Gyalwang Karmapa

Dharman mukainen elämä     (12. – 14. tammikuuta 2009)

 

Julkaisuoikeudet © Pal Nyammay Kagyupay Sangha Monlam Chenmo. Images courtesy of PNKSMC.

Englanninkieliset sivut osoitteessa www.kagyumonlam.org,

 

Ensimmäinen päivä, luento 1   englanniksi        työryhmän käännös englanniksi

12.1.2009, Tergarin luostari, Bodhgaya, teksti Jo Gibson, kuvat Karma Lekcho

 

Tämä kagyu monlam -komitean järjestämä opetus on ensimmäinen Intiassa annettu ja suoraan länsimaalaisille suunnattu Karmapan opetus. Tergarin luostarin ovet Bodhgayassa avautuivat pian puoli kahdeksan jälkeen aamulla, ja ihmiset alkoivat siirtyä turvatarkastusten läpi. Sisällä he istuivat riveihin asetetuilla matoilla ja tyynyillä ja heille, jotka eivät voineet istua pitkään lattialla, oli varattu tuoleja. Hänen pyhyytensä opetus oli määrä alkaa aamuisin klo 9 ja iltapäivisin klo 15. Ennen istuntoja pidettiin 15 minuutin mittainen hiljaisen meditaation tuokio. Yleisö menetteli sen mukaisesti ja ennen istuntoja vallitsi rauhallinen itsetutkiskelun ja odotuksen täyttämä ilmapiiri. Jotkut olivat mieluummin ulkona verannalla tai ruohikolla, ja sinnekin opetus kuului selkeänä.

 

Karmapan  sisar, ani Chyamsin-la urasi mandalan ja pyysi opetuksia. Hän asetti mandalan alttarille, joka oli täynnä pieniä lippuja eri maista.

 

Hänen pyhyytensä aloitti puheensa englanniksi toivottamalla kaikki tervetulleiksi ja jatkoi sitten tiibetiksi. Hän sanoi pitävänsä kaikkia paikalla olijoita ystävinään ja pohti, miten he olivat tulleet eri puolilta maailmaa, eri maista ja erilaisista ympäristöistä, kulttuureista ja olosuhteista kuulemaan opetuksia dharman mukaisesta elämästä. Niinpä hän yrittäisi puhua kokemuksistaan, vaikka onkin nuori.

 


Ensin hän kysyi: “Mitä on dharma?”

Dharmaharjoitus on muutakin kuin rituaaleja, jotka täytyy tehdä tietyssä paikassa tiettyyn aikaan tai tietyin välinein. Syvällisemmällä tasolla dharma on jotain mikä muuttaa mielen, jatkuva prosessi, jossa tutkimme mieltämme, pysymme tarkkaavaisina henkisten heikkouksien ja kolmen mielenmyrkyn suhteen ja hitaasti koetamme muuttua vähemmän vihaisiksi, vähemmän takertuviksi ja niin edelleen.

 

Dharmaharjoitus muuttaa kehoa, puhetta ja mieltä hitaasti sisältä päin ja täten sitä voidaan tehdä missä vain, jopa työpaikalla; sitä varten ei tarvitse varata erillistä aikaa. Todellakin on hyvin tärkeää tehdä sellaista dharmaharjoitusta, jossa pohdimme pyrkimyksiämme, ajattelutapojamme, miten kohtelemme muita ja miten reagoimme muita kohdatessamme ja viestimme heidän kanssaan.

 

Karmapa sanoi, että hänen oma elämänsä näyttää muuttuvan yhä kiireisemmäksi ja hänestä tuntui siltä, että aika, jolloin hän voi työskennellä muiden hyödyksi tai mietiskellä lyhenee. Näin ollen hän yrittää nykyisin auttaa niitä, joita päivittäin kohtaa, olemalla hyvin tietoinen omista ajatuksistaan ja yrittämällä pitää yllä pyrkimystä auttaa tuntevia olentoja. Muiden onnellisuus oli hänelle ensisijaisen tärkeä asia ja hän tutki tekojaan, sanojaan ja mieltään nähdäkseen, olivatko ne sopivia. Se oli hänen harjoituksessaan olennaisinta. Nuorena hänellä oli aikaa muodollisille rukouksille ja rituaalitekstien lausunnalle tunnin verran aamuin illoin. Nyt kun aikaa oli vähän, hän piti kaikki tapaavansa ihmiset mielessään niin työtä tehdessään, syödessään kuin nukkuessaankin. Se tuntui olevan hyvin elävä, tosi ja käytännöllinen dharmaharjoituksen muoto.

 

Muiden tuntevien olentojen pitäminen mielessämme etusijalla on harjoituksen tärkeä perusta. Heidän tulee olla läsnä elävästi, ikään kuin he olisivat silmiemme edessä, muuten saatamme menettää yhteyden ihmisiin, joille haluamme olla hyödyksi ja laiskistua.

 

Toinen tärkeä harjoituksen tuki on ajatella muiden kärsimystä ja onnea niin syvällisesti, että oman etumme tavoittelu vähenee. Siten kasvatamme vastuuntuntoa heidän hyvinvoinnistaan. Paitsi että oman etumme asettaminen ensisijalle vähenee, myös huoli omasta hyvinvoinnistamme vähenee ja tunnemme enemmän kiinnostusta itsemme muuttamista kohtaan.

Se johtaa harjoituksen seuraavaan tärkeään vaiheeseen: kuinka muutamme itseämme työstämällä kielteisiä ajatuksia ja tunnetiloja. Niitä on usein vaikea nähdä, mutta kun ne näkee, on päivänselvää, että niille on tehtävä jotakin. Se on kuin rakastuisi. Ihmisellä voi olla erilaisia ihmissuhteita, mutta ei suuria sitoumuksia ja mahdollisesti joitain väärinkäsityksiä. Sitten eräänä päivänä rakastuu. Kaikki aikaisemmat suhteet tuntuvat merkityksettömiltä, epäilystä ei ole. On rakastunut tähän tiettyyn ihmiseen ja haluaa viettää loppuelämänsä hänen kanssaan. Se on täysin selvää ja yksinkertaista.


Kokemus bodhimielestä on senkaltainen – toiveet täyttävä jalokivi. Kun kehitämme bodhimielen, sydämemme täyttyy ilosta, mutta ennen kuin se löytyy sydämistämme, dharmaharjoitus voi olla vaikeaa. Sen jälkeen se on helppoa ja elämällä on selvä tarkoitus.


Elämän ja dharmaharjoituksen välillä on monia yhtäläisyyksiä. Jos arkielämän päämäärät eivät ole selkeitä, emme saavuta sitä minkä haluamme saavuttaa. Dharmaharjoituksellakin täytyy olla selkeä tavoite. Jos sitä ajattelee liikaa, syntyy vain lisää käsitteellisiä ajatuksia! Ydin on tuntevien olentojen hyväksi työskenteleminen!

 

Ihmiset kysyvät Hänen pyhyydeltään usein mitä harjoitusta heidän pitäisi tehdä, ja hän yleensä ehdottaa Chenrezig- tai Tara-sadhanaa, mutta sitten he kysyvät: ”Montako kättä?” ”Minkä värinen?” Se todistaa, että he eivät olleet ymmärtäneet laisinkaan mistä on kyse. Näiden harjoitusten ydin on mietiskellä rakastavaa ystävällisyyttä ja myötätuntoa, jotta mielemme muuttuisi. Ellei sitä ymmärrä, mikä tahansa harjoitus muuttuu sokeaksi uskoksi, se ei ole elävää dharmaa. Sen tähden, kun teemme dharmaharjoitusta, sen täytyy olla vahvasti yhteydessä mieleemme; siitä täytyy tulla yhtä elämämme kanssa.

 

Karmapa ehdotti sitten erilaista lähestymistapaa, jonka aloittelijat ehkä kokisivat paremmaksi. Voisimme tutkiskella vaikeuksia, joita elämä tuo eteemme ja katsoa, voiko dharma jotenkin valaista niitä. Se ei ainakaan tuottaisi hämmennystä ja häiriötä perheidemme keskuudessa siinä määrin kuin se, että äkkiä tuomme kotiin vajrat, rummut, kellot ja muut ja alamme tehdä kummallisia asioita! Jos elämme aikomuksenamme olla muille avuksi ja hyödyksi, dharma vahvistuu elämässämme ja elämästämme tulee dharmaharjoitusta.


Jotta voisimme muuttaa mielemme dharmaharjoituksen kautta, tarvitsemme kuitenkin ydinohjeet, ja meidän on saatava ne aidolta lamalta. Hän on joku, joka on oivaltanut dharman omassa elämässään, joku, joka voi tarjota todellisen turvan. On myös alemmalla oivalluksen tasolla olevia, joiden kanssa voimme opiskella. On sanottu, että kaikki mikä ilmenee voi olla lama – ja Karmapa kuvasi, miten neljä vuodenaikaa voivat opettaa meitä. Pinnallisella tasolla talvi merkitsee kylmää aikaa ja lämpimiä vaatteita, mutta se on myös esimerkki pysymättömyydestä. Katsokaamme ympärillemme, elämässä itsessään on niin paljon sellaista, mistä voimme oppia dharmaa.

 


Hänen pyhyytensä päätti aamun istunnon esittelemällä yleisölle tuottamansa kirjan: Environmental Guidelines for Karma Kagyu Buddhist Monasteries, Centers and Community [Ympäristönsuojeluohjeita karma kagyu buddhalaisille luostareille, keskuksille ja yhteisöille;
englanninkielisenä pdf-tiedostona sen voi ladata täältä].

 

Lisäys Karmapan virallisilta sivuilta 13..2.2009: Mitä ilmastonmuutokseen tulee - erityisesti Himalajan alueisiin, missä muutos tapahtuu jopa viisi kertaa nopeammin, kyse on muutoksesta, joka vaikuttaa jokaiseen maailmassa.

 

Karmapan ehdotusten soveltamisen seuraava vaihe on maaliskuussa, jolloin apotit ja rinpochet kokoontuvat. Jokaista luostaria pyydetään asettamaan ympäristövastaava, ja heille annetaan lisäkoulutusta.

 

Konferenssin jatko-osa pidettiin lokakuussa 2009 Karmapan asuinpaikassa Gyuton luostarissa Dharamsalassa Intiassa.

 

Ensimmäinen päivä, luento 2

 

Iltapäivällä Gyalwang Karmapa selvensi aamulla antamiaan ohjeita siitä, miten dharmaa sovelletaan elämään. Hänen tarkoituksensa ei ollut vähätellä muodollisen harjoituksen ja retriittien merkitystä, mutta hän tahtoi sanoa, ettei muodollinen harjoitus ollut ehdottoman tarpeellista niille monille länsimaalaisille, jotka tulivat häntä tapaamaan ja joilla oli hyvin vähän aikaa mietiskellä. Olisi väärin antaa se kuva, että muodollisen harjoituksen tekijät, retriiteillä olijat ja mietiskelijät olisivat niitä, jotka tekivät ”tosiharjoitusta”.

Sitten hän jatkoi puhetta siitä, miten muodollinen harjoitus voidaan yhdistää arkipäivään.


Yleisesti ottaen dharma ei rajoitu temppeliin, luostariin eikä retriittiin tai pyhäkköhuoneeseen kotona. Sitä voi harjoittaa kaikkialla; piknikillä, toimistossa, vankilassa. Jotkut suuret mestarit ovat sanoneet, että voisimme tehdä harjoitusta jopa unissamme jos tietäisimme miten, ja se olisi hyödyllistä, kuluihan elämästä puolet hereillä ja puolet nukkuessa. Jos mahdollista, olisi hyvä omistaa jokin aika aamusta muodolliselle harjoitukselle, niin päivästä tulisi tuloksekas.


Jos tekisimme työpaikalla sitoumuksen siitä, että tahdomme työn kautta olla yhteiskunnalle hyödyksi, niin työstä tulee antamisen muoto ja siten anteliaisuuden harjoitus. Työstä palattuamme voimme kasvattaa lapsiamme tavalla, joka on maailmalle hyödyksi, ja niin siitäkin tulee dharmaharjoitus. Jos mietimme rakkautta, jota tunnemme puolisoamme tai perhettämme kohtaan, voimme laajentaa rakastavan ystävällisyyden tunnetta koskemaan muita tuntevia olentoja. Hänen pyhyytensä antoi esimerkin henkilöstä joka on rakastunut – hänen rakkautensa näkyy kaikissa teoissa, vaikka hän vain kastelisi kasveja.


Arjen kiireen keskellä meidän on luotava tilaa ja aikaa, jolloin voimme lepuuttaa mieltämme, muuten se muuttuu liian myrskyisäksi ja häiriintyneeksi. Siinä auttaa mietiskely. Mietiskelyn avulla voimme kehittää rauhallisen, tyynen ja iloisen mielen.


Gyalwang Karmapa palasi teemaan, josta hän puhui ennen monlamia antamissaan opetuksissa: siihen miten me voisimme rakentaa mieleemme kodin, johon palata, paikan missä mieli voi levätä ja rentoutua. Nykyisin hänellä itsellään oli rajoitetusti aikaa muodolliseen harjoitukseen, mutta kun hän teki harjoitusta, hän teki sen yksipisteisesti. Mikään muu ei saanut häiritä sitä. Mahamudra-harjoitus kuvaa käsitteellisistä ajatuksista vapaata tilaa, ja on tärkeää pyrkiä siihen.

 

Liika takertuva kiintymys on suuri mielenrauhan este, koska mieltä on mahdoton erottaa takertumisesta. Viha on läsnä silloin tällöin, mutta takertuva kiintymys on läsnä koko ajan ja meidän on siksi varsin vaikea irrottautua siitä. Tiibetiläisen sananlaskun mukaan: jos pidämme siitä kiinni, se polttaa näppimme, jos irrotamme otteen, se särkyy.


Gyalwang Karmapa selitti sitten miten takertuva kiintymys syntyy ja millaisia vaikeuksia se aiheuttaa.

 

Ensimmäinen ongelma on, että kun kiinnymme johonkin, näemme vain hyvät puolet, emme huonoja. Kiintymyksen kohde vaikuttaa erittäin hyvältä ja toivottavalta. Se on halun kohde ja tuntuu siltä, että se on pakko ostaa. Kohde hallitsee meitä koska takerrumme siihen ja niin olemme sen asettamassa ansassa. Hänen pyhyytensä kertoi, miten hänet vietiin lapsena Pekingiin kauppoihin, joissa oli mitä ihmeellisimpiä leluja. Silloin hän ymmärsi, miksi ihmiset saattavat varastaa. Toivottu ja ei-toivottu on oman mielemme tuotosta, ehkä kulttuurin muovaamaa, ja me usein yliarvostamme asioita samoin kuin jotakuta voidaan pettää väärennetyllä timantilla, jota hän pitää 100 % arvokkaana, vaikka se on oikeasti arvoton.


Voitaisiinko myötätuntoa pitää takertumisen muotona? Hänen pyhyytensä myönsi, että ne voisivat olla samanlaisia, mutta erona on se, että meillä on mahdollisuus valita, olemmeko myötätuntoisia vai emme. Lisäksi myötätunnolla on aito perusta: olla hylkäämättä tuntevia olentoja, kun taas takertumisen perustana on se mitä ”minä haluan”.


Gyalwang Karmapa kertoi tarinan siitä, miten takertuva kiintymys johtaa kärsimykseen.

 

On olemassa sääntö, jonka mukaan munkit eivät saa koskettaa naisia. Kaksi munkkia tuli joelle ja he tapasivat siellä kauniin nuoren naisen, joka pyysi apua, koska vesi oli niin syvää. Nuorempi munkki protestoi: ”Ei, ei, olemme munkkeja, emme voi koskettaa sinua.” Mutta vanhempi munkki otti ja kantoi naisen noin vain joen yli. Nuori munkki oli aika lailla raivoissaan vanhemman käytöksestä, ja jonkin ajan kuluttua hänen täytyi kommentoida asiaa. Vanhempi munkki vastasi: ”Minä kannoin hänet joen yli, mutta sinä kannat häntä edelleen.”

 

Hänen pyhyytensä palasi sitten muodollisen harjoituksen kysymykseen ja varoitti muutamasta ansasta. Erityisesti retriitille meno vaati oikeaa asennetta ja motivaatiota. Retriitin tarkoitus oli tyynnyttää keho, puhe ja mieli, mutta jotkut ihmiset näyttivät pitävän sitä eräänlaisena traditiona, joka tulee suorittaa, jotta voi sanoa: ”Oh, olen tehnyt kolmen vuoden retriitin.” Siinä tapauksessa siitä on vähän hyötyä.

 

Lopuksi, pääasia dharmassa on myötätunnon ja viisauden yhdistyminen. Näiden kahden tulisi olla elämässämmekin keskeisiä. Meidän täytyy tietää mikä johtaa kärsimykseen ja mikä todelliseen onneen, jotta voimme ymmärtää, mitä tulee hylätä ja mitä omaksua.


Toinen päivä, luento 1  
englanniksi      työryhmän käännös englanniksi

13.1.2009, teksti Jo Gibson, kuvat Karma Lekcho


Gyalwang Karmapa puhui aamun istunnolla siitä, miten huolissaan hän on ympäristöasioista. Monet läsnäolijoista olivat ostaneet hänen tuottamansa kirjasen [Ympäristönsuojeluohjeita karma kagyu buddhalaisille luostareille, keskuksille ja yhteisöille].

 

Hän puhui tarpeesta suojella metsiä, Himalajan alueen jäätiköiden sulamisvaarasta, jokien saastumisesta, villieläinten suojelusta turkismetsästykseltä, tarpeesta siirtyä kasvisruokavalioon tai ainakin vähentää syömämme lihan määrää ja ilmastonmuutoksen kriisistä. Luostareilla ei ole jätteenkäsittelyn perinnettä eikä tietotaitoa, ja siksi hän suunnitteli koulutusta tästä aiheesta toivoen, että niistä tulisi hyviä esimerkkejä yhteiskunnalle. Jos olemme todella sitoutuneita työskentelemään tuntevien olentojen onnen hyväksi, meillä on vastuu suojella ympäristöä ja kaikkia sen olentoja, joita on rajattomasti.


Seurasi vastauksia kysymyksiin.

Tässä vaiheessa Gyalwang Karmapa puhui lisää siitä, miten kielteisiä tunteita vastaan voi taistella. Hän selitti, miten buddhadharma on olemassa sen takia, että mielen epäpuhtaudet saadaan poistetuksi. Ei ole mitään, mikä ei olisi suora vastalääke kielteisille tunteille. Eri harjoitukset toimivat eri mielenmyrkkyjä vastaan. Itse asiassa on olemassa eri harjoituksia ja menetelmiä eri tarkoituksiin ja eritasoisille ja erilaisen kapasiteetin omaaville oppilaille.

 

Tavallisesti aloittelijat koettavat välttää mielenmyrkkyjä. Seuraava vaihe on haastaa ne. Kolmas vaihe, kun olemme vahvempia, on käyttää taitavia keinoja.


Hänen pyhyytensä antoi sitten laajahkon vastauksen.

 

Takertuvan kiintymyksen merkkejä ovat sellaiset tunteet kuin ”Minun täytyy saada se” ja ”Kukaan muu ei saa saada sitä.” Sillä tavalla se luo kärsimystä.


Karmapa antoi esimerkin rakastuneesta parista. Vaimo näkee miehensä puhuvan kauniille naiselle. Mitä vaimo ajattelee? Se on takertuvaa kiintymystä. Koska se keskittyy sellaisiin tunteisiin kuin ”tämä on minun”, takertuva kiintymys on sulkeutunutta ja rajoittaa vapautta. Aito rakkaus toivoo muiden iloa ja onnea – se tahtoo sitä, mitä henkilö, jota rakastat, tahtoo. Tietenkin jopa takerruttaessa toiselle halutaan antaa kaikki, mutta rakkaus antaa myös vapauden. Takertuva kiintymys ei voi olla onnellisen ihmissuhteen perusta, koska aito rakkaus on avointa, ei sulkeutunutta.

 

Mitä vihaan tai suuttumukseen tulee, se on paljon helpompi tunnistaa, koska puheestamme tulee karkeaa, kasvot muuttuvat ja koko käytös muuttuu. Vihan vastalääke on kärsivällisyys. Usein vihaa on vaikea käsitellä, koska meillä on väärä käsitys ja luulo, että vihamme on oikeutettua vaikkapa silloin kun joku on loukannut meitä pahasti. Yksi tapa selviytyä vihasta on keskittää huomio muualle, ajatella omaa gurua tai joitain opetuksia, jotka ovat inspiroineet itseä. Jos rupeaa miettimään tapahtunutta kovasti, viha kasvaa kasvamistaan. On tärkeää rikkoa noidankehä, vaikka se sitten merkitsisi sitä, että ajattelee kaikkia mahdollisia asioita, joista on vihainen. Hänen pyhyytensä antoi esimerkin.

 

Olipa kerran paimentolainen, joka yritti paimentaa terhakasta lammaslaumaa. Ne eivät tahtoneet totella, vaan hyppelehtivät paikasta toiseen. Hän vihastui kovasti ja alkoi lyödä yhtä niistä. Se ei auttanut, joten hän löi toista, ja toista, ja vielä toista… Kun hän oli lyönyt 60 tai 70 lammasta hän oli niin väsynyt ja kättäkin särki, ettei hän voinut jatkaa. Silloin hän ymmärsi miten naurettavasti hän toimi, hänen vihansa haihtui ja hän purskahti nauruun.

 

Vastatessaan kysymykseen, joka koski kahta totuutta (absoluuttista ja suhteellista). Hänen pyhyytensä puhui siitä, miten asiat syntyvät toisistaan riippuvaisina ja miten kaikki on suhteellista. Se mikä on lyhyttä, on olemassa vain siksi, että on olemassa jotain pidempää. Itä on olemassa koska on länsi. Ei löydy mitään, jolla ei olisi suhdetta johonkin muuhun. Jos otetaan esimerkiksi malja, pidämme sitä itsenäisenä esineenä. Jos siihen laitetaan vettä, siitä tulee kuitenkin vesiastia, ja jos siinä on teetä, siitä tulee teeastia.

 

Tyhjyydestä puhuttaessa puhutaan myös siitä, miten asiat syntyvät toisistaan riippuvaisina. Asioiden luonto on tyhjyyttä. Tyhjyys täytyy ymmärtää suhteellisesti – niin kuin kuun heijastus veden pinnassa. Mikään ei ole yksistään olemassa. Myrkkykasvit ovat hyvä esimerkki väärästä näkemyksestämme. Luokittelemme ne myrkyllisiksi, koska emme ajattele asioiden suhteellista luontoa – pidämme niitä pysyvinä – mutta jotkut eläimet voivat syödä näitä niin sanottuja myrkkykasveja ja menestyä. Kaikki on suhteellista.

 

Toinen päivä 2, luento 2

 


Yleisökysymyksiä oli niin paljon, että Hänen pyhyytensä päätti vastata seuraaviin kysymyksiin iltapäivällä. Ensimmäinen kysymys, johon hän vastasi, koski niiden ihmisten jälleensyntymistä, jotka eivät olleet buddhalaisia.


Gyalwang Karmapa aloitti sanomalla, että usko siihen, että jokin jatkaa olemassaoloaan ihmisen kuoleman jälkeen on ihmiskunnan yhteinen kokemus. Sitä ei voi todistaa oikeaksi eikä vääräksi, joskin sitä voi epäillä. Edelleen, on olemassa ihmisiä, jotka muistavat edellisiä elämiään, ei pelkästään niissä maissa, joissa usko jälleensyntymään on laajalle levinnyt tai osa kulttuuria, eikä sitä ei voitu ylenkatsoa tai selittää tyydyttävästi. Se on eräs niistä asioista, joita voidaan epäillä.


Buddhalaisittain on olemassa myös johdonmukaisia perusteita. Kun vastasyntynyt lapsi ottaa ensimmäisen hengenvedon, siinä varmasti toimii tietoisuus tai tajunta. Sen täytyy kuitenkin olla syiden ja olosuhteiden tulos ja syiden ja olosuhteiden täytyy olla luoteeltaan samanlaisia kuin seuraus. Vauvan tajunnan täytyy siis olla tulosta samanlaisista olosuhteista, aiemmasta tajunnan hetkestä. Tarkkailemalla voimme todistaa, että tietoisuus tai tajunta ei synny aineesta, joten ainoa mahdollisuus mistä se voi syntyä on toinen tajunta. Aineella on jatkumo, jos se voisi muuttua tajunnaksi, kaiken aineen pitäisi tuottaa tajuntaa, mutta se ei tee niin. Tajunnan luonto on tietoisuutta ja tietämistä. Yleisesti sanottuna siis, pääasia on se, että aineen jatkumo ja tajunnan jatkumo ovat erillisiä.


Nykyisin ihmiset ovat entistä materialistisempia, joten voi olla vaikeaa osoittaa mielen jatkumoa, vaikka menetelmiä olisikin – mietiskely on yksi. Mietiskelyssä karkea tajunta muuttuu hienovaraisemmaksi ja sitten voi muistaa edellisiä elämiään. Voi kokea tiettyjä muistoja menneisyydestä.


Seuraava kysymys koski sitä, mitä merkitsee "voiton antaminen muille". Gyalwang Karmapa selitti, että siihen liittyy kaksi puolta. Ensimmäinen on sen varsinainen soveltaminen tekoihin. Toinen on mielen harjoittaminen meditaatiokokemuksen kautta – sellaisen kuin tonglen, johon liittyy muitten kielteisyyden ottaminen itselle ja omien hyvien tekojen tuottaman ansion antaminen toisille.


Hänen pyhyytensä kertoi millaista visualisaatiota käyttää. Kuvittelemme itsekeskeisyytemme ja itsekkyytemme tulena tai valona, joka polttaa sydäntämme. Otamme muiden kärsimyksen ja näemme sen pimeytenä, joka sammuttaa itsekeskeisyytemme tulen. Visualisaaton voima muuttaa asennettamme vähitellen. Harjoituksen toinen vaihe sisältää ansioittemme antamisen muille vapaaehtoisesti, siksi että todella haluamme antaa ne. Todellisuudessa emme ota muiden kärsimystä emmekä menetä ansioitamme, vaan harjoitamme mieltämme.

 

On hetkiä, jolloin sellainen anteliaisuus voi olla käytännössä mahdollista, kuten munuaisen luovutus munuaisensiirtopotilaalle, mutta meidän on ymmärrettävä tilanne selkeästi, se on tutkittava läpikotaisin. Jos voisimme antaa ihmiselle munuaisen ja pelastaa hänen henkensä, se tekisi meidät hyvin iloiseksi. Toinen esimerkki voisi olla kaksi ihmistä, jotka kilpailevat samasta työstä. Pitäisikö toisen antaa saada se? Ainoastaan jos voi tehdä niin koko sydämestään, ei siksi että se tuntuu pakolliselta tai sitä odotetaan.


Seuraava kysymys koski sitä, miten voi elää kaupungissa tuntematta oloaan yksinäiseksi.
 

Gyalwang Karmapa otti esimerkin omista kokemuksistaan Amerikan kiertueella ja puhui irrallisuuden ja erillisyyden tunteista, joita nykyaikainen elämä tuo mukanaan. Hän huomautti kuivasti, että New Yorkissa ei tarvinnut katsoa kalenterista tietääkseen oliko arkipäivä vai viikonloppu, koska ihmiset puhuivat toisilleen kaduilla ainoastaan lauantaisin ja sunnuntaisin. Muina viikonpäivinä heillä oli liian kiire vuoropuheluun.


Näyttää siltä, että elämästä on tulossa yhä kiihkeämpirytmistä. Amerikassa tuntui siltä, että juuri kun matka oli alkanut, oltiinkin perillä. Ensimmäisenä päivänään Amerikassa, New Yorkissa, hän oli katsonut ulos ikkunasta Waldorf Astoriasta, eikä voinut nähdä maata, koska se oli niin kaukana alhaalla. Se tuntui hyvin kummalliselta.


Hänen pyhyytensä ehdotti, että nykyelämän kiireen keskellä meidän tulisi löytää aikaa mielemme lepuuttamiselle. Hän itse oli yhä kiireisempi, mutta onnistui pysymään rentona ja rauhallisena. Meidän on löydettävä oma tahtimme. Hän antoi esimerkin hevosesta. Hevonen juoksee nopeammin kuin ihminen, mutta jos ihminen askeltaa vakaata tahtia, lopulta hevonen väsyy ja ihminen saa sen kiinni. Ellemme kykene pysymään tarkkaavaisina ja tietoisina, saatamme musertua. Jos joku vaikkapa putoaa jokeen ja hätääntyy, hän voi hukkua. Mutta jos hän pitää päänsä kylmänä ja pysyy rauhallisena, hän saattaa selvitä rantaan ja pysyä hengissä. Tarkkaavaisuus voi vähentää stressiä.

 

Sitten kysyttiin Chenrezig-harjoituksesta uusien dharmanharjoittajien kohdalla. Hänen pyhyytensä sanoi, että oli tärkeää saada initiaatio (tiib. wang), ennen kuin ryhtyy tekemään mitään vajrayana-harjoituksia. Olisi lisäksi hyvä saada joitain ohjeita ja opetuksia, joita harjoitukseen liittyy. Hän oli sitä mieltä, että ellei henkilöllä ole kumpaakaan, opetuksia eikä initiaatiota, Chenrezig-harjoituksen tekeminen ei ole kovin hyödyllistä.


Monet kysymyksistä koskivat elämää länsimaissa. Hänen pyhyydeltään kysyttiin neuvoa, miten suhtautua toisten ihmisten takertuvaan kiintymykseen ja itsekeskeisyyteen työpaikalla.

Hän vastasi kuvaamalla sitä, miten Buddha rauhoitti ympärillään olevien olentojen ristiriitaiset tunteet, koska Buddha on kokonaan vapautunut kielteisistä tunteista ja hänen tietoisuutensa on täydellinen. Sravakat pyrkivät siihen, ettei kukaan häiriintyisi heidän läsnäolostaan, joten heidän ympärillään kielteiset tunteet eivät vaikuta ihmisiin.


Me käytämme aikaa siihen, että ihmiset pitäisivät meitä viehättävinä; on aivan yhtä tärkeää tuoda esiin myönteiset henkiset ominaisuutemme, lempeä huolenpitomme muista, jotta läsnäolomme ei nostata muiden kielteisiä tunteita. Voimme myös näyttää esimerkkiä käytöksellämme ja se saattaa vaikuttaa työtovereihimme.

 

Nauru kaikui temppelihallin seinistä, kun kuultiin seuraava kysymys – miksi ihmiset näyttävät siltä miltä näyttävät?

 

Hänen pyhyytensä mukaan tiibetiläiset sanovat, että isokorvaisilla ihmisillä on isot korvat, koska heidän opettajansa veti heitä korvista nuorena. Kiinalaisilla Buddhan kuvilla on isot korvat, niiden tarkoitus on näyttää hyvin tyylikkäiltä. Mutta se, ovatko korvat isot vai pienet riippuu useista tekijöistä: rodusta, ympäristöstä ja myös karmasta, joka vaikuttaa kehon, puheen ja mielen kolmeen aspektiin.

Yleisesti sanottuna opetus on sellainen, että kehon ja puheen karma luo olosuhteet paremmannäköiselle keholle. Chenrezig hymyilee jatkuvasti, koska hän on tehnyt kehon ja puheen kautta niin paljon hyviä tekoja. Hänen pyhyytensä piti tauon. ”Sanotaan että en hymyile paljon, olen huolestunut miltä mahdankaan näyttää tulevaisuudessa!” hän vitsaili.


Sitten kysyttiin, mitä se tarkoitti, kun Buddha kutsui maan todistamaan valaistumistaan. Gyalwang Karmapa selitti, että Buddha sanoi maan olevan kaikkien olentojen perusta. Maa on myös kokonaan neutraali, niin kuin kaikkien äiti. Buddha saavutti valaistumisen, kosketti maata ja maa järisi kuudella tavalla.


Lopuksi käsiteltiin kysymystä, joka koski yhtä rukouksista, missä esitettiin toive syntyä mieheksi! Eikö se ollut ristiriidassa Taran toiveen kanssa saavuttaa valaistuminen naispuolisessa hahmossa?
 

Hänen pyhyytensä selvensi ensin, että kyseinen rukous heijasti sitä, mitä ihmiset toivoivat ja tuo toive syntyä miehenä oli jäänne ajoilta, jolloin naisilla oli hyvin alhainen asema ja vähän valtaa päättää asioistaan. Siksi he halusivat jälleensyntyä miehinä. Me voisimme rukoilla mitä halusimme, ja tässä tapauksessa on tärkeää erottaa toisistaan varsinainen buddhalainen ajattelu ja ihmisten toiveet. Hän ehdotti, että voisimme rukoilla kaikkien miesten syntyvän naisina (mikä sai aikaan paljon naurua), kunhan rukoukselle oli hyvä syy ja se perustui toiveelle olla muille hyödyksi.

 

Näin päättyi toinen päivä.


 

Kolmas päivä, luento 1    englanniksi          työryhmän käännös englanniksi

14.1.2009, teksti Karma Palmo. Yhteenveto englanninkielisestä käännöksestä.

 

Ulkomailta tulleille oppilaille annettujen opetusten viimeisenä päivänä Gyalwang Karmapa ilmoitti, että hän antaa turvautumisvalan, lungin [puheen transmission] alkuharjoitustekstiin, jonka hän oli edellisen vuonna laatinut ja hän antaisi myös bodhisattvavalat, mutta ennen sitä koko aamun istunto omistettaisiin kysymyksille ja vastauksille.

 

Ensimmäinen kysymys koski karmapa chenno -mantran lausumisen syvällistä merkitystä. Hänen pyhyytensä aloitti vastauksensa selittämällä, että ”karma” tarkoittaa toimintaa tai tekoa, ja ”pa” on teon tekijä.

Hän kertoi, miten 100,000 dakinia olivat kutoneet hiuksistaan hatun, pyhittäneet sen ja tarjonneet sen ensimmäiselle Karmapalle, Dusum Khyenpalle. Hän oli se, joka suoritti kaikki kolmen ajan ja kymmenen ilmansuunnan buddhien ja bodhisattvojen teot. Hänen pyhyytensä sanoi myös, ettei ole tarpeen, että vain tiettyä henklöä kutsutaan ”Karmapaksi”, vaan se voi olla kaikkien buddhatoimintaa suorittavien vajramestareiden yleinen nimi. Se voi olla kaikkien aitojen mestareiden arvonimi. Buddha oli ennustanut, että kun dharma hiipuu, hän tulee tekemään
buddhatoimintaansa vajramestareiden hahmossa.

Buddhien toiminta tuo esiin valkoisen tai myönteisen puolen ihmisistä, ja kaikkien olentojen buddhaluonnon. Joten lausuessamme ”karmapa chenno”, sen tarkoitus on tuoda esiin valkoinen tai valoisa puoli olemuksestamme.


Chenno merkitsee pyyntöä, ”ajattele minua”. Tämän pyynnön tarkoitus on myös ajatella laman myönteisiä ominaisuuksia yhä uudelleen ja uudelleen ja pyytää lamaa muistamaan meitä. Ei ole tarpeen lausua sitä ääneen, vaan sydämestä. Milarepa sanoi: ”Kun olen yksin, kutsun lamaani sydämestäni.”


Seurasi pari kysymystä, joihin Karmapa lupasi vastata myöhemmin, ja sitten kysyttiin, miten ei-buddhalaisia ihmisiä voi auttaa kuoleman lähestyessä. Hänen pyhyytensä vastasi, että riippumatta siitä kulkeeko buddhalaista polkua tai ei, jokaisella on mahdollisuus jälleensyntyä myönteiseen tilaan. Ei ole välttämätöntä harjoittaa buddhalaisuutta saadakseen myönteisen jälleensyntymän. Tärkeintä on se, millaisessa tilassa mieli on kuoleman hetkellä. Niiden, jotka ovat kuolevan henkilön läheisyydessä, on hyvin hyödyllistä luoda sellaiset olosuhteet, että kuolevalla on myönteinen mieli. Vaikka henkilö ei olisi tehnyt kovasti harjoituksia elämänsä aikana, jos hän on myönteisellä mielellä kuolemansa hetkellä, se on merkittävää ja suureksi avuksi.

 

Gyalwang Karmapa kertoi tarinan teurastajasta, joka tappoi paljon eläimiä elämänsä aikana, mutta lähellä kuolemaansa hän kuuli Buddhasta ja inspiroitui niin, että kuoli toinen käsi rukousasennossa. Hän jälleensyntyi porsaaksi, mutta sillä oli yhden sorkan tilalla ihmisen käsi. Se vietiin luostariin ja sen elämä säästyi. Hänen pyhyytensä painotti, että tarina oli totta ja hän oli nähnyt valokuvan pienestä porsaasta, jolla oli ihmisen käsi.

 

Pari muuta kysymystä jätettiin väliin, ja Karmapa antoi lungin alkuharjoituksiin. Hän sanoi, että oppilaat olivat tulleet monista kaukaisista paikoista, ja heidän pitäisi ottaa mukaansa jotain jonka avulla he voisivat jatkaa harjoitusta. Monet ihmiset suunnittelivat nyt ngöndro-harjoitusten aloittamista, joten hän suunnitteli opettavansa Vajrasatta-harjoituksen ja gurujoogan iltapäivän istunnolla. Edelliskerralla kun hän opetti ngöndroa, hän ei sallinut videonauhoitusta gurujoogaopetusten aikana, mutta nyt hän opettaisi niin, että se voitaisiin nauhoittaa.

 

Lopuksi hän antoi paikallaolijoille turvautumisvalat, kertoen ensin mikä turvautumisen tarkoitus oli. Turvautuminen merkitsee, että löydämme tukea ja turvan, niin kuin se turva, jonka äitimme tai vanhempamme, jotka rakastavat meitä kovasti, antavat. Turvautuessamme saamme rohkeutta ja uutta toivoa ja varmuutta. Nykyisin, kun maailma käy läpi monia kriisejä, ihmiset tuntevat, ettei heillä ole itsevarmuutta eikä turvaa eikä mitään mistä pitää kiinni. Löytämällä todellisen turvan uutta toivoa ja varmuutta voidaan kehittää.

 

Turvautuminen on samanlaista kuin pieni lapsi juoksisi äitinsä luo ja huutaisi automaattisesti ”äiti”, kun jotakin ei-toivottua tapahtuu. Samalla tavalla, kun me kohtaamme samsaran kärsimykset ja vaikeudet, sekä maailman suuret ongelmat ja tuntuu, ettei ole mitään turvaa tai suojaa, meidän on ulkoisen suojan lisäksi löydettävä sisäinen, henkinen turva, joka antaa meille sisäistä vahvuutta ja suojaa.

 

Buddha Shakyamuni siirtyi pois yli 2,500 vuotta sitten, emmekä tänä päivänä löydä häntä, mutta hänen opetustensa voima pysyy. Hänen säteilynsä ja kuvat hänestä ovat olemassa. Kun teemme harjoitusta ei riitä, että Buddhan opetukset ovat täällä; on tarpeen harjoittaa lähimmäisenrakkautta ja myötätuntoa. Niitä on käytettävä ja niihin luotettava ja on oltava aitojen mestareiden opissa. Jos teemme niin, se on yhtä kuin tapaisimme Buddhan itsensä. Jos voimme tehdä sen, löydämme suojan ja varmuuden itsestämme.

 

Hänen pyhyytensä esitti vertauksen kolmesta turvautumisen kohteesta. Hän sanoi, että ihmisaivot olivat kehittyneet aika lailla, ja siihen on kolme syytä. Ensinnäkin menneitten sukupolvien kokemukset on välitetty meille, olemme oppineet heiltä. Toiseksi, emme ole pelkästään kopioineet mennyttä, vaan käyttäneet omaa älyämme ja löytäneet uusia tapoja tehdä asioita omalla viisaudellamme. Lopuksi, elämä tässä maailmassa on täynnä ylä- ja alamäkiä, kärsimyksiä ja myönteisiä kokemuksia. Turvaamme ystäviimme ja tuttaviimme ja jaamme hyvät ja huonot ajat yhdessä jotta saamme tukea ja kehitymme.

 

Samalla tavalla tarvitsemme menneisyyden Buddhien kokemukset, heidän tietonsa siitä, miten vapauttaa itsemme kärsimyksestä ja kivusta ja miten löytää pysyvä rauha ja onni. Se on ensimmäinen turvapaikka. Toinen on dharma, opetukset, jotka auttavat meitä työskentelemään itsemme kanssa ja löytämään onnen. Sitten ovat ystävät, joiden kanssa voimme tehdä työtä ja polkua kulkiessamme tuemme toisiamme, se on kolmas turvapaikka. Näiden kolmen turvapaikan myötä olemme dharman tiellä, henkisellä tiellä. Meidän tulisi tuntea, että Buddha on opettaja, Dharma on polku ja sangha on henkinen ystävä, jonka kanssa kuljemme yhdessä.

 

Hänen pyhyytensä neuvoi, että ne, jotka turvautuvat, tutkivat turvautumisvaloja tarkkaan, niin että he voivat huolellisesti seurata sitä, mitä on neuvottu tekemään ja välttää sitä, mikä on kielletty.

 

Hän päätti aamun istunnon sanomalla, että joka puolelta maailmaa tuodut kivet, jotka olivat olleet kivialttarilla bodhipuun alla kagyu monlamin aikana, olivat täynnä siunauksia. Hän jakaisi kivet osallistujille iltapäivän istunnon lopussa, niin että he voisivat ottaa kivet mukaansa joka puolelle maailmaa kantamaan kaikkia rukouksiamme ja levittämään rauhan siunausta.

 

 

Kolmas päivä, luento 2

 

Iltapäivän istunnolla Hänen pyhyytensä antoi bodhisattvavalat ja opetuksen bodhicittasta. Hän sanoi, että bodhisattvavalojen antamista varten on monia erilaisia liturgioita, mutta hänestä se, joka löytyy Bodhicaryavatarasta on helpoin ja paras. Hän selitti ensin, miten kehittää bodhimieli sydämessämme. Ensinnäkin on tärkeää ymmärtää seitsenosainen syy ja seuraus, ja että kaikki olennot ovat olleet ystävällisiä äitejämme. Meidän tulisi ymmärtää äitimme suuri ystävällisyys ja tuntea siitä kiitollisuutta, sekä ymmärtää, miten itse ja muut ovat tasa-arvoisia ja se, miten tärkeää on vaihtaa muut itsen paikalle. Meidän tulee kehittää voimakas myötätunto nostattaaksemme toiveen poistaa olentojen kärsimykset. Se tehdään kahdessa vaiheessa: ensin vapautetaan itse ja sitten muut. Aluksi on luotava voimakas pyrkimys tähän.

 

Hänen pyhyytensä sanoi, että koska ajattelemme ensisijaisesti kaikkien tuntevien olentojen kärsimystä, meidän on myös ajateltava heidän ympäristöään, tätä maailmaa, jossa he elävät. Sillä on kyky tuottaa kaikki tarpeellinen tunteville olennoille. Meidän on oltavat tietoisia ympäristöstä ja tietää ympäristötuhoista. Hän kuvasi, miten metsiä tuhotaan hyvin ikävillä tavoilla ilman minkäänlaista myötätuntoa ja ymmärrystä, ja miten väärinymmärryksen kautta olimme tietämättömiä siitä, mitä tulisi säilyttää ja mistä tulisi päästä eroon. Meidän tulee tietää mitä meidän tarvitsee tehdä muiden hyväksi.

 

Jos kehitämme toiveen auttaa muita, se on hyvä, mutta tarvitsemme enemmän. Toive täytyy toteuttaa tekemällä sitoumus, että työskentelemme tuntevien olentojen hyödyksi. Meidän tulisi oppia kuusi paramitaa ja toimia niiden mukaan. Sitä tarkoitetaan toiminnalla, joten meidän tulisi toimia niin oman tasomme mukaan ja oman mielemme vahvuuden mukaan.

 

On hyvä kehittää bodhicitta ja ottaa bodhisattvavalat, mutta ellemme tiedä, miten työskennellä omalla tasollamme, siitä ei ole paljon hyötyä. Jos meistä tuntuu, että joudumme tekemään enemmän kuin mihin pystymme, emme saa sitä tehdyksi, joten meidän tulee arvioida omat kykymme. Aiomme kutsua kaikki tuntevat olennot vieraiksemme, ja siksi on hyvin tärkeää, että emme luovu heille antamastamme lupauksesta. Meidän on työskenneltävä askel askelelta, muuten, jos luovutamme, se on yhtä kuin pettäisimme tuntevat olennot. Hänen pyhyytensä korosti, että meidän tulee harjoitella ja työskennellä vähä vähältä luovuttamatta.

 

Yleisesti sanottuna, jos todella kehitämme bodhimielen, on sanottu, että jos sillä olisi muoto, se olisi suurempi kuin avaruus, ja vaikka nukkuisimme emmekä tekisi mitään, niin siitä olisi aina vain suurta hyötyä. Karmapa sanoi, että tämä kuvaannollinen ilmaus bodhicittan tarkoituksesta ja hyödystä ei ole pelkkää sanahelinää, vaan sillä on hyvin syvällinen merkitys. Se merkitsee, että missä ikinä on avaruutta, siellä on tuntevia olentoja, ja missä on tuntevia olentoja, siellä on karmaa, kleshoja ja kärsimystä. Näin ollen on olennaisen tärkeää tuntea myötätuntoa ja ystävällisyyttä. Bodhimieli kattaa kaikki paikat, missä tuntevia olentoja on, ja tuntevia olentoja on kaikkialla, siis bodhimieli on kaikkialla.

 

Hänen pyhyytensä puhui Tiibetistä ennen vuotta 1959 ja sanoi, että useimmat ihmiset siellä eivät tienneet maailmasta, mutta he ymmärsivät, että missä ikinä on avaruutta, siellä on tuntevia olentoja, jotka tarvitsevat rakkautta, jotka täytyy vapauttaa kärsimyksestä, joita kohtaan tulee olla myötätuntoinen ja ystävällinen. Siksi, kun kehitämme tämän valaistumismielen, rakkaus kattaa koko avaruuden ja näin on ymmärrettävää sanoa, että kun kehitämme bodhimielen, ansio on laaja kuin avaruus. On oikein sanoa niin. Karmapa sanoi, että muuta sanottavaa ei ollut, elämämme on täynnä puhetta, joten ryhtykäämme nyt toimeen. Hän sanoi lausuvansa bodhisattvavalan ensin tiibetiksi kolme kertaa ”egonsa tähden” [sen hän sanoi englanniksi], koska hän ei osannut resitoida niin hyvin englanniksi, ja sitten kerran englanniksi, jotta sisältö tulee selväksi.

 

Annettuaan bodhisattvavalan Hänen pyhyytensä sanoi, että olimme hyvin onnekkaita, kun olimme ottaneet bodhisattvan asenteen, ja meidän tulisi iloita siitä kuin olisimme saaneet suuren aarteen. Jos sattuu pieniä ikävyyksiä, bodhisattvavalamme auttaisi meitä päästämään irti asioista ja tulemaan pikkuasioiden kanssa toimeen. Meidän tulisi siis arvostaa tätä, iloita ja tuntea, että lopultakin voimme tehdä jotain konkreettista.

 

Hänen pyhyytensä otti siten esiin lyhyen alkuharjoitustekstin, jonka hän oli kirjoittanut 5. Sharmapan ngöndro-tekstin pohjalla, ja ryhtyi opettamaan Vajrasattva-harjoitusta [tiib. dorje sempa]. Hän selitti, että Vajrasattva-harjoituksen tarkoitus oli puhdistaa kielteisiä tekoja ja esteitä. Jos luotamme neljään vastalääkkeeseen tai voimaan, harjoituksestamme tulee voimakasta ja tehokasta:

 

1.     Tuen voima

2.     Vastalääkkeeseen luottamisen voima

3.     Kielteisten tekojen katumisen voima

4.     Kielteisten tekojen toistamatta jättämistä koskevan päätöksen voima.

 

Ensimmäinen tukea koskeva voima viittaa Kolmeen Jalokiveen, joihin turvaudumme. Meidän tulisi turvautua lyhyesti, ennen kuin aloitamme Vajrasattva-harjoituksen.

 

Toinen, vastalääkkeeseen luottamisen voima on varsinainen Vajrasattvan visualisoiminen ja mantran lausunta. Harjoitus kuvataan tekstissä. Meidän tulisi tuntea Vajrasattvan läsnäolo päämme yläpuolella myötätunnon ja tyhjyyden yhdentymänä. Hänen pyhyytensä painotti, että on tärkeää tuntea Vajrasattvan todella olevan siellä. Meidän tulisi tuntea, että kovasti sitä pyytäessämme kielteiset tekomme puhdistuvat, ja sen jälkeen nektari virtaa Vajrasattvan isonvarpaan kautta ja menee sisään kehoomme Brahman aukon kautta [päälaella] ja täyttää koko kehomme.

 

Meidän tulisi tuntea, että kaikki esteemme on kokonaan puhdistettu ja että kehomme on kirkas kuin lasipullo. Erityisesti, jos olemme tehneet jotain erityisen vakavaa tai rikkoneet valamme ja samayamme, meidän tulisi ajatella niitä, tuntea että ne puhdistuvat ja että harjoituksella todella on vaikutusta.

 

Kolmas voima on se, että katuu kovasti tekemiään huonoja tekoja. Hänen pyhyytensä korosti sitä, miten tärkeä tämä osa harjoituksesta on ja vertasi sitä vakavaan sairauteen ja leikkaukseen tai hoitoon, jolla sairaus parannetaan. Samalla tavalla kielteiset teot on poistettava.

 

Lupaus olla toistamatta kielteistä tekoa uudelleen on neljäs voima. Ellei sitä luvata, vaikka kuinka puhdistaisi, puhdistusprosessi ei ole täydellinen. Tämä neljäs voima on keino poistaa kielteiset teot kokonaan. Karmapa sanoi, että on hyvin vaikea luvata, ettei tee pahaa tekoa uudelleen. Jotta voisimme todella päättää niin, meidän täytyy ymmärtää teon kielteisyys, tuntea vastenmielisyyttä sitä kohtaan ja sitten tehdä luja päätös olla toistamatta sitä. Se on todellisen puhdistamisen perusta.

 

Vajrasattva-harjoitusta käytetään kaikkien kielteisten tekojen puhdistamiseen, mutta se on erityisen tärkeä ja olennainen, kun puhdistetaan rikkoutuneita valoja ja samayaa. Samaya on oivalluksemme perusta ja on äärimmäisen tärkeää pitää samaya-valat ja sitoumukset. Rikkomuksia ei pidä unohtaa, vaan ne pitää puhdistaa välittömästi. Vinayaan liittyen, jos pidämme vinaya-valat, emme ehkä saavuta korkeaa oivalluksen tasoa tässä elämässä, mutta seuraavassa elämässä saavutamme sen. Se näkyy Shariputran elämäkerrasta. Hän kuuli yhden sanan dharmaa ja saavutti Sisäisen näkemisen polun saman tien. Samoin vajrayanassa, jos pidämme samayamme, vaikka emme tekisi paljon harjoituksia tai meditoisi, saavutamme Sisäisen näkemisen polun kahdeksassa tai kuudessatoista elämässä.

 

Hänen pyhyytensä painotti, että pääasia Vajrasattva-harjoituksessa ei ollut värien ja käsieleiden (mudrien) visualisoiminen, vaan katuva asenne ja päättäväisyys siitä, ettei tee huonoa tekoa enää uudelleen. Vajrayana-harjoituksessa on tärkeää, että visualisaatio on selkeä, mutta ellei Vajrasattva-harjoituksessa ole neljää voimaa, se ei ole todellinen puhdistusharjoitus. Hän selitti, että pitkä mantra oli päämantra, jonka lausuntamäärä lasketaan, kun taas lyhyttä mantraa resitoidaan voin muutama kerta istunnon lopuksi. Hän sanoi myös, että täyskumarrukset näyttivät olevan hyvin vaikeita joillekin ulkomaalaisille, joten jos niistä todella muodostuu ongelma, ainakin tuhat kumarrusta tulisi tehdä. Hän lisäsi kuitenkin, että jos mahdollista, satatuhatta täyskumarrusta tulisi tehdä ja tyytyä tuhanteen vain, jos todella oli fyysisiä vaikeuksia.

 

Tässä kohdin Hänen pyhyytensä sanoi, että ihmiset olivat pyytäneet opetuksia gurujoogasta, mutta aika oli lopussa. ”OM STOP SVAHA”, hän sanoi leikillisesti. Pitkien suostuttelevien huutojen ja huokausten saattelemana hän alkoi jälleen opettaa.

 

Hän sanoi, että oli olemassa erityinen gurujooga, joka oli osa Naropan kuutta joogaa, ja tavallinen gurujooga, joka oli alkuharjoitusten neljäs osa. Vajrayana on oikopolku, nopea tie, ja sen pääolemus on harras omistautuminen. Joskus on sanottu, että on tehokkaampaa visualisoida Lama sellaisena kuin hän on nyt, elävänä, muuntamatta häntä Buddhan hahmoon, mutta näissä alkuharjoituksissa lama visualisoidaan Dorje Changin muodossa. Kun visualisoimme hänet niin, emme näe häntä tavallisena olentona. Vajrayanassa muutamme tavallisen tapamme nähdä asiat, joten visualisoimme myös itsemme jidamina. Karma kamtsangin perinteessä Vajravarahi on pääjidam. Oikea tapa visualisoida on pitää yllä näkemystä tyhjyyden ja ilmiöiden ykseydestä – siinä ovat viisaus ja taitavat keinot yhdessä. Jos ne erotetaan toisistaan, hyviä tuloksia ei tule. Sitten, samalla kun visualisoimme laman päämme päällä Dorje Changina, lausumme seitsenosaisen rukouksen lahjana lamalle.

 

Kun harjoitamme vajrayanaa ja visualisoimme jidamin, viisauden ja taitavien keinojen tulee täyttää harjoitus läpikotaisin. Meidän pitäisi nähdä kaikki tyhjyytenä, ja vaikka emme täysin ymmärtäisi mitä se tarkoittaa, meidän tulisi ajatella sitä niin paljon kuin mahdollista. Tämän näkemyksen, oikean ymmärryksen takia tajunta muuttuu jumaluudeksi. Yksi tajunta toimii yhtä aikaa kahdella tavalla ja täyttää taitavien tekojen ja viisauden kautta tehtävät teot.

 

Jumaluudella on tuloksen kaltaiset ominaisuudet – valaistuneen olennon ominaisuudet. Nuo ominaisuudet ilmenevät jumaluutena. Se on vajrayanan hyvin erityinen piirre. Se on sen erikoisuus, käytämme tulosta alussa. Sutrayanassa puhumme viisauden ja myötätunnon erottamattomuudesta, mutta sitä, että syy on seuraus, ei selitetä.

 

Hänen pyhyytensä korosti, että bodhimielen täytyy myös olla läsnä. Muutumme jidamiksi, jolla on mielen selkeys ja jumalallinen itsetunto. Visualisoimme laman päämme päällä; ehkä itsetunto heikkenee siitä hiukan, mutta ainakin selkeyden tunteen täytyy olla hyvin vahva. Tässä vaiheessa lahjoitamme Seitsenosaisen rukouksen lamalle. Meidän tulisi nähdä lama neljän kayan ruumiillistumana, mutta ellemme tiedä miten näkisimme sen kunnolla, voimme ajatella mitä tahansa hyviä ominaisuuksia, joita lamalla on ja keskittyä niihin ja sitten rukoilla sydämestämme. Laman kolmesta kohdasta valo kulkeutuu meidän kolmeen kohtaamme [otsa, kurkku ja sydän].

 

Karmapa lopetti puheensa äkisti ja sanoi, että kivien jakamiseen ei kohta olisi aikaa ja sitten hän joutuisi heittämään kaikkia kivillä! Hän kertoi, että kivet olivat tulleet 101 maasta, ja se teki hänet hyvin iloiseksi.

 

Hän sanoi, ettei se, mitä hän sanoi, ei ollut itse asiassa niin tärkeää, vaan pääasia oli tavata kaikki ja olla yhdessä. Hän ilmaisi ilonsa siitä, että voi nähdä jokaisen omin silmin. Hän itse oli nauttinut yhteisistä opetustilaisuuksista näinä kolmena päivänä ja hän tunsi solmineensa yhteyden kaikkiin osallistujiin, erityisesti lukemalla kysymyksiä ja vastaamalla niihin. Hän kiitti kaikkia kysymyksistä ja sanoi, että vaikka hänellä ei ollut aikaa vastata joka kysymykseen, hän oli lukenut ne kaikki. Hän ilmaisi toiveensa nähdä osallistujat yhä uudelleen, ja että ehkäpä kaikki palaisivat seuraavaan kagyu monlamiin.

 

Gyalwang Karmapa kehotti yleisöä rukoilemaan ja omistamaan kertyneet henkiset ansiot muille. Hän sanoi, että kun kagyu monlamin aikana rukoiltiin, hän toivoi, että ne eivät olisi vain sanoja, vaan että nuo sanat muuttuisivat kultakirjaimiksi, jotka säteilevät sydämistämme ja leviävät kautta koko maailman siunauksellisina ja hyödyllisinä.

 

Mitä kiviin tulee, Hänen pyhyytensä sanoi jakavansa niitä jokaiselle osanottajalle, ja minne he vievätkin niitä, muihin maihin, nekin levittävät rakkauden ja ystävällisyyden sanomaa kaikkiin maailman kolkkiin.

 

Hän sanoi tuntevansa läsnäolomme sydämessään. Hän toivoi, että meistä tulee kuin suuri valo, joka loistaa pimeydessä, niin että hän voi nähdä meidät missä sitten olemmekin, kuten tähdet taivaalla, ja että noiden tähtien loiste poistaa maailman pimeyden, kärsimyksen ja surun.

 

 

 

Lama Jinpa Gyamtso Espanjan Samye Dzong -keskuksesta piti spontaanin kiitospuheen. Tiivistelmä puheesta:

 

"Kiitos että olet olemassa; kiitos läsnäolostasi tässä maailmassa, että olet ihminen ja myös rajaton; niin lähellä ja avulias ja suorapuheinen. Me tarvitsemme sinua edelleen, emme tahdo että lähdet (taputuksia). Sinun kanssasi oleminen on kuin maailman keskipisteessä. Nyt olemme tavanneet sinut, eikä ole muuta määränpäätä kuin katsella sinua. Mutta onneksi Biharin siunaukset ajavat meitä eteenpäin. Sinun kanssasi vietetty aika tekee elämistämme elämisen arvoista. Pidä huoli itsestäsi, jotta voit pitää huolta meistä. Pidä meistä huolta, kunnes valaistumme ja meistä tulee yhtä sinun kanssasi." (Lähde Kagyu Monlam Blog)

 

Linkkejä:

Tapahtuman historiaa

21. Mönlam 2003 - 2004

22. Mönlam joulukuussa 2004

23. Mönlam tammikuussa 2006

24. Mönlam tammikuussa 2007

25. Mönlam joulukuussa 2007 ja Mönlam logo

26. Monlam tammikuussa 2009

 

Karmapan ohjeita mönlameita varten 2004

Kagyu Monlam Blog (englanniksi)

DVDt:

  • Jewel Ornament of Liberation - englanninkielinen DVD Samye Lingin online-shopista

  • 23. Mönlam-tapahtuma - englanninkielinen DVD Samye Lingin online-shopista

  • Prayers and Meditation of Avalokiteshvara, Karmapan opetuksia 23. Mönlam-tapahtumassa, Namse Bangdzo bookstore

 

kotisivulle