Jetsun Lorepan lauluja ja hänen tarinansa

Rain of Wisdom (toim.Chögyam Trungpa)

 

 Bengar Jampal Zangpo (Jetsun Lorepa) eli 1400- ja 1500-luvulla. Hän kirjoitti rukouksen Vajradharalle sen jälkeen, kun hän oli saavuttanut oivalluksen mietiskeltyään monia vuosia Semon saarella Namtso-järven keskellä Tiibetin ylätasangolla. Hän oli kuudennen Karmapan oppilas ja seitsemännen Karmapan opettaja.

 

Täysinäisiä ohrajauhopusseja olkapäillään kantaen Jetsun Lorepa matkasi pohjoisen suurelle Namtso järvelle, joka ympäröi Semon saarta. Järven jää oli sulanut ja niin hänen täytyi jäädä rannalle kalastajien pariin. Hän oli vakaasti päättänyt mennä saarelle tekemään harjoitusta, mutta koska jää oli sulanut, hän ei mitenkään voinut päästä sinne. Niin hän rukoili guruaan ja itki.

 

Yksi kalastajapojista kysyi: ”Nuori munkki, miksi itket?” Lorepa vastasi: ”Vannoin mietiskeleväni saarella, mutta koska jää on sulanut, harjoitukseni edessä on este, sitä suren.” Poika huudahti: ”Onpa sinulla suuri usko! Älä huoli, vien sinut saarelle lautalla.”

 

Mutta pojan isä sanoi: ”Tämä vesi on suolaista. Saarella ei ole yhtään vettä hengenpitimiksi askeettisissa harjoituksissasi, ja jollei järvi jäädy, kahden vuoden muonavarasi loppuvat kesken. Siellä ei ole asunut ketään loistavaa Galoa ja Acarya Padmakaraa lukuun ottamatta. Tämä poika on ainoa poikani enkä uskalla lähettää häntä. Tunnen järven itse parhaiten ja olen häntä vahvempi. Koska uskosi on niin suuri, vien sinut, mutta saatamme molemmat kuolla. Siitä huolimatta, olen tehnyt pahaa tappamalla paljon kaloja ja saatat vapauttaa minut.”

 

He sitoivat yhteen kolme puunkappaletta pohjaksi. Sen alle kiinnitettiin kolme nahkasäkkiä, jotka oli täytetty ilmalla. Päälle tehtiin ristikko köysistä ja rimoista ja kaksi täysinäistä jauhosäkkiä nostettiin veneeseen. Kalastaja istui toisella laidalla ja dharman herra toisella. Yhdennentoista päivän iltana, kun tähdet tulivat näkyviin, lautta työnnettiin vesille. Keskiyöllä järvi kuohui ja ryöpsähteli synnyttäen suuren sekasorron. Järven aallot nousivat miehenkorkuisiksi. Salamat välähtelivät taivaalla ja kova raekuuro pieksi järven pintaa. Sammakkoja, suuria kuin lampaanvuonat, hyppi veneeseen.

 

Lautturi pelästyi kovasti ja sanoi: ”On onnetonta että tahdot mietiskellä saarella; kuolemme kummatkin. Etkö voi rukoilla jotakuta sellaista kuin Kagyu gurut? Etkö voi antaa käskyä paikallisille jumaluuksille?” Suurella kaipauksella Lorepa rukoili ja pyysi apua. Hän lauloi tämän salaisen laulun:

 

Dharmakaya Samantabhadra ja puoliso,

erottamattomat guru Vajradharasta,

emanaationne guru Tilo, olentojen suojelija,

guru Naropa, virheetön ja hyveessä täydellinen,

dharmadhatun suuresta autuudesta, suojele tuntevia olentoja!

 

Opettaja Marpa Chökyi Lodro, ystävällinen guru,

joogien suuri mestari, guru Milarepa,

lääkäriguru joka oivalsi myötätunto-tyhjyyden,

ehdottomasta kirkkaus-tyhjyyden valtakunnasta, suojele tuntevia olentoja!

 

Kaikkitietävä olentojen suojelija, guru vajra-kuningas,

korkein heruka, loistava guru Lingchenrepa,

neljän kayan valtias, dharman herra, olentojen suojelija, kunnioitettu Drukpa,

suojele tuntevia olentoja myötätunnollasi joka on käsitteistä vapaa.

 

Aito dharman herra joka täyttää omansa ja muiden hyödyn,

ystävällinen rinpoche joka armollisesti täyttää olentojen hyödyn,

armollinen guru, joka osoittaa ystävällisyyttä,

suojele tuntevia olentoja tänä pimeänä aikana!

 

Näin Lorepa rukoili.

 

He näkivät miten loistavat sateenkaarivalot Semon saaren suunnalla muodostivat ikään kuin pystytetyn teltan. Sen sisäpuolella he näkivät vision Tsampa Gyaresta sambhogakayaspektissa pitelemässä ikuisen elämän maljaa kädessään.

 

Lorepa rukoili uudelleen:

 

Oi gurut, kolmen ajan voittajat ja heidän perillisensä,

kuulkaa sydämeni valitus.

 

Gurut ja vajraveljien ja -siskojen joukot,

oppineet mietiskelijät jotka noudattavat itsekuria

ja ovat saavuttaneet ylimmän valaistumisen,

kunnolliset dharmanharjoittajat, jotka ovat astuneet sisään opetusten portista,

yhdistykää suojellaksenne tuntevia olentoja!

 

Tässä samsaran kauhistuttavassa tulipätsissä,

suojelkaa tuntevia olentoja, jotka ovat lapsellisia kuin yöperhoset.

 

Tässä pohjattomassa ja rajattomassa samsaran meressä

suojelkaa tuntevia olentoja, jotka ovat hauraita kuin seitti.

 

Sysimustassa samsaran kuilussa

suojelkaa tuntevia olentoja, jotka ovat sokeita ja kadottaneet tien.

 

Tässä samsaran suuressa vankilassa ilman pakotietä

suojelkaa tuntevia olentoja, jotka ovat puolustuskyvyttömiä vankeja.

 

Suuren kärsimyksen myrkyllisissä syvyyksissä, samsarassa,

suojelkaa tuntevia olentoja, jotka ovat sokeita ja mielettömiä.

 

Tässä samsaran turhanaikaisessa kangastuksessa

suojelkaa tuntevia olentoja, jotka ovat villieläimiä kuumissaan ja janoissaan.

 

Samsaran pettävässä unessa ja harhassa

suojelkaa tuntevia olentoja, jotka ovat pitkään kituneet oivalluksen puutteessa.

 

Voi suojelija, dharman herra, ole turva kaikille,

niin ylhäisille kuin alhaisille.

 

Suojele tuntevia olentoja suurella ystävällisyydelläsi

ja suurella huomaavaisuudellasi.

 

Gurut, voittajat ja heidän perillisensä,

rauhalliset ja raivoisat jumaluudet kautta universumin,

samayan sitomat suojelijat jotka iloitsevat hyvän puolella,

nitistäkää esteet ja maran joukkiot

ja tuokaa tuntevat olennot onneen.

 

Te gurut jotka ette erottele

tuntevien olentojen ja Buddhien välillä

suojelkaa tuntevia olentoja jotka kärsivät.

Laannuttakaa esteet ja täydellistyttäkää hyveet

saakaa opetus kukoistamaan ja puhdistakaa maailmat.

 

Tämän rukouksen siunauksella sekasorto tyyntyi heti ja he pääsivät vaivatta kuivalle maalle. Kalastaja näki, että dharman herra oli Buddha henkilöityneenä ja hän kumarsi, kiersi tämän ympäri ja pyysi siunausta.

 

Ennen kuin kalastaja palasi dharman herra sanoi: ”Anna mielesi ja sydämesi Kolmelle Jalokivelle eivätkä he petä sinua. Tapaat poikasi helposti ja esteettä.” Kalastaja palasi sitten vaivatta toiselle rannalle.

 

Dharman herra jäi tutkimaan paikkaa. Hän näki että järvi oli luonnostaan kirkas ja väriltään tummansininen. Aurinko näytti nousevan ja laskevan järven syvyyksistä. Se oli Lady Dorje Kungtragman aluetta. Saaren keskellä oli pelto, ei kovin suuri mutta sileä kuin kämmen. Tämän pellon keskellä kivimuodostelmat kohosivat kuin jalokivet. Pellon oikealla ja vasemmalla puolella kukkulat näyttivät korppikotkan levitetyiltä siiviltä. Pellon etelälaidalla oli nagaluola ja mandalaluola, puhtaat ja selväpiirteiset, luonnostaan miellyttävät ja samadhia edistävät. Hän tunnisti sen harjoituspaikaksi, kaukana kiireestä ja hälinästä, paikaksi jossa kokemus ja oivallus kasvaisivat kuin enenevä kuu. Hän oli hyvin mielissään.

 

Lorepa asetti syrjään puoli säkillistä ohrajauhoja toista vuotta varten ja toisen puolen ensimmäisen vuoden varannoksi. Hän teki uhraukset jumaluuksille ja uhrikakut säännöllisesti. Hän teki jumalten uhrilahjoista pikkujyrsijän korvan kokoisia, keskustormista lampaanpapanan kokoisia ja sata pikkujyrsijän papanan kokoista tormaa. Puuroaineksiaan varten hän varastoi tormien valmistuksesta jääneen liemen. Hän sanoi, ettei koskaan ollut kokenut enemmän iloa kuin tuona vuonna. 25. päivän uhrilahjana dharman herra sulatti aina palasen kristallisokeria pienessä uhrimaljassa ja suoritti Chakrasamvara sadhanan. Hän kertoi että se oli hyvin tyydyttävää.

 

Noihin aikoihin suuri Nyenchen Thanglha nuoren taikurin vaatteissa ja Lady Dorje Küngtragma aatelismiehen tyttären puvussa tulivat silloin tällöin kuuntelemaan dharman herran opetuksia ja lauluja seurueenaan suuri joukko järven jumalattaria ja paikallisia jumaluuksia. Koska kaikki jumalat ja demonit nauttivat lauluista ja kokoontuvat vuorotellen ja pyysivät: ”Herra laula tai saarnaa dharmaa.” Niin Lorepa saarnasi dharmaa ja lauloi monia lauluja.

 

Eräänä päivänä hän meni katsomaan maisemaa. Hän näki, että kaukaisella rannalla kalastajat olivat pinonneet kaloja röykkiöihin ja levittäneet niitä kuivumaan. Hän lauloi seitsemän myötätunnon laulun.

 

Seuraavana vuonna rannalla asuvat Dritak paimentolaiset sanoivat: ”Viime vuonna nuori Drukpa munkki meni Semon saarelle ilman suurta ruokavarastoa. Menkäämme katsomaan onko hän vielä elossa.” Kaksi heistä lähti katsomaan. He kuulivat dharman herran äänen hänen rukoillessaan harjoitukseen käyttämässä luolassaan ja he sanoivat: ”Hän on tullut hulluksi.”

 

Mutta kun he lähestyivät, he huomasivat, että vaikka dharman herra ei ollut käyttänyt enempää kuin puolet ohrajauhosäkillisestään, hän näytti erittäin terveeltä ja hänen harjoituksensa kukoisti. He olivat ihmeissään ja heidän uskonsa heräsi. He pyysivät että hän jättäisi nyt saaren, mutta hän sanoi: ”Minulla on vielä puoli säkillistä tsampaa ja jään tänne.”

 

Lorepa jäi koko vuodeksi. Sitten hän ajatteli menevänsä Shamon saarelle talvella, kun jää muodostuu järvelle. Mutta paikallinen jumaluus otti skorpionin muodon. Se asetti luolan suuhun yhden piikin lattiaan ja yhden kattoon estäen ulospääsyn. Niin hän lauloi laulun yhdeksästä päätöksestä, jotka ovat tapoja ylittää käsitteellinen mieli.

 

Paikallinen jumaluus muutti sitten itsensä kaksikymmenvuotiaaksi neidoksi, kumarsi ja sanoi: ”En koettanut todella vahingoittaa sinua, mutta en halunnut että lähdet. Kun nyt näen, ettei mieltäsi voi muuttaa, palvelen sinua Shamon saarella.” Sitten se hävisi ja dharman meni Shamon saarella ja viipyi siellä.

 

Dharman herran äiti ja isä menivät olentojen turvan, Tsampa Gyaren luo, ja tämä antoi oman palvelijansa Gendündarin heille oppaaksi. He matkasivat yhdessä kohti pohjoista. Koska järvi oli jäässä, he voivat tavat dharman herran Shamon saarella. Äiti ja isä kumpikin syleilivät dharman herraa ja itkivät. On sanottu: ”Missä on suuri ilo, siellä on paljon kyyneleitä.” Useiden päivien ajan hän lohdutti vanhempiaan dharmaa selittämällä, laulamalla lauluja ja ihmeitä tehden. Sitten hän lähetti heidät takaisin Ü:hun.

 

Lorepa neuvoi Gendündaria: ”Asu itäisessä kallioluolassa, keitä ruokaa ja tee harjoitusta. Muuraa nyt kiinni kiviluolani sisäänkäynti.” Dharman herra pysytteli sisälle muurattuna. Joka kerran, kun Gendündar tarjosi hänelle ruokaa, hän söi vain osan ja jätti loput kuivumaan.

 

Seitsemän vuoden kuluttua Gendündar sanoi dharman herralle: ”Tsampa on kokonaan syöty eikä jäätä ole muodostunut järvelle.”

 

Dharman herra antoi hänelle kuivatun ruoan ja sanoi: ”Tee tästä keittoa, tuo se minulle ja juo myös itse.” Palvelija teki niin ja tarjosi sen hänelle. Dharman herra pohti: ”Entä jos jäätä ei vieläkään muodostu?” Hän säästi keiton rippeet ja jätti ne kuivumaan.

 

Gendündar sanoi taas: ”Kuivamuona on syöty.” Dharman herra sanoi: ”Keitä tämä” ja antoi hänelle keiton rippeet. ”Tee tästä keittoa, tuo se minulle ja juo myös itse.”

 

Myöhemmin Gendündar sanoi. ”Ruoka on taas syöty eikä jäätä ole muodostunut.”

 

Dharman herra sanoi: ”Ravistele säkit ja tee siitä taikina.” Kun se oli tehty, taikinaa ei ollut kuin peukalonpään verran. Dharman herra teki ganachakran ja visualisoi. Hän oivalsi että paikallinen jumaluus oli tuonut kauriinruhon rannalle ja hän kertoi Gendündarille, että rannalla oli jotain ihmeellistä. Gendündar meni rannalle ja leikkasi kappaleiksi ruhon, jonka hän sieltä löysi. Hän tarjosi sitä dharman herralle ja söi itse vähäsen. Tällä tavoin he viettivät kahdeksannen vuoden.

 

Sitten Gendündar sanoi: ”Liha on nyt syöty.”

 

Dharman herra neuvoi: ”Keitä kenkäni ja mietiskelyvyöni, omat kenkäsi ja mietiskelyvyösi sekä ohrajauhosäkit,” ja hän heitti kenkänsä ja mietiskelyvyönsä ulos palvelijalleen. Gendündar tunsi mittaamatonta tuskaa. Hän keitti ne hyvin ja tarjosi dharman herralle.

 

Myöhemmin Gendündar ajatteli. Nämäkin on syöty. Jos kuolisin, guru saisi ruokaa. Hän sanoi: ”Guru, herra, rannalla on ihmisruumis. Voiko sen syödä vai ei?”

 

Dharman herra sanoi: ”Voi.” Palvelija sitoi silloin köyden toisen pään pensaaseen ja toisen kaulaansa. Mutta dharman herra tiesi että Gendündar valmistautui hukuttautumaan ja meni nopeasti hänen luokseen. Dharman herra otti häntä kädestä ja veti takaisin ylös sanoen: ”Poika, ei ole tarpeen tehdä sellaista virhettä. Vaikka saatankin kuolla, minulla ei ole kaduttavaa. Olen harjoittanut asketismia dharman tähden.” Sitten hän lauloi laulun neljästä ei-katumuksesta.

 

Tuona yönä dharman herra uneksi että olentojen turva, Tsangpa Gyare oli rannalle pystytetyssä valkoisessa teltassa ja häntä ympäröi monien paikallisten jumaluuksien seurue. Aamunkoitteessa taivaalta kaikui damarun ääni. Dharman herra pohti mielessään: ”Mitä tuo on?” Hän katsoi ja sai vision viidestä jnanadakinista.

 

Dakinit sanoivat: ”Veli, olet ollut ylirasitettuna kauan aikaa, Nyt saatat mennä Ü:hun. Pyydämme että kävelet jäätä pitkin. Sitten ne hävisivät kuin sateenkaari.

 

Dharman herra sanoi: ”Gendündar, nouse ja tutki, olisiko mahdollista, että jää olisi muodostunut järvelle unessa näkemäni enteen mukaisesti.”

 

Gendündar ajatteli: ”Olemmeko menossa Ü:hun? Siitä on yhdeksän vuotta kun järvi viimeksi jäätyi. Kun jäätä ei ole muodostunut talvikuukausina, on mahdotonta että sitä muodostuisi kesällä.” Mutta koska se oli hänen gurunsa käsky, hän meni katsomaan. Järvellä oli jäätä nuolenkantaman leveydeltä ja kyynärän syvyydeltä. Pinnalla oli kevyt lumipeite, jolla näkyi ketun jäljet. Voimakas ilo ja mittaamaton usko ja hartaus dharman herraa kohtaan nousi hänessä, ja hän sanoi: ”Koska jää on muodostunut, lähtekäämme.”

 

Dharman herra sanoi: ”Mene ja laita kirjat ja henkilökohtaiset tavarat laukkuun ja ota ne mukaan. Sitten he lähtivät.

 

Dharman herra sanoi: ”Gendündar, mene ensin.” Kun hän oli tulossa toiseen rantaan, Gendündar ihmetteli oliko dharman herra tulossa hänen perässään ja kääntyi katsomaan. Dakinit keräsivät silkkiliinan, jota pitkin he kummatkin kävelivät, nopeasti kokoon, mutta koska dharman herra ei ollut päässyt rantaan, hänen alaruumiinsa kastui vedessä.

 

Dharman herra sanoi: ”Olisi ollut parempi, että et olisi katsonut taaksesi. Paikallisten jumaluuksien katsominen on myrkyllistä; siksi elämäsi on lyhyt. Jos siunaan sinut, sinulla on pitkä elämä, mutta et tapaa minua seuraavassa elämässä. Poika, haluatko pitkän elämän vai haluatko olla kanssani seuraavassa elämässä?”

 

Gendündar sanoi: ”Mitä iloa on tässä elämässä? Valitsen mieluummin ilon olla gurun kanssa seuraavassa elämässä.” Sen tähden hänen elämänsä oli lyhyt, mutta seuraavassa elämässään hän syntyi savenvalajan pojaksi ja tapasi gurunsa.

 

Kolme paimenpoikaa näki dharman herran tulevan järven poikki oppilaansa kanssa. Kukin näki eri muodon ja paimenet olivat hämmästyksissään. Kun herra ja hänen oppilaansa saapuivat rantaan, paimenet kumarsivat, tarjosivat heille tsampaa ja purjoa ja sanoivat: ”Teidän kahden, mestarin ja oppilaan täytyy kummankin olla siddhoja. Miten ihmeellistä että olette ylittäneet veden tänä vuodenaikana. Pyydämme teiltä dharmaopetuksia.” Dharman herra lauloi pojille sitten laulun nimeltä Kuusi buddhakenttää.

 

Pojat sanoivat: ”Jos ylitätte kukkulan, löydätte leiriimme. Pyydämme että menisitte sinne. Kokoamme lampaat ja karjan tavallista aikaisemmin ja tulemme sinne.”

 

Mestari ja oppilas lähtivät siis kohti suurta leiriä nimeltä Kyangpa mutta jäivät pellolle matkan päähän teltoista. Palvelija kysyi eivätkö he voisi mennä leiriin.

 

Dharman herra sanoi: ”Jos sinulla on nälkä syö tsampaa ja purjoja. Tee harjoitusta.”

 

Gendündar vastasi: ”Dharman herra, vaikka sinä et halua mennä, minun täytyy mennä.” ”Jos sinun täytyy mennä, älä sano että tulemme Shamon saarelta.”

 

Kun palvelija saapui leiriin, hän kohtasi paljon koiria. Siellä oli myös nuoria kovanaamoja jotka vaativat häntä kertomaan mistä hän tulee. Hermostuksissaan Gendündar paljasti tulevansa Shamon saarelta. He sanoivat: ”Järvi ei ole jäätynyt vuosikausiin. Olet varmasti ryöväripäällikkö”, ja he hakkasivat hänet.

 

Kun Gendündar palasi, dharman herra kysyi, oliko hän saanut yhtään almuja. Hän vastasi: ”En saanut mitään almuja. Minut hakattiin.” Dharman herra sanoi: Neuvoin sinua aiemmin pysymään täällä ja tekemään harjoitusta. Harjoita nyt.”

 

Kolme poikaa saapuivat leiriin auringon laskiessa. He kertoivat vanhemmilleen dharman herrasta. Vanhemmat menivät kutsumaan heidän kummatkin takaisin leiriinsä. ”Tulkaa leiriimme ja palvelemme teitä”, he sanoivat. Aikaisemmin emme tienneet, että olet dharman herran palvelija. Anna meille anteeksi.”

 

Dharman herra ja hänen palvelijansa viipyivät siellä seitsemän tai kahdeksan päivää. Sitten heidän isäntäväkensä pyysi uudestaan dharmaopetusta sanoen: ”Muutamien viime päivien aikana olet keskeytyksettä ja luonnollisella tavalla opettanut meille dharmaa. Mutta olemme ylämaalaisia, emmekä sen tähden ole ymmärtäneet kovin paljon. Esitä pyhää dharmaa meille siksi soinnukkaan laulun sävelin.

Dharman herra lauloi sitten tämän laulun kuudesta rohkaisusta harjoittamiseen, se muistuttaa pysymättömyydestä:

 

Tämä taipuisa mieli

on kuin sumu valkoisilla jäätikkövuorilla.

Ei koskaan tiedä milloin sumu häviää, pitäydy siis

harjoituksessa.

On varmaa että se häviää, tukeudu siis pyhään

dharmaan.

 

Tämä harhanomainen keho, neljästä elementistä tehty,

on kuin lahoava puunjuuri.

Ei koskaan tiedä milloin puu kaatuu, pitäydy siis

harjoituksessa.

On varmaa että se kaatuu, tukeudu siis pyhään

dharmaan.

 

Tämä kilpailunhaluisten esi-isien rakentama talo

on kuin suuren taikurin luoma illuusio.

Ei koskaan tiedä, milloin illuusio tuhoutuu, pitäydy siis

harjoituksessa.

On varmaa että se tuhoutuu, tukeudu siis pyhään

dharmaan.

 

Nämä saituuden avulla kerätyt esineet

ovat kuin mehiläisten keräämää hunajaa.

Ei koskaan tiedä, kuka hunajan käyttää, pitäydy siis

harjoituksessa.

On varmaa että toiset käyttävät sen, tukeudu siis pyhään

dharmaan.

 

Miellyttävät ja rakastavat sukulaiset

ovat niin kuin torille kerääntyneet matkailijat.

Ei koskaan tiedä milloin joukko hajoaa, pitäydy siis

harjoituksessa.

On varmaa että se hajoaa, tukeudu siis pyhään

dharmaan.

 

Nämä pojat omasta lihastasi

ovat kuin satavuotiaita höppänöitä.

Ei koskaan tiedä auttavatko he sinua, pitäydy siis

harjoituksessa.

On varmaa että he eivät auta, tukeudu siis pyhään

dharmaan.

 

Näin dharman herra lauloi.

 

Isäntäväessä syntyi suuri usko. He sanoivat: ”Ottakaamme selvää missä kallisarvoinen dharman herra asuu, niin että voimme harjoittaa dharmaa.”

 

Myöhemmin kun dharman herra asusti Urissa pohjoisessa emäntä nimeltä Karlek ja ne kolme paimenpoikaa sekä muutamia muita tuli sinne, leikkasi tukkansa, muutti nimensä ja rupesi munkeiksi ja nunniksi. He pyysivät opetusta ja vastaanottivat transmission. Erityisesti heille annettiin pyhän mahamudra-dharman näkemys ja tyhjyyden ja tahrattoman kirkkauden meditaatio. Siten esteettömän kokemuksen leikki heräsi heissä. Pelkästään tätä harjoitusta tekemällä jotkut heistä, niin miehet kuin naisetkin vaelsivat huolettomina retriitiltä toiselle, saavuttivat oivalluksen ja perustivat luottamuksensa alayan viisauteen.

 

 

kotisivulle