Khenchen Thrangu Rinpoche

Neljä tapaa muuttaa mieli

Opetus on annettu Samye Lingissä Skotlannissa vuonna 1980, tiibetistä englanniksi kääntänyt Katia Holmes.

 

Sisältö

Osa 1

Arvokas ihmiselämä (1.- 5. opetuspäivä)

Osa2

Pysymättömyys (6. - 7. opetuspäivä)

Karma (8.- 12. opetuspäivä)

Samsaran pahuus (13. opetuspäivä)

 

Ensimmäinen päivä: Arvokas ihmiselämä

 

Me olemme saaneet tai saavuttaneet jotain hyvin arvokasta, sitä kutsutaan arvokkaaksi ihmiselämäksi. Emme ainoastaan ole saaneet tuota harvinaista mahdollisuutta, vaan olemme myös tulleet sisään Buddhan opetuksen portista. Nämä kaksi asiaa ovat alussa hyvin tärkeät, ne tarjoavat meille erään mahdollisuuden. Mutta jotta ne tuottaisivat hedelmää, mielen täytyy olla oikealla tavalla asennoitunut. Jos siis haluaa harjoittaa dharmaa kunnolla ja että tällä harjoituksella on oikeanlainen lopputulos, niin mielen täytyy olla suunnattu oikeaa asiaa kohti. Joten ensimmäinen tärkeä asia on, että mielen tulisi olla kääntynyt kohti dharmaa.

 

Jos kykenee soinnuttamaan mielensä yhteen dharman kanssa, siitä seuraa, että kaikki fyysiset teot samoin kuin sanat ja puhe sopii yhteen dharman kanssa. Vaikkakaan ei ehkä heti pysty toimimaan kaikessa oikealla tavalla, tekemään kaikkea sopusoinnussa dharman kanssa, jos ajatuksissa kuitenkin on tämä asenne, niin vähitellen asiat menevät parempaan suuntaan niin, että tulevaisuudessa kaikki teot todellakin ovat dharman mukaisia.

 

Mutta ellei pysty kääntämään mieltään dharman suuntaan, niin paitsi että asiat eivät nyt ole hyvin, ne huononevat vielä siitäkin, koska laiskuus kasvaa ja vähä vähältä kaikki, mitä tekee, on yhä kauempana dharmasta. Sen takia alussa, ennen kuin pystyy todelliseen harjoitukseen, on hyvin tärkeää kääntää mielensä kohti dharmaa, se on hyvin perustava asia.

 

On keinoja tehdä se. Menetelmänä on tulla tietoiseksi Kolmen Jalokiven, Buddhan, Dharman ja Sanghan ominaisuuksista. Tämä tarkoittaa, että tulisi ajatella näitä ominaisuuksia ja sitä, miten hyödyllistä dharman harjoittaminen voi olla. Ja myös sitä, mitä etujen puutetta tai jopa vikoja siitä seuraa, ellei harjoita dharmaa.

 

On myös niin, että jos pystyy nostattamaan uskon dharmaan ajattelemalla hyvyyttä, joka sen harjoittamisesta seuraa, niin kun on saavuttanut sen kaltaisen luottamuksen opetuksiin, sitten alkaa kunnioittaa Buddhaa, häntä, joka tuon opetuksen antoi. Alkaa myös kunnioittaa niitä, jotka harjoittavat opetuksia, sanghaa.

 

Koetat siis synnyttää luottamuksen, kunnioituksen ja uskon Buddhaan, hänen opetukseensa eli dharmaan ja sanghaan eli niihin, jotka tuota opetusta harjoittavat elämässään. Jos pystyt saavuttamaan uskon näihin Kolmeen Jalokiveen, sitten mielesi kääntyy dharmaa kohti automaattisesti.

 

Mutta kuinka me todella onnistuisimme luottamaan ja uskomaan Kolmeen Jalokiveen? Täytyykö meidän vain istua ja ajatella: "Haluan uskoa dharmaan, haluan luottaa Kolmeen Jalokiveen." Tietenkään emme niin ajattelemalla pääse kovin pitkälle, koska ei ole tarpeeksi pelkästään ajatella, että haluaa uskoa ja haluaa luottaa, jotta se tapahtuisi.

 

Tapa tehdä se on pohtia kaiken väliaikaisuutta. Jos ajattelee pysymättömyyttä todella kunnolla ja syvällisesti, se kehittää uskon Kolmeen Jalokiveen. Ja tämänlainen pohdinta on tarpeen, jotta voisi oikeasti uskoa ja luottaa, että todella pystyy nostattamaan nämä tunteet aitoina ja antaa niiden kasvaa ja lisääntyä täyteyteensä. Sen tähden ensimmäinen aihe näissä alkuharjoituksissa on pysymättömyys.

 

Pysymättömyys on ilmeistä, sillä jos katsoo ympärilleen, näkee, että kaikki on pysymätöntä. Näemme sen siinä, miten ihmisten täytyy kuolla, miten elämämme kuluu. Näemme sen kehossamme, näemme sen omaisuudessamme, näemme sen kaikessa ympärillämme. Joten saatamme kuvitella, ettei tosiaankaan ole suurta tarvetta ajatella sitä, koska se on hyvin ilmeistä. Mutta meidän on ajateltava sitä tullaksemme siitä tietoiseksi hyvin päivänpolttavasti.

 

Jos ajattelemme pelkkää pysymättömyyttä, se ei ehkä aivan riitä kehittämään uskoa Kolmeen Jalokiveen, emme ehkä kuitenkaan ole täysin tietoisia Kolmen Jalokiven kaikista ominaisuuksista. Sen tähden ennen pysymättömyyttä meidän tulee pohtia sitä, miten vaikeaa arvokkaan ihmiselämän saavuttaminen on.

 

Rinpoche viittaa tässä mahamudran alkuharjoituksia koskevaan tekstiin. Me tähtäämme mahamudraharjoitukseen. Se on hyvin syvällinen meditaatio, jonka kautta pystytään pääsemään eroon kaikista heikkouksista, kaikesta tunnetason epävakaisuudesta ja lopulta saavuttamaan buddhuuden äärimmäinen lopputulos.

 

Sellaisen tuloksen todelliseen saavuttamiseen ja jotta voisi harjoittaa sellaista mietiskelymenetelmää kunnolla, tarvitaan asteittainen prosessi, jota on seurattava vaihe vaiheelta. On tehtävä yksi asia toisensa jälkeen oikeana aikana. Tämä kirjoitus meditaatiosta alkaa sanoilla: "Ensinnäkin mietiskele sitä miten vaikeaa on saavuttaa arvokas ihmiselämä."

 

Meillä on nyt jotain, mikä tunnetaan termillä ‘jalokivenkaltainen ihmiskeho’. Sitä kutsutaan jalokiven kaltaiseksi, koska se on hyvin harvinainen, sitä on vaikea saavuttaa. Nyt sinulla on se, ja se merkitsee sitä, että olet äärimmäisen onnekas. Kun sellainen keho on, pystyy harjoittamaan dharmaa. Jos sinulla olisi erilainen keho, jos olisit syntynyt toisessa muodossa, et voisi harjoittaa. Toiseen muotoon syntyneenä et ehkä pystyisi ajattelemaankaan, etkä saavuttamaan mitään tuloksia. Vaikka tekisitkin jotain, se ei ehkä johtaisi mihinkään tulokseen. Tässä ihmisenä olemassa olon tilassa sinulla on älykäs mieli, voimakas ja vahva keho, joka pystyy pitkälliseen ponnistukseen. Omistat siis jotain, mikä todella on aarre, jotain todella arvokasta.

 

Tätä kehoa kutsutaan siis jalokiveksi. Jalokivi merkitsee yleensä jotain erittäin kallista, koska se on harvinainen ja arvokas ja se on jotain hyvin kaunista ja miellyttävää. Se on myös jotain aivan puhdasta. Saatat ihmetellä, onko ruumiissasi jotain sellaista, etkä sitä sieltä tietenkään löydä, koska termiä ei käytetä siinä mielessä, että kehossasi olisi jotain jalokiven kaltaista. Mutta kehoamme kutsutaan jalokiveksi kahdesta syystä: meillä on se, mitä kutsutaan vapaudeksi ja meillä on etuisuuksia.

 

Vapaus merkitsee kirjaimellisesti helppoutta, se merkitsee vapautta ja vapaata aikaa tehdä sitä mitä tekee. Jos siis tarvitsee harjoittaa dharmaa, tehdä työtä tai mitä tahansa, on vapaus tehdä niin, aikaa tehdä se. Mitä onkin tehtävä, ja missä määrin, siihen on aikaa ja mahdollisuudet. Se on ensimmäinen syy kutsua kehoamme jalokiveksi. Sinulla on tuo vapaus.

 

Toinen syy on, että meillä on se, mitä kutsutaan etuisuuksiksi, omaisuutta ja muuta hyvää, mitä omistamme. Tässä se tarkoittaa, että meillä on kaikki myönteiset olosuhteet, joita harjoituksellemme tarvitsemme. Saatamme olla tilanteessa, missä on kaikki vapaus, mutta vaikka olisikin aikaa tehdä kaikki mitä tahtoo, huomaa, että jotain puuttuu. Puuttuu tuo tai tämä myönteinen olosuhde, jonka tarvitsee jotakin varten ja tuntee, että vaikka on aikaa, ei yksinkertaisesti voi tehdä sitä, koska jotain puuttuu. Tässä etuisuudet siis merkitsevät, että on kaikki tarpeelliset myönteiset olosuhteet, jotta voi käyttää oman vapauden täysin hyödyksi. Mitä onkin tehtävä, sen voi tehdä, koska on kaikki välineet, kaikki oikeat olosuhteet.

 

Kun puhumme arvokkaasta ihmiselämästä tai mistä tahansa muusta aiheesta liittyen näihin alkuharjoituksiin, kuten karmasta tai samsaran kärsimyksestä, meidän täytyy hyvin usein viitata esimerkkeihin muista olennoista. On olemassa kuudenlaisia olentoja, ja ihmiset ovat niistä vain yksi.

 

Kun puhumme eläimistä, joka on toinen olentotyyppi, erilainen kuin me, on hyvin helppo uskoa niihin esimerkkeihin, sillä näemme eläimiä ympärillämme. Se ei ole mitenkään vaikeaa. Meistä voi kuitenkin tuntua paljon vaikeammalta uskoa muihin esimerkkeihin olennoista, jotka eivät ole inhimillisiä, ja joita emme tällä hetkellä voi suoraan nähdä, kuten ahneet henget, helvettiolennot ja puolijumalat tai jumalat. Niihin uskominen voi olla paljon vaikeampaa, varsinkin jos dharma on meille uutta. Mutta Rinpoche sanoo, ettei se haittaa, se ei ole suuri virhe, se on jotain, mikä täytyy oppia. Se voi olla vaikeaa siitä yksinkertaisesta syystä, ettemme näe niitä suoraan niin kuin näemme eläimet.

 

Ensin on siis ehkä hiukan vaikeaa hyväksyä erilaisten olentojen olemassaolo ja todella uskoa siihen. Ja kuten Rinpoche sanoo, se ei ole vahinko alkuvaiheessa. Mutta meidän tulisi ymmärtää, että syy siihen, ettemme voi uskoa tähän on, että emme voi nähdä niitä. Jos emme voi nähdä jotain, se ei automaattisesti merkitse sitä, ettei jokin olisi olemassa.

 

Esimerkiksi, jos joku nukkuu ja uneksii, hän käy läpi kaikenlaisia kokemuksia, hän voi nähdä paikkoja ja ihmisiä, kaikenlaista. Joku, joka ei ole tässä unessa, voi sanoa, ettei sitä ole olemassa, mutta unessa olevan henkilön kokemus näistä paikoista ja ihmisistä on hyvin elävä. Joten sillä perusteella, että ei omaa samaa kokemusta, ei voi kieltää, että sellaiset kokemukset ovat mahdollisia. Samalla tavalla, koska emme näe jotakin itse, emme itse koe sitä suoraan, emme voi kieltää mahdollisuutta, että se tapahtuu toisten olentojen mielessä.

 

Tutkikaamme uniesimerkkiä. Joskus uneksiessamme uni saattaa olla hyvin miellyttävä, on ehkä kauniissa talossa kauniissa paikassa ja mukavien ihmisten seurassa. Mutta toisinaan on hyvin mahdollista, että uni on epämiellyttävä ja kokee suurta pelkoa, jotain hyvin tuskallista. On ehkä myrkkykäärmeiden tai villipetojen keskellä tms. Kokemukset voivat olla kahdenlaisia. Ne ovat joko hyvin miellyttäviä tai hyvin epämiellyttäviä. Ja se, mikä määrää noiden kokemusten laadun on ainoastaan oma mieli. Se riippuu eräänlaisista hyvin hienoista ajatusjäljistä, alitajuisista urista, joita piirtyy mielessä. Niiden laatu ja arvo määrää sen, onko uni miellyttävä vai tuskallinen.

 

Elämän kokemusten suhteen on hyvin samalla tavalla. Jos jollakulla on taipumus tappaa, valehdella ja tehdä kaikkia kielteisiä tekoja tässä elämässä, niin se luo tuon ihmisen mielessä hyvin voimakkaita kielteisiä merkkejä, jotka sitten tuottavat hyvin tuskallisia ja pelottavia kokemuksia henkilön seuraavassa elämässä niin, että henkilö kokee helvetin tai ahneen hengen tai eläimen olemassaolon. Tämä kaikki on tulosta kielteisistä teoista, joita hän teki edellisessä elämässä.

 

Toisaalta, jos joku on tiettynä elinaikana harjoittanut anteliaisuutta, hyvää moraalia ym., kaikkia hyviä ja hyveellisiä tekoja, niin kokemukset, joita tällä henkilöllä on toisessa elämässä, ovat miellyttäviä ja mukavia. Sellaiset henkilöt kokevat ihmiselämän tai elämän puolijumalana tai jumalana. On siis kyseessä paljolti sama malli kuin unessa sen mukaan, millaisia jälkiä on jäänyt mieleen aikaisemmista teoista. Sen mukaan kokee tietyn kokemuksen, joko tuskallisen tai miellyttävän.

 

Kaikki mitä koemme, on näin ollen tulosta aikaisemmista teoistamme. Siksi Buddha antoi opetuksen kuudenlaisista olennoista tekojen laadun mukaan. Hän ei antanut sellaista opetusta pelotellakseen ihmisiä tai nostattaakseen heissä kauhun tunnetta, hän sanoi sen, koska niin asiat ovat.

 

Nyt olemme siis ihmisolentoja, mikä merkitsee, että olemme hyvin onnekkaassa tilanteessa, koska meidän ei tarvitse kokea muiden olemassaolon tilojen kokemuksia. Ne ovat paljon vähemmän edullisia. Me olemme parhaassa mahdollisessa tilanteessa. Jos vertaa itseään vaikkapa eläimeen ja kuvittelee eläimen elämää, ja millainen kärsimyksen määrä siihen liittyy, sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, niin lyhyellä aikavälillä eläin kärsii paljon kipua ja vaikeuksia, joita se ei voi välttää ja pitkällä aikavälillä se on kykenemätön asettamaan itselleen päämäärää, eikä voi toimia parantaakseen tilannetta, kohti parempaa elämää tai vapautusta. Eläin ei myöskään pysty ajattelemaan kirkkaasti, mikä auttaisi sitä muuttamaan tilannettaan.

 

Jos pohdit tätä, huomaat, mikä valtava ero on sinun ja eläimen välillä. Miten paljon onnekkaampi olet, koska olet ruumiillisesti ja henkisesti varustettu parantamaan oloja, kehittymään. Verratessasi itseäsi muunkaltaisiin olentoihin ero on vielä suurempi ja ilmeisempi, verrattuna helvettiolentoihin tai muihin alempiin tiloihin. Sitten voit oivaltaa sen, miten onnekas olet.

 

Kun meillä on kahdeksan vapautta, se tarkoittaa automaattisesti, että on vapaa kahdeksasta epäsuotuisasta olosuhteesta. Niistä ensimmäinen on syntyä helvettiin. Jos syntyy helveteissä, kärsii joko äärimmäisen kylmää tai valtavaa kuumuutta. Kärsiipä millä tavalla tahansa huomaa olevansa koko ajan vangittuna sietämättömään kärsimykseen, eikä ole kerrassaan mitään tehtävissä paitsi kärsiä. Vaikka jollakulla helvetissä olisikin halu harjoittaa dharmaa, hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia tehdä sitä, koska hän pystyy ainoastaan kärsimään jatkuvasti ilman taukoa.

 

Siihen verrattuna me olemme valtavan onnekkaita, koska meillä ei ole niin voimakasta kärsimystä. Ja meillä on mahdollisuus tehdä mitä sitten tarvitsemmekin, olipa se tavallista työtä tai dharman harjoitusta. Meillä on mahdollisuus tehdä mitä sitten täytyykin tai mitä haluamme tehdä.

 

Voit ajatella, että helvetti on kovin äärimmäinen tila ja saattaa olla muita tilanteita, jotka ovat vähän parempia. Mutta katsokaamme ahneiden henkien tilaa. Se ei varmastikaan ole parempi, koska sellaiseen tilaan syntyneet olennot käyvät jatkuvasti läpi valtavia hirvittävän nälän ja janon kärsimyksiä. Kaikki mitä he pystyvät ajattelemaan on yrittää löytää ruokaa ja juomaa, mitä he eivät löydä, niin että he ovat jatkuvasti hyvin suuren nälän ja janon tuskissa.

 

Kun mieli on näiden ajatusten vallassa aivan kokonaan, he eivät pysty ajattelemaan muuta, he eivät voi ajatella dharmaa. Ja mitä heidän ruumiiseensa tulee, se on niin puutteen riivaama, että he eivät millään voi tehdä mitään kehollaan tai puheellaan. Sellaisessa tilassa ei siis ole kerrassaan mitään mahdollisuuksia. On tärkeää olla tietoinen siitä, miten onnellisia me siihen verrattuna olemme, koska meidän ei tarvitse kamppailla sellaisia tuskissa eikä huolissa ja voimme tehdä sen, mikä meidän täytyy.

 

Onko eläinten tilanne sitten parempi? - Ei ole, koska eläinten on kestettävä hyvin voimakasta mielen tylsyyttä. Ne eivät pysty ajattelemaan kunnolla eivätkä selvästi. Ne eivät koskaan pysty suuntaamaan mieltään mihinkään rakentavaan, ne eivät voi ajatella haluavansa tehdä harjoituksia. Ja vaikka voisivatkin, ne eivät todella ymmärtäisi. Näin on niiden omalla kohdalla, mutta entä jos joku toinen kertoisi niille, että on hyvä tehdä harjoituksia, sanoisi että tee niitä. Olisiko niillä sitten mahdollisuus?

 

- Ei, sillä selittääpä niille miten paljon tahansa, ne eivät pysty ymmärtämään. Näin on koko eläinkunnassa. Jopa eläinten kuninkaat kuten leijona ja norsu, vaikka joku kertoisikin niille antavansa niille tuhat unssia kultaa, jos ne harjoittavat dharmaa ja opettaisi niille om mani peme hum mantran ja sanoisi: jos toistat mantran kerran, saat tuhat unssia kultaa, niin eihän eläin tietenkään pysty toistamaan tai ymmärtämään mitään. Ja vaikka uhkailisi sanoen, että tappaa sen, ellei se sano om mani peme hum kerran, raukka parka ei pystyisi mihinkään, koska se ei ymmärtäisi, mitä sille ylimalkaan yritetään sanoa.

 

Eläimet eivät siis voi tehdä mitään, koska ne eivät voi ajatella, ne eivät ymmärrä. On tietenkin helppo nähdä, miten niihin verrattuna meillä on onnea, kun pystymme ajattelemaan ja ymmärtämään ja meillä on mahdollisuus luoda tulevan onnemme syyt harjoittamalla hyveitä ja välttää tulevan kärsimyksen aiheet lakkaamalla tekemästä ei-hyveellisiä tekoja.

 

Me olemme onnekkaita, koska emme ole syntyneet yhteenkään kolmesta alemmasta tilasta, joita vaivaavat niin monet kärsimykset. Mutta syntyä ihmisolennoksi ei automaattisesti merkitse, että pystyy harjoittamaan dharmaa. On ihmisolentoja, jotka eivät ole sellaisessa tilanteessa, jossa he voivat harjoittaa. dharman täytyy olla läsnä siinä maassa jossa asuu, ja sen täytyy olla läsnä hyvin voimakkaasti. Sillä jos dharma on läsnä, mutta se on rajoittunut vain hyvin pienelle alueelle siinä maassa, on todennäköistä, ettei siitä kuule, ei tule tietoiseksi siitä. Vaikka tietäisikin siitä, ei todennäköisesti pysty harjoittamaan.

 

Sellaiseen tilanteeseen joutuneita ihmisiä kutsutaan buddhalaisissa opetuksissa barbaareiksi, se tarkoittaa ihmisiä, jotka ovat sellaisessa kulttuuriympäristössä, missä ei kerta kaikkiaan ole mitään mahdollisuutta kohdata dharmaa ja harjoittaa sitä kunnolla. Heillä ei ole mahdollisuuksia kuulla opetuksia ja vaikka kuulisivat, harjoittaa niitä. Siihen verrattuna me olemme onnekkaita koska kuulemme dharmasta ja voimme harjoittaa sitä.

 

On toisenlainen olemassaolon tila, jumalten olemassaolo. Jumalilla on hyvin mukava elämäntapa nauttien kaikenlaisista miellyttävistä asioista ja heidän elämänsä kaikin puolin helppoa, paljon parempaa kuin ihmisten. Syy siihen, että nämä olennot saavuttavat sellaisen tilan on, että he harjoittavat eräänlaista keskittymistä, se vain on kohdistunut maallisiin asioihin, he ovat täysin syventyneet keskittymään miellyttäviin asioihin.

 

Se vie heidät niin täysin mukanaan, ettei heillä ole pienintäkään aavistusta tai mitään toivetta etsiä mitään muuta. Heille ei edes juolahda mieleen koettaa löytää vapauteen, buddhuuteen. Siihen verrattuna meillä on onnea, me emme ole syntyneet pitkäikäiseksi jumalaksi (he elävät hyvin pitkään) ja meillä on mahdollisuus harjoittaa ja olla tietoisia harjoituksen mahdollisuudesta.

 

Voimme pitää itseämme onnekkaina ihmisolentoina, kuten aiemmin sanottiin, myös siksi, että voisimme olla syntyneet paikkaan, missä dharmaa ei ole (dharmaa hyvin laajassa mielessä, yleensä hyvää uskontoa). Kun puhumme uskonnosta, on kaikenlaisia uskontoja, joista toiset ovat parempia, toiset huonompia. Joissakin uskonnoissa voi olla uskonnollisia virhekäsityksiä: ihmiset ajattelevat, että on erittäin hyvä asia tappaa eläimiä, uhrata niitä ja tarjota niiden veri ja liha jollekin jumalalle. On kaikenlaisia vääriä uskomuksia. Onneksi emme ole syntyneet sellaiseksi, jolla on näitä vääriä uskomuksia, joka seuraa erheellistä uskontoa.

 

Onko kohtaamaamme uskonto oikea ja puhdas? Se on Buddhan opetus, jonka tarkoitus on tuoda rauha. Se on opetus, joka on kestänyt nyt 2500 vuotta ja se on saavuttanut meidät. Voimme nähdä omin silmin, miten tämä opetus on tuottanut hedelmää niin monien kohdalla ja miten se voi edelleen auttaa monia. Meillä siis on onnea, koska emme ole huonon uskonnon harjoittaja ja voimme seurata Buddhan uskontoa, joka on puhdas opetus.

 

Huomaamme, että olemme onnistuneet välttämään jo kuusi epäsuotuista olosuhdetta ja seitsemäs, jota on vältettävä, on syntyminen maailmaan, jossa yksikään Buddha ei ole ilmestynyt. On aikoja ja paikkoja, jolloin löytää itsensä sellaisesta maailmasta, jossa yksikään Buddha ei ole ilmestynyt. Jos niin on, ei tunne Buddhaa eikä tiedä dharmasta, koska kukaan ei ole opettanut sitä. Eikä tiedä Sanghasta, koska kukaan ei harjoita opetusta, jota ei ole. On siis täysin tietämätön Kolmesta Jalokivestä, jopa niiden nimi tuntematon.

 

Jos on sellaisessa tilanteessa, ei ole mitään mahdollisuutta tehdä harjoituksia eikä saavuttaa vapautta. Mutta meillä on sellainen tilanne, missä Buddha on saapunut maailmaan ja opettanut. Me voimme kuulla opetukset, harjoittaa niitä ja meillä on mahdollisuus oivaltaa ne.

 

Sitten tulemme kahdeksanteen syyhyn, miksi voimme pitää itseämme onnekkaina. Se on, että emme ole syntyneet vajaamielisinä, tyhminä tai mykkinä. Joskus sattuu, että joku syntyy mykkänä, eikä pysty ilmaisemaan itseään eikä ymmärrä, mitä muut sanovat. Jos on sellaisessa tilassa, ei ole toivoa, että ymmärtäisi ja voisi tuntea dharmaa, saati harjoittaa sitä. Meillä on onnea, koska olemme syntyneet kaikki elimet hyvässä kunnossa ja mielemme toimii kunnolla.

 

Nämä ovat kahdeksan suotuista olosuhdetta, jotka vallitsevat, kun kahdeksan epäsuotuista olosuhdetta on vältetty. Huomaamme, että meillä on nuo kahdeksan vapautta, jotka ovat suuri lahja. Jos jollakulla on ne, hän pystyy saavuttamaan buddhuuden. Kaikilla buddhilla ja bodhisattvoilla on ollut ne ja se teki heille mahdolliseksi oivalluksen saavuttamisen. Meidän täytyy käsittää, että jos meilläkin on kahdeksan vapautta, ei ole mitään muuta, mitään ylimääräistä mitä odottaa. Me olemme samassa tilanteessa kuin kaikki nuo buddhat ja bodhisattvat ensimmäistä kertaa polulle astuessaan. Kun meillä on nämä kahdeksan vapautta, ainoa mitä tarvitaan, on tulla niistä tietoiseksi ja sitten ponnistella sen verran kuin tarpeen, jotta buddhuus saavutetaan.

 

Rinpoche painottaa, että kun kerran huomaa omistavansa nämä kahdeksan vapautta, tulisi tuntea itsensä äärettömän onnelliseksi siitä, että nyt itsellä on todellinen mahdollisuus opiskella dharmaa, harjoittaa sitä ja oivaltaa se. Kun sellainen kallisarvoinen mahdollisuus on, sitä ei pidä tuhlata. Se ei mene hukkaan, kun se käytetään korkeimman äärettömän onnen saavuttamiseen. Opetus kahdeksasta vapaudesta päättää Rinpochen opetuksen tältä päivältä.

 

Toinen päivä

 

Ruumiilliset teot ja sanat, joita käytämme puhuessamme, ovat ulkoista ilmaisua. Se ei ole läheskään niin tärkeä kuin sisäinen puoli, mieli. Mieli määrää tekojemme laadun, joten sitä on työstettävä. Siksi sanotaan, että mieli täytyy kääntää kohti dharmaa. Sana Dharma on hyvin yleisluontoinen, voisi sanoa kääntää mieli kohti uskontoa. Minkälaista uskontoa kohti mieli tässä yhteydessä täytyy kääntää?

 

- Kohti uskonnon erityistä aspektia, joka on Buddhan opetus, jota pidetään puhtaimpana ja korkeimpana opetuksena. Tämä Buddhan dharma tuo rauhan. Rauha määritellään tässä vapautena haluista ja himoista sekä kaikista muista kielteisistä taipumuksista. Saattaa olla sellaisiakin uskontoja, jotka synnyttävät harjoittajalleen kärsimystä ja hämmennystä ja ongelmia myös muille. Harjoitus, jota etsimme, on se, joka tuo rauhan sekä itselle että muille, joka on hyödyksi toisille.

 

Tällaisessa harjoituksessa täytyy siis olla rauha, mielenrauha ja toive olla muille olennoille hyödyksi. Tämä on se, mikä todella tuo onnen. Siksi Rinpoche pyytää, että opetusta kuunnellessamme suuntaisimme mielemme valaistumista kohti, kohti toivetta saattaa kaikki olennot buddhuuteen.

 

Niin kuin Rinpoche jo sanoi, mieli on ruumiillista ja sanallista puolta tärkeämpi. Siksi meidän täytyy työstää mieltä, eli muuttaa sitä kääntämällä se dharmaa kohti. Se on toisille helpompaa kuin toisille. Jotkut uskovat luonnostaan ja tuntevat tarvetta jättää ehdollinen olemassaolo taakse. He tuntevat hengellistä maallisesta luopumisen tarvetta melkein automaattisesti. Toisille se voi olla hyvin vaikeaa ja heistä tuntuu, että asiaa on pohdittava, jotta voisi ajatella niin.

 

Miten se tehdään, miten voi muuttaa mielensä tilan? Miten kääntää mieli pois samsarasta? - Keino tehdä se on pohtia neljää mietiskelynaihetta, jotka muuttavat mielemme kääntäen sen kohti dharmaa ja pois samsarasta.

Näistä neljästä aiheesta ensimmäinen on arvokkaan ihmiselämän pohtiminen. Sellaisen, jossa on kaikki vapaudet ja edut täydellisinä. Jos omistaa sellaisen arvokkaan inhimillisen olemassaolon, se on voimakas tilanne ja on paljon onnea, että on saanut sellaisen mahdollisuuden. Se on mahdollisuus löytää todellinen ikuinen onni itselle ja tuoda onni myös kaikille muille olennoille. Sen tähden se on hyvin harvinainen ja kallisarvoinen tilanne. Ellei sitä käytä hyväksi vaan eksyy pelkkiin tavanomaisiin maallisiin toimiin, tuo arvokas mahdollisuus tuhlaantuu. Siksi on tärkeää pohtia tuota ensimmäistä aihetta.

 

Me olemme olleet riittävän onnekkaita välttääksemme syntymisen yhteenkään kahdeksasta olosuhteesta, jotka ovat epäsuotuisia dharman harjoittamiselle. Olemme siis vapaat näistä epäedullisista olosuhteista ja se merkitsee, että meillä on todella täysin varustettu inhimillinen olemassaolo kaikkine vapauksineen ja etuineen. Meillä on vielä enemmänkin, olemme astuneet sisään Buddhan opetuksen portista ja pidämme dharmasta, pyrimme dharman harjoittamiseen.

 

Kun oivallamme, että meillä on kaikki nämä uskomattomat mahdollisuudet, meidän tulisi tuntea suurta iloa, käsittää, miten onnekkaita olemme. Se, että on kaikki nämä myönteiset mahdollisuudet yhtä aikaa, on harvinaista ja arvokasta. Kun näkee sen, pitäisi olla päättäväinen niin, ettei se tuhlaannu, sillä ellei tilaisuutta käytä hyväksi, se menee hukkaan. Jos sen käyttää kunnolla, siitä seuraa mitä suurin hyöty. Ei vain itselle vaan myös kaikille muille olennoille.

 

Voi ajatella, että kerran saatuaan tällaisen tilaisuuden se pysyy, mutta niin ei automaattisesti ole. Ellei käytä tilaisuutta vaan antaa sen mennä hukkaan voi olla, että toista tilaisuutta ei tule. Tämän pitäisi poistaa laiskuuden ja velttouden kiusaus. Jos on laiska tai välinpitämätön, tilaisuus katoaa eikä ole varmaa, että saa sitä uudelleen.

 

On tärkeää tiedostaa tämä ja kun sen tietää, on toimittava sen mukaan. Jos voi mietiskellä täten, tulee tietoiseksi siitä, miten hyvässä asemassa on ja miten voi todella työskennellä aitoa onnellisuutta kohti. Se antaa rohkeutta ja tarmoa työskennellä kovasti ja suuren päättäväisyyden todella käyttää tämä mahdollisuus hyväksi.

Kun alamme harjoittaa dharmaa, kohtaamme joitakin esteitä ja vaikeuksia. Niistä ensimmäinen on väheksyä itseään, vähätellä ja ajatella, ettei oikeastaan osaa tehdä mitään kunnolla. Luulee muiden voivan opiskella, mutta ei usko itse siihen pystyvänsä. Ajattelee, että muut voivat mietiskellä ja päästä ehkä hyviinkin tuloksiin, mutta itse ei siihen pysty. Vaikka muut voisivatkin päästä kielteisistä ominaisuuksistaan, minä en. Jotkut jopa pystyvät muuttumaan suuriksi bodhisattvoiksi ja tulemaan buddhiksi, mutta se on täysin minun ulottumattomissani.

 

Jos alkaa ajatella näin se halvaannuttaa kokonaan, eikä pysty minkäänlaiseen harjoitukseen. Siinä tapauksessa on ajateltava, ettei ole kerrassaan mitään syytä painaa itseään alas sillä tavoin, onhan itsellä jotain mittaamattoman arvokasta, kallisarvoinen ihmiselämä, johon kuuluu kaikki mahdollisuudet ja hyvät ominaisuudet täydellisen vapautumisen saavuttamiseksi. On ajateltava, että nyt kun tuo potentiaali on käsillä, sitä voi käyttää, eikä ole mitään syytä, miksei voisi tehdä samoin kuin Buddha. Ei ole mitään syytä, miksei voisi saavuttaa samaa oivallusta kuin kaikki valaistuneet olennot, jotka ovat sen saavuttaneet ennen itseä. Ei ole syytä miksei voisi kehittää ihmeellisiä voimia itsessään ja selkeää tietoisuutta kaikista ilmiöistä. Täytyy vain yrittää työskennellä tarmokkaasti ja ahkerasti.

 

Meillä on nyt tämä arvokas keho ja älykäs mieli. Pohtimalla näitä apuneuvoja saa rohkeutta eikä masennu eikä menetä rohkeuttaan.

 

Vaikeuksia, joita voimme kohdata, kutsutaan nimellä epäedulliset olosuhteet. On kahdeksan eri asiaa, jotka voivat häiritä harjoitusta huomattavasti. Niistä ensimmäinen on, että viisi mielenmyrkkyä on varsin voimakkaina omassa itsessä. Se tarkoittaa, että tuntee hyvin voimakkaita vihan, kateuden, halun ja himon tai ylpeyden puuskia tai on vain tylsistynyt. Kun nämä viisi ovat hyvin voimakkaat itsessä saa sen vaikutelman, ettei niitä pysty muuttamaan, ei millään hallitsemaan.

 

Vaikkakin ihmiselämä on arvokas ja toivoo voivansa harjoittaa dharmaa, sattuu usein, että kun nämä hyvin väkivaltaiset kielteiset tunteet nousevat, tuntee olevansa kokonaan niiden vallassa. Voimakas viha, kateus tai ylpeys vie täysin mukanaan. Kun niin käy, haluaa luopua harjoituksestaan ja dharmasta, ei voi hallita tunteitaan. Niin voi hyvinkin käydä, sen tyyppinen vaikeus tulee varmasti eteen, ja se on suuri este harjoitukselle. Mutta kun niin käy, on oltava erittäin tarkkaavainen, havaittava, mitä on tapahtumassa ja käytettävä vastalääkettä niin paljon kuin voi ahkerasti, tarmolla ja sitkeästi.

 

Toisen tyyppinen epäsuotuisa tilanne on ns. huono vaikutus ulkopuolelta, huono ystävä. Vaikkakin tietää, että dharma on hyödyksi ja on toive harjoittaa sitä ja on kypsä siihen, jos vaipuu huonon ystävän vaikutuksen alle, tai yleisesti vain huonon vaikutuksen alle, se saa todennäköisesti luopumaan harjoituksesta. Se on tapahtuessaan siis hyvin voimakas este.

 

Kielteinen vaikutus saa siis haluamaan harjoituksen lopettamista ja huono ystävä on sellainen, joka työntää ja suostuttelee toisen toimimaan väärin ja vahingollisesti. Henkilö, joka saa hänet jättämään harjoituksen vastoin omaa tahtoaan ja joka johdattelee toimimaan vahingollisesti, vaikkei toinen sitä haluaisi, on huono ystävä. Se on suuri vaara harjoituksen kannalta.

 

On tutkittava itseään ja tarkkailtava, onko nykyhetkellä näkyvissä vaaraa, että joutuisi sellaisen vaikutuksen alle. Onko omassa elämässä jotain, joka voisi johtaa sellaiseen tulokseen. Jos tuntee, ettei sellaista vaaraa ole, voi olla onnellinen ja iloita ja päättää harjoittaa entistäkin vahvemmin. Mutta jos sellainen vaara on näkyvissä, sitten on parasta miettiä keinoja, miten päästä eroon tuosta huonosta vaikutuksesta.

 

Kolmas epäedullinen olosuhde, joka voi luoda esteen harjoitukselle, on se, että ei tiedä aivan tarkkaan, mikä omassa harjoituksessa auttaa ja mitä vaarat ovat. Ellei tiedä uhkia ja auttavia tekijöitä tarpeeksi selkeästi, ei tiedä aivan tarkkaan, miten ponnistuksensa suuntaisi ja voi toimia väärin: koettaa päästä eroon asioista, jotka ovat hyviä ja viljellä sitä, mikä vahingoittaa. Jos tekee niin, se on tietenkin virhe ja esteenä kunnon harjoitukselle.

 

On tarkkailtava ja tutkittava itseään taas ja jos huomaa sellaisen vaaran, vastalääke on opiskella dharmaa lisää ja oppia erittäin tarkasti, mitä harjoittaa ja mitä välttää sekä toimia sen mukaan. Jos oppii sen huomaa harjoituksen muuttuvan paljon helpommaksi, koska tietää tarkkaan, mitä tehdä.

 

Neljäs vaikeus, jonka voi kohdata, on vaipua laiskuuden valtaan. On toive tehdä harjoituksia ja todella haluaa harjoittaa niin paljon kuin vain voi, mutta joskus voi tulla laiskaksi. Tämä laiskuus, velttous, joka joskus valtaa, estää harjoituksen. Vaikka onnistuisikin harjoittamaan, pystyy vain vähään ja tuntee aina voivansa tehdä asiat huomenna, myöhemmin. Niin kaikki muuttuu hyvin hitaaksi, eikä kehitystä juurikaan tapahdu. Lopulta se voi saada aikaan sen, että lakkaa kokonaan harjoittamasta.

 

Jos huomaa tämän kaltaisen esteen pysäyttävän itsensä on päätettävä, ettei halua joutua laiskuuden valtaan ja tönittävä itseään koko ajan ponnistelemaan hiukan lisää, jotta olisi hiukan ahkerampi harjoituksessa.

 

Viides mahdollinen ongelma on, että vaikkakin harjoitus olisi ahkeraa, edellisten elämien tekojen seurauksena voi olla huonoa karmaa, joka kypsyy tässä elämässä niin, että nousee suuria vaikeuksia ja ongelmia. Kun niin käy, on tiedettävä, että se johtuu entisten elämien huonoista teoista. Seuraamukset on koetettava parantaa ja ensimmäiseksi yritetään puhdistaa tehdyt huonot teot. Se tehdään tunnustamalla puhdistusharjoituksissa. Jos tekee niin, se auttaa hiukan vaikeuksien voittamisessa. Jos ongelmat ovat niin suuria, että ne pysäyttävät harjoituksen täysin joksikin ajaksi jatketaan kaikesta huolimatta rukoilemalla, että se päättyisi pian. Heti kun vaikeus, joka varsinaisesti esti harjoituksen, poistuu, on palattava harjoituksen pariin niin voimakkaasti ja ahkerasti kuin mahdollista.

 

Kuudes vaikeus, jonka voi kohdata, on se, että ei ole oma herransa, vaan riippuvainen muista. Ei pysty päättämään omasta elämästään, vaan joku muu päättää omasta puolesta. Jos niin käy, niin vaikka olisikin toive harjoittaa dharmaa, toive tulla opetuksen pariin, se, jolla valta on, ei anna itsen olla rauhassa, ja tämä henkilö estää harjoituksen aloittamisen. Kun käsittää sen, huomaa, että oma hyvin arvokas mahdollisuus ihmiselämässä, jossa on kaikki hyvät ominaisuudet, valuu hukkaan. Tästä hallitsevasta vaikutuksesta on siis päästävä eroon ja saatava takaisin oma itsenäisyys. Kun on oma herransa taas, voi päättää omasta harjoituksestaan.

 

Seitsemäs este on epäpuhdas motivaatio. Vaikka haluaisi harjoittaa dharmaa tai itse asiassa harjoittaisikin sitä, harjoituksen takana voi olla epäpuhdas vaikutin. Jos niin on, tulos harjoituksesta jää laihaksi ja rajoittuneeksi. Epäpuhdas motivaatio on esimerkiksi silloin, kun ajattelee, että ellei harjoita Dharmaa, seuraavassa elämässä syntyy köyhänä. Koska ei halua olla köyhä vaan rikas, tahtoo harjoittaa. Samoin jos ajattelee, ettei halua olla sairas eikä kärsiä tässä elämässä, ja tekee harjoituksia siitä syystä.

 

Tällaiset motivaatiot ovat epäpuhtaita, hyvin rajoittuneita. Siitä on vähän hyötyä, mutta todellinen hyöty, joka on johtaa itsensä ja myöhemmin muita olentoja äärettömään onnentilaan, tuo hyöty ei varmastikaan ole tuloksena sellaisesta harjoituksesta. Jos huomaa, että itsellä on tämän kaltainen epäpuhdas motivaatio, siitä on koetettava päästä eroon ja muutettava se hyväksi ja puhtaaksi motivaatioksi suuntana auttaa kaikkia olentoja saavuttamaan buddhuus.

 

Kahdeksas ongelma, joka voi nousta, on myös epäpuhtaan motivaation tulos. Vaikka harjoittaa dharmaa, motivaatiossa on jotain epäpuhdasta. Näin on, kun harjoittaa hyvin lyhyen tähtäyksen tulosten saavuttaminen mielessä. Tekee hyviä tekoja, mutta saavuttaakseen kuuluisuutta, suuren nimen tai saadakseen itselleen muita suoria hyötyjä kuten rahaa tai palkinnon. On anteliaita ihmisiä, jotka odottavat kuuluisuutta teoistaan tai muita palkkioita. Kun tekee hyvää ja harjoittaa dharmaa odottaen välitöntä hyötyä, se on epäpuhdas motivaatio. Sellainen harjoitus on hyvin pettävää, koska ulkopuolelta näyttää, että henkilö todella harjoittaa dharmaa, ihmiset ajattelevat niin, tekeehän hän hyviä tekoja. Mutta se ei ole todellista dharmaa vaan uskottelua, hämäystä.

 

Jos huomaa asenteessaan mitään tähän viittaavaa, se pitäisi koetta karistaa välittömästi, sillä muuten tuhlaa ihmiselämänsä arvokkaan jalokiven.

 

Nämä ovat kahdeksan asiaa, jotka voivat olla esteenä harjoitukselle. Ne ovat vain satunnaisia, eivätkä perustavanlaatuisia. Ne eivät ole olemassa ikuisesti eivätkä kiinteinä vaan ne ovat asioita, jotka saattavat silloin tällöin tulla eteen. On tarkkaavaisesti tutkittava itseään säännöllisin väliajoin jotta näkisi onko näistä vaikeuksista mikään tullut tielle. Jos huomaa niin olevan, on koetettava päästä eroon siitä, muuten se pysäyttää harjoituksen.

 

Rinpoche sanoo, että näitä kahdeksaa kohtaa pitäisi käyttää mietiskelyssä. On tutkittava itseä nähdäkseen onko yksikään näistä kahdeksasta väliaikaisesta vaikeudesta läsnä. Todellakin pääongelma, jonka aina kohtaamme harjoituksessamme on laiskuuden vaara. Ellei tutki itseään nähdäkseen, onko jossain vikaa, vaipuu hyvin pian laiskuuden valtaan, eikä tee mitään päästäkseen vaikeuksistaan eroon.

 

On siis tärkeää käydä läpi kaikki kahdeksan pohtien jokaisen kohdalla onko se itselle ajankohtainen. Jos niitä läpikäydessään havaitsee, että jotkut niistä vaivaavat, on järjestelmällisesti käytettävä vastalääkkeitä päästäkseen eroon kaikista satunaisista vaikeuksista, joita tielle voi tulla. Jos niistä pääsee eroon, voi harjoittaa, ellei, joutuu laiskuuden valtaan, eikä todellista harjoitusta synny. Siksi Rinpoche pyytää meitä todella käyttämään näitä neljää mietiskelyä.

 

Kolmas päivä

 

Mitä teemmekin, opiskelemme, pohdimme niitä tai mietiskelemme, on tärkeää, että tuo teko tehdään siksi, että valaistuttaisiin. Jos tehty teko auttaa tiellä buddhuuteen, sen pitäisi myös pitää meitä tiellä niin, että emme kulje harhaan. Meidän tulisi toimia niin, että tekomme vievät meitä kohti buddhuutta eivätkä siitä poispäin. Asenteemme tekee sen mahdolliseksi. Meillä täytyy olla korkein mahdollinen motivaatio, joka on halu saavuttaa buddhuus kaikkien olentojen tähden. Jos tekomme muuntuvat tuon valaistumisen motivaation kautta, ne automaattisesti johtavat buddhuuden saavuttamiseen.

 

Tähän mennessä olemme opiskelleet arvokasta ihmiselämää, jossa on kaikki vapaudet ja edut, kahdeksan vapautta ja kymmenen etua. Tähän mennessä olemme oppineet, että kun meillä on arvokas ihmiselämä, se merkitsee, että olemme välttäneet kaksi epäedullisten olosuhteiden ryhmää.

 

Ensimmäiset olivat ne, jotka ovat sisäsyntyisiä olemassaololle, kahdeksan tilaa, jotka eivät sovi dharman harjoittamiseen. Koska meillä on ihmiskeho, olemme välttäneet nuo kahdeksan tilaa. Oli myös kahdeksan epäedullista tilaa, jotka olivat satunnaisia esteitä. Olemme nähneet, että näitä satunnaisia esteitä voi olla, mutta että ne voi myös poistaa.

 

Nyt opimme kolmannen ryhmän epäedullisia tilanteita, ja nämä eivät ole osa luontoamme, syntymämme tyyppiä eivätkä ne ole myöskään ulkoisia olosuhteita, vaan riippuvat täysin mielestämme, tavastamme ajatella.

On siis kahdeksan epäedullista olosuhdetta, jotka johtuvat tavasta ajatella. Joskus voi sattua, että luo vaikeuksia mielessään ajattelemalla tavalla, joka vie pois oikeanlaisesta harjoituksesta. Niin tehdessä virheellinen ajattelu luo esteitä harjoitukselle. On siis tärkeää tutkia itseään nähdäkseen, onko omassa mielessä joku näistä vioista. Jos ne voi tunnistaa, niistä pystyy pääsemään eroon.

 

Ensimmäinen vaikeus on, että voi olla hyvin kiintynyt omaisuuteensa ja rahaan, tai sukulaisiin ja ystäviin. Jos on hyvin vahvasti sidoksissa siihen, mitä omistaa, pelkää jatkuvasti menettävänsä sen tai toivoo koko ajan saavansa lisää. Kun on kovasti tämän vallassa, mielessä ei ole tilaa muulle eikä löydy aikaa tehdä mitään muuta. Rikkaudesta huolehtiminen muodostuu dharman harjoituksen esteeksi. Muuttuu orjaksi pystymättä ajattelemaan muuta kuin lisäomaisuuden haalimista ja pelätessään sen menetystä. Ei ole enää aikaa eikä mahdollisuutta tehdä harjoituksia.

 

Jos on kovin sidoksissa perheeseensä tai läheisiin, ei pysty jättämään heitä saadakseen harjoitusaikaa. Heistä tulee harjoitusta tärkeämpiä ja vähitellen päätyy jättämään harjoituksen. Nämä kaksi asiaa, omaisuus ja perhe tai ystävät eivät sinänsä ole pahoja. Elämiseen tarvitaan jonkin verran rahaa, jokin määrä omaisuutta ja on hyvä rakastaa ihmisiä ja olla heille ystävällinen. Ongelma nousee, kun asiat kiehtovat liikaa, kiintyy liikaa. Silloin tulee sidotuksi, tulee orjaksi, eikä pysty enää harjoitukseen. Vaikka teoreettisesti on vapaa harjoittamaan, niin ei silti pysty sitä tekemään, koska on liian kiintynyt siihen, mitä omistaa tai ihmisiin, joista pitää. Se saa luopumaan harjoituksesta ja se täytyy hylätä.

 

Toinen este on, jos käyttäytyy hyvin kielteisellä tavalla. Tällaisessa henkilössä viha ja suuttumus ilmenevät valtavan voimakkaasti ja yleensä kaikki kielteiset ominaisuudet ovat hyvin vahvoja, niin vahvoja, ettei niitä hallitse vaan käyttäytyy huonosti. Jos niin käy, tällaisella henkilöllä on vaikeuksia saada mitään kunnon suhdetta lamaansa. Hän ei pysty pitämään lamasta eikä avautumaan hänelle ja hän taistelee jatkuvasti dharmaystäviensä kanssa, niiden, jotka oppivat yhdessä hänen kanssaan. Tilanne on niin vaikea, että lopulta henkilö ei pysty ollenkaan harjoitukseen kielteisyyden voiman alla.

 

Jos niin käy, on mitä tärkeintä, että havaitsee sen. Kun tietää asian laidan, on työskenneltävä sen muuttamiseksi. Se on tehtävä aivan itse, kukaan ei voi tehdä sitä toisen puolesta. Voimme saada apua opiskeluun, mutta kun koettaa päästä eroon omista väkivaltaisista negatiivisuuksistaan, se on tehtävä aivan itse. Ellei niin tee, on harjoitukseen tullut este, on menettänyt harjoitusvapauden. Siksi on tärkeää havainnoida onko itsellä tätä ongelmaa ja jos on, koettaa korjata se.

 

Kolmas mentaalinen este syntyy jos ei pelkää ehdollisen olemassaolon kärsimyksiä. Silloin ei tunne mitään halua päästä pois kärsimyksestä eikä ole turhautunut olemassaoloon. Tällaiset ihmiset eivät pelkää eivätkä välitä siitä, että heidän pitää mennä alempiin maailmoihin, vaikka he näkevät nuo kärsimykset tai kuulevat niistä. Miksi välittää, kun kaikki on kuitenkin kärsimystä. Heistä siinä ei ole mitään eroa eikä heillä ole toivetta vapautua.

Jos jollakulla ei ole pelkoa samsaraa kohtaan eikä hän toivo vapautusta, hän ei tietenkään koeta harjoittaa dharmaa. Ilman harjoitusta ei voi vapautua. Jos on tällainen mielentila, se on voimakas este. Vaikka teoreettisesti vapaus harjoittaa on, käytännössä niin ei voi tehdä, koska ei ole kiinnostunut pääsemään kärsimyksestä eroon. Jos omassa mielessä huomaa sellaisia ajatuksia, niistä tulee päästä eroon ja muuttaa mieli niin, että tahtoo harjoittaa. Perusteluna on samsaran pelko. Jos voi päästä esteestään eroon, on taas vapaa harjoittamaan ja saavuttamaan vapautumisen.

 

Neljäs ajatustason este syntyy, jos ei usko dharman hyvyydestä kuultuaan, että se voi johtaa vapautukseen. Vaikka näkisi lamojen erinomaiset ominaisuudet, ei usko heihin eikä tunne olevansa todella vakuuttunut siitä, että buddhuuden voi saavuttaa, eikä itse ole kiinnostunut siitä. Kun mielentila on sellainen, on kuin oma mieli sulkisi oven vapautumiseen. On tie vapauteen, mutta mieli asettaa esteen. Jos niin käy, on päästävä eroon ajatuksesta, joka sulkee oven vapauteen, niin että voi toimia buddhuuden saavuttamiseksi. Jos voi päästä eroon tuosta esteestä sen tultua vastaan, saavuttaa neljännen vapauden mentaalisista esteistä.

 

Viides mentaalinen este on kielteisistä teoista iloitseminen. Tällainen on ihminen, joka ei ole henkisesti kypsä, ja joka harhautuu hieman väärälle polulle. Hänellä ei ole mitään syytä käyttäytyä huonosti, mutta häntä viehättää kaiken väärän tekeminen. Hän saattaa nauttia tappamisesta, valehtelemisesta tai varastamisesta, kaikista huonoista teoista, jopa kaikkein vakavimmista rikkomuksista kuten viidestä teosta, jotka tuovat välittömän seuraamuksen kuoleman jälkeen.

 

Jos jollakulla on tällaisia taipumuksia, kaikki mitä hän tekee kehollaan, puheensa kautta tai ajattelemalla on kielteistä ja väärää. Sellainen henkilö ei voi harjoittaa dharmaa eikä löytää mitään rauhaa. Voi kuitenkin tapahtua, että jonkin myönteisen tilanteen kautta pystyy näkemään, että kyseessä on vain vääränlainen lähestymistapa mielessä, joka saa toimimaan näin. Jos sen voi havaita, voi muuttaa tämän mielen väärän asenteen ja päästä eroon siitä, mikä harjoitusta estää. Jos niin tekee saavuttaa viidennen osatekijän vapaudessa harjoitusta estävistä mentaalisista vaikeuksista.

 

Kuudes mentaalinen este joka voi syntyä on, että ei pidä dharmasta, luonnostaan inhoaa sitä. Vaikka muut painottaisivat polun hyvyyttä ja hyödyllisyyttä, ei näe sen hyötyä, eikä pidä sitä minkään arvoisena. Tähän ei ole mitään syytä, ei vain näe, että se on hyvä. On kuin antaisi ruohoa koiralle, joka ei halua sitä syödä eikä siis syö. Samalla tavoin tällaisella ihmisellä voi dharma olla nenän edessä, mahdollisuus opetukseen ja harjoitukseen, mutta hän ei pidä sitä hyödyllisenä eikä näe, miten se voisi auttaa tai mihin sitä voisi käyttää. Vaikka hänellä siis olisi kaikki oikeat mahdollisuudet harjoitukseen, hän ei tule niin tekemään kypsymättömänä ymmärtämään mahdollisuuden merkitystä ja käyttämään sitä.

 

Tämä väärinkäsitys, kypsyyden puute on kuitenkin vain ajatus. Jos jonkin suotuisan tilanteen kautta onnistuu ymmärtämään, että harjoitusta estää vain ajatus, niin tästä epäsuotuisasta tilanteesta voi päästä eroon ja saavuttaa kuudennen vapauden mentaalisista esteistä.

 

Seitsemäs mentaalinen este on, että valoja ja sitoumuksia otettuaan rikkoo ne, eikä tee mitään korjatakseen ne. Sellainen on esimerkiksi sitoumus johtaa kaikki olennot valaistumiseen ja pratimoksha valat. Valojen rikkominen voi tapahtua kelle tahansa, mutta jos ne on rikottu, siitä tulee olla tietoinen ja puhdistaa ja korjata ne. Jos rikkoo valan, eikä tee asialle mitään, toive ja mahdollisuus kunnolliseen harjoitukseen pienenee, koska ei ole aikomusta pitää valoja kunnolla eikä välitä, vaikka rikkoo ne. Jos sellainen este tulee, on oltava siitä tietoinen ja tehtävä kaikkensa puhdistaakseen ja korjatakseen rikkomuksen tai sitoumuksen.

 

Kahdeksas mentaalinen este on, jos jättää ja hylkää harjoituksensa täysin siksi, että ei pidä opettajastaan tai lamastaan eikä dharmaystävistään, heistä, jotka tekevät harjoitusta kanssamme. Saattaa sattua, että joskus joku tuntee hyvin voimakasta vastenmielisyyttä opettajaansa kohtaan tai muihin, jotka opiskelevat saman opettajan johdolla, ja tämä saa henkilön rikkomaan sitoumuksensa ja hylkäämään harjoituksensa täysin. Jos niin käy, ei voi harjoittaa, ja siitä on tullut este. On menettänyt mahdollisuutensa, tilaisuutensa harjoitukseen ja vapautumiseen. Jos ongelmasta tulee tietoiseksi ja tekee sen, mitä tarvitaan rikkoutuneiden sitoumusten korjaamiseksi, voi taas harjoittaa ja saada siitä tulevan hyödyn. Tämä on kahdeksas este. Jos siitä pääsee eroon, se on kahdeksas vapaus mentaalisista esteistä.

 

Olemme nyt nähneet, että on kaksi harjoituksen välittömien esteiden ryhmää. Ensimmäinen oli kahdeksan epäedullista olosuhdetta, jotka vaikuttavat väliaikaisesti ja äsken opimme kahdeksan oman mielemme aiheuttamaa estettä. Henkilöiltä, jotka eivät ole aloittaneet dharmaharjoitusta estyy alkaminen kokonaan. Niiden kohdalla, jotka ovat aloittaneet, harjoitus keskeytyy, he jättävät sen kesken. Sen tähden on hyvin tärkeää, ettei anna näiden vaikeuksien tai ongelmien nousta ja jos niitä tulee eteen, niistä on koetettava päästä eroon.

 

Koska olemme vielä tavallisia olentoja, on ainoastaan luonnollista, että silloin tällöin kohtaamme esteitä. On tärkeää koettaa tulla esteistä tietoiseksi. Jos ongelmia ilmestyy arvaamatta, ne vahingoittavat pysäyttämällä oman harjoituksen.

 

On siis aina oltava tarkkaavainen ja tutkittava, onko itsellä joku tällainen vaikeus. Jos voi havaita vaikeuden sen syntyessä, sen pystyy pysäyttämään ja kun se on poistettu harjoitusta voi jatkaa kunnolla.

Jos huomaa tehneensä virheitä, se ei ole toivoton tilanne, ei pidä tuntea olevansa umpikujassa. On ajateltava myönteisesti niin, että nyt kun virheestä on tietoinen voi korjata sen, tehdä asialle jotain ja aloittaa uudelleen sekä jatkaa harjoitusta.

 

Rinpoche painottaa, että on tärkeää tutkia itseään mahdollisimman usein havaitakseen, onko yksikään näistä vaikeuksista noussut, ja jos niitä löytyy, siitä täytyy päästä eroon. Ennen sitä ei voi harjoittaa kunnolla. Jos taas tuntee olevansa vapaa näistä vaikeuksista, voi tietenkin olla siitä hyvin iloinen ja jatkaa harjoitusta suurella innostuksella.

 

Opetus arvokkaasta ihmiselämästä kaikkine vapauksineen ja etuineen voidaan lyhyesti esittää kahdeksana vapautena. Jos asiaa tarkastellaan yksityiskohtaisesti, näihin kahdeksaan perusvapauteen voidaan lisätä 16 muuta. Ensimmäiset kahdeksan ylimääräistä ovat vapaus kahdeksasta satunnaisesta vaikeudesta ja toiset kahdeksan ovat vapaus mentaalisista esteistä. Kaiken kaikkiaan ollakseen hyvässä asemassa dharman harjoittamisen kannalta täytyy olla vapaa 24 epäedullisesta olosuhteesta. On pysyttävä valppaana itseään tutkiskellen varmistaakseen ettei esteitä tule, ja jos niitä ilmestyy, karistaa ne itsestään. Jos näistä ongelmista säästyy, harjoitus on hyvin hedelmällistä ja johtaa tulokseen.

 

Neljäs päivä

 

Opetuksia kuunnellessa on tärkeää, että asenne on puhdas. Kun kuitenkin vielä olemme tavallisia olentoja, on hyvin vaikeaa saavuttaa puhdas asenne. Se ei kuitenkaan merkitse, että pitäisi lannistua tai olettaa, ettei se koskaan onnistu. Ei saa luopua puhtaan asenteen toivosta. Ensinnä tämä asenne on luotava keinotekoisesti ja ponnistellen. Jos jatkaa, vähä vähältä se on yhä helpompaa kunnes lopulta on aivan luonnollista, että asenne on puhdas. Pyrimme asenteeseen, jota kutsutaan kallisarvoiseksi valaistumismieleksi, bodhicittaksi. Se on mielen asenne, joka suuntautuu valaistumiseen kaikkien olentojen hyväksi. Se on mielentila jossa ajattelee, että haluaa saavuttaa buddhuuden, jotta voi auttaa kaikkia olentoja. Ja buddhuuden saavuttaakseen on päättäväinen dharman harjoituksessa.

 

Voidakseen harjoittaa dharmaa täytyy ensin tietää miten. Sen tähden on päätettävä kuunnella opetuksia, jotta koko oppimisen ja harjoittamisen prosessi tulee mahdolliseksi ja lopulta johtaa buddhuuteen kaikkien olentojen tähden.

 

Opetus on tarpeen buddhuuden saavuttamiseksi. Vielä tärkeämpi kuin harjoitus on asenne, johon harjoitus perustuu, tapa ajatella. On olennaista, että mieli on dharmaa kohti käännetty, todella sopusoinnussa sen kanssa. Täytyy olla hyvin aito toive harjoittaa. Silloin harjoituksessa ei tule eteen suuria vaikeuksia. Ei tarvita suuria ponnistuksia vaan huomaa automaattisesti kulkevansa dharman mukaan, on polulla. Tarmo ja ahkeruus kasvavat luonnostaan ja se tuottaa itsestään hedelmiä.

 

Toisaalta, ellei pysty kääntämään mieltään dharmaa kohti, koettipa miten paljon hyvänsä harjoittaa sitä, laiskuus vaanii eikä harjoitus ole todella dharmaa. Se vaatii hyvin paljon ponnistusta ja kaikki tulokset tulevat varsin hitaasti. Koko ajan joutuu ponnistelemaan, eivätkä mielenmyrkyt, joista koettaa irtaantua, hellitä. Sitä kautta meneminen on hyvin vaikeaa.

 

Harjoittaessa ensimmäinen tehtävä on siis kääntää oma mieli dharmaa kohti. Se tehdään ajattelemalla, mietiskelemällä Neljää tapaa muuttaa mieli, tapoja kääntää mieli pois samsarasta.

 

Arvokas ihmiselämä, jossa on kaikki vapaudet ja edut voidaan selittää seuraavasti. Vapaus tarkoittaa vapaa-aikaa, mahdollisuutta ja tilaisuutta harjoittaa dharmaa kohtaamatta vaikeita olosuhteita. Se viittaa sellaisten esteiden poissaoloon, jotka estäisivät dharman harjoittamista tai tekisivät siitä kerrassaan mahdotonta.

Olosuhteita, joissa ei voi tehdä harjoitusta kutsutaan nimellä tilaisuuden puute, vapaan ajan tai mahdollisuuden puuttuminen harjoitukselta. Jos on onnistunut välttämään kaikki erityyppiset mahdottomat tilanteet, joita on kahdeksan pääluokkaa, kuten näimme, silloin itsellä on kallisarvoinen ihmiselämä vapaana epäedullisista olosuhteista.

 

Tämä on asian ensimmäinen puoli. Se on vapaus, harjoituksen pääesteiden puuttuminen. Toinen aspekti on positiivinen, siinä puhutaan eduista. Se tarkoittaa, että sen lisäksi. ettei vaikeuksia ja esteitä ole harjoitusta estämässä meillä on kaikki oikeat olosuhteet, kaikki myönteiset osatekijät, jotka tekevät harjoituksesta mahdollisen ja tuloksellisen.

 

Jos on saavuttanut arvokkaan ihmiselämän kaikkine vapauksineen ja etuineen, se on erinomaista, ja harvinaista. Se ei ole minkään tavanomaisen saavuttamisen kaltaista. Arvokas ihmiselämä ei ole niin kuin muut asiat. Jos sen on saavuttanut, on pidettävä itseään erittäin onnekkaana, koska kun se on, voi vaikeuksitta ja ilman suurta ponnistusta saavuttaa suuren tuloksen. Arvokas ihmiselämä on siis kuin jalokivi. Se on jopa sitäkin arvokkaampi.

Arvokas ihmiselämä on jalokiven kaltainen, mutta paljon arvokkaampi. Jos joku löytää jalokiven tietämättä mikä se on, ja kohtelee sitä tavallisena esineenä, se hukkuu maahan. Jalokivi menee hukkaan, koska löytäjä ei tiennyt sen arvoa. Toinen, joka kiven löytäessään tietää sen arvon ja harvinaisuuden sekä hinnan, hän käyttää sitä sen mukaan ja rikastuu. Meillä on hyvin arvokas ihmiselämä, mutta ellemme ole tietoisia sen arvosta emmekä käytä sitä siihen, mihin se on tarkoitettu, oikealla tavalla, jos käytämme sitä alhaisiin tarkoituksiin, se ei ole hyödyllinen meille eikä muille.

 

Jos kuitenkin tunnistaa arvokkaan ihmiselämän suuren merkityksen, siitä on valtavasti hyötyä itsellemme tässä elämässä ja sen jälkeen tuhansissa muissa elämissä. Se on kaiken onnellisuuden ja hyvyyden lähde. Ja sen lisäksi siitä on hyötyä kaikille muille olennoille.

 

Kaikki tämä hyvyys voidaan saavuttaa arvokkaassa ihmiselämässä jos tiedämme, että se on arvokas ja käytämme sitä niin kuin se on tarkoitettu käytettäväksi.

 

Todellakin se on jalokiveä parempi, sillä vaikka löytäisi arvokkaan kiven, se parhaimmillaan tuo rikkautta ja nautintoja muutamiksi kuukausiksi tai vuosiksi, mutta tulee aika, jolloin se kaikki on kulunut. Kuitenkin jalokivistä puhutaan kovasti ihaillen niiden merkitystä, harvinaisuutta ja kalleutta.

 

Kallisarvoinen ihmiselämä ei säily hyödyllisenä vain lyhyttä aikaa vaan tuhansia vuosia siitä on meille hyötyä ja hyötyä kaikille muille olennoille niin kauan kuin samsara kestää.

 

On siis tärkeää oivaltaa, miten arvokas ihmiselämä on ja olla tietoinen suuresta onnestamme, että olemme sen saavuttaneet. Tarvitsee vain katsoa eläimiä havaitakseen eron. Miten niihin verrattuna olemme onnekkaita ja hyvin varustettuja ruumiillisesti ja henkisesti. Meillä on älyä, rohkeutta ja kyky ponnistella, olla sinnikäs ja edistyä. Meidän on vain oltava tietoinen ihmiselämämme arvosta ja sitten käytettävä sitä siten kuin se pitää käyttää.

Jotta arvokas ihmiselämä olisi täydellinen, tarvitaan kaikki edut. Etuja on kymmenen ja niiden on oltava täysin läsnä, jotta elämämme olisi täysin varustettu. Viisi näistä apuneuvoista tulee itseltämme ja viisi muilta.

 

Ensinnäkin käsittelemme niitä viittä, jotka tulevat itseltämme. Meidän täytyy olla osa ihmiskuntaa, inhimillinen. Se on erittäin arvokasta, paras mahdollinen olemassaolon muoto, ihminen. Voi nähdä, että se on hyvä, kun vertaa muihin olemassaolon muotoihin. Kun Buddha opetti vaikeudesta saavuttaa arvokas ihmiselämä, elämän pysymättömyydestä ja kuolemasta hän ei puhunut siitä ilman syytä eikä narratakseen ihmisiä ja työntääkseen heitä dharmaa kohti. Buddha puhui tästä, koska se on asioiden todellinen luonto. Hän vain osoitti erilaisten ilmiöiden luonnon.

 

Voimme itse havaita, että se, mitä hän opetti, on totuus, kun tutkimme asioita. Huomaamme, että ihmiselämä on jotain äärimmäisen käyttökelpoista, hyvin tärkeä ja vaikea saavuttaa. Kun kerran näemme, että Buddhan opetus todella on totuus, voimme tunnistaa sen ja käyttää sitä.

 

Jos vertaa ruumiillista ja älyllistä muotoaan vaikkapa eläimen vastaavaan, voi olla, että jotkut eläimet ovat erittäin kauniita, voimakkaita tai kalliita, mutta niillä ei ole kykyä toimia positiivisella tavalla. Jos pyytää eläintä oppimaan niinkin yksinkertaisen asian kuin om mani peme hum mantran, et voi saada sitä ymmärtämään etkä toistamaan sitä perässäsi. Vaikka kertoisit sille, että mantraa toistamalla se voi saavuttaa buddhuuden, se ei ymmärrä eikä toista perässäsi.

 

Ihmiset sen sijaan voivat toimia monilla eri tavoilla, hyvillä ja pahoilla. Heillä on kyky toimia ja ajatella. Näemme siis, miten hyvän muodon ja elämän olemme saaneet verrattuna kaikenlaisiin muihin elämänmuotoihin.

 

Toinen etu on se, että elämme, kuten buddhalainen termi kuuluu, keskusvaltiossa. Se on sellainen paikka, missä Buddhan opetus on saatavilla. Kun syntyy maailmaan, voi syntyä sellaiseen paikkaan, missä dharma on tai sellaiseen, missä sitä ei ole. Jos syntyy sellaisessa paikassa, jossa dharmaa ei ole, ei ole mitään mahdollisuutta tietää dharman olemassaolosta. Ei tietenkään tiedä, että sitä täytyy harjoittaa, ei pysty harjoittamaan eikä tapaa opettajaa, joka auttaisi harjoituksessa.

 

Vaikka olisikin kypsä harjoitukseen, jos syntyy paikassa, missä dharmaa ei ole, ei ole mahdollisuutta, se on mennyt hukkaan, koska yksi myönteinen olosuhde puuttuu. Kuten Rinpoche aikaisemmin sanoi, kaikkien edullisten olosuhteiden on oltava läsnä. Meillä on onnea, koska emme ole tilanteessa, missä jokin edullinen olosuhde puuttuisi, meillä on tämä tilaisuus.

 

Buddhan opetus ei levinnyt eikä sitä tänä päivänä levitetä asein eikä pakottaen ihmisiä väkivalloin harjoitukseen. Sitä ei myöskään levitetä rahan voimalla kampanjoimalla ja hakemalla julkisuutta niin, että ihmiset harjoittaisivat. Ne eivät ole tapoja levittää opetusta. Buddhalla oli pelkkä kerjuukulho ja hän kulki ympäri maata opettaen kenelle tahansa, joka oli kypsä opetuksia vastaanottamaan.

 

Buddhan toiminta opettajana on täysin ponnistukseton, spontaani. Opetus menee sinne, missä ihmiset ovat valmiita vastaanottamaan sen, ja elleivät ihmiset ole valmiit, opetus ei saavu heidän elinalueelleen. Jos opetus on levinnyt jonnekin mutta ihmisten kypsyys ja halu harjoittaa katoaa, opetus vain muuttaa aluetta.

Täällä lännessä on nyt paljon niitä, jotka ovat kypsiä harjoitukseen, joilla on toive harjoittaa ja uskoa. Siksi opetus on tänne tullut, koska ihmiset ovat harjoitukseen valmiita, asemassa, jossa heidän henkinen kypsyytensä kutsui dharmaopetuksia. Tämä on toinen etu, että on syntynyt paikkaan jossa dharma on.

 

Kolmas edullinen olosuhde, jonka tarvitsemme, on se, että olemme täysissä ruumiin- ja sielunvoimissa. Ihmiselämä on saavutettu ja on synnytty paikassa, missä Dharma on läsnä mutta sen lisäksi tarvitaan tämä. Jos henkiset kykymme eivät riitä tai ruumiissamme on vikaa, se haittaa harjoitusta ja menetämme mahdollisuuden harjoitukseen.

 

Epätäydellinen henkinen tila tarkoittaa sitä, että voi olla hyvin tyhmä, tylsistynyt tai jopa hullu. Sellaisessa mielentilassa oleva ei voi oikein toivoa harjoittavansa, ottavansa kiinni mahdollisuudesta harjoitukseen. Ruumiillisesti hyvin vakavat puutteet estävät harjoituksen myös.

 

Me olemme onnekkaita, kun noita puutteita ei ole. Mitä haluammekin harjoittaa, voimme niin tehdä. Mitä dharman puolta haluammekaan tutkia, voimme tehdä sen. Mikään Buddhan opetus ei ole saavuttamattomissamme, niin että emme voisi oppia ja mietiskellä. Näemme Buddhan muodon patsaissa kuvissa jne. Mitä sitten haluammekin tehdä dharman alueella, voimme tehdä sen, koska ruumiimme ja henkinen puoli ovat kunnossa. Se muodostaa kolmannen edun.

 

Neljäs itseltämme tuleva etu, joka tarvitaan, on se, että meidän ei tule turvautua äärimmäisiin keinoihin. Se tarkoittaa, ettei pidä tehdä dharman vastaisia tekoja. Joskus käy niin, että entisten elämien karman tähden tässä elämässä teemme jotain, mikä on ristiriidassa dharman kanssa. Joko meillä ei ole taipumusta dharmaharjoitukseen tai tekomme ovat suoraan sitä vastaan. Jotkut ovat esimerkiksi metsästäjiä tai teurastajia joiden täytyy tappaa eläimiä. Sellainen toiminta on dharman vastaista.

 

Toinen esimerkki on korkea-arvoinen asema, kuten maan hallituksen jäsen. Se näyttää hyvältä asemalta, mutta se on asema, jossa harjoitus voi olla vaikeaa, se ei kiinnosta eikä ole aikaa. Samoin on armeijan päälliköiden laita, heidän täytyy sotia ja tapella. Sellainen henkilö ei missään tapauksessa kiinnostu dharmasta, ja teot, joita hän tekee, ovat dharman vastaisia.

 

On siis monia elämäntilanteita, jotka ovat ristiriidassa dharmaan nähden. Siksi meillä on onnea, koska me emme ole tässä tilanteessa. Rinpoche lainaa kohtaa tekstistä, missä kerrotaan intialaisen mestarin, Nagarjunan, toiveesta. Nagarjuna toivoi: "Rukoilen, että tulevaisuudessa en synny hyvin rikkaaseen perheeseen enkä hyvin köyhään vaan keskivertoperheeseen." Hän toivoi näin, koska rikkaan perheen jälkeläinen voi helposti joutua omaisuuden vangiksi, rahaan liittyy paljon työtä ja sitoumuksia. Ihanne on siis, ettei ole liian rikas eikä liian köyhä. Se on neljäs etu.

 

Viides etu, joka tulee itseltämme ja on hyvin myönteinen olosuhde on se, että meillä on uskoa Kolmeen Jalokiveen, että meillä on toive harjoittaa Dharmaa. Se tarkoittaa, että haluamme seurata Buddhan jalanjälkiä ja kuunnella dharmaopetusta. Haluamme seurata polkua.

 

Jos jollakulla on sellainen toive, se on erittäin onnekasta, koska on tuhansia ihmisiä, joille se ajatus ei ole tullut kertaakaan mieleen. Jos niin siis ajattelee, se on erittäin onnekasta. Jos kuulee sanankin dharmaopetusta, jos ajattelee ja ymmärtää edes yhden ainoan asian opetuksesta, on erittäin hyväonninen. Shantideva on sanonut, että jos hyvin syvässä ja paksussa pimeydessä, jossa ei ole aurinkoa, kuuta eikä edes yhden tähden valoa, ja kaikki on paksussa pilvessä, jos siinä synkkyydessä yks kaks on kipinä, pieni valonpilkahdus, se on tarpeeksi näyttämään tien, jota on kuljettava.

 

Omalla kohdallamme voi hyvinkin olla, että lukemattomien kalpojen ajan olemme olleet samsaran vankeja ja sen pimeydessä näkemättä valoa tai polkua emmekä ole koskaan kuulleetkaan vapautumisesta ja kaikkitietoisuudesta, buddhuuden tilasta. Emmekä ole koskaan tavanneet buddhaa, pratyekabuddhaa eikä bodhisattvaa tuon ajan kuluessa. Yhtäkkiä tuossa pimeydessä buddhan siunauksen tuloksena syntyy kipinä, joka on ajatus siitä, että haluaa harjoittaa dharmaa ja oppia mitä dharma on.

 

Jos niin tapahtuu, se on erittäin onnekas tilanne ja kaiken tulevan onnemme lähde joka johtaa täyttymykseen. Se on siis erittäin iloinen asia ja se muodostaa viidennen edun, joka tulee itseltämme. Jos meillä nyt on kaikki nämä edut täydellisinä, niitä tulisi koettaa käyttää hyödyksi mahdollisimman hyvin.

 

Tämä selvitys vapauksista ja eduista, jotka muodostavat arvokkaan ihmiselämän päättyi vapauksien tarkastelulla ja tänään Rinpoche selitti meille puolet eduista, viisi etua, jotka tulevat omalta puoleltamme. Yhteensä tarvitsemme kymmenen etua ja viisi niistä tulee muilta.

 

Yhteenvetona viisi etua, joiden täytyy tulla itseltä, ovat seuraavat. Ensinnäkin tarvitaan ihmiskeho. Toiseksi täytyy olla maassa, jossa dharma on läsnä. Kolmanneksi kehon ja mielen tulee olla täysin kunnossa, ilman suuria vikoja niin, että pystyy ymmärtämään dharmaa. Neljänneksi ei saa toimia dharmaa vastaan. Viidenneksi tulee uskoa Kolmeen Jalokiveen.

 

Viides päivä

 

Ottaessamme opetusta on tärkeää, että meillä on oikea asenne. Rinpoche pyytää, että tätä opetusta kuunnellessamme meillä olisi valaistumiseen tähtäävä asenne.

 

On tärkeää, että käännämme mielemme kohti dharmaa. Sen tähden meidän on pohdiskeltava neljää aihealuetta; vaikeutta saavuttaa arvokas ihmiselämä, samsaran kärsimyksiä, karmaa sekä kuolemaa ja pysymättömyyttä.

 

Kun katsoo näitä aiheita, saattaa ajatella, että ne on helppo ymmärtää, koska sanat ovat aivan yksinkertaisia. Jos sanomme, että arvokas ihmiselämä on vaikea saavuttaa, sanoissa ei ole mitään hämärää, sisällön voi hyvin ymmärtää. Se mikä on kuitenkin vaikeaa, on todella oivaltaa merkitys, joka sanojen takana on. Se on paljon vaikeampaa. Sitä on katsottava erittäin tarkasti ja tutkittava syitä, miksi sitä on vaikea saavuttaa. On jatkettava siihen saakka, että tulee täysin vakuuttuneeksi, että asia todella on niin.

 

Ensin siis tutkitaan, mitä Buddha asiasta sanoi ja sitten perätään kaikkia järkisyitä, kunnes sen voi suoraan tunnistaa todeksi ja omalla kohdalla päteväksi. On tutkittava kaikki kahdeksan vapautta ja kymmenen etua, joiden takia arvokas ihmiselämä on niin vaikea saavuttaa. Kun itse oivaltaa asian todella olevan näin, niin tämä voimakas vakuuttuneisuus auttaa todella harjoittamaan. On siis oivaltanut, miten onnekas on, että tilanne on harvinainen, ja ymmärtää, että ellei käytä sitä hyväksi nyt, ei ole mitään takuita siitä, että seuraavassa elämässä olisi taas sama mahdollisuus, onhan sitä vaikea saada. Voi nähdä, että jos pystyy nyt käyttämään tilaisuutta hyväksi, se on tie ulos kärsimyksestä, se tuottaa onnea ja kehitystä tuhansien seuraavien elämien ajalle.

Toisaalta, ellei käytä arvokasta ihmiselämäänsä jossa on kaikki vapaus ja edut, sitten asiat menevät yhä huonompaan suuntaan ja jää kärsimykseen ansaan.

 

Ajattelemalla vaikeutta saavuttaa arvokas ihmiselämä voi todella kehittää hyvin voimakkaan pyrkimyksen tehdä dharmaharjoitusta koska ymmärtää, että on harjoitettava nyt, mahdollisuus on harvinainen. Näin ajatellen mieli todella kääntyy dharmaa kohti. Kun on vakuuttunut ihmiselämän arvosta ei ole mahdollista olla kääntämättä mieltään dharmaa kohti.

 

Rinpoche on jo aikaisemmin selittänyt miten meidän tulee mietiskellä vaikeutta saavuttaa arvokas ihmiselämä, joka on täysin varustettu. Yhteenveto verestää muistiamme siitä, miten se on tehtävä.

 

On mietiskeltävä vapauksia ja etuja. Nämä vapaudet jakaantuvat kolmeen ryhmään. Karkeasti ottaen on kahdeksan vapautta. Hienompi jako on kolme kahdeksan kohdan ryhmää. Ensimmäiset kahdeksan vapautta ovat vapaus perustavanlaisesta mahdottomuudesta tehdä harjoituksia. Ne ovat kahdeksan tilaa, joihin synnyttyään harjoitus on mahdotonta. Toinen ryhmä, johon kuuluu kahdeksan vapautta, on olla vapaa kahdeksasta tilapäisestä olosuhteesta, jotka tekevät harjoituksesta mahdottoman. Kolmas kahdeksan ryhmä on olla vapaa vääränlaisista tavoista ajatella, kahdeksasta mentaalisesta esteestä. Etuja on kymmenen. Viisi niistä täytyy itse luoda, viisi riippuu muista.

 

Rinpoche sanoo, että meidän tulisi käydä läpi kaikki nämä eri kohdat ja tutkia omalla kohdallamme, onko elämässämme jokin näistä esteistä vai onko meillä kaikki vapaudet ja edut. Jos havaitsee, että ne kaikki on, voi olla hyvin iloinen, koska itsellä todella on täysi mahdollisuus harjoitukseen.

 

Olet nyt tullut sisään dharman portista ja voit tehdä hyveestä tavan itsellesi. Tätä tapaa kehittämällä asiat muuttuvat yhä parempaan suuntaan, tulee taitavammaksi ja kehittyy jatkuvasti, ei vain tässä elämässä vaan myös seuraavassa. Toisaalta jos joku kehittää huonoja tapoja, nekin kasvavat ja asiat menevät aina vain huonommiksi tuoden yhä enemmän kärsimystä.

 

Siksi on niin tärkeää tarkkailla itseään nähdäkseen, onko itsellä kaikki nämä vapaudet ja edut, vai puuttuuko jotakin. Jos joskus huomaa, että ehkäpä jotakin puuttuu, on oltava erityisen huolellinen ja koetettava täydellistää kaikki nämä ominaisuudet.

 

Joskus joku osatekijä puuttuu siksi, että ajattelee väärällä tavalla. Mutta voi myös olla jokin ulkopuolinen tekijä, joka vaikuttaa. Kaikissa tapauksissa se tulee havaita ja koettaa muuttaa asioita niin, että uudelleen saa kaikki vapaudet ja edut. Jos voi tehdä niin se varmistaa, että on kulkemassa poispäin kärsimyksestä eikä lisäämässä sitä.

 

Tänään käsittelemme etujen ryhmästä toisen puolen, ne, jotka tulevat toisilta, ulkoisista olosuhteista. On joitakin hyviä olosuhteita, jotka joku muu tai itsen ulkopuolinen tilanne luo. Näistä viidestä ensimmäinen on, että Buddhan on täytynyt tulla maailmaan, jossa elää. Nykyisellään elämme sellaisessa maailmassa, johon Buddha Sakyamuni tuli ja antoi opetuksensa. Se merkitsee, että olemme henkisesti kypsiä kohtaamaan tuon opetuksen ja kypsiä harjoittamaan sitä.

 

Ei kuitenkaan pidä ajatella, että Buddha on aina läsnä maailmassa. Jos miettii vaikkapa kosmista järjestelmää tai universumia sen muodostumisen alkuvaiheessa on mitä todennäköisintä, ettei Buddha tule sinne silloin. Siellä ei ole olentoja, jotka olisivat valmiita harjoitukseen, tarpeeksi kypsiä kohdatakseen Buddhan opetuksen. Buddha saapuu, kun on olentoja, joita opettaa. Kun Buddha on tullut, sen jälkeen noin tuhannen tai muutaman tuhannen vuoden jälkeen opetukset vähenevät, niiden saatavuus vaikeutuu ja lopulta ne katoavat kokonaan. Itse olemme äärimmäisen onnellisessa asemassa, koska elämme sellaisessa maailmassa ja ajassa, jossa Buddhan opetus on läsnä ja meillä on mahdollisuus kuulla se ja harjoittaa sitä.

 

Jakso, jonka aikana nyt elämme, on osa erittäin pitkää ajanjaksoa, jota kutsutaan hyväksi kalpaksi. Tämän hyvän kalpan aikana tuhat Buddhaa ilmestyy, ja jotkut heistä ovat jo olleet maailmassa. Buddha, jonka opetukset meillä tällä hetkellä on, on Buddha Sakyamuni, joka syntyi Intiassa ja ilmensi valaistumisen Intiassa. Tämä Buddha antoi eri tason opetuksia vastaten olentojen eri kehitystasoja. Meillä on tämä opetus nyt ja voimme harjoittaa sitä ja meidän tulisi oivaltaa, miten onnekasta se on, kun meillä on tämä ensimmäinen muilta tuleva etu.

 

Toinen etuisuus on, että Buddha ei ainoastaan tullut maailmaamme, vaan myös opetti. Toisinaan voi olla että buddhat, bodhisattvat ja sravakat tulevat johonkin maailmaan, mutta eivät opeta. He voivat syntyä maailmaamme ja oivaltaa suoraan kaikkien ilmiöiden luonnon, mutta eivät opeta sitä muille. Tai he antavat opetusta hyvin vähän, ei pitkiä eikä yksityiskohtaisia opetuksia. Vaikka buddha olisikin maailmaamme tullut, emme silloin saisi siitä täyttä hyötyä, koska ellei saa opetusta ei voi harjoittaa. Tai jos buddha on antanut vain hieman opetusta, on vaara, että se rappeutuu ja häviää hyvin nopeasti, eikä ole mahdollisuutta oppia eikä harjoittaa sitä.

 

Kun meidän buddhamme, Sakyamuni Buddha ilmensi valaistumisen näyttääkseen Dharman harvinaisuuden ja arvon, hän oli ensin melko pitkään opettamatta. Hänen mielestään opetus oli niin syvällinen ja vaikea ymmärtää, että muut ihmiset eivät ehkä voisi ymmärtää eivätkä harjoittaa sitä. Hän oivalsi, että se todistaa kaikkien ilmiöiden ei-luodusta rauhan tilasta, ja pohti, pystyisikö kukaan sitä ymmärtämään. Ensin hän ajatteli, ettei opeta vaan pysyy meditaatiossa. Hän oli hiljaa seitsemän viikon ajan. Tapahtui kuitenkin niin, että jumalat ja muut ei-inhimilliset olennot huomasivat sen ja he tulivat pyytämään Buddhalta opetuksia. Lopulta Buddha myöntyi opettamaan ja näin meillä nyt on nämä toinen etu, Buddhan opetus.

 

Elämme ajassa, jossa meillä on kaikki Buddhan opetukset. Buddha antoi monia eri opetuksia erilaisille ihmisille. Hän käänsi dharman pyörää eli antoi hinayana, mahayana ja vajrayana opetukset, jotta meillä kaikilla olisi mahdollisuus opiskella dharman sitä puolta, joka meille parhaiten sopii. Hän löysi tarpeeksi kypsiä oppilaita.

Rinpoche kertoo suuresta intialaisesta opettajasta nimeltä Mrtijnana. Hän oli hyvin oppinut ja oivaltanut henkilö ja selvänäköisyydellään hän näki äitinsä syntyneen hyvin kurjaan tilaan sammakkona, joka oli vankina kiven sisällä Tiibetissä. Suuressa myötätunnossaan opettaja ajatteli menevänsä sinne ja auttavansa äitiään. Hän lähti matkalle seuranaan tulkki, koska hän ei osannut tiibetiä. Matkalla tulkki kuitenkin kuoli, ja kun opettaja pääsi Tiibetiin, hän ei voinut sanoa sanaakaan eikä tehdä yhtään mitään. Hän oli pulassa ja päätyi työskentelemään paimenena, koska ei voinut muutakaan kieltä osaamattomana. Tämä suuri erinomainen opettaja oli siis nyt auttamattomasti joutunut paimenen asemaan ja kaikki suuret opetukset jäivät antamatta siksi, että kukaan ei tiennyt hänen olevan suuri opettaja. Hän ei voinut opettaa.

 

Myöhemmin toinen suuri intialainen opettaja saapui ja Mrtijnanan nähdessään hän säälitteli suuren opettajan kykyjen tuhlaantumista. "Tiibetin kansa ei tosiaankaan ole kovin henkisesti kypsää eikä lahjakasta, he eivät pysty mitenkään hyötymään opetuksestasi." Samalla kun intialainen opettaja sanoi sen, hän itki ja osoitti kunnioitusta kumartaen tälle toiselle opettajalle oivaltaessaan miten paljon meni hukkaan, olihan suuri opettaja paikalla, mutta puuttui tilaisuus opettaa.

 

Sitten kolmas etu. Olemme nähneet, että Buddhan täytyy olla tullut maailmaamme ja hänen on täytynyt antaa opetusta. Sen lisäksi opetusten täytyy olla olemassa, opetus ei saa rappeutua eikä hävitä. Jos niin on käynyt, se on suunnilleen sama, kuin että Buddha ei olisi ollenkaan tullut, koska ilman hänen opetuksiaan ei ole mitään keinoa tietää miten harjoittaa. Ei auta vaikka tietäisi, että Buddhan opetus on aiemmin ollut saatavilla, ellei opetusta ole omana aikana. Ilman opetusta ei voi harjoittaa.

 

Intian maata kutsuttiin jaloksi ja erinomaiseksi maaksi kun Buddhan opetus levisi, se oli hyvin hengellinen maa. Kun hinayana opetukset levisivät, monet olennot saavuttivat arhatin tason harjoituksen tuloksena. Kun mahayana opetukset tulivat, monet olennot oivalsivat bodhisattvan tason ja vajrayanan tultua monet olennot tulivat mahasiddhoiksi. Vähitellen suuret opetukset harvinaistuivat ja se, mikä aiemmin oli laajalle levinnyt, muuttui äkkiä vähemmän tärkeäksi ja hävisi lopulta kokonaan. Niin intialaisilla ei enää ollut karmaa harjoittaa tuota opetusta, asteittain he tulivat yhä kykenemättömämmiksi harjoittamaan ja heiltä vietiin harjoitusmahdollisuudet. Opetus hävisi Intiasta.

 

Sitten Dharmaopetus tuotiin Tiibetiin Khempo Bodhisattvan, Guru Rinpochen ja dharmakuningas Trison Detsenin vaikutuksesta. Se kukoisti Tiibetissä voimakkaasti ja siellä oli buddhalaisuuden neljä pääkoulukuntaa. Jokaisessa näistä kouluista vaikutti suuria mahasiddhoja, suuria ja oppineita opettajia ja mietiskelyssä hyvin lahjakkaita oppilaita. Vähitellen Tiibetissä kävi niin kuin Intiassa oli aiemmin käynyt, opetus hävisi ja lopulta ihmisiltä vietiin harjoitusmahdollisuudet. Nyt Tiibet on paikka jossa Dharmaa ei ole, siellä ei ole mahdollisuutta harjoitukseen. Meillä taas opetukset on ja meillä on mahdollisuus harjoittaa niitä.

 

Dharman leviäminen johonkin paikkaan riippuu kahdesta tekijästä. Se on tulos buddhien toiminnasta ja heidän ja bodhisattvojen myötätunnosta. Ehtona on myös harjoituksen pariin tulevien ihmisten hyvä karma. Kun nämä kaksi tekijää ovat olemassa, Dharma leviää ja kehittyy siinä maassa ja paikassa. Lännessä esimerkiksi on nyt perustettu monia dharmakeskuksia ja Buddhan opetus leviää. Meillä on siis kaikki myönteiset olosuhteet.

 

Opettajat voivat opettaa meitä, voimme vastaanottaa opetusta, voimme tehdä työtä, joka on sopusoinnussa dharman kanssa, voimme mietiskellä ja sanoa mantroja kuten mani-mantra ja Guru Rinpochen mantra, kuten teemme täällä iltaisin. Lyhyesti, meillä on mahdollisuus harjoittaa dharmaa, koska olemme henkisesti valmiita tekemään sen. Ja opetus, jonka voimme nyt vastaanottaa on aikaisemman hyvän karmamme tulos ja myös tulosta tämän hetkisestä pyrkimyksestämme harjoittaa, toiveestamme seurata Buddhaa todella.

 

Tästä syystä olemme erittäin onnekkaita ja meidän tulisi oivaltaa se, käyttää tätä hyvää onnea harjoittaaksemme kunnolla. Tulemme nyt neljänteen etuun joka on se, että dharmaa harjoitetaan. Ensinnäkin näimme, että buddhan täytyy olla tullut maailmaan, hänen on täytynyt opettaa ja opetusten on edelleen oltava olemassa. Neljäs ehto on, että noita opetuksia on harjoitettava. Sillä vaikka olisi maailman parhaat opetukset, mutta niitä ei harjoiteta, tulosta ei tule. Neljänneksi siis minun ja muiden on harjoitettava opetuksia.

 

Rinpoche antaa esimerkin: jos aurinko paistaa, mutta istuu luolassa, olipa aurinko miten kirkas tahansa, vaikkei olisi pilvenhattaraakaan, se ei ulotu luolaan. Aurinko on joka paikassa, mutta luolasta on tultava ulos jotta tuntisi auringon. Opetus on täällä ja Buddhan toiminnan kautta se voi olla läsnä joka paikassa, mutta sitä on harjoitettava, muuten se on hyödytön.

 

Meillä on onnea, sillä olemme astuneet dharman polulle ja ruvenneet harjoittamaan sitä. Länsimaat ovat hyvin rikkaita, täällä voi helposti kerätä omaisuuden itselleen ja on suuri kiusaus mennä mukaan tähän kilpailuun ja koettaa hankkia itselleen lisää omaisuutta. Voi helposti eksyä tavoittelemaan aineellisia päämääriä. Olemme onnellisessa asemassa, kun emme ole täysin harhaantuneet siihen ja olemme onnistuneet astumaan dharman polulle ja aloittamaan harjoituksen.

 

Joku voi huomauttaa, ettei harjoituksemme ole kovin hyödyllistä eikä johda suuriin tuloksiin. Sellaista ei pidä kuunnella vaan on ajateltava itse ja oivallettava oma hyvä onnensa siinä, että on voinut kääntyä opetusten puoleen ja alkaa harjoituksen koska näkee sen hyödyt itselleen.

 

Viides etu on, että muiden pitäisi ystävällisyydessään auttaa meitä. Ilman lamamme ystävällisyyttä ja opettajien yleensä, on vaikea harjoittaa. Tarvitsemme jonkun, joka voi rohkaista meitä harjoituksessa ja auttaa astumaan polulle sekä seurata läpi kehityskulkumme. On monia opettajia, jotka antavat opetusta ja voivat meitä auttaa harjoituksessa. Se on viides etu. Nämä ovat viisi etua, jotka tulevat toisten kautta.

 

Rinpoche palaa nyt alkuharjoituksen rukoukseen, jossa sanotaan, että mietiskelyn ensimmäinen aihe on arvokas ihmiselämä kaikkine vapauksineen ja etuineen. Se on kuin jalokivi, hyvin arvokas ja poikkeaa kaikista muista elämänmuodoista. Sitä on hyvin vaikea saavuttaa. Ellei sellaista elämää ole, on hyvin vaikea harjoittaa dharmaa, sillä dharmaharjoitusta tehdäkseen on tiedettävä, mikä on hyveellistä ja mikä kielteistä. Jos katsoo kaikkia muita elämänmuotoja, vaikkapa eläimiä jotka voimme nähdä, huomaamme, että eläimet eivät pysty toimimaan oikealla, hyveellisellä ja myönteisellä tavalla kehonsa eivätkä ruumiinsa kautta. Mielestä puhumattakaan, ne eivät voi meditoida tms. Päinvastoin eläimillä on luonnollinen taipumus tehdä vahingollisia tekoja. Ne voivat tappaa, varastaa ym. eivätkä ne sitä varten tarvitse ketään opettajaa. Ne tietävät automaattisesti miten se tehdään. Ne tietävät ilman muuta miten toimia vahingollisesti ja se on tulosta aikaisemmista pahoista teoista.

 

Meillä on nyt arvokas ihmiselämä toisin kuin eläimillä, joiden elämä on seurausta aikaisemmista huonoista teoista. Meille se on tulosta aikaisemmista hyvistä teoista ja on suhteellisen vaikeaa kerätä syitä jotka mahdollistavat sellaisen inhimillisen elämän. Se vaatii meidän puoleltamme paljon hyvää karmaa ja myös sen, että saamme Buddhan siunauksen.

 

Se on todella harvinaista, eikä ole taattua, että tulevaisuudessa meillä aina on se mahdollisuus. Jos käytämme tämän ihmiselämän nyt kunnolliseen harjoitukseen, elämästä toiseen asiat menevät parempaan suuntaan ja pystymme vähentämään kärsimystä yhä enemmän, ei vain omaamme vaan kaikkien muidenkin. Mutta ellemme käytä sitä emmekä harjoita, ei ole mahdollista ennustaa miten käy eikä se ei ole kovin hyvä.

 

Tämä päättää Rinpochen opetuksen tältä päivältä ja jos haluatte, voitte tehdä kysymyksiä.

 

Kysymys: Voisinko saada luettelona vielä uudelleen kahdeksan perustavanlaatuista epäedullista olosuhdetta?

 

Vastaus: Ensimmäinen näistä perustavanlaatuisista mahdottomista tilanteista harjoituksen kannalta on syntyä helveteissä, joissa on jatkuvasti äärimmäisen kuumuuden tai kylmyyden kiduttama niin, ettei voi odottaa voivansa harjoittaa tai tehdä mitään.

 

Toinen mahdottomuus on syntyä ahneena henkenä. Kauhea nälkiintyminen ja jano kiduttavat jatkuvasti.

 

Kolmanneksi syntymä eläimeksi on sellainen, jossa vaivaa mielen tylsyys ja niin vankka tietämättömyys, ettei sitä voi auttaa. Nämä kolme ensimmäistä mahdottomuutta liittyvät syntymiseen samsaran alempiin tiloihin.

 

Neljänneksi on syntymä villien pariin, kansaan, jolla ei ole uskontoa, dharmaa. Yleensä ihmiset siellä eivät ole kovin älykkäitä eivätkä kykene siihen pitkäaikaiseen ponnistukseen, mikä harjoitukseen tarvitaan.

 

Viides on syntyä pitkäikäiseksi jumalaksi. Lyhyellä tähtäyksellä heillä on paljon nautintoja, mutta he viehtyvät niistä siinä määrin, että unohtavat kaiken muun. Se tekee harjoituksen heille mahdottomaksi ja myöhemmin he vaipuvat takaisin kärsimykseen löytämättä todellista onnea.

 

Kuudes näistä tiloista on väärät näkemykset. Vaikka olisi monia hyviä olosuhteita harjoituksen kannalta, jos sinulla on vääriä näkemyksiä, ei ole mitenkään mahdollista aloittaa harjoituksia.

 

Seitsemäs näistä mahdottomuuksista on, jos syntyy aikana, jolloin maailma on ilman buddhaa. Ellei ole buddhaa, ei ole dharmaa. Se on seitsemäs mahdoton tilanne.

 

Kahdeksas on syntyä mykkänä tai mieleltään vammaisena. Siinä tilassa ei voi ajatella Dharmaa tai sen harjoittamista, ja vaikka motivaatio olisikin, ei pysty ymmärtämään, miten harjoittaa, Nämä ovat kahdeksan perustavaa seikkaa, jotka merkitsevät harjoitusmahdollisuuden puuttumista.

 

Kysymys: Entä seuraavat kahdeksan?

 

Vastaus: Seuraavaksi on kahdeksan satunnaista olosuhdetta, jotka tekevät harjoituksesta mahdottoman. Ensinnäkin, jos mielenmyrkyt ovat hyvin vahvat ja karkeat. Toiseksi, jos vaipuu huonon vaikutuksen, huonon ystävän vaikutuksen alle. Kolmanneksi, jos näkemys ja käytös ovat virheelliset. Neljänneksi, jos laiskuus on voimakas. Viidenneksi, jos paljon esteitä tulee harjoituksen eteen vanhan pahan karman seurauksena, Kuudes on, kun olet riippuvainen muista eikä sinulla ole omaa vapaata tahtoa. Seitsemäs on, kun harjoittaa dharmaa mutta kuuluisuuden tai kunnian tähden. Kahdeksas on harjoittaa dharmaa, mutta se ei ole aitoa, koska tekee niin saadakseen siitä ansiota tai hyötyä.

 

Kysymys: Ja seuraavat kahdeksan?

 

Vastaus: Kahdeksan mentaalista estettä. Ensimmäinen on, että omaisuus kiehtoo kovin tai perhe ja ystävät vievät liikaa huomiota. Se on takertuvaa kiintymystä, joka saa lopettamaan harjoituksen. Toinen on käyttäytyä niin huonosti, että taistelee opettajansa ja dharmaystäviensä kanssa niin ettei voi tehdä harjoitusta. Kolmas on olla pelkäämättä alempia maailmoja. Neljäs on olla uskomatta vapautuksen hyviin puoliin ja Buddhaan. Viides on, jos luonnostaan taipuu vääriin tekoihin ja nauttii niistä. Kuudes on, ettei pyri dharmaa kohti, se ei houkuttele, niin kuin koira ei syö ruohoa. Seitsemänneksi, ei tahdo katua eikä korjata valoja ja bodhisattvasitoumusta sen rikkouduttua. Kahdeksas on rikkoa sitoumuksensa gurua tai dharmaystäviä kohtaan ja jättää asia silleen sekä lopettaa harjoittaminen.

 

Kysymys: Mitä tarkoittaa, että arvokkaan ihmiselämän saavuttaminen on oman hyvän karmamme tulos ja toisaalta Buddhien siunauksen tulos?

 

Vastaus: Rinpoche sanoo, että oman hyvän karmamme ansiosta meillä voi olla inhimillinen olemassaolo. Se ei automaattisesti tarkoita, että meillä on voima kääntyä kohti dharmaa, että se saisi mielemme kääntymään. Dharmalle avautuminen on Buddhalta tuleva apu, Buddhan siunaus.

 

Kysymys: Jos käyttää sen, mitä on nyt kunnolla, vaikuttaako se seuraavan elämän karmaan?

 

Vastaus: Kyllä!

 

Osa 2

Kotisivu