Mingyur Rinpochen opetuksia

Tiibetistä englanniksi kääntänyt Karma Tashi, suomentanut ja toimittanut Ani Sherab, apuna käytetty Ilkka Pellikan tulkkausta. Tilaisuuden järjesti Songtsen ry Helsingissä 25. -26.1.2003.© 2005  Mingyur Rinpoche

25.1.2003 Luento

Kääntäjä Karma Tashi: Rinpoche tahtoo kiittää kiinnostuksestanne Dharmaa kohtaan, että olette saapuneet tänne. Tashi deleg (tervetuloa). Käsittelemme tänään kahta aihetta, viisauden polkua ja menetelmän polkua. Buddha Sakyamunin mukaan niiden olentojen, jotka ovat kahdenlaisen kärsimyksen vallassa, täytyy kulkea näitä kahta polkua vapautuakseen kärsimyksestä. Niitä käyttäen voi saavuttaa vapauden, kuten lintu voi lentää käyttämällä siipiään. Jos on kaksi siipeä, voi lentää, jos koettaa lentää yhdellä siivellä, putoaa.

Dharmaopetusta tulisi kuunnella rentoutuneella mielellä, eikä innostua liikaa siitä, millaisia opetuksia on tulossa. ”Pystynkö vapauttamaan mieleni tämän opetuksen jälkeen kuin puhkeavan kukan?” Sellaista kireää jännitystä ei saisi olla. ”Kun tänään osallistun opetuksiin, niin huomenna ehkä valaistun.” Luopukaa senkaltaisista toiveista. Kun Rinpoche opettaa, niin ne asiat, jotka pystytte omaksumaan tai joista pidätte ja jotka koette hyödyllisiksi, viekää ne mukananne ja se, mikä ei tunnu järkevältä, jääköön tänne.

Viisautta ja menetelmiä koskevasta kahdesta aiheesta ensin käsitellään viisautta. Buddha Sakyamuni opetti, että viisautta on ymmärtää kaikkien ilmiöiden olevan mielestä riippuvaisia. Ensinnäkin on ymmärrettävä, että kaikki ilmiöt onni ja suru mukaan luettuina ovat pysymättömiä. Toiseksi harjoitellaan tyhjyyden oivaltamista. Mitä menetelmiin tulee, ensin tehdään tyyneysmietiskelyä (shamata) ja toiseksi turvaudutaan ja kehitetään bodhimielen epäitsekäs asenne. On vielä muitakin harjoituksia, mutta tänään ja huomenna keskitymme lähinnä näihin.

Palatkaamme viisauden ensimmäiseen asteeseen: siihen, että ymmärtää kaiken onnen ja kärsimyksen olevan oman mielen luomaa. Rinpoche kysyy teiltä jotakin ja voitte vastata vapaasti. Kaikella onnella ja surulla täytyy olla syy ja olosuhteet. Voitteko osoittaa, mikä on onnettomuuden syy ja olosuhde? Vastaus: Itsen käsite. Rinpoche: Muita vastauksia? Vastaus: Takertuminen, halu. Rinpoche: Vielä muita? Vastaus: Itsensä vaaliminen, kärsimys on niin kovaa, tunnemme olevamme aineellisia maan päällä.

Kääntäjä: Rinpoche arvostaa vastauksianne, näyttää siltä, että olette pohtineet näitä asioita. Kyllä, kun analysoi asioita älyllisesti, vastaus on sellainen, mutta yleensä ottaen, silloin kun kohde on epämiellyttävä tai ruma, tuntee kärsimystä. Esimerkiksi sairaudet, vihollisen kohtaaminen, luonnonkatastrofit, tappio, ne saavat aikaan kärsimystä. Onnen kohdalla pätee sama: kun kohtaa haluttavan kohteen, jotakin mikä miellyttää, se luo onnen tunteen. Ihmiset pitävät eri asioista, joku tahtoisi olla rikas ja rakastettu, toinen kaunis, kolmas toivoo auringonpaistetta.

Rinpoche kysyy nyt toisen kysymyksen. Oletamme, että kaikki onni ja kärsimys on mielen luomaa, pelkkä tunne. Kohteet heijastuvat mielessä, onko yhtään sellaista kohdetta, joka tekee kaikki onnellisiksi? Asia, jota kaikki pitäisivät onnen lähteenä? Onko yhtään maailmanlaajuista erillistä asiaa, joka tyydyttää kaikkia ja josta kaikki pitävät? Vastaus 1: Se, että rakastaa itseään enemmän kuin sitä mikä on itsen ulkopuolella. Rinpoche: Ovatko kaikki samaa mieltä? Vastaus 2: Sen pitäisi olla päinvastoin, että rakastaa muita enemmän kuin itseään.

Kääntäjä: Rinpoche havaitsi tässä kaksi vastakkaista mielipidettä. Etsimme jotain mistä koko ihmiskunta olisi samaa mieltä. Vastaus: Se oli ennen vanhaan äidinrakkaus, mutta nykyään… Rinpoche  (nauraa): Se on totta, monet ajattelevat niin, idässä useimmat sentään vielä rakastavat äitejään. Vastaus 1: Jumalakäsitteessä on jotain, joka tuo onnea uskoipa siihen tai ei. Vastaus 2: Tarkoitatko kristittyjen Jumalaa, luojajumalaa?  Vastaus 1: Eri uskonnoissa se voi olla eri nimillä, Buddha tai alkuperäinen Jumala, mutta se on sama asia. Vastaus 3: Palatakseni siihen, rakastaako itseään vai ulkomaailmaa, eikö ole niin, että on rakastettava ensin itseään jotta voisi rakastaa muita, voi antaa vain liiastaan, on oltava ensin tasapainossa itsensä kanssa.

Kääntäjä: Kysymys on siitä, löytyykö yhtä asiaa, joka tuo onnea kaikille ihmisille. Vastaukset tuntuvat liittyvän enemmän polkuun, jonka kautta onni saavutetaan. Henkisen tien kulkijoilla voi olla eri teitä, he ovat kuitenkin samaa mieltä yhdestä asiasta. Mutta entä kaikki muut, he, jotka eivät usko mihinkään uskontoon? Tutkittuamme nyt asiaa, on hyvin vaikea löytää yhtä erillistä asiaa, josta kaikki ajattelisivat samoin, kaikki pitäisivät. Sama pätee kärsimystä tuottavaan kohteeseen.

Miten onnen lähde valitaan? Kohde valitaan mielessä ja kehitetään siihen sitten pitämisen tunne, sitä pidetään hyvänä. Se on ajatusrakennelma. Kun kohteen sitten näkee, tuntee heti onnea ja käyttää sitä onnen lähteenä. Toinen kehittää siihen liittyvän kielteisen ajatusrakennelman ja näkee saman kohteen kielteisesti ja kärsii. Hän ei halua koskeakaan siihen ja jos hänen täytyy, se on tuskallista. On kuin pitäisi silmälaseja ja aurinkolaseja vuorotellen. Aurinkolasien läpi kaikki näyttää mustalta, silmälasit taas saavat aikaan kirkkaamman kuvan.

Kohteet ilmenevät hyvinä tai pahoina sen mukaan pidetäänkö niistä vai ei. Buddha Sakyamuni sanoi: jos ymmärtää, että onni ja kärsimys ovat oman mielen luomuksia, vaikka se ei olekaan vielä syvällistä tyhjyyden viisautta, se kuitenkin auttaa eroon kärsimyksestä. Sanotaan, että kaikki riippuu omasta mielestä. Se mitä tapahtuu, johtuu siitä, että luo kiintymyksen tai vastenmielisyyden tms. tunteen ja sen myötä sitoo mielensä tällä havainnolla kuin silkkiperhosen toukka, joka erittää itsestään rihmaa, ja kutoo kotelon, josta ei sitten pääse ulos. Käsitteet sitovat meidät ja tekevät hyvin onnettomiksi. Sen takia menetämme itsetuntomme, ilon ja avoimuuden ja kehitämme kaikki erilaiset heikkoudet vihasta haluun ja tietämättömyyteen. Niin tapahtuu, koska viisautta puuttuu.

Viisautta käyttämällä voi vapautua takertumisesta ja egosta ja siitä harhaluulosta, että onni löytyy ulkoisista asioista. Viisaus syntyy kun ymmärtää, että onni ei tule ulkopuolelta. Ajatelkaamme vaikka ruokaa. Kaikki nautimme ruoasta ja useimmat uskovat, että onni asuu ruoassa. Jos niin olisi, pitäisi tulla sitä onnellisemmaksi, mitä enemmän syö. Mutta kun vatsa on täynnä, ruoka alkaa vaikuttaa yhä vastenmielisemmältä. Onnellisuus ei asukaan ruoassa. Alkuperäinen kysymys kuului: löytyykö mitään yhtä asiaa, joka tuo tyydytystä kaikille ihmisille? Sitä on vaikea löytää. Itse asiassa sitä ei voi löytää, koska onni ei asu ulkopuolellamme aineellisissa esineissä.

Monet ihmiset maailmassa arvostavat kultaa ja timantteja. He hyörivät kiireisinä ja käyttävät paljon rahaa arvoesineisiin sekä tekevät koruja. Enemmistö ei myöskään siedä pölyä eikä roskia kodissaan. He lakaisevat ja puhdistavat inhottavan lian pois. Jos he asuisivat maailmassa, missä kaikki on kullasta ja timanteista, kotiin laskeutuisi timanttipölyä, joka lakaistaisiin heti pois. Jos jostain löytyisi tavallista pölyä ja pikkukiviä, niitä arvostettaisiin, koska ne olisivat harvinaisuuksia. Niistä maksettaisiin suuria summia ja niitä varjeltaisiin kaikin tavoin.

Jos voi ajatella näin, se auttaa poistamaan vaikeuksia omasta mielestä. Viisauden kokija on viisauteen liittyvän aiheen ensimmäinen osa ja sitä on nyt käsitelty. Tauon jälkeen Rinpoche opettaa menetelmän polkua. (Tauko)

*

Shamata mietiskelyssä (tiib. shine) on kaksi puolta: mielen ja kehon aspektit. Mieli tukee kehoa ja keho tukee mieltä. Aloittelijalle keho on mietiskelyssä tärkeä, sillä aloittelijan mieli pysyy paremmin hiljaa, jos keho on liikkumatta. Kun on saavuttanut korkeamman oivalluksen, keholla ei ole väliä. Esimerkkinä tästä on vesi kupissa. Rinpoche heiluttaa mukia ja siinä oleva vesi läikkyy, se ei pysy paikallaan kuppia liikutettaessa.

Mietiskelyasentoon liittyy seitsemän eri kohtaa. Ensinnäkin jalat pidetään vajra-asennossa eli täysristi-istunnassa, jos voi. Ellei voi, sitten istuu tavallisessa risti-istunnassa. Jos sekin tuottaa paljon vaikeuksia, jalat voi suoristaa tai istua tuolilla. Ellei voi istua, niin sitten makaa selällään. Viimeinen oli vitsi. Toiseksi, Kädet ovat sylissä päällekkäin, kämmenet ylöspäin. Vasen kämmen kannattelee oikeaa ja peukalot koskettavat toisiaan. Vasen kämmen voi olla myös päällimmäisenä, tärkeintä on, että asento on hyvin rentoutunut. Käsiä ei pitäisi puristaa. eikä mielen pitäisi jännittyä. Peukaloiden päät koskettavat toisiaan kevyesti, niitä ei paineta toisiaan vasten eikä mieleenkään aiheuteta paineita. Rinpochelta on kysytty usein peukaloista, osoittavatko ne ylös, alas, eteen vai itseen päin. Sillä ei ole väliä, niin kauan kuin asento on miellyttävä. Yleensä ollaan liian kireitä.

Kolmanneksi kädet voi asettaa myös polvien päälle kämmenet alaspäin, niin että polvet peittyvät. Käsivarsien tulee olla erillään vartalosta, vapaina. Jos puristaa ne kiinni, on kireä, ja lopulta nukahtaa.

Neljänneksi on mitä tärkeintä, että vartalo on suorassa, selkä on suora. Samalla on vältettävä ajattelemasta: ”Minun täytyy olla hyvin suora.” Jos yrittää olla liian suora, kallistuu taaksepäin ja voi vaikka kellahtaa kumoon.

Viides kohta koskee niskan asentoa. Niska kannattelee pään painoa rentoutuneena ja alas painumatta. Pää ei saisi myöskään taipua millekään suunnalle. Rinpoche on huomannut, että länsimaalaiset mietiskelevät usein pää taaksepäin kenossa, idässä taas nuokutaan eteenpäin ja nukahdetaan helposti. Kumpikin on virhe. Rentoudu ilman näitä virheitä.

Kuudes kohta liittyy suun asentoon. Suun ei pitäisi olla kokonaan auki eikä kokonaan kiinni vaan rentoutunut. Huulet ovat hieman raollaan ja ylä- ja alaleuan hampaat hiukan erillään toisistaan. Voi hengittää joko suun tai nenän kautta tai kummastakin sen mukaan, mikä tuntuu luonnolliselta.

Seitsemäs kohta on katseen kohdistaminen. Aloittelevan shamatan harjoittajan voi olla helpointa sulkea silmänsä. Ne suljetaan kevyesti ja luonnollisella tavalla, puristamatta. Myöhemmin parasta meditaation kannalta on mietiskellä silmät avoimina. Katse voidaan kohdistaa kolmella eri tavalla: katsomalla alaviistoon, suoraan eteenpäin tai yläviistoon. Niitä voi kokeilla ja valita itse. Katseenkin täytyy olla rento eikä saa vilkuilla ympäriinsä.

Jos voi pitää yllä näitä seitsemää kohtaa luonnollisessa ja rentoutuneessa tilassa, se pidentää ikää, poistaa monia sairauksia ja tekee sydämen avoimeksi. Jos taas käpertyy kokoon, kanavat, nadit, joutuvat mutkalle, eikä mikään virtaa luonnollisesti.

Kehon asento on nyt käyty läpi. Tämä asento tarvitaan, jos tahtoo mietiskellä muodollisilla istunnoilla pyhäkössä tai omassa huoneessaan. Ilman tätä asentoa voi myös hyvin mietiskellä kävellessään, puhuessaan, missä vain. Asento auttaa aloittelijoita suuresti.

Seuraavaksi käsitellään mieltä, joka on yleensä kuin hullu apina. Vaikka apinan ei tarvitsisi tehdä mitään, se hyppää ylös ja putoaa alas, kaatuu ja sotkee kaiken ympärillään. Mieli, kuin apina, liikkuu villisti eri suuntiin, ja sen kesyttämiseksi tarvitaan yksi tärkeä seikka: mielen täytyy saada olla luonnollisesti, ilman teennäisyyttä. Miten niin levätään? – Jos on tehnyt suuren työn, sen jälkeen lepää. Jos joku vaikkapa joka päivä juoksee kolmen tunnin lenkin ja ottaa sen jälkeen lämpimän suihkun, hän saattaa suihkun jälkeen rentoutua tuolissa tai pitkällään maaten. Hän hengittää syvään, huoahtaa… ja nukahtaa – no, nukkuminen ei ole tarpeen! Jos mielen jättää luonnolliseen tilaan, voi kokemuksen kautta saada selville miten se toimii. Tämä tila ei ole tajuttomuutta, vaan itsensä hienovaraisesti valaiseva olotila. Kun valo säteilee, sen näkemiseksi ei tarvita taskulamppua, se valaisee itsensä. Silloin kun on tajuton ja joku pistää neulalla, sitä ei tunne, mutta tässä tilassa tietää asiat luonnollisella tavalla. Se riittää ja se on hyvin helppoa, koska siihen ei tarvita voimakasta ponnistusta eikä meditaatiota. Ei tarvita myöskään älyllistä tutkimusta. Eikä silloin kehitetä mielikuvia mietiskelyjumaluuksista. Ainoa, mitä tarvitaan, on että jättää mielen luonnollisesti rentoutuneeseen tilaan. Ajatuksia ei tarvitse estää, jos niitä tulee, anna niiden tulla, tehtäväsi on olla rentoutunut. Ajatuksia ei tule seurata tai ajaa takaa. Se tarkoittaa, että pysyy tarkkaavaisena rentoutuneisuudesta. Jos ei pysy, se merkitsee, että on lähtenyt seuraamaan ajatuksiaan. Teemme lyhyen harjoituksen.

Sulkekaa ensin silmänne ja rentoutukaa… voitte avata silmät hitaasti… istukaa, rentoutuneena. Siinä se oli. Tätä tulisi tehdä usein lyhyitä aikoja kerrallaan. Niin tehdessänne mieli rauhoittuu ja kesyyntyy itsestään. Kun mieli on kesytetty, niin omat kärsimykset poistuvat luonnollisesti, sillä heikkoudet puhdistuvat. Kokee rikkautta, sillä mieli vapautuu, tulee vahvaksi ja vakaaksi. Tämäntyyppinen mietiskely voi tuottaa tavanomaisia kykyjä eli siddhejä. Ei korkeinta siddhiä, [joka on valaistuminen], mutta tavanomaiset kyvyt lukea ajatuksia ja tehdä joitain ihmeitä, saa sellaisia voimia. Buddhalaiset eivät pyri hankkimaan sellaisia voimia, niitä ei pidetä lainkaan tärkeinä. Vaikka olisi saavuttanut korkean oivalluksen tason ja pystyisi moniin ihmeisiin, nämä lamat eivät näytä voimiaan julkisesti eivätkä edes yksityisesti, ellei se ole todella tarpeen. Näistä saavutuksista ei puhuta.

Tauon aikana voitte soveltaa tätä menetelmää ja yrittää pysyä rentoutuneina syödessänne, kävellessänne, keskustellessanne. Tätä voi soveltaa kaikkiin tilanteisiin. Rentona ei aluksi pysy pitkään, ehkä sekunnin tai pari. Ei pidä toivoa liikaa. Jos pystyy siihen sekunnin ja toistaa sen, se on oikein hyvä. On kuin vesipisarat kerääntyisivät suureen astiaan, lopulta se täyttyy.

[Omistamisrukous.] Omistimme kaiken ansion, jota opetusten kuuntelemisesta ja niiden antamisesta on kertynyt kaikille tunteville olennoille.

Kysymys: Miksi mietiskellessä pidetään silmiä auki?

Rinpoche: Silmien sulkeminen voi alussa auttaa rentoutumaan, mutta jos silmiä pitää jatkuvasti kiinni se peittää viisauden, sisäisen ymmärryksen ja häiritsee selkeyttä. Jos aina meditoi silmät suljettuina, ei voi mietiskellä silloin kun kävelee, syö ja puhuu.

Kysymys: Jos omat energiat alkavat nousta kehossa ylöspäin, ja ne eivät nouse suoraan vaan menevät vinoon, voiko sitä jotenkin estää? Onko se vaarallista?

Rinpoche: Yleensä ottaen näitä asioita ei tarvitse pohtia. Puhun siitä myöhemmin.

Aloittelijan mieltä kuvataan vesiputouksen kaltaiseksi. Tuntuu samalta kuin vedestä, joka räiskyy jyrkänteeltä alhaalla oleville kiville; on kaikenlaisia vaikeuksia ja selkään sattuu. Voi vaikuttaa siltä, että ajatuksia on enemmän kuin ennen, mutta se on hyvä merkki, merkki siitä että on aloittanut mietiskelyn. Suuhun voi kerääntyä sylkeä tavallista enemmän, saattaa nähdä värillisiä valoja, voi huimata tai särkeä päätä. Kaikki eivät koe näin, mutta ne ovat merkkejä alkaneesta harjoituksesta. Toisen tason kokemus on, kun vesiputouksen virta laskeutuu tasaisemmalle maalle ja lopulta joki virtaa mereen, se on täysin tyyni meri päiväsaikaan. Silloin on onnellinen aina, tapahtuipa mitä tahansa, hallitsee mielensä täysin.

Kysymys: Mikä merkitys sillä on suuntaako silmänsä alas, suoraan eteen tai yläviistoon?

Rinpoche: Mielen tyyneyden aste määrää sen, mihin katsotaan. Kun katsoo alas, mieli rauhoittuu ja muuttuu vakaammaksi. Kun katsoo yläviistoon, se kirkastaa ja selkeyttää mieltä. Ja jos mielentila on tasapainoinen, katsotaan suoraan eteenpäin. Oman kokemuksen mukaan voi valita näistä kolmesta. On hyvä harjaantua niissä kaikissa ja vaihdella katseen suuntaa eri harjoituskerroilla. Ensin voi harjoitella päivän tai pari katsomista alaviistoon, kunnes se sujuu. Sitten katsotaan yläviistoon, se tuo uutta intoa ja tuoreutta harjoitukseen. Sitten katsotaan suoraan eteenpäin. Ylös katsoessa niskaa ei pidä taivuttaa eikä suuta avata. Pään asento pysyy samana, vain silmät liikkuvat.

Kysymys: Ryhmässä mietiskellessä lämpötilaan ja valaistukseen ei voi vaikuttaa. Miten virkistää itseään jos uneliaisuus vaivaa?

Rinpoche: Mietiskele silloin shamata tekniikalla keskittymällä johonkin kohteeseen. Shamatassa on tärkeää pysyä tarkkaavaisena. Keskittymisen tukena voi käyttää omia tuntemuksiaankin: esimerkiksi sitä, että on häiriintynyt muiden läsnäolosta, että tahtoisi lisää valoa, että on kosteaa tms.

Seuraavaksi opetetaan shamata meditaatio keskittymiskohdetta käyttäen. Tavallisesti mieli muistuttaa hullua apinaa. Niin kauan kuin olemme ihmisiä, meillä on viisi aistiovea: näkö-, kuulo, maku-, haju- ja tuntoaisti. Apinan kaltainen mieli käy läpi erilaisia tuntemuksia. Kun se on tekemisissä silmien kanssa, havaitsee muotoja, kun se liittyy nenään, se aistii hajuja. Sama koskee kuulo-, maku- ja kosketusaistimuksia. Näiden viiden aistioven kautta voi kokea ristiriitaisia tunteita ja kärsimystä. 

On viisi aistia ja ajatteleva mieli itse. Aistielimet eivät ajattele, ja ellei mieli liity niihin. Esimerkiksi muodon havaitseminen perustuu energiaan, energiakanaviin ja elonvoiman pisaroihin. Näkökyky perustuu niihin. Mutta ajatus ei sisälly siihen. Ellei ajattele, silmien edessä voi olla esine jonka näkee, mutta ei ole siitä tietoinen. Tämä koskee kaikkia viittä aistia. Näkökyky ei sinänsä arvioi näkemäänsä, esimerkiksi sitä, onko kukka kaunis vai ei. Shamataa ei voi soveltaa näkökykyyn tai muihin viidestä aistista. Sitä sovelletaan vain ajattelukyvyn kautta, mielen kautta.

Hullu apina on siis suljettu huoneeseen, jossa on viisi ikkunaa. Se hyppii levottomasti ikkunasta toiseen eikä pysy hetkeäkään paikallaan. Jos katsoo taloa ulkoapäin, voi näyttää siltä, että huoneessa on viisi apinaa, yksi joka ikkunassa.

Viiden aistioven kautta onni ja suru toivotetaan tervetulleiksi. Kun näkee kauniin muodon, toivottaa onnen tervetulleeksi, on onnellinen. Kun näkee rumia tai epämiellyttäviä esineitä, toivottaa kärsimyksen tervetulleeksi. Jos koskettaa ihoaan pehmeästi, tuntee iloa, jos pistää neulalla, tuntee tuskaa. Viisi aistielintä tekee nämä havainnot, ja vaikka miellyttävät esineet tuovat näennäistä onnea, kun niihin takertuu ja kiintyy, ne lopulta muuttuvat kärsimykseksi.

Tunteet muutetaan apuneuvoiksi henkisellä tiellä shamata meditaation avulla. Shamatan kautta tunteet voidaan muuttaa onnellisuuden syyksi. Ne voivat olla shamatan tuki. Otetaan näköaistiin liittyvä esimerkki. Tavallisesti onni ja suru vaihtelevat: kun näkee hyvän asian, on onnellinen ja takertuu siihen. Kun näkee jotakin ikävää, tuloksena on suru ja onnettomuus. Miten sitä siis käytetään mietiskelyn tukena?

Näköaistin kautta voidaan nähdä vain kaksi asiaa, muoto ja väri. Aloitetaan harjoitus pienistä esineistä, joita voi nähdä silmien edessä, esimerkiksi kukka tai thangka maalaus. Valitaan yksi esine, vaikkapa kukka, jota katsotaan silmillä ja mielen avulla. Tiedetään kukka, siinä kaikki. Ei pohdita sen enempää sen kauneutta, kalleutta tai alkuperää. Nähdään vain kukka. Se on siinä ja se on kukka. Siinä kaikki. Näin mieli voi nähdä kukan. Se on tarkkaavaisuutta. Tarkkaavaisuus ei ole jokin erillinen asia, se on sitä että tietää kukan olevan. Sillä hetkellä tarkkaavaisuus on syntynyt. Näin mieltä pitäisi harjoittaa. Tehdään lyhyt harjoitus yhdessä.

Aloitetaan samalla tavoin kuin edellisessä harjoituksessa, joka tehtiin ilman keskittymisen kohdetta. Siinä vain rentouduttiin täydellisesti. Jos tahtoo, voi sulkea silmänsä… Olkaa hyvä ja valitkaa sitten jokin kohde. Jos piditte silmiä kiinni, avatkaa ne ja katsokaa kohdetta. Rentoutukaa taas kokonaan… ja harjoitus päättyy.

On mahdollista, että syntyi epämiellyttävä tunne. Niitä on kolmenlaisia: saattoi nähdä kaksoiskuvan, nähdä epäselvästi tai tuntea kipua silmissään tai huimausta. Tämä ei haittaa, sillä jos näkee kaksoiskuvan, voi keskittyä siihen. Ellei näe kohdetta kunnolla, se hämärtyy tai on epäselvä, voi keskittyä sokeuteensa. Jos silmissä tuntuu kipua tai huimaa, sitäkin voidaan käyttää mietiskelyn tukena. Onko kysymyksiä?

Kysymys: Jos emme anna mielen sotkeutua meditaatioon ja käytämme mitä tahansa tilannetta sen kohteena, eikö vaarana ole, että meistä tulee täysin välinpitämätön?

Rinpoche: Mitään vaaraa ei ole. Itse asiassa sisäinen oivallus ja äly kehittyvät, mieli voimistuu ja tyyntyy, rauhoittuu. Siitä on myös apua täydellisen valaistumisen saavuttamisessa. Toisaalta mietiskely on myös lääke ristiriitaisiin tunteisiin. Jos esimerkiksi vihaa pitää demonina, niin vihan ajatuksen tukahduttaa. Tässä ajatusta ei tukahduteta vaan se ainoastaan jätetään luonnolliseen tilaansa sellaisena kuin se on. Tuloksena tunteet laantuvat. Voidaan sanoa, että jättämällä mieli luonnolliseen tilaan tunteet vapautuvat tai puhdistuvat. Se johtuu siitä, että kaikissa on buddhalaisin termein ilmaistuna buddhaluonto, joka on aina ollut puhdas, sisäinen perusluontomme on luonnostaan puhdas. Jos on entistä lähempänä sitä, tunteet automaattisesti vapautuvat.

Kysymys: Kukka on kaunis ja se tuottaa mielihyvää Katson mielelläni kukkaa, enkä halua katsoa sitä ilman tunnetta, mutta onko niin, että tämä harjoitus opettaa minua katsomaan kaikkea samalla myötätunnolla ja rakkaudella kuin katson kukkaa?

Rinpoche: Tässä harjoitetaan shamataa, mikä merkitsee, että koetetaan olla tarkkaavaisia, niin se opetetaan. Voi olla vain tietoinen kukan kauneudesta. Jos luo enemmän kuin sen ja ajattelee: ”Tämä kukka on kaunis”, se on kukkaan takertumista eikä se ole harjoitusta vaan kärsimyksen syy. Jos ajattelee: ”Voi miten kaunis kukka, mistä se on peräisin, kenen se on, tuo ei ole niin kaunis…” se on tavallinen tapamme ajatella, kaikki ihmiset luovat sellaisia käsitteitä.

Kysymys: Meille opetetaan usein, että mietiskelyn tavoitteena on hallita mieltä tai saavuttaa valaistuminen. Voitteko kertoa tästä enemmän?

Rinpoche: Tuntevina olentoina voimme saavuttaa valaistumisen, koska olemme tunteiden vallassa. Niin kauan kun on tunteista jonkin vallassa, se on perussyy valaistumisen saavuttamiseen. Miten shamata mietiskely vaikuttaa? Se voimistaa ja vapauttaa mieltä, mutta se yksin riitä täydellisen vapautumisen eli valaistumisen saavuttamiseen. Valaistuminen on myös viisautta tai älyä.. Viisauden korkein aspekti on ymmärtää tyhjyyden näkemys ja jos yhdistää mietiskelyn ja tyhjyyden näkemyksen, silloin valaistuminen on mahdollista saavuttaa.

Kuvitellaan Suomen pimeää talvea ja taloa, jossa kaikki valot ovat sammuneet. Vain yksi kynttilä lepattaa vedossa, sillä ikkunat ovat auki ja ulkona tuulee. Liekki ei voi valaista paljoakaan, sillä se liikkuu ilmavirran mukaan, eikä huoneen sisustusta näe kunnolla. Jos sulkee ikkunat, liekki lakkaa lepattamasta ja valaisee paremmin.

Mieli on levoton kuin liekki tai hulluksi tullut apina, joka hyppii paikasta toiseen häiriintyneenä. Se kärsii sen tähden valtavasti eikä ole käyttökelpoinen väline mihinkään. Ei voi kehittää bodhimieltä, ei tuntea myötätuntoa eikä varsinkaan ymmärrä tyhjyyttä. Mieli on hyvin heikko. Kun harjoittaa shamataa sillä on sama vaikutus mieleen, kuin ikkunoiden sulkemisella kynttilänliekkiin. Kun lakkaa tuulemasta, viisauden valo loistaa automaattisesti ja voi nähdä sen, mikä aiemmin oli pimeydessä.

Tätä harjoitellaan niin, että aloitetaan keskittymällä ensin pieneen kohteeseen ja laajennetaan kohdetta vähitellen, niin että lopulta voi olla tarkkaavainen kaikesta mitä näkee edessään, sivuilla, ylhäällä ja alhaalla. Esineet vain nähdään, ollaan niistä tietoisia. Lopulta voi keskittyä vakaasti koko näkökenttään kerralla.. Harjoittelemme sitä nyt hieman. Olkaa hyvä, suoristakaa selkänne, mutta pysykää rentona. Antakaa kaiken jännityksen mennä. Pysykää rentona samalla kun olette tietoisia koko näkökentästänne. Vain katsokaa sitä. Päästäkää irti näkymästä ja antakaa mielen sitten rentoutua vapaasti. (Tauko)

*

Teimme äsken shamata meditaation nähdyn muodon avulla. Apuna voi käyttää myös ääniä, hajuja, makuja ja tuntoaistimuksia. Ne ovat kaikki aistielämyksiä. Esimerkiksi äänen kuulemiseen käytetään kuuloelimiä, ja mieli on se, joka kuulee äänen ja tulkitsee sen. Mieli esittää kysymyksen: ”Mitä korvani kuulevat?” Niin kauan kuin mieli viipyy äänen parissa, sen kuulee. Harjoittelemme tätä nyt.

Kuuletteko mitään ääntä? Kuulen itse ilmastoinnin suhinan. Voitte valita minkä tahansa äänen. Rentoutukaa ensin taas kunnolla (1min). Nyt, kuunnelkaa ääntä (2min). Antakaa mielen rentoutua. Ja siinä se oli. Onko kysymyksiä?

Kysymys: Kun keskitymme tiettyyn ääneen, jätämmekö muut äänet huomiotta?

Rinpoche: Ensin kuulostellaan: mitä minä kuulen? Jos kuulee jonkin miellyttävän äänen, voi valita sen. Alussa siis keskitytään kaikkiin ääniin, sitten valitaan yksi, jonka voi kuulla selvästi.

Kysymys: Onko parempi valita jokin luonnollinen ääni vai koneen ääni?

Rinpoche: Aloittelijan on vaikea suhtautua (mietiskelyn kannalta) oikein sellaiseen ääneen, jossa on sanoja ja merkitys. Harjoittelun edistyessä voi käyttää mitä vain ääniä: suhinaa, luonnon ääniä, musiikkia. Veden solinaa pidetään erityisen hyvänä. Kotiin voi hankkia jokin äänilähteen harjoittelua varten. Musiikin kuuntelu ei kuitenkaan ole meditaatiota, sillä tässä ääni kuullaan erillisenä itsestä. Sitä vain tarkkaillaan. Maut, hajut ja kosketusaistimukset ovat samalla tavoin mietiskelyn tuki. Jos voi pysyä mietiskelyn tilassa, on vapaa ajatuksesta: ”Tämä on kauhea asia ja häiritsee minua kun meditoin.”  Silloin mikään ei häiritse ja kaikki tukee mietiskelyä.

Kysymys: Jos jalat puutuvat tai selkää särkee, pitäisikö mietiskelyasentoa vaihtaa?

Rinpoche: Jos voi sietää särkyjä selässä ja polvissa, niin se voi tukea, aistimukset ovat sillä tavoin hyödyllisiä keskittymisen kohteina. Kivun tai säryn yksi syy on se, että oma mieli valittaa: ”Olen sairas.” Jos voi käyttää kipua tukena, on vapaa tällaisesta tuskaa tuntevasta mielestä. Kipu koetaan lähinnä mielessä. Pelkästään tietoisuus kivusta edistää meditaatiota suuresti ja vapauttaa omista ajatuksista. Jos kipu on niin kovaa, että ei voi sietää sitä, on parasta vaihtaa asentoa ja tarpeen tullen käydä lääkärissä.

Kipua käytetään siis mietiskelyn tukena omien voimien mukaan.  Aloittelija käyttää vain lievää kipua, ei vakavia sairauksia. Jos on oivaltanut paljon ja pystyy pitämään mielen vakaana, vaikea kiputila voi joskus parantua, kun pitää sitä meditaation tukena. Harjoituksessa täytyy edetä omien kokemusten mukaan. Sitäkin kun on nukahtamaisillaan, voi käyttää tukena. Miten? - Juuri kun uni on tulossa, on siitä tietoinen, mieli tarkkailee nukahtamista herkeämättä. Jos voi nukahtaa ilman, että unohtuu ajatuksiinsa, niin olipa uni pitkä tai lyhyt, se muuttuu mietiskelytilaksi. Näin on, koska pysyy hyvin tarkkaavaisena samalla kun uneliaisuus iskee, jolloin uneliaisuuden hyökkäys pysyy sisäpuolella. Jos silloin harjoittelee shamataa, nukkuminen muuttuu shamata harjoitukseksi. Jos harjoittaa pelkää luonnollista mieltä, siitä tulee sen harjoitus. Intialainen mahasiddha Lavapa nukkui 12 vuotta ja saavutti siddhin. Onpa tämä helppoa, voi mietiskellä syödessä, nukkuessa, jutellessa ja autoa ajaessa. Jos on aivan rento ja tarkkaavainen, niin ajaminen on hyvin helppoa. Jos on kireä, on ylivarovainen ja pysähtyy kun ei tarvitsisi ja sitten jatkaa matkaa, kun pitäisi pysähtyä. Sillä tavoin syntyy onnettomuuksia. Jos tahtoo mennä retriittiin, voi ottaa herkkuja mukaan ja jos joku ihmettelee, niin selittää vain että tämä on minun harjoitukseni. No ei se aivan niin taida olla. Nyt puhumme viisauden aspektista.

Yleensä ulkoisia kohteita pidetään pysyvinä, todella olemassa olevina ja itsenäisinä. Mitä parempina ja erinomaisempina erilaisia kohteita pidetään, sitä suurempi on kärsimys. On mahdollista toimia normaalielämässä, vaikka ei pitäisikään ulkoista todellisena. Itse asiassa voi toimia paremmin olemalla avoin, kaikki on paremmin järjestyksessä ja suhteet ihmisiin ja ilmiöihin muuttuvat helpommiksi. Esimerkkinä Rinpoche pitelee rukousnauhaa kädessään, tarttuminen siihen kuvaa ilmiömaailman todellisena pitämistä. Ilmiöiden luonto on muuttuva ja pysymätön. Kun niitä pitää pysyvinä ja ne sitten muuttuvat, mitä enemmän on uskonut pysyvyyteen, sitä enemmän kärsii. Tässä esimerkissä Rinpochen käden korkeus kuvaa tämän takertumisen astetta. Kun hän kohottaa kättään, takertuminen lisääntyy. Jos käsi on alhaalla ja hän avaa kätensä, rukousnauha ei putoa lattialle kovin korkealta. Jos se putoaa korkeammalta, se aiheuttaa hieman huolta, ja jos se putoaa hyvin korkealta se saattaa tosiaankin mennä rikki. Mitä enemmän takertuu ajatuksissaan omaisuuteen, rakkaisiin, lapsiin, sitä suurempi on suru, kun luonnolliset ilmiöt muuttuvat. Kun on kiintynyt omaisuuteen, sitä ei pysty käyttämään hyödyllisesti ja kun ihmiset, puolisot takertuvat toisiinsa, he alkavat nähdä toisensa aiempaa huonompina, huomaavat virheitä. Tavalliset ihmiset, sellaiset kuin me, kärsimme, koska emme ole vapaita kiintymyksestä, halusta ja takertumisesta.

Jos toivomme valaistumista, mutta emme voi kokonaan luopua haluistamme, voimme kuitenkin edistyä ja lopulta vapautua. Esimerkkinä tästä on rukousnauha kädessä, erona edelliseen vain se että kämmen on nyt ylöspäin. Jos nyrkin avaa, esine ei putoakaan lattialle. Jos ei takerru suuresti, voi toimia erinomaisen hyvin sekä maallisessa elämässä että hengellisessä ja opetus on se, että kaikki muuttuu jatkuvasti hetki hetkeltä. Jos on kerännyt omaisuutta, kasaantumisen luonto on hajota. Jos on rakentanut hienon talon, sen luonnollinen suunta on alkaa rapistua. Vaikka olemme tulleet tänne yhteen ryhmäksi, kokoontumisen luontona on erota. Olemme syntyneet - syntymisen luonto on kuoleminen.

Ajatellaan, että on kaksi henkilöä, joiden kummankin omaisuus tuhoutuu kokonaan yhtä aikaa. Toinen heistä ei ymmärrä sitä, että asioiden luonto on muuttua, ja hänelle omaisuuden menetys on valtava koettelemus. Hän menettää toivonsa ja itseluottamuksensa, eikä pysty syömään eikä nukkumaan. Menetys murskaa hänet, eikä hän voi ajatella mitään uusia ideoita vaan joko tulee hulluksi tai tekee itsemurhan. Toinen, joka on ymmärtänyt asioiden muuttuvaisen luonnon ja sanoo: no, se tulee ja menee, hän hyväksyy tilanteen eikä kärsi niin paljon. Jos voi muuttua yhteen suuntaan, niin voi muuttua myös toiseen ja hän saattaa keksiä jotain muuta maallista tai hengellistä vanhan tilalle. Hänellä on voimaa eikä hän menetä järkeään tai tee itsemurhaa.

On yksi tarina, hauska sellainen. kertoisinko sen vai en? Yli-innostuminen on elämää. Se on ihan tavallinen. Olipa kerran vanha mies, joka osti arvan. Päävoittona oli 83 miljoonaa dollaria. Ennen kuin se arvottiin, vanha mies sairastui ja joutui sairaalaan. Hänen sairaalassa ollessaan perhe avasi arvan ja kuinka ollakaan, se oli voittoarpa. He ilostuivat kovasti ja lähtivät sairaalaan kertoakseen uutisen isälle. He sanoivat häntä hoitavalle lääkärille, että heillä on tämä ilouutinen kerrottavana, mutta lääkäri kielsi kertomasta potilaalle, joka saattaisi järkyttyä liikaa ja vaikka kuolla, koska oli sairas. Lopulta lääkäri taipui perheen tahtoon sillä ehdolla, että hän itse kertoo uutisen ensin. Niinpä hän meni vanhan miehen luo jutustelemaan ja kesken kaiken mainitsi: ”Muuten, oletko koskaan ostanut arpaa?” ”Kyllä”, mies myönsi. ”Jos voittaisit, olisitko iloinen?” ”No, oikeastaan se ei tuottaisi minulle suurtakaan iloa, sillä olen vanha ja sairas. Jos voitan, se on hyvä, mutta jos en, se ei haittaa.”  Lääkäri väitti vastaan: ”En usko sinua, jos voittaisit päävoiton, olisit varmasti iloinen. ”Puhun kyllä totta, en ilostuisi siitä sen kummemmin, antaisin itse asiassa puolet sinulle.” Lääkäri jatkoi: ” No en minäkään sitä tarvitsisi”, mutta potilas intti: ”Antaisin kyllä puolet sinulle.” Lääkäri sanoi: ”Jos niin tosiaan on, niin tehtäisiinkö siitä sopimus ihan paperilla?” ja hän haki kynän ja paperia. Potilas allekirjoitti sopimuksen ja lääkäri rupesi lukemaan sitä läpi. Kun hän oli päässyt loppuun ja näki allekirjoituksen, hän tuli niin valtavan iloiseksi, että kuoli siihen paikkaan. Siitä synty hälinä ja koetettiin antaa ensiapua. Lopulta lapset pääsivät kertomaan isälleen, että hän oli voittanut arpajaisissa. Muutaman päivän päästä isä pääsi pois sairaalasta ja luultavasti hän käytti rahat viisaasti. Lääkäri näki omaisuuden hyvin kiinteänä ja puoletkin summasta riitti tappamaan hänet.

Olemme nyt käsitelleet viisauden ja menetelmän osa-alueitten ensimmäisen osan ja huomenna käymme läpi toisen osan.

26.1.2003  Luento

Eilinen opetus käsitteli perusasioita, ja kuka tahansa voi soveltaa niitä. Vaikkei toive vapautumisesta olisi syntynyt, niin näillä opetuksilla voi parantaa arkielämäänsä ja muutkin kuin buddhalaiset voivat käyttää niitä hyödyksi. Mutta jos tahtoo vapauteen samsaran pyörästä, välttää jälleensyntymisen kuuteen maailmaan, niin sitten on tarpeen turvautua. Ja jos tahtoo saavuttaa täydellisen valaistumisen, tarvitsee myös bodhimielen. Turvautuminen ja bodhimielen kehittäminen ovat taitavia keinoja, joihin yhdistetään viisaus: tyhjyyden oivaltaminen. Vapautumisen suora syy on oivallus tyhjyydestä ja turvautuminen ja bodhimieli tarjoavat oivallukselle oikeat olosuhteet. Mietiskelemällä tyhjyyttä oikeissa olosuhteissa samsaran voi helposti jättää taakseen ja vapautua kärsimyksestä.

Käsittelemme ensin turvautumista, siihen liittyy neljä seikkaa. Ensinnäkin motivaation täytyy olla epäitsekäs. Emme tee harjoituksia vain siksi, että itse pysyisimme terveenä ja eläisimme kauan miellyttävissä olosuhteissa. Lupaamme tehdä harjoitusta ollaksemme hyödyksi kaikille olennoille, niille, jotka kärsivät suunnattomasti ja monella eri tavalla, sairaille ja muille. Toivomme että he lopulta vapautuisivat kärsimyksistään, ja itsekin vapautuisimme. Tähän liittyy aikarajoitus. Turvaudumme valaistumiseen saakka. Kun valaistuminen on saavutettu, sen jälkeen turvautuminen on tarpeetonta. Itsestä tulee silloin muiden olentojen turva. Harjoitusta tehdään omien voimien mukaan ja alussa se on vaikeaa, mutta tulisi koettaa kehittyä siihen suuntaan niin paljon kuin voi.

Toinen turvautumiseen liittyvä asia liittyy Buddhan ominaisuuksiin. Yleisesti kaikissa olennoissa poikkeuksetta on buddhaluonto, ei vain ihmisissä, vaan myös nagoilla, eläimillä, nälkäisillä hengillä ja helvettiolennoillakin. Kaikkien olentojen buddhaluonto on yhtä puhdas kuin valaistuneilla olennoilla. Miksi me sitten vaellamme samsarassa? Se on mahdollista juuri siksi, että meillä on buddhaluonto. Niin kauan kuin olemme samsaran piirissä, meillä on mieli, joka etsii onnea ja pyrkii välttämään kärsimystä. Se on merkki buddhaluonnosta. Havaitsemme myös muotoja ja värejä ym. Sekin johtuu buddhaluonnosta.

Lintuemo, joka hautoo munia, lähtee välillä ruuan hakuun, mutta palaa pian takaisen pesään. Mitä kauemmaksi se menee, sitä kiihkeämmin se haluaa palata, olipa kauempana miten mukavat olosuhteet tahansa. Miksi se tahtoo takaisin pesäänsä? - Se on se paikka minne se kuuluu, sen itse tekemä pesä. Niin mekin vaellamme samsarassa, mutta menimmepä minne tahansa, meillä yhä on mieli, joka tahtoo olla onnellinen ja välttää kärsimystä. Luontomme on olla onnellinen, olemuksemme kuuluu sellaiseen onneen, joka on kärsimyksestä täysin vapaa. Siksi onnea koko ajan etsitään ja kärsimystä vältetään. Mikä on kärsimyksestä vapaa ja täydessä onnen tilassa? - Buddhaluonto. Siihen me kuulumme, se on kotimme. Saattaa ihmetellä: ”Jos meissä on buddhaluonto, niin miksi minä koko ajan vaellan kärsimysten keskellä?” - Se johtuu siitä, että on tietämätön. Tietämätön mistä? - Tietämätön oman luontonsa täydellisestä tyhjyydestä. Ei tiedä, että oma luonto on tyhjyyttä ja selkeyttä ja että ne kaksi ovat yhdistyneet. Kun tunnistaa sen, että on ollut tietämätön, alkaa hitaasti ymmärtää kärsimystä ja sitä mistä se johtuu. Kun kulkee henkistä tietä, saavuttaa lopulta valaistumisen. Buddhaluonto ei siitä muutu eikä parane mitenkään.

Kaikki buddhat, kuten Buddha Sakyamuni, ovat olleet kuten me, tavallisia olentoja, mutta he kulkivat tien loppuun ja saavuttivat täydellisen valaistumisen. Silloin samsariset siemenet tuhoutuvat. Jos polttaa viljan siemenet, niistä ei koskaan kasva uusia versoja. Sen takia buddhien jälleensyntyminen samsaraan on kokonaan päättynyt. Samsaralla ei ole alkua, ja siksi Buddha oli meidän kaltaisemme aikaisemmin. Itsemme ja Buddhan välinen ero on siinä, että Buddha oivalsi asioiden luonnon, mutta me emme tiedä sitä ja olemme käsittäneet asiat täysin väärin. Tietämätön henkilö turvautuu kaikkitietoiseen henkilöön. Koska kaikki on toisistaan riippuvaa, siitä on hyötyä. Kaikki on olemassa riippuvuussuhteessa muuhun. Jos esimerkiksi tahtoo oppia jotain, on riippuvainen opettajasta. Ellei hanki opettajaa, on vaikea oppia. Jos haluaa lentää, eikä hanki lentäjää koneeseen, lentämään ei pääse. Koska kaikki riippuu kaikesta, on tarpeen turvautua.

Turvaudumme Buddhaan sen tähden, että hän oivalsi buddhaluonnon. Lyhyesti sanottuna siihen kuuluu:

-          kaiken tietäminen

-          rajaton myötätunto

-          rajattomat voimat.

Nuo ominaisuudet liittyvät buddhaluontoon ja siksi ne ovat myös meissä. Vaikka buddhaluonto onkin meissä, se ei ole käytössä, koska emme tiedä siitä. Sen sijaan, koska emme tiedä, väärinkäsitys johtaa meidät harhaan. Kun saavutamme täydellisen valaistumisen, sen ominaisuudet ilmenevät automaattisesti. Ensimmäinen niistä on kaikkitietoisuus. Tietää kaiken eikä mikään ole piilossa. Näin on sen takia, että kaikki ilmiöt ja havainnot ovat oman mielen luomia. Niinpä tietää kaiken, syntyipä missä tahansa. Buddha on sanonut, että kun tuntee mielen luonnon, niin tuntee ilmiöiden ja havaintojen luonnon, koska ne eivät ole mielestä erillään.  Juuri nyt Buddha on tietoinen siitä, että tässä kuunnellaan ja annetaan opetuksia ja samaan aikaan hän voi olla tietoinen kaikesta muusta mitä tässä maailmassa tapahtuu ja koko maailmankaikkeudessa. Buddhan mukaan universumeja on rajattomasti ja buddhat tuntevat kaikkien niissä olevien olentojen erilaiset ajattelutavat. Harjoituksen kautta meistäkin voi tulla buddhia, täysin kaikkitietoisia. Siksi täytyy turvautua ja rukoilla. Jotkut ajattelevat, että on rukoiltava hyvin äänekkäästi, jotta saisi Buddhan huomion kiinnitettyä itseensä. Jotkut luulevat, että täytyy toistaa sanat monta kertaa, jotta sanoma menisi perille. Jotkut lyövät rumpua niin lujaa, että korviin koskee, jotta Buddha huomaisi heidät. Mutta jos ymmärtää, millainen Buddha on, turvautuminen on hyvin helppoa.

Toinen ominaisuuksista on myötätunto. Pelkkä kaikkitietoisuus ilman myötätuntoa on jokseenkin hyödytöntä, sillä Buddha saattaa sanoa: ”Olen nähnyt kaiken tämän vaivan ja päässyt tien loppuun ja valaistunut. Olentojen kärsimys on heidän oma asiansa, minä aion nyt lepäillä.”

Kaikenlaisia väärinkäsityksiä Buddhasta on. Eräs kiinalainen mestari selitti oppilailleen, että nykyaikana Buddhalla on kaikki välineet, joita entisaikaan ei ollut, esimerkiksi satelliittiyhteydet. Mestari kertoi kerran soittaneensa Buddhalle, joka vastasi ja kysyi: ”Mitä sinulle kuuluu?” ”Minulla on tärkeämpääkin puhuttavaa, tarvitsen lammen kauniilla näköalalla varustettuna.” He sopivat tapaamisesta kahvilassa. Mestari tarjosi kahvia, mutta Buddha ei halunnut sitä. Hän sanoi, että kahvi on mustaa ja kielteisyyksien juoma. Mestari ajatteli, että Buddha oli nyt hänen kaverinsa ja he olivat samalla tasolla. Buddhan viesti hänelle oli, että hän tahtoo auttaa muita ihmisiä. He tulivat ulos kahvilasta ja lähtivät eri suuntiin. Mestarilta pyydettiin sitten arpajaisten voittonumeroa ja hän joutui vaikeaan tilanteeseen, sillä Buddha oli pyytänyt häntä auttamaan ihmisiä. Hän antoi sitten numeron, mutta se ei ollut oikea. Silloin hän neuvoi arvanostajaa: sinun täytyy soittaa itse Buddhalle, hänen numeronsa on 000. Tällä tavoin hän koki Buddhan, mutta Buddha ei satelliittia tarvitse, hän on todella kaikkitietoinen.

Kolmas ominaisuus liittyy voimaan, kehon, puheen ja mielen rajattomiin voimiin. Kun olennolla on täydelliset olosuhteet ja karma Buddhan siunauksen vastaanottamiseksi, niin Buddhalla on valtava voima auttaa olentoja kaikessa mitä he tarvitsevat. Buddha voi ilmestyä yksilönä ja puhua jokaisen yksilön kannalta ymmärrettävästi. Jos syyt ja olosuhteet tulevat yhteen, niin mitä tahansa voi tapahtua. Jos rukoilee ja turvautuu, se auttaa ottamaan vastaan apua niin, että voi itse tulla buddhien kaltaiseksi.

Buddha on kaikkitietoinen, hänellä on rajaton myötätuntoja voima. Miksi hän ei sitten auta meitä ja siirrä samsarasta nirvanaan? Se johtuu siitä, että kaikki riippuu syistä ja olosuhteista. Ellemme luo syitä, niin Buddha ei voi auttaa. Karman luonto on riippuvuussuhteissa ja sen tähden Buddha ei voi auttaa suoraan. Kukaan ei voi muuttaa toisen karmaa. Miksi kuitenkin kannattaa turvautua ja rukoilla buddhia ja bodhisattvoja? - Se luo hyvää karmaa. Ajatellaan, että Buddha olisi suuri kaunisääninen rumpu. Rumpupalikka kuvaa hartautta, palvovaa kunnioitusta. Rummun ja palikan yhteistyöstä syntyvä ääni on siunaus. Mitä lujemmin palikalla lyö, sitä kuuluvampi ääni.

Aiheenamme on turvautuminen, johon liittyy neljä seikkaa. Olemme nyt käsitelleet kaksi ensimmäistä: oikean motivaation ja Buddhan ominaisuudet. Kolmanneksi puhutaan siitä, miten turvaudutaan. Turvautuminen voidaan tehdä joko niin, että visualisoidaan tietty jumaluus edessä tai ilman visualisaatiota. Tärkeää on että, ajattelee kaikkien buddhien ja bodhisattvojen olevan läsnä ja turvautuu heihin kaikkien olentojen hyödyksi. Jos visualisoi pelkästään Buddha Sakyamunin, voi ajatella, että hän edustaa kaikkia buddhia ja sitten turvautuu hänen edessään. Se on tavanomainen turvautuminen, jossa itse on tässä, visualisoitu buddha edessä ja häneen turvaudutaan. Kun se on tehty, visualisoitu buddha sulautuu itseen ja itse tulee buddhasta erottamattomaksi. Siinä luottamuksessa pysytään. Tämä oli kolmas kohta 

Neljänneksi ei pidä odottaa liikaa. Mitä tarkoittaa, että on ilman turhia toiveita? - Sitä, että ei pohdi koko ajan tuloksia: ”Olen tehnyt näin paljon harjoitusta, paljonko saan siitä tulokseksi? Miten tämä vaikuttaa minun? Jos rukoilen tänään, ehkä valaistun huomenna. Mikä on siunaus ja kuinka paljon sitä saan? Kun kerran rukoilen, siunauksen täytyy tulla, muuten se on väärin.” Sellaiset tunteet ovat odotuksia. Pitäisi vapautua toiveista ja vain luottaa ja rukoilla jatkuvasti sen enempää odottamatta. Jatkaa rukoilemista huolimatta siitä saako siunausta vai ei. Maallisissakin asioissa se on hyödyllinen asenne ja saa toimiaan niin hyvin kuin pystyy. Silloinkin kun asiat eivät suju niin kuin itse haluaisi, hyväksyy sen. Jos mieli on kovin ahdas, niin odottaa tulosta kaikesta mitä tekee, mutta niin ei käy, koska asioiden luonto on muuttuvainen. Jos edellyttää, että rukousten pitää tuottaa tulosta, niin asenteeseen liittyy toivo ja pelko. Toivo siitä, että saavuttaa tuloksen ja pelko, että menettää sen. Sillä asenteella on vaikea saavuttaa mitään tulevaisuuden tavoitteita tai edes pitää sitä, mikä on jo saavutettu. Pitäisi välttää toivomasta ja pelkäämästä ja sitten toimia pitkäjänteisesti sekä arvostaa jo tekemäänsä. (Tauko)

*

Puhumme nyt tyhjyydestä. Tiibetiksi se on tonpa nyi. Tonpa eli tyhjä tarkoittaa, että mikään ei ole kiinteästi olemassa itsenäisenä. Nyi tarkoittaa, että kaikki tapahtuu, ilmenee. Nämä kaksi sanaa on pantu yhteen, koska ne ovat yhdistyneinä: mikään ei ole kiinteästi olemassa, mutta kaikki ilmenee. Näin tonpa nyi määritellään.

Mitä tonpa, tyhjä, tarkoittaa? Buddha sanoi, että maailmankaikkeus ei ole olemassa itsenäisenä. Tutkitaan sitä päättelyn kautta. Nykyajan tiedemiehet sanovat, että molekyylit, aika, nopeus ja painovoima ovat yhteydessä toisiinsa. Esimerkiksi pöytä Rinpochen edessä ei ole koskaan erillään ajasta. Se on olemassa, koska se muodostuu molekyyleistä. Käsitteellinen mieli ajattelee niin: pöytä on olemassa, koska pöydän molekyylit ovat tulleet yhteen. Buddhan mukaan sitä voi analysoida kahdella tavalla: miten molekyylit muodostuvat fysiikan lakien mukaan tai ajan käsitettä käyttämällä. Rinpoche selittää nyt, miten analyysi tehdään ajan avulla. 

Tietämättömyytemme johtuu siitä, että pidämme asioita pysyvinä, erillisinä ja itsenäisinä. Mutta onko tämä pöytä sama pöytä kuin eilen? Yleisö: Se näyttää samalta, mutta itse emme ole sama. Rinpoche: Oletko itse siis tänään uusi? Hänen täytyy maksaa uudelleen… (naurua). Onko edessäni yksi vai kaksi pöytää? Yleisö: Vain yksi. Rinpoche: Ellei analysoi asiaa, niin tavallisesti havaitsee että pöytä on sama eilen ja tänään. Ja nuoruuden itseä pidetään samana kuin nykyinen itse. Montako itseä on tässä huoneessa? Yleisö: (hiljaa). Rinpoche: Onko teidän vaikea löytää itseänne? Yleisö: Yksi meitä jokaista kohden. Rinpoche: Kyllä niin on. Kun pidämme totena sitä, että eilinen itse on sama kuin tämänpäiväinen, sitä kutsutaan pysyvänä pitämiseksi. Kun puhumme itsestä tai minästä, pidämme sitä erillisenä yksikkönä. Se, mikä on pysyvä ja erillinen, on luonnostaan itsenäinen.

Ennen vanhaan useimmat ihmiset uskoivat, että seinä on pysyvästi olemassa. Nykyisin ollaan älykkäämpiä ja tiede on osoittanut, että ilmiöt muuttuvat jatkuvasti. Buddha oivalsi sen 2500 vuotta sitten ja sanoi: ”Ilmiöt muuttuvat hetki hetkeltä.” Hän selitti, että aika on olemassa kolmella tavalla: menneisyytenä, tulevaisuutena ja nykyisyytenä. Ne ovat kolme aikaa, ja kun puhutaan menneisyydestä, puhutaan jostakin, joka on lakannut olemasta. Esimerkiksi kun henkilö on kuollut, häntä ei enää ole. Jos puunsiemen palaa, se ei enää ole puunsiemen. Tulevaisuus ei ole vielä saapunut, henkilö ei ole syntynyt vielä. Jos siemen ei ole tuottanut tulosta, se ei vielä ole siemen. Mitä meille siis jää? Ainoastaan nykyhetki. Miten pitkä se on? Yleisö: Koko ajan. Rinpoche: Vaikka se on koko ajan olemassa, miten pitkä se on? Yleisö: Ohi kiitävä hetki. Rinpoche: Kyllä niin on, tässä muutamia esimerkkejä.

Laskemme aikaa vuosissa. Viime vuosi on mennyt, sitä ei enää ole. Tuleva vuosi ei ole vielä tullut. Se mitä meillä on, on vain kuluva vuosi. Montako kuukautta siinä on? Tämä ei ole vaikea kysymys… Tiibetiläisessä ja kiinalaisessa kalenterissa on kyllä toisinaan 13 kuukautta, mutta olemme samaa mieltä siitä, että vuodessa on 12 kuukautta. Kuvitellaan, että nyt olisi kesäkuu. Viisi kuukautta on mennyt ja kuusi ei ole vielä tullut. On vain kuudes kuukausi. No, nyt on todellisuudessa vuoden ensimmäinen kuukausi, montako päivää siinä on? - 31. Nyt on 26. päivä. 25 päivää on mennyt, ne eivät ole enää läsnä. Loput eivät ole vielä tulleet. Meillä on vain 26. päivä. Siinä on 24 tuntia, joista 12. tunti kuluu parhaillaan. Sitä aikaisemmat ovat menneet ja loput eivät ole vielä tulleet. Tässä tunnissa on 6 minuuttia, joista nyt on 45. minuutti. Koska sitä edeltävät minuutit ovat menneet ja loput eivät ole vielä tulleet, meillä on ainoastaan 45. minuutti. Mennyt on mennyttä siksi, ettei se ole todella olemassa vaan mennyt. Tulevaisuus ei ole vielä tullut, se ei siksi ole olemassa. Tässä yhdessä minuutissa on 60 sekuntia. Tämä on 17. sekunti. Pidetään siitä nyt kiinni. Sitä edeltävät sekunnit ovat menneet ja loput eivät ole vielä tulleet. Tämä yksi sekunti muuttuu koko ajan.

Kuvitellaan, että eteemme pinottaisiin 3000 arkkia paperia. Niiden päälle asetettaisiin terävä naula ja lyötäisiin sen kantaan vasaralla niin, että se lävistää koko paperipinon. Jokaisen paperiarkin lävistämiseen kuluu tietty aika. Ensin syntyy reikä päällimmäiseen paperiin ja sitten seuraavaan. Ellei ensimmäistä paperia lävistetä, toiseen ei voi tehdä reikää. Lävistämiseen kuluu hyvin lyhyt hetki. Kun toiseen arkkiin syntyy reikä, ensimmäinen on jo lävistetty. Kolmannen aika ei ole vielä tullut.

Tämä pöytä Rinpochen edessä ja koko universumi on olemassa vain tuossa lyhyessä hetkessä. Ihan kaikki: me itse, pöytä ja maailmankaikkeus muutumme koko ajan. Ellei ole muutosta, ei ole syntymistä, vanhenemista eikä lakkaamista. Buddha kutsui tätä suhteelliseksi todellisuudeksi, joka on olemassa hetki hetkeltä. Jos ymmärrätte tämän esimerkin kunnolla, ymmärrätte tyhjyyden. Kun hetkeä tutkii, se ei ole olemassa. Jotta aika olisi olemassa, sen täytyisi olla läsnä erillisenä yksikkönä. Menneisyyden jälkeen ja ennen tulevaisuutta on lyhyt nykyhetki, joka tarvitaan, jotta paperiin syntyy reikä. Tutkitaan nykyhetken läsnäoloa. Onko sillä yhteyttä menneisyyteen ja tulevaisuuteen? Ellei ole, muutos on mahdoton, eikä menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta ole olemassa. Jos sillä on yhteys menneisyyteen ja tulevaisuuteen, se ei ole erillinen nykyhetki, koska se aika, joka liittyy menneisyyteen, ei liity tulevaisuuteen, ja se aika, joka liittyy tulevaisuuteen, ei liity menneisyyteen. Erillinen nykyhetken yksikkö jakaantuukin kahteen osaan. Aikaa ei löydy kun sitä analysoidaan, eikä se ole olemassa oleva todellisuus. Ellei nykyhetkeä ole, ei ole menneisyyttä ja tulevaisuuttakaan. Eurooppalaiset ja amerikkalaiset tiedemiehet, kuten Stephen Hawking ovat todenneet sen myös. Näkemys lähenee tyhjyyttä, vaikka tyhjyyttä ei ole vielä kokonaan oivallettu.

Jos aikaa ei ole ja molekyylit ja niiden liikkumisnopeus kuuluvat yhteen, niin koko universumi on olematon. Jos niin on, niin kuinka voin juoda tästä kupista vettä, joka maistuu hyvältä? Jos isken pöytää kämmenelläni, käteen sattuu. - Sitä kutsutaan virheelliseksi havainnoksi. Virheellinen tarkoittaa, että jokin ei ole lainkaan olemassa, mutta sitä pidetään virheellisesti olemassa olevana. Mehän havaitsemme kaikki asiat. Niiden olemus on tyhjä, mutta se ei tarkoita olematon. Koska mitään ei todella ole olemassa, kaikki ilmentyy harhanomaisesti: karma, maailmankaikkeudet, vapautuminen ja kuudenlaiset olennot. Jos kaikki olisi pysyvää, erillisiä ja itsenäisiä yksikköjä, mikään ei voisi olla olemassa eikä ilmentyä. Kaikki olisi pysähtynyttä. Koska samsara ja nirvana on, karma on. Syynä siihen on se, ettei mikään ole todella olemassa. Eräs intialainen oppinut, Nagarjuna sanoi: ”Tyhjyyden takia kaikki tapahtuu.”  Kun Buddha käytti sanaa tyhjyys, hän ei tarkoittanut täydellistä poissaoloa. Vaikka kaikki on tyhjää, kaikki tapahtuu tai ilmentyy, ja näiden kahden yhdistymää kutsutaan Keskitieksi. Jos saavuttaa tyhjyyden, on kokonaan vapaa samsarisesta olemassaolosta, ja sen Buddha saavutti. Jos hallitsee tyhjyyden, on luonnollisesti kaikkitietoinen. Kaikkitietoisuus, myötätunto ja rajattomat voimat ovat buddhan kolme ominaisuutta. Silloin on vapaa kaikesta kärsimyksestä.

Rinpoche puhuu iltapäivällä siitä, miten tyhjyyden luonto pitäisi ymmärtää ja miten siihen suhtautua, sekä siitä, miten tyhjyyden ymmärtämällä kärsimys voidaan poistaa ja onni saavuttaa.

Buddha sanoi: ihan vain tyhjyyden ymmärtäminen poistaa paljon karmisia velkoja. On turha mainitakaan, miten paljon apua sitä on, jos ymmärtää sen läpikotaisin. (Tauko)

Turvautumisseremonia

Ne, jotka haluavat turvautua, olkaa hyvät ja kuvitelkaa edessänne kaikki buddhat ja bodhisattvat. Kuten aiemmin mainittiin, vaikka ei pystyisi visualisoimaan buddhien hahmoja elävästi ja selkeästi kaikkine yksityiskohtineen ja väreineen, tärkeintä on ajatella, että buddha on läsnä edessänne. Ette turvaudu buddhaan vain omaksi hyödyksenne, vaan kaikkien muiden olentojen hyödyksi. (Rukous).

Turvautuminen:

San-dze tshö dang tsho tsi tso nam la

dzang-tshub bardu da ni tsab-su-tsi

da gi dzin sok dzi pe sö-nam tsi

dro la pen dzir san dze dru par sho.

Turvaudun Buddhaan, Dharmaan (Buddhan oppi) ja Sanghaan (korkeat bodhisattvat) kunnes saavutan valaistumisen. Täydellistämällä kuusi hyvettä (anteliaisuus, moraali, kärsivällisyys, ahkeruus, mietiskely ja viisaus) toivon saavuttavani buddhuuden kaikkien olentojen hyväksi.

Valaistumismielen kehittäminen (epäitsekäs motivaatio):

Sem-tshen tam-tshe de-va dang de-ve dzju dang den-par dzjur-tsig

dugnal dang dugnal tsi tsju dang dral-var dzjur-tsig.

Dugnal me-pei de-va dam-pa dan min dral-var dzjur-tsig

nje ring tsha dan nji dang dral-vei tan-njom tshen-po la ne par dzjur-tsig.

Olkoot kaikki olennot onnellisia ja olkoon heillä onnen syyt

Olkoot he vapaita kärsimyksestä ja kärsimyksen syistä

Älkööt he koskaan olko erossa todellisesta onnesta, jossa kärsimystä ei ole

Ja toimikoot he aina viisaasti ja oikeudenmukaisesti ilman halua omistaa läheisensä ja ilman vihaa muita kohtaan.

Samalla kun lausutaan tiibetinkielinen teksti, tunnetaan, että buddhat ja boddhisattvat ovat läsnä edessä ja ajatellaan, että heihin turvaudutaan. Itsellä on tämä onnekas mahdollisuus ottaa turvautumisvala, joka muodostaa perustan valaistumisen tielle. (Rukous)

Olemme sanoneet kaavan kahdesti ja sanomme sen nyt kolmannen kerran. Lopussa Rinpoche napsauttaa sormiaan ja silloin vastaatte: ”Leksho”. Se tarkoittaa ”Olkoon niin.” Rinpoche leikkaa tukastanne pari hiusta ja silloin sanotte: ”Drola”. Se merkitsee ”olen iloinen”, ts. hyväksytte sen, että luovutte hiuksesta tai parista. Samalla saatte dharma nimen. Se päättää turvautumisseremonian. (Rinpoche lausuu loppurukoukset.)

Bodhisattvavala

Nyt suoritetaan bodhisattvavalan seremonia. Te, jotka haluatte ottaa valan, olkaa hyvät ja visualisoikaa kaikki buddhat edessänne ja erityisesti kahdeksan suurta bodhisattvaa. Ellette tiedä, miltä he näyttävät, ajatelkaa, että he ovat läsnä.

Vaikka omassa sisäisessä luonnossa ja Buddhan sisäisessä luonnossa ei ole eroa, Buddha saavutti buddhuuden jo, ja siksi suhteellisella tasolla valaistuneeseen Buddhaan turvaudutaan siihen asti, kunnes valaistuminen saavutetaan. Vaikka turvaudutaan suhteellisesti, sitä kutsutaan absoluuttiseksi turvaksi, koska se auttaa saavuttamaan absoluuttisen buddhatilan. Tähän asti on vaellettu eksyksissä samsarassa ja koettu kärsimystä, on oltu tunteiden riepoteltavana ja jääty ilman ystäviä, suojaa ja opastusta. Nyt ystävä, opas ja suojelija on kohdattu Kolmena jalokivenä. Tulee siis olla iloinen turvautumisestaan. Sen perusteella, seurasipa mitä tietä tahansa, siitä tulee syy samsarasta vapautumiselle. Mutta täydelliseen valaistumiseen se ei riitä. Jotta voisi valaistua, täytyy luottaa bodhicittaan (valaistumismieleen). Siksi Rinpoche antaa nyt bodhisattvavalan.

Kuviteltuanne kaikki buddhat ja bodhisattvat edessänne, toistakaa Rinpochen perässä tiibetinkielinen rukous ja ajatelkaa samalla, että annatte rajattomasti lahjoja ja iloitsette menneisyyden bodhisattvojen hyvistä teoista. Tunnustatte myös pahat tekonne, mitä olettekaan tehneet menneisyydessä. (Rukous)

Nyt seuraa seremonian pääosa. Katsokaa buddhia ja bodhisattvoja ja pohdiskelkaa heidän hyviä ominaisuuksiaan, sitä, miten he ovat seuranneet bodhicittan tietä ja saavuttaneet täydellisen valaistumisen. Lupaatte toimia bodhisattvan tavoin ja pyrkiä valaistumiseen. Rukoilemme tällä asenteella.

Olemme nyt lausuneet tekstin kahdesti. Kolmannella kerralla Rinpoche lausuu viimeiset sanat hyvin hitaasti, ja kun hän lopettaa, teidän tulisi tuntea, että olette ottaneet bodhisattvavalan. Kun teillä on bodhisattvavala, tulisi tuntea iloa ja kiitollisuutta, sillä tämä vala on oman ja muiden onnellisuuden lähde. Näin ajatellen toistakaa sanat Rinpochen perässä. (Rukous)

Samsaran korkeammissa maailmoissa on jumalia, ja muita olentoja, jotka ovat tietoisia siitä, että olette ottaneet bodhisattvavalan. Seuraavaksi pyydetään, että he iloitsisivat, sillä itse on nyt tullut henkilöksi, joka täyttää oman ja muitten hyödyn. Näin sanotaan, olkaa hyvä ja toistakaa Rinpochen perässä. (Rukous)

Bodhisattvavalan kaikki rukoukset on nyt lausuttu. Ne teistä, jotka ottavat bodhisattvavalan ensimmäistä kertaa, olkaa hyvät ja tulkaa vastaanottamaan nimi.

*

Luento jatkuu

Tyhjyys voidaan osoittaa monenlaisin esimerkein, Rinpoche käyttää nyt esimerkkinä unta. Yleensä ottaen suhteellinen taso on harhaa. Sen lisäksi nähdään unia, se on kaksinkertainen harha. Jotta voisi ymmärtää tavanomaista suhteellista harhaa, tukeudutaan uniin. Absoluuttisesti kumpikin on samalla tavalla harhaa. Jos joku on vaikkapa kovasti kiintynyt rahaan ja ylelliseen asuntoon, hän saattaa uneksia saavansa tuon asunnon. Silloin iloitsee kovasti. Voi käydä niin, että talo sitten tuhoutuu maanjäristyksessä tai muusta syystä, ja silloin tulee hyvin surulliseksi. Kärsii niin paljon, että puhkeaa kyyneliin. Kun herää, tyyny on märkä. Sekä ilon että surun aiheutti sama kohde: tuo talo, ja Rinpoche kysyy nyt teiltä: Onko unitalo todellinen?

Vastaus 1: Se näyttää unessa todelliselta, mutta kun herää, se ei ole. Vastaus 2: Se muuttuu todelliseksi, jos toimii sen johdosta. Vastaus 3: Kokemus on totta mutta talo ei. Vastaus 4: Se ei ole todellinen!

Rinpoche: Se mitä sanotte on totta, mutta talo ei.  Tässä unitalossa ei ole hiukkastakaan olemassa olevaa taloa. Siitä huolimatta se vaikuttaa todelliselta unessa ja se on todellinen unitila. Uneksiva mieli pitää taloa oikeana, mutta todellisuudessa sellaista taloa ei ole ollenkaan olemassa. Jos jotakin olisi, sen pitäisi olla olemassa, kun herää. Tämä käsite talon olemassaolosta ja talo, joka ei ole todella olemassa, mutta ilmentyy, kumpikin syntyvät unitalosta. Mikään, minkä koemme ilmentyvänä todellisuutena nyt, ei ole olemassa. Ei ole aikaa eikä ainetta. Koska mikään ei ole todella olemassa, kaikki ilmenee ja tapahtuu. Se ei ole ristiriitaista, vaan nämä kaksi asiaa ovat yhdessä erottamattomina niin kuin tuli ja sen lämpö tai vesi ja sen märkyys. Kaikki tapahtuu omassa mielessä ja kaikki näyttää olevan omaa mieltä. Kun jotakin tapahtuu tai ilmentyy, se ei tapahdu niin kuin yritys tuottaa tuotteita. Se ei tapahdu myöskään niin kuin lapsi synnytetään. Miten se tapahtuu? - Se on kuin uni.

Mitä hyötyä tämän tietämisestä on? Se vapauttaa kaikesta kärsimyksestä, syntymisestä, kaksinaisuudesta ja kuolemasta. Itse asiassa tätä tietä saavutetaan täydellinen kaikkitietoisuus, valaistuminen. Jos näkee pahaa painajaista, miten voisi vapautua siitä ilman, että herää? Vastaus 1: Oivaltamalla että kauhut joita kohtaa, ovat vain unta ja suhtautumalla niihin unenkaltaisina. Vastaus 2: Voi koettaa muuttaa unta, jos mieli on tarpeeksi vahva. Vastaus 3: Heräämällä, ja näkemällä unen sitten uudestaan. Rinpoche: Se ei ole vastaus kysymykseen, ongelma piti ratkaista heräämättä. Vastaus 4: Antautumalla. Rinpoche: Etkö silloin pelkää? Vastaus: Vähän aikaa, mutta se menee ohi.

Paras menetelmä on tunnistaa uni uneksi unitilassa. Jos tietää uneksivansa, voi muuttaa uniaan halunsa mukaan. Voi hypätä tornitalon katolta alas ja pysyä hengissä, voi mennä tuleen palamatta ja mereen hukkumatta. Olipa uni miten pelottava tahansa tietää, että uneksii, eikä pelkää mitään. Vähintäänkin tietää, että uneksii, koska on tunnistanut unen uneksi. Jos tunnistaa kaikki ilmiöt tyhjyydeksi, se on kuin tunnistaisi unen uneksi unen kestäessä. Silloin voi vapautua harhanomaisesta elämästä. Se on tyhjyyden viisautta. Onko teillä kysymyksiä?

Kysymys: Jos pystyy tunnistamaan unen ja muuttamaan sitä, mitä tehdä, pitääkö soveltaa bodhicittaa?

Rinpoche: Ensin harjoitellaan tunnistamaan uni hyvin selkeästi ja eloisasti. Voi hypätä rakennusten katoilta, hypätä mereen ja lentää kuin lintu. Selkeyttä voi harjoitella näin, ellei ole unissakävelijä. Jos kävelee unissaan, ei kannata hypätä, mutta voi harjoitella ottamalla erilaisia muotoja, muuttaa kehoaan. Sitten kun itselle on käynyt selvemmäksi se, mikä todellisuudessa on, voi muuttaa itsensä jumaluudeksi visualisoimalla. Voi myös matkustaa buddhakentille. Täältä Suomesta voi matkustaa heti Intiaan.

Kysymys: Jos uneksii, eikä tiedä sitä, aiheutuuko unessa tehdyistä hyvistä ja huonoista teoista karmaa?

Rinpoche: Kuvitellaan, että uneksii tappavansa vihollisen unessa. Sitten herää. Jos iloitsee teostaan ja nauttii siitä, kehittää kielteisyyttä. Mitä unessa tapahtuukaan, ei luo karmaa. Ja vaikka iloitsisi taposta jälkeenpäin, tappamisen karmaa ei synny. Ei ole vienyt kenenkään henkeä, mutta pahassa teossa iloitsemisen karmaa syntyy.

Kysymys: Tyhjyyden mietiskely ja harjoittaminen on vaikeaa, koska käsitteet ovat niin onttoja, että niistä ei saa kiinni. Miten sitä olisi hyvä harjoitella?

Rinpoche: Kun tuntee tuon onttouden, se on itse asiassa oikein hyvä, koska silloin on vapaa käsitteistä. Se on hyvin lähellä luonnollista mieltä. Luonnollisessa mielessä ei ole erottelua: tämä on tämä osa, tuo on tuo osa… se on täydellistä selkeyttä. Alussa se on tietenkin vaikeaa, koska tapoja ja tottumuksia on aluttoman ajan alusta lähtien, mutta harjoituksen kautta edistyy. Otetaan esimerkiksi tämä paperi, jonka kierrän tiukalle rullalle. Aluttoman ajan alusta lähtien olemme tottuneet pitämään kaikkea pysyvänä. Kun oppii vähän tyhjyydestä, on kuin paperirulla avautuisi hiukan. Sitten oivaltaa: Kaikki on tyhjää! Silloin arkki on kokonaan auki. Mutta mitä tapahtuu, kun päästää otteen? - Se kiertyy takaisin rullalle pelkästä tottumuksesta olla rullalla. Vähä vähältä se siliää, kun sitä avaa yhä uudestaan. Mitä enemmän tyhjyyttä tutkii, sitä enemmän siitä ymmärtää, ja lopulta tulee tyhjyyden tasolle.

Kysymys: Miten tärkeä opettaja on harjoituksen kannalta? Tarvitaanko opettaja, että voi tehdä näitä rukouksia ja harjoituksia?

Rinpoche: On äärimmäisen tärkeää, että on hyvä opettaja, jolla on perimyslinjan siunaus. Voi oppia eri opettajilta ja kirjoista, mutta pelkkä kirjoista oppiminen ei ole suureksi avuksi. On eräs selkeä esimerkki, joskin se toisaalta ei ole niin selkeä, koska se liittyy elokuvaan. Elokuvathan ovat ihmisten tekemiä. Siksi se ei ole niin selkeä, mutta se kelpaa esimerkiksi siinä kuin mikä tahansa muukin. Matrix. Oletteko nähneet sen? Siinä on lihava kaveri, jolla on iso hattu. Tämä vanhempi mieshenkilö koettaa opettaa elokuvan tähteä lentämään, mutta se ei onnistu, hän putoaa aina maahan. Opettaja toivoo, että hän voittaisi kaikki esteensä, ja lopulta hän oppii lentämään. Hän voi mennä maan alle ja meren syvyyksiin. Onko teillä muita kysymyksiä?

Kysymys: Millaisia ohjeita antaisitte aloittelevalle mietiskelijälle?

Rinpoche: Ensin tulee harjoitella hyväsydämisyyttä. Sen pohjalla harjoitellaan shamata mietiskelyä. Sitten turvaudutaan ja kehitetään bodhicittaa. Vähitellen voi alkaa mietiskellä tyhjyyttä. Tyhjyys voi ensin hiukan pelottaa ja hermostuttaa. Se on hyvä merkki. Se osoittaa, että lähestulkoon ymmärtää tyhjyyden. Kun todella ymmärtää sen, on niin kuin olisi ollut aikaisemmin solmussa ja nyt solmu avautuisi itsestään. Pidämme lyhyen tauon ja sen jälkeen Rinpoche opettaa tyhjyyden näkemystä ja puhuu siitä, miten lempeyttä, myötätuntoa ja bodhimieltä harjoitetaan. (Tauko)

*

Rinpochella on kolme tikkua, joiden pituutta hän vertailee. Yksi on pitkä vain toiseen verrattuna. Lyhyt ja pitkä eivät ole olemassa näissä tikuissa, se mikä ilmentyy, riippuu muusta. Kaikki ilmentyy toisistaan riippuvana, niin Buddha opetti. Mikään ei ilmenny erillisenä yksikkönä. Kun tikku on yksin, lyhyttä tai pitkää ei ole olemassa. Jos ottaa kolmesta tikusta lyhyimmän, sen lyhempää ei pitäisi löytyä mistään, jotta se pysyisi lyhyenä. Tai jos sen rinnalle tuodaan sitä lyhyempi tikku, joltakin tavalla lyhyyden pitäisi säilyä ensimmäisessä tikussa, jos lyhyys olisi todella olemassa. Mutta asiat riippuvat toisistaan, eikä mikään ole kiinteästi olemassa omalla tavallaan. Sillä tavoin poistetaan näkemys todella olemassa olevasta eli pysyvästä. Toisistaan riippuvaisuus poistaa myös harhan siitä, että mitään ei olisi olemassa. Paras tapa harjoittaa myötätuntoa on ymmärtää tyhjyys.

Yleensä ottaen kaikki ilmiöt ovat luonnostaan vapaat kärsimyksestä, vailla olemassaoloa ja luonnollisen tyyniä. Se on kaikkien olentojen mielen luonto ja sitä kutsutaan buddhaluonnoksi. Emme kuitenkaan ole tunnistaneet sitä ja sen tähden toivomme, että jotakin olisi todella olemassa, ajamme takaa ulkoisia ilmiöitä. Koska buddhaluontoa ei tunnisteta, kaikki olennot kärsivät tarpeettomasti. Kärsimystä ei ole olemassa ja silti yksilöt kärsivät. Vaikka kärsimystä ei tarvita, kärsitään. Vaikka ei ole mitään syytä olla väärinkäsityksen vallassa, kaikki ovat hämmingissä. Tarpeeton kärsiminen kasvattaa myötätuntoa. Unenomaiset olennot ovat unenkaltaisen harhan vallassa. Unenomainen minä voi kehittää unenkaltaisen myötätunnon. Jos tekee niin, voi saavuttaa unenkaltaisen buddhatilan.

Avainasia tässä on se, että sisäinen viisautemme on tyhjyyttä, ja samalla sen luonto on kirkas ja tiedostava mieli tai tajunta. Koska luonnollinen mielemme valaisee ja tiedostaa, kuudenlaisia olentoja on. Myötätunto nousee, sillä vaikka minää ei ole, he väittävät että se on, ja vaikka kärsimystä ei ole, he pitävät kärsimystä todella olemassa olevana ja kärsivätkin koko ajan. Jotta itse voisi vapauttaa olennot sellaisesta kärsimyksestä, tehdään lupaus, että kuljetaan bodhisattvan tietä. Kehitän myötätunnon tietämättömiä olentoja kohtaan, vapauttaakseni heidät kaikki ja seuraan Buddhan polkua; se on bodhimieli. Sitä pidetään korkeimpana myötätuntona ja se on ilman viitekohtaa. Onko teillä kysymyksiä?

Kysymys: Rinpoche, sanoitte, että kuusi maailmaa on mielen säteilyä. Jos mielen säteily tunnistetaan siksi mitä se on, vapautuvatko kaikki kuusi maailmaa?

Rinpoche: Sanotaan, että kuusi maailmaa ovat mielen havaintoja, ne tulevat mielestä. Niin sanotaan, koska emme tunnista sisäistä luontoamme. Pidämme sitä itsenä, joka on kiinteästi tässä ja pidämme muita olentoja ulkoisesti kiinteinä. Tämä kaksinaisuus luo kuusi tunnetta: kiintymys, viha, kateus, ylpeys, saituus ja tietämättömyys. Toisistaan riippuvuuden tähden ne ilmentyvät, kun sellaisella mielellä katsoo ulospäin.  Siksi kuudenlaiset olennot voivat ottaa muodon sillä tavoin. Kuudenlaiset olennot ilmentyvät mielen selkeydessä. Esimerkiksi omassa mielessä olevan vihan seurauksena on riippuvainen helvettimaailman havaitsemisesta. Jos mielessä on ahneutta, riippuu nälkäisten henkien maailmaan syntymisen ilmiöstä. Jos on tietämätön, sellainen olento on riippuvainen eläimenä ilmestymisestä. Samoin on muiden tunteiden laita.

Klassinen esimerkki on seuraava: laitetaan maljaan vettä, ja asetetaan se erilaisten olentojen eteen. Helvettiolento näkee siinä liekehtivän tulivuoren kraatterin. Jumalolento näkee sen nektarina. Kala pitää sitä suojana ja turvapaikkana ja ihmiselle se on juomavettä. Todellisuudessa ei ole havaittavissa mitään olemassa olevaa vettä, tulta eikä nektaria. Jos se olisi olemassa, kaikkien pitäisi nähdä se samalla tavalla tai olla yhtä mieltä ainakin jostain. Siksi sitä kutsutaan omaksi havainnoksi. Niin siihen voi suhtautua.

On uusi tieteellinen löytö, että järvessä ei ole kalaa, mutta kun kala jää koukkuun, sillä hetkellä se ilmestyy. Jotkut tiedemiehet sanovat myös, että kaikki oman on mielemme tuotetta. Tämä paikka luodaan, tuo paikka tuotetaan, ja kun tuota paikkaa käytetään, käytetään projektioita. Koska tyhjyys on niin laaja ja rajaton, sen pelkkä pohdiskelu puhdistaa paljon karmisia heikkouksia (kleshoja) Se on hämmästyttävää. Talo on ollut pimeä miljoonia vuosia, ja kun lamppu syttyy, pimeys poistuu heti. Tyhjyyden ymmärtämistä kutsutaan viisaudeksi tai älykkyydeksi. Tuo äly on lääke, jolla kielteisyydet puhdistetaan. Olemme nyt käsitelleet myötätunnon ja tyhjyyden yhdistämistä ja sitä, miten sitä harjoitetaan.

Miten tyyneysmietiskely (shamatha) ja viisausmietiskely (vipashyana) sitten yhdistetään? Ajatukset ja tunteet häiritsevät yleensä mietiskelyä. On kuitenkin mahdollista käyttää niitä mietiskelyn apuna. Miten? - Mietiskellään, ja kun tunne tai ajatus syntyy, katsotaan sitä, ollaan siitä tietoinen. Tutkitaan, mitä oma mieli tekee, muuta ei tarvita. Ajatusta ei tarvitse hylätä, sitä ei tarvitse erikseen luoda eikä seurata. Eikö olekin helppoa? Tehdään lyhyt meditaatio. Vaikka ajatus seuraisi toistaan, voi silti katsoa niitä kaikkia. Ei ole tarpeen pitää yhtä ajatusta paikallaan. Aloitetaan rentouttamalla mieli. Rentoutukaa kokonaan… katsokaa nyt ajatuksia… Niitä katsotaan samalla tavalla kuin eilen katsoimme esinettä ja tarkkailimme ääntä. Katsokaa nyt ajatusta… Ja rentoutukaa taas. Siinä se oli. Miten se sujui, pystyittekö katsomaan ajatusta?

Kysymys: Jos ei näe ajatuksia vaan kuvia, voiko niitä seurata?

Rinpoche: Kyllä, voi katsoa kuvia ja tunteita, sellaisia kuin pitkästyminen, epäselvyys, suuttumus, kiintymys, kateus ja huimaus. Kun eilen katsoimme muotoa, siitä tuli mietiskelyn tuki, eikö niin? Tällä kertaa omista ajatuksista tulee mietiskelyn tuki.  Jos ajatuksia on miljoona, tukia on miljoona. Se on hienoa. Lyhyesti sanottuna tyyneysmietiskelyn piirre on tarkkaavaisuus, valppaus. Se on yksipisteisesti keskittyneen mielen häiriöttömyyttä. Jos on valpas, mietiskely säilyy huolimatta siitä, onko ajatuksia vai ei. Silloin syntyy kolme erilaista kokemusta.

Ensimmäinen kokemus on, että kun katsoo ajatusta, sitä ei näe. On vain tavallisesti, eikä mitään tapahdu. Se on itse asiassa oikein hyvä. Havaitaan, että aiempi ajatus on lakannut, ja uutta ei ole vielä syntynyt, ja niiden välissä on selkeä aukko, luonnollinen väli, jota kutsutaan luonnolliseksi mieleksi ja myös vipashyanaksi. Aloittelijan kohdalla tuo aukko kestää vain 1- 2 sekuntia.

Toinen kokemus on sellainen, että ajatusta katsoessa toinen ajatus ilmestyy ja katsoo sitä. Ajatukset seuraavat toinen toistaan ja pystyy tunnistamaan niistä jokaisen sen syntyhetkellä. Kun ajatukset lopulta lakkaavat, tilaa kuvataan kuin tyyneksi merenpinnaksi. Se on harjoituksen tulos, kun on voinut tunnistaa erikseen kaikki ajatukset niiden ilmestyessä. Silloin on vapaa omasta mielestään.

Kolmanneksi, kun katsoo ajatusta, mitään ei ole. Pysytään olemattomuudessa jonkin aikaa. Tämä kehittyy asteittain, niin että ensin ajatus syntyy ja sitä katsotaan ja samalla se häviää. Näin tehdään yhä uudelleen. Toiseksi tunnistetaan jokainen erillinen ajatus samalla kun ne ilmestyvät. Kolmanneksi, sillä hetkellä kun ajatusta katsoo, se häviää avaruuteen. Harjoituksen kautta saavuttaa vaiheen, jossa on vapaa katsojasta, katsomisesta ja katsottavasta kohteesta, ja silloin näkee luonnollisen mielen todella. Näin vapautuu kaikesta kärsimyksestä ja takertumisesta ja väärinkäsitykset romahtavat. Se oli tämän päivän pääaihe.

Yhteenvetona sanottakoon, että kun haluaa harjoittaa buddhadharmaa, voi aamulla heti herättyään turvautua ja kehittää sitten bodhimielen ajattelemalla, että kaikilla teoillaan tahtoo auttaa poikkeuksetta kaikkia tuntevia olentoja vapautumaan. Se tehdään aamulla. Keskipäivällä, samalla kun jatkaa tavallisia toimiaan, voi harjoittaa tyyneysmietiskelyä ja tyhjyyden mietiskelyä vuoronperään. Illalla täytyy omistaa päivän ansio, kaikki hyvät teot mitä onkaan tehnyt, kaikille tunteville olennoille samoin, kuin boddhisattvat ovat menneisyydessä omistaneet. Kuvitellaan, että buddhat ja bodhisattvat ovat edessä, ja he todistavat omistamista katsomalla, tuntemalla ja tietämällä mitä omistetaan. Se visualisoidaan.

Tähän päättyy päivän opetus, opetus on myös pysymätöntä. Rinpoche arvostaa kuitenkin sitä, että olette kuunnelleet kiinnostuksella. Kiitos! On kylmä, ja olisi voinut jäädä sänkyyn nukkumaan. Rinpoche haluaa kiittää myös kaikkia, jotka näkivät vaivaa tilaisuuden onnistumiseksi. Omistamme siitä kertyneen ansion, sekä ansion kuuntelemisesta ja opettamisesta ja mitä muuta hyödyllistä onkaan kaikkien olentojen vapautumiseksi sekä nykyisten sairauksien, nälänhätien, sotien ym. puhdistamiseksi ja rauhoittamiseksi,.

Kysymys: Rinpoche, kertoisitteko hiukan projekteistanne Intiassa?

Kääntäjä: Rinpochella on projekti. Hän aikoo rakentaa luostarin Bodhgayaan, Mahaboddhi stupan pohjoispuolelle. Se on päästupa, ja luostari tulee 15 - 18 minuutin kävelymatkan päähän siitä. Siitä tulee paikka harjoitukselle ja opiskeluun. Vuosittaisten mönlam-rukousten aikana Bodhgayaan kerääntyy noin 3000 nunnaa ja munkkia rukoilemaan. Temppeli ja luostari on heidän käytössään. Sitä käytetään myös vuosittaisiin kagyu perimyslinjan talvikokouksiin. Edistyneet buddhalaisuuden harjoittajat Intiasta, Nepalista, Bhutanista ym. maista kokoontuvat vuosittain kuukaudeksi keskustelemaan näkemyksistään ja väittelemään. Ehkäpä heitä tulee kauempaakin lopulta, tanskalaiset, suomalaiset ja muut voivat osallistua keskusteluun. Se voi olla myös länsimaalaisten opinahjo ja heille voidaan järjestää seminaareja. Rinpoche toivoo myös voivansa rakentaa pienen terveysaseman paikallista väestöä varten. Bodhgaya on valittu, koska se on tärkeä paikka, Buddha saavutti siellä valaistumisen.

 

kotisivulle