Osa 2

30.9.2000 iltapäivä

 

Kysymys: Rinpoche, ymmärrän että mietiskelemällä tyhjyyttä neljän eri koulukunnan menetelmillä päädytään tyhjyyden suoraan oivaltamiseen, mutta mikä on tämän menetelmän suhde siihen, että katsotaan mielen kirkasta luontoa. Onko se vaihtoehtoinen menetelmä edellisille, vai aivan oma tapansa oivaltaa tyhjyys, niin että ne sulkevat pois toisensa?

 

Rinpoche: Kysymys koskee kahta menetelmää: ensinnäkin tyhjyyden asteittaista opiskelemista neljän filosofisen periaatteen kautta ja toiseksi menetelmää, jossa katsotaan suoraan mielen kirkasta luontoa; sulkevatko nämä pois toinen toisensa, onko niistä toisilleen hyötyä vai mikä niiden suhde on, jos sellaista on?

 

Ensinnäkin kun tutkitaan ensimmäistä menetelmää, sitä missä tyhjyys ymmärretään vähitellen opiskelemalla ensin aste asteelta sen ja todellisuuden karkeimpia selityksiä, niin selitysten tullessa hienovaraisemmiksi ne on helpompi ymmärtää sen tähden, että on aiemmin opiskeltu karkeampia selityksiä.

 

Jos katsoo suoraan mielen kirkasta luontoa ja lepää siinä vapaana kaksinaisuudesta, vapaana siitä että olisi mitään havaittavaa tai ketään havaitsijaa, niin se on Vain mieli -koulukunnan tapa mietiskellä. Levätään tietoisuudessa, joka on todellisuuden perusta ja ilman kaksinaisuutta kohteen olemisesta erilainen kuin havaitsija. Näin mietiskeleminen on samanlaista kuin unen aikana saatu oivallus siitä, että uneksii.

 

Jos katsoo mielen luontoa ja tutkii sitä huomaten, että se ei ole yksi asia eikä monta asiaa, ja että sen tähden sen luonto on ikiaikainen tyhjyys niin kuin tyhjä avaruus, niin se on mielen luonnon mietiskelemistä svatantrika madhyamika eli autonomia-koulukunnan mukaisesti. Kun mietiskelee näin, tulee kokemuksia laajan tyhjän avaruuden keskellä olemisesta, on kuin keho olisi kadonnut, kehoa ei ole, sellaisia kokemuksia voi syntyä kun mietiskelee tällä tavalla.

 

Jos katsoo viisautensa silmin mielen luontoa suoraan ja näkee, ettei se ole jotakin eikä myöskään ei-mitään, ei pysyvä eikä pysymätön, ei tyhjä eikä ei-tyhjä, ja on vakuuttunut siitä, että se on kaiken käsitteellisen rakentelun tuolla puolen, jos näkee mielen tällaisena, niin sitten oma prajna (viisaus), joka katsoo mieltä näin, on myös vapaa havaitsemasta mielen olemassa olemista millään näistä eri tavoista. Sitten sekä se, mitä mietiskelemme että se, mikä mietiskelee, ovat vapaat käsitteellisestä rakentelusta. Ne ovat niin kuin vesi veteen kaadettuna ja se on se tapa mietiskellä mielen luontoa, joka on sopusoinnussa Keskitien johdonmukaisuus-koulukunnan eli prasangika madhyamikan kanssa.

 

Niin kuin suojelija Nagarjuna sanoo Keskitien perustavassa viisaudessa: Älä kutsu sitä tyhjäksi, älä kutsu sitä ei tyhjäksi, älä kutsu sitä kummaksikin äläkä ei-kummaksikaan. Käytä näitä vain sovinnaisina ilmaisuina. Näiden säkeiden merkitys on siinä, että me emme voi kuvata mielen luontoa sanomalla, että se on tyhjä tai ei-tyhjä, kumpikin tai ei kumpikaan, koska se ylittää kaiken käsitteellisen rakentelun, mutta kuitenkin siitä puhuessamme, kun selitämme sitä, on täysin sopivaa käyttää näitä termejä, kunhan ymmärrämme, että ne ovat vain sovinnaisia ilmaisuja.

 

Nagarjuna jatkaa: "Niitä, jotka eivät pidä kiinni olemassaolosta eivätkä olemattomuudesta eivätkä mistään niiden yhdistelmästä ei voi millään kumota, vaikka kuinka yrittäisi." Nagarjuna kirjoitti niin, koska hän omisti monia kirjoituksia muiden näkemysten kumoamiseen. Kun häneltä kysytään, eikö hän aio kumota omaa näkemystään hän selittää, ettei sitä voi kumota, koska hänellä ei ole näkemystä. Hän ei väitä yhtäkään näistä asioista.

 

Meidän tulisi lisäksi ymmärtää se, että Nagarjuna ei kieltänyt kaikkien muiden näkemyksiä peitotakseen heidät vaan pikemminkin auttaakseen. Sillä niin kauan kuin me edelleen pidämme kiinni jostakin väitteestä, emme ole saavuttaneet todellisuuden todellisen luonnon absoluuttista ymmärtämistä. Näin Keskitien johdonmukaisuus-koulukunta ymmärtää tämän.

 

Jos tutkimme oivaltaneiden siddhojen lauluja tai suurten mestareiden säkeitä, niin missä ikinä näemmekin ilmoitettavan, että he ovat väittämien tuolla puolen, sen toisella puolen että heillä olisi jokin näkemys, niin meidän tulisi ymmärtää, että heidän tapansa ilmaista asioita on sillä hetkellä sopusoinnussa Keskitien johdonmukaisuus-koulukunnan kanssa.

 

Jos katsomme, ilman että tukeutuisimme päättelyyn tai johdonmukaiseen erittelyyn, vain katsomme suoraan mielen luontoa ja lepäämme siinä rentoutuneena, kirkkaassa valossa, joka on mielen olemus, niin mietiskelemme sopusoinnussa shentongin, Tyhjä toisesta -koulukunnan kanssa. Kun selitetään, että oma luontomme on kirkas valo, sillä ei tarkoiteta mitään sellaista valoa joka olisi osista koottu kokonaisuus, joka on olemassa syiden ja olosuhteiden tultua yhteen. Se ei ole sellainen, koska se on vain mielen luonto sellaisena kuin se on. Se ei ole mitään jonkun luomaa. Kun teemme näin tavalla, joka on vapaa mistään missä levätä ja kenestäkään joka lepäisi jossain, vapaa senkaltaisesta kaksinaisuudesta, niin silloin meditoidaan shentongin mukaisesti.

 

Buddhaluontoa käsittelevä teos, Uttaratantrashastra, muodostuu seitsemästä vajrakohdasta. Niistä neljäs käsittelee buddhaluonnon peruselementtiä, valaistunutta ainesta. Siinä selitetään kolme syytä, miksi valaistunut aines on kaikkien tuntevien olentojen perusluonto. Sitten seuraa sen olemassaolon kymmenen aspektia ja yhdeksän esimerkkiä siitä, miten se on satunnaisten tahrojen peittämä.

 

Jos voimme vakuuttua buddhaluonnosta opiskelemalla näitä, varmistumalla siitä mitä ne merkitsevät, niin näiden jälkeen tekstissä seuraa säe joka opettaa, miten buddhaluontoa mietiskellään. Tässä säkeessä sanotaan: "Pienintäkään asiaa ei tarvitse poistaa, kerrassaan mitään ei tarvitse lisätä, katsomalla totuutta todella, totuus nähdään ja näkemisessä on täydellinen vapautuminen." Buddhaluonnosta ei tarvitse poistaa mitään, koska siinä ei ole virheitä eikä siihen myöskään tarvitse lisätä mitään, se on täydellinen sellaisenaan, ja kun aito ymmärrys katsoo tätä buddhaluontoa, joka on aito, se on kuin kirkas valo katsoisi itseään, kirkas valo katsoo kirkasta valoa ilman mitään erotusta ja me vain lepäämme siinä.

 

Kerrassaan mitään ei tarvitse poistaa koska mielen olennaisessa luonnossa, buddhaluonnossa ei ole mitään epätäydellistä, ei yhtään tahroja. Ei ole siis mitään mistä pitäisi päästä eroon. Ja koska se on olemassa mielen luontona täynnä hyviä ominaisuuksia, siihen ei tarvitse lisätä mitään, se on täydellinen juuri sellaisena kuin se on.

 

Yleinen mahayana-selitys on, että me aloitamme harjoittamalla ensin Kertymän polkua ja sitten Yhteen liittämisen polkua. Noilla kahdella polulla ollessamme emme vielä ole luopuneet esteistämme, siirtäneet pois sitä mikä estää meitä näkemästä mielen luontoa juuri sellaisena kuin se on. Teemme sen sitten kun saavutamme Näkemisen polun ja meistä tulee jaloja bodhisattvoja. Kun olemme siirtäneet esteet, näemme suoraan sen, mitä emme ole koskaan aikaisemmin nähneet ja käymme läpi Harjoittamisen polun harjoittamalla sitä, tai totuttautumalla siihen mitä näemme Näkemisen polulla. Se kattaa bhumit tai tasot toisesta kymmenenteen.

 

Kymmenennen bodhisattvatason lopussa levätään ns. vajrankaltaisessa samadhissa. Samadhi hävittää kokonaan kaikki viimeisetkin jäljet dualismista yhdessä hienojen jälkien kanssa, joita kaksinainen havaitseminen mieleen jättää. Siinä vaiheessa valaistutaan. Kun säkeessä sanotaan: "Näkemisen kautta näkemisessä on täydellinen vapautuminen", tämä täydellinen vapautuminen viittaa viime kädessä Buddhaksi vapautumiseen, joskin se viittaa myös kaikkiin vapautumisen tasoihin jotka käydään läpi siitä asti kun muututaan bodhisattvaksi ja edetään kymmenen tason kautta valaistumiseen.

 

Mahamudra-perinteen mukainen tapa mietiskellä selitetään Karmapa Rangjung Dorjen mahamudra-rukouksessa, erityisesti hänen pyrkimyksessään saavuttaa lhatong (sanskritiksi vipassyana) eli korkein sisäinen näkemys. Näin hän sanoo: "Katsomalla yhä uudelleen mieltä, jota ei voi katsoa, näkymätön todellisuus nähdään elävästi juuri niin kuin se on. Katkaisemalla kaikki epäilyt siitä onko sitä vai ei, tunnistakaamme erehdyksettä omat kasvomme."

 

Miksi emme voi katsoa mieltä? –Koska mieli ei ilmene yhdellekään viidestä aistitajunnasta. Se ei ole näky, ääni, haju, maku eikä mitään kosketettavaa. Sitä ei voi siis millään tavalla katsoa. Mielen luonto on nimien ja sovinnaisten ilmaisujen tuolla puolen ja siksi johdonmukaisuuden tuolla puolen. Se on loogisten merkkien, järjen ja päättelyn ulottumattomissa, eikä sitä voi siis oivaltaa suoraan loogisen päättelyn avulla. Kun ymmärrämme pätevät loogiset johtopäätökset mielen luonnosta, niin ymmärrämme sen suunnilleen, abstraktilla tavalla, mutta emme suoraan. Siksi mieli ei ainoastaan ylitä suoraa pätevää havaintoa, josta esimerkkinä on olla olematta kohteena yhdellekään viidestä aistitajunnasta, se ylittää myös loogisen päättelyn kohteena olemisen.

 

Sen tähden mieltä katsoessamme emme näe mitään, ei ole mitään katsottavaa; itse asiassa mielen katsomisen prosessiin ei kuulu ketään joka katsoisi eikä mitään katsottavaa. Sen tähden mielen luontoa mietiskellessämme ei ole ketään mietiskelijää eikä mitään mietiskeltävää, ja kun näemme mielen luonnon oivalluksena, ei ole ketään joka näkisi mitään eikä mitään nähtävää.

 

Toisella rivillä ilmoitetaan: "Näkymätön todellisuus nähdään elävästi, juuri sellaisena kuin se on." Vaikka ei siis ole mitään nähtävää eikä ketään joka näkisi mitään, kuvataan tämä elävästi näkeminen, korkein sisäinen näkemys. Korkein sisäinen näkemys on oivalluksen kokemukselle annettu nimi, kun itse asiassa ei ole mitään nähtävää eikä ketään joka jotain näkisi. Se on todellisuuden ei-dualistisen luonnon kokemus. Se on puhtaan, elävän ja suoran sisäisen ymmärryksen ilmaisu, ja kun meillä on tämä kokemus, niin epäilyillä ei enää ole sijaa; siis sellaisilla arveluilla kuin "se on tällainen" tai "se ei ole tuollainen". Kaikki sen tyyppinen epävarmuus on hävinnyt. Pyrimme siihen että niin kävisi, että tunnistaisimme omat kasvomme virheettä. Meidän on itse nähtävä se.

 

Kagyu-perinteeseen kokonaisuudessaan kuuluu useita mahamudra-perinteitä. Niistä ensimmäistä kutsutaan sutra-mahamudraksi ja se on mahamudra mielen luonnosta, jonka oivalletaan ylittävän kaikki käsitteelliset rakenteet, koska se on käsitteiden tuolla puolen siinä luonnossa, mikä se on. Ja tämän Dagpo Rinpoche selitti olevan se perinne, joka on sopusoinnussa buddhaluontoa käsittelevän teoksen, Mahayana Uttaratantrashastran selityksen kanssa. Hän sanoi tarkkaan ottaen näin: "Meidän mahamudramme kagyu-perinteessä tulee buddhaluontoa käsittelevästä teoksesta ja sen selitys valaistuneesta olemuksesta, mielen kirkkaan valon luonnosta, liittyy tiettyyn keskusteluun mantra-mahamudra perinteen mietiskelyohjeiden tyylistä, ja se on sutra-mahamudra."

Mantra-mahamudra on menetelmä, jolla mietiskellään todellisuuden luontoa, joka on autuutta ja tyhjyyttä. Sitä harjoitetaan luottaen initiaatioihin ja harjoittamalla sitä mitä kutsutaan Taitavien keinojen poluksi. Siihen liittyy erityisesti kolmannen initiaation harjoitus ja tuota harjoitusta käytetään mielen luonnossa, autuudessa ja tyhjyydessä lepäämiseen.

 

Kolmas perinne on olemus-mahamudra ja Tiedon aarteessa se kuvataan olemus-mahamudran siunauksen vajran vastaanottamisena. Tämä on prosessi, missä lama, jolla on oivallus, osoittaa mielen luonnon onnekkaalle oppilaalle tai oppilaille yhtäkkiä, niin että mielen luonto esitellään heille juuri sellaisena kuin se on. Se on tapa, jolla oivaltanut lama antaa osoittavat ohjeet hyväonniselle oppilaalle joka on varma, jolla on suuri usko kaikki epäilykset ylittäneeseen lamaan.

 

Näin voimme nähdä, että jos tutkii mielen luontoa erilaisten filosofisten oppien näkemysten mukaan, niin myös se johtaa kokemukseen.

 

Kysymys: Onko dharmakayan ja haamujen välillä mitään yhteyttä?

 

Rinpoche: Itse asiassa haamujen absoluuttinen luonto on dharmakaya. Koska ajatusten – kaikenlaisten ajatusten – absoluuttinen luonto on dharmakaya, niin haamujenkin absoluuttinen luonto on dharmakaya. Selitetään, että samsaran absoluuttinen luonto on nirvana. Siksi on aivan niin kuin silloin kun uneksimme demoneista tai hengistä. Demonit ja henget ovat ilmenemisen tapa, ei aidon todellisuuden ilmaus. Aidossa todellisuudessa ei ole mitään sellaista kuin esteitä asettavat henget tai ylimalkaan mitään pahantahtoista, kunhan oivallamme niiden todellisen luonnon. Ilmentymisen puitteissa on tärkeää ymmärtää se, koska emme voi täysin sulkea pois demonien ilmestyksiä, niiden ilmestymistä on mahdoton estää.

 

Vaikka haamuja ei todella ole, ne ilmestyvät joogin mielen sekavina heijastuksina ja siksi Milarepa laulaa: "Mikä ilmenee haamuna, havaitaan haamuna ja ymmärretään haamuksi, milloin tahansa ne ilmenevätkin ne ilmestyvät joogista ja kun ne sulautuvat joogiin ne sulautuvat." On tärkeää että muistamme tämän.

 

Milarepan emanaatio nimeltä Gyalwa Götsampa lauloi laulun nimeltä Kahdeksanlainen ei-dualismi: "Jidam- jumaluuksien ihmeelliset näyt ja estävien demonien raivoisat ilmestykset, puhtaassa äärettömyydessä sellaisia eroja ei ole, miten iloista, äkillinen voitto!" Tämä on opetus todellisuuden luonnosta. Jumalat ja demonit ovat tasa-arvoisia.

 

Ydam-jumaluuksien ihmeelliset näyt ja

estävien demonien raivoisat ilmestykset,

puhtaassa äärettömyydessä sellaisia eroja ei ole,

miten iloista, äkillinen voitto!

 

Jos huomaamme että olemme kovin kiintyneitä jumaluuksiin tai vihaamme demoneja meidän tulisi laulaa näitä säkeitä usein.

 

Kysymys: Jos jumalat ja demonit ovat vain omia projektioitamme uskovatko ne omaan olemassaoloonsa niin

kuin me ja jos ne ovat vain meidän projektioitamme miksi uhraamme niille?

 

Rinpoche: Demonit takertuvat egoon, ne uskovat omaan olemassaoloonsa ja mitä jumaluuksiin tulee, meidän on määriteltävä mistä jumaluudesta on kyse. On tiedettävä minkä tyyppisestä jumaluudesta puhutaan, jotta nähtäisiin onko se takertunut egoon vai ei. Demonit ovat takertuneet egoon, ne uskovat omaan olemassaoloonsa, sillä ne ovat hämmentyneitä olentoja. Ne siis varmasti takertuvat. Ihmiset ajattelevat, että nämä demonit ovat todellisia ja se on todistus ihmisten omasta hämmennyksestä. Demonien todellinen luonto ei ylitä dharmataa, puhdasta todellisuutta.

 

Milarepa laulaa toisen laulun nimeltä Ehdottoman merkityksen viisi täydellisyyttä:

 

Nämä demonit, jotka saavat kaikki nämä esteet aikaan

ovat vain omia ajatuksiani.

En siis yritä päästä niistä eroon rituaalein

minun ei tarvitse tuottaa niin paljon meteliä.

Tämä joogi on täydellisen autuas,

ajatukseni vapautuvat dharmakayassa.

 

Jos pidätte demoneja todellisina, teidän on pidettävä yllä suurta rituaalista hälyä päästäksenne niistä eroon. Mutta ellette pidä niitä todellisina – jos tiedätte, että ne ovat uni-ilmiöiden kaltaisia – teidän ei tarvitse sitä tehdä. Jos tiedätte, että niiden luonto on käsitteiden tuolla puolen, ei ole mitään tarvetta koettaa pysäyttää niitä tai saada niitä ilmestymään.

 

Kysymyksen toinen osa kuului: Jos ne ovat vain sekavia ilmestyksiä, miksi uhraamme niille? Koska ne ovat nälkäisiä! Niiden on mukava saada jotain syötävää. Chod-harjoitusperinteessä ymmärrämme, että nämä demonit ovat ahnaita, hyvin nälkäisiä, joten tarjoamme niille miellyttävän aterian omasta lihastamme ja verestämme. Aivan niin kuin jos me uneksimme olevamme hyvin nälkäisiä ja saamme hyvän aterian unessa, niin se tekee meidät iloiseksi, samalla tavoin. Joskus saatamme uneksia olevamme nälissämme ja että löydämme jotain ruokaa, mutta emme voi syödä sitä ja se on nälkäisten henkien kokemus. Niin hämmentyneitä sekaannuksen vallassa ollaan. Edessäsi on miellyttävää ruokaa ja haluat syödä mutta et voi. Sellaista on unissa.

 

Bardossa [kuoleman jälkeen] koetaan myös sekavia ilmestyksiä. Siinä mielessä unet, bardo ja hereillä ollessa eletty elämä ovat kaikki sekavia ilmestyksiä. Mikään sekava ilmestys ei ole totta, se on ilmentymä ja tyhjyys ja ajatukset, jotka ajattelevat näitä sekavia ilmestyksiä, ovat luonnoltaan selkeyttä ja tyhjyyttä.


Ellei sekavia ilmestyksiä ole eikä hämmentynyttä mieltä, millaista sitten on todella? Se on dharmadhatun laajuus, joka on puhtaan vision laajuus ja se on avoimuuden ja avaruuden puhtaan palatsin sisällä. Puhtaat värit ja kaikki säteilee. Siksi on esitetty, että viiden buddhaperheen mittaamattomat palatsit loistavat kirkkaan valon ja puhtaan vision laajuudessa. Mitä alemmissa maailmoissa oleviin olentoihin tulee, nälkäiset henget, helvettiolennot ja eläimet, niiden havaitsemat epäpuhtaat ilmentymät ovat ainoastaan tulos niiden dharmadhatun oivaltamisen puuttumisesta. Ne siis havaitsevat dharmadhatun olevan jotain epäpuhdasta. Niin se on.

 

Kysyitte hyviä kysymyksiä ja sen tuloksena saitte ohjeet, miten katsoa mielen luontoa eri filosofisten oppisuuntien yhteydessä.

 

Keskitien perinne on etsiä aidon todellisuuden luonnetta. Analysoi siis ensin ja lepää sitten autonomia-koulukunnan mukaisesti kaiken kieltämisessä. Se on niin kuin avaruus. (Lyhyt meditaatio)

 

Johdonmukaisuuden koulukunnan mukaan mietiskelyn kohde, dharmadhatu, ja mietiskelevä mieli ovat erottamattomat, niin kuin vesi kaadettaisiin veteen. (Meditaatio)

 

Tyhjä toisesta -koulukunnan eli shentongin mukaan levätään suuressa käsitteistä vapaassa kirkkaassa valossa. Siitä olennaisesta asiasta, että tulee olla vailla käsitteellistä rakentelua, kaikki koulukunnat ovat yhtä mieltä.

 

Katsomalla yhä uudelleen mieltä, jota ei voi katsoa, näkymätön todellisuus nähdään elävästi juuri sellaisena kuin se on. Katkaisemalla kaikki epäilyt siitä onko se vai ei, tunnistakaamme virheettä omat kasvomme.

Leikkaamalla kaiken läpi aina mielen perustamattomuuteen ja juurettomuuteen asti, kohdetta katsoessa kohteita ei ole, ne nähdään mielenä. Mieltä katsoessa mieltä ei ole, se on tyhjä aineksesta. Kumpaakin katsoessa kaksinaisuuteen takertuminen vapautuu itsestään. Tunnistakaamme mielen kirkkaan valon todellinen luonto.

 

Kymmenen ilmansuunnan Buddhien ja bodhisattvojen suuren myötätunnon voimalla ja kaiken olemassa olevan tahrattoman hyveen voimalla täyttykööt omani ja kaikkien tuntevien olentojen täydellisen puhtaat toivomusrukoukset.

 

1.10.2000, aamupäivä

 

Rinpoche toivottaa teille tänä aamuna tashi deleg ja sen myötä hän toivoo, että meidän kaikkien ääretön bodhimieli, joka katkaisee takertumisemme siihen uskomukseen, että olemassaolo on todellista, lisääntyy ja kasvaa ja että myös suhteellinen bodhimielemme, joka sulkee oven takertumiselta omaan itsekkääseen rauhan tilaan, lisääntyy lisääntymistään ja että sen kautta meistä on suurta hyötyä kaikille tunteville olennoille, joita on rajaton määrä.

 

Ennen kuin kuuntelette opetuksia pyydän, että herätätte bodhichittan korkeimman motivaation, mikä tarkoittaa, että pyrimme saavuttamaan valaistumisen täydellisen ja kallisarvoisen tilan ollaksemme hyödyksi kaikille tunteville olennoille, jotka ovat lukumäärältään yhtä rajattomat kuin taivas on laaja. Niin tehdäksemme meidän täytyy kuunnella, pohdiskella ja mietiskellä Milarepan laulun opetuksia syvällisestä näkemyksestä, mietiskelystä, käytöksestä ja tuloksista kaikella mahdollisella innostuksella, jota voimme sydämissämme tuntea. Milarepa lauloi ne laulussa nimeltä Kolme naulaa. Tämä on bodhimielen arvokas asenne, pyydän että nostatatte sen ja kuuntelette.

 

Rakastettu lama, siunaa että voin luonnollisesti levätä

näkemyksessä, meditaatiossa ja käytöksessä niin kuin itse olet elänyt.

 

Näkemykseen liittyen lyötävänä on kolme naulaa.

Mietiskelyssä lyötävänä on kolme naulaa.

Käytökseen liittyen lyötävänä on kolme naulaa.

Tuloksen kannalta lyötävänä on kolme naulaa.

 

Kuvataksemme näkemykseen liittyvät naulat, ne kolme,

elämän ilmiöt ovat mieleen liittyvä seikka,

luonnollinen mieli on kirkkauden tila

jossa ei ollenkaan erotella.

 

Kuvataksemme mietiskelyn naulat, ne kolme,

kaikki ajatukset ovat dharmakayana vapaat

tietoisuus on kirkas ja sen syvyyksissä on autuus

ja lepääminen ilman päähänpistoja on tasapainotila.

 

Kuvataksemme käytöksen naulat, niitä on kolme.

Kymmenen taitavaa tekoa ilmentävät käytöstä luonnollisesti.

Kymmenen taitamatonta tekoa ovat pohjimmiltaan luonnostaan puhtaita.

Eikä kirkasta tyhjyyttä voi millään luoda.

 

Kuvataksemme tulokseen liittyvät naulat, niitä on kolme:

nirvanaa ei ole tuotu tänne jostain muualta,

samsaraa ei ole karkotettu minnekään muualle.

Olen varmistunut siitä että mieli on Buddha, sinun mielesi.

 

Näistä nauloista yksi on vielä naulaamatta,

se naula on puhtaan olennon tyhjyys.

Aito lama tietää miten se naulataan,

jos analysoit liikaa, se ei uppoa.

Yhtäaikainen oivallus naulaa sen kiinni.

 

Nämä työkalut ja niiden opetus pitäisi jakaa muiden kanssa.

Ne tulivat joogin mieleen ja hän sepitti niistä laulun.

Ilahduttakoot ne poika- ja tytäroppilaitteni sydäntä.

 

Milarepa lauloi tämän laulun Buddhan itsensä Avatamsaka-sutrassa ennustamassa paikassa, samassa, jonka Guru Rinpoche kuvasi harjoittamisen salaisena paikkana ja jonka Marpa Kielenkääntäjä, Milarepan opettaja, ennusti olevan Milarepan harjoituspaikka. Se laulettiin Jomon lumivallien keskellä Nepalissa, luolassa, joka tunnetaan Leijonalinnakkeen tiikeriluolana.

 

Laulu alkaa pyynnöllä:

 

Rakastettu lama, siunaa että voin luonnollisesti levätä

näkemyksessä, meditaatiossa ja käytöksessä niin kuin itse olet elänyt.

Rakastettu lama, siunaa että voin harjoittaa samalla tavoin kuin sinä olet tehnyt. Että voin saavuttaa luonnollisen ja spontaanin näkemyksen, luonnollisen ja spontaanin meditaation, luonnollisen ja spontaanin käytöksen.

Näkemykseen liittyen lyötävänä on kolme naulaa.

Mietiskelyssä lyötävänä on kolme naulaa.

Käytökseen liittyen lyötävänä on kolme naulaa.

Tuloksen kannalta lyötävänä on kolme naulaa.

 

Tämä säe on johdanto, yhteenveto siitä, mitä laulu sisältää, siinä opetetaan kolme olennaista asiaa, jotka liittyvät näkemykseen, mietiskelyyn, käytökseen ja tulokseen, kuhunkin näistä.

 

Itse asiassa näkemykseen, mietiskelyyn, käytökseen ja tulokseen liittyy monia olennaisia kohtia, mutta Milarepa voi kiteyttää ne kaikki kolmeen olennaiseen kohtaan kussakin:

 

Kuvataksemme näkemykseen liittyvät naulat, ne kolme,

elämän ilmiöt ovat mieleen liittyvä seikka,

luonnollinen mieli on kirkkauden tila

jossa ei ollenkaan erotella.

 

Näkemykseen liittyen tiedettävänä on kolme olennaista asiaa. Niistä ensimmäinen on, että mieli kattaa kaikki ilmentymät. Se tarkoittaa, että mitä sitten ilmestyykin tajunnassa, mikä ikinä voikaan aistitajunnoille ilmestyä tässä elämässä, mikä voidaan tuntea, mikä on tiedettävää, mieli kattaa sen kaiken. Ja Vain mieli -koulukunnan mukaan tämä tarkoittaa, että mitä sitten ilmeneekin, se on sekava heijastus ja tulos mieleen varastoituneista totutuista taipumuksista.

 

Ulkopuolella ei siis ole todella mitään, havaitsemme vain omia sekavia projektioitamme omista totutuista taipumuksistamme. Se on yksi tapa selittää tämä rivi. Toinen on ymmärtää se niin kuin se todella tässä selitetään mahamudra-perinteen mukaisesti. Se merkitsee, että mikä sitten ilmeneekin, on vain leikki, mahamudran säteilyä, ja se on mielen luonto. Sen ulkopuolella ei ole muuta. Ja siksi kaikki ilmiöt sisältyvät mieleen.

 

Jos kaikki ilmentyvät sisältyvät mieleen, niin millainen itse mieli sitten on? Se on näkemyksen toisen olennaisen kohdan aiheena. Luonnollinen mieli on kirkkauden tila. Mielen luonto sellaisenaan, mielen todellinen luonto on selkeyttä, kirkkautta, sellaista kirkkautta, joka on vapaa kaikista epätäydellisyyksistä, eikä sitä voi kuvata millään käsitteellä eikä sovinnaisuudella. Tämä kirkkaus, joka on mielen olemus, on siis sekä virheetön että käsitteiden tuolla puolen. Miten voimme kuvata tuon selkeyden tai kirkkauden? Voimmeko tunnistaa sen jotenkin? Tämä on näkemyksen viimeisen naulan aiheena: siellä ei ollenkaan erotella, se tarkoittaa, että emme voi tunnistaa mieltä joksikin emmekä ei-miksikään. Se on kuvauksien ulottumattomissa, se on tunnistamisen tai käsitteellisen viitekohdan tuolla puolen. Se on kolmannen rivin opetus.

 

Kirkas valo on nimitys, jota käytetään kuvaamaan mielen luontoa. Meidän tulee ymmärtää, että tämä valo ei ole sellaista kuin valo, jonka voimme nähdä silmillämme. Se ei ole niin kuin auringon tai kuun valo. Jos se olisi, se olisi pysymätöntä ja mielen luonto olisi hajoamisen alainen. Todellisuudessa se on sen tuolla puolen. Se on aistikohteena olemisen tuolla puolen, ja kaikkien niiden kuvausten ulottumattomissa, joita sille voi yrittää antaa. Sen tähden sitä ei aistita aisteilla, vaan ennemminkin tarkan tiedon avulla, sillä prajnalla, joka syntyy meditaatiosta.

 

Rakastava ja myötätuntoinen opettajamme Buddha sanoi monta kertaa niin sutrissa kuin tantroissakin, että mielen luonto on kirkkautta, kirkas valo.

 

Kuvataksemme mietiskelyn naulat, ne kolme;

kaikki ajatukset ovat dharmakayana vapaat,

tietoisuus on kirkas ja sen syvyyksissä on autuus

ja lepääminen ilman päähänpistoja on tasapainotila.

 

Mietiskelyyn liittyvistä nauloista ensimmäinen on, että kaikki ajatukset ovat vapaita, koska niiden olennainen luonto on dharmakaya. Tämä on totta, sillä jos tutkimme ajatusten olemusta, emme löydä mitään, niillä ei ole olemassa olevaa olemusta ja niiden luonto on selkeyttä. Ja tämä selkeys nimenomaan on dharmakaya. Millaista tämä selkeys sitten on? Voimme kutsua sitä myös selkeys- tyhjyydeksi ja kun tutkimme sitä, emme löydä mitään, vain että sen luonto on selkeys, joten dharmakaya on selkeys-tyhjyyttä. Entä millainen on tämä selkeys-tyhjyys, joka dharmakaya?

 

Se kuvataan meditaation toisella naulalla: tietoisuus on kirkas ja sen syvyyksissä on autuus. Dharmakayassa on nämä kolme aspektia. Ensimmäinen on tietoisuus, tietoisuus joka on ei-kaksinainen siinä mielessä, että ei ole mitään mistä olla tietoinen eikä ketään tai mitään joka olisi tietoinen. Se on tietoisuutta joka ylittää subjektin ja objektin ja niin sitä kutsutaan itsetietoisuudeksi. Sitten on selkeyden tai kirkkauden laatu. Se kuvaa mielen luonnon loistavana, selkeänä ja eloisana ilman esteitä, ilman mitään peittävää verhoa, viattomana. Olennainen kirkkaus on mielen varsinainen luonto. Tällä kirkkaudella on myös kyky kokea autuutta.

 

Nämä ovat siis mielen todellisen luonnon kolme olennaista ominaisuutta: tietoisuus, selkeys ja autuus, ja ajatuksille ne ilmenevät erilaisilta näyttävinä. Kun ajattelemme, ajattelemme näitä kolmea sanaa käsitteellisesti, mutta mielen olennaisessa luonnossa ne ovat erottamattomat. Selkeyden, tietoisuuden ja autuuden välillä ei ole mitään eroa mitä mielen perusluontoon tulee, ja se on tärkeä tietää.

 

Jos se on mielen luonto, miten mietiskelemme sitä? Miten mietiskelemme niin, että saamme siitä jotain kokemusta? Kolmas naula ilmoittaa, että lepääminen ilman päähänpistoja on tasapainotila. Lepääminen ilman päähänpistoja, mitään keksimättä tarkoittaa, että vain rentoutuu ilman että yrittää saavuttaa mitään ja ilman että yrittää pysäyttää tapahtumia. Olla yrittämättä luoda tietyntyyppistä kokemusta ja välttää toisentyyppistä. Rentoutua vain mitään suunnittelematta ja luonnollisesti mielen perusluonnossa on tasapainotila.

 

Jos käytämme sellaisia termejä kuin yhtyminen ja erottamattomuus niin voimme sanoa, että mielen luonto on tietoisuuden ja tyhjyyden ykseys tai tietoisuus ja tyhjyys erottamattomina. Se on selkeyden ja tyhjyyden ykseys tai voidaan myös sanoa selkeys ja tyhjyys erottamattomina. Autuuden ja tyhjyyden ykseys tai autuus ja tyhjyys toisistaan erottamattomina. Ja lopulta, jos ajattelemme ulkoisia ilmiöitä, voimme ymmärtää, että ne ovat ilmentymän ja tyhjyyden ykseys tai ilmentymä ja tyhjyys erottamattomina.

 

Se on mielen luonto kuvattuna tietoisuuden ja tyhjyyden erottamattomuutena. Ja koska niin on, kun mielen luonnon oivaltaa, oivaltajalle se on suuren avoimuuden, tilavuuden ja rentoutuneisuuden kokemus.

Avoimuuden, tilavuuden ja rentoutuneisuuden kokemuksen tulee olla kokonaan ilman ajatuksia minkäänlaisesta sidoksesta tai kenestäkään sidotusta. Itse asiassa kun tunnemme näin ja etsimme noita asioita, emme löydä mitään. Kun sanot: "Tunnen olevani sidottu" ja etsit sitä joka on sidottu ja häntä, joka on sitomisesta vastuussa, et löydä mitään. Joten jäljellä ei enää ole muuta kuin tuntuma siitä, että sitä ei ole. Ja se on vastakohta tunteelle siitä, että on sotkeutunut niiden käsitteiden ja ajatusten verkkoon, joita yleensä tuntee.

 

Mahayana-opetuksissa Buddhan kuvaamat loputtomat Puhtaat maat, valaistuneiden kehojen ja viisauden loputtomat ilmentymät, kaikki nämä puhtaat ilmentymät eivät ole mitään muuta kuin dharmakayan säteilyä, joka on tietoisuus-tyhjyys, jonka Buddha oivalsi saavuttaessaan valaistumisen. Vajrayanan harjoittajille aito jidam jumaluus on tietoisuus-tyhjyyttä, selkeys-tyhjyyttä ja autuus-tyhjyyttä, joka on mielen todellinen luonto.

 

On kuitenkin niin, että ohikiitävät tahrat peittävät näitä ominaisuuksia väliaikaisesti ja näin ollen puhdistaaksemme nuo tahrat harjoitamme jumaluuksiin liittyviä kehittelyvaiheen ja täydellistymisvaiheen harjoituksia tantran neljässä luokassa. Ja kaikki kehittely- ja täydellistymisvaiheen harjoitukset ovat menetelmiä niiden satunnaisten tahrojen puhdistamiseksi, jotka estävät meitä oivaltamasta mielen todellista luontoa. Hevajra-tantrassa sanotaan: "Todelliset jumaluudet ja mantrat asustavat todellisessa luonnossa käsitteellisten rakennelmien ulottumattomissa. Mielen todellinen luonto on itsessään vapaa käsitteellisestä rakentelusta, sitä ei voi kuvata sovinnaisuuksilla eikä millään ilmaisulla, ja siinä todellisuudessa käsitteiden tuolla puolen asustaa autenttinen jumaluus ja autenttinen mantra.

 

Perusta, joka tarjoaa pohjan näiden jumaluuksien harjoittamiselle, ei ole mikään muu kuin tietoisuus-tyhjyys, selkeys-tyhjyys ja autuus-tyhjyys, jotka ovat mielen todellinen luonto. Ja kun nämä jumaluudet ilmestyvät, niin niiden ilmestymisen pohjana ei ole mikään muu kuin tietoisuus-tyhjyys, selkeys-tyhjyys ja autuus-tyhjyys.

 

Siitä syystä mietiskellessämme kehittelyvaiheen harjoituksia, se mitä teemme on ajatustemme kehittämien jumaluuden värien, muotojen ja hahmojen mietiskelyä. Siitä tulee nimi kehittelyvaihe. Käsitteellinen mieli kehittää jumaluuden kuvan. Se on käsitteellisen mielen kuvittelema ja innoittama. Kun mietiskelemme meditaation tätä osaa, on välillä hyvä pelkästään levätä luonnollisesti tietoisuus-tyhjyydessä, selkeys-tyhjyydessä, joka on näiden jumaluuksien loistavan ulkomuodon perusta. Ja niin tehdessämme, siinä levätessämme lepäämme autenttisen jidamin luonnossa.

 

Jos sitten kysymme, mikä on tämän käsitteellisesti kuvitellun ja innoitetun ja kehitetyn harjoituksen osan tarkoitus, miksi ylimalkaan mietiskelemme kehittelyvaihetta, vastaus siihen on ensinnäkin, että visualisoimalla itsemme jumaluutena käännämme vastakkaisiksi tavanomaiset käsityksemme kehosta sellaisena kuin se normaalisti meille ilmenee. Visualisoimme itsemme jumaluutena ja se ilmentymä on täysin vastakkainen sille mitä yleensä ajattelemme kehostamme ja niin käännämme päinvastaiseksi tavanomaisen kiintymyksen, joka meillä on. Käännämme sen kaikkien ilmiöiden kohdalla yleisesti. Kun mietiskelemme kehittelyvaihetta, tapa, jolla yleensä havaitsemme asiat, on muuttunut ja siten se, että yleensä olemme kiintyneitä asioihin, kääntyy päinvastaiseksi. Niin tehdessämme, puhdistamalla itsemme tavanomaisesta takertumisestamme epäpuhtaisiin ilmiöihin todellisina, aito jumaluus ilmestyy. Voimme käyttää sitä menetelmänä, auttaa aitoa jumaluutta, joka on mielen todellinen luonto, ilmestymään kääntämällä ensin vastakkaisiksi tavalliset havaintomme harjoituksen kehittelyvaiheen kautta.

 

Kun mietiskelyn viimeinen naula ilmoittaa, että lepääminen ilman päähänpistoja on tasapainotila, niin se poistaa viimeisetkin epäilyt joita meillä vielä saattaa olla siitä, onko mahamudra-mietiskely jotakin keinotekoista vai ei. Se ei missään tapauksessa ole keinotekoista, koska juuri mielen luonto on mielen luonto, sitä ei ole keksitty eikä luotu. Jos siis mietiskellessämme keksimme jotain tai yritämme tehdä jotain, emme ole sopusoinnussa sen kanssa miten mielen luonto on. Ja siksi mahamudran ydinopetukset, keskeisimmät meditaatiot annetaan seuraavasti: ei häiriintymistä, ei mietiskelyä, ei päähänpistoja.

 

Ensimmäinen ohje on olla häiriintymättä ja se tarkoittaa, että ei pidä jäädä ulkoisten kohteiden vangiksi. Jos meidän tulisi pysyä häiriintymättä, saatamme ajatella: "Nyt minun pitää mietiskellä. Joten en häiriinny." Toinen ohje on siksi: ei mietiskelyä. Ohja on annettu, koska ajatus siitä, että mietiskelemme, hämärtää todellisen luonnon näkemykseltämme ja estää meitä oivaltamasta sitä. Toinen ohje on siis "ei mietiskelyä", ei käsitettä mietiskelijästä tai jostakin mitä mietiskellä.

 

Ja viimeinen ohje on: ei päähänpistoja tai kekseliäisyyttä, sillä jos alamme rakennella kaikenlaista, yritämme tehdä erilaisia asioita, emme mietiskele mahamudraa.

 

Ellei ole häiriintymistä, mietiskelyä eikä päähänpistoja, millaista on? Tiibetiksi sitä kuvataan sanoilla njuk me gang. Njuk ma tarkoittaa perustilaa, mielen alkuperäistä tilaa. Se on siinä rentoutuneena lepäämistä.

 

Kuvataksemme käytöksen naulat, niitä on kolme.

Kymmenen taitavaa tekoa ilmentävät käytöstä luonnollisesti.

Kymmenen taitamatonta tekoa ovat pohjimmiltaan luonnostaan puhtaita.

Eikä kirkasta tyhjyyttä voi millään luoda.

 

Kymmenen taitavaa tekoa ilmentävät käytöstä luonnollisesti. Näin on, koska silloin kun oivaltaa mielen luonnon, joka on mahamudra ja lepää tässä olennaisessa kirkkaudessa, niin siinä ei ole mitään hämminkiä. Ja kun mieli on hämmentymätön, niin keho ja puhe seuraavat sitä luonnostaan. Kun mieli siis lepää omassa kirkkauden tilassaan, niin kehon ja puheen toimet ovat luonnollisesti hyviä. Niillä ei ole mitään mahdollisuutta olla pahoja. Kun kykenee mietiskelemään mahamudraa, niin kymmentä taitavaa tekoa ei tarvitse yrittää pakottaa tapahtumaan. Ne ovat oman käytöksen luonnollinen ilmaus tuloksena siitä, että lepuuttaa mieltä mahamudrassa.

 

Jos niin on, entä kielteiset teot? Tarvitseeko niistä pyrkiä eroon? Milarepa vastaa siihen kysymykseen seuraavalla rivillä:

 

Kymmenen taitamatonta tekoa ovat pohjimmiltaan luonnostaan puhtaita, mikä tarkoittaa, että tekemämme kielteiset teot tapahtuvat, koska meillä on huono aikomus tai paha motivaatio. Mutta kun mieli lepää mahamudrassa, missä silloin voi olla pahaa motivaatiota? Joten kymmenen huonoa tekoa vapautuvat itsestään. Ei tarvitse yrittää tehdä mitään päästäkseen niistä eroon, vain levätä mielen luonnossa, eikä niillä ole yhtään tilaa ilmestyä. Ne vapautuvat itsestään.

 

Lopuksi Milarepa laulaa: Eikä kirkasta tyhjyyttä voi millään luoda. Se tarkoittaa, että mitä sitten käytöksellämme teemmekin, meidän tulee ymmärtää, että emme voi koskaan luoda mielen luontoa. Emme voi saada sitä aikaan emmekä synnyttää, sillä se on vain juuri niin kuin se on. Se on valmistamisen, luomisen ja rakentamisen ulottumattomissa, eikä mikään strategia voi luoda sitä uudelleen.

 

Huomaamme, että pohjimmainen syy siihen, miksi kymmenen väärää tekoa ovat perustaltaan puhtaita, sisältyy kahdenlaiseen tyhjyyteen. Ensinnäkin yksilössä ei ole itseä, joten ei ole oikeastaan ketään joka tekisi mitään väärää. Toiseksi ilmiöt ovat tyhjiä olemassaolosta, joten ei ole mitään sellaista kuin väärä teko asiaa todella tutkittaessa. Ymmärtäessäsi, että on kahdenlaista tyhjyyttä, ymmärrät väärintekijän tyhjyyden ja väärän teon tyhjyyden ja sitten kymmenen väärää tekoa ovat perustaltaan luonnostaan puhtaita, oivallat että niiden olennainen luonto on puhtautta.

 

Jos esitämme sen loogisena päättelynä voimme sanoa, että on kolme syytä, miksi kymmenen väärää tekoa ovat perustaltaan luonnostaan puhtaita. Ensinnäkin pahantekijää ei ole todellisuudessa olemassa, ei ole mitään itseä, joten ei ole ketään, joka tekisi mitään väärin. Toiseksi tutkiessamme mieltä, joka on kielteinen, näemme, että se ei tule mistään eikä mene minnekään, se ei ala, lopu eikä pysy ja kärsimys, jonka voimme kokea tuloksena tekemästämme kielteisestä teosta unessa ei ole yksi asia eikä monta asiaa, niin että sillä ei ole sisäistä olemusta. Aivan samalla tavalla kymmenen väärää tekoa päiväsaikaan ovat luonnostaan puhtaita pohjimmiltaan.

 

Asioiden selittäminen tällä tavoin on sopusoinnussa sen kanssa, mitä Buddha opetti kääntäessään dharman pyörää toisen kerran. Esimerkiksi Viisauden ydinsutrassa hän sanoi: "Kaikki ilmiöt ovat luonnoltaan tyhjyyttä: ne eivät ala, ne eivät lopu, ne eivät ole tahraisia, ei ole vapautta tahroista." Ja toinen syy, jonka voi tässä esittää todisteeksi on se, että mielen todellisessa luonnossa ei ole tahroja eikä mitään epätäydellisyyttä.

 

Kuvataksemme tulokseen liittyvät naulat, niitä on kolme:

 

Nirvanaa ei ole tuotu tänne jostain muualta.

Samsaraa ei ole karkotettu minnekään muualle.

Olen varmistunut siitä että mieli on Buddha, sinun mielesi.

 

Ensimmäinen naula on se, että nirvana ei ole mitään, minkä tuomme tänne muualta. Siihen on kaksi syytä. Ensinnäkin kaikki hyvät ominaisuudet ovat välittömästi ja luonnostaan läsnä mielen olemuksessa. Ne siis ovat siellä jo, ei ole mitään uutta mikä meidän täytyisi tuottaa siihen, mitä hyviin ominaisuuksiin tulee. Mitä kärsimykseen tulee – nirvanahan merkitsee kärsimyksen tuolla puolen – mielen luonnossa kärsimystä ei ole. Kärsimys ei kerta kaikkiaan ole olemassa siinä. Niinpä mieltä kutsutaan kärsimyksen luonnolliseksi voittamiseksi. Mielen todellista luontoa kutsutaan luonnolliseksi nirvanaksi, luonnostaan läsnä olevaksi nirvanaksi. Näistä kahdesta syystä nirvana ei siis ole mitään, mitä meidän tulisi tuoda jostain muualta, koska kaikki ominaisuudet ovat jo läsnä ja kärsimystä ei ole olemassa mielen luonnossa.

 

Samsaraa ei ole karkotettu minnekään muualle. Samsara ei ole mitään, mistä meidän tarvitsisi päästä eroon, onhan se pelkkä virhe. Se on vain ajatusvirhe. Sen lisäksi ei ole oikeastaan mitään, mitä samsaraan tulee. Sillä ei ole omaa olemusta. Se on vain hämmentynyt erehdys, jonka ajatukset heijastavat. Kun emme enää tee tuota erehdystä, niin ei ole mitään samsaraa, josta tarvitsisi päästä eroon. Eikä koskaan ollut.

 

Jos nirvanaa ei ole tuotu tänne jostain muualta eikä samsaraa ei ole karkotettu minnekään muualle niin mikä sitten on Buddha? Buddha on sinun mielesi. Niin Milarepa laulaa tuloksen kolmannesta naulasta: Olen varmistunut siitä, että mieli on Buddha, sinun oma mielesi on Buddha. Ja hän sanoo olevansa asiasta aivan varma, sillä hän laulaa omasta kokemuksestaan. Tiedän, että oma mieleni on Buddha. Olen siitä sataprosenttisen varma koska olen kokenut sen. Siksi nämä ovat tuloksen kolme naulaa ja niitä kutsutaan nauloiksi sen takia, että meidän on varmistuttava siitä, että asiat ovat niiden mukaiset. Varmistu ensin siitä, että nirvanaa ei tarvitse tuoda muualta, että samsarasta ei tarvitse päästä eroon ja että oma mielesi on Buddhan luontoinen.

 

Kun sanotaan, että joka ikisen tuntevan olennon mielen luonto on Buddha, niin sillä viitataan johonkin, mitä kutsutaan luonnollisen puhtauden Buddhaksi. Se on valaistumisen tila, joka on mielen itsensä luonnollinen puhtaus, mielen perusluonnon. Se ei ole se Buddha, joka on vapautettu satunnaisista tahroista, sillä vaikka kaikilla tuntevilla olennoilla on itsessään luonnollinen puhtaus, he eivät ole vielä tunnistaneet sitä. He eivät ole vielä ilmentäneet sitä ja näin ollen meillä ei ole sitä Buddhaa, joka on vapaa satunnaisista tahroista.

 

Mutta tekemällä harjoitusta polulla, lopullisen tuloksen kypsyttyä, kun kaikki satunnaiset tahrat on puhdistettu kaikkein hienoimpia jälkiä myöten, ilmennämme valaistumisen. Se on tämä toisen tyypin buddhuus, ilman satunnaisia tahroja ja sen tyyppistä Buddhaa kutsutaan kahdenlaisen puhtauden omaavaksi Buddhaksi, sekä luonnollisen puhtauden että sen puhtauden joka tulee siitä, että on vapaa väliaikaisista satunnaisista tahroista. Ja kun turvaudumme Buddhaan, niin nuo Buddhat ovat niitä, joilla on kummankinlainen puhtaus. Meillä tuntevina olentoina on yhdenlainen.

 

Hevajra-tantrassa Buddha sanoi: "Tuntevat olennot eivät ole mitään muuta kuin Buddhia mutta sitä varjostavat katoavat tahrat." Tuntevien olentojen luonto on siis Buddha, he ovat luonnollisen puhtauden Buddhia, mutta se ei tarkoita, että he ilmentäisivät valaistumista juuri nyt. Syy siihen on, että heitä – siis meitä – varjostavat katoavat tahrat. Se selventää sen, että Buddhien, jotka ilmentävät valaistumisen ja itsemme välillä tuntevina olentoina on ero. Jos olisi vain tämä yhdentyyppinen valaistuminen, mielen luonnollinen puhtaus, tuntevien olentojen ja Buddhien ulkomuodossa ei olisi mitään eroa.

 

Näistä nauloista yksi on vielä naulaamatta,

se naula on puhtaan olennon tyhjyys.

Aito lama tietää miten se naulataan

jos analysoit liikaa, se ei uppoa.

 

Jos sitten katsomme näkemyksen, meditaation, käytöksen ja tuloksen, niiden kunkin kolmea naulaa ja haluamme tehdä yhteenvedon, niin tämä yksi asia tai naula on dharmatan, puhtaan olennon tai puhtaan todellisuuden tyhjyys. On yksi asia joka meidän täytyy tietää ja ymmärtää, varmistua siitä: kaikkien ilmiöiden tyhjyys. Siinä se on. Ja tämän naulan voi naulata aito lama. Tämä viittaa aitoon lamaan antamassa ohjeita, jotka osoittavat mielen todellisen luonnon. Ja kun se on tehty – jos analysoimme liikaa, se ei uppoa. Se tarkoittaa, että kun tai jos mielen luonto on osoitettu meille, me ajattelemme liikaa ja yritämme analysoida ohjeita logiikan ja käsitteiden avulla, osoittamisella ei ole mitään vaikutusta.

 

Mahamudra-perinteessä on ensimmäisenä sutra-perinne, jossa käytämme järkeilyn voimaa ymmärtääksemme kolme asiaa: miksi kaikilla tuntevilla olennoilla on buddhaluonto, buddhaluonnon olemassaolon kymmenen aspektia ja yhdeksän esimerkkiä, jotka näyttävät, miten se voi olla olemassa ja samalla satunnaisten tahrojen peitossa. Kun tuo tapa selittää ja analysoida kirjoitusten ja järkeilyn kautta yhdistetään joihinkin mantraperinteen erityisohjeisiin, sitä kutsutaan sutra-mahamudraksi. Mantra-mahamudra on se perinne missä mielen luonto osoitetaan ja missä se tunnistetaan kolmanteen initiaatioon liittyvien harjoitusten kautta. Nuo harjoitukset antavat mahdollisuuden mietiskellä autuutta ja tyhjyyttä ja sen seurauksena voi tunnistaa mielen luonnon.

 

Näin ollen siinä missä sanotaan: ”Jos analysoit liikaa, se ei uppoa,” puhutaan siitä, kun lama antaa osoittavat ohjeet, jotka liittyvät neljänteen initiaatioon. Kun hän antaa ne, hän sanoo: "Katso suoraan mielen luontoon, irrota ja rentoudu siinä. Jos siinä vaiheessa analysoi kovasti, hukkaa ohjeet sen sijaan että seuraisi niitä. Se on se, mistä tällä rivillä puhutaan.

 

Joten siinä vaiheessa kun lama sanoo: ”Katso mielen tämänhetkistä luontoa, katso sitä paljaana,” meidän ei tarvitse analysoida eikä muistella suurta määrää lainauksia ja päättelyketjuja vaan ainoastaan seurata ohjeita. Sillä jos analysoi, se ei toimi, eivätkä osoittavat ohjeet mene perille.

 

Jos lamalla on oppilas, joka vaikkapa suuttuu kovasti ja lama sanoo: ”Hei, katso suuttumustasi, katso tuon hetken vihaa juuri nyt,” ja oppilas alkaa analysoida tai ajatella kirjallisia lainauksia, niin hän ei voi katsoa vihansa luontoa. Mutta tarkoituksena on nimenomaan katsoa tätä suuttumusta suoraan, irrottaa ja rentoutua sen luonnossa, joka on selkeys-tyhjyys. Ja jos silloin alamme ajatella kaikkia selityksiä siitä, mitä huonoja puolia vihaiseksi tulemisella on ja kärsivällisyyden harjoittamisen suuria etuja, niin emme millään voi katsoa vihan olennaista luontoa.

 

Jos lama sanoo samaan tapaan: ”Katso suoraan tätä ajatusta, joka sinulla on juuri nyt,” ja alat ajatella kirjoituksia tai analysoida, niin et voi katsoa senhetkistä ajatusta, koska analyysi vie sinut muualle. Siksi Milarepa laulaa: Jos analysoit liikaa, se ei uppoa.

 

Yhtäaikainen oivallus naulaa sen kiinni. Kun katsomme mielen luontoa ilman että on mitään oivallettavaa tai ketään oivaltamassa mitään, niin siinä se on. Mahamudrassa näitä kutsutaan tavallisen mielen osoittaviksi ohjeiksi, osoitetaan tavallisen mielen luonto. Dzogchenissa sitä kutsutaan Tietoisuuden säteilyn initiaatioksi. Vanha perinne esimerkiksi Milarepan aikoina oli, että opettaja kulki luolissa ja antoi jokaiselle oppilaalle yksilöllisesti tavallisen mielen osoittavat ohjeet, Tietoisuuden säteilyn initiaation. Mutta kävi sitten niin, että kagyu-oppilaiden määrä moninkertaistui eikä enää ollut aikaa antaa oppilaille osoittavia ohjeita yksi kerrallaan, joten lamat alkoivat antaa niitä joukoille.

 

Nämä työkalut ja niiden opetus pitäisi jakaa muiden kanssa.

Ne tulivat joogin mieleen ja hän sepitti niistä laulun.

Ilahduttakoot ne poika- ja tytäroppilaitteni sydäntä.

 

Nämä työkalut ja niiden opetus viittaa laulun sanoihin, jotka ovat kaikkien dharmanharjoittajien yhteistä omaisuutta. Jokainen voi siis käyttää niitä ja hyötyä niiden rikkaudesta ja ne ilmestyivät tämän joogin, Milarepan, mielessä. Sitten hän sanoo laulaneensa ne ja toivoo, että niistä on hyötyä hänen oppilailleen, jotka kuuntelevat niitä.

 

Yleisesti ottaen näkemyksessä, meditaatiossa, käytöksessä ja tuloksessa opetetaan olevan monia olennaisia kohtia, mutta koska Milarepa kykeni tiivistämään ne kaikki kolmeen kohtaan, niin laulun sanat ovat lyhyet ja merkitys syvällinen. Nyt me voimme laulaa sen. Laulaessamme meidän tulisi muistaa jokaisen naulan sisältö, koska meidän täytyy vakuuttua siitä, mistä ne kertovat.

 

Rakastettu lama, siunaa että voin luonnollisesti levätä

näkemyksessä, meditaatiossa ja käytöksessä niin kuin itse olet elänyt.

 

Näkemykseen liittyen lyötävänä on kolme naulaa.

Mietiskelyssä lyötävänä on kolme naulaa.

Käytökseen liittyen lyötävänä on kolme naulaa.

Tuloksen kannalta lyötävänä on kolme naulaa.

 

Kuvataksemme näkemykseen liittyvät naulat, ne kolme,

elämän ilmiöt ovat mieleen liittyvä seikka,

luonnollinen mieli on kirkkauden tila

jossa ei ollenkaan erotella.

 

Kuvataksemme mietiskelyn naulat, ne kolme,

kaikki ajatukset ovat dharmakayana vapaat

tietoisuus on kirkas ja sen syvyyksissä on autuus

ja lepääminen ilman päähänpistoja on tasapainotila.

 

Kuvataksemme käytöksen naulat, niitä on kolme.

Kymmenen taitavaa tekoa ilmentävät käytöstä luonnollisesti.

Kymmenen taitamatonta tekoa ovat pohjimmiltaan luonnostaan puhtaita.

Eikä kirkasta tyhjyyttä voi millään luoda.

 

Kuvataksemme tulokseen liittyvät naulat, niitä on kolme:

nirvanaa ei ole tuotu tänne jostain muualta,

samsaraa ei ole karkotettu minnekään muualle.

Olen varmistunut siitä että mieli on Buddha, sinun mielesi.

 

Näistä nauloista yksi on vielä naulaamatta,

se naula on puhtaan olennon tyhjyys.

Aito lama tietää miten se naulataan,

jos analysoit liikaa, se ei uppoa.

Yhtäaikainen oivallus naulaa sen kiinni.

 

Nämä työkalut ja niiden opetus pitäisi jakaa muiden kanssa.

Ne tulivat joogin mieleen ja hän sepitti niistä laulun.

Ilahduttakoot ne poika- ja tytäroppilaitteni sydäntä.

 

Tämä on laulu, jonka Milarepa lauloi Jomon lumivallin ympäröimässä Leijonalinnakkeen tiikeriluolassa Nepalissa ja näin ollen te voitte mennä Holy Islandille ja laulaa sen luolassa, siellä olevissa luolissa, kuunnella kaiuntaa luolan seinämissä ja vuoren rinteillä, se olisi hieno asia tehdä, hyvin kaunista.

 

Katsomalla yhä uudelleen mieltä, jota ei voi nähdä, näkymätön todellisuus nähdään elävästi juuri niin kuin se on. Katkaisemalla kaikki epäilyt siitä onko sitä vaiko ei, tunnistakaamme virheettä omat kasvomme.

 

Esineitä katsoessa esineitä ei ole, niiden nähdään olevan mieltä. Mieltä katsoessa, mieltä ei ole, mieli on tyhjä olemuksesta. Kumpaakin katsoessa takertuminen kaksinaisuuteen vapautuu itsestään. Oivaltakaamme mielen todellinen luonto, Kirkas Valo.

 

Takertumattomuus ominaispiirteisiin on esteetön. Ajatuksettomuus käsitteiden tuolla puolen on välittömästi läsnä. Olkoot kokemuksemme ilman ponnistusta lakkaamattomat.

 

Vapaana ajatusrakennelmista on mahamudra, vapaana äärimmäisyyksistä suuri Keskitie. Koska se kattaa kaiken, se on dzogchen. Syntyköön meissä varmuus siitä, että kaiken oivaltaa kun tietää yhden. Iltapäivällä voitte kysyä kysymyksiä.

 

1.10.2000 iltapäivä

 

Olkaa hyvä, jos teillä on kysyttävää. Pyrkikää tekemään lyhyitä kysymyksiä niin voimme käydä niitä useampia läpi.

 

Kysymys: Voitteko selittää kolmannen initiaation?

Rinpoche: Jos resitoit ngöndro-harjoituksen liturgian, niin saat selville mitä se käsittelee.

 

Kysymys: Mikä on käsitteellisen ja ei-käsitteellisen mielen suhde tyhjyyteen ja ilmentymiin?

Rinpoche: Viisi aistitajuntaa ovat ei-käsitteellisiä. Ne havaitsevat kohteensa suoraan havaitsematta mitään niihin liittyvää nimeä tai sovinnaista ilmaisua. Ajatustajunta havaitsee käsitteellisesti. Se tarkoittaa, että se liittää yhteen kohteen ja merkityksen ja pitää niitä samana asiana. Ne ovat siis kumpikin sekä käsitteellinen että ei-käsitteellinen mieli ja niiden kohteet ovat samalla tavoin ilmentymä-tyhjyys.

 

Ajatukset eivät voi havaita mitään yksittäistä kohdetta suoraan. Ajatukset kohdistuvat esineiden abstrakteihin kuviin. On sekä nimen abstraktio että kohteen abstraktio. Kirjoituksissa puhutaan nimen tai termin yleispätevyydestä ja kohteen yleispätevyydestä, ja sillä tarkoitetaan abstraktia kuvaa, sillä kukan voi havaita suoraan, mutta kun ajattelee sitä, ensimmäinen asia jota ajattelee, on nimi "kukka". Tähän nimeen kiinnittyy huomio abstraktisti ja sen jälkeen huomio kiinnittyy abstraktisti kohteeseen, johon nimi viittaa. Onhan niin, että jos ajattelee kohdetta ajatuksissaan, niin "kukka" tuo mieleen hyvin yleisen kuvan. Vaikka ajattelisi "valkoinen kukka", niin sekään ei yksilöi kohdetta sen enempää kuin että mm. punaiset ja siniset kukat ovat poisluettuja. Ja niin se mikä ilmenee, ajatus, ei ole erityinen objekti vaan pelkkä abstraktio.

 

Se mikä ilmenee, ajatus, on siis vain abstrakti kuva, mutta me emme ymmärrä sitä. Ajattelemme, että ilmestyvä kuva on todellisuudessa itse kohde. Sekoitamme siis varsinaisen objektin ja abstraktin kuvan, joka ilmestyy käsitteelliselle mielelle ja pidämme niitä samana asiana.

 

Jos mietiskelee kauan aikaa ja voi ylittää käsitteellisen mielen mietiskellessään, on sanottu, että mitä aistitajunnoille ilmentyykään, ilmenee uskomattoman selkeällä tavalla ja elävästi. Kaikki muodot ja värit ja muut aistittavat asiat ovat erittäin tarkkoja ja teräviä.

 

Kysymys: Voisitteko selittää kuvitteellisen luonnon, ehdollisen luonnon ja täydellisesti olemassa olevan luonnon erot?

 

Rinpoche: Näitä nimityksiä käytetään sekä Vain mieli että Tyhjä muusta -koulukunnassa. Jos tarkastelemme asiaa Tyhjä muusta -koulukunnan, shentongin näkökulmasta, niin helpottaaksemme ymmärtämistä voimme sanoa, että kuvitteellinen luonto tai kokemuksen mielikuvituksellinen puoli viittaa kohteisiin, joista ajatuksemme muodostuvat, onhan se täysin kuviteltua, mitä ikinä sitten ajattelemmekin. Itse ajatukset syntyvät mielen totutuista taipumuksista riippuen, ne ovat ehdollinen luonto. Ajatusten todellinen luonto, mielen Kirkkaan valon luonto on täydellinen olemassa oleva luonto. Tämä on aivan selkeä ja helppo ymmärtää.

 

Vain mieli -koulukunnan mukaan kuvitteellinen luonto ei ole – koska se on vain ajatusten heijastuma – absoluuttisesti olemassa. Se ei ole olemassa edes sovinnaisesti, ei edes suhteellisesti, se on kokonaan tekaistu. Ehdollinen luonto syntyy syiden ja olosuhteiden johdosta ja sen takia se näyttää olevan olemassa. Tässä perinteessä siis ehdollinen luonto ja nimitys "kohde" tai yksikkö ovat merkitykseltään samat: mitä sitten ilmeneekin syistä ja olosuhteista riippuen, kaikki sellaiset asiat ovat ehdollisesti syntyneitä. Ne ovat siis olemassa suhteellisesti mutta eivät absoluuttisesti. Absoluuttinen luonto on täydellisesti olemassa oleva luonto ja se on ehdollinen luonto tyhjänä kuvitteellisesta luonnosta. Näin määritellään täydellisesti olemassa oleva luonto Vain mieli -koulukunnassa.

 

Kun tahdomme nähdä Vain mieli -koulukunnan ja Tyhjä toisesta -koulukunnan näkemysten välisen eron, tutkimuksemme täytyy olla hienovaraista. Jos uskoo, että rangtong eli Tyhjä itsestä -koulukunnan näkemys on korkein, asia on helppo, koska Vain mieli -koulukunnan ja shentongin eli Tyhjä toisesta -koulukunnan näkemyksen välillä ei ole mitään eroa, ne ovat samanlaiset, joten sen tyyppistä tutkimusta ei tarvita.

 

Kysymys: Jos nagat ja demonit ovat harhaanjohtavia heijastuksia, mutta todella haluamme nähdä niitä, miten saamme johdetuksi itsemme siinä määrin harhaan että näemme niitä?

 

Rinpoche: Ongelma liittyy silmiisi. Vaikka nuo olennot ovat pettäviä ilmestyksiä, niillä ei ole karkeaa ruumista kuten meillä ja täten silmämme eivät voi havaita niitä. Noilla olennoilla on hyvin hienovarainen keho aivan kuten muodon ja muodottoman maailman olennoilla ja yidam-jumaluuksilla. Jos silmäsi eivät ole hyvin erikoislaatuiset, et voi nähdä niitä, vaikka ne ovat läsnä. Hyvin harvat ihmiset voivat itse asiassa nähdä näitä henkiä tai keskustella niiden kanssa. Esimerkiksi Tiibetissä kaikki uskoivat näihin asioihin, mutta vain hyvin harvat pystyivät todella näkemään ja keskustelemaan niiden kanssa. Lännessäkin jotkut sanovat voivansa nähdä henkiä ja keskustella niiden kanssa mutta eivät kovin monet henkilöt. Koska karkeat silmämme eivät voi nähdä hienoja muotoja, voimme päätellä sen perusteella, että on paljon tuntevia olentoja joita emme voi nähdä.

 

Kysymys: En voi ymmärtää miten harhan kanssa voi kommunikoida.

 

Rinpoche: On monia eri tapoja, joilla sekavat harhaanjohtavat projektiot voivat ilmetä. Jonkin kutsuminen harhaanjohtavaksi projektioksi merkitsee ainoastaan, että se on yhteydessä oman mielen heijastukseen. Karkeasti sanoen. Mahamudran mukaan ajatukset ovat mahamudran luonto, niin kuin valo ja ilmentymä jonka havaitsemme, on tuon valon säteilyn kaltainen. Se on siis toinen tapa ymmärtää tämä. Esimerkiksi unessa kun havaitsemme kohteita suoraan, ennen kuin alamme antaa niille nimiä, se on vain mielen pelkkä selkeyden aspekti. Kun sitten alamme nimittää näitä kohteita ja ajatella: "Tuolla ulkona on jotain joka on eri kuin minä" ja tämä kuilu, tämä välimatka luodaan havaitun objektin ja havaitsevan subjektin välille, sekaannus, harhaanjohtava projektio on siinä heti.

 

Voimme nähdä miten nämä kaikki erheelliset projektiot toimivat, jos ajattelemme yhtä ihmisyksilöä. Hänen ystävänsä ja vihollisensa näkevät hänet eri tavalla, hänen vanhempansa näkee hänet yhdellä tavalla ja lapsensa toisella. Hänen vatsassaan olevat bakteerit pitävät häntä talonaan ja jotkut hänen ulkopuolellaan olevat eläimet saattavat ajatella häntä ruokanaan. Näin jokaisella olennolla on hyvin erilainen tapa havaita tämä kohde ja se todistaa, ettei kohdetta todella ole olemassa. Ja että kaikki tavat havaita ovat tasa-arvoisia.

 

Koska yksi yksityinen henkilö voidaan havaita niin monella tavalla, ilmiöiden sanotaan olevan "vain mieltä". Kun vihastumme jollekulle, hänen miellyttävä ulkonäkönsä muuttuu hyvin epämiellyttäväksi. Mutta kun mietiskelemme rakastavan ystävällisyyden samadhissa, niin ihmiset joiden ilmenemismuoto oli ennen hyvin epämiellyttävä, muuttuvat hyvin miellyttäviksi. Se vain todistaa, että ilmentymä on mielessä, se ei ole todellinen.

 

Dharman pyörän toisen kääntämisen perinteessä, Keskitien opissa ilmentymän ja mielen selitetään olevan olemassa toisistaan riippuvaisina. Ne ovat olemassa ainoastaan keskinäisessä riippuvaisuussuhteessa ja sen tähden ne eivät ole todellisia. Ne eivät ole todellisia, koska yksi ei voi havaita toista. Ne eivät voi olla olemassa vuorotellen eivätkä myöskään todella yhtä aikaa, silloinhan niillä ei olisi syytä eikä seurausta niiden välistä suhdetta varten. Ne ovat siis pelkkiä ilmentymiä kuten ilmentymät unessa.

 

Unessa ilmentymä ei voi olla olemassa ennen mieltä joka havaitsee sen, sillä ellei ole mieltä joka havaitsee mitään, kuka sitten tämän ilmentymän havaitsee, miten voi olla ilmentymä ilman, että on ketään joka havaitsee sen? Mieli ei myöskään voi olla olemassa ennen kuin ilmentymä havaitaan, sillä jos se olisi, mitä se havaitsisi? Se olisi mieli ilman keskittymisen kohdetta. Ja ilmentymä joka havaitaan ja havaitseva mieli eivät voi olla olemassa yhtä aikaa, koska jos ne alkavat olla olemassa samanaikaisesti, ne eivät varmastikaan voi olla toistensa syitä, sillä toisella ei ole mahdollisuutta tuottaa toista. Kumpikin on siis ilman syytä. Siksi ilmentymä ja mieli eivät voi olla olemassa vuorotellen, ne eivät voi olla olemassa samanaikaisesti ja ne ovat vain pelkkiä ilmentymiä. Näin selittävät autonomia- ja johdomukaisuus-koulukunnat.

Mahamudra-perinteessä selitetään, että mieli on Kirkkaan valon luontoa, ajatukset ovat tuon Kirkkaan valon energian säteilyä ja kohteet, joista ajatukset muodostuvat ovat tuon säteilyn valo ja taaskin esimerkki, joka annetaan ymmärryksen helpottamiseksi on uniesimerkki.

 

Tässä selityksessä mieli ja ilmentymä ymmärretään erottamattomiksi aidosta todellisuudesta ja jos haluaa tarkastella asiaa hyvin hienosyisesti kaikkien eri filosofisten oppien näkökulmista, niin niitä täytyy tutkia yksi kerrallaan ja sen opiskelu vie jonkin aikaa. Itse asiassa filosofisten koulukuntien koko harjoitus on tutkia ja kysyä, mikä on ilmentymä ja mikä on mieli. Siinä on kaikki mihin ne todella puuttuvat. Harjoituksen näkökulmasta se kuitenkin riittää.

 

Kysymys: Näyttää siltä, että olisi hyvä pystyä tunnistamaan uni, voisiko Rinpoche opettaa miten se tehdään?

 

Rinpoche: Vajrayanassa on unien tunnistamisen harjoitus, mutta siinä on monta vaihetta, jotka on käytävä läpi ensin, jotta voisi harjoittaa sitä. Jos haluaa harjoittaa unien tunnistamista tavalla, jossa ei ole monia vaiheita, niin tulee kehittää hyvin voimakas vakaumus siitä, että tämä on unta. Jos kehittää sellaisen voimakkaan vakaumuksen, että ilmentymät juuri tällä hetkellä ovat unta, niin joskus pystyy tunnistamaan unensa. Erityisesti kun olet hyvin peloissasi tai hyvin vihainen, kun kärsit paljon, niin ajattele voimalla ja erittäin vakuuttuneena että tämä on unta. Se on sellainen tapa mietiskellä unia, jossa ei ole monta vaihetta.

 

Kysymys: Tarkoitatteko juuri nyt?

 

Rinpoche: Kyllä, juuri nyt, tämä on unta. Siitä täytyy olla hyvin varma, siitä täytyy kehittyä pysyvä varmuus. Unikokemukset ovat hyvin samanlaisia kuin kokemuksesi juuri nyt, joten jos ajattelet että tämä on unta juuri nyt, sen avulla pystyt huomaamaan kun näet unta. Jos saavutat sellaisen varmuuden,on mahdollista että tunnistat unesi.

 

Kysymys: Voisiko Rinpoche puhua enemmän ilmentymien tarpeellisuudesta. Miten kohtaamme ne, emanaatiosta ja transformaatiosta ja asioista jotka liittyvät jidam-harjoitukseen?

 

Rinpoche: Kysymys koskee sitä, miksi me ylimalkaan dharmanharjoittajina tarvitsemme ilmiöitä. Ensinnäkin syy siihen miksi ilmiöt ovat tarpeellisia on, että mahayanassa harjoitamme kahdentyyppistä samadhia. Yksi on tasapainotilan mietiskelyn samadhi, missä levätään avaruudenkaltaisessa samadhissa. Toinen on jälkimeditaation samadhi, jossa kaikki nähdään illuusiona. Ellei ole ilmiöitä ei ole mitään, mitä näkisi illuusionkaltaisena. Tätä samadhia varten ilmiöitä tarvitaan, niin että voi nähdä jotain harhanomaisena.

 

Mahamudrassa toinen syy on, että mahamudraa mietiskellessämme mietiskelemme ajatusten olennaista luontoa. Ajatukset kuitenkin ajattelevat ilmentymiä, ja ellei meillä ole ilmentymiä, emme voi mietiskellä ajatusten olennaista luontoa. Näistä kahdesta syystä ilmentymiä tarvitaan.

 

Siitä syystä Dagpo Rinpoche sanoi, että meidän tulisi pitää ajatuksia tarpeellisina, miellyttävinä jne. Jos toisaalta ajattelemme että ei, meidän täytyy sulkea ajatukset pois, niin turhaudumme syvästi kun emme voi tehdä sitä. Sillä me emme voi. Emme voi pysäyttää ajatuksia.

 

Lyhyesti, koska ajatusten olennainen luonto on dharmakaya, me tarvitsemme niitä. Toinen analogia on, että ajatukset ovat kuin meren aallot ja Kirkas valo on kuin meri itse. Mitä ajatuksia sitten nouseekin esiin ja vaipuu takaisin Kirkkaaseen valoon, ne eivät koskaan jätä Kirkkaan valon luontoa, niin kuin meren aallot eivät jätä merta. Näin ollen ajatuksia tarvitaan.

 

Niin kuin surffaajat toivovat surffatessaan mahdollisimman suuria aaltoja, heidän kannaltaan on sitä parempi, mitä suuremmat aallot, samalla tavoin mahamudraa mietiskellessämme mitä enemmän ajatuksia, mitä vahvempia ne ovat, sen parempi!

 

Kun määrittelemme näkemyksen mahamudrassa, niin katsomme suoraan ajatuksiamme, irrotamme ja rentoudumme. Ellei ajatuksia ole, mitä sitten katsoisimme. Se määrää näkemyksen. Joten näyttää siltä, että ajatukset ovat tärkeitä. Ja kun katsoo ajatusten luontoa, koska se on Kirkas valo, niin siinä luonnossa rentoutuneena lepääminen on hyvin avoin ja avara kokemus.

 

(Kysymys liittyy sieluun.)

 

Kääntäjä: On vaikea kääntää, sillä noita sanoja ei ole tiibetin kielessä. Se on hankala kysymys ja se tulee usein vastaan. Onko jotain olemassa ennen mieltä? Mikä antoi sinulle sellaisen vaikutelman? Me mietiskelemme ajatusten olennaista luontoa, jota ei ole mikään luoja luonut. Luulen että Rinpoche sanoi niin. Yritän parhaani, ja pyydän anteeksi rajoittuneisuuttani. Hengen tai sielun käsite saattaa olla jotain mitä tiibetiläiset kutsuvat sanalla sok, elämänvoima.

 

Rinpoche: Sok on yhteys mielen ja kehon välillä, sen kautta mieli ja keho yhdistyvät, esimerkiksi hengitys. Ellei sitä ole, kuolee. Koska mielen luontoa vajrayanassa pidetään Kirkkaana valona, se antaa elämänenergian. Elämänvoima on mielen todellinen luonto. On juuri niin kuin suuri siddha Saraha sanoi laulussa: ”Kaiken juuri olemassaolossa ja sen tuolla puolen on mieli, on kuin onkin. Kun oivallat tämän ei ole mitään mietiskeltävää, rentoudu vain ja ole vapaasti, anna mennä.”

 

Kun siis puhumme energiasta tai voimasta tuntevien olentojen toiminnan yhteydessä, niin itse asiassa puhumme silloin tästä mielen todellisesta luonnosta, mielessä olevasta säteilystä, koska sillä on kyky heijastaa samsara ja nirvana, olla niiden kahden pohjana. Dharman pyörän toisen kääntämisen perinteessä sekä energian että sen, jolla energia on, selitetään olevan ei todella olemassa olevia, koska toisen kääntämisen mukaan ei ole yhtään ilmiötä, joka olisi millään tavalla todellinen.

 

Suojelija Nagarjuna sanoi: "Samsara ei ole vähimmässäkään määrin erilainen kuin nirvana, nirvana ei ole vähimmässäkään määrin erilainen kuin samsara." Tällä tavoin hän opetti samsaran ja nirvanan tasa-arvoisuuden. Samalla tavoin aidon todellisuuden näkökulmasta, joka on kaiken käsitteellisen rakentelun tuolla puolen, tuntevien olentojen ja Buddhien välillä ei ole mitään eroa. Se on selitetty tällä tavoin.

Sitten on tutkittava, mikä miellyttää eniten itseä. Jotkut ihmiset pitävät Vain mieli -koulukunnan näkemyksestä, toiset rangtongista eli Tyhjä itsestä -koulukunnan näkemyksestä. Sen sisällä eräät pitävät autonomia-koulukunnasta, toiset shentongista, kaikki näyttävät pitävän mahamudrasta. Ja jos pitää mahamudrasta, niin olisi hyödyllistä mietiskellä tyhjyyden viittä astetta.

 

Kirja nimeltä Tyhjyyden asteittainen mietiskely (The Progressive Stages of Meditating on Emptiness), jonka Rinpoche on kirjoittanut, esittelee nämä viisi eri astetta, ja jos mietiskelet jokaista niistä peräjälkeen ja harjoitat sen jälkeen mahamudraa, kaikki sujuu mainiosti. Siinä selitetään ensin karkeammat ja helpommin ymmärrettävät tavat ajatella ja sitten aste asteelta yhä hienvaraisemmat selitetään niiden jälkeen. Jopa tantroissa selitetään, että yksi tapa päästä sisään korkeimpiin opetuksiin on näkemyksen asteittaisten tasojen kautta. Tästä tarkkaan ottaen on kyse, että ensin ymmärretään karkeammat näkemykset, sitten hienommat ja sitten päästään mahamudraan.

 

Sitten on ne yksilöt, jotka ovat erityisiä siinä mielessä, että he ovat tehneet paljon harjoitusta entisissä elämissään ja heillä on paljon uskoa, he eivät epäile, ja heille riittää saada ohjeet katsoa suoraan tämänhetkiseen mieleen, irrottaa ja rentoutua. Jos heiltä kysyy, millainen kokemus se on kun katsoo suoraan mielen luontoon ja sitten rentoutuu, niin he vastaavat: "Se on kaunista, se on selkeys ja tyhjyys." Heille riittää pelkkä rentoutuminen selkeyden ja tyhjyyden ihastuttavassa kokemuksessa.

 

Jos sitten kysyy: "Millainen mieli on?" he vastaavat: "Ei ole mitään, ei kerrassaan mitään." Ja kun kysyy: "Millainen on se mieli joka ajattelee ettei ole mitään?" niin he vastaavat: "No, se on selkeyden kokemus." Siinä lepääminen riittää.

Jos kysyy millaista se on, he vastaavat: "Kun etsin sitä, en löydä mitään, mutta kun en etsi, näyttää siltä, että on jotain mieleksi kutsuttavaa. Mutta kun minulta kysytään mitä se on, en pysty selittämään sitä, en voi ilmaista mitä se on." Mitä meidän tulisi heille sanoa on tämä: "Katso suoraan sitä ajatusta joka ajattelee, että se on sanoin kuvaamaton, ja lepää sen olennaisessa luonnossa." Näin se tehdään ydinmahamudran perinteessä, ei tarvita paljon opetuksia eikä monia filosofisia selityksiä.

 

Jos tutkimme siddha Nyima Bepan laulua, siinä sanotaan:

 

Katso ruumistasi, se ei ole koskaan syntynyt.

Katso mieltäsi, yksinkertaisuus.

Todellisuus on ei-kaksinainen ja jättää ajattelevan mielen kauas taakse.

Joten minä en tiedä mitään.

 

Tässä opetetaan, että kun katsoo, tutkii, niin ei voi löytää mitään. Koska jos katsomme tätä kehoa tarkan tiedon kautta, niin etsiessämme jotain aineellista, voimme tutkia yhä hienosyisemmin, emmekä koskaan löydä mitään. Samaten jos etsimme mieltä, emme löydä mitään ja näin ollen voimme vain rentoutua löytämättömyydessä.

 

Jos lepäät siinä, että mitään ei löydy, niin se on tapa mietiskellä Keskitien autonomia-koulukunnan, svatantrikan mukaisesti. Jos katsot ajatusta joka ajattelee: "En voi löytää mitään", ja lepäät sen olemuksessa, niin se on taasen mahamudra. Ja jos katsomme mielen luontoa ja tulemme siihen tulokseen, että se on filosofisen rakentelun tuolla puolen, sen luonto on yksinkertaisuus ja lepäämme siinä, niin se on mietiskelyä Keskitien johdonmukaisuus-koulukunnan eli prasangika madhyamikan mukaisesti.

 

Jos katsomme takaisin ajatukseen, joka ajattelee mielen olevan käsittämätön ja sanoin kuvaamaton ja lepäämme selkeydessä, joka on sen ajatuksen olennainen luonto, niin se on taas mahamudraa. Jos katsomme tätä ajatusta ja koemme sen selkeyden suoraan tietoisuutena, niin silloin mietiskelemme dzogchenin mukaan. Katsomme älyä eli prajnaa, joka suorittaa kaiken tämän tutkimisen ja näemme sen olennaisen luonnon olevan selkeyttä ja tietoisuutta, se on mietiskelyä dzogchen perinteen mukaisesti. Sitä kutsutaan lepäämiseksi tietoisuuden luonnossa joka ylittää tavallisen ajatustoiminnan.

 

Vapaana ajatusrakennelmista se on mahamudra.

Vapaana äärimmäisyyksistä se on Suuri Keskitie.

Koska se kattaa kaiken se on dzogchen.

Saavuttakaamme varmuus kaiken oivaltamisesta tietämällä yksi.

 

Katsomalla yhä uudelleen mieltä, jota ei voi katsoa, näkymätön todellisuus nähdään elävästi, juuri niin kuin se on. Katkaisemalla kaikki epäilyt siitä onko sitä vai eikö ole, tunnistakaamme erehdyksettä omat kasvomme.

 

Esineitä katsoessa esineitä ei ole – ne nähdään mielenä.

Mieltä katsoessa mieltä ei ole, se on tyhjä aineksesta.

Kumpaakin katsoessa – kaksinaisuuteen takertuminen vapautuu itsestään.

Oivaltakaamme mielen todellinen luonto, Kirkas valo.

 

Katso omaa mieltäsi paljaana. Katsoessasi sitä paljaana anna mennä ja rentoudu. Katso sitten uudelleen tätä rentoutunutta mieltä paljaana. Sen paljaana katsominen on vipashyanaa, rentoutuneena lepääminen shamataa ja tämä on yhtyneen shamatan ja vipashyanan harjoitus.

 

Lähdön hetken koittaessa Rinpoche lausuu toivomusrukouksenaan, että viette yhtyneen tyhjyyden ja myötätunnon mahayana-harjoituksen äärimmäiseen täydellistymiseensä ja että sitä kautta olette suureksi hyödyksi jopa vihollisillenne, kaikille tunteville olennoille.

 

Osa 1

In English

 

Kaksi totuutta (Buddhalaista filosofiaa)

Mahamudra-mietiskely

Kotisivu