Gyalwa Karmapa Ogyen Trinley Dorje:

 

Opiskelemisen tärkeydestä

 

Karmapan linjapuhe Kagyu Mönlam rukoustapahtumassa Bodhgayassa tammikuussa 2003.

 

 

Tuon seuraavassa esiin muutamia olennaisia asioita ja toivon, että tästä on apua teille. Opetuksia kuunnellessa on hyvin tärkeää, että motivaatio on puhdas ja epäitsekäs.

 

Opiskeleminen ja koulutus ovat kaikille välttämättömiä. Siihen on monia syitä, suojelija Maitreyan teos Ornament of Mahayana Sutras valottaa niistä muutamia. Tuossa tekstissä Maitreya sanoo, että buddhuuden voi saavuttaa ainoastaan opiskelemalla viittä tiedonalaa. Se on totta.

 

Ei pitäisi odottaa, että ymmärtää asioita syvällisesti tai että saavuttaisi buddhuuden ilman opiskelua. Siihen tarvitaan kovaa työtä ja ahkeruutta.

 

Buddha opetti, että kaikilla tuntevilla olennoilla, joilla on mieli, on yksi asia yhteinen, ja sen voi todistaa myös päättelemällä. Mikä tuo asia on? - Kärsimys. Kaikkien olentojen mielestä kärsimys on ei-toivottua. Kaiken tietävällä viisaudellaan Buddha havaitsi, että kärsimyksen pohjimmainen syy on tietämättömyys. Jos kysytään, miten tietämättömyys poistetaan, vastaus on: viisaudella. Se on tietämättömyyden vastakohta. Siksi tietoja täytyy kartuttaa.

 

Opiskelun menetelmät

 

Tieto kasvaa, kun ymmärtää, että kaikki ilmiöt syntyvät erilaisista syistä, ja viiden tiedonalan opiskelu on se syy, joka johtaa viisauteen. Viisaus ja tieto eivät synny itsestään, ne on itse hankittava, mikään luojajumala ei niitä meille anna.

 

Siksi oppimisprosessissa omat ponnistukset ovat niin tärkeitä. Buddha hankki tietoa ja ahkeroi kolmen mittaamattoman pitkän aioonin ajan (aiooni on universumin ikä sen alusta loppuun). Siitä kerrotaan yksityiskohtaisesti teksteissä, jotka koskevat hänen aikaisempia inkarnaatioitaan.

 

Viimeisessä elämässään Buddha syntyi prinssi Siddhartaksi, opiskeli perinpohjaisesti, yhdisti mielensä viiteen tiedonalaan ja saavutti lopullisen valaistumisen. Hän ponnisteli suuresti oppiakseen, hän ei noin vain kävellyt Bodhgayaan ja valaistunut siellä automaattisesti. Näemme, ettei buddhuus tule ilman syytä; siihen tarvitaan paljon harjoitusta ja oppia.

 

Drogon kagyu -perinteen seuraajina meille on tärkeää, että tutkimme kagyu-perimyslinjan perustajien elämäkertoja ja koetamme seurata heidän esimerkkiään. Elämäkerroista voi nähdä, että aikaisemmat mestarit kaikki täydellistivät sekä opilliset että meditatiiviset taitonsa; kukaan heistä ei rantautunut ylevöityneeseen tilaan helppoa tietä. Intialainen mahasiddha Tilopa oli oppinut, samoin mestari Naropa.  Naropa oli yksi Intian yhdeksästä kuuluisasta oppineesta.

 

Voimme tutkia myös tiibetiläisen Marpa Kielenkääntäjän elämää. Hän sepitti monia lauluja päätöksestään mennä Intiaan ja kävi siellä kolme kertaa. Hän vietti Intiassa yhteensä neljäkymmentä vuotta ja sanotaan, että hän keskittyi tuolloin pääsiassa opiskeluun ja pohdiskeluun. Monet luulevat, että Marpan oppilas, Milarepa, vain pääsiassa meditoi, eikä juuri opiskellut tai pohdiskellut. Ensi silmäyksellä saattaa näyttää siltä, että hänen saavutuksensa perustui pelkkään mietiskelyyn, mutta jos tutkimme hänen elämäkertaansa tarkkaan, siihen kuului myös opiskelun ja pohdiskelun vaihe. Hän ei olisi muuten voinut saavuttaa buddhuutta yhdessä elämässä ja yhdessä kehossa.

 

Kunkhyen Pema Karpon teoksessa The Sun that Expands the Teachings kerrotaan, että Milarepa oppi nuorena mustan magian taitoja ja tappoi niitä käyttäen monia ihmisiä. Myöhemmin hän katui tekojaan ja katuvaisena häneltä kuluin viisitoista vuotta, ennen kuin hän voi tavata Marpa Kielenkääntäjän. Milarepa siis hylkäsi samsaran vakaalla päätöksellä ja janosi dharmaa. Hän ei ollut laiska ja hän teki aina parhaansa, hänellä oli valtava oppimishalu.

 

Sellaistenkin kuin Milarepa, täytyy siis ensin kuunnella opetuksia ja sitten pohdiskella niitä. Opiskelun ja pohdiskelun pohjalla voi lakata liioittelemasta ja vähättelemästä sitä, miten asiat ovat. Sen jälkeen voi lopulta mietiskellä ja kehittää viisautta sen kautta.

 

Milarepan oppilas Gampopa (Dakpo Rinpoche) yhdisti kadampa-perinteen mahamudra-opetuksiin.  Hän perusti myös dakpo kagyu -perimyslinjan. Hänen elinaikanaan älyllisistä opinkappaleista vahvin oli kadampa-perinne, siksi Gampopa opiskeli kadampa-mestarien johdolla. Milarepalta hän sai kaikkein tärkeimmät suulliset ohjeet, niin kuin maljan sisältö olisi kaadettu toiseen. Näin hän teki harjoituksia, hän ei kokenut samanlaisia koettelemuksia kuin Milarepa, jonka täytyi rakentaa ja purkaa torneja.

 

Gampopalla oli monia oppilaita, joista tärkein oli Phakdru Dorje Gyalpo. Hän tunsi kaikki kadampa-perinteen keskeiset opetukset ja oli varsin oppinut. Hän opetti jopa Palden Sakyapaa.

 

Ensimmäinen Karmapa Dusum Khyenpa oli myös Gampopan oppilas. Hän täydellisti kaikki tiedonalat mukaan lukien logiikan, keskitien opin ja Maitreyan teokset. Sen lisäksi hän saavutti täydellisen mietiskelytuloksen. Monet muut kagyu-mestarit , kuten Drikung Jigten  Sumgon, tekivät samoin. He saavuttivat täydellisyyden mietiskelyssä oppineisuutensa avulla. He eivät muuttuneet suoraan mietiskelyn mestareiksi mistään tietämättä. Heillä oli sekä koulusivistystä, että taito mietiskellä.

 

Koulutuksen ja opiskelun tärkeys käy ilmi buddhalaisista teksteistä. Sen voi todistaa päättelyn avulla ja entisaikojen mestarit näyttivät siinä esimerkkiä.

 

Opiskelun tärkeydestä voi saada todisteita lukemalla kirjoituksia ja päättelemällä itse. Entisaikojen mestarien elämäkerroista löytyy lisää perusteluja opiskelemiseen.

 

Joku voi silti ihmetellä, miten paljon tavallisen ihmisen pitää opiskella. Voi ajatella, että vaikka puhun paljon opiskelemisesta, ehkä vain rentoudun mukavassa asunnossani ja herkuttelen hyvällä ruoalla, koska olen Karmapa. Vaikkei minulla ole erityisiä lahjoja, mitä oppimiseen tulee, koetan seurata päivärytmiä, johon kuuluu säännöllinen opiskelu. Tuo rytmi muuttuu usein, kun tilanne sitä vaatii, mutta ahkeroin opinnoissani niin paljon kuin voin ja toivon, että pystyn opiskelemaan kykyjeni mukaan.

 

Erityisesti tiibetiläisille olisi tärkeä suunnata opinnot dharmaan, sillä tiibet on ainoa kieli, jolla sutra- ja mantraopetukset ovat säilyneet täydellisinä. Siksi on hyvin tärkeää, että kaikki tiibetiläiset oppivat äidinkielensä. Kieliopintojen ja tiedon viiden alan opiskelun päämäärä on dharman oppiminen. Ellemme opi dharmaa, on hyvin vaikea olla rentoutunut, iloinen ja hyvinvoiva. Jos haluaa elää myönteistä ja hyvää elämää, on opiskeltava dharmaa.

 

Myös tulevien elämien onni ja lopullinen päämäärä, buddhuus, saavutetaan ainoastaan dharman avulla. Vapautuminen kärsimyksestä ei tapahdu kieltä oppimalla, ei tavallista tietoa lisäämällä eikä edes tieteen kautta, vaikka sitä pidetäänkin nykypäivänä pätevänä. Buddhuuden voi saavuttaa ainoastaan dharmaa opiskelemalla.

 

Dharma koostuu Buddhan sanoista ja niiden kommentaareista. Buddhan sanat ovat säilyneet Kangyur-tekstikokoelmana, johon kuuluu yli sata tiibetinkielistä nidettä. Tengyur on kommentaarien kokoelma, johon sisältyy enemmän kuin kaksisataa teosta. koska aineisto on valtavan laaja, on varsin vaikea opiskella jokaista tekstiä. On siksi suositeltavaa, että tutkii Buddhan sanoja ja niiden selitysteoksia oman kiinnostuksen ja kykyjen mukaan. Niihin ei tarvitse paneutua hyvin yksityiskohtaisesti, mutta niitä ei pidä myöskään täysin unohtaa. Opiskelkaa sen mukaan kuin pystytte ja niistä teoksista, jotka ovat saatavilla, jotta opetusten sisältö tulee tutuksi.

 

Buddha opetti 84000 eri tavalla, jotta opetus sopi erilaisten oppilaitten kykyihin vastaanottaa opetusta. Jos voimme kaikista niistä opetuksista ymmärtää sanankaan verran, se on erinomaista.

 

Vaikka teiltä puuttuisi älynlahjoja ja hyvät olosuhteet dharman opiskeluun, voitte kuitenkin oppia sen, mitkä ovat kymmenen huonoa tekoa ja miten ne hylätään sekä mitkä ovat kymmenen hyvää tekoa ja miten niitä harjoitetaan. Siitä lähtien, aina korkeimpaan salaiseen mantrayanaan asti, on välttämätöntä oppia ja ahkeroida ja soveltaa opittua käytäntöön, vaikka olisi ymmärtänyt vain yhden sanan.

 

Mitä dharman oppimiseen tulee, tiibetiläisessä perinteessä opintoja harjoitetaan laajasti shedroissa ja luostarikouluissa ja siksi menneisyyden mestarit hallitsivat sekä kirjaviisauden että mietiskelyn. Viime aikoina on kuitenkin käynyt niin, että sekä oppineisuus että mietiskelyn kautta tulevat saavutukset ovat kagyu-perinteessä jossain määrin vähentyneet. Erityisesti oppineisuus on vaarassa kadota, on enää hyvin harvoja oppineita.

 

Situ Changchub Gyaltsen kirjoitti kirjeen vähän ennen kuolemaansa. Hän sanoi, että vaikka kagyupat ennen vanhaan olivat sekä oppineita että oivaltaneita, tilanne on muuttunut. Dharma ei sen tähden enää täytä tehtäväänsä, eivätkä ihmiset enää täytä ihmisten tehtävää. Siksi, Changchub Gyaltsen sanoi, hän rakennutti suuren Tsegongin shedran.

 

Kagyu-perimyslinja on toki hyvin syvällinen, mutta ei voida hyväksyä sitä, että opetusten kuunteleminen ja pohdiskelu jää pois, koska ilman niitä opetuksia ei voi lähestyä oikealla ymmärryksellä. Ilman opiskelua ja pohdiskelua dharma ei täytä tehtäväänsä, ja koska dharmanharjoittajilta puuttuu oppimisen ominaisuus, ihmiset eivät täytä inhimillisiä päämääriään.

 

Viime aikoina opiskelua on alettu uudelleen korostaa koko tiibetinbuddhalaisuudessa, myös kagyupoiden keskuudessa. Tilanne on paranemaan päin. Joissakin luostareissa on shedroja ja opiskelijat niissä edistyvät hyvin. Kysymys on kuitenkin vain tulevaisuudessa korjattavien satojen siemenistä. Emme voi mitenkään olla tyytyväisiä tilanteeseen. Tunnen, että perimyslinjassamme oppineisuutta on korostettava ja opintoja kohennettava.

 

Opinnot koskevat myös niitä luostarivalan ottaneita, jotka erikoistuvat ritualistiikkaan. Musiikki ja muut taiteen alat vaativat harjoitusta. Vaikka siihen erikoistuvilla ei ole paljon aikaa opiskella kirjoituksia, heidän täytyy tietää rituaalien vaiheet: bodhicitta, kutsu, luomisen vaihe ja täydellistämisen vaihe, on osattava tehdä uhrikakkuja (tormia) jne. On myös tiedettävä tormakakkujen merkitys ja erotettava erilaiset tormat toisistaan, niin että voi neuvoa muita. Tämä on pidettävä mielessä erityisesti siksi, että meidän on opetettava länsimaalaisia, jotka opiskelevat buddhalaisuutta.

 

Monet kagyu-perinteen opiskelijat asettavat mietiskelyn muiden asioiden edelle ja monet myös osallistuvat perinteiseen kolmen vuoden retriittiin. Näiden ihmisten täytyy oppia siellä tehtävät harjoitukset yksityiskohtaisesti.

 

Oppiaiheet

 

Käytännön harjoitus kagyu-linjassa sisältää Naropan kuusi joogaa eli taitavien menetelmien polun ja mahamudra-mietiskelyn, jota kutsutaan vapautuksen poluksi. Mahamudrassa korostetaan kirkkautta ja tyhjyyttä erottamattomina. Selkeyden tai kirkkauden aspekti esitetään buddhaluontoa käsittelevässä teoksessa Uttaratantra (tiib. gyu lama, engl. The Treatise on Buddha Nature). Sanotaan, että jos voi oivaltaa Uttaratantran merkityksen, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin oivaltaa mahamudran todellisuus. Tätä Gampopa tarkoitti sanoessaan: ”Mitä mahamudraan tulee, sen tarkoitus ilmaistaan buddhaluotoa käsittelevässä teoksessa.” Tämän teoksen opiskelu on siksi hyvin tärkeää.

 

Tyhjyys ilmaistaan Keskitien oppia käsittelevissä teoksissa, niitäkin meidän tulee opiskella. Eräs paljon käytetty teksti nykyisin on The Entrance to the Middle Way. Ellei opiskele näitä kahta teosta: The Treatise on Buddha Nature ja The Entrance to the Middle Way, niin ilman suurta kyvykkyyttä on hyvin vaikea tehdä harjoituksia oikein. Näitä tekstejä pitää ehdottomasti opiskella.

 

Taitavien menetelmien polku, Naropan kuusi joogaa, on kaikkien niiden tantrojen ydin, jotka täydellinen Buddha opetti. On tärkeää tuntea tantrat, mutta vaikka siihen ei pystyisi, on kuitenkin kolmannen Karmapan Rangjung Dorjen kirjoittama ”Syvällinen sisäinen todellisuus”, Profound Inner Reality, jossa estetään selkeästi täydellistämisvaiheen elonvoimaa (prana) ja energiakanavia (nadi) koskevat harjoitukset.  Tämä teksti on aivan välttämätön.

 

Opiskelimmepa menetelmien polkua (Naropan kuutta joogaa) tai vapautuksen polkua (mahamudraa), on luotettava luomisen vaiheeseen. Kagyu-perinteessä luomisen vaihetta opiskellaan Buddhan itsensä opettaman Hevajra-tantran avulla.

 

Ja olipa kyseessä taitavat keinot tai vapautuksen polku, kumpaankin liittyy opiskeleminen. Ellei opiskele, voi istua yhdessä huoneessa kolme vuotta, mutta ihmettelen, paljonko hyötyä siitä on. En voi sanoa, ettei siitä olisi lainkaan hyötyä, mutta suurta hyötyä mietiskelystä ilman opintoja tuskin on.

 

Oppilaat

 

Kaikki, mitä olen tänään sanonut, koskee myös maallikkoja, ei vain luostarivalan ottaneita. Heitähän ei erota juuri mikään muu paitsi vaatteiden malli ja tukan pituus. Mitä tulee toiveeseen olla onnellinen ja ilman kärsimystä, kaikki ovat samanlaisia. Jos haluaa olla onnellinen ja vapaa kärsimyksestä, on opittava mitä hyväksyä ja mitä hylätä. Jos toivoo onnea itselleen, mutta ei tahdo oppia mitä hyviä ja huonoja tekoja hyväksyä ja hylätä, on ymmärtänyt karman periaatteen väärin. Ei ole suurta toivoa, että sellainen lähestymistapa todella johtaisi onneen.

 

On edettävä oikeassa järjestyksessä. Koska syy tulee ennen seurausta, on harjoitettava oikeita syitä, jotta saisi toivomansa tulokset. Siksi on tehtävä hyvää ja hylättävä huonot teot siinä määri kuin vain voi. Yleensä ottaen, kaikki työskentelevät kovasti, jotta onni syntyisi. se, mikä erottaa buddhalaisuuden muista on, että työskentelemme syiden luomiseksi. Keskitymme niihin syihin, joiden seurauksena on onnellisuus. Jos lähestyy asiaa toisin päin ja vaatii: ”Tahdon onnea,” niin onhan se pyrkimys, mutta siitä ei itsessään synny syytä, joka toisi toivomamme onnen.

 

Vaikka asiat ovat jo hiukan muuttuneet, yhteen asiaan on edelleen kiinnitettävä huomiota. Ennen vanhaan tiibetiläiset usein ajattelivat, että dharma on varattu vain lamoille ja munkeille. Jos maallikot, erityisesti naiset ja nunnat yrittivät oppia dharmaa, siihen suhtauduttiin epäillen. Tämä on tietenkin hyvin väärä asenne.

 

Opettajamme, täydellinen Buddha, opetti dharmaa kaikille olennoille ilman puolueettomuutta, jotta he saavuttaisivat vapauden ja tietoisuuden kaikesta ja ylittäisivät samsarisen kärsimyksen suuren valtameren. Buddha ei koskaan sanonut, että dharma on varattu pelkästään lamoille ja munkeille.

 

Jos siis kohtaatte jonkun, joka väittää, etteivät dharmaopinnot kuulu kaikille, tietäkää, että hän on väärässä. Olimmepa lamoja, munkkeja tai nunnia, nais- tai mies-maallikkoharjoittajia, voimme opiskella dharmaa, jos kykenemme siihen. Jos kykymme eivät riitä, se on toinen tilanne, mutta oppiminen on aina luvallista.

 

Tähän päättyy selostus siitä, miksi on tärkeä hankkia tietoa oppimisen eri alueilta. Aihetta käsiteltiin liittyen oppimistapaan, opittaviin aiheisiin ja oppilaisiin.

 

 

Lähde: Dharma Nectar 2/2003

 

Karmapan toiminta

Karmapan seitsemäntoista inkarnaatiota

 

Kotisivulle