Milarepan laulu - ohjeita Gampopalle

 

Karmapa Ogyen Trinley Dorjen opetus Gyuto Ramochen luostarissa Sidhbarissa, Intiassa 18.3.2003.

 

 

Voimakkaan joogin, Milarepan laulu kiirii Lumen maasta, Tiibetistä. Hänellä oli kaksi sydänoppilasta, jotka olivat kuin aurinko ja kuu. Tämä vajralaulu sisältää ohjeita hänen auringon kaltaiselle oppilaalleen, Jetsun Gampopalle, joka tunnetaan myös nimillä Dakpo Lharje ja Tsangin opettaja. Ensimmäinen säkeistö kuuluu näin:

 

Poikani, kun mieli on vapaa ajatusrakennelmista,

älä selitä sanoin,

on vaara, että kiinnostut kahdeksasta maallisesta asiasta.

Lepää ilman ylpeyttä.

Ymmärrätkö, Tsangin opettaja?

Seuraatko, Dakpo Lhaje?

 

Kun mieli on vapaa ajatusrakennelmista viittaa aikaan, jolloin mielen luonto, säteilevä kirkkaus on näkyvillä. Nyt, suhteellisessa maailmassa, toimimme älyn avulla ja äly käyttää ajatusrakennelmia, selityksiä. Jos äly puhdistetaan niistä, ilmestyy mieli ilman selityksiä, sillä mieli ei ole erillään älystä. Kun äly jää taka-alalle, vastalääkkeitä vähin erin soveltamalla mieli ilmestyy luonnostaan ilman ajatusrakennelmia. Ei tarvitse odottaa, että niin kävisi joskus tulevaisuudessa; alkuperäinen viisaus ilman noita rakennelmia on läsnä meissä juuri nyt.

 

Kun alkuperäinen viisaus ilman selityksiä on näkyvillä, Milarepa neuvoo: älä selitä sanoin. Miksi? Arkipäivän kieli perustuu miellyttäviin kohteisiin, joita ilmestyy viidelle aistielimelle: muodot, äänet, maut, kosketusaistimukset ja mielikuvat. Kun alkuperäinen viisaus ilman selityksiä on näkyvillä, näihin viiteen kohteeseen ei tunneta takertuvaa kiintymystä; ei muotoihin, ääniin, tuoksuihin jne.

 

Kun takerrumme viiden aistin kautta miellyttäviksi kokemiimme objekteihin, vaikka mieli ilman ajatusrakennelmia ilmestyisikin väliaikaisesti, siitä ei olisi meille hyötyä, koska kahdeksan maallista murhetta, erityisesti takertuva halu, sitovat meitä. Ellei takertumisesta vapaudu, ei voi saavuttaa vapautumista [kärsimyksestä], kaikkitietoisuutta tai täydellisesti herännyttä tilaa.

 

Olivatpa kiintymyksen kohteena ihmiset tai esineet, takertuvan kiintymyksen kahleet sitovat meidät samsaraan. Entisajan lamat opettivat, että kiintyminen samsaraan ja kiintyminen täydelliseen heräämiseen ovat samanlaisia. Kumpikin on takertumisen muoto, ja ne pitää hylätä, koska takertuva kiintyminen mihin tahansa pitää meitä samsariseen olemassaoloon sidottuina. Sanotaan, että olivatpa kahleet raudasta tai kullasta, ne pitävät kätemme sidottuina ja vievät vapauden.

 

Kun yksinkertaisuus - vapaus selittelystä - sarastaa mielessä, pitää välttää takertumista, erityisesti takertuvaa kiintymystä itseen.

 

Jos voi levätä ilman että kiinnittyy egoon, mieli ilmentyy ilman selityksiä. Kun se on läsnä, jos siihen kiinnittyy, se ei tule esiin. Ja sen lisäksi takertuva halu lisääntyy, ihminen ankkuroituu samsaraan entistä enemmän ja monia vikoja ilmestyy. Niin kuin laulussa sanotaan: Lepää ilman ylpeyttä. Ylpeys tässä tarkoittaa 'minän voittoa'.

 

Kun luonnollinen vapautuminen syntyy sisäisestä viisaudesta käsin,

älä rupea järkeilemään.

On vaara että teet kovasti työtä ilman tuloksia.

Poikani, lepää käsitteistä vapaana.

Ymmärrätkö, Tsangin opettaja?

Seuraatko, Dakpo Lhaje?

 

Minkälainen tämä mielen luonto on? Se on vapautunut kaikesta, mikä pitää hylätä tai omaksua. Siksi Milarepa neuvoo: Kun luonnollinen vapautuminen syntyy sisäisestä viisaudesta käsin, älä rupea järkeilemään. Kun yksilö on nähnyt mielen luonnon, ei ole syytä päätellä sen olemusta loogisesti, eikä kaivella kirjoituksia. Jos hän sanoo: "Se on tällainen" tai "se on tuollainen", mieli joutuu mukaan monenlaiseen toimintaan, syntyy monia käsitteitä ja epäilyksiä.

 

Ei ole mitään tarvetta aktivoida käsitteellistävää mieltä, koska mielen luonto on jo nähty, eikä sitä tarvitse määritellä uudelleen. Jos yrittää, käsitteet ja epäilykset lisääntyvät nopeasti, ja vaikka onkin nähnyt mielen luonnon, se ei ilmene. Säkeessä todetaan: On vaara että teet kovasti työtä ilman tuloksia.

 

Kun katselee mielen luontoa, tulee levätä tyynessä mietiskelytilassa vapaana kaikista käsitteellisistä monimutkaisuuksista. Jos ei tee niin, vaan siteeraa kirjoituksia ja rakentaa päättelyketjuja, ponnistelu vain puuduttaa mielen todellisuudelta.

 

Siksi Milarepa neuvoo: Poikani, lepää käsitteistä vapaana. Kun kerran olet nähnyt mielen luonnon, lepää tyynesti siinä, mitä olet nähnyt, ja harjoituksesi kehittyy. Käsitteitä pyörittelemällä harjoituksesi ei syvene eikä oivallusta tule.

 

Kun oivallat, että mielesi on tyhjyyttä,

älä juutu ajatuksiin siitä,

ovatko ilmiöt yksi vai monta.

On vaara, että ajaudut kieltämään kaiken.

Ymmärrätkö, Tsangin opettaja?

Seuraatko, Dakpo Lhaje?

 

Ensimmäinen rivi, kun oivallat, että mielesi on tyhjyyttä, puhuu yhden ihmisen mielestä, mutta todellisuudessa se koskee kaikkien mieltä, sillä mikään mieli ei ole erillinen. Kun me itse ja kaikki muut oivallamme mielen tyhjyyden, Milarepa neuvoo: älä juutu ajatuksiin siitä, ovatko ilmiöt yksi vai monta. Silloin ei pidä soveltaa madhyamikan (keskitien opin) mukaista johdattelua eikä analysoida sitä, ovatko ilmiöt yksikössä vai monikossa ja ovatko ne samanlaisia vai toisistaan erilaisia, eikä tutkia miten ne syntyvät toisistaan riippuvaisina.

 

Kun lepää tyynesti mietiskelyssä, sen voimalla harjoittaja oivaltaa kaikkien ilmiöiden tyhjyyden, eikä hänen sen takia tarvitse seurata päättelyketjuja. Jos silloin järkeilee, se ei johda oikealle tielle. On vaara, että ajaudut kieltämään kaiken.

 

Jos on saapunut paikkaan, missä mielen tyhjä luonto näkyy, ja koettaa tyhjentää sitä, vaarana on, että luulee tyhjyyttä tyhjiöksi, pelkäksi sisällyksettömäksi olemattomuudeksi. Saattaa ajatella: "Mitään ei ole." "Kaikki ilmiöt ovat vain tyhjyyttä." Se on sammumisen nihilistinen näkemys. Toinen nihilistinen tapa ajatella on luulla, että aikaisemmin ilmiöt eivät olleet tyhjiä, mutta mietiskely on nyt muuttanut ne tyhjiksi. Jos pitää tyhjyyttä tuhoutumisena, sekin on virheellinen näkemys.

 

Lyhyesti sanottuna, kun mietiskelijä on oivaltanut tyhjyyden meditaation kautta, ei ole tarvetta soveltaa madhyamikan päättelyketjuja, koska mietiskelyssä lepäämisen voima on tuottanut oivalluksen kaikkien ilmiöiden tyhjyydestä.

 

Jos käyttää johdattelua vielä tässä vaiheessa, se ei vie oikealle tielle. Päätyy nihilistiseen näkemykseen ja voi ajatella, että johdattelu muutti ilmiöt tyhjiksi nyt ensimmäistä kertaa. Siksi tyhjyyttä oivaltaessaan harjoittajan tulisi levätä tyynesti mietiskelyn syvyyksissä.

 

Kun mietiskelet mahamudraa,

älä antaudu hyveelliseen toimintaan kehosi tai puheesi kautta.

On vaara, että viisaus ilman käsitteitä häviää.

Poikani, lepää luonnollisella tavalla ilman päähänpistoja.

Ymmärrätkö, Tsangin opettaja?

Seuraatko, Dakpo Lhaje?

 

Yksi kagyu-perinteen erikoisuuksia on mahamudra, ja säkeistö alkaakin: Kun mietiskelet mahamudraa. Ansion ja viisauden kahdesta kertymästä silloin kerätään viisauden kertymää.

 

Näkemisen ja mietiskelyn poluilla on monta vaihetta, joihin liittyy kaksi aspektia: mistä kullakin tasolla on luovuttava ja esteetön tie. Tässä säe viittaa esteettömään tiehen, missä viisaus antaa meidän luopua siitä, mistä on luovuttava.

 

Kun on mietiskelemässä mahamudraa, Milarepa neuvoo: älä antaudu hyveelliseen toimintaan kehosi tai puheesi kautta. Jos on harjoituksessaan vaiheessa, missä kerätään viisauden kertymää ja edelleen takertuu ansion kertymään, toiminta ei ole hyveellistä. Miksei? -Koska nuo teot luovat esteen viisauden kerääntymiselle. Viisauden kertymä on korkein ja silmänräpäyksellinen. Milarepa varoittaa: On vaara, että viisaus ilman käsitteitä häviää. Jos mieli häiriintyy siksi, että kerää ansiota kehon kautta tapahtuvalla toiminnalla tai puhumalla, tuo toiminta salpaa mahamudran viisauden, joka toimii vastalääkkeenä ja auttaa poistamaan sen, mitä pitää poistaa näkemisen polulla. Tämä viisaus syntyy yhdessä hetkessä, ja siksi se ei voi ilmentyä, jos mieli on suuntautunut toiseen toimintaan.

 

Kaikista näistä syistä, kun viisauden kertymää on keräämässä, pitäisi suunnata kaikki ponnistukset tuohon mietiskelyyn, sitten viisaus ilmestyy yhdessä hetkessä.  Jos niin ei tee, tämä viisaus jää etäiseksi ja kaukaiseksi. Näin varoittaen Milarepa jatkaa: Poikani, lepää luonnollisella tavalla ilman päähänpistoja. Lepäämme tyynesti mietiskelyssä mahamudran luonnossa. Näin ollaan ilman teennäisyyttä, mikä tarkoittaa, että meihin eivät vaikuta satunnaiset tai ajalliset virheet. Siksi emme seuraa muita mielleyhtymiä, emmekä yritä saada muunlaisia hyviä tekoja suoritetuiksi. Rentoudumme avoimina mielen luonnossa.

 

Kun merkit ja ennustukset tulevat,

älä kiinny onneen äläkä muutu mahtipontiseksi.

On vaara, että kiusaajat sepittävät näitä ennustuksia.

Lepää ilman tiettyä kiintymyksen kohdetta.

Ymmärrätkö, Tsangin opettaja?

Seuraatko, Dakpo Lhaje?

 

Buddhalaiset tekstit kuvaavat erilaisia merkkejä, joita ilmestyy, ennen kuin ensimmäinen ja sitä seuraavat bodhisattvatasot saavutetaan. Kun sellaisia merkkejä ilmestyy, ei pitäisi iloita eikä ajatella, että olenpa saanut hyviä merkkejä. Eikä pitäisi ylpistyä ajattelemalla, että oma harjoitus ja näkemys ovat parhaat. Jos kiintyy näihin merkkeihin ja ajattelee olevansa muita parempi, Milarepa varoittaa: On vaara, että kiusaajat sepittävät näitä ennustuksia.

 

Miksi itsemme pitäminen muita parempana on niin vahingollista? Se estää hylkäämästä niitä koettelemuksia, joista pitää luopua, jotta ensimmäinen bodhisattvataso voidaan saavuttaa.

 

Toisin sanoen kiusaajat (marat) eli pahat henget ovat ottaneet meidät valtaansa emmekä voi saavuttaa sitä, mitä lähdimme tavoittelemaan.

 

Todellisuudessa, kun bodhisattvan taso on oikeasti saavutettu, silloin takertumista tai sairaalloista kiintymystä ei synny; ne ilmestyvät ennen, kuin varsinaiselle tasolle on päästy, silloin kun merkit näkyvät ja ajatellaan: "Minulla on hyviä merkkejä." "Näkemykseni ja harjoitukseni on virheetöntä."

 

Lyhyesti, jos juuttuu omaan paremmuutensa ja tulee yli-iloiseksi ja pöyhkeäksi, se muistuttaa pahojen henkien valtaan joutumista, koska se luo esteitä korkeampien tasojen oivaltamiselle. Siksi Milarepa päättää: Lepää ilman tiettyä kiintymyksen kohdetta.

 

Kun olet ratkaissut sen, mikä on mielesi luonto,

älä elä korkeamman havaintokyvyn muotojen toivossa.

On vaara, että kiusaajat vievät tämän ylpistyneen mielen mennessään.

Poikani, lepää tilassa ilman toivoa ja pelkoa.

Ymmärrätkö, Tsangin opettaja?

Seuraatko, Dakpo Lhaje?

 

Sitten, kun olemme päätyneet siihen, että mielemme luonto on tyhjyyttä eli että minä puuttuu, pitäisi olla ilman suuria odotuksia korkeamman havaintokyvyn muodoista, ihmeiden tekokyvystä, ilman toiveita syvällisistä kokemuksista ja korkeista oivalluksista tai uusien erikoisten asioiden luomisesta.

 

Kun tekee harjoituksia, tulisi keskittyä varmistamaan, ettei ole mitään erillistä kokonaisuutta tai pysyvää itseä, ja myös kehittää puhdasta rakkautta, myötätuntoa ja bodhimieltä omassa mielen virrassa. Tämän pitäisi olla pyrkimyksenämme.

 

Kun se on tehty, vakaan keskittymisen ominaisuudet, kuten korkeammat havaintokyvyn muodot, ihmeiden tekokyky jne. ilmestyvät luonnostaan.

 

Siksi, kun lepää mielensä luonnossa itsestä vapaana, ja puhdas rakkaus ja myötätunto ovat syntyneet mielen virrassa, ei pitäisi elättää toivoa vähemmän tärkeistä saavutuksista.

 

Toisaalta, ei ole syytä pelätä suurta tyhjyyttä. Jos ei näe, että itseä ei ole, ei näe tyhjyyttä. Vaikka joitakin vakaan kontemplaation ominaisuuksia tulisikin esiin, ei voi vapauttaa itseään samsarasta, vaan vaipuu siihen takaisin.

 

Jos siis todella toivoo samsarasta vapautumista, täytyy tietää, mitä itsettömyys tarkoittaa.

 

Edelleen, ilman bodhimielen mietiskelyä ei ole mahdollista saavuttaa vapautusta, kaikkitietoisuutta tai täydellistä heräämistä. Se, mikä on tärkeää, on vakaa ilo, itsettömyys ja bodhicitta, ne ovat dharman juuret. Jos kuitenkin hautoo toiveita tunnustuksen saamiseksi, oivalluksen merkeistä, tahtoo tehdä ihmeitä ja haluaa voimakkaan meditaatiotilan, sellaiset asiat jäävät ulottumattomiin. Sitä Milarepa tarkoittaa varoittaessaan: On vaara, että kiusaajat vievät tämän ylpistyneen mielen mennessään.

 

Meillä voi olla voimakkaita ja erikoisia kokemuksia, mutta jos niihin takertuu, ei voi harjoittaa dharmaa oikein. Loppujen lopuksi ihmeiden tekeminen ja muut sellaiset asiat eivät voi vapauttaa samsarasta. Siksi Milarepa päättää laulunsa neuvoon: Poikani, lepää tilassa ilman toivoa ja pelkoa.

 

Toivon, että kykenette tekemään harjoitusta seuraten neuvoa, jonka Milarepa antoi läheisimmälle oppilaalleen, Gampopalle, ja että harjoituksenne sitä kautta kehittyy ja olette hyödyksi lukuisille muille eläville olennoille.

 

 

 

Lähde: Dharma Nectar 2/2003

 

Karmapan toiminta

Karmapan seitsemäntoista inkarnaatiota

Milarepan elämä

 

Kotisivulle