Kharak Gomchungin dharmamuistomerkit

 

Kunnia Gurulle.

 

Kerran suuri hengellinen ystävä Putowa ja Kharakin Pieni Mietiskelijä asustivat yhdessä, toinen yläpuolella ja toinen alapuolella, kivikossa luostarin takana Phenin provinssissa. Tuolloin oppinut Geshe Putowa ajatteli: ”Tämä Kharakin Pieni Mietiskelijä mietiskelee ilman kunnon menetelmää, mutta sinnikkyyttä häneltä ei näytä puuttuvan hupsussa meditaatiossaan. Jos hän pyytäisi mietiskelyohjeita minulta, hän löytäisi oikean dharman.”

 

Eräänä päivänä hän tapasi Kharak Gomchungin kokoussalissa ja sanoi: ”Sinä olet varsin peräänantamaton mietiskelijä – missä määrin kokemus ja oivallus ovat sinussa syntyneet?”

 

Kharakin Pieni Mietiskelijä vastasi: ”Mietiskelemällä vaikeutta saavuttaa ihmiselämä, vapaa ja hyvin varustettu, ja kuolemaa ja pysymättömyyttä, ymmärrän kääntää mieleni pois maailmasta. Näkemällä karman syyn ja seurauksen ja samsaran palkan ymmärrän kääntää mieleni pois olemassaolon näennäisistä nautinnoista ja haluttavista asioista. Mietiskelemällä onnellisuuden mahdottomuutta syntymäpaikasta riippumatta ymmärrän kääntää mieleni pois samsaran kolmesta maailmasta. Mietiskelemällä ystävällisyyttä, myötätuntoa ja bodhicittaa ymmärrän kääntää mieleni pois ponnistelusta oman rauhani ja onneni saavuttamiseksi. Mietiskelemällä kaikkien dharmojen syntymätöntä luontoa ymmärrän kääntää mieleni pois kaikesta käsittämisestä ja määritelmistä.”

 

Putowa ajatteli: ”Hän ei ole pieni mietiskelijä, hän on suuri mietiskelijä!” Putowa myönsi sitten Kharakin Pienelle Mietiskelijälle epäilleensä tätä ja sanoi: ”Huomenna kun keskustelette dharmasta, pyydän sinua kirjoittamaan muistiin meditaatiokokemuksesi ja oivalluksesi.”

 

Seuraavana päivänä kun Geshe Putowa saapui, Kharak Gomchung oli retriitillä; mutta hän oli pystyttänyt neljä kivikasaa neljään ilmansuuntaan.

 

Itäiseen kiviröykkiöön oli kirjoitettu:

 

Tälle heikolle raukalle on sattunut monta tuhoisaa onnettomuutta.

Kun saavutan itseluottamuksen, onnettomuudet valkenevat ystävinä.

Tämä itseluottamus on kuin kipinä, joka sytyttää metsäpalon.

Vannon asuvani yksinäni.

 

Eteläiseen kiviröykkiöön oli kirjoitettu:

 

Mara, kuoleman herra, koskaan lepäämättä lähestyy lähestymistään.

Keinoja paeta häntä ei ole edes yhtä.

Juuri nyt, tällä hetkellä, en anna periksi uneliaisuudelle enkä häiriöille.

Ja ajattelen: ”Voi, milloin hän saapuu noutamaan minua?”

 

Läntiseen kiviröykkiöön oli kirjoitettu:

 

Tarpeeksi ruokaa ja vaatteita tämän elämän ylläpitoon riittää.

Myöhemmin voi olla mahdotonta etsiä täydellistä valaistumista.

Takertumatta siihen ovatko ystävät ja viholliset kaukana vai lähellä,

tulisi saavuttaa valaistuminen tulevan hyvinvoinnin tähden.

 

Pohjoiseen kiviröykkiöön oli kirjoitettu:

 

Sanoilla viisasteleminen on loputonta.

Tartu sen tähden Voittoisien viisauteen.

Pyhät erämaat ovat esi-isiemme istuimia;

asu siis siellä yksin niin kuin sarvikuono.

                                                                                                                                                                                       

Oven kamanaan oli kirjoitettu:

 

Kun et ole korjannut satoa etkä varastoinut tarpeellista,

kuoletko kylmyyteen tai nälkään, suuri mietiskelijä?

Kuka näkee tai kuulee mitä sinulle tapahtuu?

Ponnistele olennaisen joogan harjoituksessa.

 

Oven kynnykseen oli kirjoitettu:

 

Ne, jotka ovat itsekkäitä, tyytymättömiä ja paatuneita

aiheuttavat jatkuvasti ongelmia; on parasta olla ilman sellaisia palvelijoita.

Viisaus (prajna) ja vaivannäkö ovat seuralaisiani.

Jotta saavuttaisit toivomasi päämäärän, älä vaivu maallisiin murheisiin.

 

 

Lähde: Rain of Wisdom (toim. Chögyam Trungpa)

 

kotisivulle