Yongey Mingyur Dorje Rinpoche

Amitabha Buddha

Teksti © 2005 Mingyur Rinpoche, kuvat © Kagyu Samye Ling Monastery. Opetus on annettu Kagyu Samye Lingissä Skotlannissa joulukuussa 2002. Tiibetistä englanniksi kääntänyt Karma Chödrak. Toimitettu. Äänite numero Z207A ja valokuva thangkamaalauksesta saatavana Samye Lingin online shopista.  

 

Ensimmäinen opetus: Viisauden polku

Kun kuuntelette dharmaopetuksia, on hyvä antaa mielen rentoutua ja kehonkin. Ei ole syytä odottaa erityistä tai jännittävää uutta opetusta, vaan tulee kehittää puhdas ja epäitsekäs asenne. Dharmaa ei pitäisi kuunnella pelkästään siksi, että itse hyötyy, vaan siksi, että kaikki olennot saavuttaisivat valaistumisen. Jos voi ajatella niin, se on oikein hyvä. Ellei voi, niin sitten voi koettaa parhaansa mukaan ajatella kaikkien olentojen hyötyä. Sen erityisempää mietiskelyä ei opetusten aikana tarvitse harjoittaa. Jos istuu meditaatioasennossa samalla kun kuuntelee, niin vähitellen mieli tylsistyy. Jos on saavuttanut oivallusta, opetuksia voi mietiskellä, mutta ellei oivallusta ole, vaipuu horrokseen. Sitten ei pysty kumpaankaan, ei kuuntelemaan eikä meditoimaan!

Käyn läpi Amitabha opetukset kahdella asteittaisella tavalla. Toinen on taitavien menetelmien polku ja toinen on viisauden polku. Mitä viisauteen tulee, tässä opiskellaan kuinka Buddha Amitabha ilmenee ristiriitaisista tunteista vapaana, ja miten itse voi saavuttaa tuon tason ja puhdistaa nuo tunteet itsessään. Taitavien menetelmien polku taas koskee sitä, miten harjoitus tehdään käytännössä, miltä Amitabha ja hänen puhdas ympäristönsä Devachen (Sukhavati, sanskrit) näyttävät. Tämä on visualisaation kehittämisen vaihe. Selitän ensin viisauden polun.

Buddha opetti, että kaikilla olennoilla on buddhaluonto. Se merkitsee, että Buddha Amitabhan olemus ja oma olemuksemme ovat samanlaiset. Miten me emme sitten näytä häneltä, emme tee samanlaisia tekoja eikä meillä ole hänen ominaisuuksiaan? – Se johtuu siitä, että emme tunnista olemustamme. Kun oppii menetelmän miten tyhjyyttä mietiskellään ja miten oman mielen olemus oivalletaan, voi ymmärtää, että oman mielen ja Buddha Amitabhan mielen luonto ovat samanlaiset.

Buddhat esitetään viitenä buddhaperheenä: Vairocana, Akshobya, Ratnasambhava, Amogasiddhi ja Amitabha. Todellisuudessa nämä viisi Buddhaa ovat omassa mielessämme. Mielessämme on viiden viisauden luonto, siksi viisi buddhaa ovat läsnä. Emme kuitenkaan tunnista, että viidellä viisaudella on viiden buddhan luonto ja siksi koemme viisauden sijasta viisi ristiriitaista tunnetta.

Koska emme tunnista dharmadhatun luontoa, mielemme on myrkyttynyt tietämättömyydestään. Koska emme tunnista peilinkirkasta viisautta, viha syntyy. Koska emme tunnista tasa-arvoisuuden viisautta, ylpeys syntyy. Koska emme tunnista erottelevaa viisautta, halu syntyy. Ja koska emme tunnista toiminnan viisautta, kateus syntyy.

Jos tunnistaa, että näillä viidellä mielenmyrkyllä on viiden viisauden luonto, ne voivat muuttua. Kun halun mielenmyrkky on puhdistettu, Amitabhan luonto oivalletaan. Halun täysin puhdistunut aspekti, Amitabha, toteutuu.

Elämässä kohtaamiemme kärsimysten ja ongelmien syy on voimakas halu. Vähentämällä halua tai takertumista kärsimystä voi vähentää. Mitä enemmän takertuu, sitä enemmän ongelmia. Vaikka takerrumme asioihin, ne voivat muuttua, sillä samsaran luonto on muuttuvainen, se on pysymätön. Jos on rikas ja kuuluisa, aseman voi menettää. Ystäviä voi olla ympärillä ja heidät voi menettää. Kaikki mitä on, voi muuttua. Mitä tiukemmin tarttuu haluttuihin kohteisiin, sitä enemmän kärsii menettäessään ne.

Kohteille asetetaan suuri merkitys nimeämällä ne hyviksi ja mukaviksi, ja kun ne loppujen lopuksi muuttuvat, masennutaan. Samalla tulee suuri yksinäisyyden tunne ja itsetunto häviää. Kärsimystä koetaan turhaan, sillä ei ole järkevää takertua muuttuviin kohteisiin. Tämän merkityksettömän kärsimyksen pääsyy on oman mielen takertuva luonne.

Todellinen onni on mielen oma ominaisuus, jos ymmärtää mielen sellaisena kuin se on. Sen sijaan, että onnea etsitään ulkoisista asioista oivalletaan, että onni tulee ainoastaan mielestä. Sellainen onni on kestävää.

Niin kauan kuin uskoo, että onni ja ilo tulevat ulkopuolisista esineistä, takertuu kaikkeen, minkä uskoo tuovan iloa. Jos tätä takertumista voi vähentää pysymättömyyttä pohdiskelemalla, niin se lisää todellista onnea ja itseluottamusta. Sekä maallisessa työssä että dharmaan liittyvissä asioissa menestyy paljon paremmin, ellei takerru.

Esimerkkinä tästä on rukousnauha kädessäni. Käsi edustaa kohteisiin takertuvaa mieltä ja rukousnauha kuvaa kaikkea, mihin olemme tässä elämässä kiintyneitä, sitä, mitä pidetään todella olemassa olevana. Sellaista, mitä pidetään hyvänä. Jos pitelen rukousnauhaa kämmen alaspäin ja irrotan otteen, rukousnauha putoaa ja särkyy. Nyt käännän käden niin, että kämmen on ylöspäin. Se kuvaa mielen muutosta. Käden avaaminen merkitsee, että takertuminen on poistunut. Esine ei putoa maahan vaan se pysyy kämmenellä, vaikka en takerru. Se pysyy siinä luonnollisesti. 

Ero on siis siinä, että jos kämmen on alaspäin, ts. ajattelee virheellisesti onnen tulevan ulkoisista asioista, niin takertuu ulkoisiin kohteisiin. Kun ne pysymättöminä sitten automaattisesti muuttuvat, takertuminen aiheuttaa suuren surun. Sen takia voi myös tulla vihaiseksi, kateelliseksi ja ylpeäksi. Silloin ei voi rauhallisin mielin. Tavallisesti näitä mielentiloja koetaan, ja jos halu vaikuttaa jatkuvasti, ei ole koskaan tyytyväinen. Koko ajan tuntee tarvitsevansa jotakin ja kun sen saa, tarvitsee jotain muuta, uskoo, että se tuo iloa. Raha, omaisuus, kuuluisuus, ystävät, puoliso. Se on väärä luulo. Jos on köyhä, luulee, että tuhat euroa on paljon rahaa ja sillä saa asiat kuntoon. Jos sitten voittaa sen, huomaa, että se ei ihan riitä. Kymmenentuhatta euroa varmasti riittäisi loppuelämäksi. Jos sen saa, se ei tuokaan niin suurta onnea, koska sitä ja sitä puuttuu. Tarvitaan satatuhatta jne. Voisi kuvitella että sata miljoonaa riittäisi. Mutta itse asiassa jonkun ajan kuluttua huomaa, että tarvitaan enemmän, koska täytyy matkustaa ympäriinsä ja hoitaa lukuisia projekteja.

Onnen todellinen lähde on omassa mielessä. Ellei se ole siellä, ei iloa löydä ulkoisistakaan asioista. Jonkin saavuttaminen tuo ajatuksen menettämisestä ja halu koettaa saada lisää kasvaa. Sillä tavoin kaikki, mitä koettaa tehdä jää saavuttamatta ja kohtaa sen mitä koettaa välttää. Vaikka hallitsisi koko maailmaa, tarvitsee vielä jotakin muuta. Halua ei voi koskaan tyydyttää.

Kauan sitten Intiassa Buddha asui luostarissa ja kävi almukierroksilla. Hänen mukanaan kulki aina paljon seuraajia, myös kerjäten. Kerran he tulivat suurelle maatilalle, missä kaukana pellolla näkyi jotakin kimaltelevaa. Buddhan lähin avustaja Ananda kysyi Buddhalta, mikä on syy siihen, että jotakin kirkasta säteilee pellolla. Buddha sanoi sen johtuvan siitä, että pellolla asuu myrkkykäärme, jonka purema tappaa hetkessä. Sitten Buddha poistui. Eräs vanha mies oli sattumalta kuullut tämän keskustelun ja hän päätti tutkia asiaa. Paikalle päästyään hän havaitsi, ettei siellä suinkaan ollut käärmettä vaan timantin kaltainen arvokas jalokivi. Hän ilostui ja kätki kiven vaatteisiinsa, mitta tuli sitten toisiin ajatuksiin. ”Buddha on kaikkitietoinen, ja hän sanoi, että se on käärme. Jos se puree, kuolen heti. Ehkä siinä piilee jokin totuus. Minun on oltava varovainen.” Hän alkoi pelätä, että kivi toisi hänelle epäonnea. Sitten hän keksi hyvän ajatuksen ja päätti antaa kiven Buddhalle. Buddha hymyili leveästi kiven saatuaan.

Ananda ihmetteli tapahtunutta. ”Ensin väitit että pellolla on myrkyllinen käärme mutta se olikin jalokivi. Mistä on kysymys?” Buddha selitti, että arvokas kivi todella on kuin myrkkykäärme, koska ihmisten ahneus aikaansaa paljon kärsimystä ja ongelmia. ”Kenelle aiot antaa sen?” ”Maailman köyhimmälle ihmiselle”, Buddha vastasi. ”No se on hyvä”, Ananda iloitsi.

He kulkivat edelleen ja saapuivat suureen kaupunkiin. Keskellä kaupunkia oli kuninkaan linna. Buddhan saapumisesta kuullessaan kuningas riensi häntä vastaan ja uhrasi paljon lahjoja. Seurue kutsuttiin aterialle ja aterian jälkeen Buddha lahjoitti kiven kuninkaalle. Ananda hämmentyi tästä kovasti. ”Ensin kutsut jalokiveä käärmeeksi, sitten lupaat antaa sen köyhille, mutta miten kävi? Kaikkein rikkain sai sen!” Buddha vastasi: ”Annoin kiven kuninkaalle, sillä hänen haluillaan ei ole loppua eikä hän koskaan ole tyytyväinen. Hän tahtoo aina lisää: olla alueen paras kuningas ja valloittaa muilta heidän omaisuutensa, jotta hänestä tulisi entistä suurempi kuningas. Siksi hän kärsii suuresti, eikä toisinaan saa unta, koska kaikkia hänen toiveitaan on mahdoton tyydyttää. Hän taistelee ja tappaa muita, siksi pidän häntä kaikkein kurjimpana ja siksi hän saakoon jalokiven.” Sillä tavoin Buddha opetti.

Pääasia on ymmärtää, että kaiken ilon ja onnen lähde on omassa mielessä. Jos takertuu ulkoisiin asioihin vain vähän tai ei ollenkaan, voi saavuttaa kaikki tavoitteensa, sekä maalliset että henkiset. Joku saattaa mietiskellä väärällä asenteella ja ajatella: ”Mietiskelyni täytyy tänään sujua hyvin. Minun täytyy oivaltaa jotakin. Ellen oivalla, se on paha asia.” Sitten mietiskely ei onnistu ja ponnistelee enemmän. Silmät pullistuvat ja korvat alkavat punottaa. Kädet ovat jäykät ja huimaa. Ei synny mitään meditaatiota.

On parempi vain ajatella, että tekee parhaansa, sujuipa istunto hyvin tai huonosti. Jos se sujuu huonosti, niin vikaan meni. Jos se sujuu hyvin, se on hyvä. Minä vain meditoin, tapahtuipa mitä tahansa. Jos tekee niin, mietiskely onnistuu.

Maallisten töiden kanssa on samalla tavalla. Ellei ole lupa epäonnistua, kunnon tulosta ei voi syntyä. Jos koulussa kokeissa vaatii itseltään loistokkaita vastauksia niin senkin mitä osaa, unohtaa. Paljon aikaa kuluu hukkaan. Ei pysty ajamaan edes autoa kolhimatta muita.

Tässä on yksi autoihin liittyvä esimerkki. Länsimaalaiset pitävät autoista kovasti ja joissakin kaupungeissa ei voi mennä minnekään ilman autoa. Puolet ajasta kuluu autoa ajaessa ja puolet ajoajasta istutaan liikenneruuhkassa. Se on kiinteä suhde itsemme ja auton välillä. Ajatellaanpa, että olisi henkilö, jolla on auto, mutta hän ei ole siihen tyytyväinen ja tahtoisi vaihtaa sen parempaan. Eräänä päivänä ajaessaan hän näkee upean auton. Juuri kun hän ihailee sitä, tulee toinen auto ja törmää siihen. Se on surullista, mutta ei hän siitä sen kummemmin hermostu. Pari viikkoa myöhemmin hän edelleen pohtii, miten huono hänen autonsa on ja että hän tarvitsee uuden. Lopulta hän menee autokauppaan. Siellä on tuo sama auto, nyt korjattuna, vaikka hän ei tunnista sitä. Se on juuri sellainen, minkä hän tahtoo, ja kaupat syntyvät kellon lyödessä puolta päivää.

Rahat on siis annettu ja paperit allekirjoitettu. Raskain mielin henkilömme ajelee tietä, joka ei ole aivan parhaassa kunnossa. Pikkukivi lennähtää konepellille ja kuuluu melkoinen kopsahdus. On aivan kuin joku olisi heittänyt kiven hänen sydämeensä ja hän puristaa ohjauspyörää ihokarvojen noustessa pystyyn. Vaikka se oli vain sorajyvänen, hän tuntee suuttumusta sitä kohtaan ja masentuu. Iloitsemisen sijaan hän kärsii. Vaikka hän ei sitä tiedä, kaksi viikkoa aikaisemmin hän katseli tätä autoa kohdannutta suurempaa onnettomuutta aika kevyin sydämin. Se oli jopa mielenkiintoista. Tänään, muutama minuutti puolen päivän jälkeen auto tuottaa hänelle suurta tuskaa ja sitä täytyy puolustaa. Mistä se johtuu? – Se johtuu suuresta tarrautumisesta. Auton mukana ei tullut todellista onnea ja iloa. Onni ei tule autosta, se ei kerta kaikkiaan tule esineistä. Onni tulee omasta mielestä. Muussa tapauksessa aikaisempi onnettomuus olisi järkyttänyt enemmän. Tai soran osuminen konepeltiin olisi tuntunut mielenkiintoiselta. Kummassakin tapauksessa olisi ollut syytä iloon, jos ilo olisi autoon liimattu. Mutta kun se ei ole, perusteet iloon ovat mielessä.

Koska niin on, täytyy ymmärtää ja oivaltaa se. Jos ymmärtää, että onni ei riipu ulkoisista asioista vaan tulee omasta mielestä, sitä sanotaan viisaudeksi. Silloin vapautuu monesta kärsimyksen lähteestä.

Sitten ei tarvitse jännittyä ja saa kaikki asiat paremmin hoidettua. Silloinkin kun asiat eivät mene toivotulla tavalla voi hyväksyä sen, koska samsaran luonto on muuttuminen ja pysymättömyys. Ei sure lopputulosta, tekee vain parhaansa. Joskus toiveet toteutuvat, toisinaan ei saa sitä mitä haluaa. Jos on tehnyt parhaansa, voi tyytyä siihen mitä tapahtuu. Kun lääkettä ei ponnistuksista huolimatta löydy, ei kannata masentua, sillä parannuskeinoa ei siinä tapauksessa kerta kaikkiaan ole olemassa. Jos masentuminen ja huoli auttaisivat, niin silloin olisi parasta huolestua. Jos huolestumalla euro muuttuisi kympiksi, masennukseen olisi hyvä syy! Mutta kun se ei toimi, se on ajan hukkaa. Pörssikursseja ei voi ohjailla mielentiloilla. Jos voisi, olisi todella syytä kantaa huolta. Siitä olisi suuri apu. Mutta olette nähneet, ettei siitä ole hyötyä. Huoleton mieli on vapaa ja näkee vaihtoehtoja. Sekin perustuu viisauteen.

Taitavien menetelmien polku

Jos tahtoo harjoittaa Amitabhaa ja päästä Devachenin puhtaaseen onnen maahan, tarvitsee harjoitusohjeet. Dharma harjoituksissa on aina ensin turvautuminen ja bodhimielen kehittäminen. Amitabha harjoituksessa turvaudutaan visualisoimalla Amitabha edessä taivaalla ja ajattelemalla, että turvautuu Buddha Amitabhaan kaikkien olentojen hyväksi. Pyytää, että hän puhdistaa ja vapauttaa itsen samsaran kärsimyksistä. Bodhimieli on epäitsekäs pyrkimys tehdä harjoitus kaikkien lukemattomien olentojen hyväksi, ei vain omaksi hyödyksi. Se on pyrkimys johdattaa heidät valaistumiseen, Buddha Amitabhan tasolle. Se on syy tehdä harjoitus.

Yleensä ottaen valaistumiseen tarvitaan kolme asiaa: on tehtävä paljon pyrkimysrukouksia ja puhdistettava valtamerellinen maailmoja ja kolmanneksi on kypsytettävä valtameren mitalta olentoja. Ne ovat mahayana opetuksissa mainitut kolme syytä. Vajrayanassa nämä kolme tiivistetään yhdeksi puhdistamalla maailmoja. Paikka jossa mietiskelee, muuttuu Amitabhan puhtaaksi maaksi ja kaikki puhdistuu. Näkee ympärillään tahrattoman Devachenin ja ajattelee, että kaikki siihen liittyvät ominaisuudet ovat nyt tässä. Devachenissa on monia nektarijärviä, joissa kasvaa suuria upeita kukkia, siellä on jalokivipuita, ne ovat puhtaita puita. Linnut laulavat suloisesti puiden oksilla ja ympärillä tuntuu leppeä tuulenhenki. Lähempi kuvaus löytyy pitkästä Devachen rukouksesta. Tämä kuvitellaan ympärillä.

Sitten visualisoidaan suuri järvi, jonka keskellä kasvaa suuri valkoinen lootus. Sen keskellä harjoittaja visualisoi itsensä nelikätisen Chenrezigin muodossa. Puolet kehosta on lootuksen terälehtien suojassa, vain yläosa vartalosta näkyy. Edessä olevassa tilassa kasvaa valtava puu, jonka oksat kurottavat korkeuksiin. Sen edessä on suuri valtaistuin ja Buddha Amitabha istuu sen päällä. Hänen kehonsa on punainen ja kädet lepäävät meditaatioasennossa. Käsissä on kerjuukulho täynnä herkullista syötävää.

Amitabhan oikealla puolella seisoo valkoinen Chenrezig. Hänen toinen kätensä on rukousasennossa ja toinen pitelee lootusta. Buddha Amitabhan vasemmalla puolella seisoo Vajrapani rauhallisessa muodossa. Hän pitelee lootusta, jossa on vajran merkki. Vajra on lootuksen päällä. Chenrezigin ja Vajrapanin vaatteet ja koristeet ovat samanlaiset. Tämä kuvitellaan edessä. Jos sen pystyy visualisoimaan selkeästi, se on hyvä, mutta ellei voi, sitten tuntee, että he ovat läsnä edessä avaruudessa.

Kehittelyvaiheen aikana voi alussa käydä niin, että punaisen jumaluuden sijaan näkee sinisen tai vihreän. Se muuttuu. Ensin on kaunis kuva, mutta kun keskittyy kasvoihin jalat häviävät.  Se ei oikeastaan ole virhe vaan hyvä merkki. Se on aloittelijan merkki. Alussa ilmiöt ovat kuin vesiputous. Se tulee alas voimalla ryöpyten. Se roiskuu kiville, kunnes lopulta rauhoittuu tasangolle tullessaan. Mieli on sen kaltainen, kun alussa on paljon ajatuksia ja kokemuksia.

Näin käy myös tyyneysmietiskelyssä. Laman ohjeet tuntuvat suurenmoisilta, mutta jonkin ajan päästä ajatukset lisääntyvät, viha kasvaa ja vaikka minkälaisia ajatuksia juolahtaa mieleen. Ei niin ennen ollut, mikä on vikana? – Ei mikään, se on hyvä merkki. Jos lika on kuivahtanut lasin pinnalle ja sitä alkaa pestä vedellä, lika leviää ja se näyttää entistä likaisemmalta, vaikka onkin puhdistumassa. Lika on alkanut liikkua. Kun siis huomaa että heikkoudet ja epäpuhtaudet nousevat mieleen ei tarvitse masentua, sillä se on puhdistumisen merkki. Vaikka Amitabha näyttäisi paholaiselta, sillä ei ole juuri nyt väliä, niin kauan kuin visualisaatio pysyy siinä edessä. Ja itse on Chenrezigin muodossa lootuksen keskellä. Ellei voi nähdä sitä, niin koettaa vakuuttua siitä kuitenkin: olen Chenrezig täydellisesti ilmentyneenä. Se riittää. Vähitellen visualisaatio paranee.

Vastaus kysymykseen

Viisaus ja moraali tukevat toisiaan. Hyvällä käytöksellä viisautta lisätään. Jos moraalista perustaa tai valoja ei ole ja tukeutuu pelkkään viisauteen, edistystä tapahtuu kuitenkin jonkin verran. Mutta halun rauhoittaminen ei ole niin nopeaa kuin yhdistämällä moraali viisauteen. Jos harjoittajan oivallus on korkeatasoinen, kaikki mitä hän tekee, on oikein. Mutta pelkällä moraalilla halua ei voi kitkeä, se pysyy. Valat liittyvät kehoon, puheeseen ja mieleen. Esimerkiksi tappamisen ja varastamisen välttäminen liittyvät kehoon. Ei toimi siten, koska on vala. Vaikka ajattelisi tekoa mielessään, vala ei rikkoudu, koska ei ole toiminut väärin. Vastaus kysymykseen siitä, voiko pitää valan jos mielessä on edelleen haluun liittyviä ajatuksia, on kyllä. Juuri vala estää toimimasta halun mukaan. Jos tahtoo poistaa kaiken halun tarvitsee halua. Sen avulla halu poistetaan. Viisauden avulla ymmärtää halun syyt ja lisäksi sovelletaan tietoa tyhjyydestä. Viisauden ja hyvän käytöksen yhdistelmä on keino poistaa halu kokonaan.

Toinen opetus: Viisauden polku - tyhjyys

Amitabha harjoituksessa on kaksi tietä: viisauden tie ja taitavien menetelmien tie. Tässä niihin tutustutaan vähitellen. Viisauden tien ensimmäinen osa selitettiin aiemmin, nyt käydään läpi se, miten viisaus liittyy tyhjyyteen. Mitä tyhjyys merkitsee? Tiibetiksi se on tong pa nyi. Tong pa merkitsee tyhjää, että mitään ei todella ole olemassa ja nyi on –yys, tyhjyys, joka viittaa siihen, että ilmenemiselle on tilaa. Tyhjässä tilassa voi tapahtua mitä tahansa. Tong pa yhdistettynä nyi-päätteeseen merkitsee, että tyhjyys ilmenee luonnostaan.

Pääsyy samsaran kiertokulussa vaeltamiseen on tiettyihin käsityksiin takertuminen. Jos käsitykset muutetaan, todellinen luonto, Amitabhan luonto tulee näkyviin. Oikea Amitabha on läsnä omassa mielessä. Miten sen voi oivaltaa? On kaksi menetelmää: tyhjyyden näkemys ja mielen olemuksen näkemys. Jos oivaltaa tyhjyyden ja mielen olemuksen, näkee oman mielensä luonnollisen Amitabhan. Jotta voisi oivaltaa mielen luonnon, täytyy ymmärtää tyhjyyttä syvällisesti. Miksi? – Koska se vähentää takertumista vääriin käsityksiin.

Takertumista on kolmenlaista:

A) Yhtenä pitäminen B) Pysyvänä pitäminen C) Pitäminen muista riippumattomana.

Nämä kolme estävät samsarasta vapautumisen. Ne täytyy ymmärtää.

A) Yhtenä pitäminen

Miten monta yksilöä tässä salissa on? Yksi vai monta? Sinä itse, montako sinua on? Yksi? Ei yhtään? Ani Lhamo, kuka sinä sitten olet? Jokainen ajattelee olevansa yksi henkilö. ’Minä’ on yksikkö. Se on yhtenä pitämistä, takertumista yhteen. Myös esineisiin takerrutaan tällä tavalla.

B) Pysyvänä pitäminen

Onko tämä pöytä sama pöytä kuin edellisellä opetuskerralla? Jos se on sama, niin miksi? Jos se on eri, niin miksi? – Se on eri pöytä eri valaistuksessa. – Kyllä, todellisuudessa se on eri pöytä, mutta pidämme sitä samana ja normaali-ihminen ajattelisi että jaa, sehän on sama pöytä kuin aamulla. Itsestämme ajattelemme, että olimme täällä aamulla ja kasvoimme samana henkilönä lapsesta aikuiseksi. On tunne minästä ja että se lapsi on minä. Se on pysyvänä pitämistä, pysyvyyteen takertumista.

C) Pitäminen muista riippumattomana

Kolmas takertumisen muoto perustuu kahdelle edelliselle. Jos minä on yksi, missä se on? Kun ajattelee minää, se muodostuu kehosta ja mielestä. Onko minä mieli vai onko se keho? Yleisö: Se ei ole olemassa. Rinpoche: Miksei? Yleisö: Koska kaikki on toisistaan riippuvaa. Rinpoche: Minän idea tulee siitä, että on itsenäinen. Onko jossain jotakin toisesta riippuvaa? Yleisö: Ei. Rinpoche: Ellei minää ole olemassa, toisistaan riippuvuus ei toimi, siihen tarvitaan kaksi.

Tyhjyyttä sovelletaan yhtenä pitämiseen kysymällä: jos ’minä’ on yksi, missä se on? Missä ’minä’ on? Tavallisesti minä koetaan vahvasti olemassa olevana ja sitä pidetään yhtenä. On tunne, että minä on olemassa. Kun ajattelee minää, kuvittelee, että se muodostuu kehosta ja tajunnasta. Jos se on niissä, tutkitaan, kummassa niistä. Jos olen olemassa sekä kehossa että mielessä olen jo jakautunut kahteen. En olekaan yksi jakamaton kokonaisuus. Ehkä olen kehossa. Mutta kehossa on monta osaa: pää, raajat, rintakehä, selkä… Koska ei tunnu siltä, että yksilöllinen minä olisi olemassa ilman näitä osia, asiaa on tutkittava. Olen vain yksi. Liittyykö se päähän? Jos ajattelee olevansa pää, sama pätee myös käteen. On kaksi kättä ja jalat. Minästä on tullut jo viisi erillistä asiaa. Se ei ole kovin hyvä.

Jos ajattelee, että ei ole sama kuin kehonsa osat, vaan että ne ovat minun kehoni osia, minää on edelleen etsittävä. Ellei sitä löydy, ei voi puhua minun kädestäni. Alussa on oletus minästä ja on idea kädestä jonka voi omistaa. Näin käsi ei ole itse, mutta kuuluu itselle. Peukalo on käteni, kyynärpää on käteni ja olkapää on käteni. Siinä on jo kolme kättä! Se ei ole kovin hyvä. Niinhän ei ajatella, vaan että tämä on peukaloni. Mutta onko peukalo kynnessä vai nivelessä vai peukalon juuressa? Jos se on niissä kaikissa, sinulla on kolme peukaloa. Peukalo ei ole yksi vaan jakaantuu osiin. Vaikka tutkisi hiukkasia, joista atomit muodostuvat, jos niillä on koko, niillä on etelä- ja pohjoispuoli, eivätkä ne ole jakamattomia yksikköjä.

Jos hiukkasilla ei ole kokoa, ei voi syntyä mitään muotoa. Ellei ole mitään muotoa, ei synny syitä.

Tässä pöydässä on molekyylejä. Ne ovat liittyneet toisiinsa.  Ellei olisi kokoa, ne eivät voisi liittyä yhteen. Jos ne liittyvät yhteen, ne eivät voi olla yksi. Jos niillä on osia, ne eivät ole olemassa yksikköinä.

Buddha sanoi, että koska esineillä täytyy olla koko, pienimmätkään hiukkaset eivät ole todella olemassa. Tiedemiehet ovat nykyisin tulleet siihen tulokseen, että hiukkasilla on sähkövarauksia, mutta kun ne liitetään yhteen, varaukset kumoutuvat ja hiukkaset lakkaavat olemasta. Monet tutkijat ovat sitä mieltä että ilmiöt tulevat mielestä tai aivoista. Ilmiöt eivät ole todella olemassa mutta niitä voidaan verrata projektorin kankaalle heijastamiin kuviin.

Kaikkihan näkevät tämän kupin. Siinä on vettä. Se on hyvää (maistaa). Miten voin juoda vettä kupista, jos ei ole molekyylejä, jotka liittyvät yhteen? – Se on heijastumisen ilmentymä, harha. Näyttää todelta mutta ei oikeasti ole on se, mitä koetaan. Harha merkitsee sellaisen näkemistä, mikä ei ole todella olemassa. Se vain näyttää olevan olemassa. Buddhan mukaan tietoisuus ilmiöistä on harhaa, mikään ei ole todella olemassa. Mutta koska asioiden luonto ei ole todella olemassa, mitä tahansa voi ilmetä. Tyhjyydestä voi tulla mitä vain. Ellei tyhjyys olisi sellainen, tulisi pitää kiinni kaikista kolmesta tavasta takertua: takertumisesta yhteen, pysyvään ja muista riippumattomuuteen. Jos ilmiöt eivät olisi tyhjiä, niillä olisi näiden kolmen takertumisen luonto. Jos niin olisi, mitään ei syntyisi, mitään ei tapahtuisi eikä mikään muuttuisi.

Jotta vapautuisi näistä kolmesta uskomuksesta, täytyy kehittää näkemys tyhjyydestä. Tyhjyys ei ole olemattomuutta, kaiken poissaoloa. Tyhjyys tarkoittaa, että on mahdollista, että mitä tahansa syntyy. Nagarjuna sanoi: ”Jos kaikki on tyhjyyttä, mikä tahansa voi ilmentyä.” Jos tahtoo ymmärtää ilmiöitä, on siis tutkittava tyhjyyden luontoa.

Tyhjyyden käsitettä voi soveltaa aikaankin. On mennyt aika, nykyisyys ja tuleva aika, joka ei ole vielä ilmentynyt. Syntymätön ei ole olemassa vielä. Nyt on tämä vuosi. Viime vuosi on mennyt, ensi vuosi ei ole vielä tullut. Ainoastaan nykyinen vuosi on todella olemassa. Siinä on 12 kuukautta, kuukaudessa 30 päivää, päivässä 24 tuntia, tunnissa 60 minuuttia, minuutissa 60 sekuntia. Sekunti on meneillään ja se vaihtuu nopeasti kuin sormien napsautus. Buddha antoi seuraavan esimerkin: Jos kolme tuhatta paperia lävistetään sekunnissa, niin aika, joka kuluu yhden paperin lävistykseen, on hetkinen. Sillä on yhteys edelliseen, jo lävistettyyn paperiin ja tulevaan lävistettävään paperiin. Niinpä se jakautuu kahteen, eikä ole jakamaton yksikkö, josta ajan voisi rakentaa. Jotta voisi tehdä kokonaisuuden, täytyy olla palikoita. Mutta nykyisyyskin häviää, kun sitä tutkitaan. Ja ellei ole nykyisyyttä, tulevaisuus ja menneisyys luonnollisesti häviävät.

Mikään, mikä ei ole yksikkö, ei ole pysyvä eikä muusta riippumaton. Monet tiedemiehet ovat sanoneet, että ajan käsite ei perustu mihinkään. Buddha puhui siitä tuhansia vuosia sitten. Siitä huolimatta havainnoimme aikaa, mutta se on harhaa. Einstein arveli, että universumit voivat syntyä havainnoista. Joka tapauksessa, mitä enemmän ymmärtää tyhjyyttä, sitä vähemmän takertuu ja viisaus kasvaa.

Näin tyhjyyttä siis tutkitaan. Jotkut opiskelevat tätä mieluiten esimerkkien valossa. Esimerkkejä on monia ja uni on niistä yksi. Kun nukahtaa, niin mielen liike (”tuuli”) kehon kanavissa saa aikaan sen, että unissa havaitaan kohteita. Uneksimme monista asioista. Jos nyt vaikka toivoo upeaa autoa, niin saattaa unessa omistaa sen noin vain, ilman että on tarvinnut maksaa mitään. Lähtee ajelulle ja joutuu onnettomuuteen, auto on murskana ja jalat poikki. Se tekee mielen hyvin surulliseksi, ehkä itkeekin. Aamulla herää tyyny märkänä.

Unet voivat olla hyviä tai pahoja, hyvistä pidetään, pahoista ei. Onko uni tässä tapauksessa hyvä vai paha riippuu autosta. Jos onnettomuutta ei olisi tapahtunut, uni olisi ollut hyvä. Koska onnettomuus tapahtui, uni muuttui pahaksi. Kysyn nyt: onko tuo hieno auto unessa oikea vai ei? Vastaus on, että se näyttää oikealta, mutta se ei ole olemassa. Unitilassa nähdään ilmiö, joka näyttää oikealta autolta. Vaikka sen voi nähdä, se ei ole oikea auto. Auton näkeminen ja sen olemattomuus eivät ole ristiriidassa. Unessa ne muuttuvat yhdeksi. Kaikki, mitä nähdään, ilmenee tällä tavalla: se näyttää olevan olemassa mutta on harhaa. Tämä kuppi edessäni pöydällä ja vesi siinä ovat harhaa, mutta voin kuitenkin juoda vettä kupista käyttämällä harhaa hyväksi.

Miten vapauttaa itsensä pahasta unesta? – Havaitsemalla että se on unta. Jos unessa siitä heräämättä huomaa, että uneksii, mikään ei voi vahingoittaa. Tuli ei polta, veteen ei huku. Voi kiivetä kerrostalon katolle ja hypätä alas, eikä satu. Vahingoittumattomuus syntyy oivalluksesta, että kyseessä on uni ja tuo oivallus on viisautta. Jos ymmärtää takertumisen luonnon, ilmiöt eivät vahingoita. Milarepaa tuli ja vesi eivät vahingoittaneet, eikä häntä voitu sitoa köysiin. Hän oli oivaltanut kehonsa tyhjyyden. Jos kuka tahansa harjoittelee tyhjyyden ymmärtämistä, hän voi tulla Milarepan kaltaiseksi. Tyhjyyden lisäksi täytyy kehittää myötätuntoa ja bodhimieltä ja siksi turvaudutaan sillä asenteella. Jos yhdistää tyhjyyden ja myötätunnon, buddhuuden varmasti saavuttaa.

Oletteko nähneet elokuvan Matrix? Siinä päähenkilö kohtasi ilmiöiden harhanomaisuuden. Samalla tavoin me hitaasti harjaannumme tietoisuudessa tyhjyydestä. On harjoiteltava askel kerrallaan. Vaikka ymmärtäisikin jotain, voi silti palaa, jos hyppää nuotioon. Se johtuu siitä, että aluttoman ajan alusta on takertunut ilmiöihin tosina. Näin kävi elokuvan henkilölle. Hän uskoi osaavansa lentää, mutta putosikin maahan. Tajunta takertuu asioiden pysyvyyteen. Mutta filmin lopussa hän tosiaan oppi sen, eikä häntä voinut tappaa edes luodeilla. Lopussa hän lensi taivaalla. Niin että jos haluatte lentää, tutkikaa tyhjyyttä! Meidän täytyy edetä asteittain.

Vastauksia kysymyksiin

Vastaus ensimmäiseen kysymykseen:

Meillä kaikilla on buddhaluonto, jonka olemus on tyhjyyttä ja joka syntyy itsestään tyhjyydestä. Se on kaikentietävää selkeyttä. Tyhjyys ja selkeys ovat yhdistyneet ja selkeydessä monenlaiset asiat ilmenevät. Jos selkeyden kautta ymmärtää kaikkien ilmiöiden tyhjän luonnon, vapautuu kaikista harhoista. Harhaa tarkkailemalla mieli selkiytyy ja buddhuuden saavuttaessaan on kaikkitietoinen. Tietää kaiken. Sillä tasolla ei ole menneisyyttä, ei mitään todella olemassa olevaa eikä harhaa. Siitä huolimatta buddhat havaitsevat kaiken havaittavissa olevan. Juuri nyt me tavallisina olentoina emme näe tämän rakennuksen taakse, koska takertuminen tiettyihin käsityksiin sitoo meitä. Jos vaikkapa kuolisin huomenaamulla, ette tietäisi siitä, koska ette ole kaikkitietoisia. Todellinen tietäminen puuttuu niin kauan kuin takertuminen, esteet ja tietämättömyys sitovat. Kun saavuttaa buddhuuden, kaikki nämä heikkoudet ja mielen lukot häviävät, siteet leikkautuvat poikki. Tietoisuus tulee täydelliseksi ja kaikenkattavaksi.

Ajatellaan, että edessämme olisi suuri peili pölyn peitossa, eikä se heijastaisi mitään. Mitä enemmän pölyä pyyhitään pois, sitä enemmän asioita alkaa heijastua peilissä. Jos se olisi tarpeeksi suuri peili, kaikki tässä huoneessa olijat voisivat heijastua siinä. Niin se on.

Vastaus toiseen kysymykseen:

Kun sanotaan aluton aika, se tarkoittaa alutonta. Ei voi sanoa, milloin tietämättömyys alkoi. Että ei olisi ollut tietämätön, mutta nyt on. Se on ilman alkua, Buddha opetti niin. Ajalla ei ole alkua. Ei ole niin, että olisimme olleet valaistuneita aiemmin ja sitten menettäneet sen. Me emme ole vielä saavuttaneet buddhuutta, koska olemme edelleen täällä. Kun sen saavuttaa, sitä ei voi menettää.

Vastaus kolmanteen kysymykseen:

Vajrayanassa on menetelmä, jossa halua käytetään halun poistamiseen. Aloittelijan on kuitenkin hyvä ensin vähentää halujaan. Silloin pysytään erossa halun kohteista. Kun on kokeneempi, voi olla halunsa kohteen lähellä ja katsoa halua suoraan hylkäämättä sitä. Kun ymmärtää mielen luonnon, halua ei tarvitse tukahduttaa, se vähenee itsestään.

Jos halu puhdistetaan ja muutetaan näin, niin Buddha Amitabhan luonto ilmenee. Siinä mielessä halu on erittäin tärkeä. Niin tulee ajatella. Halu sulautetaan tyhjyyteen käyttämällä mantraa om sobhawa shuddha sarva dharma sobhawa shuddo ham. Tyhjyydestä ilmestyy Buddha Amitabha ja tämä mietiskely muuttaa halun. Alussa se on vaikeaa ja siksi on hyvä pysyä erossa halun kohteista. Jonkin ajan kuluttua voi kuitenkin ruveta harjoittelemaan sen soveltamista, kun haluttavia asioita sattuu kohdalle. Pohditaan tyhjää luontoa, syytä ja miten halu muutetaan. Tehokkainta on, jos voi pysytellä haluttavista asioista etäällä ja kun ei voi, tekee siitä harjoituksen.

Vastaus neljänteen kysymykseen:

Buddha opetti, että jos olento epäilee tyhjyyttä, tuloksena on monien universumien iän mittainen paha karma. Se voidaan puhdistaa. Jos olennolla on ymmärrys tyhjyydestä, pahaa karmaa ei tarvitse puhdistaa! Buddha ei ole riippuvainen karmasta, syistä ja seurauksista. Buddha on vapaa ja voi tehdä mitä tahtoo. Sillä tasolla tuntee luonnostaan rakkautta ja myötätuntoa tuntevia olentoja kohtaan, jotka ovat edelleen karman voiman alaisina olosuhteiden vankeja.

Tällä hetkellä otamme turvautumisvalan ja kehitämme bodhicitta motivaation, se luo hyvää karmaa ja syventää ymmärrystä tyhjyydestä. Hyvä karma ja bodhimieli ovat tyhjyyden oivaltamiselle kuin ystävä. Yleisesti ottaen suhteellinen myötätunto ja suhteellinen hartaus eivät ole todella olemassa. Ne ovat illuusioita, mutta hyvä sellaisia. Niiden takia kaikki illuusiot automaattisesti tyyntyvät kokonaan. Ne ovat siis todella hyödyllisiä. Tyhjyyden näkemys yhdistettynä myönteiseen illuusioon on hyvin voimakas ja hyödyllinen.

Buddha antoi siitä esimerkin. Aasiassa on eräs puulaji, josta tehdyt tikut kipinöivät, jos niitä hankaa yhteen. Kun liekit syttyvät, tikut palavat. Samalla tavalla hyvä illuusio kuluttaa loppuun kaikki illuusiot.

Kolmas opetus: Viisauden polku (jatkoa)

Amitabha harjoitukseen kuuluu kaksi asteittaista tietä: taitavien menetelmien polku ja viisauden polku. Edellisellä kerralla puhuttiin tyhjyydestä, joka liittyy viisauden polkuun. Jos oivaltaa tyhjyyden, niin voi puhdistaa ja poistaa omat heikkoutensa, epäpuhtautensa ja esteensä.  Kun tyhjyyden oivallus yhdistyy bodhimieleen, buddhuus voidaan saavuttaa.

Ajatustason heikkouksien poistuessa kärsimys poistuu. Miten heikkoudet, ristiriitaiset tunteet oikein poistetaan?

Esimerkkinä tässä on halu: halun kohteita katsotaan ja tutkitaan, miten halu niitä kohtaan syntyy. Halun kohde ja halu itsessään ovat kumpikin luonnoltaan tyhjyyttä ja henkilö, joka haluaa, itse, on myös tyhjyyttä. Mitä tyhjyys on? – Sillä on unenomainen olemus. Aiemmin käytettiin esimerkkiä unessa nähdystä autosta, joka ei ole oikeasti olemassa, koska sitä ei ole kukaan tehnyt missään tehtaassa. Sen tekemiseen ei ole syytä, se on harhaa. Jos jotakin ei ole luotu, se ei pysy eikä lakkaa. Jos ei ole syntynyt ei elä eikä kuole. Ensimmäinen syntymisen hetki ratkaisee, voiko sen jälkeen tapahtua muuta. Auto unessa ei ole syntynyt eikä tehty. Se ei ole olemassa. Siksi sitä kohtaan tunnetulla halulla ei ole syytä, se ei synny. Halu on kuin atomin hiukkaset, jotka eivät ole todella olemassa. Niin on luonnostaan, ne eivät ole olemassa. Aikakaan ei ole olemassa ja halu on ajan kaltaista.

Halu ei kuulu aikaan eikä aineeseen. Siitä syystä sanotaan, että se ei ole olemassa, se ei ole syntynyt. Koska se ei ole syntynyt, se ei ole eikä lopu. Sama koskee halun kohdetta ja itseä. Siksi halu on tarpeeton ja sen luonto on tyhjyyttä. Kun tuntee halun todellisen olemuksen, se muuntuu erottelevaksi viisaudeksi, Buddha Amitabhan viisaudeksi. Kun ymmärtää viiden ristiriitaisen tunteen luonnon, ne muuttuvat viideksi viisaudeksi. Tämän ymmärtäessään vapautuu mielen kärsimyksistä, masennuksesta ja surusta.

Jos tuntee vaikkapa suurta pelkoa, voi ajatella että pelon lähde, pelko ja itse ovat luonnoltaan kaikki tyhjyyttä, ne ovat kuin uni. Se puhdistaa pelon pois, se ei synny ja voi rentoutua ja katsoa pelon ytimeen. Pelko nousee omassa mielessä. Millainen se oikein on? Onko sillä väri tai muoto? Missä se asuu? Sitä ei voi löytää, se ei ole missään, koska se on tyhjyyttä niin kuin mieli ja kehokin. Siinä ymmärryksessä pysytään rentoutuneena. Sekuntien sisällä pelko saattaa nousta uudestaan. Taas menetelmää sovelletaan, pelko laantuu ja nousee kohta. Edestakaisin monta kertaa, ja vähitellen pelosta alkaa tulla pienempi ja mielenmyrkytkin laantuvat. Koko harha alkaa hälvetä. Lopulta, eräänä päivänä kun pelko nousee, niin samalla tunnistaa sen tyhjyyden.

Kun sanotaan tyhjyys, se tarkoittaa, että mikään ei todella ole olemassa, ei sitä, ettei mitään ole. Sillä jotakin on. Mutta väite, että jotakin on ja ei ole yhtä aikaa tai niiden vastakohta ei ole pätevä. Niin se on.

Taitavien menetelmien polku (jatkoa)

Jos pystyy seuraamaan Amitabha harjoituksen pitkää tekstiä, voi tehdä niin. Ellei, voi hyvin käyttää suppeaa kaavaa. Jos lyhytkin muoto on vaikea, niin voi tehdä hyvin lyhyttä harjoitusta jossa on vain muutama rivi. Teemme sen yhdessä. Joka tapauksessa alussa on tärkeä tehdä turvautumisrukous.

Tässä pyydetään, että Kolme jalokiveä todistavat sitä, että itse ja kaikki tuntevat olennot turvautuvat Kolmeen jalokiveen. Turvautumisen jälkeen kehitetään bodhicitta motivaatio ja ajatellaan, että harjoitusta ei tehdä vain omaksi hyödyksi, vaan kaikkien olentojen hyödyksi, niin paljon kuin heitä on koko avaruuden laajuudelta, jotta he saavuttaisivat Buddha Amitabhan tason.

Aikaisemmin visualisaatio on selitetty yleisesti ja nyt tarkennetaan yksityiskohtia. Ensin itse ja ympäristö muuttuvat tyhjiksi. Tämä ei ole todellista tyhjyyttä, vain tyhjää. Todellista tyhjyyttähän ei tarvitse tehdä. On itse rakentanut tai tehnyt visualisoimansa tyhjyyden, joten se ei ole oikeaa. Oma mieli ja keho ja kaikki muu häviää tyhjään luontoon. Kaikki ilmiöt muuttuvat tyhjiksi. Miksi? – Koska aiomme tehdä harjoituksen puhtaan jumaluuden muodossa ja kaikki epäpuhtaat asiat itsestä, ympäristöstä ja ilmiöistä täytyy ensin puhdistaa. Siksi itse ja kaikki ilmiöt muutetaan tyhjiksi, ja siitä syntyy Devachenin puhdas maailma. Kuten aiemmin kuvattiin, siellä on kaunista, on puita ja järviä, ja keskellä olevassa järvessä kasvaa suuri puu. Sen edessä istuu Buddha Amitabha. Hänen kätensä ovat meditaatioasennossa ja pitelevät kerjuukulhoa. Hänen yllään on kolme dharmavaatetta ja hänen kehonsa on punainen. Hänellä on kaikki buddhan pää- ja sivutunnukset.

Buddha Amitabhan oikealla puolella seisoo Chenrezig ja vasemmalla Vajrapani, kumpikin rauhallisessa muodossa. Heidän edessään on järvi, jossa kasvaa paljon suuria lootuksen kukkia. Yhdessä lootuksessa harjoittaja kuvittelee itsensä nelikätisen Chenrezigin muodossa. Lootuksen kukka ulottuu vyötäisille asti, niin että vain puolet kehosta on näkyvissä. Edessä on siis pääjumaluus Amitabha kahden muun jumaluuden seurassa ja heidän ympärillään laaja sangha. Harjoittaja kuvittelee, että pääjumaluuksilla ja jokaisella sanghan jäsenellä on otsassaan valkoinen om, kurkussa punainen ah ja sydämen kohdalla sininen hung. Myös itsellä Chenrezigin muodossa on nuo kolme kirjainta kehon kolmessa kohdassa.

Edessä olevat jumaluudet ja heidän seurueensa säteilevät valoa kaikkiin puhtaisiin maailmoihin ja kutsuvat muut buddhat tänne. Buddhat ja bodhisattvat toisista buddhamaailmoista ja lukematon määrä jumaluuksia tulee kuin sade ja sulautuu edessä oleviin jumaluuksiin ja heidän seurueeseensa. Chenrezigin muodossa olevan harjoittajan omasta sydämestä ilmestyy monia dakoja ja dakineita, jotka kantavat uhrilahjoja kolmelle pääjumaluudelle ja heidän seurueelleen. Niin paljon lahjoja kuin vain voi kuvitella. Dakat, dakinit ja uhraavat jumalattaret laulavat ylistyslauluja näille jumaluuksille ja lopuksi sulautuvat takaisin harjoittajaan.

Sitten kuvitellaan, että omassa sydänkeskuksessa on erillinen Devachenin maailma. Sydänkeskus on keskellä kehoa, ei sivussa kuten sydän. Sydäntä ei ole, koska on Chenrezig! Eikä keuhkoja tai munuaisia. Se on sateenkaarikeho. Täydellinen Devachen maailma on omassa sydänkeskuksessa. Siellä ovat kolme pääjumaluutta: Amitabha, Chenrezig ja Vajrapani. Amitabhasta sydänkeskuksessa valot säteilevät. Ne säteilevät ulos harjoittajan suusta ja menevät edessä visualisoidun Buddha Amitabhan suun kautta hänen sydänkeskukseensa. Valo saa Amitabhan katsomaan ylös voimakkaan myötätunnon vallassa.

Sen lisäksi valo säteilee kolmesta edessä olevasta jumaluudesta ja kolmesta jumaluudesta omassa sydänkeskuksessa. Lukemattomat valonsäteet täyttävät kaikki kymmenen ilmansuuntaa kokonaan ja kaikki jumaluudet joka paikassa muuttuvat Amitabhan muotoon Chenrezig oikealla ja Vajrapani vasemmalla puolellaan. Tähän muotoon muuttuneet jumaluudet sulautuvat itseen (joka on Chenrezig), kuten lumi sulaa järven pinnalla.

Harjoittaja tuntee vastaanottavansa kaiken siunauksen Amitabhan, Chenrezigin ja Vajrapanin muodossa ja saavansa kaikki buddhien ja bodhiattvojen hyvät ominaisuudet. On kaikkitietoinen, ei enää suomalainen… On buddha, ja jos voi tuntea niin, silloin varmasti saa siunauksen. Buddha Sakyamuni opetti, että kaikki on toisistaan riippuvaa ja jos oivaltaa oman mielensä olemuksen, se on samanlainen kuin buddhilla ja bodhisattvoilla. Silloin varmasti valaistuu.

Yleensä ottaen buddhat ja bodhisattvat tunnistavat luontonsa, siksi he ovat mitä ovat. Me emme tunnista ja siksi emme ole buddhia. Jos valaistumaton olento rukoilee valaistuneita olentoja, toisistaan riippuvuuden takia valaistumaton olento tulee vähitellen lähemmäksi valaistuneita. Buddha Sakayamuni sanoi, että kaikilla olennoilla on buddhaluonto ja todellisuudessa he ovat buddhia. Sen takia kun ajattelee, että on buddha, ei tarvitse miettiä onko todella, vai onko jonkinlainen väärennös. Todellakin on buddha. Sitten sen tunnistaa ja ymmärtää.

Aluttoman ajan alusta saakka en ole tunnistanut sitä tosiseikkaa, että olen buddha ja siksi olen vaeltanut samsarassa. Nyt ajatellaan: no niin, tänään tunnistin että olen buddha ja todellakin olen sitä. Jos tahtoo, voi kuvitella kehonsa miten suurena tahansa. Voi vaikka ajatella olevansa niin suuri, että yhteen ihohuokoseen mahtuvat kaikki maailmat. Sen voi tehdä. Sateenkaaren kaltaisissa ilmentymissä ei ole lihaa ja luita. On kuin katsoisi peiliin ja näkisi heijastuksen. Se on tyhjä mutta näkyvä. Vaikka se näkyy, se on luonnoltaan tyhjä. Sellainen se on.

Harjoittajan sydänkeskuksesta ilmestyy sitten viidenvärisiä valoja: valkoinen, punainen, keltainen, sininen ja vihreä. Valot säteilevät kaikkialle ja koskettavat olentoja kaikissa kuudessa maailmassa: helveteissä, nälkäisten henkien maailmassa, eläinten, ihmisten, puolijumalten ja jumalten. Koko ympäristö muuttuu Devacheniksi ja kaikki olennot muuttuvat Buddha Amitaba muotoon. Harjoittaja tuntee, että hänen sydämessään oleva Amitabha ja hänen oma olemuksensa on erottamaton edessä olevasta Buddha Amitabhasta. Valo on tuonut kaikki tuntevat olennot Buddha Amitabhan tasolle. Kehoon, puheeseen ja mieleen liittyvät tuntevien olentojen kärsimykset ovat puhdistuneet pois ja he valaistuvat. Tuntevien olentojen keho on Amitabha, heidän puheensa kuin mantra ja mieli kuten Amitabhan mieli. Harjoituksen tässä vaiheessa silloin tällöin lausutaan mantraa om ami deva hri, ja välillä rukoillaan jumaluuksia. Mantraa voi toisinaan lausua myös tekemättä muuta: valoja visualisoimatta rentoudutaan mantraa lausuen.

Harjoitusta siis vaihdellaan ja siihen voi liittää tyhjyyden ja myötätunnon mietiskelyä. Näitä eri toimia ja ajatuksia vaihdellaan edestakaisin. Istunnon lopussa kuvitellaan, että koko ympäristö sulautuu valoon ja valo sulautuu olentoihin, jotka ovat Amitabhan muodossa. Kun ympäristö häviää, niin putoavatko olennot alas? Jos ei oikein ymmärrä tyhjyyttä, voi tulla sellainen pelko. Sherablingin luostarissa Intiassa oli eräs länsimainen vieras, joka kiinnitti huomiotani huokailullaan. Hän käveli ympäriinsä hyvin hitaasti ja silmät selällään. Opetin tuolloin tyhjyydestä ja hän osallistui opetukseen. Kysyin, mitä hänelle oli tapahtunut. Hän vastasi: ”Rinpoche on kertonut minulle tyhjyydestä, ja kävellessäni pelkään, että putoan.” Vastasin, että putoava henkilöhän on myös tyhjä. Se helpotti häntä suuresti eikä hän enää pelännyt.

Ensin tyhjyydestä ymmärtää vähän, sitten ymmärrys kasvaa. Joidenkin mielestä se on ensin pelottavaa. Näin on, koska aluttoman ajan alusta lähtien on takertunut voimakkaasti itsen käsitteeseen. He ihmettelevät ollako vai eikö olla ja mitenkä pöydän laita sitten on. Se ei voi olla tyhjä. Miksi opettaja sanoi niin? Kuolenko tähän tyhjyyteen? Se on hyvä merkki – merkki siitä, että alkaa hitaasti ymmärtää tyhjyyttä. Kun on päästänyt tyhjyyden mieleensä ensimmäisen kerran, se pelottaa. Se ei ole virhe vaan eräällä tavalla hyvä ominaisuus. Näin ei tosin käy kaikille. Jotkut tulevat hyvin iloisiksi tyhjyydestä kuullessaan ja pitävät siitä. On erilaisia ihmisiä.

Kun ympäristö on sulautunut olentoihin, jotka ovat Amitabhan muodossa, nämä sulautuvat itseen, joka on Chenrezig. Amitabha edessä olevassa visualisaatiossa sulautuu valoon ja valo sulautuu myös itseen. Itse Chenreziginä sulautuu sydänkeskuksessa olevaan Amitabhaan joka häviää tyhjyyteen ja pysytään rentoutuneessa mielentilassa. Siinä pysytellään minuutin verran tai puoli, ehkä jopa viisi minuuttia. Jos mieli hieman harhailee, se ei haittaa. Sitten kaikki nähdään taas samanlaisena kuin aiemmin: ympäristö on Devachen. Erona on vain se, että nyt ei tarvitse kehittää edessä olevaa visualisaatiota Amitabhasta ja muista jumaluuksista. Itse on Buddha Amitabhan muodossa ja kaikki tuntevat olennot ovat myös tässä muodossa 

Kolme tapaa omistaa ansio muille

Lopuksi täytyy tehdä hyvä omistusrukous, muuten ansio on rajallinen. Hetken vihanpuuska voi tuhota sen kokonaan. Tai jos tulee ylpeäksi hyvästä teostaan ja ajattelee, että kukaan muu ei pysty kokoamaan sellaisia ansioita, niin se on syy menettää ansio. Jos katuu hyvää tekoaan ja ajattelee antaneensa liikaa hyväntekeväisyyteen, ansio myös katoaa. Hyvä karma voi aiheuttaa syntymän jumalten maailmoissa, mutta kun elämä siellä on eletty ja karma kulutettu, syntyy taas alemmissa maailmoissa. Omistusrukous suojelee näiltä neljältä virheeltä.

Asteittainen ansion omistaminen muille, joka tehdään aina harjoituksen päätteeksi, lisää ansiota päivä päivältä. Turvautuminen ja bodhimielen kehittäminen harjoituksen alussa ja omistaminen lopussa on kuin laittaisi rahaa pankkiin korkoa kasvamaan. Tästä hetkestä aina siihen saakka kunnes valaistuminen on saavutettu, ansio ei vähene.

On kolmenlaisia omistuksia. Paras tapa on se, missä omistajan, sen mitä omistetaan ja vastaanottajan luonto on tyhjyyttä. Omistetaan sillä perustalla. Toiseksi paras on sellainen omistus, jolla on todistaja ja kolmatta kutsutaan myrkylliseksi.

Jos on saavuttanut oivalluksen asioiden ja mielen luonnosta ja tason ”yksi maku”, lepää siinä tilassa ja omistaa siten. Jos on sellainen suuri oivallus, niin se on paras kaikista omistuksista. Ellei oivallusta ole, täytyy omistaminen tehdä toista tapaa käyttäen. Koska on tehnyt Amitabha harjoitusta, niin visualisoi edessään Buddha Amitabhan ja kaikki jumaluudet hänen ympärillään ja rukoilee omistamalla ansion muille. Jumaluudet todistavat sen. Kyseisessä rukouksessa sanotaan: ”Juuri niin kuin kaikki te, buddhat ja bodhisattvat, omistitte ansionne muille menneinä aikoina, samalla tavoin minäkin nyt omistan ansioni, kuten te olette tehneet, kaikkien olentojen hyväksi. Kaikki Amitabha-harjoitukseni ja tyhjyyden mietiskely tulkoon tuntevien olentojen hyödyksi, niin että he saavuttavat valaistumisen.”

Edelleen: ”Hyvä Buddha Amitabha, buddhat ja bodhisattvat, jotka olette edessäni ja näette tämän, tulkoon kaikki ansioni hyödyksi olennoille, joita on avaruuden laajuudelta, niin että he valaistuvat. Toteutukoon toiveeni. Niin kuin te aikaisemmin omistitte ansionne muille, niin minäkin omistan ansioni muille.” Sitten Buddha Amitabha vastaa: ”Käyköön niin.” Sitten voi tuntea, että kaikki olennot ovat vastaanottaneet heille omistetut hyveen juuret. Se on toiseksi paras tapa tehdä omistus.

Miksi kolmatta tapaa sanotaan myrkylliseksi? – Ellei ole oivaltanut tyhjyyttä eikä käytä todistajaa omistukselleen ja omistaa ansionsa muille uskoen vakaasti omaan olemassaoloonsa, vastaanottajan olemassaoloon ja siihen, että on jotakin omistettavaa, se on myrkyllistä. Myrkky on todellisuuteen takertumista. Vaikkei omaisi suurta oivallusta tyhjyydestä, jos käyttää todistajina jumaluuksia ja sanoo omistavansa heidän tavallaan, oivalluksen puute ei haittaa. Kolmas omistamistapa ei ole kovin hyödyllinen, joskaan ei voida sanoa, ettei omistaminen aina toisi jotakin hyötyä.

Kun tehdään mahamudra harjoituksia tai jumaluuden tyhjyyden mietiskelyä, ellei alkuun lisätä turvautumista, keinot vapautua samsarasta puuttuvat. Jos turvautuu, mutta bodhicitta puuttuu, voi vapauttaa itsensä, mutta ei saavuta täydellistä buddhuutta. Kun turvautuminen ja bodhicitta yhdistetään tyhjyyden mietiskelyyn tai Amitabha jumaluuden harjoitukseen, buddhuuden taso voidaan saavuttaa. Kun lopussa on puhdas omistus, hyveen juuria ei tuhlata. Olen nyt selittänyt harjoituksen pääkohdat.

Tällä hetkellä ette ehkä pysty turvautumaan täysin puhtaasti ilman epäilyksiä. Bodhicitta motivaatiokaan ei ehkä ole täydellinen vaan virheellinen, mutta jos ajattelee mielessään: minun täytyy turvautua hyvään ja minun on kehitettävä epäitsekäs asenne, se riittää. Harjoituksen kautta asenne vahvistuu, jos muistuttaa itselleen, että tarvitsee turvaa ja bodhimieltä. Sitten epäilykset ja alussa olleet virheet varmasti poistuvat ja etenee nopeasti henkisellä tiellä.

Milloin siis valaistun? Tuleeko se huomenna? Ei se tule.. Muistakaa, että toivo ja pelko eivät auta. On parempi ajatella, että huolimatta siitä millä vauhdilla etenee, tekee harjoitusta ja vähitellen pääsee päämäärään.

 

Lyhyt harjoitus                                                                                                            tulostettava versio (Word)

Tämä on harjoituksen lyhyin muoto. Se alkaa turvautumisrukouksella, jonka aikana Buddha Amitabha visualisoidaan taivaalla edessä. Häneen turvaudutaan. Bodhimieltä kehitetään ajattelemalla, että ei tee Amitabha harjoitusta pelkästään omaksi hyödykseen, vaan auttaakseen kaikkia olentoja saavuttamaan valaistumisen.

San-dze tshö dang tsho tsi tso nam la

dzang-tshub bardu da ni tsab-su-tsi

da gi dzin sok dzi pe sö-nam tsi

dro la pen dzir san dze dru par sho. (lausutaan kolme kertaa) 

Turvaudun Buddhaan, Dharmaan (Buddhan oppi) ja Sanghaan (korkeat bodhisattvat) kunnes saavutan valaistumisen. Täydellistämällä kuusi hyvettä (anteliaisuus, moraali, kärsivällisyys, ahkeruus, mietiskely ja viisaus) toivon saavuttavani buddhuuden kaikkien olentojen hyväksi.

Nyt ympäristö on muuttunut Devacheniksi. Itse on nelikätinen Chenrezig ja edessä on Buddha Amitabha, hänen oikealla puolellaan on Chenrezig ja vasemmalla Vajrapani. Edessä olevien kolmen jumaluuden kolmessa kohdassa ja myös omassa kehossa on otsassa valkoinen kirjain om, kurkussa punainen ah ja sydänkeskuksessa sininen hung. Edessä olevan Amitabhan sydänkeskuksesta valot säteilevät kaikkiin maailmoihin ja muuttavat kaikki olennot Buddha Amitabhoiksi. Amitabhan muodot palaavat ja sulautuvat edessä olevaan Buddha Amitabhaan.

Itse on edelleen Chenrezigin muodossa ja omasta sydänkeskuksesta ilmestyy monia uhraavia jumalattaria, dakoja ja dakineita, jotka tuovat lahjoja Buddha Amitabhalle ja hänen seurueelleen. Lopuksi nämä ilmestyneet jumaluudet laulavat Amitabhalle ylistyslauluja ja itse rukoilemme, että Amitabha katsoisi suurella myötätunnolla kaikkia olentoja ja vapauttaisi heidät kärsimyksestä. Ellei voi visualisoida kaikkia yksityiskohtia, niin voi tuntea, että tämä kaikki tapahtuu: itse on Chenrezig, Amitabha ja muut jumaluudet ovat edessä, että uhraa lahjoja ja Amitabha ottaa ne suosiollisesti vastaan. Täytyy olla luottamus ja vakuuttuneisuus siitä, että se tapahtuu, se riittää.

Samalla kun visualisoidaan yllä olevaa, lausutaan kahta riviä useita kertoja toistamalla:

San-dze ö pa-tu me-pa la tsha-tsal-lo

Gön-po tse pa-tu me-pa la tsha-tsal-lo.

Ylistän mittaamattoman valon buddhaa.

Ylistän mittaamattoman pitkän elämän suojelijaa.

 

Lopuksi sanotaan viimeinen rivi:

De-va-chen dy shin du tsje–var sho.

Toivon, että kaikki jälleensyntyisimme Devachenin maassa.

Itse on Chenrezig, jonka sydänkeskuksessa on Buddha Amitabha seurueineen ja pikkuinen Devachenin maa. Valot säteilevät siitä edessä olevaan Buddha Amitabhaan ja itse esittää toiveen, että Buddha Amitabha katsoisi suurella myötätunnolla kaikkia tuntevia olentoja. Omasta sydänkeskuksesta ja edessä olevan Amitabhan sydänkeskuksesta valot säteilevät kymmeneen ilmansuuntaan. Kaikki olennot muuttuvat Buddha Amitabhan kaltaisiksi, satavat alas kuin lumihiutaleet ja sulautuvat itsevisualisaatioon.

Itsevisualisaatiosta ja edessä olevasta visualisaatiosta valot säteilevät uudelleen ja puhdistavat kaikki maailmat kokonaan, niin että ne muuttuvat Devacheniksi. Kaikki noissa maailmoissa olevat olennot ilmestyvät Buddha Amitabhana ja samalla resitoidaan mantraa om a-mi de-va hri.

Keskeisintä on muistaa, että tuntevien olentojen kehoon, puheeseen ja mieleen liittyvät heikkoudet ja esteet on kokonaan puhdistettu ja poistettu. Kaikki maailmat ovat muuttuneet Devachenin maaksi ja kaikki olennot ovat muuttuneet Amitabhaksi.

Visualisaation kehittämisvaiheen pääasia on, että tottumus tuntea ristiriitaisia tunteita ja kehon, puheen ja mielen heikkoudet ja esteet puhdistuvat. Tämä on kehittämisvaihe. Silloin tällöin voi muistuttaa itseään tyhjyyden todellisesta merkityksestä. Olen itse tyhjyyttä luonnoltani. Edessä visualisoitu Buddha on tyhjyyttä ja Buddha Amitabhan monet muodot ovat tyhjyyttä. Tämä on todellinen merkitys. Sitten resitoidaan mantraa.

Om a-mi de-va hri.

Sitten seuraa sulauttamisen vaihe. Ympäristö sulautuu tunteviin olentoihin, jotka ovat Buddha Amitabhan muodossa. Ne kaikki sulautuvat itseen, joka on Chenrezigin muodossa. edessä oleva Buddha Amitabha, Chenrezig ja Vajrapani sulautuvat itseen ja itse Chenreziginä sulautuu omassa sydänkeskuksessa olevaan Buddha Amitabhan. Vähitellen Amitabha sulautuu ja häviää ja harjoittaja lepää rentoutuneessa tilassa.

Yhtäkkiä koko Devachenin maailma ilmestyy jälleen. Itse on Buddha Amitabha, samoin kaikki muut olennot.

Sitten tehdään omistusrukous. Kaikki buddhat ja bodhisattvat kymmenestä ilmansuunnasta visualisoidaan edessä ja he kiinnittävät huomionsa harjoittajaan. Ellei voi visualisoida sitä, voi kuitenkin kehittää tunteen, että he ovat läsnä.

Sönam deji tam-tse zig-pa nji

tob-ne nje-pei dra nam pam tshe ne

tse ga na tsi palab drupa ji

sipe tshole dro va drol-var sho.

Tämän ansion kautta toivon saavuttavani kaikkitietävyyden, voittavani pahuuden itsessäni

ja vapauttavani olennot olemassaolon merestä, missä myllertää syntymän, sairauden, vanhenemisen ja kuoleman aallokko.

Dzam-pal pa-wo dzi-tar tsjen-pa dang

Kun-tu-zang-po de jang de shin te

de dag kyn-tsji  dze-su da lob tshing

ge-wa di-dag tham-tse rab-tu ngo.

Harjaannun viisaudessa niin kuin bodhisattva Manjushri

ja muutun Samantabhadran kaltaiseksi.

Heidän esimerkkiään seuraten

omistan täydellisesti nämä hyvät teot muille.

 

Lausumme yhdessä toivomusrukouksen, että kaikki jälleensyntyisimme Devachenissä.

EMAHO      

Ngo-tshar san-dze na-va ta-je dang            

je-su dzo-vo tu-dze tshen-pö dang

jön-du sem-pa tu-tshen tob nam la            

san-dze dzang sem pa-me kor tsi kor

de tsi ngo-tshar pa-tu-me-pa ji                   

de-va-tshen she tsja-ve shin kam der

da  shen di ne tshe-pö dzjur ma ta             

tsje-va shen tsi bar-ma tsö-pa-ru

de ru tse ne nang-te shal-tong sho            

de ke da gi mön-lam        ta pa di

tsho tsju san-dze dzjang sem tam-tse tsi    

ge-me drub-par tsin-tsi-lab tu sol

TEJATA PENTSADRIJA AVABODANAJE SOHA 

Kuinka suurenmoista!

Edessämme on ihmeellinen Buddha, rajaton kirkkaus, Amitabha;

hänen oikealla puolellaan suuren myötätunnon mestari (Chenrezig )

ja vasemmalla timanttivoiman bodhisattva Vajrapani.

Lukemattomien buddhien ja bodhisattvojen joukko ympäröi heitä.

Rajaton ilo ja autuus vallitsevat Onnen puhtaassa maassa.

Kunpa minä ja kaikki olennot - heti kuoleman hetkellä, syntymättä välillä minnekään muualle –

pääsisimme sinne ja näkisimme rajattoman kirkkauden, Amitabha Buddhan.  

Rukoilen teitä, kaikki kymmenen ilmansuunnan buddhat ja bodhisattvat,

siunatkaa, jotta toiveemme täyttyisi esteettä!

Lisäys

Amitabha sadhana on termaopetus, "mieliterma". Sen löysi terton Mingyur Dorje. Opetus ilmestyi hänen mieleensä, kun hän näki näkyjä Amitabhasta, joka antoi tämän opetuksen. Rigzin Mingyur Dorje oli 8.vuosisadalla jKr eläneen kääntäjän, Vairocanan, emanaatio ja myös Shubu Palji Sengen emanaatio. Karma Chagme kutsui tertonin kotiinsa Nedossa, ja kun tämä sai visiot ja ohjeet Amitabhalta, Karma Chagme kirjoitti kaiken muistiin. Näistä opetuksista on koottu kolmetoista nidettä.

19-vuotiaana Mingyur Dorje vieraili Katokin kuuluisassa nyingma luostarissa, missä hän antoi näkyihin perustuvia opetuksia Palyul Kunzang Sherabille (Penor Rinpoche) ja 25 tulkulle. Karma Chagme järjesti nämä opetukset kirjallisiksi kokonaisuuksiksi. Karma Chagmen ensimmäinen opettaja oli 5.Trungpa Rinpoche, Kunga Namgyal. Hänen juurilamansa oli 6.Sharmapa, Chöji Wangchuk. Karma Chagmen harjoitukset, opinnot ja näyt on kirjattu pitkään elämäkertaan. [Hän eli vuosina 1613-1678 ja oli  17 vuoden ikäinen kun hänen opettajansa 6.Sharmapa siirtyi pois. Vuosina 1649-1662 hän teki 13 vuoden mittaisen retriitin, viimeiset seitsemän vuotta nuoren Nedo Mingyur Dorjen (1645-1667) seurassa, ja tällöin hän kirjoitti tämän näyt muistiin. Nuo sadhanat muodostavat Nedo kagyu perinteen, mutta hänen opetuksensa on kokonaisuudessaan säilytetty Palyul nyingma perinteen keskeisenä perustana.] Myöhemmin Karma Chagme eli Nampatsessa ja hänen sanotaan menneen Devacheniin.

Puhtaat maat

Kotisivulle