Sisältö
Osa 1
Arvokas ihmiselämä (1.- 5. opetuspäivä)
Osa2
Pysymättömyys (6. - 7. opetuspäivä)
Karma (8.- 12. opetuspäivä)
Samsaran pahuus (13. opetuspäivä)

Kuudes päivä: Pysymättömyys

Kun otamme vastaan opetuksia tai teemme mitä tahansa muuta, on varsin tärkeää yrittää tehdä se puhtaalla motivaatiolla. Jos motivaatio on epäpuhdas, vaikka teko on hyvä, sillä ei ole suurta vaikutusta. Jos hyvä teko on puhtaan motivaation tukema, se on erittäin voimakas. Siksi meidän tulisi todella pyrkiä kehittämään valaistumisen asenne, mikä tarkoittaa, että haluaa saavuttaa buddhuuden, ei vain itseään varten vaan todella auttaakseen kaikkia muita olentoja. Jotta buddhuuden saavuttaminen tulisi mahdolliseksi, päätetään opiskella ja myöhemmin pohtia, mietiskellä ja harjoittaa sitä.

Opiskellessamme Neljää tapaa muuttaa mieli, niin että se kääntyisi pois samsarasta, olemme nähneet miten vaikeaa on saavuttaa arvokas ihmiselämä kaikkine vapauksineen ja etuineen. Rinpoche on opettanut meille kahdeksan päävapautta, jotka voidaan yksityiskohtaisemmin selittää kolmena kahdeksan ryhmänä ja kymmenenä etuna.

Meillä on nyt tämä arvokas ihmiselämä täysin varustettuna. Olemme siis erittäin onnekkaita. Mutta sen saatuaan on oltava hyvin varovainen, ettei se tuhlaannu. Jos haluaa välttää sen tuhlaantumista, se merkitsee, ettei ponnistele pelkästään saavuttaakseen jonkinlaisen hetkellisen tyydytyksen ja nautinnon. Meidän tulisi todella pyrkiä äärettömään onneen joka on muuttumaton. Se tarkoittaa pyrkimistä buddhuuteen ja dharman käyttämistä sen saavuttamiseksi.

Jos pystymme siihen, se on suuri henkilökohtainen täyttymys ja samalla suureksi hyödyksi kaikille muille olennoille. Tällä tavoin tulisi mietiskellä arvokasta ihmiselämää. Meillä on se, ja oivallamme, miten onnekkaita olemme sen saatuamme ja ymmärrämme myös, että kun meillä on se, sitä on käytettävä harjoittamalla dharmaa.

Joku saattaa ajatella, että vaikka haluaakin harjoittaa, kiirettä ei ole, voi tehdä sen omassa tahdissaan liiaksi kiirehtimättä. Näin ei kuitenkaan ole. On todellinen virhe, jos kuvittelee, että aikaa on ja voi hidastella. Se on virhe, koska mikään ei pysy vaan kaikki muuttuu, kaikki virtaa. Nyt tilaisuus on ja sitä on välittömästi käytettävä. Ei ole varaa antaa sen mennä. Siksi mietiskelyn toinen aihe on pysymättömyys.

Pysymättömyys on mietiskelynaihe, joka todella auttaa meitä kääntämään mielemme kohti dharmaa heti. Heti kun käsittää kaiken muuttuvan nopeasti, tietää, ettei ole varaa tuhlata aikaa ja haluaa tehdä sen nopeasti. Jotkut ihmiset ajattelevat, että ns. pysymättömyys on vain älykäs temppu, jota Buddha on käyttänyt ihmisiä pelotellakseen, jotta he harjoittaisivat tehokkaasti. Jos tarkastelee asiaa kunnolla, se ei tietenkään ole niin. Pysymättömyys on kaikenkattava ilmiö elämässämme, elämämme luonne.

Elämä muuttuu ja sen luonto on tuhoutuva eikä se pysy samanlaisena ikuisesti. Pysymättömyys ei siis ole keksitty idea, se on elämämme ja kaiken ympärillämme olevan todellinen luonto.

Jotkut ajattelevat kaiken kestävän ikuisesti ja jatkuvan aina vain. Se on virhe ja jos haluaa korjata sen, on tunnistettava, miten kaikki on pysymätöntä. Jos voi tunnistaa sen ja tietää sen oikein tarkasti, se auttaa meitä paljon.

Voi ajatella, ettei pysymättömyyden mietiskeleminen ole erityisen miellyttävä tehtävä, onhan silloin ajateltava sitä, että kaikki häviää, lopulta kaikki hajoaa ja loppuu. Voisi luulla, että se synkentää mieltä ja surra, että se on epämiellyttävä pohdiskelun aihe. Onhan se totta, mutta on erittäin tärkeää tehdä se, tulla tietoiseksi kaiken pysymättömyydestä. Tuon mietiskelyn tarkoitus ei ole tehdä sinua iloiseksi vaan saada oivaltamaan kaiken väliaikaisuus.

Jos menee paikkaan, jossa on tiikeri tietämättä tiikerin läsnäolosta, niin nauttii paikasta ja viihtyy siellä. Mutta ennen kuin aavistaakaan tiikeri saapuu ja silloin on liian myöhäistä. Joutuu valtavan pelon valtaan, koska tiikeri tuli yllättäen, eikä tiennyt sen olevan niin lähellä ja tiikeri hyökkää mitä todennäköisimmin surmaa. Täytyy kokea tuo pelästys ja tulla syödyksi.

Jos taas tietää tiikerin olevan tietyssä paikassa, voi välttää menemästä sinne. Tiikerillä tässä tarkoitetaan tietenkin sitä, että alussa on vaivalloista ja ikävää, että pitää välttää paikkaa, jossa vaara uhkaa, mutta tietoisuus tiikeristä auttaa välttämään todellisen vaaran, jottei tule yllätetyksi ja tuhoudu.

Näin me emme yleensä ajattele pysymättömyyttä. Useimmat ihmiset ottavat elämän yksinkertaisesti sellaisena kuin se tulee, se etenee ja ihminen tekee töitään ja puuhailee. On aina paljon tekemistä eikä ajatella kaiken muuttuvan ja häviävän. Kun sitä ei ajattele, kaikki on hyvin miellyttävää, ajatus muutoksesta ei häiritse mieltä, eikä väliaikaisuus, kaiken hajoaminen ja katoaminen. Saattaa olla miellyttävää olla siitä tietämätön, mutta tietääpä siitä tai ei, se ei muuta asiaa. Se, että ei tiedä pysymättömyydestä, ei saa sitä loppumaan. Kun pysymättömyys tulee, tietääpä siitä ennakkoon tai ei, siinä se on. Ja jos se tulee yllättäen, se on hyvin tuskallista, kun taas jos on oppinut tietämään siitä, on siihen valmistautunut, on siihen valmis ja harjoituksen kautta voi voittaa kaikki sen tuomat vaikeudet.

Rinpoche neuvoo käyttämään kaikkia lamojen antamia ohjeita. Ne ovat Buddhan opetuksia tästä aiheesta. Täytyy koettaa nähdä, miten kaikki ympärillä muuttuu ja häviää, se koskee maailmaa ja omaa elämää. Mikään ei pysy ikuisesti samana. Kun ensin ajattelee sitä, se saattaa tehdä mielen onnettomaksi. Mutta jos on valmis pysymättömyyden iskiessä, sen kohtaaminen ei ole niin tuskallista eikä vaikeaa, onhan valmistautunut. Harjoituksen kautta myös työskennellään jatkuvasti kohti ääretöntä onnea, sitä, joka ei koskaan muutu.

Pysymättömyyden mietiskely on hyödyllistä harjoituksemme kaikilla tasoilla. Se on hyödyksi silloin, kun harjoitus on vasta alkuvaiheessa, koska se kääntää mielen dharmaa kohti nopeasti. Siitä on hyötyä myös myöhemmin, kun jo olemme harjoituksessa sisällä, koska on hyödyllistä vahvistaa toivetta harjoittaa. Joskus näet vaipuu laiskuuteen ja unohtaa. Jos siis ajattelee pysymättömyyttä silloin tällöin se keskittää huomion tarpeeseen tehdä harjoitusta välittömästi. Se virkistää ja uudistaa ahkeruuden ja innon harjoittaa. Se on siis hyödyllinen alussa, se on hyödyksi myöhemmin ja lopuksi sanotaan sen olevan hyödyllinen myös jotta päämäärä saavutetaan nopeasti. Se on kuin ystävä, joka auttaa saavuttamaan päämäärän. Kaikkina aikoina, harjoituksen alussa, sen kuluessa ja lopussa, jotta tulos saadaan nopeasti, tämä pysymättömyyden mietiskely on mitä hyödyllisin.

Miten pysymättömyyttä mietiskellään? - Opettaakseen tavan mietiskellä Rinpoche viittaa ohjeisiin, jotka on annettu mahamudra harjoituksen alkuharjoituksissa. Niissä sanotaan, että koko universumi ja kaikki siinä oleva on väliaikaista ja erityisesti olentojen elämät ovat kuin vesikuplia. Kuoleman hetki on epävarma, ja kun kuolet, sinusta tulee ruumis. Ainoa, mikä silloin on hyödyksi, on dharmaharjoitus. Näin sanotaan tässä harjoitustekstissä.

Yhteenvetona tästä on viisi pääsanaa, jotka antavat avaimen viiteen tapaan mietiskellä pysymättömyyttä. Niistä ensimmäinen on kaiken muuttuminen, kaiken muuttuva luonto. Mikään ei pysy, kaikki muuttuu. Luonnostaan mikään ei ole muuttumatonta. Se on ensimmäinen tapa mietiskellä.

Kaikki on muutoksen alaista. Se koskee maailmaa ja siinä olevia olentoja. Jos tarkastelemme maailmaa ympärillämme, näemme sen jatkuvasti muuttuvan, esimerkiksi vuodenajat. Kesällä luonto näyttää tietynlaiselta. Siinä on tietyt värit ja näkö. Se muuttuu asteittain syksyä kohti. Syksy ei kestä ikuisesti, sen luonteenomaiset piirteet häviävät ja talvi korvaa ne. Talvella on omanlaisensa tunnusmerkit ja myös ne muuttuvat asteittain kevääksi. Muutos jatkuu ja jatkuu. Kaikki maailmassa ympärillämme muuttuu vähitellen ja jatkuvasti. Ei ole yhtään ulkoista kohdetta, joka ei olisi muutoksen alainen. Jos katsomme maailmassa eläviä ihmisiä, hekin muuttuvat koko ajan. Esimerkiksi kehomme oli lapsena tietyn kokoinen ja muotoinen ja ajattelimme tietyllä tavalla. Kasvettuamme meistä tuli nuoria sitten keski-ikäisiä. Koko ja näkö muuttuivat, ajattelutapamme muuttui. Lopussa vanhenemme ja se on myös omanlaistansa. Sitten kuolemme ja hajoamme.

Voimme nähdä tämän muutoksen selvästi ystävissämme ja muissa, jotka olemme tunteneet pitkään. Jotkut heistä ovat jo kuolleet tai tulleet hyvin vanhoiksi. Käynnissä on jatkuva muutosprosessi. Pysymättömyys, jota tutkimme, on todella osa itsemme ja kaikkien ympärillämme olevien asioiden luontoa. Se ei ole pelkkä keksitty ajatus, vaan todella läsnä täällä kaikessa.

Koska kaikki nämä asiat muuttuvat, emme voi oikeastaan luottaa niihin. Ainoa asia, joka voisi olla hyödyksi, on sellainen, joka ei muutu: se on dharma. Dharmaharjoitus voi auttaa.

Toiseksi pohditaan muiden kuolemaa ja sitä, miten se merkitsee myös omaa kuolemaamme. Näkee toisten, jotka syntyivät samaan aikaan kuin itse, jo kuolleen, joidenkin olevan kuolemaisillaan ja että itsekin kuolee.

Voisi ajatella, että kuolema koskee muita, mutta ei itseä. Ei kuitenkaan ole ketään, joka olisi antanut sellaisen käskyn, että kaikki muut voivat kuolla, me emme. Että itse olisi kuolematon, siitä ei ole mitään takeita. Jos itse olisi poikkeus eikä kuolisi, voisi rentoutua, ei tarvitsisi harjoittaa. Voisi tehdä mitä huvittaa, unohtaa harjoituksen kokonaan ja olla huoleton. Itsen kohdalla ei kuitenkaan ole sellaista poikkeuslakia. Olemme samanlaisia kuin kaikki muutkin. Näemme, että kaikkien maailmassa on täytynyt kuolla. Jos katsoo maailmaa aluttoman ajan alusta tähän hetkeen saakka, ei ole yhtäkään henkilöä, jonka ei olisi tarvinnut kohdata kuolemaa. Ei ehkä voi nähdä ketään, joka ei olisi kuollut. Se ei kuitenkaan välttämättä merkitse, ettei sellaista olisi. Voi olla, vaikkei voi nähdä sitä.

Vaikkei näkisikään henkilöä, joka ei koskaan kuole, jos sellainen olisi, siitä varmastikin kuulisi, se olisi niin poikkeuksellista, että tarina siitä leviäisi. Sellaista ei näe, siitä ei ole kuultu. Ei ole mitään tarvetta epäillä. Kuolema koskee jokaista. Poikkeusta ei ole. Kaikki ne, jotka syntyivät menneinä aikoina, ovat kuolleet ja kaikki tulevaisuudessa syntyvät myös kuolevat.

Voi ajatella ihmisiä, joiden kanssa on ollut ja huomata heistä monien jo kuolleen. Ehkä suurin osa on kuollut. Mitä tapahtuu, harhaantuvatko he johonkin? —Kysymys on pysymättömyydestä. Buddha sanoi, ettei ole hyvä kiintyä maalliseen omaisuuteen, ruokaan, rahaan, vaatteisiin ja tavaroihin. Se ei ole hyväksi, koska nämä seikat, jotka voisivat tuottaa nautintoa muuttuvat, ne eivät kestä. Kuollessa tietää, onko niistä hyötyä vai ei.

Jos ajattelee asiaa, havaitsee, että mitä sitten omistaakin, se on kuoleman hetkellä hyödytöntä. Olipa rikas tai kuuluisa, kun kuolee, sillä ei ole merkitystä, se ei auta. Ainoa mikä kuollessa auttaa on hyvät teot, joita on tehnyt elämän aikana. Onko pystynyt luomaan voimakkaan hengellisen energian, se auttaa kuoleman hetkellä. Maallinen omaisuus ja kuuluisuus ei. Sen tähden sanotaan, että dharman harjoittaminen on paljon tärkeämpää kuin minkään muun sellaisen tekeminen, mitä maailmassa voisi elämän aikana suorittaa.

Voisi luulla, että itsellä on paljon aikaa edessä päin ennen kuolemaa. Voi tuntea itsevarmuutta edessä olevista vuosista ja kuvitella, että alkaa harjoittaa myöhemmin. Mutta sellaista varmuutta ei kerta kaikkiaan ole. Ei ole mitään syytä tuntea sen kaltaista itsevarmuutta. Sillä ei voi tietää milloin kuolee, ei millään keinolla. Se voi tapahtua hyvinkin pian, muutaman vuoden päästä, ja vaikka eläisi pitempään, kovin pitkä aika se ei ole. Elämämme ei ole tuhansissa vuosissa mitattava. Inhimillinen elämä on kaikilla mittapuilla melko lyhyt.

Aika on tärkeä tekijä elämässämme, arvokas asia. Jos sitä tuhlaa, lyhyenkin ajan, se on aika, jonka aikana olisi voinut kehittyä, tehdä harjoitusta ja lähestyä päämäärää. On tärkeää olla tuhlaamatta aikaansa, koska se on hyvin rajoitettu. Jos eksyy tavoittelemaan maallisia päämääriä, on kuin lapsi leikkiessään unohtaisi kaiken muun ja leikkisi vain. Jos tekee niin, ei voi saavuttaa kovin paljon. Edes maallisesti ajatellen ei voi saavuttaa paljon sellaista, josta olisi itselle tai muille hyötyä.

On siis tärkeää olla tuhlaamatta aikaa ja koettaa käyttää se tavalla, joka on hedelmällisempi kuin mikään muu, dharmaa harjoittamalla.

Rinpoche on tältä päivältä päättänyt opetuksensa, jossa hän selitti ensimmäiset kaksi tapaa mietiskellä pysymättömyyttä.

Seitsemäs päivä

Meidän tulee kääntää mielemme dharmaa kohti. Ja meidän on tehtävä harjoituksestamme todella osa polkua joka johtaa valaistumiseen. Sen saavuttaaksemme meidän on kehitettävä itsessämme valaistumisen asenne, bodhimieli.

Kun ajattelee haluavansa harjoittaa kaikkien olentojen hyödyksi, sen ei pitäisi olla pelkästään sanahelinää, ei pelkkiä sanoja, jotka suu lausuu. Sen pitäisi olla jotain, mikä tulee todella sydämestä, hyvin vilpitön toive. Oivaltaaksemme päämäärämme, buddhuuden, meidän on kehitettävä ymmärrystämme. Siksi opiskellaan ensin yleiset alkuharjoitukset ja sitten erityiset alkuharjoitukset. Nyt tulisi siis ajatella, että opiskelemme näitä alkuharjoituksia pystyäksemme harjoittamaan kunnolla ja oivaltamaan buddhuuden kaikkien olentojen hyväksi.

Meillä on se, mitä kutsutaan hyvin arvokkaaksi ihmiselämäksi ja olemme onnekkaita sen saatuamme. Kun meillä on se, on hyvin tärkeää käyttää se parhaalla mahdollisella tavalla eikä tuhlata aikaa. Kun omistaa jotain niin arvokasta, jokainen hetki sinä aikana kun sen omistaa, on arvokas. Sitä ei saa tuhlata. Siksi täytyy mietiskellä pysymättömyyttä ja tulla tietoiseksi tarpeesta olla hukkaamatta aikaa.

Jos oma ihmiselämäsi olisi vain jotain aivan tavallista, pelkästään huolien ja tuskien täyttämä, ilman pienintäkään toivoa siitä, että koskaan löytäisi ilon aiheita, voisit ajatella samoin kuin tyrmään heitetty vanki, joka laskee päiviä. Jos tuomio on yksi vuosi, hän ajattelee päivän mentyä, että hieno juttu, se on kulunut, kuukauden kuluttua enää yksitoista jäljellä. Kahden kuukauden kuluttua hän suorastaan juhlii. Näin voi ajatella, jos on todella vaikeassa tilanteessa, mutta me olemme aivan äärimmäisen onnekkaassa asemassa. Meillä on arvokas ihmiselämä, joka antaa mahdollisuuden oivaltaa buddhuuden. Se on erittäin harvinainen asia. Ja se on erittäin hyödyllinen asia itselle ja muille.

Sen tähden, kun meillä nyt on se, meidän tulisi käyttää se täysin hyväksi ja saada siitä paras mahdollinen hyöty. Sillä se ei kestä ikuisesti, eräänä päivänä se loppuu. Nyt kun se on käsillä, se on käytettävä hyvin tai se menee hukkaan. Siksi pysymättömyyttä mietiskellään.

Aikaisemmin joku kysyi Rinpochelta, voiko pysymättömyyden mietiskeleminen olla vaarallista, jos se tekee mielen kovin onnettomaksi. Jos tuntee kireyttä, koska se on epämiellyttävä aihe mietiskellä.

Rinpoche vastaa, että tämä ei ole aihe, jonka vaarana olisi vahingoittaa mieltä millään tavoin. Jos elämässä on ongelmia, se tuo huolia joka tapauksessa, ja niin usein on, mutta pysymättömyyden mietiskely sinänsä ei ole vahingoittavaa. Päinvastoin se on mitä myönteisin asia. Tässä meditaatiossa oppii sen, miten pysymättömiä asiat ovat, ja miten tunnistaa tämä sisäinen piirre kaikessa. Sitten opitaan, miten tulla pysymättömyyden kanssa toimeen. Ei vain niin, että kun kerran tietää sen, jähmettyy peloissaan ja kiristyy ja joutuu vaikka mielenhäiriöön. Se ei ole tämän meditaation tarkoitus, vaan kun tietää kaiken olevan pysymätöntä, oppii kohtaamaan sen. Kohtaaminen tarkoittaa, että käyttää sen ajan, mikä itsellä on käytettävissä, parhaalla mahdollisella tavalla.

Silloin kun on täällä ja tämä mahdollisuus on, se on käytettävä kunnolla ja jos tekee niin, ei ole tarpeen pelätä mitään. Pysymättömyys voi olla ilon aihe. Kun tulee hyvin tietoiseksi ajan kulusta, se lisää tahtoamme ponnistella ja ahkeroida. Olemme siis tehokkaampia siinä mitä teemme. Pystymme paljon enempään, voimme tehdä hyvää ja kehittyä mietiskelyssä paljon paremmin.

Silloin ei päivän päättyessä tunnu siltä, että olisi tuhlannut aikansa, tuntee täyttymystä ja iloa. Onhan voinut tehdä paljon hyviä asioita. Pysymättömyyden mietiskely ei siis masenna, päinvastoin se tekee hyvin iloiseksi, koska sen kautta, että on ollut tietoinen pysymättömyydestä on voinut käyttää ajan hyvin. Tietoisuus pysymättömyydestä toimii rohkaisten ja kannustaen harjoituksessa. Kun siitä tietää, se tekee mielen entistä iloisemmaksi, ei surulliseksi, ja se auttaa poistamaan pelon pysymättömyyttä kohtaan.

Aina niistä ajoista alkaen, kun Buddha antoi nämä opetukset, tähän päivään saakka, opetus on auttanut olentoja suuresti. Se ei ole tuottanut heille vaikeuksia eikä ongelmia, päinvastoin. Buddhan jälkeen suuret hinayana, mahayana ja vajrayana opettajat ovat käyttäneet sitä ja mietiskelleet pysymättömyyttä kääntääkseen mielensä todella kohti dharmaa ja lisätäkseen ahkeruuttaan harjoituksessa.

Jos katsomme asiaa pintapuolisesti, saatamme siis pitää pysymättömyyttä synkkänä aiheena, luulla että se tekee mielestämme vain onnettoman ja kireän. Mutta tarkemmin tutkiskellen, jos ajattelee niitä, jotka menneisyydessä ovat tätä opetusta harjoittaneet, näkee, miten paljon hyötyä siitä on. Paitsi, että tulee tietoiseksi pysymättömyydestä, oppii, että siihen on lääke, eräänlainen vastapaino. Se on mahdollisuus harjoittaa dharmaa ja käyttää arvokas ihmiselämämme parhaalla mahdollisella tavalla.

Tämä harjoitus ei siis tuo ongelmia eikä vaikeuksia elämään, vaan auttaa tulemaan entistä ahkerammaksi harjoituksessa ja tekemään mielestä yhä onnellisemman. Vaikka pelko voi edelleenkin silloin tällöin nostaa päätään, kun ajattelee kaiken pysymättömyyttä, niin harjoituksen avulla tuo pelko asteittain vähenee ja enimmäkseen vallitsee entistä suurempi ilon ja onnellisuuden tunne tästä harjoituksesta.

Viime kerralla opimme, että pysymättömyyden mietiskelyssä on viisi pääohjetta. Niistä kolmas on oivaltaa, että kuoleman syitä on monia. Elämämme ei ole mitään erityisen vakaata. Miksi ei? —Koska syntymämme on monien eri olosuhteiden yhteen tulemisen summa. Olemme osista koottuja olentoja. Koska koostumme niin monista eri elementeistä, luomisemme riippuu monista asioista, eikä elämämme ei ole kovin vakaa. Kaikki osista koottu hajoaa helposti uudestaan.

Voiko tälle asialle mitään? Voiko epävakaan osatekijöiden yhdistelmän jotenkin muuttaa pysyväksi? —Ei, mutta voi oppia olemaan pelkäämättä. Tietoisuutta kuoleman läheisyydestä voi käyttää syynä tehdä harjoitusta paremmin ja työskennellä kohti oikeaa onnea niin, että kun kuolema tulee, se ei ole tuskan aiheuttaja vaan ilon.

Kuoleman syitä on erittäin monia. Kun ajattelee kuolemaa, se ei ole samanlaista, kuin että vanhemmat kieltäisivät lasta menemästä johonkin, koska siellä on tiikeri, vaikkei todellisuudessa ole. Se vain kerrotaan, ettei lapsi tee jotain väärää tai vahingollista. Kuolemasta täytyy ajatella niin, että se on vääjäämättä tulossa, se voi tulla lukemattomilla eri tavoilla. Tietoisuus kuolemasta saa oivaltamaan sen, mikä todella auttaa ja millä on merkitystä: dharman harjoitus. Tavallisen elämän kiintymykset ja puuhailu ovat hyödyttömiä ja ilman tarkoitusta, koska ne eivät auta kuollessa.

Ensinnäkin on asioita, jotka auttavat elämään mukavasti. Niitä ovat esimerkiksi ruoka, raha, omaisuus, ystävät, ihmiset ympärillä, perhe. Kaikkien niiden tarkoitus on auttaa elämään ja tehdä elämästä miellyttävää. On kuitenkin muistettava, että joskus nämä asiat voivat olla kuoleman syy. Ruoka esimerkiksi. Yleensä syömme pysyäksemme hengissä ja kasvaaksemme ja kehittääksemme lisää ruumiinvoimia. Mutta ruoka voi joskus pilaantua ja muuttua myrkylliseksi, niin että kuolemme ruokamyrkytykseen.

Tutkikaamme onko näin myös rahan ja omaisuuden kohdalla. Ne on tarkoitettu tekemään elämästä parempaa ja helpompaa, mutta nekin voivat joskus olla kuoleman syy. Rahan ja omaisuuden kautta hankkii itselleen vihollisia, ja voi joutua ryöstön kohteeksi ja tapetuksi rahan ja omaisuuden tähden.

Onko se totta myös mitä tulee ystäviin ja ihmisiin ympärillä, että hekin voivat aiheuttaa kuoleman? Yleensä kaikkea sitä mitä elämässä on, mukaan lukien ihmiset ympärillä, pidetään hyvin hyödyllisenä, koska nämä asiat tekevät onnelliseksi ja hyvinvoivaksi. On kuitenkin ymmärrettävä, että nekin ovat mahdollisia kuoleman syitä. Ei voi ajatella niin, että koska nyt on elossa, onnistuu välttämään kuoleman. Ei tiedä, milloin kuolema tulee, sen ajankohta on epävarma ja se voi tulla milloin tahansa. Odottamattoman tilanteen tarvitsee vain tulla ja niin kuolee.

Kuoleman syitä on niin paljon, ettei ole laisinkaan varmaa, milloin kuolee. Ei ole varaa ajatella, että kunnes kuolee, voi ottaa rennosti. Jotkut voivat olla hyvinkin itsevarmoja, ja ajatella että kaikki pysyy hyvänä kuolemaan saakka, joskaan he eivät tiedä, milloin se tulee. Sellainen itsevarmuus ja levollisuus on hyvin lyhytnäköistä, se ei ole älykästä itsevarmuutta, jonka järkisyyt oikeuttaisivat.

Emme tiedä, milloin kuolemme, mutta yksi asia on varma: me kuolemme. Historiassa on ollut monia suuria kuninkaita, voimakkaita ihmisiä. Heidän täytyi kuolla. On ollut suuria kenraaleja ja armeijan päälliköitä, rohkeita ja pelottomia taistelijoita. Heidän täytyi kuolla. On ollut upporikkaita, ja hekin kuolivat. Kuninkaat eivät voineet määrätä kuolemaa pysähtymään. Rohkeat sotilaat eivät voineet voittaa ja välttää kuolemaa rohkeudellaan. Rikkaat eivät voineet ostaa itseään siitä vapaaksi. Sitä ei voi paeta.

Kun sen oivaltaa, ajatusta ei pidä hyljeksiä uskoen, että se tapahtuu muille, mutta ei itselle. Siihen ei ole varaa. Kun siitä on tullut tietoiseksi, täytyy pohtia, mitä voi tehdä kohdatakseen sen ilman pelkoa. On katsottava mitä voi tehdä auttaakseen itseään nyt, niin että on valmistautunut kuolemaan. Näin on tehtävä harjoittaakseen sillä tavoin, että on valmis kohtaamaan kuoleman kunnolla ja myönteisesti.

Jos sen sijaan antaa ajan kulua ajatellen, että ehtii ensi vuonnakin, teen sen kahden tai kolmen vuoden kuluttua, ja suunnittelee tulevaisuutta, se on täydellistä ajan hukkaa, koska ei mitenkään valmistaudu kuolemaan, joka voi tulla milloin tahansa ja varmasti joskus tulee.

On tärkeämpää harjoittaa dharmaa kuin tehdä suunnitelmia. Kuvittele, että olet suunnitellut seuraavaa vuotta tai kahta seuraavaa ja että kuolet ennen kuin suunnitelmat voivat toteutua. Et tiedä kumpi tulee ensin, vuosi, joksi olet tehnyt suunnitelmia, vai kuolema. Jos kuolema tulee ensin, suunnitelmat menevät hukkaan, olet kuollut ennen kuin toteutit ne. Ellet ole kuollut, suunnitelmasta oli hiukkasen hyötyä, mutta jos kuolema tuli ensin, suunnittelemiseen käytetty aika oli hukkaan heitettyä.

Jos sinä aikana olisi ponnistellut harjoittaakseen dharmaa, ja tehnyt hyviä tekoja niin paljon kuin voi, kuolipa seuraavana vuonna tai ei, oikeaan harjoitukseen käytetty aika ei koskaan mene hukkaan. Jos mietiskelee pysymättömyyttä ja kuoleman mahdollisuutta, se innostaa harjoittamaan ja on hyödyksi siksi, että se vapauttaa kuoleman pelosta. Lopulta saavuttaa myös harjoituksensa hedelmät.

Lisäksi se on suureksi hyödyksi muille olennoille. Pysymättömyys luo kärsimystä mutta jos jää siihen kärsimään mitään tekemättä, se ei auta muita eikä itseä. Käytä sitä siis niin, että se saa toimimaan, ja toimimaan myönteisellä tavalla omaksi ja muiden olentojen hyödyksi.

Neljäs tapa mietiskellä pysymättömyyttä on pohtia, mitä kuoleman hetkellä tapahtuu. Kuoleman hetki on useimmille tuskallinen kokemus. Sen tähden useimmat eivät tahdo ajatella sitä. On kuitenkin typerää koettaa unohtaa koko asia ja olla ajattelematta sitä, koska kaikkien täytyy se kohdata, kokemus on tulossa. On hyödytöntä haluta unohtaa se. On paljon parempi koettaa valmistautua siihen. Sitä ajattelemalla saa oman toiveensa harjoittamisesta vahvistumaan.

Voi tarkastella sitä, mitä muille tapahtuu kuollessa. Ehkä voi nähdä, mitä he kokevat, millaisia hallusinaatioita he käyvät läpi. Ja on ymmärrettävä, että niin käy kaikille, myös itselle. Ei pidä uskoa, että se ei olisi ikävä asia kelle tahansa, että jonain päivänä voisi vain hyväksyä sen. Se ei ole totta, kukaan ei halua kuolla. Ei ole sellaista hetkeä, että kuolema sopisi elämäntilanteeseen. Siksi siihen on valmistauduttava dharmaa harjoittamalla. Kun kuolinpäivä on käsillä, harva ajattelee että no nyt on sitten kuolinpäiväni, se sopii. Useimmat eivät ole iloisia kuolemisestaan. Kun kuolema koittaa, jos on valmistautunut dharmaharjoituksen avulla, voi kohdata sen myönteisesti ilman pelkoa.

Viides tapa mietiskellä pysymättömyyttä on ajatella sitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Silloin oivaltaa, että tämä elämä on selvästikin hyvin merkityksetön ja se todella kääntää mielen dharmaa kohti. Se vähentää takertumista tämän elämän asioihin.

Mitä siis tapahtuu sen jälkeen, kun on kuollut? —Vaikka olisi hyvin rikas, kun on kuollut, kaikki on jätettävä taakse, ei voi ottaa mukaan kolikkoakaan. Se koskee myös ruokaa. Jollakulla on voinut olla paljonkin ruokaa, ruokavarastoja, mutta suupalaakaan ei voi viedä mukanaan. Vaikka olisi paljon ystäviä ja palvelijoita, kuollessaan ei voi ottaa ketään seurakseen. Ei edes omaa ruumista voi ottaa. Ainoa, mikä lähtee kuollessa, on tajunta. Tajunta menee aivan yksin, eikä silloin mistään ole todellista hyötyä eikä apua, ei rahasta, ruoasta eikä ystävistä. Olitpa kuuluisa tai kaunis, sillä ei ole merkitystä kuollessa. Tajunta vain menee itsekseen. Se, mikä kuollessa auttaa, on eläessä tehdyn dharmaharjoituksen määrä, joka on kehittänyt mietiskelyn kykyä. Se auttaa niin, ettei kuollessa ole pelkoa eikä tuskaa.

Jos voi käyttää näitä viittä tapaa mietiskellä pysymättömyyttä, se lisää suuresti toivetta harjoittaa, pyrkimystä ja kiinnostusta dharmaa kohtaan. Se auttaa myös niin, että se rohkaisee jättämään epäterveet teot omasta käytöksestä. Se auttaa mietiskelyssä vahvistamalla toivetta harjoittaa, on ahkerampi ja voi huomata, että taipumus vaipua uneliaisuuteen tai tulla levottomaksi mietiskelyn aikana vähenee suuresti. Kaikki tämä on ainoastaan tulosta entistä suuremmasta toiveesta tehdä harjoitusta, suuremmasta pyrkimyksestä. Kun siis mietiskelee pysymättömyyttä, harjoitus paranee automaattisesti. Kaikki kielteiset ominaisuudet vähenevät itsestään.

Pysymättömyyden mietiskelystä on erittäin suuri hyöty. Buddha itse sanoi, että kaikkien erilaisten mietiskelyjen joukosta tämä on todella hienoin, paras ja korkein. Jos rosvo on tulossa, eikä siitä tiedä, rosvo pääse yllättämään ja vie tavarat. Mutta jos jotenkin voi tietää ryöstäjän tulosta, valmistautuu ja piiloutuu. Ehkä edelleen tuntee pelkoa, mutta vaara ei ole suuri, koska voi suojautua.

Jos tietää, että vaikka kuoleman hetki ei ole varma, kuolema itsessään on, se on avuksi. Sillä kuolema tulee varmasti, sen voi nähdä, vaikka useimmiten sitä ei tahdo ajatella. Kun siis käyttää Buddhan ohjeita ja tietää, että näin käy, voi valmistautua niin, että kun se tulee, ei ole suuria vaikeuksia eikä pelkää.

Tämä päättää Rinpochen opetuksen toisesta alkuharjoituksesta, joka on pysymättömyyden mietiskeleminen.

Kahdeksas päivä: Karma, syy ja seuraus

Meidän täytyy koettaa kääntää mielemme kohti dharmaa, sillä ellemme tee niin, vaikka silloin tällöin voisimmekin toimia myönteisellä ja terveellä tavalla ruumiimme ja puheemme kautta, me emme voi tehdä niin pitkään, ellemme ole todella kääntäneet mieltämme dharmaa kohti. Neljä tapaa muuttaa mieli ovat tapoja kääntää mieli pois samsarasta.

Olemme opiskelleet jo kahta näistä neljästä aiheesta. Ensimmäinen on arvokas ihmiselämä kaikkine vapauksineen ja etuineen ja toinen on kuolema ja pysymättömyys. Tänään tulemme kolmanteen aiheeseen, joka selittää tekojen syy- ja seuraussuhteen eli yhteyden tekojen ja niistä aiheutuvien seurausten välillä. Tämä on aihe, jota on vaikea ymmärtää. Näin on siksi, että tekoa tehdessä ei näe sen seurausta ja kun seuraus on nähtävissä, teko, josta se syntyi, ei ole. Siksi on melko vaikeaa uskoa syy- ja seuraussuhteeseen tekojen ja niiden seurausten välillä.

Buddha itse sanoi, että tämä aihe on hyvin kätketty, epäsuora ja vaikea ymmärtää. Se ei ole ilmeisen selkeä vaan erittäin vaikeasti havaittavissa oleva asia. Jotkut asiat ovat ilmeisiä eikä niitä tarvitse perustella, koska ne voi nähdä omilla silmillään. Jotkut taas eivät ole ilmeisiä, niiden merkitys on piilossa ja jotta nämä asiat voisi ymmärtää, tarvitaan perusteluja.

Näin on pysymättömyyden, tyhjyyden kohdalla. Tarvitaan perusteluja, jotka saavat ymmärtämään miksi asiat ovat pysymättömiä eli tyhjiä. Kun perustelut ovat selvillä ,syntyy varmuus siitä, että asia on niin.

Tekojen kausaalisuus ei ole ilmeistä, se on hyvin näkymätöntä sikäli, että yhteyttä teon ja sen seurauksen välillä on hyvin vaikea todistaa. Vain buddhat ja bodhisattvat voivat nähdä sen suoraan. Mitä meihin tulee, voimme nähdä ainoastaan teot, emme seurauksia. Ja jos koemme seurauksen, emme näe tekoa, josta se johtuu. Jos katsomme asiaa hyvin tarkkaan, voimme kuitenkin ymmärtää jotain tekojemme kausaalisuudesta.

(Kääntäjän huomautus: Länsimaissa sanaa karma käytetään hyvin laajassa merkityksessä tarkoittamaan yhteyttä tekojen ja niiden seurausten välillä. Etymologisesti se tarkoittaa vain toimintaa. Käytämme sitä tässä laajassa merkityksessä, jotta vältetään toistamasta pitkää lausetta.)

Rinpoche sanoo, että jotkut henkilöt eivät usko, että karma, yhteys tekojen ja niiden seurausten välillä, on olemassa. Että tehdyt teot toisivat omanlaisensa erityisen seurauksen. He eivät usko, että hyvät teot johtaisivat myönteiseen ja miellyttävään tulokseen ja huonot teot tuottaisivat kipua ja epämiellyttävän seurauksen.

Toiset taas uskovat yhteyteen teon ja seurauksen välillä. Buddhalaiset uskovat niin, mutta on muitakin uskontoja, joissa ajatellaan, että hyvät teot tuovat onnea ja huonot kärsimystä. Nykyisin on kuitenkin paljon niitä, joilla on taipumus uskoa siten, että mitä sitten koemmekin, se on ainoastaan nykyisten ponnistelujemme tulos. Että aikaisempien tekojen vaikutusta ei kerta kaikkiaan ole.

On siis kaksi mielipidevirtausta. He, jotka uskovat karmaan ja he, jotka eivät. Kuten aikaisemmin olemme nähneet, se on hyvin hienovarainen aihe, on vaikea nähdä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Siksi on punnittava kummankin perusteluja. Sitten saattaa olla mahdollista tunnistaa mikä on totuus.

Ensinnäkin he, jotka eivät usko karmaan, he perustelevat, ettei sitä ole, koska yhteyttä teon ja seurauksen välillä ei voi nähdä suoraan. He uskovat, että kokemamme onni johtuu tekemästämme työstä ja ponnistuksesta. Rikkaus ja hyvä asema elämässä on tulos omasta yrityksestä.

Se, ettei näe jotain, ei kuitenkaan todista mitään, sillä ellei näe jotain, se ei välttämättä merkitse, ettei sitä olisi olemassa. Otetaan esimerkki. Meillä kaikilla on ajatuksia mielessämme, mutta kukaan ei näe niitä. Jos joku sanoo: "Ajatuksia ei ole olemassa, koska en näe niitä", se ei tietenkään ole pätevä peruste sille, ettei ajatuksia olisi. Tiedämme, miten paljon ajatuksia omassa mielessämme jatkuvasti liikkuu.

Toinen esimerkki: kuvitellaan, että joku nukkuu ja uneksii. Jos katsot häntä, et voi nähdä hänen untaan, mutta et voi sanoa, ettei hän uneksi, koska et näe sitä. Jos sanot niin, valehtelet, koska hän kokee unen. Jos siis kieltää karman tai entiset elämät, koska niitä ei näe, se ei todista, ettei niitä ole.

Katsotaan sitten niiden perusteluja, jotka uskovat karmaan. Näemme, että ihmisiä on erilaisia. Jotkut syntyvät idässä, toiset lännessä ja on monia eri rotuja. Heillä kaikilla on erilaisia kokemuksia. Jotkut syntyvät ympäristössä, joka on luonnostaan miellyttävä, paikassa, jossa on paljon rikkautta ja elämä suhteellisen helppoa. Paikassa, missä ihmiset ovat älykkäitä ja hyvin koulutettuja. Jotkut syntyvät hyvin köyhissä oloissa, missä elämä on vaikeaa ja ruoasta pulaa.

Mikä on syy näihin eroihin? Miksi ihmiset syntyvät näin erilaisiin oloihin? Onko se heidän oman valintansa tulosta? Halusivatko he niin? Voiko tietoisesti päättää missä syntyy? —Se ei ole kovin todennäköistä, koska jos niin olisi, jokainen haluaisi syntyä miellyttävässä paikassa, missä kaikki on helppoa ja elämä hyvää. Miksei voisi olla rikas ja terve? Ei olisi niitä, jotka valitsevat syntyä vaikeissa paikoissa ongelmien ja kärsimyksen keskellä.

On siis hyvin selvää, ettei tähän liity valinnanvapautta. Syntyy tietyssä paikassa, mutta ei omasta halustaan. Syy kaikkiin näihin eroihin löytyy edellisten elämien tekojen seurauksista. Menneiden tekojen laadun mukaan synnymme ympäristössä, joka vastaa niitä. Jotkut syntyvät paikassa, jossa heillä on paljon nautintoja ja onnea, jotkut syntyvät vaikeuksien keskellä. Jotkut syntyvät hyvässä sosiaalisessa ympäristössä ja jotkut hyvin huonossa. Jotkut ovat rikkaita ja jotkut köyhiä. Se kaikki määräytyy menneitten tekojen mukaan. Karmasta puhuessamme voisi luulla, että tämä suhde entisten tekojen ja sen välillä, mitä nyt tapahtuu, on hyvin pelottava, koska sanotaan, että huonot teot luovat kärsimystä ja hyvät iloa. Sen mukaan käytöksestä tulisi karsia se, mikä on kielteistä, ja viljellä sitä, mikä on myönteistä.

Karma ei merkitse sitä, että joutuisi kärsimään passiivisena kaiken sen, mitä itselle tapahtuu. Päinvastoin, se merkitsee, että on suuri valinnanvapaus. Voi itse määrätä, millaisen elämän haluaa itselleen tulevaisuudessa. On mahdollisuus toimia niin, että se tuottaa toivotut seuraukset. Voi luoda oman onnensa ja on kyky päästä eroon kärsimyksestä. Riippuu täysin itsestä, miten haluaa toimia ja sen myötä voi luoda toivomansa hyvät seuraukset ja päästä eroon huonoista ja ei-toivotuista.

Karmaa opiskellessamme meidän on ymmärrettävä, miten kehittää onnellisuuden syitä, hyveitä, ja että tulisi päästä eroon kärsimyksen syistä, epähyveellisistä teoista. Ensimmäinen luku arvokkaasta ihmiselämästä koski kahdeksaa vapautta ja kymmentä etua. Näimme silloin pysymättömyyden eri puolet. Tämä luku on jaettu kahteen pääosaan: toinen osoittaa, mikä on hyveellistä, mitä tulee kehittää. Toinen osoittaa, mikä on ei-hyveellinen teko, sellainen, joka on hylättävä. Meidän tulee tunnistaa nämä kaksi ja opimme, että on kymmenen epähyveellistä asiaa, joista on päästävä eroon. Kymmenen hyvettä toimivat vastalääkkeen tavoin ja niitä on koetettava kehittää.

Tutkimme ensin, mitkä ovat kymmenen ei-hyveellistä tekoa. Miten niitä tehdään? —Ruumiillisesti, sanoin tai ajatuksin. Fyysisiä kielteisiä tekoja on kolmenlaisia: tappaminen, sellaisen ottaminen, jota ei ole annettu eli varastaminen ja sopimaton seksuaalinen käytös.

Ensinnäkin tappaminen. Täytyy olla aikomus tappaa. Rinpoche sanoo, että joskus voi tappaa vahingossa, ilman mitään aikomusta tappaa, vaikka aikomus oli auttaa. Esimerkiksi lääkäri leikkaa potilaan tai antaa lääkettä, jonka luulee auttavan. Jos se ei toimikaan ja potilas kuolee leikkaukseen tai lääkityksen vaikutuksesta, se ei ole sellaista tappamista, josta tässä puhumme. Ei ollut aietta tappaa vaan auttaa. Täytyy siis olla aikomus tappaa, ajatella, että haluaa tappaa tietyn henkilön.

Aikomuksen lisäksi tarvitaan toinenkin puoli, se on tappamisen loppuun saattaminen. Ei ainoastaan ajattele haluavansa tappaa vaan todella menee ja tappaa henkilön. Tuloksena tämä kuolee, hänen elämänsä keskeytyy, se loppuu. Tappamisen vaikuttimena voi olla erilaisia mielenmyrkkyjä. Se voi olla vihan, halun tai tyhmyyden aikaansaama teko.

Tappamisen motivaatio voi siis olla kolmen tyyppinen. Ensin on tappaminen halun takia. Se tarkoittaa, että tappaa eläimen tai ihmisen saadakseen jotain itselleen, aineellista hyötyä, tullakseen rikkaammaksi, saadakseen ruokaa, vaatteita tms. Toiseksi voi tappaa vihan tai suuttumuksen tähden vihollisen tai eläimenkin kun ajattelee tulleensa sen vahingoittamaksi. Haluaa päästä eroon vihamiehestä tai uhkaavasti käyttäytyvästä eläimestä ja tappaa sen. Voimakkaan vihan ja suuttumuksen vallassa voi tappaa asein, myrkyllä tms. päästäkseen henkilöstä eroon. Tappamisella on uhri.

Kolmannen tyyppinen tappaminen on juurtunut tyhmyyteen tai tietämättömyyteen. Näin on, kun uskoo tappamisen olevan sopivaa, jopa hyvä teko. Ei tiedä, miten pahasta se on ja tappaa, koska ei ymmärrä siinä olevan mitään väärää.

On tosiaankin hyvin vahingollista tehdä tappamisen kielteinen teko. Jos tappaa toisen henkilön, vie tältä elämän ja mitä nautintoja hänellä olikaan elämässään. Pakottaa hänet kohtaamaan kuoleman pelon ja tuskan. Se on erittäin väärin tehty toista kohtaan. Sillä on hyvin epämiellyttävät seuraukset tappajalle. On kolmenlaisia seurauksia, joita hänen täytyy kestää tuloksena teosta.

Teon täysi kypsyminen tarkoittaa, että koska henkilö tappoi hyvin kielteisen motivaation vaikutuksesta, seuraavassa elämässä kestettäväksi tuleva seuraus on hyvin tuskallinen, mitä todennäköisimmin hänen jälleensyntymänsä laatu on hyvin epämiellyttävä.

Tähän karmiseen tulokseen liittyy myös toinen aspekti. Se on samanlaisuus sen kokemuksen kanssa, jonka itse kokee ja mitä aiheutti toiselle. Tappajan elämä on mitä todennäköisimmin hyvin lyhyt. Kolmannenlainen tulos on se, että seuraavassa elämässä on taipumus toimia uudelleen samalla tavalla niin, että henkilöllä on luonnostaan vietti tai halu tappaa. Näiden varsin vahingollisten seuraamusten tähden on tietenkin hyvin tarpeellista välttää tappamista.

Tappamisen vastalääke on tappamisesta pidättäytymisen hyve. Ellei tapa, ei tarvitse käydä läpi tuskallisia tuloksia tappamisesta. Se koskee tietenkin seuraavaa elämää, mutta tämäkin elämä muuttuu paljon onnellisemmaksi ja paremmaksi. Buddha sanoi, että ei ole tarpeen luopua siitä, mikä on hyödyllistä, on luovuttava siitä, mikä on vahingollista, mikä on kuin myrkky ja tuskan sekä kärsimyksen syy. Tappaminen on sellainen asia.

Jos tappaa jonkun, siitä ei seuraa karvankaan vertaa tyydytystä. Siitä ei saa mitään hyvää itselleen. Ainoa, mitä saa, on pulmia, jopa heti tässä elämässä. Esimerkiksi tapetun henkilön perhe ja ystävät saattavat yrittää kostaa ja elät jatkuvassa pelossa, kun he koettavat tehdä sinulle saman minkä itse teit toiselle. Vaikka he eivät yrittäisikään tappaa, he voivat yrittää kostaa viemällä omaisuuden. Ehkäpä joudut vankilaan.

Ellei luovu tappamisesta ei ainoastaan luo paljon kärsimystä tulevaisuudessa koettavaksi vaan saa aikaan paljon vaikeuksia itselleen jo nyt. Jos luopuu siitä, voi nähdä, miten jo lyhyellä tähtäyksellä se vapauttaa kaikista peloista ja ongelmista, jotka tappaminen tuo mukanaan. Se antaa automaattisesti paljon rauhaa ja hyvyyttä, josta ei nauttisi, jos olisi tappanut.

Tästä syystä meidän tulisi päättää, että tästä hetkestä siihen saakka, kunnes kuolemme, emme tapa. On todella olennaista lopettaa tappaminen tai välttää sitä. Jos voimme lakata tai välttää toimimasta tällä kielteisellä tavalla, sen seurauksena ei-tappamisen hyve lisääntyy itsessä niin, että jo silläkin tavalla kerää paljon myönteistä henkistä energiaa, erinomaisen hyveen, jolla on varsin edullinen vaikutus seuraavaan elämään samoin kuin jo tähän elämään, kuten aikaisemmin sanottiin. Seuraavassa elämässä ilmenevänä hyvänä tuloksena elämä on todennäköisesti pitkä ja vapaa sairauksista.

Tänään Rinpoche on selittänyt, miten päästä eroon ensimmäisestä epähyveellisestä teosta, joka on tappaminen.

Yhdeksäs päivä

Opiskellessamme Neljää tapaa muuttaa mieli, sen kääntämistä pois samsarasta, olemme nähneet, että ensin mietiskellään arvokasta ihmiselämää, joka on täysin varustettu vapauksin ja eduin ja sitten kuolemaa ja pysymättömyyttä. Ne ovat tapoja kannustaa mieltä harjoittamaan dharmaa, koska mietiskelemällä pysymättömyyttä ymmärtää että on tarpeen harjoittaa sitä välittömästi ja saavuttaa jotain pian.

On kuitenkin myös tiedettävä miten harjoitetaan. Miten harjoitetaan sitä, mikä on hyvää ja miten päästään eroon siitä, mikä vahingoittaa. Miten tärkeää on päästä eroon siitä, mikä on kielteistä ja harjoittaa sitä, mikä on myönteistä?

Opiskelemalla kolmatta aihetta, karmaa, voi todella kääntää mielen kohti dharmaa. Buddha sanoi, että kaikista epäterveistä teoista pitäisi luopua ja viljellä hyviä tekoja. Neuvo ei tarkoittanut sitä, että pitää luopua kaikesta miellyttävästä, hyvästä ja mukavasta ja harjoittaa kaikkea mikä on vaikeaa ja tuskallista ja epämiellyttävää. Lähemmin tarkastellen se, mistä täytyy luopua, ei ole onnellisuus, vaan luopua pitää kaiken kärsimyksen syystä. Jos siis voi eliminoida sen, pääsee kärsimyksen juurille ja se on kuin vapautuisi kahleista. Näin loppuvat vaikeudet ja tuska. Sen tähden tämä opetus siitä, mitä tulee viljellä ja mikä hylätä, on annettu.

Viimeksi, kun aloimme puhua karmasta - suhteesta tekojen ja niiden seurausten välillä - näimme, että on kymmenen epähyveellistä tekoa, joista täytyisi koettaa päästää eroon ja kymmenen hyveellistä tekoa, joita tulisi harjoittaa. Näimme myös, että näistä kymmenestä kolme voidaan tehdä ruumiilla, neljä puheen kautta ja neljä ajatuksissa. Aloitimme käymällä läpi ruumiillisia tekoja. Ensimmäinen epähyveellinen teko, jonka voi tehdä fyysisesti, on tappaa. Tänään tarkastelemme toista, joka on ottaa jotakin, mitä ei ole annettu, eli varastaa.

Ellei luovu varastamisesta, siitä seuraa suuri vahinko muille ja itselle. Muille koituva vahinko on seuraavanlainen. Jos joku on rikas, tai vaikkapa köyhäkin, niin hän on hyvin kiintynyt siihen, mitä hänellä on ja se merkitsee hänelle paljon. Rikas mies rakastaa rikkauttaan ja köyhä tavallisia esineitään, sillä he näkivät paljon vaivaa saadakseen sen, mitä heillä on. Lopuksi he saivat sen, ja kun he ovat sen saavuttaneet, se on jotain yhtä arvokasta kuin heidän oma sydämensä. Jos joku tulee ja vie sen joko avoimesti tai salaa selän takana tai väkivalloin, millä tavoin tahansa, se aiheuttaa heille suuren kärsimyksen, sillä tämä esine, joka oli heille niin arvokas ja johon he olivat niin kiintyneitä, otetaan pois heiltä sen jälkeen, kun he ovat nähneet niin suuren vaivan saadakseen sen. Se luo siis suuren määrän henkistä tuskaa ja tietenkin toisena seurauksena he saattavat joutua köyhyyteen, kun omaisuus on viety.

Varkaus ei tee vain muita onnettomiksi, se tuo vaikeuksia myös varkaalle. Jos aiomme varastaa tietäessämme, että jollakulla on jotain mitä tahdomme, ja näemme vaivaa saadaksemme tämän toiselle kuuluvan esineen, niin todennäköisesti kohtaamme vaikeuksia yrittäessämme saada sitä. Kun se on hallussamme, pelkäämme lakia, sillä vaarana on, että teko rangaistaan. Mielihalua ei myöskään koskaan voi tyydyttää, ahneus kasvaa, ja kun on kerran varastanut tuntee, että se pitää tehdä toisenkin kerran. Se ei tyydytä kokonaan, ja teko pitää toistaa kolmannen kerran. Näin jatkuu, ei koskaan tunne, että on tarpeeksi vaan aina haluaa saada enemmän. Vaikka se vaarantaisi oman elämän, jatkaa, kunnes lopulta joutuu suuriin vaikeuksiin.

Varastaminen tuo siis onnettomuutta ja tuskaa muille ja samalla itselle. Varkaus on onnettomuuden juuri, se on kuin myrkky, kuten Buddha sanoi. Ei ole niin, että varastaminen olisi jotain hyvin miellyttävää, mutta Buddha olisi sanonut, ettei se ole hyvä ja siitä pitää luopua. Todella varastaminen on suuren tuskan aiheuttaja muille ja itselle. Näin on tässä elämässä ja myös seuraavassa, koska kun varastamisen luoma karma kypsyy seuraavassa elämässä, se luo hyvin paljon kärsimystä sille, joka varasti. Mutta jos voi lopettaa varastamisen, se tuo rauhan, se tuska, jonka varastaminen olisi aiheuttanut, laantuu. Se tuo rauhan ja onnellisuuden muille ja itselle ja kuten Buddha itse sanoi, dharma on rauha, vapaus halusta. Siksi varastamisesta on luovuttava.

Varkautta on kolmen tyyppistä. Ensinnäkin on varastaminen väkivalloin. Vahva henkilö voi suoraan hyökätä toisen kimppuun ja viedä omaisuuden. Myös sodan aikana vihollisen omaisuuden ryöstäminen kuuluu tähän. Toisen tyyppinen varkaus tapahtuu silloin, kun omistaja ei tiedä tapahtumasta, hän ei ole paikalla ja joku käy varastamassa hänen tavaransa. Kolmannen tyyppinen varkaus on pettämistä. Käytetään esimerkiksi punnuksia tai mittoja, jotka ovat vääriä tai myyjä väittää tavaran olevan arvokas ja ottaa suuren hinnan, vaikka se itse asiassa on hyvin halpa.

Nämä kolmen tyyppiset teot ovat varastamista. On joitain tekoja, jotka näyttävät varkaudelta, mutta ne eivät oikeastaan kuulu siihen luokkaan. Esimerkiksi, jos ottaa jotain, jolla on hyvin vähän arvoa, jotain hyvin vähän tärkeää ja pientä ja ottaessaan sen tuumii, ettei sen ottamisella ole juurikaan väliä, sitä ei pidetä varkautena. Samoin, jos on hyvin läheinen ystävä ja ottaa jotain, mikä kuuluu tälle. Jos ottaa pois joltakulta jonkin vahingollisen, vaikkapa myrkyn, jonka pelkää muodostuvan vahingolliseksi hänelle tai muille, ja piilottaa sen hyvästä motivaatiosta, se ei ole myöskään varkaus.

Varastamisen hylkääminen on hyvin tärkeää, se on yksi dharman harjoituksen juurista. Jos luopuu varastamisesta saa rauhan ja se on suuren onnen lähde. Se merkitsee, ettei ole enää suuria vaikeuksia, jotka jatkuvasti keskeyttäisivät harjoituksen. Varastamisen mukana tulevat pelot hälvenevät. Ellemme varasta, muiden ei tarvitse pelätä meitä emmekä itse pelkää mitään. Muista tulee ystäviämme. Se tekee tilaa harjoitukselle vapaana ongelmista ja pelosta. Siksi on sanottu: jos voi luopua varastamisesta, se on harjoituksen parhain osa.

Kolmas kielteinen ruumiillinen teko on sopimaton seksuaalinen suhde, joka sen mukaan, mitä Rinpoche tässä selittää, merkitsee aviorikosta. Ei ole niin, että aviorikos olisi mukava ja miellyttävä ja hyvä teko, jonka Buddha tuomitsi pahana. Hän sanoi, että siitä on luovuttava, koska se on jotain, mikä aiheuttaa paljon tuskaa monille ihmisille. Oman ja muiden edun tähden on todella tärkeää hylätä sellaiset teot. Se tuo enemmän rauhaa ja onnea muille ja itselle.

Mitä aviorikos sitten täsmälleen sanoen merkitsee? —Se tarkoittaa sitä, että kun kaksi ihmistä asuu yhdessä sopusoinnussa ja rakkaudessa ja he tulevat hyvin toimeen keskenään, niin joku erottaa heidät viettelemällä toisen ja rikkomalla avion. Se luo paljon tuskaa ja surua noiden kahden ihmisen välille, jotka olivat yhdistyneet ja rakastivat ennen toisiaan. Viettelijä itsekin joutuu vaikeuksiin, koska se on tilanne, joka suurella todennäköisyydellä luo paljon ongelmia. Se on siis kovaa kaikille, parille, joka eroaa ja sille, joka rikkoi liiton.

Jos voi luopua siitä, ei ole koettelemuksia. Suhde ihmisiin on miellyttävä ja ilman ongelmia. Voi olla rentoutunut ja rakastava vaikeuksitta.

On kolmenlaisia epäsoveliaita seksuaalisia suhteita. Ensimmäinen koskee ihmisiä, joita asema perheessä suojelee. Se tarkoittaa, että ei pitäisi muodostaa suhdetta saman perheen jäsenen kanssa. Siten suojeltuja, ettei heidän kanssaan pitäisi muodostaa suhdetta, ovat myös ne, joita dharma suojelee. Nämä ovat luostarivalan ottaneita henkilöitä, on väärin olla seksuaalisessa suhteessa heihin. Kolmanneksi ovat ne, joita vanhemmat suojelevat. Se tarkoittaa nuoria, jotka ovat vielä vanhempien suojeluksessa. Seksuaalinen suhde heihin on väärin, koska se aiheuttaa kärsimystä ja monia vaikeuksia vanhemmille.

Jos voi hylätä nämä sopimattomat suhteet, vapautuu automaattisesti suuresta vaikeuksien, surun ja ongelmien lähteestä. Ei joudu myöskään lain vallan alle, niin kuin joskus käy, jos antautuu laittomiin seksuaalisiin suhteisiin. Sen sijaan mieli on onnellisempi ja rennompi ja tuntee hallitsevansa sitä paremmin. Se on hyvä myös omalle harjoitukselle, sillä mietiskellessä niin monet erilaiset ajatukset eivät häiritse. On sanottu, että onnellisuuden luonto on olla rauhassa. Jos luopuu vääristä seksuaalisista suhteista, se tuo rauhan ja se on ehtona helpommalle ja paremmalle elämälle tällä kertaa ja tietenkin myös seuraavalla, sillä jos jatkaa väärissä seksuaalisissa suhteissa tässä elämässä tuloksena on luultavasti vaikea jälleensyntymä yhdessä kolmesta alemmasta tilasta.

On myös niin, että jos tässä elämässä tottuu vääriin seksuaalisiin tekoihin, tapa säilyy ja seuraavassa elämässä sitä todennäköisesti toistaa yhä uudelleen. Näin joutuu kärsimyksestä toiseen. Jos sitä vastoin tässä elämässä luopuu siitä, kehittää puhtaan käytöksen joka vahvistuu ja säilyy niin että mieli todella kääntyy dharmaa kohti ja harjoitus on osa dharman tietä.

Tappaminen, varastaminen ja sopimattomat seksuaaliset suhteet ovat kolme epähyveellistä tekoa, jotka voi tehdä ruumiin kautta. On neljä epähyveellistä sanallista tekoa. Niistä ensimmäinen on valehteleminen. Jos valehtelee, siitä seuraa vaikeuksia kaikille. Saattaa näyttää, että sillä hetkellä, lyhyellä tähtäyksellä se on miellyttävää ja säästää valehtelijan vaikeuksilta. Todellisuudessa se on jotain, mikä tuottaa tuskaa hyvin nopeasti, se kehittää paljon vaikeuksia. Jos voi luopua valehtelusta, se tuo rauhan ja ilon.

Kenelle valehdellaan? Ei niille, jotka eivät luota meihin, koska he eivät uskoisi, se ei toimisi heidän kohdallaan. Tavallisesti valehdellaan niille, jotka luottavat ja pitävät meistä, tunnemme, että voimme pettää heitä. Niin hyvin häpeämättömästi valehtelemme ja saamme heidät uskomaan jotain, mikä ei ole totta. Jos joku uskoo väärän asian, jonka on kertonut, se luo todennäköisesti melko lailla ongelmia myöhemmin ja mahdollisesti myös vihaa. Valehtelija voi ajatella onnistuneensa hyvin saadessaan toisen nielemään valheen ja hän uskoo, ettei vaikeuksia tule. Tekstit kuitenkin opettavat: "Se, joka on valehdellut, on petkuttanut sitä, joka valhetta kuuntelee. Mutta se, jota todella on petetty, on valehtelija itse. Hän luulee pystyneensä pettämään muita, mutta muut eivät uskoneet vaan näkivät hänen olevan valehtelija. Tuo henkilö ei pysty puhumaan totuudenmukaisesti. Jälkeenpäin he aina ajattelevat hänen tullessaan, että hän aikoo taas pettää ja petkuttaa heitä. Ei ole niin, että pettäisi muita vaan pettää itseään."

Kymmenes päivä

Meidän tulisi ottaa valaistumisen asenne ja ajatella, että sen mitä teemme, teemme saavuttaaksemme buddhuuden kaikkien olentojen tähden. Yleensä ottaen tulisi pyrkiä hyveeseen ja hylätä se, mikä on kielteistä. Mutta sen juurena on oma mielemme, joten mitä teemmekin riippuu mielen asenteesta. Jos mielessä on hyvin puhdas motivaatio, sitten kaikki hyvät teot, joita teemme, ovat hyvin hedelmällisiä. Mutta jos motivaatio on kielteinen, vaikka tekisimmekin jotain hyvää, sillä ei ole suurta vaikutusta.

Siksi on tärkeää, ennen kuin aloitamme mitään muuta, että käännämme mielemme sisään päin, ja tutkimme motivaatiotamme. Jos huomaamme sen olevan epäpuhdas, olisi ponnisteltava sen muuttamiseksi. Aina ei ole taattua, että motivaatio olisi puhdas. On tärkeää tutkia se, ja jos huomaa että se on epäpuhdas, se on koetettava muuttaa. Ensin tunnistetaan se ja tullaan siitä tietoisiksi ja sitten koetetaan päästä siitä eroon, yritetään muuttaa motivaatio epäpuhtaasta puhtaaksi. Vähitellen puhtaan motivaation tultua tavaksi se tulee yhä automaattisemmaksi.

Siksi Rinpoche pyytää, että taas uudelleen ottaisimme valaistumiseen johtavan asenteen.

Alkuharjoitukset on tarkoitettu kääntämään mieli dharmaa kohti. Siksi mietiskelemme neljää aihetta. Mietiskelemme vaikeutta löytää kallisarvoinen ihmiselämä, jossa on kaikki vapaudet ja edut. Mietiskelemme myös kuolemaa ja pysymättömyyttä, mietiskelemme karmaa ja mietiskelemme samsaran kärsimystä.

Päätimme näistä aiheista kaksi ensimmäistä. Opiskelemme parhaillaan kolmatta, karmaa. Karmaa koskeva opetus todistaa yhteyden tekojen ja niiden seurausten välillä. Se näyttää, että aina kun teemme jotain, sillä on seuraus, joka on joko miellyttävä tai epämiellyttävä sen mukaan, millainen teko on ollut. Jos sen tietää, voi toimia päästäkseen eroon kärsimyksestä ja saavuttaakseen onnellisuuden.

Ei ole mitään suoraa menetelmää luoda onnea ja päästä eroon kärsimyksestä. Sen voi tehdä epäsuoraan jos harjoittaa sellaisia tekoja, jotka ovat tulevaisuuden onnen syy ja jos koettaa välttää sellaisia tekoja, jotka ovat tulevan kärsimyksen syy. Siksi tässä yhteydessä on hyvin tärkeää tietää tarkasti, mikä on hyveellinen ja mikä epähyveellinen teko. Ne selitetään helpossa ja lyhyessä muodossa, joka on helppo oppia ja opettaa ja myöhemmin helppo harjoittaa.

Opetetaan kymmenen epähyveellistä tekoa, joista tulisi päästä eroon. Kolme epähyveellistä tekoa voidaan tehdä ruumiilla, neljä puheen kautta ja neljä ajatuksissa. Olemme jo käyneet läpi kolme epähyveellistä tekoa, jotka ovat luonteeltaan fyysisiä. Viime kerralla aloimme tutkia epähyveellisiä tekoja, jotka voidaan tehdä puheen kautta. Pääsimme näistä neljästä ensimmäisen loppuun, se oli valehteleminen. Tänään katsomme toista, joka on panettelu, sellainen puhe, joka voi jakaa muita. Siihen kuuluu kaikki sen tyyppinen puhe, jonka tarkoitus on ajaa omaa etua ja vahingoittaa muita ihmisiä.

Panettelu jakaa ihmiset, jotka ovat rauhassa keskenään. Jos haluaa erottaa hyvät ystävykset oman etunsa takia tai aiheuttaa heille tuskaa ja kärsimystä ja sanoo jotain sellaista vihassa tai tyhmyyksissään, joka saa heidät onnettomiksi tai jopa erottaa heidät, se on panettelua. Se erottaa ihmisiä toisistaan panettelijan eduksi.

Toisia jakava puhe on hyvin vahingollista. Jos kaksi ihmistä, pitävät toisistaan, rakastavat toisiaan ja tuntevat myötätuntoa toisiaan kohtaan, niin toisen kärsiessä ja vaikeuksissa ollessa toinen tuntee myötätuntoa ja koettaa auttaa. Nämä kaksi luottavat toisiinsa, auttavat toisiaan missä voivat ja suojelevat toisiaan kaikilta vaaroilta. He nauttivat toistensa seurasta, he haluavat jakaa elämänsä tai dharman toistensa kanssa. Lyhyesti, heidän välillään on jotain hyvin myönteistä, ja suhdetta hallitsee auttavaisuus, anteliaisuus ja rakkaus.

Jos heidät yrittää erottaa toisistaan panettelulla, muuttaa rakkauden, myötätunnon ja luottamuksen epäluottamukseksi, vihaksi, suuttumukseksi, ylpeydeksi, kateudeksi jne.. Aikaisemman sopusoinnun sijaan tulee epäsointua, katkeria sanoja vaihdetaan näiden ihmisten välillä, ja lopulta se muuttuu taisteluksi. Tämän huonon teon tuloksena kumpikin osapuoli kärsii kovasti. Ennen niin lähellä toisiaan olleet joutuvat toisistaan erilleen.

Toinen seuraus, joka on myös hyvin paha, on, että nämä ihmiset kehittävät vahvan pahan tahdon toisiaan kohtaan. He kehittävät vastenmielisyyttä, jopa vihaa toisiaan kohtaan ja sen perusteella tekevät monia kielteisiä tekoja aiheuttaen paljon kärsimyksen syitä tulevaisuudessa. Sekä välitön kärsimys, jota he kokevat erotessaan että tuleva kärsimys vihollisuuden kehittyessä, johtuu yhdestä pahasta teosta, panettelusta, joka pahan motivaation aiheuttamana on erottanut heidät.

Erottava panettelu ei tuota tuskaa vain uhreilleen, vaan siitä seuraa paljon harmia sille, joka niin tekee. Panettelija tekee tekonsa pahasta, mustasta motivaatiosta. Mutta muut saavat kuulla tästä, ja he puhuvat keskenään ja näin leviää sana, että henkilö on panettelija, huono ihminen. Kun muut pitävät häntä sellaisena, hänen ei ole helppo löytää ystäviä itselleen, vaan ennemminkin vihollisia. Ihmiset kääntyvät häntä vastaan. Se aiheuttaa paljon kärsimystä tässä elämässä, mutta myös seuraavassa. Se johtuu siitä, että tässä elämässä ajattelee jatkuvasti vihaisia ajatuksia, on suuttunut ja tahtoo taistella. Seuraavassa elämässä on vahva taipumus tuntea samoin, tapella, olla kateellinen ja vihainen ja aiheuttaa taistelua muille, mikä taas johtaa moniin vahingollisiin tekoihin ja kärsimykseen.

Tällaisen erottavan panettelun harjoittaja ei löydä onnea. Siitä ei tule onnelliseksi itse eivätkä muut, ei tässä eikä seuraavassa elämässä. Jos sellaisesta pahasta tavasta pääsee eroon, lakkaa erottamasta ihmisiä, jotka pitävät toisistaan. Panettelulla ei hyökätä niitä ihmisiä vastaan, jotka ovat toistensa vihollisia, he ovat jo eri puolilla. Sitä käytetään niitä vastaan, jotka ovat hyvin läheisiä ja rakastavat toisiaan, joiden suhde on hyvin kaunis ja myönteinen. Ellei panettele, hyvät suhteet ihmisten välillä eivät rikkoonnu ja itsen on helpompi olla hyvissä väleissä toisten kanssa. Siitä on siis itselle hyötyä, koska saa parempia ystäviä ja on vähemmän vihamiehiä ja sellaisia, jotka kääntyvät itseä vastaan. Se vaikuttaa hyvällä tavalla tähän elämään ja myös seuraavaan, jossa ei ole kannettavana monia kielteisiä taipumuksia.

Kolmannenlainen kielteinen teko, jonka voi tehdä sanallisesti, on kovat tai vahingoittavat sanat, jotka lausutaan vihassa tai muun kielteisen tunteen vallassa. Ne on tarkoitettu vahingoittamaan toista henkilöä. Olivatpa sanat miten kovia tahansa, ne eivät tuota fyysistä kipua toiselle, ne eivät saa aikaan sairautta eivätkä tee häntä nälkäiseksi eikä janoiseksi. Miksi sellainen puhe sitten on niin pahasta? Sanat eivät ole niin kuin aseet, miksi ne satuttavat?

Vahingoittavat sanat, vaikka eivät olekaan aseita, ne itse asiassa ovat yhtä vaarallisia kuin aseet, sillä ne todella voivat haavoittaa muiden olentojen mieltä. Jos puhuu toiselle henkilölle hyvin kovalla tavalla, se saa aikaan paljon tuskaa hänen mielessään ja nostattaa reaktioita kuten vihaa ja muita kielteisiä tunteita. Lopulta välillenne kehittyy niin kielteinen tilanne, että tunnet, ettet halua olla edes samassa huoneessa tuon henkilön kanssa yhtä aikaa.

Kova puhe on tuskallista, eikä sillä saavuteta muuta kuin paljon huolia. Ensin voi ajatella, että on suuri helpotus voida sylkäistä pahat sanansa jollekulle, mutta sillä ei saa hyvää aikaan, nostattaahan se toisessa samat tunteet ja se kulkee kuin pallo itseltä toiselle ja takaisin yhä uudelleen kehittäen jatkuvasti paljon kärsimystä paitsi toisen myös omassa mielessä.

On hyvin arvokasta pystyä luopumaan vahingoittavasta puheesta, koska sen avulla voi vähentää omaa vihaansa huomattavasti ja myös omat kielteiset vaikuttimet vähenevät suuresti. Sen lisäksi voi kehittää hiukan myönteistä motivaatiota toisiin nähden. Jos voi tehdä niin, huomaa voivansa ystävystyä toisten kanssa paljon helpommin sen sijaan, että hankkisi vihollisia. Jos voi luopua kovista sanoista, ei kehitä tuskaa toisen mielessä. Päinvastoin, saa ystäviä ja suuremman rauhan ja enemmän iloa. On todella sen arvoista tehdä pienikin yritys tähän suuntaan aina, kun on tunne, että haluaisi puhua jollekulle kovin sanoin. Jos voi pysäyttää edes tuon yhden sanan, se on hyvin hyödyllistä.

Yhdestoista päivä

Rinpoche pyytää meitä ottamaan mielessämme valaistumisen asenteen tätä opetusta vastaanottaessamme. On selvää, että kuulemme tämän joka päivä. Päivä toisensa jälkeen Rinpoche toistaa saman ja pyytää, että koettaisimme kehittää valaistumisen mielialan. Näin on, koska se on hyvin arvokasta. Sitä kutsuttaan kallisarvoiseksi valaistumismieleksi, kallisarvoiseksi bodhicittaksi. Jos meillä on sellainen motivaatio, kaikki hyvät teot, joita teemme, voimistuvat ja johtavat meitä siihen pisteeseen, jolloin voimme päästä eroon kärsimyksestä lopullisesti. Mutta ellei meillä ole tällaista puhdasta motivaatiota, kaikki mitä teemme, vaikka kuinka hyvää, se ei tuo kovin suuria tuloksia. On hyvin tärkeää pyrkiä aina varmistamaan, että motivaatiomme on puhdas, niin että mitkään hyvät tekomme eivät mene hukkaan, vaan johtavat meidät valaistumiseen.

Voimme tarkistaa motivaatiomme puhtauden kääntämällä mielemme sisään päin ja tutkimalla itseämme. Meidän tulisi aina tarkistaa, onko se, mitä teemme puhtaan motivaation inspiroima vai onko taustalla epäpuhdas vaikutin. Koska meillä on pitkän ajan kuluessa muodostunut tapa tehdä asioita kielteisestä motivaatiosta, meidän täytyy ensin muuttaa se. Se täytyy muodostaa keinotekoisesti. Jos kuitenkin jatkaa näin tarkastaen motivaationsa joka kerta ja koettaen parantaa sitä, vähitellen siitä tulee luonnollinen prosessi, ja motivaatio paranee ja selkenee.

On tärkeää olla koskaan unohtamatta tätä ja koettaa aina muuttaa motivaationsa entistä puhtaammaksi ja paremmaksi. Sen tähden, kun tulemme saamaan opetusta, meidän tulisi ajatella, että teemme niin sen tähden, että voimme auttaa kaikkia olentoja. Meidän täytyy saavuttaa buddhuus auttaaksemme kaikkia muita olentoja, koska ennen sitä se mitä voimme tehdä heitä auttaaksemme on vain hyvin rajoittunutta. Ja jos voimme saavuttaa buddhuuden, se ei ole jotain hyvää vain itsellemme vaan se on tapa olla muille olennoille valtavan suureksi hyödyksi.

Me siis ajattelemme haluavamme saavuttaa buddhuuden kaikkien olentojen tähden, ja jotta saavuttaisimme sen, meidän on harjoitettava dharmaa. Jotta voisimme harjoittaa dharmaa, meidän on saatava opetukset. Sen tähden hyvin puhdas motivaatio on tarpeen silloin, kun aloitamme opetusten vastaanottamisen. Sitten sitä on yritettävä pitää yllä. Niin usein kuin mahdollista meidän on tehtävä tästä motivaatiosta osa itseämme.

On muutamia eri syitä, miksi on tarpeen harjoittaa tavanomaisia alkuharjoituksia. Ensinnäkin täytyy voida kääntää mielensä kohti dharmaa, kyetä harjoittamaan dharmaa tässä elämässä. Siksi mietiskellään kallisarvoista ihmiselämää, joka on hyvin harvinainen mahdollisuus, ja josta on tultava tietoiseksi ja muistettava, että meillä on se nyt. Jos emme käytä sitä hyödyksi, emme ehkä saa samaa tilaisuutta toisen kerran. Jotta haluaisimme tehdä harjoitusta tässä elämässä, meidän on oltava tietoisia inhimillisen elämämme arvosta.

Joku saattaa kuitenkin ajatella, että vaikka se onkin arvokas, on runsaasti aikaa harjoittaa, voi rentoutua ja edetä hitaasti vähitellen. Jos tekee niin, tulee välinpitämättömäksi, ja koska elämä ei ole pysyvä eikä vakaa tila, se saattaa loppua ennen kuin arvaakaan. Jos niin käy, mahdollisuus on hukattu. Sen tähden täytyy mietiskellä toista kohtaa, pysymättömyyttä, jotta tietäisi paitsi sen, että täytyy harjoittaa, myös sen, että on harjoitettava välittömästi, ennen kuin menettää mahdollisuutensa.

Kolmanneksi mietiskellään karmaa, koska se kertoo, miten harjoitetaan. Tiedämme, että on harjoitettava, se on tehtävä heti ja nyt opimme miten se tehdään. Karmaa opiskellessa opimme, että on harjoitettava hyvien tekojen tekemistä ja luovuttava epähyveellisistä teoista. Se antaa ohjenuoran harjoitukselle. Meidän tulisi oivaltaa, että emme pyri ainoastaan rajoitettuun onneen. Emme halua ainoastaan pelkkää ajallista kivun helpotusta. Ei pidä ajatella, että kipu, jota tällä hetkellä tunnemme, on suurempaa ja pahempaa kuin se, mitä voimme kokea tulevaisuudessa. Ei voi ajatella niin, että ei halua kärsiä nyt, mutta joskus myöhemmin sillä ei ole väliä, toisessa elämässä tai miljoonien vuosien päästä. Täytyy käsittää, että koko ajan se, joka kärsimyksen ja kivun kokee, on itse, itse kärsii, eikä kärsimyksen laatu myöhemmin eroa siitä, joka on nyt.

Kun siis pyrkii onnellisuuteen tai vapautukseen kärsimyksestä, sitä ei pitäisi ajatella kovin lyhytnäköisesti. Sitä pitäisi ajatella hyvin pitkällä aikavälillä ja pyrkiä muuttumattomaan onneen. Olisi pyrittävä lopulliseen kärsimyksestä vapautumiseen, siihen ettei koskaan enää tarvitse kärsiä. Se on syy, miksi meidän on mietiskeltävä neljättä aihetta, joka opettaa samsaran pahuudesta.

Samsaran kärsimys kuvataan yleisesti kuudenlaisten samsaristen olentojen kärsimyksenä. Se on monelle ongelma, koska he eivät suoraan näe kaikkia kärsimyksen tiloja. He eivät näe helvettejä eivätkä ahneita henkiä, ja koska heillä voi olla epäilyksiä, nousee kysymys, onko sellaisia tiloja todella olemassa, käyvätkö olennot todella läpi sellaisia kauheita asioita. Meidän on ymmärrettävä, että niin todella tapahtuu. Ajatustottumukset, hyvin hienot ajatukselliset mallit, joita mielessä on muodostunut, luovat nämä kokemukset, jotka he kokevat.

Tutkimme esimerkkiä ymmärtääksemme paremmin. Jos katsoo nukkuvaa, näkee kehon makaamassa liikkumattomana, mutta ei voi nähdä mieltä. Henkilön mieli ei kuitenkaan nuku vaan se kokee asioita. Jotkut kokemukset voivat olla hyvin miellyttäviä. Hän saattaa uneksia olevansa hyvin kauniissa paikassa miellyttävien ihmisten seurassa ja viihtyvänsä mainiosti. Hän saattaa myös uneksia kauheuksista, että hänellä on hirveitä kokemuksia, että hän on vangittuna tai villieläinten, rosvojen tai murhaajien hyökkäyksen kohteena.

Ulkoa päin ei voi tietää, sillä näemme vain kehon, emme kokemuksia, joita hän mielessään kokee. Kokemusten laatu määräytyy ajatusjälkien mukaan, joita hänen mielessään on muodostunut aiemmin. Jos hän on kehittänyt paljon hyvin kielteisiä malleja mielessään, on todennäköistä, että hänen unensa ovat hyvin pelottavia ja tuskallisia kokemuksia täynnä. Jos hän on tottunut jättämään mielensä rentoutuneeseen ja rauhanomaiseen tilaan, hän voi kokea miellyttäviä unia.

Näin se toimii lyhyellä aikavälillä sen mukaan, millaisia ajatustottumuksia on kehittänyt. Sen mukaan on erilaisia kokemuksia unissa. Se toimii myös hyvin pitkällä aikavälillä. Sen mukaan, millaisia ajatustottumuksia on kehittänyt kokemukset vaihtelevat kuollessa. Kun joku kuolee, näemme ruumiin, joka ei liiku. Emme näe ruumiin siirtyvän toisiin tiloihin ja kokevan siellä erilaisia asioita. Henkilön mielellä on kuitenkin erilaisia kokemuksia, ja niiden laatu määräytyy sen mukaan, onko hän tehnyt hyviä vai huonoja tekoja aiemmin.

Tehtyjen kielteisten tekojen vaikutuksesta kokemukset ovat vastaavasti hyvin tuskallisia tai pelottavia. Samsaran eri tilojen mukaan ne, joilla on ollut hyvin voimakasta vihaa ja suuttumusta, ja jotka ovat sen tunteen tähden tappaneet, ja henkilöt, jotka ovat harjoittaneet hyvin vääriä muotoja seksuaalista väärinkäytöstä, päätyvät kokemaan helvetin kauheuksia. Näin on sen takia, että kun joku on vihan tai suuttumuksen vallassa hän tahtoo tappaa toisen ihmisen, on toive saada toinen kärsimään. Kun tällaiset ajatukset kehittyvät ja muodostuvat hyvin vahvaksi tavaksi, se kypsyy lopulta seuraukseksi, jonka itse kokee helvetin kärsimyksenä, joko kestämättömänä kuumuutena kuumissa helveteissä tai kauhean kylmyyden kokemuksena kylmissä helveteissä.

Koska mieli on niin suuressa määrin tottunut vihaan ja suuttumukseen, kaikki tuo viha ottaa hyvin kauhistuttavien kokemusten muodon. Kokee taistelevansa toisten kanssa koko ajan tappaa ja vahingoittaa heitä. Siihen liittyy aseet ja muuta, millä saada toiset kärsimään. Sellaisia kauheita kokemuksia seuraa voimakkaasta vihasta ja suuttumuksesta mielessä. Koska kerätty kielteinen karma on hyvin voimakas ja koska kielteinen motivaatio on hyvin voimakas, helvetin kauheat kärsimykset jatkuvat hyvin kauan.

Se pitäisi tietää, sillä on oivallettava, että jos syntyy helvetissä, ei koe muuta, kuin jatkuvaa kärsimystä. Meillä kaikilla on hiukan kokemusta kärsimyksestä. Tiedämme, että joskus saamme lähes sietämättömiä tuskia. Kun tiedämme sen, miten voimme edes kuvitella mielessämme, että joutuisimme elämään, joka on pelkkää jatkuvaa kauheaa tuskaa ja epätoivoa. Sen tietäessämme sitä tulisi todella koettaa välttää kaikin keinoin. Se on itsemme päätettävissä, omissa käsissämme. Meidän on tehtävä se, mitä voimme, nyt välttääksemme syntymän sellaisessa tilassa.

Syntymää helvetissä olisi vältettävä paitsi tällä kerralla, joka kerta. Se on todella nyt itse päätettävissämme. Voimme valita, haluammeko lopettaa kauheiden tuskien mahdollisuuden nyt ja ainiaaksi. On omissa käsissämme muutammeko tämän, päätämmekö lopettaa kaikki kielteiset teot, jotka johtavat tuskalliseen jälleensyntymään, kärsimyksen täyteiseen seuraukseen. Voimme itse päättää lopettaa sen ja sulkea täten oven kaikkiin näihin kärsimyksiin.

Kahdestoista päivä

Tutkiessamme kolmatta harjoitusta, jossa pohdittiin karmaa, syysuhdetta, joka on tekojen ja niiden seurausten välillä, näimme, että on kymmenen epähyveellistä tekoa, jotka pitäisi koettaa hylätä ja poistaa omasta elämästä ja niitä vastaa kymmenen hyveellistä tekoa, joita tulisi koettaa harjoittaa. Aiemmin on mainittu, että nämä teot voidaan tehdä joko fyysisesti, sanallisesti tai ajatusten kautta. Olemme jo käyneet läpi fyysiset ja sanalliset epähyveelliset teot, miten niistä tulisi päästä eroon ja miten ne pitäisi korvata hyveellisillä teoilla. Tänään katsotaan ajatuksiin liittyviä epähyveellisiä tekoja.

Toinen muoto voimakasta kärsimystä, johon voi joutua ehdollisessa olemassaolossa, on ahneiden henkien kärsimys. Se on sellaista kärsimystä, joka koetaan jatkuvan janon ja nälän muodossa. Tuntee koko ajan olevansa nälkiintynyt ja varsin janoinen. Mistä se johtuu, miksi heillä on sellainen kokemus? —Se johtuu hyvin pitkästä saituuden tottumuksesta edellisissä elämissä. Kitsaus on estänyt heitä koskaan tekemästä mitään myönteistä ja hyvää ja he ovat keränneet paljon pahaa karmaa.

Tunne, joka liittyy saituuteen, on yleensä tunne siitä, että tarvitsee ja haluaa, tuntee, että jotain puuttuu, tarvitsee jotain eikä voi luopua siitä, mitä on. Kun tämä tunne on kaiverrettu hyvin syvälle mieleen, seuraavassa elämässä se synnyttää jatkuvan halun ja tunteen siitä, että tarvitsee, että ei omista sitä, mitä tarvitsee. Näillä olennoilla on jatkuva vaikutelma, että he ovat hyvin janoisia ja nälkäisiä, eivätkä he koskaan löydä ruokaa ja juomaa, jota tarvitsevat tyydyttääkseen tarpeensa. Heiltä puuttuu koko ajan elämän perustarpeet, he ovat kuten rutiköyhät ihmiset ilman ruokaa, vaatteita ja juomaa.

Jos tutkimme asiaa taas uniesimerkin kautta, voimme koettaa ymmärtää tätä hieman paremmin. Jos joku uneksii olevansa hyvin köyhä, hänen ympärilleen voi kasata röykkiöittäin jalokiviä, timantteja ja rahaa, mutta ne eivät ole hänelle ollenkaan hyödyksi unessa, jossa hän kokee äärimmäistä köyhyyttä, koska hän ei näe niitä. Samalla tavoin henkilöt, jotka syntyvät ahneina henkinä saattavat syntyä jopa meidän maailmassamme, mutta he eivät näe, eivät voi kokea tarjolla olevia elämän perustarvikkeita. He eivät koe niitä eivätkä saa niistä mitään tyydytystä. Heillä itsellään on myös hyvin heikko fyysinen muoto. He eivät siis voi kokea mitään, mikä olisi saatavilla, oman pahan karmansa takia. Se hämärtää heidän havaintonsa ja saa näkemään jatkuvan puutteen ruuasta, juomasta ja kaikesta. Kun tietää sellaisen kärsimyksen olemassaolosta, tulisi tehdä kaikkensa että välttää sellaisen tuskallisen tilan.

Kolmas samsaran alemmista tiloista on eläinten. Se on meille paljon helpompi ymmärtää, koska voimme nähdä eläimet. Emme kuitenkaan pidä niiden tilaa kärsimyksenä, koska emme ole tutkineet asiaa tarpeeksi tarkkaan ymmärtääksemme, miten paljon kärsimystä niillä voi olla.

Niiden suurin ongelma on suuri tyhmyys, joka tilaan liittyy. Niillä ei ole sellaista älykästä mieltä kuin meillä, eivätkä ne voi ajatella mikä on hyödyksi ja mikä ei. Ne eivät voi käyttää puhettaan myönteisesti. Ne eivät pysty pyrkimään kohti onnea ja pois kärsimyksestä. Jos ne on kesytetty kotieläimiksi ihmisille, niillä ei ole valinnanvapautta elämässään, ne eivät voi hallita omaa elämäänsä.

Ihmiset tappavat niitä, ne tappavat toisiaan. Ne kokevat näin koko ajan monia koettelemuksia ja vaikeuksia. Syy siihen, miksi olennot syntyvät sellaiseen tilaan on perustietämättömyys, perustyhmyys, joka tulee siitä, ettei tiedä miten asiat toimivat, miten syy tuo seurauksen. Kun tästä tietämättömyydestä on tullut hyvin voimakas tottumus, syntyy eläimen muodossa.

Kun tietää tästä tilasta ja syystä, joka siihen johtaa, voi välttää sen. Ei ole mitään syytä kokea sellaista kärsimystä seuraavassa elämässä, eikä satojen eikä tuhansien elämien kuluttua. Voimme välttää sen tilan jos harjoitamme dharmaa. On muistettava, että buddhalaisuudessa on erittäin tärkeä periaate, joka on syy ja seuraus. Ei voi olla seurausta, ellei ole syytä ja käänteisesti, kun syy on olemassa, seurausta ei voi välttää.

Esimerkkinä, jos kesällä haluaa kukan, niin huolimatta siitä, miten paljon kukkaa haluaa, ellei ole aiemmin kylvänyt sen siementä, ei saa kukkaa. Jos toisaalta on kylvänyt siemenen, haluaapa kukan tai ei, siemenestä tulee kukka. Samalla tavoin, jos olemme luoneet syyn kärsimykseen, siitä seuraa kärsimys halusimmepa sitä tai emme. Ja jos haluamme onnea, ellemme ole luoneet sen syytä, emme löydä onnea.

Se täytyy ymmärtää ja nähdä, että jos haluaa onnea, sen syy on luotava hyvillä teoilla. Ja jos ei halua kärsiä, ei kannata sanoa: "En halua sitä." Täytyy lakata luomasta niitä, kärsimyksen syitä, kielteisiä tekoja. Kun sen tietää voi harjoittaa sen mukaan, niin että ei tarvitse luoda enempää kärsimystä ja voi löytää enemmän onnea.

Tämä selvitys samsaran kolmesta alemmasta tilasta päättää Rinpochen opetuksen tältä päivältä. Voitte esittää kysymyksiä.

Kysymys. Voisinko kysyä Rinpochelta, pitääkö nämä samsaran eri tilat käsittää maailmoina, joissa ihmiset syntyvät eri aikoina vai ovatko ne yksinkertaisesti erilaisia psykologisia tiloja, jotka voimme kokea elämämme aikana? Voimmeko tässä elämässä olla helvetissä ja ahneita henkiä, vai onko niiksi tosiaan synnyttävä, eläimiksikin?

Vastaus: Se on otettava kirjaimellisesti, sillä ei voi kokea kahta eri ryhmää kokemuksia samalla kertaa. Ei voi tuntea ihmiselämää yhtä aikaa kuin helvettien kokemusta tai ahneen hengen elämää. Se on sama asia kuin jos uneksii. Silloin uneksii eikä ole hereillä. Jos on hereillä, ei uneksi. Ei voi yhtä aikaa olla hereillä ja uneksia. Ei voida pitää hyväksyttävänä tulkita tätä opetusta mielentiloina, sillä kun Buddha antoi tämän opetuksen, hän ei sanonut että se on eri mielentiloihin liittyvä kokemus ihmiselämässä. Sen sijaan hän kyllä sanoi, että kyseessä on fyysinen ja henkinen kokemus, johon liittyy muodonmuutos. Se on tilan muutos, joka tapahtuu kuoleman jälkeen.

Kysymys: Voimme nähdä ympärillämme äärimmäisen kärsimyksen tiloja, sotia, nälkää, voimme nähdä ihmisiä, jotka ovat ahneita henkiä. Voiko tätä havaita vain helvetin kynnyksellä? Toinen kysymys liittyy siihen, ettei voi uneksia ja olla hereillä yhtä aikaa. Jos joku näkee unta ja me näemme nukkujan, voiko hänen unensa suoraan vaikuttaa meihin? Onko olemassa henkinen maailma, joka on kuoleman uni, jatkuen aina vain? Voiko se maailma vaikuttaa meihin suoraan? Toisin sanoen, onko ympärillämme henkiä, vai voimmeko pitää sitä unena, joka jatkuu aina vain eri tiloissa, niin että se jättää meidät taakseen, uni vain jatkuu?

Tulkki: Olen varma, että, kysymystä on vaikea muodostaa ja minun on vaikea ymmärtää sitä.

Kysymys: Perusidea on se, että jos mieli jatkuu kuoleman jälkeen samalla tavoin, kuin uni etenee nukahdettua, onko niin,, että voimme katsoa nukkuvaa henkilöä ilman, että uni vaikuttaa meihin?

Tulkki: Pohdit, voiko se vaikuttaa meihin, tulla jotenkin läpi?

Kysymys: Jos toisen kokemus on kuin uni, voiko sen kääntää niin päin, että ihmisten mielet voivat edelleen olla joukossamme, henkisessä maailmassa? Se on samanlainen kysymys kuin että eikö helvetti ole aivan tässä myös joillekin olennoille. Emmekö voi havainnoida helvettiä, kuulla äänet, vaikka emme näe sitä?

Vastaus: Rinpoche ei usko, että tavalliselle ihmiselle on mahdollista nähdä muita tiloja tai kokemuksia kuin omamme. Se johtuu siitä, että kokemus joka meillä on ja joka heillä on, ne ovat kumpikin liian tiheitä läpäistäkseen toisensa, kun vielä olemme tavallisia olentoja. Vaikka joku olisi hyvin nälkäinen unessaan, hän ei voi nähdä ruokaa, joka meillä on, ja joka voisi häntä auttaa. Rinpoche on siis sitä mieltä, että me emme voi havaita muita tiloja, mutta on niin, että jopa meidän ihmismaailmassamme on paljon ihmisiä, jotka kokevat kärsimystä, jopa äärimmäistä tuskaa ja sen me voimme nähdä. Niin kauan kuin olemme tavallisia olentoja, emme kuitenkaan Rinpochen mielestä voi nähdä muita tiloja.

Kysymys: Mutta onko tämä helvetti?

Vastaus: Ei. Et näe helvettiolentoja etkä ahneita henkiä. Näet vain muita ihmisolentoja, jotka kärsivät intensiivisesti.

Kysymys: Mutta ihmiset puhuvat hengistä ja haamuista ja onnettomista olennoista. Voiko sen kesyttää?

Vastaus: Me voimme nähdä haamuja, demoneja tai senkaltaisia olentoja. Joillekin tulee harjoitusta tehdessä kokemus sellaisten olentojen havaitsemisesta. Jotkut niistä eivät tee vahinkoa. Jotkut niistä voivat aiheuttaa jonkin verran vahinkoa. Se on mahdollista.

Kysymys: Ovatko ne niin kuin kuolleet ihmiset? Ovatko he haamuja?

Vastaus: Jotkut voivat olla ahneita henkiä ja jotkut saattavat kuulua jumaliin, ne, jotka ovat auttavaisia. Mutta jos kysyt, ovatko he kuolleita ihmisiä, tavallaan ovat, mutta ottaneet jo toisen muodon, eivätkä enää ihmisiä.

Kysymys: Onko olemassa kokonainen alitajuinen mieli? Ja Rinpoche sanoi, että ihmiset eivät voi kokea näitä tiloja, mutta entä paineen alaisena tai huumeiden vaikutuksen alaisena? Voiko alitajunta tulla tietoisuuteen ja ilmestyä? Tai voimmeko me myös pudota alitajuntaan ja helvettimaailmaan?

Vastaus: Sen mukaan kuin kysymys tulkittiin, Rinpoche sanoo, että kun joku on vaikkapa äärimmäisen vihainen, hän ei koe vihansa seurausta heti, vaan tämän vihan alitajuinen jälki saa jotain aikaan mielessä, niin että myöhemmin, kun henkilö kuolee, hän kokee tuon alitajuisen jäljen heräävän helvetin kärsimyksen muodossa.

Kolmastoista päivä: Samsaran pahuus

Neljän tavallisen alkuharjoituksen opiskelussa, niitä kutsutaan neljäksi tavaksi muuttaa mieli, olemme päässeet viimeiseen kohtaan, joka on samsaran pahuus. Viimeksi tarkastelimme samsaran kolmen alemman tilan kärsimyksiä. Tällä kertaa tutkimme kolmen ylemmän tilan kärsimyksiä, niiden, joita kutsutaan suhteellisesti onnellisemmiksi tiloiksi. Ne ovat jumalten, ihmisten ja puolijumalten (kirjaimellisesti ei-jumalten) maailmat.

Rinpoche pyytää meitä ottamaan valaistumisen asenteen opetusta kuunnellessamme.

Kun puhumme kolmesta ylemmästä maailmasta, niitä kutsutaan onnellisemmiksi, koska olennot ovat jumalten, puolijumalten tai ihmisten muodossa, eivätkä käy läpi samoja piinaavia tuskia kuin alemmissa olemassaolon tiloissa. Tämä johtuu siitä, että karmansa tähden heillä on jokin määrä hyvää karmaa, joskin se on tahraantunut. Se on hyvää karmaa, mutta mielenmyrkkyjen tahraamaa. Tuon hyvän, mutta tahraantuneen karman takia nämä olennot ovat paremmassa ruumiillisessa muodossa kuin ketkään alempien tilojen olennoista. Heidän mielensä ei myöskään ole tyhmä vaan älykäs ja sillä on kyky ahkeroida ja ponnistella eri päämääriin.

Luonnostaan nämä olennot ovat kuitenkin sen lain alla, että ovat osista koottuja, ehdollisessa olemassaolossa. Mielenmyrkyt vaikuttavat heihin edelleen, ja se merkitsee, että kärsimyksen piiri edelleen sulkee heidät sisäänsä. Kärsimys koskee kaikkia samsarassa eläviä, myös korkeammissa tiloissa olevia, kärsimys on olemassa koko ajan. Vaikka se ei olisi juuri sillä hetkellä läsnä ja akuuttia, sen mahdollisuus on aina olemassa, se on sisäänrakennettu kaikkiin ehdollisiin olemassaoloihin. Sen takia pyrimme saavuttamaan buddhuuden, sillä vaikka meillä tällä hetkellä voikin olla jonkin verran onnea, se ei kestä ikuisesti ja se voi milloin tahansa muuttua.

Vaikka emme ehkä tällä hetkellä ole valtavissa tuskissa ja kurjuudessa, se ei kestä ikuisesti, se ei ole lopullinen vapaus samsarasta. Joten vaikka olennot korkeammissa tiloissa eivät kärsi kuten olennot alemmissa tiloissa kärsivät, he kärsivät kuitenkin tietyllä tapaa sen tähden, että kärsimyksen mahdollisuus on koko ajan läsnä. Siksi vaikka olisikin yhdessä kolmesta ylemmästä maailmasta, on silti koetettava löytää vapaus kärsimyksestä buddhuudessa.

Jumalat ovat olentoja, jotka tiettynä aikana näyttävät saavuttaneen parhaan mahdollisen onnen. Heidän elämänsä on jatkuvaa nautintoa ja iloja. He ovat kuitenkin niin nautintojensa huumassa, etteivät tunne huolta olemassaolosta eivätkä tarvetta harjoittaa dharmaa. Vaikka he ovatkin aivan onnellisia ja heidän elämänsä miellyttävä, se loppuu pian. Kun se loppuu, jumalat kokevat sen, mitä kutsutaan kuoleman ja muutoksen kärsimykseksi.

Kun jumala kuolee, koska hänellä on joitain selvänäkökykyjä, hänellä on viidenlainen näky, viidenlaisia kokemuksia, jotka kertovat hänelle, että hän on kuolemassa. Se on hyvin tuskallinen kokemus jumalalle, koska hän näkee, että hänen nautittava ja miellyttävä elämänsä on nyt loppu ja hänen täytyy läpikäydä muita olemassaolon tiloja, joissa on suhteellisesti paljon kärsimystä.

Jos tutkimme puolijumalia, heidän onnensa ei ole yhtä suurta. Heidän nautintonsa eivät ole jumalten vertaisia, mistä johtuen he eivät ole niin onnen huumaamia, heidän mielensä ei ole niin nautintojen vallassa. Mutta heitä vaivaa valtavan voimakas kateus, joka on tulosta siitä, että edellisissä elämissä he ovat tunteneet hyvin voimakasta kateutta. He tuntevat siis kateutta kaiken aikaa. He kadehtivat jumalten onnea, he ovat kateellisia muiden puolijumalten onnesta. Heidän kateutensa syö heitä koko ajan. Se merkitsee sitä, että vaikka heillä onkin nautintoja, he eivät voi todella nauttia niistä. Kun kateus kasvaa hyvin voimakkaaksi, he alkavat taistella ja tuntevat vihaa toisiaan kohtaan. Joskus taistelussa he häviävät ja jotkut kuolevat, joten se on tuskallinen tilanne.

Ihmisillä on erilainen tilanne kuin jumalilla, puolijumalilla ja kolmen alemman olemassaolon tilojen olennoilla. Heillä ei ole jumalten valtavia nautintoja, joten he eivät ole niin nautinnon vallassa, eivätkä he kärsi alempien maailmojen suurista tuskista. Kuten Rinpoche on aiemmin selittänyt, ihmisen tilanne on paras dharman harjoitukseen ja buddhuuden oivaltamiseen. Siksi ihmiselämää kutsutaan arvokkaaksi jalokiveksi tai sellaiseksi, missä on kaikki vapaudet ja edut Dharman harjoitukseen.

Näin on, koska ihmisellä on kyky ja mahdollisesti myös toive ja valmius harjoittaa dharmaa. Nautintoja ei ole liikaa niin, että harjoitus unohtuisi siten kuin jumalilla, eikä kärsimys myöskään saa niin valtaansa, ettei se ollenkaan lakkaisi niin kuin alemmissa tiloissa, joissa sen takia ei voi ollenkaan harjoittaa. Ihmisen tilassa ei myöskään ole täysin tyhmä eläinten tavoin vaan on tietty määrä älyä. Voi luopua eli olla tyytyväinen siihen, mitä jo on. On paljon tekijöitä, jotka auttavat harjoituksessa ja tuloksen saavuttamisessa.

Ei kuitenkaan pitäisi ajatella, että koska tämä on paras tilaisuus dharman harjoittamiselle, se myös on kaikkein onnellisin tila. Ihmisen tila ei todella ole paras mahdollinen onnentila, on silti kärsittävä aika lailla. On kärsittävä kun syntyy, on kärsittävä kun vanhenee, myös kun sairastuu ja lopulta kuollessa. Ihmisen tila on raskautettu tällä neljänlaisella kärsimyksellä.

Ensinnäkin syntyessä kärsimme, koska meillä ei ole ruumista ja on käytävä läpi koko prosessi fyysisen muodon hankkimiseksi äidin kohdun sisällä. Kun tulemme ulos kohdusta, se on kivuliasta. Ulos tultuamme emme ole täysi ihmisolento vielä, olemme hyvin avuttomia ja tavallaan tyhmiä. Emme osaa puhua, pukeutua, syödä, emme edes kävellä itse. Tarvitsemme vanhempiemme apua. Emme tiedä mitään, emmekä vielä ole kovin älykkäitä. Se on siis syntymiseen liittyvää tuskaa.

Voisi sanoa, että kasvaessa, myöhemmässä vaiheessa asiat paranevat ja elämä on hyvin miellyttävää. Ei ole paljonkaan mieltä uppoutua siihen, sillä se ei kauaa kestä. Jossain vaiheessa tämän kaltainen elämän nautinto katoaa joko vanhuuden tai sairauden keskeyttäessä sen. Ei kannata ajatella voivansa välttää vanhuutta ja sairautta, sitä ei kannata edes kysyä, on varmaa, että ennemmin tai myöhemmin toinen niistä kaataa meidät.

Vanhuuden tullessa tapahtuu kokonainen hajoamisprosessi ja vaikka olisi ollut hyvin vahva, muuttuu heikoksi. Vaikka olisi ollut hyvin älykäs, äly horjuu ja heikkenee ja hidastuu. Tapahtuu kokonainen joukko muutoksia, hyvin tuskallisia ja masentavia.

Jos sairaus iskee, ruumis muuttuu kivun tyyssijaksi. Kipu on joskus sietämätön ja toivoo pääsevänsä siitä eroon, toivoo voivansa tehdä jotain, että saisi sen lakkaamaan, muttei voi, ja on siedettävä sitä ja mentävä sen läpi. Sairauteen liittyy lisäkärsimys, joka on kuoleman ajatus. Tämä ajatus tulee ja pelko siitä että kuolee. Se on kestämätöntä. Loppujen lopuksi kuolema on kohdattava ja se on tietenkin tuskallista, onhan edelleen täysin epävarmaa, ei tiedä mitä itselle tapahtuu, ei tiedä, minne on menossa.

Kun puhumme arvokkaasta ihmiselämästä, puhumme jostain, mikä on hyvin hyödyllistä dharman harjoittamisen kannalta. Mutta me emme puhu jostain, mikä olisi erityisen hyvä ja arvokas sinällään, jostain, mihin pitäisi suuresti ryhtyä ja takertua. Miksi kuuden maailman kärsimyksistä puhutaan? Sitä ei opeteta sen takia, että ihmisten mieliin kylvettäisiin suuri pelko. Se opetetaan, jotta ihmiset voisivat oivaltaa, että on varmasti olemassa tila, joka on kaikkien näiden erilaisten kärsimysten ulottumattomissa. Että ei ole mitään tarvetta pudota helvettiin tai tulla ahneeksi hengeksi. Ehkä ei ole tarvetta käydä läpi edes syntymää, sairautta, vanhenemista ja kuolemaa. On mahdollista olla erossa kaikista näistä erilaisista tuskista. On mahdollisuus löytää todellinen onni. Me voimme saavuttaa sen. Saavutamme sen dharmaa harjoittamalla. Jos teemme niin kuljemme ilosta toiseen, näin on, koska jos luo onnen syyn, korjaa onnen hedelmän aina jatkuvasti kunnes löytyy pysyvä onni.

Ei ole mitään syytä takertua kärsimykseen. Jos ajattelee, että olemassaoloon jäämällä voi silti vielä löytää jotakin onnea, on etsimässä sitä rahasta, kunniasta tai nautinnoista. Se on virhe, sillä sen kaltainen onni ei kerta kaikkiaan kestä, se ei ole takertumisen arvoista. Meidän tulisi pyrkiä sellaiseen onneen, joka pysyy, joka säilyy ikuisesti, joka ei muutu. Ja se on se, mitä voimme kunnollisen dharmaharjoituksen kautta saavuttaa.

Nämä neljä aihetta, joita olemme tutkineet, ovat ns. Neljä tavallista harjoitusta. Niitä kutsutaan tavallisiksi, koska ne eivät ole kovin erikoisia ohjeita, ne eivät ole mitään sellaista, mitä kaikki eivät voisi ymmärtää. Jos puhumme pysymättömyydestä, se on todella kaikkien nähtävissä, samoin samsaran kärsimys ja karma. Jos katsoo asiaa yhtään tarkemmin ja ajattelee, jokainen voi sen nähdä. Niin on myös arvokkaan ihmiselämän laita, sen, joka on vaikea saavuttaa. Jokainen, joka ajattelee sitä voi ymmärtää ja hyväksyä sen. Noissa opetuksissa ei siis ole mitään kovin erikoista, poikkeavaa tai salattua. Neljä tietä muuttaa mieli ovat kaikkien saatavilla, hyväksyttävissä ja ymmärrettävissä. Toisin on sellaisten opetusten kohdalla kuin todellinen luonto tai ilmiöiden sellaisuus. Ne ymmärtävät vain oivaltaneet olennot ja suurin osa ihmisistä ei.

Tässä opetuksessa Neljä tietä muuttaa mieli on jotain, jonka jokainen voi itse kokea. Me näemme nämä asiat koko ajan. Näemme pysymättömyyden, samoin samsaran kärsimykset, ja tunnemme ne. Näemme, mutta emme muista vaan ajattelemme: "No niin samsara on kärsimystä, tässä on menossa karkeampi jakso, mutta ehkä ensi kuussa helpottaa." Ja jos ei ensi kuussa niin ehkä myöhemmin, ensi vuonna. Pidämme yllä jonkinlaista toivoa vaikka kuinka tiedämme samsaran olevan kärsimystä. Koetamme jatkuvasti tehdä hiukan paremman pesän samsaran sisälle toivoen aina jotain hiukan parempaa sen sisällä. Vaikka siis tiedämme, emme tunnista sitä, mitä tiedämme. Se koskee myös pysymättömyyttä. Tiedämme, että kaikki on pysymätöntä. Näemme sen kaikkialla ympärillämme, mutta riipumme silti ajatuksessa, että kaikki kestää ikuisesti, uskomme edelleen, että kaikki jatkuu kuten ennen. Emme pysty kunnolla ajattelemaan siitäkään huolimatta, että näemme todisteet. Virheemme on, että opetusta ei ole kunnolla sisäistetty.

Tämän koko mietiskelyn tarkoitus on saada meidät näkemään asiat niin kuin ne ovat. Saada meidät tunnistamaan se, mikä näemme. Jos voimme todella nähdä sen selvästi, niin ymmärrämmepä pysymättömyyttä ja samsaran kärsimystä tai emme, mielemme kääntyy Dharmaa kohti heti automaattisesti. Tärkeää ei siis ole pelkästään havaita näitä asioita vaan todella tunnistaa niiden olemassaolo ja sen jälkeen siirtää tieto tekoihin.

Näitä harjoituksia kutsutaan alkuharjoituksiksi sen takia, että ne täytyy tehdä ennen kuin siirrytään varsinaiseen harjoitukseen. tarvitaan tietty määrä valmistelua. Jotkut opettajat sanovat, että alkuharjoitukset ovat jopa tärkeämmät kuin varsinainen harjoitus. Tavallaan niin onkin, sillä riippuu kokonaan alustavista harjoituksista pystyykö kääntämään mielensä dharmaa kohti vai ei. Pystyykö tunnistamaan totuuden, joka on osoitettu noissa opetuksissa. Voiko luottaa niihin vai ei. Osaako ajatella oikein vai ei. Se kaikki riippuu täysin alkuharjoituksista. Näiden opetusten tarkoitus on siis saada näkemään totuus asioista ja kun on nähnyt sen, tunnistaa se ja toimia sen mukaan. Jos sen voi tehdä, mieli todella kääntyy dharmaa kohti päättäväisesti koko muun harjoituksen ajaksi.

Meidän on ymmärrettävä, että kärsimys on samsaran sisäänrakennettu ominaisuus. Jokaisella on omat ongelmansa, kipunsa ja huolensa. Joskus pohdiskelemme: "Tämä on minussa vikana, tämä on minun oma kipuni ja ongelmani." Ongelmat riippuvat kuitenkin kaikista muista olennoista. Kaikilla, jotka samsarassa elävät, on kärsimystä. Se on samsaraan kuuluva piirre. Kun meillä siis on kipuja ja vaikeuksia, voimme tehdä jotain helpottaaksemme niitä sillä hetkellä, käytämme kaikenlaisia eri keinoja paetaksemme ja helpottaaksemme kipua. Mutta apu ja helpotus, jonka siitä saamme, ei ole kovin pitkäaikaista. Pian vaikeudet ja kipu palaavat, sillä se kuuluu ehdolliseen olemassaoloomme. Näin on paitsi omalla kohdallamme myös kaikkien muiden olentojen laita. Samsara toimii sillä tavoin.

Täytyy siis oivaltaa, että jos tahtoo mennä kärsimyksen ulottumattomiin, ei voi vain koettaa raivata sitä syrjään lyhyellä aikavälillä ja parantua hiukan nyt. On työskenneltävä hyvin pitkällä tähtäyksellä. Ja jos käytämme dharmaa – koska dharma on jotain mikä on totta, jotain mikä osoittaa asioiden luonnon – se voi auttaa meitä välittömästi, nyt heti, tulemaan onnellisemmiksi ihmisiksi, ja sen lisäksi se voi aivan varmasti auttaa meitä löytämään yhä enemmän onnea elämä toisensa jälkeen, kunnes lopulta meillä ei ole enää mitään tarvetta kärsiä millään tavalla.

Jos siis pohdit, miten välttää kärsimystä, älä etsi väliaikaisia ratkaisuja vaan etsi ratkaisua dharmasta, sillä se aivan varmasti vie kärsimyksen ulottumattomiin. Se on syy, miksi tämä opetus: Neljä tapaa muuttaa mieli, neljä tavanomaista alkuharjoitusta, on annettu meille. Nyt tämä aihe on käyty läpi ja jos haluatte, voitte kysyä kysymyksiä.

Kysymys: Jos mietiskelemme samsaran pahuutta, en ymmärrä, miten sen seurauksena pääsisi siitä eroon?

Vastaus: Samsaran pahuuden mietiskelemisen tarkoitus on kääntää mielemme pois samsarasta, saada meidät pyrkimään kohti toisenlaista tilaa. Sellaista tilaa, jossa ei ole kärsimystä. Tietenkin, jos pohdiskelee koko ajan pelkästään kärsimystä, se sinänsä ei tuo vapautusta eikä todista, että on tila, jossa kärsimystä ei ole. Se ei ole tämän opetuksen tehtävä. On muita opetuksia, jotka tekevät sen. Tämä opetus on ainoastaan tarkoitettu nostattamaan halun päästä kärsimyksen ulottumattomiin.

Kysymys: Meille on opetettu olla nojaamasta kumpaakaan näistä kahdesta, nihilismi (kielteisyysoppi) ja eternalismi (ikuisuusoppi). Muuttumaton ei-kärsimyksen tila näyttää kuitenkin ikuisuustilalta.

Vastaus: Opetuksen nimi on Keskitie ja se on erityisen tärkeä, kun meditoi ja koettaa kasvattaa ymmärrystään. Silloin kun koetetaan löytää oikea näkemys kaiken luonteesta, on oltava erittäin varovainen, ettei kompastu nihilismin (kielteisyysopin) ja eternalismin (ikuisuusopin) äärimmäisyyksiin. Mutta tässä yhteydessä harjoitamme mietiskelyjä, jotka on tarkoitettu kääntämään mielemme Dharmaa kohti ja kun mietiskelyn kautta ymmärrämme, että haluamme mennä kärsimyksen ulottumattomiin ja löytää todellisen onnen, sen on sanottu olevan ikuisesti kestävä siinä mielessä, että se on se hetki, jolloin ei enää koskaan tarvitse käydä kärsimystä läpi. Rinpoche ei ajattele, että sitä pitäisi ymmärtää ollenkaan eternalismina, se merkitsee ainoastaan, että enää ei tarvitse kokea kärsimystä koskaan uudelleen.

Kysymys: Samsaran on sanottu olevan kärsimyksen meri. Sanotaan, että pelastaakseen hukkuvan on hypättävä veteen. Sittenhän samsarassa täytyy tavallaan pysyä?

Vastaus: Samsaran vertaamista mereen ei pidä ottaa liian kirjaimellisesti. Sitä sanotaan mereksi, koska meri kuvaa jotain suurta, laajaa ja syvää. Mutta se ei tarkoita, että siinä pitäisi pysyä, sillä samsara on jotain, joka kestää hyvin pitkään, sille ei ole loppua ja kun siinä kerran on, siitä on todella vaikea päästä ulos. Jos siinä on, täytyisi todella koettaa päästä pois siitä niin pian kuin mahdollista. Se ei siis tarkoita, että siihen pitäisi hypätä vaan pitäisi koettaa löytää vapautus siitä, ei pysyä siinä.

Kysymys: Mutta tarkoitin, että jos itse haluan vapaaksi samsarasta, siihen jää vielä muita ihmisiä. Se on vertaus hukkuvan pelastamisesta. Onko niin, että kun saavuttaa vapautumisen ei koe samsaraa samalla tavalla?

Vastaus: Samsarasta vapautumisella ei tarkoiteta sitä että olet kulkenut joen poikki ja sinun täytyy mennä takaisin toiselle rannalle, vaan vapautuminen tarkoittaa illuusion ymmärtämistä. Ymmärtää sen virheen, joka sai itsen olemaan samsarassa alun alkujaan. Ei tarvitse mennä takaisin siihen tilaan auttaakseen. Jos joku nukkuu nähden kaameaa painajaista, et kävisi hänen viereensä nukkumaan! Sinun pitäisi koettaa saada hänet heräämään. Kun hän herää, hän huomaa, ettei ole hätää. Se, miten voimme auttaa on auttaa ihmisiä tunnistamaan illuusio, eikä pudota siihen itse.

Rinpoche pyytää meitä tekemään omistusrukouksen sinetiksi tälle opetukselle, joka meille on opetettu ja jota olemme kuunnelleet toivomalla, että tämän kautta kaikki olennot saavuttaisivat vapautumisen.

Tämän ansion kautta toivon saavuttavani tietoisuuden kaikesta,

voittavani pahuuden ja vapauttavani olennot

olemassaolon merestä, missä myllertää

syntymän, sairauden, vanhenemisen ja kuoleman aallokko.

 

Kotisivu