Yongey Mingyur Dorje Rinpoche:

 

Vajrayana & initiaatio

Kagyu Samye Ling, Skotlanti, elokuu 2003.

 

 

Vajrayana

 

Tämä opetus on johdanto vajrayana-buddhalaisuuteen ja samalla selitetään, mikä merkitys initiaatioilla on vajrayana-perinteessä. Tiibetinbuddhalaisuudessa erotetaan kolme eri kulkuneuvoa tai tietä: hinayana, mahayana ja salainen mantra-vajrayana. Aikaisemmin annoin esimerkin siitä, miten Lontoosta voi tulla Samye Lingiin eri tavoin: kävellen, autolla tai lentokoneella. Tiibetinbuddhalaisuudessa hinayanan polkua verrataan kävelemiseen, mahayanaa autolla ajamiseen ja salaisen mantra-vajrayanan näkökulma vastaa lentämistä. Mistä siis pidätte eniten? Jos kävelette, harjoitusta on enemmän!

 

Yleisesti meillä on nykyisin elämässä niin paljon valinnanvaraa, että valitseminen on vaikeaa, mutta tällä kerralla ei tarvitse valita. Voitte harjoittaa kaikkia kolmea. Valitkaa se, mikä on itsellenne helpoin vaihtoehto. Kolmesta vaihtoehdosta ei tarvitse pysytellä vain yhden parissa, niitä voi kaikkia harjoittaa.

 

Aamuisin teette täällä Tara harjoitusta, ainakin jotkut teistä. Sen alussa on turvautuminen, joka on hinayana harjoitus. Turvautumisrukoukseen sisältyy myös epäitsekkään motivaation, bodhicittan lausuminen, ja se on mahayana-aspekti. Myöhemmin harjoituksessa muodostetaan edessä oleva visualisaatio ja myös oma keho kuvitellaan mietiskelyjumaluuden muotoon. Se on salaisen mantra-vajrayanan kehittelyvaihe, sitä kehittelyvaihe tarkoittaa. Kun harjoitus päättyy ja jumaluus sulautuu itseen, oma mieli ja mietiskelyjumaluuden mieli ovat toisistaan erottamattomat. Se on täydellistämisvaihe. Koska nämä kolme vaihtoehtoa tai tietä yhdistyvät, harjoitus muuttuu helpoksi. Tämä oli kuvaus eri kulkuneuvoista (yana).

 

Hinayana ja mahayana yhdessä muodostavat sutraopetukset ja vajrayana luokitellaan tantraksi. Näin kulkuneuvot voidaan jakaa kahteen. Sutraopetuksiin kuuluvat harjoitukset perustuvat syyhyn. Käytännössä se tarkoittaa, että Buddhan valaistuminen on harjoituksen syy. Aluksi siis Buddhan viisauden ja valaistumisen tulokset ovat polun päämääränä.

 

Tantraa kutsutaan hedelmän tai täyttymyksen poluksi. Siinä tunnistetaan, että kaikki ominaisuudet, viisaus ja valaistuneisuus, jotka Buddhalla on, meilläkin on nykytilassamme. Meidän ja Buddhan viisaudella ja valaistuneisuudella ei ole eroa. Hedelmää nautittaessa visualisoidaan oma hahmo jumaluuden muotoon harjoituksen kehittelyvaiheessa. Ajatellaan esimerkiksi: ”Olen Dorje Sempa, ja kaikki hyvät ominaisuudet ja viisaus, joka hänellä on, kuuluu myös minulle.” Se on esimerkki täyttymyksen polun harjoituksesta.

 

Sutraperinteessä ei ole suoraa menetelmää, jolla oivaltaa buddhaluonto tai valaistua, koska siihen tarvitaan ymmärrys tyhjyydestä ja bodhimieli. Ne eivät kuulu sutriin. Tantrassa, täyttymyksen polulla, on suora menetelmä, jolla oma luonto oivalletaan tyhjyyden ja bodhimielen avulla. Se on sutra- ja tantraopetusten perusero.

 

Salainen mantra-vajrayana jakaantuu kahteen osaan: taitavien menetelmien polkuun ja vapautuksen polkuun. Taitavat menetelmät tarkoittavat, että on keinoja, joilla oivaltaa mielen luonto. Se paljastuu erilaisten harjoitusten avulla. Taitavien menetelmien myötä oivallusta mielen luonnosta lähestytään epäsuorasti, oivallukseen ei päädytä suoraa päätä. Sutrissa näitä menetelmiä ei ole: itseä ei visualisoida jumaluutena, vaan jumaluus ja itse pidetään erillään. Jumaluus on yläpuolella ja itse on alapuolella ja jumaluuksia rukoillaan. Siinä on valtava ero: on alempi ja ylempi.

 

Taitavat menetelmät jakaantuvat edelleen kahteen: kehittelyvaiheeseen ja täydellistämisvaiheeseen. Kehittelyvaihe tarkoittaa sitä, että Buddhan viisauden oivaltamiseksi, ja jotta voitaisiin harjoitella itsen visualisoimista jumaluutena, Buddhan keho nähdään sen jumaluuden muodossa, jonka harjoitusta tehdään. Puhe on mantran lausuntaa, ja mielen aspekti toteutuu visualisoimalla sydänkeskuksessa jokin symboli, kuten hung tai hri kirjain tai vajra. Kehon, puheen ja mielen aspektit yhdessä määrittelevät kehittelyvaiheen harjoituksen. Buddhan viisaudella ei ole muotoa eikä väriä, me kuitenkin harjoittelemme käyttämällä apuna muotoa ja väriä.

 

Jos tällainen harjoitus tuntuu miellyttävältä, sitä voi tehdä. Ellei siitä pidä, ei pidä pakottaa itseään tekemään sitä kovin paljon, vain vähän. Tämä oli kuvaus kehittelyvaiheesta.

 

Mikä sitten on täydellistämisvaihe? Mielessämme oleva viisaus ja tietoisuus on samanlaista kuin Buddhan viisaus ja kehomme on myös sama kuin Buddhan keho. Täydellistämisvaiheessa ajatellaan, että oma keho on Buddhan viisauden aspekti. Kehoa treenataan fyysisesti, jotta energiakanavat, niissä liikkuvat tuulet eli energiat ja ydinaines muuttuu vähitellen. Koska ruumiillinen olemus muuttuu, mielikin muuttuu. Keskeistä on kehon ruumiillinen harjoitus. Kun kanavissa liikkuvaa viisaustuulta ja kallisarvoisia elonvoiman pisaroita harjoitetaan, keho pidetään mietiskelyasennossa, pidätetään hengitystä ja tehdään trulkor-joogaharjoituksia. Ajan myötä epäpuhtaat tuulet, kanavat ja pisarat puhdistuvat ja sen myötä kaikki heikkoudet ja esteet poistuvat. Mielen luonto oivalletaan itsestään. Se kuvaa täydellistämisvaihetta.

 

Vajrayana toinen puoli on vapautuksen polku. Se on suora menetelmä oivaltaa mielen luonto, jolla ei ole muotoa eikä väriä. Se on mahamudra. Kaikilla olennoilla on buddhaluonto, niin ihmisillä kuin eläimillä, kaikilla olennoilla olemassaolon kuudessa maailmassa on se. Se on länsimaalaisilla ja itämaalaisilla, lihavilla ja laihoilla, uskonnollisilla ja niillä, jotka eivät seuraa mitään uskontoa. On vain oivallettava, että meillä on se. Sitä ei tarvitse kuvitella, pitää vain oivaltaa, että se on. Ei tarvitse tuntea olevansa jumaluus, ei ajatella Dorje Sempaa. Mielen luonnolla ei ole mitään hahmoa, buddhaluontoon ei liity mitään kuvaa. Ei tarvitse tehdä kuten taitavien menetelmän polulla, missä hengitystä pidätetään pitkään ja sitten tehdään fyysisiä joogaharjoituksia. Itseään ei tarvitse väsyttää sillä. Tämä suora lähestyminen tapahtuu enemmän mielen tasolla eikä se perustu niin paljon kehoon. Keho pidetään rentoutuneena.

 

Sehän on varsin helppoa: kaikilla on buddhaluonto, mitään ei tarvitse visualisoida eikä meditoida. Sitä ei tarvitse harjoittaa, eikä sitä tarvitse karkottaa. Pitää vain tunnistaa se. Koska se on niin helppoa, se on vaikeaa. Se on liian helppoa ja siksi alkaa ajatella: ”En usko siihen, ei voi olla totta. Tässähän ei ole mitään erityistä. Minun on parasta ruveta mietiskelemään! Rentoudu! Muista selkeys! Ah, nyt näen sen! Jotkut kuvittelevat, että jännittyneeseen tilaan pitää luoda rentous. Rauha!! (Naurua)

 

Vajrayana polku voidaan jakaa kehittelyvaiheeseen (kyerim), täydellistämisvaiheeseen (dzogrim) ja vapautuksen polkuun (drollam) Niistä voi valita oman mielen mukaan. Paras kaikista on kuitenkin vapautuksen polku. Jos harjoittaa kehittelyvaihetta, pääsee nopeasti täydellistämisvaiheeseen ja sen pohjalla vapautuksen polulle. Onko teillä kysymyksiä?

 

Kysymys: Voidaanko monia menetelmiä käyttää yhtä aikaa?

Rinpoche: Voi käyttää kaikkia niitä menetelmiä, joista pitää. Kaikkien lopullinen tulos on sama. Juuri siksi niitä voi vaihdella. Esimerkiksi, jos valaistuminen on täällä ja minä olen täällä, matka sinne on pitkä ja otan käyttöön yhden menetelmän: mietiskelen. Pääsen sen avulla hiukan eteenpäin. Jos kyllästyn siihen, eikä mieli pysy selkeänä, harjoitus ei edisty. Minulla on este. Vaihtamalla menetelmää voi voittaa esteen ja jos tie menee tukkoon, otetaan uusi metodi käyttöön. Vähitellen, askel askelelta ja menetelmiä vaihdellen edistytään. Keskeistä on, että päästään yhä lähemmäksi päämäärää. Jos tyyneysmietiskely alkaa kyllästyttää, voi tehdä visualisaatioharjoituksia. Jos tekee niitä, ei tarvitse ajatella, että tyyneysmietiskely haittaisi niitä, itse asiassa tyyneysmietiskely (shine) on mitä hyödyllisintä visualisaation kehittelyvaiheen kannalta.

 

K: Onko vapautuksen polku yhtä kuin tarkkaavaisuus?

R: Vapautuksen polku tarkoittaa mielen luonnon suoraa esittelyä itselle, mutta se alkaa tyyneysmietiskelyllä. Siihen tarvitaan varmasti tarkkaavaisuutta. Jos oivaltaa mielensä luonnon, siihen voi ehkä liimata nimilapun ja kutsua sitä tarkkaavaisuudeksi, mutta sellaisella tarkkaavaisuudella ei ole subjektia eikä objektia.

 

K: Kun harjoitusta tehdään, voiko vapautumiseen ja tunnistamiseen liittyen keskittyä viisausmietiskelyyn enemmän (lhaktong aspekti)?

R: Tunnistaminen on lhaktong. Lhaktong merkitsee selkeää näkemistä.

K: Siihen liittyy kuitenkin visualisaatio.

R: Mitä tarkoitat sanalla lhaktong?

K: Suunnilleen samaa kuin kirkas valo…

R: Minkälainen kirkas valo? Kuten auringonvalo tai sähkövalo? Onko sillä väri?

K: Ei.

R: Mistä se tulee?

K: Sitä juuri tahdoin kysyä.

R: No se on varsinainen kysymys siis. Kysy itseltäsi: ”Mistä tämä valo tulee?” Sanoit, että tehdessäsi lhaktong-harjoitusta sinulla on tämä valo ja sinulla on myös kysymyksiä. Mitä kysymyksiä? Kaikki kuvaamasi menetelmät eivät ole lhaktong-harjoitusta. Sitä tehdessä ei tarvitse ajatella valoja. Ja jos on paljon kysymyksiä, se ei ole erityisen hyvä. Alussa, kun alkaa harjoittaa lhaktongia, voi tehdä muutamia kysymyksiä, mutta myöhemmin ei tarvitse kysyä kysymyksen perään. Pitää vain tunnistaa.

 

K: Sanoitte, että on hyvä vaihtaa harjoitusta, jos se ei suju, niin että pääsee eteenpäin. Toisaalta sanotaan, että haluamme aina vaihtelua ja olisi hyvä pitäytyä yhdessä menetelmässä. Mistä tietää, milloin on hyvä vaihtaa menetelmää ja milloin taas käyttää yhtä ja samaa?

R: Esimerkiksi kehittelyvaiheen harjoituksessa, jossa harjoittaja ilmestyy yhtenä jumaluutena, on hyvä pitäytyä tähän jumaluuteen, mutta keskittymisen kohdetta voi vaihdella keskittymällä välillä jumaluuden hahmoon, välillä mantraan. Sen voi toisinaan korvata mietiskelemällä mielen luontoa ja joskus voi pelkästään rentoutua. Kehittelyvaiheessa on siis vaihtoehtoja. Ei suositella, että luopuu kehittelyvaiheen harjoituksista ja yidam harjoituksista kokonaan, vaikka kyllästyisi.

 

K: Mikä on sutran ja tantran välinen ero?

Sutran ja tantran välistä eroa kuvaa esimerkki miehestä, jolla on varasto kiviä. Hän kuljeskelee ympäriinsä, ja heittää kiven kohti vastaantulevaa koiraa. Hän näkee myös leijonan ja heittää sitäkin kivellä. Mitä koira tekee? - Se hyökkää kiven kimppuun ja juoksee sen perässä. Mies heittää toisen kiven. Koira juoksee taas ja puree sitä. Mutta miehellä on paljon kiviä, ne eivät lopu hetkessä, ja koiraa alkaa väsyttää.  Sitten hän heittää kiven kohti leijonaa. Se ei edes vilkaise kiveä vaan ajattelee: ”Mistä tuo kivi tuli, kuka sen heitti?” Se näkee miehen ja hyökkää. Niin että hän voi heittää vain yhden kiven.

 

Kun harjoittaa hinayanaa ja mahayanaa, siis sutra polkua, kestää kolme rajattoman pitkää kalpaa (kalpa on universumin ikä) saavuttaa täydellinen valaistumisen tila. Se on aika hidas tie. Salainen mantra-vajrayana on kuin leijona havaitsisi välittömästi, mitä kivi tuli: me työskentelemme tunnistaaksemme oman luonnollisen tilamme, oman mielemme luonnon. Sanotaan, että valaistumisen voi saavuttaa yhdessä elämässä ja yhdessä kehossa. Vajrayana harjoituksemme perustuu ilmiöiden tyhjyyteen ja myötätuntoon. Kun sillä perustalla käytetään taitavia menetelmiä, valaistuminen saavutetaan nopeasti. Tämä oli kuvaus vajrayanasta.

 

 

Initiaatio

 

Vajrayanan piirissä initiaatiot ovat erityispiirre. Initiaatio on kuin siemen, joka kylvetään polulle. Se kantaa hedelmää, joka syntyy harjoituksemme tuloksena. Siemen, joka hedelmän polulla, siis vajrayanan tiellä, kypsyy tulokseksi, on initiaatio.

 

Jos haluaa kasvattaa jotakin pellolla, ensin täytyy kylvää siemenet. Meillä itse asiassa on kaikki Buddhan ominaisuudet ja buddhaluonto, mutta emme tunnista sitä. Aluttoman ajan alusta lähtien olemme vaeltaneet samsarassa, koska emme ole harjoittaneet mitään polulla oivallukseen saakka, emme toistaiseksi ole onnistuneet. Siemen, joka on polulla, on initiaatio.

 

On kaksi asiaa: wang (initiaatio), joka tuo tuloksen, ja on vapauttavat ohjeet (tri). Lisäksi on lung (kirjallinen valtuutus), kumppani polulla. Buddha Sakyamuni teki harjoitusta kolmen mittaamattoman kalpan ajan sutrapolkua seuraten. Sitten hän saapui Bodhgayaan, ja kaikki kolmen ajan Buddhat antoivat hänelle valon initiaation. Silloin hän otti vajrayanan tien ja valaistui hyvin nopeasti. Sitten hän opetti.

 

Täydellinen valaistuminen ja oivallus mielen luonnosta riippuvat perustasta, joka on oma buddhaluonto, oman mielen luonto.

 

Puhdistumiseen liittyy neljä asiaa. Käytämme esimerkkinä suurta kristallia, joka on mudan peitossa. Kristalli on puhdistamisen kohde, muta on se, mikä täytyy puhdistaa pois, ja menetelmänä käytetään vettä ja saippuaa. Tulos on puhdas kristalli; kristallin todellinen luonto paljastuu. Itseemme soveltaen, mikä on meidän kristallimme? Se on buddhaluonto, joka kaipaa puhdistamista. Mutaa vastaa harha: buddhaluonto on illuusioiden peitossa. Harha peittää kaiken: siihen liittyy epäpuhdas keho, epäpuhdas puhe ja epäpuhtaat ulkoiset havainnot. Puhdistusprosessi on harjoituksemme polku: sutrayana tai vajrayana. Tulos puhdistumisesta on täydellinen valaistuminen. Jos ymmärtää nämä neljä, ymmärtää kaiken.

 

Seuraa lyhyt kuvaus Dorje Sempa  (Vajrasattva) initiaatiosta, joka annetaan tänään. Yleisesti ottaen on monia erilaisia Buddhia. Heidät voidaan jakaa sataan eri luokkaan tai seitsemään, tai kahteenkymmeneen. Suppein luokitus on viisi buddhaperhettä. Jos se tiivistetään yhteen, kysymyksessä on Dorje Sempa. Hän on kaikkien erilaisten Buddhien yhdistymä.

 

Dorje Sempa on valkoinen ja hän pitelee vajraa oikeassa kädessään sydämen korkeudella. Toisessa kädessä, joka on polven päällä, on hopeinen kello. Jos häntä katsoo, sellaisena hän ilmestyy. Sitä kutsutaan muodoksi, mutta todellinen Dorje Sempan merkitys on oman mielemme luonto. Ulkoisesti tarkasteltaessa hän ilmenee kuvatun kaltaisena. Ulkoisen Dorje Sempan harjoituksen perustalla sisäinen Dorje Sempa puhdistuu. Vajrayana harjoituksessa Dorje Sempa initiaatiota pidetään erittäin tärkeänä. Initiaatio, jonka saatte, on lyhyt, mutta sen sisältö on erinomainen.

 

On neljänlaisia initiaatioita: maljainitiaatio, salainen initiaatio, viisauden ja tiedon initiaatio ja sanan initiaatio eli mahamudra initiaatio. Miksi niitä on neljä? - Jotta kehon epäpuhtaudet ja heikkoudet voidaan poistaa ja ruumiillisista harhoista vapaudutaan, maljainitiaatio tarvitaan. Tämä initiaatio valtuuttaa tekemään kehittelyvaiheen harjoituksia.

 

Salainen initiaatio liittyy puheeseen. Se puhdistaa puheeseen liittyvät harhat. Kehossa on monenlaisia ”tuulia” (energioita) ja niihin perustuu puhe. Puheeseen ja tuuliin liittyvän salaisen initiaation vastaanottaminen valtuuttaa tekemään energiakanaviin, niissä liikkuvaan energiaan ja salaisiin elonvoiman ”pisaroihin” perustuvia harjoituksia kuten trulkor, hengitysharjoitukset ym.

 

Viisauden initiaatio liittyy mieleen, se puhdistaa esteet ja harhakäsitykset mielestä. Sen jälkeen voi tehdä autuuden ja tyhjyyden harjoituksia.

 

Neljäs on sanan initiaatio eli mahamudra. Se tarkoittaa osoittavia ohjeita, jotka ovat sanalliset. Niiden merkitys on mahamudra. Harjoitus liittyy mielen pohjimmaiseen olemukseen. Tässä on kyse kaikkien ajatusharhojen täydellisestä poistumisesta. Nämä ovat neljä initiaatiota. Jos ne supistetaan yhdeksi, se on viimeinen, sanan initiaatio eli mahamudra initiaatio.

 

Kerron teille nyt tarinan initiaatioista. Intiassa oli kerran suuri siddha, joka pystyi lentämään taivaalla ja kävelemään seinien läpi. Kerran siddha meni kaupunkiin ja tapasi kuninkaan. Kuningas kysyi: ”Kuka olet?” Hän vastasi: “Olen suuri joogi.” “Sitten varmaankin tiedät, miten tullaan kuolemattomaksi. Kertoisitko minullekin?” Joogi myöntyi. ”Tuo minulle bumpa (maljakko).” Kuningas toi suuren maljan, joka oli tyhjä. Joogi määräsi: ”Katso tätä maljakkoa tarkkaan.” Hän pani kätensä maljan sisään ja veti sen sitten ulos sanoen: ”Täällä sisällä on jotakin - tyhjää! Se on menetelmä, jolla kuolema vältetään.” Kuningas ajatteli: ”No tuossa ei ole mitään järkeä, yrittääköhän joogi petkuttaa minua?” Joten hän laittoi joogin vankilaan. Tämä oli siellä kuusi kuukautta.

 

Kuusi kuukautta myöhemmin joogin oppilaat, jotka itsekin olivat jo harjoituksessa pitkällä, huolestuivat ja kyselivät toisiltaan: ”Minne opettajamme on kadonnut?” Selvänäköisinä he huomasivat, että tämä oli joutunut vankilaan. Silloin he närkästyivät, lensivät ylös ilmaan ja alkoivat kierrellä palatsin ympärillä. Kuningas näki lentävät joogit ja sytytti suitsukkeita pyytäen heitä laskeutumaan. He laskeutuivat kuninkaan eteen, ja kuningas pyysi heitä hartaasti: ”Antakaa minulle menetelmä, jolla välttää kuolema.”

 

Joogit suostuivat ja valmistivat suuren mandalan. Sen huipulle he rakensivat hiekkamandalan, joka koristettiin päivänvarjoin ja voitonviirein. Tuotiin monenlaisia uhrilahjoja. Se oli hyvin kaunista. Kuningas näki valmistelut ja ajatteli: “Nyt varmasti minulle annetaan menetelmä, jolla kuoleman voi välttää. Katsokaa vain tuota!” Joogit antoivat hänelle kauniin seremoniallisen initiation. He antoivat maljainitiaation, salaisen initiaation ja viisauden ja tiedon initiaation. Sitten he sanoivat: ”Neljäs initiaatio on kaikkein tärkein. Se on se todellinen menetelmä, jolla kuolema vältetään. Annamme sen nyt, tuo meille maljakko.” Kuningas tarjosi heille suuren maljakon. He määräsivät: ”Katso tätä maljaa nyt hyvin tarkasti.” Yksi joogeista laittoi kätensä sen sisään ja sanoi: ”Kädessäni on jotakin - se on tyhjä! Siinä se on.” Kuningas ihmetteli: ”En tiennytkään, että tuo on niin tärkeä menetelmä. Täällä oli eräs joogi, joka teki juuri noin kuusi kuukautta sitten. Heitin hänet vankilaan.” ”Se taisi olla aikamoinen virhe.” “Mitä voin tehdä”, kuningas voivotteli. “ “Hae hänet vankilasta ja tuo tänne.”

 

Joogi, joka oli ollut vankilassa kuusi kuukautta, saapui kuninkaan eteen. Kuningas kysyi häneltä: ”Mitä maljakon sisältö merkitsi, mitä yritit sanoa minulle?” Joogi vastasi: ”Maljakko oli pyöreä, eikö niin? Sen sisällä oli pallomainen tila. Laitoin käteni sisään ja vedin sen ulos. Se oli tyhjä. Tyhjyydellä ei ole syntymää eikä kuolemaa. Malja on tyhjyyttä, mutta ulkoinen muoto ilmenee maljakkona. Se on selkeyttä. Niiden yhdistymä: ulkonen muoto, joka on selkeyttä ja sisäinen tyhjyys, on ilmentymisen ja tyhjyyden yhdistymä. Sinun mielesi luonto on sellainen.” Kuningas oivalsi sanotun merkityksen.

 

Sitten kuningas pyyteli joogilta kovasti anteeksi, mutta tämä vastasi: ”Sinun ei tarvitse tunnustaa tekojasi minulle, koska jouduin olemaan kuusi kuukautta vankilassa oman aikaisemman karmani tähden.” Sitten kuningas kiitti kaikkia kauniista mandalasta ja initiaatioista ja sanoi, että ne olivat erinomaisia, mutta todellinen initiaatio tuli tältä joogilta. Siihen tarina päättyy. Voitte kysyä kysymyksiä.

 

Kysymys: Annoitte esimerkin, miten Samye Lingiin voi tulla Lontoosta kolmella eri tavalla. Jos lennän, en näe maisemia. Kävellen saan maisemasta suorimman kokemuksen. Jäämmekö jotain paitsi, jos matkustamme nopeimmalla kulkuneuvolla?

Rinpoche: Niin voi ajatella. Mutta lopputulos on sama: päätyy Samye Lingiin. Kun savuttaa lopullisen tuloksen, täydellisen valaistumisen, on kaikkitietoinen. Ja kaikki kokemukset sisältyvät siihen.

 

Sutrapolku on hyvin hidas verrattuna tantraan. Siinä edetään erilaisten tasojen kautta asteittain yhä korkeammalle. Kun saavutetaan ensimmäinen bhumi eli sutrapolun ensimmäinen taso, mielen monet laatuominaisuudet tulevat esiin. Vajrayanan tiellä meille esitellään mielen luonto hyvin aikaisessa vaiheessa. Jos verrataan sutrapolun ensimmäistä bhumia vajrapolun vaiheeseen, jossa mielen luonto esitellään, sutrayanan tiellä kokemus mielen luonnosta ja esiin tulevat ominaisuudet ovat jonkin verran edistyneemmät kuin vajrayanan tiellä tuossa vaiheessa.

 

Esimerkiksi ensimmäisen bhumin tasolla voi monistaa kehonsa, ilmestyä sadassa eri paikassa yhtä aikaa. Vajrayanassa ensimmäisen tason saavutettuaan ei vielä pysty sellaiseen. Siinä on ero. Mutta lopullinen tulos sekä sutrasta että tantrasta on buddhuus, valaistuminen. Siinä ei ole eroa.

 

© 2005  Mingyur Rinpoche

 

Mingyur Rinpochen elämäkerta

kotisivulle