BODHISATTVAN 37 HARJOITUSTA
Ngülchu Thogme

 

Kommentaari seitsemänteen säkeeseen: Turvautuminen
HÄNEN PYHYYTENSÄ 17. KARMAPA OGYEN TRINLEY DORJE

Tilokpurin nunnaluostari, Intia
Helmikuu 2007

 

Puheen käännös tiibetistä englanniksi: Ringu Tulku Rinpoche
Tekstin ja säkeen suomennos Ani Sherab

 

7. säe:

Maalliset jumaluudet ovat itse sidottuja samsaran vankilaan,

kenelle ne voisivat tarjota suojan?

Turvautuminen Kolmeen Jalokiveen,

jotka eivät koskaan petä, on bodhisattvan harjoitus.

 

Joissakin maissa on ikivanhoja tapoja, jotka eivät välttämättä kuulu mihinkään tunnettuun filosofiseen perinteeseen vaan eräänlaiseen animismiin. Jos näemme vaikuttavan kiven, ajattelemme, että siinä on jotain erityistä. Jos näemme muutaman sadan vuoden ikäisen upean puun, ajattelemme, että siihen liittyy jotain. Tämän kaltaisessa hartaudenharjoituksessa olemme riippuvaisia jumalista, nagoista, suurista hengistä ja niin edelleen. Ottamatta vastuuta omasta tulevaisuudestamme rukoilemme noita henkiä tai olentoja ja asetamme henkemme niiden käsiin.

 

Joskus sellaiset harjoitukset ovat hyödyllisiä. Tiibetissä ihmiset osoittavat kivien ja puiden lisäksi vuoria ja sanovat: ”Tämä vuori on se ja se jumala.” Siitä on se hyöty, että se suojelee ympäristöä. Jos vuori on pyhä, emme voi tuhota sitä emmekä käyttää sitä mihinkään. Vuoren itsensä lisäksi monet vuorella olevat eläimet säästyvät. Näin ajatellen emme vahingoita mitään vuorella, joten näistä uskomuksista ja harjoituksista on joskus hyötyä.

 

Ihmisille, jotka Tiibetissä ovat kiinnostuneita  ympäristönsuojelusta, on luullakseni parempi olla puhumatta tieteellisestä näkökulmasta, koska he eivät ehkä ymmärtäisi. Vaikka he ymmärtäisivät, he saattaisivat sanoa: ”Mistä hän puhuu? Täydellistä hölynpölyä.” Saattaa olla tehokkaampaa sanoa vain: “Tuolla vuorella on tietty jumala tai henki. Jos menet lähelle tai vahingoitat sitä, se suuttuu ja siitä seuraa ongelmia.” Kun olin lapsi, minulle kerrottiin, että vuorilla oli jumaluuksia ynnä muuta. Kun me lapsina menimme lähelle noita paikkoja, meistä tuntui, että emme voi meluta liikaa ja meidän täytyy käyttäytyä hyvin. Se oli sääntö tai laki, josta oli hyötyä.

 

Jos tutkimme Tiibetin suurten lamojen kirjoituksia, löydämme lukuisia tuliuhria (sang) koskevia tekstejä sekä uhrauksia suojeleville jumaluuksille (solka). Pienenä ihmettelin, oliko niin monia suojelevia jumaluuksia tosiaan olemassa. Mutta ihmiset pyysivät lamoja laatimaan senkaltaisia seremonioita, joten he tekivät sen ajatellen, että siitä voisi olla hyötyä maan suojelemiseksi.


Vaikka näistä käsitteistä on hyötyä, ne ovat yleisesti ottaen sokeaa uskoa, ja niistä voi aiheutua tiettyjä hankaluuksia. Esimerkiksi, vaikka ihmiset ovat buddhalaisia, jotkut heistä tarjoavat rahaa ja pyytävät lamoja tekemään erityisiä rukouksia jumaluuksille ja suojelijoille. He sanovat: ”Minulla tärkeitä liiketoimia, teethän kaikkia mahdollisia harjoituksia ja rukouksia, niin että ne sujuvat hyvin.” Lamat tekevät parhaansa ja liittävät kätensä yhteen ja rukoilevat. Mutta jumaluudet tai lamat eivät aina saa aikaan pyydettyjä tuloksia, koska ne riippuvat monista toisistaan riippuvista syistä ja olosuhteista.

 

Jos kaikki sujuu hyvin, henkilö tulee takaisin ja tekee kumarruksia lamalle ja antaa lisää lahjoja, Mutta jos liiketoimet eivät onnistu, on vaara, että hän tulee takaisin ja vaatii rahojaan. Meidän on ymmärrettävä hyvin selkeästi, että menestys riippuu useista syistä ja olosuhteista. Siksi sokean uskon seuraaminen ei todella toimi. Sen sijaan meidän täytyy nähdä tapahtumien tarkoitus – niiden syiden ja niitä ympäröivien olosuhteiden toisistaan riippuva ilmentyminen – ja toimia sen mukaan.

 

Nyt tulemme pääasiaan, siihen, mitä olen sanomassa. Se on se, että minä olen oma turvani, oma suojelijani. Kukaan ei itse asiassa voi suojella minua. Minun on autettava itse itseäni ymmärtämällä selvästi mitä tehdä ja mitä jättää tekemättä. Se minun on opittava itse ja sitten tehdä niin, se on todellista dharmanharjoitusta. Dharmaa harjoittamalla luon syyt ja olosuhteet omalle onnellisuudelleni ja viisauden ja myötätunnon kehittymiselle sekä kyvylle auttaa muita.

 

Minun on löydettävä oma ymmärryskykyni ja tahtoni ja laajennettava niitä. Minun on viljeltävä myötätuntoa ja viisautta itsessäni. Käyttämällä menetelmää [myötätuntoa] ja viisautta yhdessä yritän saavuttaa voiman työskennellä itseni ja muiden hyväksi. Niin tekemällä voin suojella itseäni ja voitan kärsimyksen omilla ponnisteluillani. Tehdäkseni niin minun on tukeuduttava tähän polkuun – Dharmaan. Minun on tukeuduttava opettajaan – Buddhaan. Minun on tukeuduttava muihin kokeneisiin olentoihin – Sanghaan.

 

Loppujen lopuksi kaikki riippuu itsestäni, koska minä olen ensimmäisenä vastuussa. Kaiken täytyy tapahtua sen pohjalla, että olen vastuussa itsestäni ja tulevaisuudestani, ja työstääkseni sitä olen riippuvainen Buddhasta, Dharmasta ja Sanghasta. Tämä näkemys on turvautumisen juuri ja ydin.

 

                                                    

Vajrayanabuddhalainen suojelija Mahakala polkee egon jalkoihinsa. Mahakala Bernachen on valaistunut Buddha, Buddhan raivoisa muoto, kun taas luonnonhenget ovat maallisia jumaluuksia, joihin ei turvauduta. Kuva © Rokpa Trust

 

Lähde

Bodhisattvan 37 harjoitusta

Opetuksia turvautumisesta

Kotisivulle