy pois häiriöistä luonnollisesti eikä sitä tarvitse pakottaa.

 

6. Mielen tyynnyttäminen

Yllä olevat kohdat 3 ja 4 eivät kuulu ns. taitaviin menetelmiin, sillä ne käyttävät voimaa. Kohdissa 5 ja 6 käytetään menetelmää, ei voimaa. Kohdassa 5 pohdiskeltiin mietiskelyn hyviä puolia. Kohdassa 6 pohdiskellaan sitä, että hämmennys ja heikkoudet estävät hyödyllisten tavoitteiden saavuttamista, tuovat vaikeuksia, jotka pelkästään lisääntyvät ilman kunnon harjoitusta. Näin rakkaus mietiskelyyn kasvaa ja syntyy vastenmielisyys häiriintymistä kohtaan. Kun virheet nousevat mietiskelyn aikana, ne on helppo poistaa, koska tunnetaan luonnollista vastenmielisyyttä epätasapainoista mieltä kohtaan. Häiriöt poistuvat luonnollisesti ja mietiskelyn tila pysyy.

 

7. Täydellinen tyynnyttäminen

Tässä käytetään muita menetelmiä. Turtumus, selkeyden puute, onnettomuus, halu jne. tulevat eliminoiduiksi kehoa suoristamalla ja muiden henkisten ja ruumiillisten menetelmien avulla.

 

8. Yksipisteinen keskittyminen ponnistamalla

Henkilö ponnistaa terästääkseen tarkkaavaisuutta ja tietoisuutta, jotta hän pystyy säilyttämään vakaan yksipisteisen keskittymisen tilan pitkän aikaa.

 

9. Mielentyyneyden tilassa lepääminen

Mielentyyneyden tilassa lepääminen on tulos siitä, että on pitänyt yllä yksipisteistä keskittymistä ponnistamatta. Tämä on mielentila, jossa henkilö lepää mietiskellen ilman, että hänen tarvitsee käyttää ponnistusta poistaakseen ilmeneviä virheitä. Mietiskelyntila säilyy yksipisteisesti; se on mielentyyneyttä, sitä, että ei osallistu tarpeettomiin toimiin.

 

Miten shamataa harjoitetaan

Shamatan yhdeksän astetta kehittyy kuuden voiman avulla:

 

Opetusten kuuleminen rohkaisee mietiskelemään ja henkilö aloittaa ensimmäisellä asteella "mielen lepuuttaminen". Pohdiskelemalla opetusta yhä uudelleen ja miettien mietiskelyn hyötyjä henkilö jatkaa lepotilaa ("jatkettu lepotila"). Sen jälkeen henkilö etenee opetusten muistamisen voimalla. Tämä on tarkkaavaisuutta, jolla toteutetaan kolmas ja neljäs aste ("lepotilaan palaaminen" ja "voimistettu lepotila"). Tietoisuuden voima saa aikaan mielen kesyttämisen ja tyynnyttämisen. Ahkeruuden voima eli jatkettu harjoitus tuo täydellisen tyynnyttämisen ja yksipisteisen keskittymisen tilat. Perehtyneisyyden voimalla pystyy lepäämään mielentyyneyden tilassa harjoitukseen tottuneena.

 

Harjoittajan on pystyttävä tunnistamaan shamatan ja vipashyanan kehityksen esteet ja tunnettava niihin parannuskeinot:

 

Levottomuus: Mieli on kiintynyt menneisiin miellyttäviin kokemuksiin ja palaa niihin yhä uudelleen. Ei voi pysyä rauhallisena, koska mielihalun kohde vetää puoleensa. Mielihalun tunne tekee mielestä epävakaan. Levottomuuden poistamiseksi pohdi kaiken väliaikaisuutta ja aistinautintojen heikkouksia. Näin haipuvat turhat haaveet siitä, että aistinautinnot toisivat pysyvää iloa. Ole tietoinen ja tarkkaile fyysisiä toimintojasi. Tee täyskumarruksia.

 

Turtumus:  Mieli ja ruumis tuntuvat raskailta. Sitä seuraa ruumiillinen ja henkinen laiskuus, eikä pysty tekemään sitä, mitä aikoo. Vaipuu uneen, mikä on este vipashyanan kehitykselle. Turtumus, horros tai tokkura voitetaan kehittämällä iloa ja innostusta Kolmen Jalokiven ominaisuuksista tai mietiskelyharjoituksesta. Rohkaise itseäsi muistaen miten onnellisessa asemassa olet voidessasi harjoittaa mietiskelyä. Koeta selventää mieltäsi, lisätä tietoisuuttasi ja erottelukykyä, jotta mieli kirkastuu. Voit myös keskittyä hyvin laajaan näkymään tai maisemaan.

 

Tietoinen tarkkailu, harjoitusohjeiden ymmärtäminen ja muistaminen auttavat sekä unohtavaisuutta että turtumusta vastaan. Tarkkaile jatkuvasti valppaana kehittyykö mietiskely oikein vai onko virheitä läsnä. Mieli vartioi itseään tietoisen tarkkailun avulla. Tietoisen tarkkailun tulos on tietoisuus siitä, oliko mietiskelyn aikana tietoisuuden tilassa vaiko ei.

 

Turtumus on epäselvä samea mielentila. Levottomuus on sen vastakohta, erittäin selkeä, yliaktiivinen tila. Ne kumpikin hajottavat mietiskelyä.

 

Katumus: Mieli palaa jatkuvasti menneisyyteen katuen, eikä voi pysyä rauhallisena muistaen menneitä tekoja tai sitä, mitä ei saanut suoritettua. Se johtaa mielen ajattelemaan oikeita ja vääriä tekoja aiheuttaen kiihtymystä. Koska tässä yritämme kehittää mielenrauhaa, ylenpalttinen katuminen voitetaan ymmärtämällä, että tunnonvaivat eivät auta, koska tilanteelle ei voi mitään juuri nyt, ja siksi on parasta unohtaa se, mikä aiheuttaa omantunnon pistoksia.

 

Sekä levottomuus että katumus estävät lepäämisen luonnollisessa tilassa ja shamata ja vipashyana mietiskelyn.

 

Halu: Jokin haluttava houkuttelee ja henkilö ajattelee, että hänen pitäisi saada se yhä uudelleen. Se on verrattavissa katumukseen ja estää shamataa ja vipashyanaa. Kaipaus, halu ja himo voitetaan muistamalla kaiken väliaikaisuus ja että halu vain kasvaa aistinautintojen kautta. Tyytyväisyys siitä mitä jo on.

 

Epävarmuus tai epäily suhteellisesta tai absoluuttisesta totuudesta. Se koskee päätöksiä, ei ole varma, onko joku asia niin vai näin. Epävarmuus mietiskelystä voi estää vakaan shamatan sekä ymmärryksen kehittymisen vipashyana mietiskelyssä. Epäily katoaa, kun oppii näkemään, miten asiat todella ovat ja kun on päättäväinen haluten ymmärtää, kunnes tieto kasvaa.

 

Pahansuopuus: joko vihaa tai kateutta. Tuhoava aikomus vahingoittaa muita joko ilkeydestä tai kateudesta. Pahansuovat ajatukset estävät  sekä shamataa että vipashyanaa. Pahansuopuuden hävittämiseksi kehitä toive, että muut olisivat onnellisia ja ilman kärsimystä. Kehitä rakkautta ja myötätuntoa.

 

Laiskuutta on kolmea lajia.

1. Laiska tekemään hyvää. Henkilö on ahkera, mutta hänen toimiensa tulokset ovat kielteisiä ja täten hän vahingoittaa itseään.

2. Kiintymyksestä toimettomuuteen henkilö välttää ponnistelua.

3. Lannistuminen ja itsevarmuuden puute; henkilö on masentunut ja ajattelee: "En pysty saavuttamaan mitään teoillani."

 

Nämä estävät mietiskelyä. Neljä parannuskeinoa laiskuutta vastaan ovat:

1. Usko Buddhan opetuksiin ja luottamus niihin.

2. Pyrkimys savuttaa se, minkä on havainnut hyödylliseksi. Mietiskelyn etujen pohtiminen kehittää pyrkimystä.

3. Yritys, ahkeruus ja sinnikkyys mietiskelyn hallitsemiseksi. Mietiskelyssä kohdatut koettelemukset eivät ole kärsimystä, joka johtaa uuteen kärsimykseen, vaan ahkeruudella kärsimys voitetaan, pääsee ongelmien herraksi ja tuntee iloa mietiskelyssä.

4. Hallinta, kyky tehdä harjoituksia, osaaminen.

 

Kolme ensimmäistä parannuskeinoa kehittävät kykyä mietiskellä niin, ettei ilmene fyysisiä eikä henkisiä ongelmia ja mieli on taipuisa ja käyttökelpoinen. Ensimmäinen keinoista johtaa mietiskelemään. Toinen ja kolmas ovat apukeinoja mietiskelyn aikana. Neljäs on tulos.

 

Unohtaminen: Ei muista ohjeita siitä, kuinka mietiskellään. Vaikka aikoisikin parantaa mietiskelyään tai poistaa sitä häiritseviä tekijöitä kadottaa aikeensa. Unohtavaisuus voitetaan tietoisen tarkkailun avulla. (ks. kohta "turtumus").

 

Toiminnan tai yrityksen puute: Henkilö ei pyri poistamaan virheitä, kun niitä esiintyy mietiskelyssä. Tähän auttaa toiminta hyvien ominaisuuksien kehittämiseksi ja lisäämiseksi. Jos virheitä ilmaantuu, ponnistele poistaaksesi ne. Jos hyviä ominaisuuksia nousee esiin, tee harjoituksia, jotka lisäävät niitä.

 

Yliyrittäminen: parannuskeinojen käyttö silloin, kun mieli on jo rauhallinen. Keino yliyrittämistä vastaan on tyyneys, olla käyttämättä tarpeettomia keinoja muuttaa asioita silloin, kun muutos häiritsee rauhaa.

 

Istunnon alkuvalmistelut

 

Kun harjoitat shamataa, istu mukavassa asennossa. Älä ajattele asioita, joita sinun pitäisi tehdä, vaan aseta kehosi luonnolliseen lepoasentoon ja mieli rauhan tilaan. "Keho mietiskelytyynyllä, mieli kehossa" tarkoittaa, että keho on rentoutunut eikä mieli ole myllertävien tunteiden vallassa. Sinun tulisi koettaa löytää hiljainen paikka mietiskelyistuntoa varten, rauha syrjässä maailman meteliltä. Kiireisyys vetää huomion pois harjoituksesta. Paikan ei myöskään pidä virittää mielihaluja. Ole kohtuullinen päivittäisessä elämässä yleensäkin. Ei liian paljon nukkumista eikä ylensyöntiä.

 

Asenteen tulee olla tarkkaavainen. Seuraat harjoitusta päättäväisesti tarkkaavaisuudella ja tietoisuudella. Mieli on kuin ovi, jonka kautta ajatukset tulevat ja menevät. Niitä vartioi tarkkaavaisuus, joka tietää, että "minä mietiskelen". Minuutin tarkkaavaisuus jatkuu hetki hetkeltä muuttuen tunniksi. Negatiivisia ajatuksia ja tunteita verrataan varkaisiin, jotka eivät lähesty tarkkaavaista henkilöä. Jos ne pääsevät mietiskelijän kimppuun tarkkaavaisuuden herpaantuessa, ne vievät mennessään hyvät ominaisuudet. Luja tarkkaavaisuus luo tietoisuuden siitä, mitä omassa mielessä tapahtuu. Ilman tarkkaavaisuutta mielenmyrkyt tuovat vahinkoa kuin hurjistunut elefantti. Tarkkaavaisuus sitoo mielen keskittyneen huomion pylvääseen.

 

Alussa voit mietiskellä lyhyissä 5 - 10 minuutin jaksoissa, pitäen pienen tauon ja aloittaa taas. Istunnon kokonaispituus kasvaa vähitellen 15 minuutista kahteen tuntiin.

 

 

Seitsemän kohdan risti-istunta

 

Jos voi istua tai opetella istumaan täysristi-istunnassa, sillä on monia hyödyllisiä vaikutuksia sekä kehoon että mieleen pitkällä tähtäyksellä. Jos se on fyysisesti mahdoton toteuttaa juuri nyt iän tai sairauden aiheuttamien esteiden vuoksi, se ei ole este mietiskelylle.

1. Risti-istunta, missä vasen jalkaterä asetetaan oikean reiden päälle ja sen jälkeen oikea jalkaterä vasemman reiden päälle. Tätä kutsutaan vajra-asennoksi. Jos oikea jalkaterä jätetään maahan jalka puoliksi taivutettuna, se on bodhisattva-asento.

2. Kädet pidetään sylissä kämmenet ylöspäin, oikea käsi vasemman päällä. Ne ovat lähellä vatsaa, neljä sormenleveyttä navan alla peukalot koskettaen toisiaan. Vaihtoehtoisesti kädet voi pitää polvien päällä kämmenet alaspäin käsivarret suorina.

3. Selkä suorana.

4. Olkapäät ryhdikkäästi hieman taaksepäin vedettyinä.

5. Leuka on painettu hiukan alaspäin.

6. Kieli on kevyesti kitalakea vasten, mikä vähentää syljenmuodostusta. Hampaat lähes koskettavat, vain hiukan raollaan, huulet juuri ja juuri kiinni.

7. Silmät katsovat tyynesti ja vakaasti eteenpäin hiukan nenää pidemmälle. Monien eri asioiden katsominen häiritsee mieltä. Parkkeeraa katse-energia 20 cm nenän etupuolelle, jolloin et huomaa näkökentässä olevia muotoja ja huomio voidaan omistaa pelkästään mietiskelykohteelle.

 

Keskittymiskohde

 

Karma Kamtsang perinnelinja tarjoaa monia eri menetelmiä, joita sovelletaan yksilöllisten taipumusten mukaan. Ensimmäiseksi neuvotaan visualisoimaan Buddhan kultainen hahmo, jolla on 32 päätunnusta ja 80 sivutunnusta. Se on tavallisesti kuitenkin vaikeaa, joten voi keskittyä johonkin muuhun kohteeseen, kuten pieneen kiveen tai puunpalaseen edessään. Kun on pimeää, etkä näe kohdetta, voit visualisoida valopallon, joka voi olla vaaleaa tai tummaa valoa. Aseta mieli tähän tukeen rennosti, ei jännittyneesti. Älä anna mielen lentää pois ajatusten mukana vaan pidä se tietoisena kohteesta lempeästi ja tarkkaavaisuudella. Tämä ei tarkoita yksityiskohtien analysointia, vaan pelkästään mielen kiinnittämistä kohteeseen niin, että mieli lepää siinä rentoutuneesti ja oppien olemaan häiriintymättä.

 

Kun olet saanut tästä hiukan kokemusta ja pystyt keskittymään kohteeseen rentoutuneesti, visualisoi Buddha tai myötätunnon bodhisattva Chenrezig edessäsi. Koska nämä ovat ns. puhtaita ja laadukkaita tukia, niin keskittämällä mielemme niihin vastaanotamme siunauksen, tuon muodon edustaman valaistuneen aspektin läsnäolon, ja lähestymme sen ruumiillistamien ominaisuuksien kanssa yhdeksi tulemista.

 

Hengitystä voi myös käyttää keskittymiskohteena, ja sitä varten on kuusi eri tekniikkaa, mm. hengityksen laskenta, hengityksen seuranta ja mielen tyynnyttäminen hengittäen.

 

Tee kolme voimakasta (ei väkivaltaista) uloshengitystä suoristaen sormet polvien päällä joka kerta. Se puhdistaa kehon epäpuhtaasta ilmasta. Hengitä sisään pehmeästi ja mukavasti, ei äänekkäästi puhisten tai pakottaen. Pidä ilma alaosassa kehoa, aivan kuin se olisi vatsassa, kuin vatsa olisi malja, pidä ilma tässä tilassa. Mieli seuraa hengitystä.

 

Pidä mielesi hengityksen mukana vatsan alueella, mikä siis on kuin malja. Kun olet pidättänyt hengitystä jonkin aikaa, hengitä ulos pehmeästi ja hellävaroin, ei voimalla. Tämä pitää mielen hengityksen mukana. Sisään hengityksen jälkeen mieli lepää hengityksen kanssa tasapainotilassa uloshengitykseen asti. Aloita 3, 5 tai 7 hengityksellä ja lisää määrää, kun se ei tuota hankaluutta.

 

Shamataa voi tehdä myös ilman keskittymiskohdetta. Oikeassa asennossa istuen annat mielen rentoutua ja asettua vapaana menneisyyttä, tulevaisuutta ja nykyisyyttä koskevista ajatuksista. Mieli rauhoittuu omaan rytmiinsä hyvin luonnollisesti. Ei ole mahdollista saavuttaa tätä rentoutunutta ajatusten tuolla puolen olevaa shamatan tilaa nopeasti. Tee ensin lyhyitä jaksoja, kuten yllä on neuvottu ja korjaa tilanne, jos levottomuutta, turtumusta ym. ilmenee.

 

Tasapainoinen shamata

 

Mielen kurissa pitämisen ja rentoutumisen välillä tulee säilyttää tasapaino. Sitä verrataan viulun kieleen, joka oikein viritettynä ei ole liian tiukka eikä liian löysä.

 

Ajatuksetonta tilaa viljeltäessä shamatan aikana selkeys saattaa vähitellen vähetä niin, että mietiskelijä vaipuu puolihypnoottiseen tilaan. Se ei ole transsi; pikemminkin mieli on syventynyt, mutta väärällä tavalla. On vain typertynyt, kadottaen keskittymiskohteen, terävyyden ja selkeyden. Shamatan pitäisi olla selkeää, eloisaa, säkenöivää ja kirkkaan terävää. Joten kun mieli vajoaa tokkuraan, käytä jonkin verran itsekuria suoristaen kehosi ja laajentaen mieltäsi.

 

Vastalääke levottomalle mielentilalle on rentoutuminen. Levottomuus tarkoittaa, että mieli seuraa mielihalun kohteita. Anna noiden asioiden mennä muistaen niistä seuraavat kärsimykset, samsaran turhuus ja se, miten nuo ajatukset häiritsevät mietiskelyä. Pidä katse hiukan alaspäin suunnattuna ja mieli laajana, anna jännitysten mennä.

 

Harjoituksen ydin on olla puuttumatta mieleen; häiriintymättä, jos ajatuksia on paljon, iloitsematta, jos niitä on vähän. Hyväksy häiriöt rentoutuneessa ja avoimessa tilassa. Rentoutuminen ei kuitenkaan tarkoita täydellistä toimimattomuutta. Hienovarainen tarkkaavaisuus säilyy taustalla. Se on ajatuksettomuuden tuki, ei este. Se on osa älyä ja osa selkeyttä, jonka kautta on tietoinen siitä, mitä tarkalleen on tapahtumassa. Ilman tarkkaavaisuutta ei voi saavuttaa parasta tulosta shamatasta, sillä mieli voi mennä minne tahansa.

 

Tarkkaavaisuus ja tietoisuus

 

Tarkkaavaisuus tarkoittaa sitä, että kysyy itseltään säännöllisin väliajoin, onko keskittyminen katoamassa vai ei. Tarkkaavaisuuden täytyy olla jatkuvaa. Istunnon alusta lähtien pidä tarkkaavaisuutesi yllä, jotta havaitset, onko shamata huononemassa, Kuten paimen vartioimme, ettei mieli vaeltele pois ajatusten mukana tai joudu ajatuskehiin.

 

Tietoisuus on ystävä ja tuki, joka parantaa tarkkaavaisuutta. Se on tietoisuus kaikista samadhitilan muutoksista. Mieli on tietoinen pienimmistäkin virheistä, erityisesti turtumuksesta ja levottomuudesta. Tee tästä tietoisuudesta niin hieno, että huomaat pienimmätkin mielenliikkeet.

 

Ilman hyvää motivaatiota, inspiraatiota ja päättäväisyyttä, jos vain istuu alas epämääräisessä tilassa kutsuen sitä "meditaatioksi", suunta ja puhti, jotka tarvitaan, puuttuvat. Mieli vaeltaa minne tahtoo, dynaamista voimaa ei ole, jotta mietiskely etenisi siten kuin pitäisi. On tärkeää, että alussa on hyviä, positiivisia ja inspiroivia ajatuksia.

 

Tarkkaavaisuus on mietiskelyn pääominaisuus. Voi kuitenkin käydä niin, ettei ole voimaa korjata mielentilaa sellaiseksi kuin sen tulisi olla, vaikka olisi tietoinen siitä, että on levoton tai uninen. Hyvä meditaatio täytyy tuntea. Älä puutu kokemuksiin, joita nousee mietiskelyssä. Vähitellen kehittyy kasvava tietoisuus mielestä, kun se on häiriöitten ja levottomuuden alaisena. Jos tavalliset vastakeinot eivät tepsi, täytyy rentoutua.

 

Jos mietiskelysi sujuu hyvin, älä sekaannu siihen olemalla "hyvä mietiskelijä". Älä puutu kokemuksiin, jos niitä nousee mietiskelyn tähden. Miellyttävien kokemusten saavuttaminen ei ole mietiskelyn tarkoitus. Olemme tässä juuri oppimassa, miten tunnistaa hyvä mietiskely. Jos puutut selkeyden ja tyyneyden hetkiin, tai mielessäsi nousee erilaisia kokemuksia, ajatuksia ja ideoita, se on sama kuin olla tunnistamatta, mitä omassa harjoituksessa tapahtuu. Kaikki mieleen nousevat ajatukset mietiskelykokemuksista, harjoituksesta, olemisesta "hyvä mietiskelijä" jne. ovat merkkejä taidon puutteesta. Se, mihin harjoituksen tulisi johtaa, on yhdistää mieli sen luonnolliseen tilaan.

 

 

kotisivulle