12. KENTING TAI SITU RINPOCHE

Tyyneysmietiskely (shine)

Birmingham Karma Ling huhtikuu 1987

 

Shine on mietiskelyn perusta. Ellemme opi rauhoittumaan, emme voi mietiskellä. Niin kuin taiteilija tarvitsee puhtaan kankaan maalausta varten, mekin tarvitsemme puhtaan pohjan perustaksi, jolle luoda. Jos mielemme on monimutkainen tai häiriintynyt, se ei toimi. Joten ensimmäinen askel meditaatiossa on hiljentyä, rauhoittua ja jäsentää asiat.

 

Shamatha on sanskritia ja se on käännetty tiibetiksi sanoilla shi ja ne. Shi tai shiwa tarkoittaa rauhaa, rauhallista ja ne, nepa on liikkumaton, pysyvä. Siis pysyä rauhassa. En osaa sanskritia mutta ennen vanhaan sitä osattiin Tiibetissä varsin hyvin ja shamatha käännettiin shineksi, joten sen täytyy olla oikein.

 

Erilaisia asioita varten on olemassa monenlaisia menetelmiä ja opetukset kuvaavat myös monia shine-menetelmiä. Ne kaikki ovat hyvin yksinkertaisia, niiden täytyy olla. Meillä on monia neurooseja jotka ilmentyvät monimutkaisuutena, joten menetelmän, jolla niitä lähestytään, täytyy olla yksinkertainen. Kaikki shine menetelmät jotka tunnen, ovat hyvin yksinkertaisia ja suoria.

 

On esimerkiksi menetelmä, jossa ollaan tietoisia omasta hengityksestä, seurataan hengitystä. Se on helppo menetelmä siinä mielessä, että se on meillä aina mukana, hengitämme päivästä päivään. Käyttäkäämme siis menetelmää jota muutenkin joudumme käyttämään, ilman vaihtoehtoa! Se on yksi menetelmä ja se on shinetä.

 

Tarkkailemiseen liittyy näköaistin käyttö. Voidaan katsoa kuvaa ja keskittyä siihen, jotta nähtäisiin se selkeästi. Kohteeksi voidaan ottaa pieni esine, patsas kuten buddhapatsas tai kuva. Tätä menetelmää vajrayana-perinne käyttää. Visualisoimme kirjaimia tai värejä, keskitymme niihin ja koetamme nähdä ne selvästi.

 

Nämä menetelmät ovat yksi tapa koota yhteen kaikki mahdollisuutemme, jotka parhaillaan ovat useimpien meidän kohdalla aivan hajallaan. On niin kuin meillä olisi 200 lyijykynää, kaikki hukassa, eikä mitään millä kirjoittaa. Meillä on niin suuret mahdollisuudet, mutta suhteellisesti ne ovat hajallaan. Shine on menetelmä jolla mahdollisuudet tuodaan yhteen, niin että on mahdollista istua paikallaan. Silloin alkaa dharman harjoitus, jotta voimme saavuttaa valaistumisen. Shine on harjoituksena siis tärkeässä asemassa.

 

Useimmat ihmiset kuvittelevat, että shinetä täytyy tehdä alussa, mutta sitten sen voi unohtaa ja tehdä muita harjoituksia sen sijaan. Itse asiassa shine sisältyy myös muihin menetelmiin jossain määrin. Aina kun resitoimme ääneen, se on shinetä. Jokainen sana on toistettava mahdollisimman selkeästi, ei vain kerran vaan kahdesti tai kolme kertaa ja harjoitukset ovat pitkiä. Vajrayana-buddhalaisuus on täynnä laskemista: satatuhatta, miljoona tai sata miljoonaa kertaa, koko ajan lasketaan. Tämä resitoiminen on shinen muoto.

 

Munkit ja nunnat harjoittavat shinetä, miten he voisivat harjoittaa dharmaa ilman sitä? Joogit, jotka luopuvat kaikesta, jopa luostarista, ja elävät hyvin epäsovinnaista retriittielämää, kaikki heidän harjoituksensa alkavat shinellä. Miten perheellinen voisi harjoittaa dharmaa henkisenä harjoituksena arkielämässään ilman shinetä? Kaikkien täytyy alkaa harjoituksensa sillä, että järjestelmällisesti selkeytetään perusta ja tullaan keskittyneeseen, yksipisteiseen tilaan. Dharmanharjoittajan täytyy olla selvillä siitä mitä hän on tekemässä.

 

Vaikka kaikissa harjoituksissa on shine osatekijänä, kokemukseni mukaan mietiskelijöiden tulisi harjoittaa shinetä myös sellaisenaan. Se on oma erillinen menetelmänsä. Monet ryhtyvät niin kutsuttuihin edistyneempiin harjoituksiin shinetä tekemättä. Olen huomannut, että silloin ei pysty keskittymään tuohon harjoitukseen tarpeeksi hyvin, ja saa kyllä joitakin tuloksia mutta ei täydellistä, koska ei pysty viemään harjoitustaan loppuun.

 

Syy siihen on yksinkertainen: harjoituksen aluksi mieli pysyy tehtävässä, mutta muutamien minuuttien kuluttua se alkaa vaellella ympäriinsä. Sitten se palaa harjoitukseen ja mietiskelijä koettaa jatkaa, mutta kokonaisuutta ei synny. On vain osia ja palasia ja sen takia harjoituksen tuloskin on osina ja palasina. Se ei ole täydellinen. Olen nähnyt sen tapahtuvan ja silloin harjoittaja joutuu hämmennyksen valtaan. Useimmiten ihmiset tulevat luokseni ja kertovat tehneensä jonkin harjoituksen kerran, ja kaikki sujui hienosti, mutta toisaalta he tunsivat epätietoisuuden ja sekaannuksen tunteita. Alussa se vaikutti minusta hieman skitsofreeniselta, ikään kuin kaksi persoonallisuutta, mutta eiväthän kaikki voi olla skitsofreenisia.

 

Joten kun riittävä määrä yksilöitä oli kertonut minulle samanlaisista kokemuksista, jouduin pohtimaan asiaa. Mietin, että täytyy olla jotain, mikä saa aikaan sellaisen reaktion. Ja kun kysyin, useimmat näistä ihmisistä eivät olleet tehneet minkäänlaista perusharjoitusta shine-menetelmällä. He olivat inspiroituneet vajrayanasta ja – onneksi, meidän on sanottava onneksi – he kohtasivat hyvin erityisen menetelmän. Sitä he sitten harjoittivat ja vaikka siihen sisältyy jonkin verran shinetä, se ei riitä, ellei ole tehnyt yhtään shinetä aiemmin. On ikään kuin oppisi lukemaan ennen kuin on oppinut kirjaimet. Se on aika vaikeaa, koska kirjaimet on hahmotettava lauseesta. Siis on saatava järjestelmällisyys tulokseksi menetelmistä jotka perustuvat järjestelmällisyyteen. Silloin ensimmäinen ja toinen askel on otettava yhtä aikaa ja on miltei niin, että ensimmäisen askelen mitan pitää sisältyä toiseen askeleeseen.

 

Eivätkä useimmat pysty siihen. On tietenkin niin, että tämä on oppimisprosessi ja pienien virheiden kautta etenemme. Mutta jos aloitamme shinellä ja teemme sitä alussa kohtuullisen paljon, niin myöhemmin, kun teemme muita harjoituksia, olemme paremmin valmistautuneita ja nuo menetelmät toimivat paremmin. Niin se on, olen nähnyt sen aika monien kohdalla ja joskus itsenikin kohdalla. Emme voi unohtaa sitä, että aloittelijan on parasta käyttää shine-menetelmää.

 

Mitä mahamudraan tulee, harjoittajat useimmiten ajattelevat, että se on asia joka tapahtuu. Mutta mahamudra-harjoituksessa on neljä vaihetta. Ensimmäinen on yksipisteisyys ja se on se, mitä shine todellisuudessa tarkoittaa. Yksi piste tarkoittaa, että koko olemuksesi on keskitetty suoraan ja yksipisteisesti ja sen tuloksena kaikella mitä teet on mahdollisimman tehokas vaikutus. Mahamudra-harjoitukseen ei juurikaan sisälly hengityksen seurantaa eikä visualisointia. Siinä vain seurataan omasta todellisesta luonnosta tietoisena olemisen periaatetta.

 

Voimme kutsua sitä buddhaluonnoksi, jotkut sanovat ”buddha sisällämme”. Buddha joka elää meissä, buddhan mahdollisuus tai potentiaali. Mahamudra-menetelmässä yksipisteisyys tarkoittaa sitä, että ihminen näkee oman buddhaluontonsa selkeästi ja ei-dualistisestii. Hän kokee sen, saa siitä tuntuman. Myöhemmin kokemus syvenee, se on yksipisteisyyttä, mahamudra-harjoituksen ensimmäinen askel. Tämä on hyvin kehittynyttä shinetä, mutta edelleen shinetä.

 

Kun ihmiset Tiibetissä harjoittavat vajrayanaa, he tekevät myös shinetä, mutta sitä ei erityisesti korosteta. Kun kävin siellä, ymmärsin miksi. Tiibetissä ei ole niin paljon sellaista mikä saattaisi mielen hämmennyksiin, elämä on yksinkertaista ja yksinkertaisella tavalla tervettä. Ei ole niin paljon virikkeitä jotka sekoittaisivat pään. Maa, ympäristö, se on shinen-omaista. Ajelin autolla päiväkausia ja näin ehkä 200 taloa, ei ole paljon ihmisiä, ei elokuvateattereita, ei televisiota. En nähnyt ainuttakaan sanomalehteä. Ei aikakauslehtiä. Ihmiset eivät tiedä mitä aikakauslehti tarkoittaa. Kaksikymmentä vuotta kiinalaisten valtaantulon jälkeen heillä ei vieläkään ole mitään näistä asioista. Ymmärsin siis miksi shinetä ei korosteta harjoituksessa siinä määrin kuin täällä tapaamani ihmiset tuntuvat sitä tarvitsevan.

 

Olen tavannut tiibetiläisiä Intiassa ja Nepalissa, länsimaalaisia Intiassa ja nyt täällä Englannissa tapaan ihmisiä jotka tulevat oppimaan minulta meditaatiota. Käsitykseni mukaan shine on mitä tärkeintä, varsinkin alussa, kerta kaikkiaan. Ennen kuin kävin Tiibetissä, olin kuullut että elämä siellä on yksinkertaista, mutta en sittenkään oikein ymmärtänyt miksi se vaikuttaisi harjoitukseen. Mutta kun kävin siellä, ymmärsin.

 

Kaikella kunnioituksella, te täällä tarvitsette shinetä. Se ei tarkoita sitä, että olisitte huonompia, te olette upeita. Mielenne on selkeä ja olette hyvin avoimia, tahdotte ymmärtää. Tahdotte oppia, se on minun maassani aika harvinaista. Ihmiset eivät niinkään välitä opiskelusta, he ovat tyytyvät siihen mitä ympärillä tapahtuu. Täällä kaikki ovat inspiroituneet paremmaksi ihmiseksi tulemisesta ja tahtovat tehdä asialle jotakin. He arvostavat omaa potentiaaliaan hyvin hienolla tavalla. Jotkut vain ottavat sen liian vakavasti! Kun ottaa jotain liian vakavasti, siitä tulee jotain vähemmän vakavaa, ikään kuin vitsi. Sitten se jähmettyy, eikä mitään tapahdu, koska pitää kiinni liian lujasti. On päästettävä irti joistain asioista voidakseen ottaa muutamia askeleita.

 

Nämä kaikki asiat ovat täällä hyvin, mutta yhden asian olen huomannut, sen, että päänne sisällä tapahtuu valtavasti kaikenlaista. Olette hyvin älykkäitä, toisinaan liian älykkäitä ja siksi on hyvä aloittaa shinellä.

 

Mielenkiintoista kyllä, maanmiesteni keskuudessa en ole koskaan kuullut kenenkään sanovan, että hän vihaa itseään. Ehkä joku todella hullu, sairas ja mielenvikainen saattaisi sanoa niin mutta muuten, jos kysyt joltakulta: ”Vihaatko itseäsi?” hän ei ymmärrä mistä puhut. Sillä miten itseään voisi vihata? Itse on itselleen mitä rakkain. Mutta lännessä tapaan monia jotka vihaavat itseään, todella vihaavat.

 

Alussa hämmästelin sitä suuresti. Kyllä Tiibetissäkin tehdään itsemurhia, mutta syy siihen on aina painava. Jos he esimerkiksi ovat tehneet jotain todella väärin ja heidät saadaan kiinni ja heitä uhkaa julma rangaistus, jota he eivät halua kohdata, silloin he voivat tappaa itsensä. Ja jotkut fyysiset kivut ovat niin sietämättömiä, että he valitsevat itsemurhan. Se on neuroottista, mutta siitä syystä itsemurhia tapahtuu.

 

Euroopassa, Amerikassa, nyt Japanissa ja joissain osissa itäistä Aasiaa monet oppivat vihaamaan itseään. Mielestäni se johtuu liiasta ajattelemisesta. Ihmiset ajattelevat liian paljon. Se mitä he näkevät, vääristyy.

 

Sellaiset menetelmät kuin shine ovat parannuskeinoja tähän. Shine tasapainottaa ja jos on älykäs, niin se muuttuu viisaudeksi, se lakkaa olemasta hallitsematonta älyä. Äly on tärkeää mutta jos se ei pysy rajoissaan, se voi saada aikaan virheitä. Shinen kaltaiset harjoitukset poistavat sen vaaran.

 

Esimerkkinä on ihmisten asenne huumeisiin. Huumeet ovat hyvin vahingollisia ja tuhoavat ihmisten elämän. Jos eliniän odotus on 50 vuotta ja ottaa huumeita, elää ehkä enää kaksi vuotta. Se on kuin kamikaze, itsemurha, mutta ilman kunniaa tietenkin.

 

Ja miksi niin tehdään? –Sekaannuksen vallassa. Mielen toiminta on niin vilkasta, että yksilö ei kestä sitä ja ottaa siksi huumeita. Huumeiden vallassa mielen toiminta muuttuu ja sen väliaikaisen lohdun saadakseen he eivät välitä vaikka koko elämä tuhoutuu. Useimmat tietävät, että niin käy mutta he silti valitsevat sen vaihtoehdon, koska he ovat paineen alaisia ja sekaannuksen vallassa.

 

Transsendenttinen meditaatio, TM-menetelmä levisi maailmaan ei kovinkaan kauan sitten. Oli ällistyttävää miten se kiinnosti ihmisiä ja miten se levisi niin nopeasti. Ihmiset ottivat menetelmän käyttöön kuin oopiumin, käyttivät sitä aspiriinin tavoin. Kun vuonna 1986 kävin Filippiineillä, sikäläinen guru kertoi, että tuona vuonna ulkomailta oli tuotu Filippiineille 2000 TM-opettajaa. Siellä oli sellainen tarve. Täällä Britanniassa en ole kuullut että tarvetta olisi ollut siinä määrin. Ja miksi niin tapahtui? –Koska ihmiset tarvitsivat sitä. Kehittyneet maat kuten Eurooppa ja Amerikka ja kehittyvät maat kuten Filippiinit ja Itä-Aasian maat tarvitsevat opettajia, koska painetta ja hämmennystä on niin paljon.

 

Shamatha on kaikkein tehokkain menetelmä käsitellä yksilön tunteita. Se on myös kaikkein tehokkain menetelmä, jolla päästä tekemisiin yksilön mahdollisuuksien kanssa. Kun opetan shamathaa, en pyydä oppilaita istumaan kolmea tuntia päivässä seinää tuijottaen. Sanon, että he voivat käyttää siihen sen verran aikaa kuin pystyvät. Puoli tuntia, tunti, tietyn menetelmän parissa. Se voi olla seinän katsomista, hengitykseen keskittymistä tms. Sen voi itse valita. Jos tekee shamataa puoli tuntia, niin sitten on vielä yksitoista ja puoli tuntia päivää ja kaksitoista tuntia yötä jäljellä. Mitä sitten tekeekään tuona aikana, puhuu, lepää, kävelee, syö, nukkuu, aina kun muistaa, voi koettaa pitää yllä tarkkaavaisuutta ja tietoisuutta kaikesta. Silloin harjoitamme shamataa kunnolla istunnon aikana ja kaikissa toimissa, eikä aika mene hukkaan.

 

Sillä tavalla kehitys nopeutuu ja tulee tehokkaaksi. Jos on entistä tehokkaampi ja onnellisempi on vähemmän mahdollisuuksia, vähemmän tilaisuutta muuttua neuroottiseksi. Täten itse koen vahvasti, että jokaisen buddhalaisen, joka tahtoo tehdä harjoitusta, tulisi ponnistella ja omistaa aikaansa shamathan oppimiseen ja harjoittamiseen. Vaikka olisikin tehnyt niin, sitä jatketaan. Jokaisessa harjoituksessa on shamathan vivahde, jota ei pidä jättää huomiotta, vaan se tunnistetaan ja se toteutetaan harjoituksessa. Tämän voin sanoa shamathasta yleensä.

 

Kysymyksiä

 

Oppilas: Rinpoche, mainitsitte useita eri shamatha-menetelmiä kuten hengityksen. Mistä tietää mikä menetelmä on itselle paras?

 

Rinpoche: Täällä se voi olla vaikeaa, mutta tiibetiläinen tapa on ollut keskustella asiasta oman opettajan kanssa. Opettaja on joku, jolla on perimyslinja. Opettajia voi olla tuhansia, mutta omaan opettajaan sinulla on uskoa ja luottamusta. Hän on joku jolta haluat oppia. Hänen kanssaan puhut inspiraatiostasi ja ongelmista, jos niitä ilmenee. Meistä useimmilla on ongelmia ,luulisin. Siitä kehittyy vuoropuhelu, yhteys. Kun opettaja tuntee sinut, hän ehdottaa menetelmää, jonka arvelee sopivan. Sinä sitten otat selville perustelut jos haluat, mutta jos ei kaipaa perusteluja, paljon aikaa säästyy! Mutta jos tahtoo tietää, sitä ei voi jättää huomiotta, sitten täytyy ottaa selville. Siitä aloitetaan. Minä en voi sanoa mikä on paras menetelmä, se vaihtelee yksilöllisesti.

 

Oppilas: Voisitteko sanoa mitä ei-dualistinen tarkoittaa?

 

Rinpoche: Koetan sanoa jotain lyhyesti. Ei-dualistisuus ei tarkoita mitään pahaa, se on se miten asiat ovat. Yleensä elämme dualistisesti, kaksinaisesti. Emme voi välttää sanomasta minä ja sinä. Se on kuitenkin todiste ei-dualistisuuden olemassaolosta. Loppujen lopuksi kaikki on dualistisuuden tuolla puolen. Joudumme sanomaan ei-dualistinen, mutta se ei ole dualistisuuden vastakohta vaan sen ydin. Ei-dualistisuus ilmenee tässä ja nyt dualistisuuden läpi. Esimerkkinä on kysymys: Onko mahdollista, että on kysymys, johon ei ole vastausta? Vaikkakaan emme löytäisi tai tietäisi vastausta, niin jos on kysymys, siihen on vastaus. Dualistinen ilmeneminen todistaa ei-dualistisuudesta, koska se on sen ydinolemus.

 

Kun meistä tulee buddha tai saavutamme oivalluksen, ei ole niin, että olisimme etsineet jotain ja saaneet sen, vaan me tulemme joksikin. Miten? -Menemällä totutun dualistisen olemisen tuolle puolen. Se on joksikin tulemista. Tämä oli aika pitkä selitys, mutta toivon että se selvitti asiaa.

 

Oppilas: Voisitteko selittää mietiskelyasennon yksityiskohtia, istutaanko silmät kiinni vai auki?

 

Rinpoche: Voin puhua vain omasta kokemuksestani. Koetan mietiskellessäni pitää silmät avoimina. Mutta on helpompi keskittyä jos sulkee silmänsä. Kun on silmät suljettuina, ei näe mitään ja on paljon helpompi keskittyä. Kun avaa silmänsä näkee niin paljon, ja se hyökkää meitä kohti.

 

Suljen silmäni usein mietiskelyn kuluessa mutta kun avaan silmät, mietiskely tuntuu tehokkaammalta. Se johtuu siitä, että arkielämässä en pidä silmiä kiinni vaan auki ja näen asioita ja tahdon että meditaationi olisi tehokasta! Se kuulostaa ristiriitaiselta, mutta siitä täytyy aloittaa. Tahdon että mietiskelyni vaikutus jatkuu ja hyödyttää elämääni päivittäin. Vaikkakin silmät suljettuina voi keskittyä ja visualisoida paljon helpommin, niin sitten kun avaa silmät, on toisessa maailmassa.

 

Kun silmiä pitää puoliavoimina, se mitä näkee, häiritsee keskittymistä. Mutta jos kuitenkin tekee niin, mietiskelyn tulokset näkyvät arkielämässä selvemmin, koska se ja mietiskely ovat enemmän toistensa kaltaisia. Ei ole mitään suurta hyppäystä hiljaisesta ja rauhallisesta elämästä johonkin muuhun.

 

Joskus joudun odottamaan lentokentillä, kun avustajani eivät ole kyenneet järjestämään minulle omaa huonetta, odotushallissa missä ihmisiä tulee ja menee. Sekin käy voimille kun kahdeksan tunnin lennon jälkeen on odotettava kaksi tuntia seuraavaa lentoa. Suljen silmäni ja kaikki muuttuu. Kun avaan silmät, voin tuskin uskoa miten erilaisessa paikassa olin. Se on esimerkki.  Älkää tehkö sitä liikenneympyrässä, ettei tule onnettomuutta, mutta ostoskeskuksessa sen voi tehdä. Levähtäkää ja sulkekaa silmänne. Olette muissa maailmoissa ja kun palaatte, ero on häkellyttävän suuri.

 

Koetan siis pitää silmät auki mietiskellessäni, joskaan se ei ole aina helppoa, kun aikaa on ehkä vain puoli tuntia. Silmät auki rauhoittumiseen menee aikaa. Asia riippuu siis tilanteesta ja ajasta, mutta silmät auki meditoiminen on tehokkaampaa.

 

kotisivulle