Turvautumisen merkitys

keskustelu Akong Tulku Rinpochen kanssa   In English

 

   
   

 

Tullakseen muodollisesti buddhalaiseksi on "turvauduttava". Mitä siihen liittyy? Onko otettava jokin vala tai tehtävä muita sitoumuksia?

"Turvautuminen" on sellaisenaan vakava sitoumus. Siihen ei pitäisi ryhtyä hetken mielijohteesta vain siksi, että se on mahdollista tai koska on sillä tuulella. Jotta voisi tehdä minkä tahansa asian elämässä luotettavasti, täytyy jollakin tavoin sitoutua siihen. Ja jos tahtoo valita buddhalaisuuden polukseen ja asettaa buddhalaiset periaatteet elämänsä perustaksi, on tietenkin sitouduttava siihen tavalla tai toisella.

Sitoutuminen ei tarkoita sitä, että eristäisi itsensä yhteiskunnasta. Päinvastoin. Kyse on siitä, miten opimme elämään entistä hyödyllisemmin ja miten voimme auttaa entistä myönteisemmän yhteiskunnan luomisessa. Buddhalaisuuteen sitoudutaan, jotta kehityttäisiin omalla henkisellä tiellä ja voitaisiin auttaa muita paremmin. Polulle astutaan sekä itsen että muiden takia. "Sitoutuminen" on lähinnä päätös opiskella miten asiat nähdään buddhalaisesta näkökulmasta.

Mitä valoihin tulee, Buddha ei asettanut valoja sääntöinä vaan neuvoina. "Jos teette näin, se on hyvä..." ja: "olisi viisaampaa olla tappamatta, varastamatta, valehtelematta tai muuten vahingoittamatta muita." Sitä voi pitää valana mutta se ei ole Buddhan jyrkkä määräys. Ennemminkin: "Jos tahdot seurata tietäni, nämä ovat neuvoni ja tällä tavalla sinusta tulee parempi ja onnellisempi ihminen."

Buddhalaisessa uskonnossa on jyrkkiä valoja. On viisi ja kahdeksan sääntöä, on eriasteiset luostarivalat, mutta keskeisin sitoumus on kesyttää oma mieli, kehittää rakkautta, myötätuntoa ja auttaa muita kun he tarvitsevat apuasi. Kun mielesi on kehittynyt kypsäksi, tahdot auttaa tarvittaessa etkä vain silloin kun olet sillä tuulella. Se sitoumus on pääasiallisin vala.

Koetan jo nyt toteuttaa lempeyttä ja myötätuntoa suhteissani toisiin, onko siis tarpeen muuttua buddhalaiseksi muodollisessa seremoniassa?

Se ei ole olennaista, mutta pidän sitä hyödyllisenä koska buddhalaisuus opettaa meille, kuinka lempeyttä ja myötätuntoa kehitetään. Ilman tätä oppia kehität hyviä ominaisuuksia silloin kun olet hyvällä päällä. Kun kohtaat vaikeuksia kiinnostuksesi voi kadota; omat ongelmasi voivat viedä huomiosi niin että et muista olla antelias etkä myötätuntoinen muita kohtaan. Buddhalaisena olemiseen kuuluu se, että koettaa kehittää ystävällisyyttä ja myötätuntoa muita kohtaan riippumatta siitä millaisia kokemuksia omassa elämässään sillä hetkellä joutuu kohtaamaan. Kaikesta huolimatta voi ajatella muita ja pyrkiä oppimaan lisää. Joten minusta se on tarpeellista.

Seremonia kirkastaa sinulle sen, että olet sitoutunut, muuten sinulla on vain hyviä pyrkimyksiä. Valat jotka otat vaikuttavat myönteisesti sisäisellä tasolla ja auttavat valitsemaan oikein koettelemuksissakin.

Miten itse hyödyn turvautumisesta?

Siitä on suuri hyöty koska ei voi olla laiska eikä muuttaa mieltään jatkuvasti. "Tänään pidän kaikesta ja kaikista", kuljet ympäriinsä auringonpaisteisena. Seuraavana päivänä ajattelet: "Olen kyllästynyt kaikkeen ja kaikkiin, enkä jaksa enää." Mielestäni se, että olet turvautunut ohjaa ja suojelee sinua kielteisiltä tunteilta, siltä että lannistuisit. En voi luvata että aina pystyisit siihen, mutta turvautuminen kanavoi voimiasi myönteisyyteen ja se on aina hyvä asia.

Olette sanonut, että buddhalaisuus ei välttämättä ole kaikille oikea tie. Miten voin tietää onko se oikea tie minulle?

Ensinnäkin, kuljitpa mitä tietä tahansa, sinun tulisi opiskella sitä ja koettaa sisäistää se. Ei ole tarvetta ryhtyä mihinkään hätiköiden. Tutki asiaa tarkkaan ja harkitse onko se itsellesi sopiva. Tarkastele sitä miten buddhalaisuus määrittelee "hyvän" ja "pahan" ja miten se koskee elämääsi. Huomaat, ettei siinä ole mitään sellaista mikä vahingoittaisi sinua. Buddhalaisuus ei luo jännityksiä eikä ristiriitoja, se ei käske vahingoittamaan ketään eikä tuomitse muita uskontoja tai oppisuuntia. Buddhalaisuus ei ole kapeakatseista vaan rohkaisee laajentamaan näkemystä.

En voi kuvitella kenenkään vahingoittuvan siitä, että on tekemisissä buddhalaisuuden kanssa. Vaikka tahtoisikin tehdä siitä oman polkunsa, jos tuntee olevansa epävarma, on viisasta opiskella vielä hiukan lisää - opiskella kaikkia uskontoja niin halutessaan. Tärkeää ei ole minkä polun valitsee, vaan että valitsee polun, joka auttaa muuttumaan paremmaksi ja entistä hyödyllisemmäksi ihmisolennoksi.

Kun turvaudutaan, ei turvauduta ainoastaan Buddhaan vaan myös lamaan tai rinpocheen joka johtaa seremonian. Millainen sitoumus syntyy tähän henkilöön? Miten voimakas se on?

Kun turvaudut, et sitoudu tiettyyn opettajaan vaan buddhalaisuuteen. Jos annat lupauksesi hengellisesti kehittyneelle henkilölle, olen varma että se on oikein hyvä, mutta varsinainen sitoumus riippuu itsestäsi, siis turvautuvasta henkilöstä. Riippuu täysin itsestäsi miten asiat kehittyvät.

Sanat "lama" ja "guru" merkitsevät samaa. "Lama" on tiibetiä ja "guru" sanskritin kieltä, kumpikin merkitsee "opettajaa" vahvassa henkisessä merkityksessä - ei siinä mielessä kuin opettaja koulussa joka tarkastaa kotitehtävät. "Rinpoche" on arvonimi joka annetaan "tulkuille", tietynlaisille korkea-arvoisille lamoille.

Tärkeintä on että henkilöllä, joka turvan antaa

1.      on perimyslinjan aito transmissio

2.      hän on itse turvautunut

3.      hänellä on aito usko Buddhan opetuksiin

4.      hän seuraa itse opetuksia ja koettaa elää niiden mukaisesti

5.      hän herättää luottamuksesi ja saa uskosi voimistumaan.

On tärkeää, että henkilöllä johon turvaudut, on uskoa Buddhan opetuksiin eikä hänen oma sitoumuksensa ole rikkoontunut. Vaikka joku olisi turvautunut, jos hän ei enää usko, hän ei enää kanna perimyslinjaa.

Häntä, johon olet turvautunut, kutsutaan turvautumislamaksi, joskaan hän ei välttämättä ole henkilökohtainen gurusi. Gurulla tai juurilamalla on paljon syvällisempi merkitys. Turvautumislama on eräs henkisistä opettajistasi, mutta jonkinasteista kunnioituksen tunnetta syvempää suhdetta häneen ei tarvita.

Lama, johon turvaudut, on se joka avaa buddhalaisuuden portin. Turvautumislamasi näyttää sinulle ensiaskelet niin kuin äiti opettaa lapsen kävelemään. Tai niin kuin alakoulun opettaja opettaa aakkoset, niin että myöhemmin pystyt lukemaan kirjoja.

Turvautumislamaa kohtaan pitäisi tuntea kunnioitusta ja luottaa häneen, mutta ei ole tarpeen pohtia kovasti sitä kuka on oikea turvautumislama itselle. Sen asian kanssa ei tarvitse menettää yöuniaan eikä huolestua siitä montako sitoumusta ja minkälaisia olisi otettava.

Sanoitte, että henkilöllä, joka turvan antaa tulisi olla perimyslinja. Mikä se on?

Sillä tarkoitetaan perinteen siirtoa. Perinteen siirto ei voi tapahtua nauhoitusten, radion eikä television välityksellä, vaan se tapahtuu ihmiseltä ihmiselle, henkilöltä toiselle. Kun turvaudut perimyslinjan haltijaan, voit jäljittää turvautumisen itsestäsi oppilas-opettaja -linjaa pitkin yli 2500 vuotta täältä Tiibetiin ja Intiaan ja rikkoontumattomana ketjuna aina itseensä Buddhaan saakka.

Miten tietää, onko jollakulla aito perimyslinja? Buddhalaisia opettajia on nykyisin niin paljon.

Jos olet epävarma, kysy: "Kehen turvauduit?" Niin voi aina kysyä. Olen kuullut monenlaista tapahtuvan täällä lännessä. On ihmisiä, jotka antavat opetuksia, opettavat rukouksia ja parantamismenetelmiä ja sanovat, että ne kuuluvat tiibetiläiseen perinteeseen, vaikka me, jotka sieltä tulemme, emme ole koskaan kuulleet niistä. Voivathan ne silti olla Tiibetistä, mutta me emme tunne niitä.

Joka tapauksessa, tietyt perinteet ja harjoitukset me tunnemme ja turvautumisseremoniasta olemme erityisen varmoja. Tiedämme, että on olemassa opettajalta oppilaalle annettava turvautumiseen liittyvä perinteen siirto. Se annetaan oppilaalle joka sitä pyytää ja sitä pitäisi kunnioittaa. Jos teillä on kysymyksiä, kysykää, jos opettaja on aito hän ymmärtää.

Voiko oppilas siis epäillä sitä mitä opettaja on sanonut?

Tietenkin. Opettaja on inhimillinen. Hänellä on viesti välitettävänään mutta hän ei välttämättä ole valaistunut ja siksi hän on edelleen ihmisen olomuodossa. Sisäinen ylemmyydentunne tai ego ja tunnekuohut voivat vaikuttaa häneen ja hän saattaa joskus erehtyä. Se, mitä opettajalta tulee oppia, on hänen viestinsä, ei välttämättä aina hänen käytöstään. Ei pidä ajatella: "Hän käyttäytyi näin ja minun täytyy matkia häntä koska hän on buddhalainen opettajani."

Ei saa sulkea silmiään eikä seurata opettajaa sokeasti. Teistä jokainen pystyy saavuttamaan saman kuin opettaja. Jos jatkatte oikealla tiellä, voitte tulla jopa opettajaanne paremmiksi! Opettaja antaa viestin ja te toimitte sen mukaan. On viisainta erottaa opetus opettajan käytöksestä. Silloin, jos petytte häneen, ette menetä luottamustanne buddhalaisuuteen yhden henkilön takia.

Mitkä ovat pääperiaatteet buddhalaisena olemisessa ja miten niitä sovelletaan elämään?

Pääperiaatteina on olla vahingoittamatta ketään ja kiinnittää huomiota omaan mieleen, omiin tekoihin. Ei muiden tekoihin. On koeteltava itseään jatkuvasti ja kysyttävä: Onko se mitä teen hyödyksi vai ei? Miten vaikutan muihin?" Jos huomaat, että tekosi eivät ole erityisen hyödyllisiä muiden kannalta niin koeta muuttua.

Buddhalaisena oleminen merkitsee sitä, että jatkuvasti etsii itsestään parannettavaa, niin että voisi olla enemmän hyödyksi muille. Parantamisen varaa on aina. Buddhalaisuus merkitsee sitoumusta asioiden jatkuvaan kohentamiseen ja hengelliseen kehittymiseen. Se merkitsee, että koettaa koko ajan puhdistaa itseään, siivota ajatuksiaan ja tunteitaan. Samalla kun työskentelee parantaakseen itseään, tulisi koettaa auttaa muita silloin kun he tarvitsevat apua ja tulisi arvostaa ympäristössään kaikkea myönteistä. Ne ovat buddhalaisuuden pääperiaatteet.

Akong Rinpochen puheesta Lontoon Samye Dzong -keskuksessa keväällä 2004:

Turvautuminen ei ratkaise perheongelmia, ei mitään arjen ongelmia - niitä riittää aina. Se auttaa kuitenkin meitä selviytymään muuttamalla omaa mieltämme. Buddhalaiset eivät kulje ympäri maailmaa ratkaisemassa muiden pulmia, vaan vetäytyvät retriiteille ratkomaan omia ongelmiaan. Kun niin tekee, päätyy auttamaan muitakin heidän ongelmissaan. Itsensä auttaminen on paras tapa ratkaista asiat.

Turvautuminen ei tarkoita Buddhan palvomista - pikemminkin se merkitsee hänen esimerkkinsä seuraamista ja harjoitusta hänen jalanjäljissään valaistumisen saavuttamiseksi. Loppujen lopuksi turvaudumme itseemme. Historialliseen Buddhaan turvautuminen on ajallista, ja teemme niin tekemällä erilaisia harjoituksia, kunnes löydämme buddhaluonnon, joka meissä jo on.

Näkökulman laajentaminen ei merkitse sitä, että olisi tehtävä kaikkia saatavilla olevia harjoituksia. Harjoitus on kuin polku tai tie, ja vaihtoehtoja on monia. Kannattaa valita itselle parhaiten sopiva tie, eikä vaihtaa sitä yhtenään. Tien vaihtaminen toiseen ei nopeuta matkantekoa - jos on tarpeeksi ahkera käyttääkseen ainoastaan yhtä tietä, lopputulos on vertaansa vailla.

Jotkut aloittelijat odottavat ehkä tuloksia muutaman mietiskelyistunnon jälkeen - se on kuin olisi lämmittänyt huonetta kaksi tuntia eilen ja kolme tuntia tänään ja ihmettelisi, miksi edelleen on kylmä. On otettava huomioon, että meillä on useiden elämien aikana syntyneitä ajatusmalleja, tapoja ja tottumuksia, eikä niitä välttämättä pysty voittamaan 30 - 40 vuoden kuluessa tässä elämässä. Ei kuitenkaan pidä menettää kärsivällisyyttään. Vaikka yksi myönteinen ajatus joka viides minuutti ei tuotakaan heti tulosta, se kasvattaa myönteisyyttä ja sillä on vaikutusta. Mitä tässä elämässä teemmekin, tuottaa lopulta tuloksen, ja se on tärkeämpää kuin se, mitä harjoitus antaa meille välittömästi.

Aiheeseen liittyviä linkkejä

kotisivulle