H.E. Kenting Tai Situpa:
Tiibetinbuddhalaisuuden historia
Kagyu Samye Ling Skotlanti 1981

Buddhan opetukset ovat Tiibetissä mahayanan ja vajrayanan aspekteissa. Alusta tähän saakka tiibetinbuddhalaisuudessa on täydellinen perinteen siirtolinja ja kaikki sen siunaukset. Intiassa Buddhan opetukset olivat hänen suurten seuraajiensa, arhatien ja panditojen neuvostojen hallussa. Opetus tuli Tiibetiin yhtenä aspektina mutta säilyy siellä kahdeksana eri aspektina joita kutsumme tiibetiksi drub tsjy shinta tshenpo tsje. Se tarkoittaa: kahdeksan suurta harjoituslinjan kulkuneuvoa. Sen historia on hyvin monimutkainen ja pitkä, ja sen tähden emme voi mennä yksityiskohtiin, muuten kuin aikamme sallimissa rajoissa.

Kun buddhadharma, vajrayana, tuli Tiibetiin se ei ollut pelkkä henkinen uskomus, jonka joku oli perustanut ja joka sitten tuotiin sinne. Se tuli, koska Tiibetin kansan ja Buddhan opetusten välillä oli hyvin vahva yhteys ja koska suurilla mestareillamme, jotka menivät Intiaan ja toivat opetukset sieltä, oli tieto ja viisaus. Oli myös suuria dharmakuninkaita jotka olivat suurten bodhisattvojen ilmestyskehoja (emanaatioita). Meidän on käytävä läpi hieman Tiibetin historiaa.

Buddhan antamassa ennustuksessa mainitaan Tiibetin sivilisaatio. Tiibetiläinen sivilisaatio kehittyi Buddhan kuoleman jälkeen. Ensin Tiibetin kansa eli vuorilla ilman ryhmäyhteiskuntaa. Jotkut elivät tietenkin yhdessä, mutta eivät kyläyhteisönä. Buddhan kuoleman jälkeen ensimmäinen kaupunki tai kylä koko Tiibetissä oli Kongpo. Paikan nimi oli Kongpo dena. Historiassa sanotaan Kongpo dena me juldzi ding - se ilmaisee sen ajan kansan elämänkokemuksen ja mentaliteetin. Kongpo on paikan nimi. Dena tietty paikka. Me juldzi ding tarkoittaa ihmismaailman keskusta. Silloin muualla maailmassa oli kyliä, kaupunkeja ja kaikkea, mutta noille ihmisille tämä oli ensimmäinen yhteiskunta joka eli yhdessä kylässä.

Sieltä sivilisaatio kehittyi ja jonkin ajan kuluttua Litsambi-kastin kuninkaan poika vaelsi Tiibetiin paikkaan nimeltä Lhari Tsangtor. Tsangtor on vuoren nimi ja lhari tarkoittaa jumalan vuorta, devan vuorta. Kun prinssi oli vuoren huipulla ihmiset löysivät hänet ja kysyivät: "Mistä tulet?" Hän ei tietenkään osannut tiibetiä ja ainoastaan osoitti taivasta kohti. Se ei ollut vahinko eikä taikauskoa, vaan olosuhteet kaikesta karman syystä, jota tiibetiläisillä, hänellä itsellään ja buddhalaisella opetuksella oli. Ihmiset ajattelivat: "Hän on tullut taivaasta, hänen täytyy olla jumala. Se on hienoa." He kantoivat hänet juhlallisesti niskojensa varaan asetettujen tukkien päällä kylään tehdäkseen hänestä kuninkaansa. Hän oli ensimmäinen kuningas nimeltä Njatri Tsenpo. Tsenpo tarkoittaa voimakasta ja ankaraa. Nja tarkoittaa niskaa ja tri tarkoittaa valtaistuinta. Tämä siis oli ensimmäinen kuningas ja hänestä alkoi Tiibetin kuninkaiden perinne.

26. kuningas oli nimeltä Lha Thotori Njentsen. Tämä kuningas rakensi ensimmäisen palatsin tai linnan Tiibetiin. Se ei ollut kovin suuri, vaan aivan pieni. Se oli vuoren huipulla ja siihen kuului yksi rakennus ja pieni torni. Se oli olemassa siihen saakka, kunnes kiinalaiset tulivat. En tiedä onko se vielä olemassa. Tästä talosta on paljon valokuvia. Rakennusmenetelmä on ollut hyvin perusteellinen ja kiinteä, jotta se on kestänyt niin kauan aivan kunnossa.

Eräänä päivänä kuningas Lha Thotori Njentsen oli palatsinsa katolla. Hän näki avaruudessa suuren valon ja kuuli epätavallisen äänen. Hän katseli ihmeissään ja yhtäkkiä tuosta valosta, äänestä ja pilvestä ilmestyi jotain. Se oli jalokivirasia ja se tuli hänen käsiinsä. Hän avasi sen ja sisällä oli kolme tekstiä ja kultainen stupa. Hän ei tiennyt mikä se oli, eikä kansakaan tiennyt, mutta kaikki tunsivat suurta hartautta ja hyviä tunteita tätä esinettä kohtaan. Tietenkin, mekin tuntisimme, jos sellaista tapahtuisi.

He säilyttivät sitä huolella aarteena, ja eräänä yönä kuningas uneksi, että viisi sukupolvea tästä eteenpäin ihmisillä on mahdollisuus käyttää hyödyksi tätä arvokasta rituaaliesinettä, ja ihmiset ymmärtävät rituaalin merkityksen. Sen jälkeen neljännen sukupolven kuningas oli Namri Tsongtsen. Tämä kuningas ja kuningatar Deza Özer saivat pojan, jonka nimi oli Songtsen Gampo, hänestä tuli henkisen ymmärryksen lain perustaja Tiibetissä.

Tämä kuningas laati dharmasäännöt Tiibetiin. Hänestä tuli kuningas kolmetoistavuotiaana ja hän valloitti monia muita kuningaskuntia Tiibetin ympärillä. Niin Tiibetistä tuli maa-alaltaan suuri. Tämä kuningas oli Avalokiteshvaran ja Vajrapanin emanaatio. Hän on se kuningas, joka kehitti tiibetiläisen koululaitoksen. Lait ja sotilaskoulutus ja kaikenlainen inhimillinen kehitys oli hänen aikaansaannostaan. Hänen aikanaan tiibetiläiset käyttivät paljon aikaa kehittääkseen älynlahjojaan ja ruumiinkuntoaan. Oli tunnettua, että kun hänen sotilaansa saapuivat joen varteen, he eivät tarvinneet siltaa, venettä tms. vaan ponnistivat rantahiekalta, lensivät joen yli ja saavuttivat toisen rannan. Heillä oli paljon itsepuolustuslajeja, hän kehitti niistä monia.

Tämä kuningas otti puolisoikseen kaksi kuningatarta naapurimaista. Toinen oli Nepalin prinsessa ja toinen kiinalainen prinsessa. Heidät kumpikin tunnistettiin Taran emanaatioiksi.

Tältä ajalta Lhasassa on hyvin arvokas patsas nimeltä Jowo. Se oli ensin Buddhan kuva sellaisenaan ja myöhemmin ihmiset koristivat sitä ylenpalttisesti ja siitä tuli sambhogakaya-kuva. Se ei todellisuudessa ole sambhogakaya- vaan nirmanakaya-kuva. Paljon rituaaliesineitä, patsaita ja stupia tuotiin sekä Nepalista että Kiinasta.

Siihen aikaan oli perhe nimeltä Töme ja heillä älykäs nuori poika nimeltä Töme Sambota. Kuningas lähetti hänet Katjeen opiskelemaan. Se on luultavasti Kashmir. Hän opiskeli Lha Rigpe Senge -nimisen opettajan alaisuudessa ja oppi sanskritin kielen ääntämyksen. Tiibetiläinen tapa opiskella ei liity pelkkään aakkosten oppimiseen ja siihen miten kirjaimista saadaan sanat ja ääni. Siihen liittyy myös se, miten äänestä saadaan lause.

Tämä ei ole aivan oikeaoppista, mutta otetaan esimerkiksi äänne om: siinä on pitkä aa ja toinen oo ja ma. Otetaan pois toinen a ja pannaan o ensimmäisen a:n päälle jolloin siitä tulee oo. Otetaan ma joka on yksinään ja pannaan se oo:n päälle. Siitä tulee om. Ei tarvitse sanoa a-o-ma, siitä tulee om. Opimme sanskritin ääntämystä sillä tavoin. On kaksi suurta tekstiä nimeltä Kalapa ja Tsandrapa, joista opitaan sanskritin kieltä, ts. opiskellaan ääntä.

Hän opiskeli näin ja palasi Tiibetiin. Tiibetin kielen ja sanskritin aakkosten mukaan hän loi tiibetiläiset aakkoset, jotka ovat lähellä sanskritin aakkosia. Suuri ero on kuitenkin siinä, että meidän kielestämme puuttuu paljon sellaisia äänteitä, joita sanskritissa on, ja paljon äänteitä joita meillä on, heiltä puuttuu. Siksi meidän aakkosissamme on kolmekymmentä konsonanttia ja neljä vokaalia. Hän kehitti ensimmäiset tiibetiläiset kirjaimet ja kahdeksan eri tekstiä kielen opiskeluun, kieliopin ym.

Tällöin kuningas Songtsen Gampo asetti kymmenen hyvettä ja ei-hyvettä laiksi koko Tiibetille. Se onnistui erinomaisesti ja kaikki seurasivat hänen lakiaan. Sen jälkeen hänen kaksi kuningatartaan pyysivät lupaa rakentaa suuri temppeli koko Tiibetille. On järvi nimeltä Oma thang (Maitokenttä) ‒ hän käski heitä rakentamaan temppelin tuon järven keskelle. Se oli toivotonta. He kysyivät miksi hän pyysi heitä rakentamaan temppelin järven keskelle. Hän vastasi, että koko Tiibetin provinssi on kuin naispuolinen ihmissyöjä selällään makaamassa, ja tuo järvi on koko kuvan sydän. Siksi heidän tulisi rakentaa siihen. Jos he eivät ensin rakenna rannalle, he eivät onnistu.

Ihmeenomaisesti hän sitten rakensi 108 temppeliä ja 108 stupaa eri puolille Tiibetiä. Kaikkiin yksityiskohtiin ei voi tässä mennä, enkä tiedä niiden kaikkien nimiä, mutta niistä 12 on hyvin tärkeitä. Ensimmäinen oli Gurji tshu lha kang "neljä päätemppeliä". Oikealla olkapäällä oli temppeli nimeltä Khata. Jotkut niistä ovat olemassa, jotkut raunioina. Vasen olkapää Tandrug, oikea jalka Zangdam, vasen jalka Dompa zang. Nämä neljä ovat päätemppelit järven ympärillä. Ne ovat 30 - 40 km päässä toisistaan, ehkä enemmänkin.

Toisessa rakentamisen vaiheessa luotiin koko Tiibetin malli. Oikea kyynärpää: Gonpo putshu, se on kaukana Gonpossa. Vasen kyynärpää on Lhodrag khoting, se on lähellä Bhutanin rajaa. Oikea polvi on Khatag ja vasen polvi Tratung tse. Nämä neljä toiseen vaiheeseen kuuluvaa temppeliä ulottuvat Bhutanin rajalle keskustasta. Nämä neljä temppeliä ovat nimeltään neljä Tangdul temppeliä.

Kolmas kierros on seuraava: oikealla kämmenellä on Tsjang thötsi lungngön temppeli, luostari sanokaamme. Vasemmalla kämmenellä on Khamtsje longthang drönma. Lhasasta sinne kestää matkata hevosella enemmän kuin yksi kuukausi. Oikeassa jalkapohjassa on Janpa tentsje temppeli ja vasemmassa jalkapohjassa Mönpon thang keskellä Bhutania. Nämä ovat 12 temppeliä. Kaikissa ilmansuunnissa ja kaikissa ulottuvuuksissa rakennettiin 108 temppeliä ja 108 stupaa. Tällä tavoin koko Tiibetin maasta tuli täydellinen mandala.

Kun kaikki temppelit ja stupat oli rakennettu, järvi nimeltä Maitokenttä peittyi maalla. Järveen rakennettiin kivipylväs ja sen ympärille pantiin tukkeja, ihmeen avulla tietenkin, ja kaikki vesi hävisi. Kuninkaan käskystä kaksi kuningatarta rakensivat temppelin sen päälle. Tuon luostarin nimi oli Rasa Trulpang, illusorinen temppeli. Se oli kuin taikaa ja siksi sille annettiin tämä nimi. Kiinalainen kuningatar rakensi Raon Tse -temppelin. Kun kaikki temppelit oli rakennettu, tuotiin mestareita Intiasta, Nepalista ja Kiinasta. Intiasta tuli Lopön Kusara ja Brahman Shankara. Nepalista Shrila Manju ja Kiinasta Mahadeva. Nuo neljä suurta mestaria tuotiin Tiibetiin kahden kuningattaren toimesta. Thömi Sambota ja hänen oppilaansa Dharmakosa, Dharman aarre, käänsivät tekstit, joita tuli avaruudesta. Cittamani, Samato köpa ja Pang köntsja dzapa, nämä kolme tekstiä he käänsivät. Kuten oli ennustettu: viisi sukupolvea tästä eteenpäin saatte täyden tuloksen ja hyödyn tästä tekstistä ja rituaalista ja ihmiset ymmärtävät sen. Siitä tulee totta.

Siihen aikaan Thömi Sambota ja hänen oppilaansa Dharmakosa käänsivät tekstejä ja sen jälkeen kuningas Songtsen Gampo antoi opetuksia ja harjoitusohjeita ihmisille. Hän perusti Tiibetin ensimmäisen dharmanharjoittajien ryhmän. Nykyisin niitä kutsutaan retriittikeskuksiksi. Ensimmäinen retriittikeskus perustettiin Yerpaan. Siihen aikaan Tiibetissä ei ollut munkkeja eikä nunnia vaan ihmiset harjoittivat maallikkoina. Kuninkaan laatima teos Om mani peme hung käsittää yhden niteen, jonka hän oli oppinut käännöksenä suurilta mestareilta ja kirjoittanut muistiin. Sitä kutsutaan nimellä Mani Khabum.

Hän hallitsi maataan 69 vuotta. Hän tuli kuninkaaksi 13-vuotiaana ja kuoli 82 vuoden ikäisenä erikoisella tavalla. Eräs hyvin tärkeä ministeri kutsui hänet sisään, ja kaikki muut ministerit olivat ympärillä. Oli patsas nimeltä Rangjung Chenrezi, Itsestään ilmennyt Avalokiteshvara. Sitä ei ollut tehty ihmiskäsin vaan se oli ilmestynyt kivestä tai seinästä. Seinästä luulisin. Kuningas ja kaksi kuningatarta, kaikki kolme imeytyivät tuohon kuvaan, he eivät kuolleet tavallista ihmiskuolemaa. Kaikki ministerit näkivät sen. Ennen imeytymistä kiinalainen kuningatar nousi ylös ja sanoi ministereille, että Lhasassa on Guru Rinpochen patsas, joka on kaikkein tärkein patsas koko Tiibetissä. Hän käski ministereitä hakemaan tuon patsaan ja peittämään sen mudalla ja piirtämään Manjushrin kuvat viiteen suuntaan. Hän sanoi niin ja hävisi patsaaseen sulautuen.

Myöhemmin oli sota Kiinaa vastaan ja he tuhosivat paljon, mutta Manjushrin kuvien tähden kiinalaiset sotilaat jättivät tuon kohdan tuhoamatta ja siksi Lhasan Jowo Rinpoche on olemassa tänä päivänä.

Kuninkaan ja kahden kuningattaren imeytymisen jälkeen seurasi muita kuninkaita, joista viides oli Tsede Tsukden. Hän rakennutti taas paljon temppeleitä ympäri Tiibetin, mukaan lukien Traga temppeli Lhasassa. Hän toi paljon munkkeja Ljulista ja myös Kiinasta. Tänä aikana hän ja hänen kansansa käänsivät sutran joka käsittelee karmaa. Sen nimi on Sutra sata karmaa, Do dzje le dzjapa. On toinen sutra nimeltä Sel ö, Kullanvalo, nämä kaksi tekstiä käännettiin varmasti. Muitakin on mutta historia on hämärä. Näistä kahdesta tiedetään varmasti.

Tuon kuninkaan poika oli Tjangtsa Lhawang ja kansa toi kiinalaisen prinsessan hänen kuningattarekseen. Matka oli hyvin pitkä ja kuningattaren saapuessa Tsjangtsa Lhawang oli kuollut. Siksi kuningas Tsede Tsukden otti tämän kiinalaisen prinsessan puolisokseen. Heidän poikansa oli Trisong Detsen, joka toi buddhalaisuuden Tiibetiin elävästi, joka toi Guru Rinpochen ja Bodhisattvan ym. Hän syntyi heidän pojakseen.

Kun kuningas Trisong Detsen oli hyvin pieni, isä Tsede Tsukden kuoli. Juuri ennen kuolemaansa isä lähetti neljä ihmistä Kiinaan hakemaan Buddhan opetuksia, ja nuo neljä toivat joitakin hasang-mestareita ja tuhannen panpon verran opetuksia. Jokainen panpo sisältää 500 shlokaa (säkeistöä), ja niitä tuotiin siis tuhat. Kun he saapuivat, isä oli kuollut ja prinssi hyvin nuori. Jotkut pahat ministerit ottivat kuninkaan paikan ja tuhosivat dharmahallinnon ja kaikki, jotka tekivät hyviä asioita ja harjoittivat Dhrmaa, heitettiin ulos ja vahvat tappajat tulivat tärkeiksi hallituksessa. Näin kuningas oli ilman valtaa ja Kiinasta tuodut mestarit lähetettiin takaisin. Heidän tuomansa opetukset haudattiin maan alle. He koettivat palauttaa Kiinasta tuodun patsaan, mutta kun kolmesataa ihmistä ei voinut nostaa sitä ylös, sekin haudattiin hiekkaan.

Tiibetissä oli huonot ajat, paljon sairauksia, katovuosia. Silloin kaksi pahaa ministeriä kuoli. Heistä toinen sai valtavat selkäkivut ja hänen selkänsä katkesi. Toisen ruumis kuivui ja tuli puumaiseksi. Muut ministerit alkoivat pelätä ja sanoivat, että se johtuu siitä, että he olivat haudanneet jumalan hiekkaan. He kutsuivat sitä jumalaksi. Tiibetin paikallismurteissa käytetään joskus sanaa jumala ja jumaluus mutta se ei tarkoita devaa. He ottivat sen ylös ja kaksi muulia voi hyvin helposti vetää sen paikkaan nimeltä Chitong. Se pidettiin siellä. Kun kuningas oli kolmentoista ikäinen, hän otti vallan. Jotkut hänen henkisistä dharmaministereistään olivat hänen kanssaan ja heidän neuvonsa avulla hän löysi joitain tekstejä, jotka pahat ministerit olivat piilottaneet. Löydettyään ne hän luki ne ja tunsi suurta uskoa, luottamusta ja hartautta niitä kohtaan.

Tällöin kaikki edesmenneen kuninkaan dharmaministerit, joita ihmiset olivat painostaneet, tuotiin esiin yksi kerrallaan, ja kuningas loi uuden kuningaskunnan joka oli taas myönteinen dharmahallinnolle. Tämä on alku opetusten todelliselle tulemiselle Intiasta Tiibetiin. Opetukset toivat Guru Rinpoche, Bodhisattva ja tämä kuningas. Silloin todellinen opetus alkoi.

Kertaan lyhyesti sen mitä olemme tänään oppineet. Lha Thothori Njentsen, 26. kuningas Njatri Tsenpo kuninkaasta lukien, oli ensimmäinen henkinen dharmakuningas Tiibetissä, joka vastaanotti opetukset avaruudesta. Mutta ilman niiden merkitystä, noin vain avaruudesta.

Songtsen Gampo oli ensimmäinen, joka käänsi opetukset tiibetiksi ja joka alkoi harjoittaa jotakin niistä. Hän kokosi Mani Khabumin, suuren om mani padme hum -teoksen ja antoi tämän opetuksen kansalleen ja niille, jotka harjoittivat niitä hän loi eräänlaisen mietiskelykeskuksen. Viisi sukupolvea tämän kuninkaan jälkeen hallitsi Trisong Detsen joka tuli kuninkaaksi 13-vuotiaana. Kuninkaaksi tultuaan hän alkoi tuoda maahan Buddhan opetuksia ja tämä on kuningas joka toi Buddhan opetukset elävinä suoraan Guru Rinpochelta ja Khenpo Bodhisattvalta ynnä muilta.

* * *

Kun Trisong Detsen oli vielä pieni poika, ennen kuin hänestä tuli kuningas ja hänen isänsä oli elossa, hän lähetti Sanshe-nimisen pojan Tiibetistä Kiinaan hakemaan buddhalaisia opetuksia. Kun Sanshe tuli takaisin, vanha kuningas ei ollut enää vallassa, eikä nuori vielä saanut asemaa, ja kaikki pahat ministerit määräsivät asioista. Siksi se oli Sanshelle vaarallinen aika palata. Oli toinenkin oppinut nimeltä Vasa ham, joka oli samassa tilanteessa.

Eräs Dharmalle myönteinen ministeri lähetti heidät Mangjuliin. Mangjul Khungthang on Länsi-Tiibetiä. He menivät sinne ja elivät siellä säilyttäen joitakin dharmaopetuksia. Kerran Sang nga, Sanshen ystävä, teki pyhiinvaellusmatkan Intiaan ja kävi Bodhgayassa, Nepalissa ym. Paluumatkalla hän tapasi Bodhisattva Santarakshitan, Sahorin kuninkaanpojan. Tämä suuri ja oppinut olento oli gelong, bhiksu (munkki). Bodhisattva Santaraksihita kertoi hänelle heidän kummankin entisistä elämistä ja mainitsi myös kaikki Trisong Detsenin entiset elämät.

Sang nga palasi Tiibetiin. Kun Trisong Detsen sitten oli kuninkaan asemassa kolmetoista vuotta täytettyään, hän alkoi kehittää luottamusta dharmaan, ja hänen myönteiset ministerinsä tarjosivat hänelle tilaisuuden opiskella ja tutustua teksteihin, niin että hänen luottamuksensa kasvoi. Lopulta hän keskusteli Sang ngan ja Sanshen kanssa. Silloin Sang nga kertoi hänelle Bodhisattva Santarakshitasta.

Niinpä kuningas Trisong Detsen kirjoitti Nepalin kuninkaalle kutsuakseen suuren oppineen olennon, bhiksu Santarakshitan Tiibetiin. Sitten hän lähetti kirjeen Sang ngan ja Sanshen mukana, ja he hakivat Khenpo Bodhisattva Santarakshitan sinne. Sillä aikaa kuningas ja ministerit arvailivat oliko Santaraksihita todella suuri oppinut olento vai teeskentelikö hän. Niinpä he testasivat häntä.

Lopulta Bodhisattva Santarakshitan hyvät ominaisuudet kävivät ihmisille selväksi, ja ministeri tuli kertomaan kuninkaalle ennen munkin saapumista, että tämä bhiksu oli suuri olento. Kuningas kysyi, millainen hän oli. Hän vastasi: "Mikä tahansa mikä on hyvää ja hyödyllistä muille, kaiken siihen liittyvän tämä munkki tekee. Kaikkea kielteistä ja muille vahingollista tämä bhiksu aina välttää. Tämä bhiksu uskoo ainoastaan Buddhaan, Dharmaan ja Sanghaan. Hänen jumalansa on Buddha - siihen aikaan sanottiin näin - Buddha on isä ja äiti ja ystävä kaikille eläville olennoille. Tällä tavoin kuningas kehitti hartautensa Bodhisattva Santarakshitaa kohtaan täyteen mittaan.

Kuningas päätti tavata Bodhisattva Sankarakshitan palatsissa nimeltä Drakmar. Drakmar tarkoittaa ‘punainen kallio’. Kun Bodhisattva saapui sinne, kuningas tuli paikalle ja kumarsi tälle ja uhrasi ns. tren. Tre tarkoittaa eräänlaista laatikkoa, se on mitta, niin kuin kilot, tonnit ym. Tiibetissä on laatikko, johon pannaan jyviä ja se on yksi mitta. Hän uhrasi täyden tren kultaa ja kumarsi. Kun hän oli saanut kumarrettua, Bodhisattva Santarakshita kysyi häneltä: "Muistatko minut?" Hän vastasi: "Näin sinut ensimmäistä kertaa tänään, miten voisin muistaa sinut?" Bodhisattva sanoi: "Koska et kehitä tietoasi ja viisauttasi tässä elämässä, koska sinusta tuli Tiibetin kuningas et muista minua, mutta minä muistan sinut.

Buddha Dipamkaran aikaan te, kuningas itse, ja minä Bodhisattva Santarakshita ja Sang nga, joka hänet ensin tapasi ja joka toi viestin häneltä kuninkaalle, me kolme synnyimme kerjäläislapsina. Meillä oli suuri kunnioitus dharmaa kohti ja halusimme auttaa tuntevia olentoja. Olosuhteiden takia emme voineet silloin tehdä mitään. Lopulta menimme tiettyyn paikkaan ja teimme stupan hiekasta. Tiedättehän lapset menevät rannalle ja leikkivät. Teimme stupan hiekasta ja rukoilimme että minusta tulisi pandita, oppinut apotti, sinusta tulisi kuningas ja Sang ngasta tulisi viestinviejä. Täten absoluuttisen totuuden oikean ymmärtämisen kautta olisimme hyödyksi kansalle, joka elää barbaarisessa maassa.

Rukoilimme näin ja sen takia sinä synnyit Tiibetin kuninkaaksi, minä synnyin Sahorin prinssiksi ja sain tilaisuuden tulla suureksi mestariksi, ja Sang nga syntyi Tiibetissä ja opiskeli sanskritia, niin että hän voi tulla Intiaan ja välittää viestin. Tämä on rukouksemme tulos. Tiibetinbuddhalaisuudessa ja muussakin buddhalaisuudessa, mutta meillä erityisesti ajatellaan, että se mikä ilmenee, sen vastaanotamme toisistaan riippuvana tai hyväenteisenä... Kuningas kysyi: "Entä minun toiveeni muuttaa Tiibetin maa dharmavaltakunnaksi, jossa on oikea dharman ymmärrys - saadaanko se tehtyä vaiko ei?"

Bodhisattva sanoi hänelle: "Kyllä, näin merkit ja mietin niitä. Kun tulit luokseni, sinulla oli eräänlainen lakki päässäsi." (Siihen aikaan tiibetiläisillä kuninkailla oli tapana pitää silkkikangasta päänsä ympärillä, vähän niin kuin punjabilaiset mutta ei aivan samanlaista. Se oli eri mallia.) "Sen tähden Ylä-Tiibetissä kansasi ja maasi on niin kuin lakki, ei kasva suuresti. Sinulla oli jaloissasi kengät kun tulit luokseni. Sen tähden Ala-Tiibetissä Kiinan rajalla väestö ja kaikki on niin kuin kenkä, ei kovin suuri. Kun tulet luokseni, sinulla ei ole vyötä". (En oikein tiedä miten tiibetiläiset pukeutuivat ilman vyötä, mutta aatelisilla oli tapana laittaa yksi puku sisäpuolelle vöineen ja sen päällä oli toinen pitkä vaate ilman vyötä. Se on niin kuin päällystakki mutta eri mallia. Luulen että hän tarkoitti sitä.) "Koska vaatteittesi päällä ei ole vyötä, maasi laki muuttuu hyvin pian voimattomaksi. Mutta kun tulit luokseni, ensimmäiseksi kumarsit ja uhrasit paljon ensiluokkaista kultaa ja jalokiviä. Sen tähden buddhadharma juurrutetaan Tiibetiin hyvin voimakkaana ja puhtaana." Se oli hänen ennustuksensa. Näin kuningas tapasi Bodhisattvan Drakmarin palatsissa.

Kuningas kutsui hänet sitten Keski-Tiibetiin temppeliin nimeltä Lung tsu, "Voimakas tuuli". Siinä palatsissa hän antoi ensin opetukset kymmenestä hyveestä ja sen jälkeen Kahdeksantoista luonnollista ja sitten Kaksitoista toisistaan riippuvaa. Nämä kolme ovat hänen antamansa perusopetukset ja monia muita ja hän opetti siellä neljä kuukautta.

Tiibetin henget ja pahat olennot eivät olleet valmiita vastaanottamaan dharman hyötyä. Ne olivat hyvin villejä ja alkoi tapahtua monenlaista. Sato ei kypsynyt maassa, oli tulvia, tuulia, ukkosta ja sairauksia. Silloin dharmanvastaisille ministereille tarjoutui tilaisuus. He menivät kansan luo ja panettelivat kuningasta. Lopulta he onnistuivat nostattamaan vallankumouksen kuningasta vastaan sanomalla, että kuningas toi Intiasta köyhän munkin, joka on pitänyt monia puheita. Siksi kaikki kansa kuolee ilman ruokaa ja sairaudet leviävät. Lopulta kuninkaan oli kuunneltava kansaansa ja hän meni Bodhisattva Santarakshitan luo sanoen: "Minä halusin tuoda Buddhan opetukset Tiibetiin kaikkien tiibetiläisten hyödyksi, mutta koska heillä on pahaa karmaa tai he ovat ymmärtämättömiä, he eivät voi tällä hetkellä vastaanottaa niitä ja myöhemmin haluan koettaa toisella tapaa. Koska he kapinoivat minua vastaan, haluan, että menet takaisin Nepaliin", hän sanoi ja uhrasi lahjoja Bodhisattvalle.

Tämä ei ottanut lahjoja vastaan vaan sanoi: "Minä menen, mutta sinun isoisäsi ja isäsi aikana, ja oman hallintosi aikana, aina kun yritätte perustaa Buddhan opetuksia Tiibetiin, kaikki menee vikaan. Se johtuu siitä, että Tiibetin henget ovat kesyttämättömiä. Siksi hankaluudet nousevat. Niiden kesyttämiseksi Länsi-Intiassa Urgyenin kuningaskunnassa on suuri mestari nimeltä Guru Padmasambhava. Hän on valaistunein olento maan päällä tällä hetkellä ja voimakkain kesyttämään pahoja henkiä. Sinun on kutsuttava hänet, ja sen jälkeen voimme perustaa Buddhan opetukset tänne puhtaasti." Kuningas lupasi. Sitten Bodhisattva meni takaisin Nepaliin ja Sang nga ja Sanshe ym. menivät hänen mukanaan. Näin Bodhisattva tuli ensin yhden kerran, ja koska hän ei voinut juurruttaa dharmaa Tiibetiin kunnolla, hän meni takaisin Nepaliin.

Sen jälkeen Guru Rinpoche tuli Tiibetiin. Te saatatte tuntea tämän tarinan, mutta tässä meidän täytyy tutkia sitä hieman tarkemmin. Koetan kertoa Guru Rinpochen tarinan lyhyesti ja selkeästi. Guru Rinpoche on itse asiassa Chenrezigin gurun, Buddha Amitabhan nirmanakaya. Bodhisattva Avalokiteshvara (Chenrezig) näki tuntevien olentojen kärsimyksen universumissa loputtomassa avaruudessa. Ja hän ajatteli kaikkia olentoja ja erityisesti olentoja maapallolla ja sitä, että Buddhan opetukset olivat häviämässä. Kaikki kielteiset henget häiritsivät harjoittajia ja nyt oli aika olla hyödyksi olennoille, jotka elivät barbaarisessa paikassa, paikassa, jossa ei ollut äärimmäisen totuuden ymmärrystä. Heidän hyödykseen oli tullut aika Buddha Amitabhan nirmanakayan ilmestymiselle.

Chenrezig pyysi Amitabhaa säteilemään ulos Guru Rinpochen maan päälle viisautensa kautta. Siihen liittyy neljä lausetta. Ensin A, tyhjyyden ääni. Koko lause on tsjeme drödral tshö tsi jing. me tsjö jing ne drodön thutsji tsal. dro gu dzjur tsjen shi dang drog gar tsje. rang tsjung kur dön dul kar dral tu sol. Nämä neljä lausetta. Käännän ne ensin sana sanalta, niin että saatte aavistuksen tiibetin kielestä, erityisesti kirjakielestä. Puhekieli on aivan erilaista. Sen jälkeen selitän merkityksen. Tsje tarkoittaa syntymää, me on ei, merkitys syntymätön. Drö, dröpa on yksityiskohta, dral on vapaa; vapaa yksityiskohdista. Tshö on dharma, tsi on genetiivi, jing tarkoittaa avaruutta. Dharma-avaruus, se tarkoittaa dharmadhatu.

Me tsjö - tsjö on liikkuva, muuttuva ja me on ei, se tarkoittaa ei liikkuva tai ei muuttuva, muuttumaton. Jing on avaruus. Se tarkoittaa samaa, dharmadhatua. Ne on -sta, dro on liikkuva, drova on se joka liikkuu, siis tunteva olento. Dön on hyöty. Merkitys on olentojen hyöty. Thu on mieli, tsje on ningtsje (myötätunto) ja tämä yhdessä kun ning jätetään pois, tjsi on genetiivi ja tsal voima; myötätunnon voima.

Dro on halu tai toive ja gu on kaikki, mitä ikinä halutaankaan. Dzjur on toisaalta muuttuva, mutta tässä tapauksessa wang dzjurva sana tulee... katsotaanpa. 100 eekkeriä maata appelsiiniviljelmänä kuuluu jollekulle ja dro gu dzjurva hänen toimestaan. Kun ostan tai otan sen ja siitä tulee minun, niin koko omaisuuteni dro gu dzjurva minun toimestani. Se tarkoittaa, että kaikki kuuluu kaikille. Mutta karmamme takia ja ihmisluonteen takia ja se on myös eräänlainen temppu, jollakulla on paljon ja jollakulla ei mitään ja se muuttui, tämä ilmaisu tulee tässä dro gu dzjurva. Dzjurtsjen. Shi dang drog gar...shi tarkoittaa rauhaa, dang on genetiivi drog on raivoisa ja kar on leikki, suora merkitys on tanssi ja teatteri, mutta tässä se on leikki ja tsje on tehdä. Merkityksen selitän myöhemmin.

Rang tarkoittaa itse, tsjung on tulla ulos. Se merkitsee itseilmennystä. Ku on keho ja ra -lle, tässä kur yhtenä sanana. Dön on näyttää ja dul on kesyttää. Ka on vaikea, dul ka on vaikea kesyttää. Dral merkitsee monia asioita. Jos tappaa jonkun tappaakseen hänen tietämättömyytensä ja pelastaakseen hänet pahalta karmalta, kuten jos tappaa 1000 ihmistä jotka ovat tappamaisillaan kukin 1000 ihmistä, tappaa tuon henkilön vihan ja tietämättömyyden hetkellä. Sen tappamista emme kutsu tapoksi, voimme sanoa niin tietenkin, mutta teksti sanoo dral. Mutta itse asiassa dral ja tappaa merkitsee samaa. Jos joku on hukkumassa jokeen ja nostat hänet ylös ja pelastat, sekin on dral. Eikö se ole oikein? Tietenkään se ei ole oikein, mutta ymmärsitte merkityksen! Sol on pyytää, rukoilla.

Nämä neljä lausetta kokonaisuutena merkitsevät: "Dharmadhatusta joka on vapaa eriytyneisyydestä, kaikista yksityiskohdista ja vapaa syntymästä, tästä dharmadhatusta täyden myötätunnon voimalla, äärettömän myötätunnon voimalla, kaikkien olentojen hyödyksi, täyttämällä heidän halunsa ja toiveensa, sinä, Amitabha, joka et ole suoraan olennon kosketuksen kohde ‒ voimme rukoilla mutta emme nähdä Amitabhaa ja emmekä saada opetuksia suoraan häneltä ‒ sinun kauttasi tulee suoran kommunikaation kohde heille. Siitä syystä ole hyvä ja näytä rauhallisen ja raivoisan toiminnan leikki johdattaaksesi olennot pois samsaran kärsimyksestä." Tämä on näiden neljän lauseen koko merkitys. Näillä neljällä lauseella Avalokiteshvara pyysi Amitabhaa vuodattamaan ilmestyskehon (emanaation) maan päälle. Sillä hetkellä Amitabhan suuri ponnistukseton myötätunto näki syyn syntyä Guru Padmasambhavana maan päälle kolmesta syystä.

Ensimmäinen näistä, puhumme kolmesta näkemyksestä, niistä ensimmäinen on, että Buddha Shakyamuni oli lopettanut toiminnan ja Buddhan opetus oli muuttumassa epäselvemmäksi ja vähemmän puhtaaksi. Selventääkseen opetuksia ja puhdistaakseen ne, saattaakseen dharman hyödyn kaikenlaisten olentojen saataville, se on ensimmäinen syy.

Toinen syy on sen hetken olennot, siis aikana, jolloin yksilöillä erityisesti ja yleensä kaikilla on toive vastaanottaa oikeaa ymmärrystä, se on toinen syy. Kolmas on, jotta tulevaisuudessa maan olennoilla olisi dharman harjoituksen ja hyödyn jatkumo ja kaikki henget ja pahat voimakkaat olennot muuttuisivat suojelijoiksi niille, jotka tekevät oikein. Ne ovat kolme syytä ja niiden myötä Buddha Amitabha alkoi säteillä ulos nirmanakayaa, Guru Rinpochea maan päälle.

Amitabhan kielestä tai puheesta sinkosi punainen valonsäde, joka on Buddha Amitabhan kehon, puheen ja mielen keskittynyt energia, se putosi maan päälle kuin meteori. Se putosi länteen Bodhgayasta Urgyen valtakunnan länsiosaan, missä on järvi nimeltä Danakosha. Sen keskellä on pieni saari. Siunaus laskeutui tälle saarelle, ja heti kun se oli sinne laskeutunut, se loi pienen vesialtaan ja siihen pienen suihkulähteen. Lampeen kasvoi kukka, utpala, ja tämä lootuskukka oli erikoisen kokoinen, muotoinen ja erikoislaatuinen.

Kun lootus oli täysin kasvanut, niin Amitabhan sydämestä tuli lootukseen kultainen viisisakarainen vajra, jonka keskustassa oli kirjain hri. Se imeytyi lootukseen ja se on istuin Guru Padmasambhavalle. Miksi vajra? Se yhdistää viisi viisautta ja viisi ominaisuutta tai se on viisi dhyanibuddhaa ja heidän viisi puolisoaan. Keskustassa on kirjain hri. Se on kaikkien buddhien ja bodhisattvojen keskittynyt kehon, puheen ja mielen, tiedon ja toiminnan tavu. Ja se on istuin Guru Padmasambhavalle.

Kun tämä lammikko syntyi, koko valtakunta täyttyi sateenkaarista, musiikista ja tuoksuista ja kaikki oli miellyttävää ja rauhallista. Jonkin ajan kuluttua lootus avautui ja sen keskellä oli pieni poika, joka oli täydellisen kaunis. Hän oli Guru Padmasambhava. Sillä hetkellä kaikista villieläimistä ja linnuista, tiikereistä ym. tuli kuin sisaruksia ja ystävyksiä ja ne elivät sillä saarella. Näin Guru Padmasambhava syntyi maan päälle.

Syntymän tapoja on neljä. Yksi on syntymä kuumuudesta tai kosteudesta. Toinen on syntymä munasta. Kolmas on syntymä äidin kohdusta ja neljäs on ilmestys. Guru Rinpochen syntymä on ilmestys.

Urgyen maassa oli silloin dharmakuningas, jolla ei ollut poikaa. Hän rukoili poikaa turhaan ja lopulta hän menetti kummatkin silmänsä. Sen jälkeen hänelle syntyi poika, joka pian kuoli. Hän oli kovin masentunut kaiken kärsimyksen keskellä mutta rukoili edelleen Buddhaa, Dharmaa ja Sanghaa ja antoi kaiken rikkautensa kansalle anteliaisuuden eleenä. Hän oli sitten hyvin köyhä. Eräänä yönä hän uneksi, että jotakin tuli häntä kohti lännestä, ja kun se tuli lähemmäksi hän näki, että se oli kultainen vajra, joka säteili kuin aurinko. Se laskeutui hänen käteensä, ja heti kun se oli hänen kädessään, se muutti hänet kokonaan. Hän tunsi myötätuntoa ja iloa, ne kehittyivät hänessä.

Herätessään aamulla hän oli hyvin virkeä ja pyysi kaikkia ministereitä ja kansalaisia tutkimaan, mitä valtakunnassa oli tapahtumassa. Lopulta yksi ministereistä löysi tuon erityisen merkin ja ilmapiirin järvellä ja kaikki eläimet siellä. Kuninkaalle kerrottiin siitä ja hän meni sinne. Hän ei voinut nähdä poikaa, mutta hän voi tuntea ja hän rukoili. Kuninkaan ja ministereiden saapuessa kaikki eläimet ja linnut ym. pakenivat ja ainoastaan poika jäi. Kuningas kysyi häneltä: "Kuka on isäsi? Kuka on äitisi? Mistä tulit? Mitä syöt? Mihin kastiin kuulut?" No, sellaistahan kysyisimme jos löytäisimme moista.

Poika vastasi: "Isäni on Rigpe Yeshe", Älyn viisaus tai Viisaus nähdä ääretön totuus. Mutta mitä ääretön totuus on ‒ viisaus itse on ääretön totuus. "Isäni on se, ja äitini on Kuntuzangmo, joka on aina hyvä." Merkitys on: aluttoman ajan alusta tähän asti voimme jälleensyntyä ihmisiksi, eläimiksi, haamuiksi, deevoiksi, mihin tahansa maailmaan, helvettiin, mutta olemuksemme, luontomme on aina niin kuin se on. Se ei ole koskaan muuttunut minkään vaikutuksesta. Sitten hän sanoi: "Aina hyvä äitini, äitini, joka on aina hyvä. Ja mistä tulen, maani on dharmadhatu, syntymätön, se on kuningaskuntani. Kastini on tasa-arvo. Ei minkään ja jonkin tasa-arvo. Ja ruokani on dualismi. Toimintani, harrastukseni on tuhota kaikki kielteisyys."

Näin hän vastasi kuninkaalle ja sitten kuningas vei hänet palatsiin ja asetti valtaistuimelle. Sillä hetkellä kuninkaan kummatkin silmät aukenivat, eikä hän ollut enää sokea. Hänen kaikki aarrekammionsa täyttyivät rikkauksin ja hänestä tuli suuri kuningas. Hän pohti nimen antoa kallisarvoiselle pojalleen ja mietittyään monimutkaisia vaihtoehtoja hän päätyi yksinkertaiseen: Lootuksesta tullut, Pema Jungne. Guru Rinpochen kahdeksasta aspektista tämä on ensimmäinen, nimetty sen mukaan miten hän syntyi ja miten kuningas vei hänet palatsiin.

Kysymys: Millä kielellä oli ensimmäinen buddhalainen teksti joka vastaanotettiin palatsin katolla?

Rinpoche: Sanskritiksi.

K: Kuka ministeri oli Vajrapanin emanaatio?

R: Hänen nimensä on Gar dön Rigpa tsjen. Je Ragpa tsen on kuningas. Tämä on vain ministeri.

K: (kuulumattomissa)

R: Kuningas Trisong Detsen lähetti 5 - 6 poikaa Kiinaan opetuksia hakemaan ja Sanshe hän oli heidän johtajansa. Toinen oli Ba Sang nga ja hän oli aatelispoika, joka oli kuninkaan virkamies ja oppinut ministeri. Ba on hänen perheensä nimi.

K: Ovatko henget ihmisten sisällä tai todella olentoja ulkona?

R: Minä ajattelen että kumpiakin, mutta enimmäkseen ulkopuolella. Ulkopuolella on kielteisiä olosuhteita ihmisille. Täälläkin on niin, mutta Tiibetissä viime aikoina se on ollut selvästi nähtävissä. On vuoria, missä ei saa tappaa mitään ja jos siellä tapetaan tai ammutaan jotain, siitä tulee tekijään merkki. Sitä on vaikea uskoa, te ette paljon usko ennen kuin näette sen.

* * *

Olemme nyt käyneet läpi osan Guru Rinpochen elämänkerrasta, hänen ensimmäiseen nimeensä Pema Jungne saakka. Toinen nimi, Pema Gyalpo, liittyy tähän: koska Urgyenin kuningas toi hänet palatsiin kaikki muuttui, maasta tuli hyvin rikas ja kuninkaan aarrekammiot täyttyivät omaisuudesta. Silloin kuningas alkoi osoittaa anteliaisuutta kaikille, ja siitä tuli rajatonta anteliaisuutta, joka ei koskaan lopu. Tämän suuren ansion vuoksi Guru Rinpochen nimeksi tuli Pema Gyalpo. Pema on lootus, koska hän ilmestyi lootuksesta, ja gyalpo tarkoittaa kuningasta. Lootuskuningas. Se on toinen aspekti.

Sen jälkeen jokainen näki hänen suuret ihmevoimansa. Suurimman osan aikaa hän vietti meditaatiossa ja sen takia kuningas, kuningatar ja kansa olivat kovin huolissaan hänestä. He alkoivat suunnitella kuningattaren hankkimista hänelle. He toivat sitten prinsessan pienestä naapurivaltakunnasta ja hän eli viisi vuotta kuninkaana kuningattaren seurassa.

Eräänä päivänä hän näki avaruudessa koko Vajrasattvan mandalan ja vastaanotti neuvon Vajrasattvalta. Se kuului näin: "Vaikka olet kuningas, vaikka olet onnellisin ihminen maan päällä, se ei kestä pitempään kuin elämäsi. Joka hetki on pysymätön, ja vaikka se kestäisi hyvin pitkään, se on vain yksi elämä. Sinun arvosi on enemmän kuin se, ja sinun on toteutettava elämäsi arvo ja hylättävä kuningaskunta."

Saatuaan tämän viestin tai neuvon, hän aikoi lähteä vuorille mietiskelemään ja pyysi lupaa kuninkaalta. Hän ei saanut sitä, joten hän koetti paeta, mutta kuningas asetti vartijat. Näin hän ei voinut paeta. Hovissa oli ministeri, jolla oli vaimo ja poika, joilla oli hyvin paha karma. Jos lapsi kasvaisi aikuiseksi, se olisi hyvin paha kansalle. Eräänä päivänä Guru Rinpoche tanssi palatsin katolla ja hänellä oli kolmikärki kädessään. Tanssiessaan hän heitti kolmikärjen ja tappoi lapsen ja äidin. Silloin hänestä tuli lainsuojaton.

Kun koko kansa ja ministerit nousivat häntä vastaan, kuninkaan ei auttanut muu kuin karkottaa Guru Rinpoche maasta. Kokouksessa Guru Rinpoche päätettiin lähettää hautausmaalle nimeltä Tsilvei tsal. Se on lähellä Bodhgayaa. Se on kuusikätisen Mahakalan pyhä paikka. Juuri ennen kuin hänet karkotettiin, kaikki kokoontuivat yhteen ja hän oli joukon keskellä. Kaikki ministerit ja muut puhuivat siitä mitä hän oli tehnyt, ja miksi hänet piti lähettää pois. Luulisin että he lukivat jotain paperista.

Silloin yhtäkkiä avaruudesta tuli alas hevonen, joka laskeutui hänen eteensä, ja kun hän oli hypännyt sen selkään, hevonen nousi ylös maanosan neljän kuninkaan kannattelemana. Tämän ihmeen tapahtuessa hänet heitettiin ulos. Hän laskeutui maahan nimeltä Ngaden, vuoren harjalle. Sieltä hän näki kaikki jumaluuksien rauhalliset aspektit ja vastaanotti ikuisen elämän voiman henkisen saavutuksen. Sitten hän meni Tsilvei tsal hautausmaalle minne kuningas, ministerit ja hänen kansansa oli neuvonut häntä menemään.

Hän istui kuolleitten ruumiiden päällä, söi niiden lihaa ja kantoi niiden vaatteita ja viipyi siellä viisi vuotta opettaen henkiä, dakineita ja kaikenlaisia olentoja hautausmaan lähiympäristössä. Eräänä päivänä sen valtakunnan kuningatar kuoli. Hän oli raskaana ja heti hänen kuoltuaan hänen ruumiinsa tuotiin hautausmaalle ja jätettiin sinne. Guru Rinpoche tiesi, että ruumiin sisällä oli elävä tyttö. Hän otti tyttären ulos ja kasvatti hänet. Tästä tytöstä tuli suuri mestari ja dharmanharjoittaja ja hänen oppilaansa.

Sen jälkeen hän meni Danakoshaan ja kesytti siellä nagat ja henget. Sen jälkeen hän meni Bodhgayaan, missä hän ilmensi kaikkien tiedonalojen opiskelua. Se tarkoittaa runoutta, käsityötä, lääketiedettä, filosofiaa, logiikkaa jne. Hänen ei tarvinnut opiskella niitä itsensä takia, mutta hän opiskeli ihmisten hyödyksi. Jangve tsul tenpa. Hän ilmensi kaiken opiskelemisen ilmentymän.

Näihin aikoihin hän oivalsi harjoituksessaan joogan kolmekymmentäkaksi jumaluutta: kriya, upa ja kolmas jooga. Sen jälkeen hän otti getsul ja gelong valat Kungaolta, joka Ananda oli siihen aikaan. Kun hän oli ottanut valat, niin avaruudesta kuului ääni, jonka kaikki kuulivat: "Shakya Senge". Se on Guru Rinpochen kolmas nimi.

Sen jälkeen hän meni Betan kuningaskuntaan, jossa on hautausmaa nimeltä Kuntsog. Hän eli siellä viisi vuotta ja antoi opetuksia sen paikan olennoille. Beta Kuntsog -hautausmaalla ollessaan hänen hyötynsä niin näkyville kuin näkymättömille olennoille (näkyvät ovat ihmisiä, eläimiä jne., näkymättömät ovat henkiä, haamuja ym.) oli kuin auringonvalo. Heti kun on auringon valoa, pimeyden varjo pakenee. Se ei pysy yhdessä valon kanssa. Heti kun Guru Rinpochen siunaus ja hänen läsnäolonsa on paikalla, kaikki tietämättömyyden pimeys on poissa. Sen tähden hänen nimekseen tuli Nyima Özer, Auringonvalo.

Hän oli tietenkin vastaanottanut perimyslinjojen siunauksen maan päällä. Nyt tämä on sen tuolla puolen. Se on Guru Rinpochen neljäs aspekti. Silloin hän sai kaikki kahdeksantoista Dzogchen opetusta, kahdeksantoista mielen avainta. Hän sai ne Kuntuzangpolta niin kuin Tilopa sai kaikki suorat opetukset Dorje Changilta, samalla tavalla.

Sitten hän harjoitti kaikkia näitä kahdeksaatoista opetusta Khazessa. Se on osa Pakistania, Afganistania ja Kashmiria. Siellä oli hautausmaa nimeltä Sanglam nolma joka tarkoittaa Karkea salainen polku. Hän harjoitti siellä stupaan nojaten ja opetti sen maan ihmisiä, henkiä, haamuja ym. Siitä hän sai nimekseen Loden Chokse.

Sitten kuudes (nimi). Tuohon aikaan hän meni Nepaliin hautausmaalle nimeltä Lhyndruk tsekpa. Se on nykyisin Boudanathin stupa. Hän harjoitti siihen nojaten viisi vuotta. Kaikki henget ympäri Nepalia kesyyntyivät buddhadharman suojassa. Siksi hänen nimekseen tuli Senge Dradog, Lumileijonan karjaisu.

Sen jälkeen hän meni Sahoriin Bodhisattva Santarakshitan paikkaan. Siellä on alue nimeltä Lanka Tsekpar ja tuolla hautausmaalla hän harjoitti viisi vuotta. Siksi hänen nimekseen tuli Padmasambhava. Sitten hän meni Bhutaniin, jonka nimi historiassa on Leo. Hän harjoitti Bhutanissa Bardo Tartsangissa viisi vuotta. Nykyisin Bardo Tartsangissa on Guru Rinpochen tiikerin jalanjälki. Hän ratsasti silloin tiikerillä. Kivessä on Guru Rinpochen tiikerin jalanjälki, olen nähnyt sen. Silloin hänen nimekseen tuli Guru Dorje Trollö.

Ne ovat Guru Rinpochen kahdeksan aspektia. Sen jälkeen hän meni takaisin valtakuntaansa. Ennen kuin hän saapui kuninkaan luo,  ministeri näki hänet, ja koska hän oli lainsuojaton, hänet otettiin kiinni ja sidottiin suureen rautapylvääseen. Siihen laitettiin paljon polttopuita, öljyjä ym. ja hänet poltettiin. Tulen sytytettyään ihmiset poistuivat, mutta savu ei ottanut laantuakseen. Eräänä päivänä huomattiin, että öljyistä oli tullut järvi ja polttopuut olivat muuttuneet suureksi lootukseksi ja sen päällä istui Guru Rinpoche opettaen suurta dakinien ja henkien joukkoa.

Kuningas oli hämmästyksissään ja meni paikalle ja pyysi anteeksi. Tämä paikka on tunnistettu Tso Pemaksi, sinne on kolmen tunnin ajo luostaristani Sherab Lingistä. Siellä Guru Rinpoche poltettiin toisen kerran. Sitä ennen Sahorin kuningas oli polttanut hänet. Sahorin kuninkaantytär oli suuri dakini ja hän antoi opetuksia prinsessalle. Sen takia kuningas suuttui ja tapahtui samalla tavalla. Toisen kerran ministerit polttivat hänet kun hän meni takaisin valtakuntaansa.

Kun kuningas pyysi anteeksi, hän sanoi kuusi lausetta. Ne ovat tiibetiksi: Kham sum khorvei dintong jing. Tshotsjong dzjalvor tsejang dyntsi ingvor ne. Rangsem tsjeme chökur mashena. Khorve tsjeva metsjö tsyma kor. Dzjalpo tshenpo semni satong ty. Sima sub san dze togpar dzjur. Nämä kuusi lausetta hän antoi opetukseksi kuninkaalleen.

Sillä hetkellä kuningas Indrabhuti ymmärsi ja oivalsi yhtä aikaa. Tämä on vajrayanassa yksi esimerkki oivalluksesta, tiedosta ja viisaudesta. Ymmärrys ja oivallus. Sen sisältö oli: kertymän polulta, siitä alkaen kun alamme kehittää tietoamme ja viisauttamme, alusta asti, siihen saakka kunnes meistä tulee buddha, (siihen kuuluu viisi polkua: kertymän polku, soveltamisen polku, näkemisen polku, mietiskelyn polku ja ei-mietiskelyn polku, joka on viimeinen polku) viidennen eli viimeisen polun viimeiseen minuuttiin saakka, kaikki viisaudet ovat viisautta, mutta subjektina ja objektina, oivalluksena ja ymmärryksenä, siis eivät yhdessä, vaan ensin on ymmärrys, sitten oivallus. Ensimmäisen tason bodhisattvasta kymmenennen tason bodhisattvaan asti bodhisattvan viisaus on kuin buddhan viisautta meille, mutta ei todellisuudessa, ja siksi täytyy mennä tasolle kymmenen ja sen jälkeen tulee buddhaksi.

Tämä dodrog tynjam ‒ ymmärrys ja oivallus samanaikaisesti ‒ on kymmenennen tason bodhisattvan viimeisen hetken viisauden tai oivalluksen saavutus ja viidennen polun viimeinen hetki. Sitä kutsutaan vajrankaltaiseksi viisaudeksi joka tuhoaa; vajra tarkoittaa voimakkainta ja parasta asiaa. Tämä viisaus rikkoo dualistiset ajatukset, hyvin hienovaraiset ajatukset oivalluksen objektista ja subjektista. Silloin ei ole enää oivalluksen oivaltajaa eikä kohdetta, niistä tulee yksi. Ymmärrys ja oivallus tulevat yhdeksi. Sen kuningas Indrabhuti saavutti pelkästään näillä kuudella lauseella. Koska hänen kertymänsä ja kaikki polkunsa oli täydellistetty aikaisemmin, sen tähden hän oli nyt valmis vastaanottamaan sen.

Nämä kuusi lausetta voidaan kääntää hyvin lyhyesti näin. Olemassaolon pyörän kolme tasoa, ne kaikki ovat kuin vankityrmä. Kolme tasoa ovat halun maailma, muodon maailma ja muodoton maailma. Jumalista helvetteihin me olemme halun maailmassa. Jumalten maailmassa on kaksi osaa. Yksi on muodon jumalat ja korkein on muodottomat jumalat. Helveteistä jumaliin eli devoihin halun maailmassamme helvetit ovat pahin, sitten on nälkäiset henget, kolmas on eläinten maailma, neljäs on ihmisten maailma, viides on asurat ja kuudes jumalat onnellisuudessa. Arvossa ihmisten maailma on huippu. Jumalten maailmoissa on kaksi osaa, muodon maailma ja muodoton. Muodon jumalat ovat paljon paremmassa asemassa ja onnellisempia kuin halun maailmassa ja muodottomat jumalat paljon onnellisempia kuin muodon jumalat. Mutta kaikki nuo kolme olemassaolon tasoa ovat ympyrä, niin kuin pyörä. Ks. Kuusi maailmaa

Mitä hyvää tai pahaa karmaa keräämmekään, se on dualismiin liittyvä ajatus, siitä tulee syy onneen ja kärsimykseen noilla kolmella tasolla. Jos luomme jotain hyvää, olemme anteliaita, moraalisia, puhumme totta jne., jos pidämme tuon hyvän karman vain itsellämme, synnymme jumalana, ehkä muodon jumalana tai muodottomanakin, mutta se on rajoitettu saavutus, ja kun karma on loppu, putoamme heti alas. Miten me putoamme alas? - Nyt juuri olemme ihmisiä ja voimme tehdä monenlaisia asioita. Hyvin pahojakin. Kunnes kuolemme, pysymme ihmisinä. Joskus sanotaan ihmishelvetti, ihmiseläin tai ihmishaamu, kärsimyksen tunne ihmisten mielessä, meillä on se, mutta se on inhimillistä. Kuoleman hetki on kuilu, ja seuraava elämä määräytyy edellisen mukaan. Seuraava elämä määräytyy tämän elämän mukaan. Tämä elämä määräytyy edellisen mukaan. Sen takia tämä on se hetki. Kaikki hyve ja pahe mitä keräämme ilman oivalluksen motivaatiota, siitä tulee syy näihin kolmeen tasoon.

Sen takia Guru Rinpoche sanoo että nämä kolme tasoa ovat juuri niin kuin vankila. Tshötsjong dzjalvor tsejang dyntsi ingvor ne. Merkitys on: vaikka syntyisi dharmakuninkaana se on ingvar - häiritsevä tekijä, dyntsi - levottomuuden aiheuttama häiriö. Se tarkoittaa, että kuningas Indrabhuti on ollut kuningas tähän saakka, suuri dharmakuningas, mutta hänellä ei ole ollut oivallusta ennen tämän opetuksen vastaanottamista. Hän oli valmis, mutta hänen rikkautensa, omaisuus ja valtakunta ympärillä olivat esteenä.

Rangsem tsjeme chökur mashena. Ellei ymmärrä oman mielensä luontoa tai olemusta, joka on dharmakaya, syntymätön, ellei sitä ymmärrä sitä, sitten Khorve tsjeva metsjö tsyma kor. Kunnes se on oivallettu, noiden kolmen tason ympyrästä ei pääse eroon, vaan jatkaa siellä olemista loputtomiin. Dzjalpo tshenpo semni satong ty. Nyt sinä suuri kuningas katso omaan mieleesi, jossa on kirkkauden ja tyhjyyden ominaisuudet, ei minkään ja jonkin tasa-arvo. Katso sitä. Sima sub san dze togpar dzjur. Viimeisellä hetkellä tai seuraavalla kerralla saavutat buddhuuden oivalluksen.

Heti kun kuningas oli vastaanottanut koko kuuden lauseen opetuksen Guru Rinpochelta, hän saavutti oivalluksen.

Miten Guru Rinpoche tuli Tiibetiin? Kuten mainitsin, Khenpo Bodhisattvan ennustuksen tai neuvon mukaisesti kuningas Trisong Detsen lähetti seitsemän henkilöä kutsumaan Guru Rinpochen. Kaksi heistä, San nga, josta puhuimme, ja toinen nimeltään Sengo Lhalung, nämä kaksi johtivat seuruetta ja sitten oli viisi muuta, mm. Nganam Dorje Tyndzom. Tuolloin ihmisillä oli kuvaavia nimiä. Kuten Ba san nga, Ba on perheen nimi, san nga on kirkas valo, kirkas näkemys tai kirkas valo. Toinen on Seng go lha lung zig. Seng go merkitsee leijonan päätä. Lha on jumala ja lung on laakso, jumalan laakso. Zig on katsoa, silmä, imperfekti. Se jumalan laakso, jonka näki silmä leijonan päässä. Jotain siihen suuntaan. Nykyisin meillä ei ole sellaisia nimiä.

Nämä seitsemän henkilöä lähtivät matkaan hakeakseen Guru Rinpochen. Heti kun he olivat lähteneet, Guru Rinpoche näki sen ihmeen kautta, tai sanokaamme viisauden silmillään. Viisauden silmä näkee menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden, eikä mikään matka eikä aika voi sitä estää. Sen takia, sitä merkitsemään piirrämme jumaluuksille silmän otsaan. Se ei tarkoita, että siihen ilmestyisi silmä. Kaikki täällä päin eivät ymmärrä tätä, ja olen tavannut monia, jotka kysyvät minulta tehtiinkö Tiibetissä reikä otsaan, jotta saatiin viisauden silmä ulos! Luulisin että joku on kirjoittanut sellaisen kirjan. Mutta en usko, että se on niin helppoa. Jos otsaan tekee reiän, aivot tulevat ulos.

Viisauden silmä merkitsee muuta kuin reikää tai silmää siinä. Guru Rinpoche näki tapahtumat Nepalista ja ihmeen avulla hän siirtyi Mangjul Kungthangiin, vuorelle. Kun seitsemän hengen seurue saapui, he tapasivat Guru Rinpochen siellä ja tunnistivat hänet hänen kaikkien ominaisuuksiensa ja ihmeitten takia. He tarjosivat kuninkaan lähettämän kullan hänelle. Siihen aikaan suurin osa kullasta oli hippuina, ei rahoina tms., ja vielä nykyäänkin kultaa säilytetään Tiibetissä pääasiassa hippuina. Se poimitaan joen rannalta ja säilytetään sellaisenaan. Heti kun se uhrattiin hänelle, hän heitti sen joka suuntaan ja siunasi sen paikan. Mangjul Kungthang vuori on siitä lähtien ns. "kullan suuri mieli" ihmisille.

Mutta nuo seitsemän henkilöä suuttuivat, olivathan he kantaneet raskasta kultaa pitkän matkan, ja hän ymmärsi heitä. Hänellä oli munkkien kantama kazu, vajrayanan harjoittajien käyttämä sauva. Hän löi sillä kiveä ja kaikkialla mihin hän kosketti, kivi muuttui kullaksi. Hän sanoi, että kaikki on sellaista. Hän teki ihmeen. Läheisen vuoren oikea puoli muutti vasemmalle ja vuoren vasen rinne siirtyi oikealle. Se on edelleen näin ja pidämme sitä hyvin pyhänä paikkana. Siellä oli Guru Rinpochen ja Tiibetin kuninkaan lähettiläiden ensimmäinen tapaaminen.

He pyysivät Guru Rinpochea sitten tulemaan Tiibetiin. Hän sanoi: "Tulen, mutta ette voi tulla kanssani, ettekä voi kestää sitä, mitä koen matkalla. Menkää edeltä ja tulen myöhemmin." Sitten he menivät Tiibetiin ja Guru Rinpoche tuli myöhemmin. Joku kysyi minulta, miten pahat henget voidaan voittaa, miten niiltä otetaan pois niiden pahat voimat. Näin hän teki matkalla.

Ensin hän kulki läpi Shangshunin. Siellä on hyvin kuuluisa ja voimakas henki, jonka nimi on Mutsame. Kun Guru Rinpoche kulki laakson halki, henki rikkoi vuoret kummallakin puolella ja koetti saada ne sortumaan hänen päälleen. Hän piti kaksi vuorta erillään toisistaan vain keppinsä avulla ja lensi niiden yli avaruudessa ja läpäisi paikan. Siten sen paikan henki kesyyntyi. Sitten hän tuli Kala Rongoon, joka silloin oli Tiibetiä. Nyt se on rajaseutua. Siellä oli 12 henkien ryhmää. Ne synnyttivät raemyrskyn ja ukkosen. Hän otti kourallisen vettä ja pani kaiken ukkosen sinne. Siitä tuli veripisara ja henget menettivät voimansa ja näin hän kesytti ne. Nykyisin kutsumme niitä kahdeksitoista tenmaksi. Tämä on myös yksi suojelijoistamme.

Sen jälkeen hän tuli Kangkarille, joka on hyvin kuuluisa lumivuori. Hän läpäisi sen, ja erittäin vahva naispuolinen henki sai aikaan lumivyöryn. Hän vain katsoi lumivuorta voimakkailla silmillään ja kaikki lumi suli ja kallio tuli näkyviin. Henki ei voinut kestää sitä ja se pakeni järveen. Järven nimi on Paltso. Se meni sinne. Guru Rinpoche teki vain näin ja järvi kiehui kuin tulivuoren laava. Hengen liha ja luut irtosivat toisistaan ja se tuli ylös järvestä luurankona. Guru Rinpoche heitti vajransa ja hengen toinen silmä sokaistui. Se uhrasi kaiken Guru Rinpochelle ja tällä hetkellä se on yksi suurimmista suojelijoistamme. Sen nimi on Kangkar shame dorje shinzigma. Se on hyvä nimi mutta toisaalta pilkkanimi, se tarkoittaa luurankoa. Dorje merkitsee vajraa. Shinzigma on äiti jolla on yksi silmä. Toinen on tuhoutunut. Tämä on yksi hengistämme.

Kun hän kulki vuoristoa pitkin, siellä oli Nyenchen Tanghla. Suuri vuori ja vahva henki. Nykyisinkään, ennen kiinalaisten tuloa, emme koskaan kävelleet siellä, suuret paimentolaisryhmät tuhansine jakkeineen lähettivät satoja hevosia ja jakkeja vuorelle, kun he menivät sitä ylös tai kun suuri lama liikkui siellä. Se on hyvin suuri vuori. Niitä eläimiä ei koskaan löydetä, ne katoavat. Se on uhrilahja. Niitä ei tapeta, ne vain menevät vuorelle, ja henki pitää ne omaisuutenaan. Sen jälkeen niitä ei näy. Kun Guru Rinpoche saapui sinne, Nyenchen Tanghla aiheutti monenlaista harmia hänelle ja sen viimeinen temppu oli ilmestyä suurena käärmeenä, joka sulki Guru Rinpochen tien. Hän löi kepillään ja käärme muuttui pienen pojan muotoon. Se on tämä henki, joka silloin tarjosi elämänsä ja kaiken Guru Rinpochelle ja muuttui dharmansuojelijaksi.

Sillä tavoin Guru Rinpoche kesytti satoja henkiä matkalla Lhasaan. Se olennoista. Sitten luonnosta. Hän teki monia asioita Tiibetissä mutta yksi on esimerkkinä. Lähellä Tanghlan vuorta on järvi nimeltä Tanghla tso. Se on siellä nykyisin. Silloin se oli helvettiolentojen paikka. Se oli eräänlainen tulivuori. Historiankirjoitus kertoo raudan tavoin kiehuvasta vedestä. Kaikki maa oli hyvin kuumaa. Jos lintu lensi sen yli, se putosi kuumuuden takia. Se on eräänlainen tulivuori. Se oli paikka helvetille. Kun hän tuli, niin hänen siunauksensa voimasta maa muuttui tavalliseksi maaksi ja kuuma laavajärvi muuttui vain tavalliseksi, hyvin kauniiksi järveksi. Se on siellä nyt.

Tällä tavoin hän valmisti maan ja olennot valmiiksi vastaanottamaan dharman. Tehtyään kaiken valmiiksi Guru Rinpoche tapasi kuninkaan. He tapasivat ensin palatsissa nimeltä Lungtshup, mikä tarkoittaa pyörivää tuulta. Hän käänsi suurimman osan teksteistä Bodhisattvan kanssa ja myös tämän opetukset tuossa palatsissa.

Guru Rinpoche, Nepalista tullut Bodhisattva ja kuningas Trisong Detsen ovat Tiibetin kolme suurta hahmoa, jotka toivat buddhadharman hyvin voimakkaana ja kunnolla Tiibetiin. Nämä kolme yhdessä. Koko maapallon hyödyksi ja Tiibetin hyödyksi, jotta Buddhan opetukset ja erityisesti vajrayana saadaan kunnolla perustettua sinne, he alkoivat rakentaa keskustemppeliä tai eräänlaista paikkaa, Samyetä. Samye on nyt myös Skotlannissa, se on sama nimi. Sen paikan nimi oli Samye minjur lynshi petur tsu lhakang. Sitä alettiin rakentaa. Kun jotain rakennetaan tiettyyn tarkoitukseen, on löydettävä sille oikea paikka. Ei voi rakentaa mihin tahansa mistä saa maata. Joskus paikka sopii, joskus ei ollenkaan.

Tutkittuaan Tiibetin läpikotaisin, he löysivät Samyen paikan keskellä erämaata, missä ei ollut mitään vihreää, ei mitään, mutta paikka oli sille oikea. Tiibetissä on sanonta: jos lapsi ei halua lukea läksyjään ja kokeet ovat tulossa, hän alkaa lukea hyvin nopeasti eikä nuku eikä syö kunnolla, silloin sanotaan: "Ketun jalkoja polttaa Samyen hiekka". Silloin kettu juoksee hyvin nopeasti! Se on sanonta. Samye rakennettiin siihen paikkaan. Itse asiassa maanpinnan muodostumisen yksityiskohdat ovat monimutkaiset. Käyn sen lyhyesti läpi antaakseni teille kuvan asiasta.

Kun teemme jotain, tavallisesti teemme sen yhdessä paikassa ja siitä tulee keskus. Minä olen tässä, minun itäni, eteläni, länteni ja pohjoiseni. Jokaisen teidän paikkanne on keskuksenne ja suuntanne ovat teidän suuntanne, eikö niin. Kun jotain rakennetaan, se paikka täytyy pitää keskimmäisenä ja sitten sen paikan itä, etelä, länsi ja pohjoinen täytyy olla oikeaan suuntaan ja vuoren ja luonnon oikein piirtynyt. Kun sanomme itä, niin aurinkohan tulee idästä, mutta se ei ole se, mitä tässä tarkoitetaan. On tähti, joka on kuuden tähden ryhmässä hieman vinossa ja siellä missä se tulee ylös horisontista, siellä on itä. Missä tämä tähti häviää, siellä on länsi ja välisuunnissa on etelä ja pohjoinen. Aurinko nousee ja laskee, se on epävakaa. Itämme täytyy olla avoin, avoin itä, koska kaikki tulee idästä. Aurinko tulee idästä, tähti tulee idästä, kuu tulee idästä. Sen tähden tieto, viisaus, rikkaus, omaisuus, kaikki, itä on ovi tulla sisään. Koska sen täytyy olla avoin paikka.

Etelä on paikka rikkaudelle. Oikea käsi. Kun katsomme kohti itää, etelä on oikealla. Sen tähden etelässä meillä on kukkuloita, riisikasoja tai kultakasoja tms.

Länsi on kuolema. Aurinko ja kuu laskevat länteen ja tähtikin, siksi se on osa kuolemaa ja siksi lännen täytyy olla kiinni, siellä pitää olla suuri vuori, se on suljettu, ei avoin.

Pohjoinen on taustamme. Jos taistelen jonkun kanssa, edessä on oltava tilaa taistella, mutta jos joku tulee takaa, en voi mitään, koska edessä on monta vihollista. Monia edessä olevia vastaan voi taistella mutta yhtä takana olevaa vastaan ei voi. Siksi taustan täytyy olla hyvin vahva ja kiinteä. Kivi, suuri kallio tms. Se on pohjoinen.

Nämä ovat neljä maan yleispiirrettä. Sitten maan sekundaariset yksityiskohdat. Idässä, kutsumme sitä valkoiseksi tiikeriksi, tarvitaan polku sisääntuloa varten. Tieto tulee polkua pitkin ja viisaus tulee sitä polkua pitkin. Idässä on polku joka tulee kohti. Etelässä tarvitaan dragvus traigön. Se merkitsee jokea, joka tulee etelästä ja häviää. Ei pitäisi nähdä joen häviävän. Se on aivan mahdollista. Olet paikassa kuten polveni, joki tulee täältä ja menee tuonne, et näe sen häviävän, näet vain sen tulevan sisään. Se on hiukan kääntynyt, erittäin harvinainen kohta. Kaikki hyvä onni tulee sisään.

Sitten länsi. Kutsumme sitä punaiseksi linnuksi. Lintu on se, mikä lentää ja punainen on voiman väri. Tällä tavoin kuolema ja kaikki ei-onnekkaat asiat lentävät pois. Kaikki ei-onnekkaat asiat ovat valtasi alla. Siksi lännessä pitää olla punainen kallio tms. Pohjoisessa tausta on ruskea kilpikonna. Astrologiassamme koko universumi on asetettu kilpikonnan muotoon. Emme sano, että kilpikonna nostaa planeettamme ilmaan, mutta koko planeettamme on kilpikonnan luonto, sen muoto. Täten pää ja häntä, neljä jalkaa ja keskiruumis, kaikki on asetettu astrologiaan. Astrologiset kartat ovat kilpikonnan muotoisia. Tämä on tärkeä ja hyvin pysyvä merkki. Kilpikonnaa ei poimita ylös siksi, että se pantaisiin ylösalaisin. Kilpikonna ei itsestään mene koskaan ylösalaisin. Se on niin kuin urheiluauto, aina hyvin vakaa. Se on sen tähden taustamme ja hyvin voimallinen ja tärkeä merkitykseltään. Nuo neljä asiaa ovat neljä sekundaarista asiaa.

Kolmantena ovat epäonnekkaat luonnonmerkit. Tämä liittyy avaruuteen, maahan, veteen ja puuhun. Päiväsaikaan on vaikea nähdä, mutta yöllä voi joskus nähdä hyvin selvästi. Kävelemme ympäri ja vuori saattaa olla kuin norsun kärsä, joka tulee avaruudesta, ja vuoren varjo. Se on kuoleman herra. Sen takia se on yksi epäonnen merkki, joka tulee alas. Toinen on päiväsaikaan maan päällä tulva, joka luo maahan halkeaman. Se tulee ylös kuin miekka. Se on hyvin epäonninen maamerkki. Nykyisin niitä on joka paikassa moottoriteiden takia. Tiedättekö, kun moottoriteitä tehdään, siitä seuraa sellaisia portaita joka paikkaan.

Sitten vesi, joka on auringon viestinviejä. Sekin on epäonnekasta. Sitä on erittäin vaikea nähdä. Vähintäänkin kokonainen vuosi täytyy katsella ympäristöä, ja ellei sitä näy koko vuonna, siitä voi päästä eroon, mutta muuten se voi olla läsnä vuoden minä tahansa viikkona. Niin kuin auringon valo heijastuu joen pinnasta sinuun, se on auringon lähettiläs, erittäin epäonnekas voimalinja. Sen takia meidän tulisi välttää sitä.

Neljäs on ainoastaan yksi puu suurella pellolla. Kukkulalla vain muutamia puita. Ne ikään kuin pyytävät tulemaan. Sanomme, että se pyytää pahaenteisiä merkkejä. Koska jos vain yksi ihminen pyytää, hän tarvitsee apua tai jotain on vinossa. Siksi se ei ole hyväenteistä, se on hyvin yksinäistä, hyvin yksin.

Nämä neljä asiaa ovat neljä asiaa luonnosta. Sitten rauhallista, lisäävää, voimakasta ja raivoisaa varten meillä on ympyrä, puolikuu, neliö ja kolmio. Maassa on hyvin vaikea nähdä, mutta jos makaa ulkona yöaikaan ja katsoo avaruuteen, löytää jotain, mikä on pyöreä, puolikuu, neliö ja kolmio. Ne voi nähdä hyvin selvästi. Siinä on työn eri aspektit. Jos rakentaa rakennuksen rauhallista aspektia varten, on rakennettava ympyrä. Jos tekee talon raivoisaan tarkoitukseen, sotaan tms. on rakennettava kolmion muotoon.

Nämä ovat neljä eri tapaa katsoa maata. On lisää yksityiskohtia: kahdeksan onnea tuottavaa merkkiä maassa ja avaruudessa ja seitsemän kuninkaallista attribuuttia. Nämä seitsemän ovat elefantti, hevonen, ministeri, kuningatar, jalokivi, kenraali ja pyörä. Pyörä on hyvin paljon lentävän lautasen kaltainen. Minne tahansa se laskeutuu, se hallitsee sitä paikkaa. Mikään ei voi sitä vastustaa. Tällä tavoin Shambala-kuningas tulee maailmaamme ja valloittaa sen pyöränsä avulla, se on metallia joka tekee maan ihmisten kaikki aseet voimattomiksi. Emme voi taistella, ja siksi hän valloittaa koko maan ja tulee maan kuninkaaksi. Nämä ovat universaalin monarkin seitsemän tunnusmerkkiä.

Sitten on pitkän iän kuusi aspektia. Pitkäikäinen ihminen, pitkäikäinen sammakko, pitkäikäinen kauris jne. Tällä tavoin ravistellaan maata. Sitten on erityinen paikka lapsille ja erityinen paikka kuolleille, erityinen paikka luostarille, erityinen paikka sotia, erityinen paikka palatsia varten ja erityinen paikka maanviljelyyn ja perheelle jne. Ja kaikkein tärkein paikka on se, mitä kutsumme maan keskukseksi. Jos todella löydämme maan keskuksen, kaikki ruoho tulee siitä paikasta niin kuin meidän tukkamme hiuspyörteestä. Maalla on siis keskus ja jokaisella maapallon maanosalla on keskus ja jokaisella maan jalalla on keskus. Niin kuin jokaisella paikalla on lampensa, sillä tavoin koko maapallolla on nuo asiat. Se on toinen juttu, en halua että tästä tulee liikaa ajattelemista. Me käytämme opiskelussa hiekkaa. Niin kuin lapset rakentavat hiekasta rannalla, teemme hiekasta kaikki maanmuodot ja opiskelemme siitä ja sitten tarkistamme kaiken maisemasta ulkona.

Tällä tavoin Guru Rinpoche, Bodhisattva ja kuningas ottivat haltuun koko Tiibetin maan ja huomasivat Samyen paikan hyödylliseksi maailmankaikkeudelle ja erityisesti Tiibetille, paikaksi mihin juurruttaa vajrayana puhtaana ja voimakkaana. Löydettyään maan he alkoivat rakentaa sinne, ja kaikki kolme siunasivat paikan. Guru Rinpoche tanssi erityisen tanssin, eräänlaisen lamatanssin avaruudessa taivaalla, ja mihin hänen varjonsa koskettikin, siihen ihmiset piirsivät maahan merkin. Siitä tuli Samyen ulkomuuri. Samyen ulkomuuri on kuulemma erikoinen. En ole ollut siellä, mutta sanotaan, että siinä on monia kulmia, koska hän tanssi taivaalla ja varjo kosketti maata sillä tavoin, luulisin. Se on ensimmäinen muuri.

Sen sisäpuolella on kaksitoista luostaria, joista yksi on keskellä. Keskimmäistä kutsutaan nimellä Utse. Neljässä suunnassa on neljä luostaria, jotka kuvaavat neljää maanosaa. Yksi on Jambuling, [sanskritiksi Jambudvipa, se tarkoittaa meidän maailmaamme. Yksi on Lypapo [Videha], toinen Balangtsjö [Godanija], ja sitten on Draminyen [Uttara Kuru]. Lypapo on pyöreä temppeli. Jambuling on ihmiskasvoja muistuttava muoto. Balangtsjö on puolikuun muotoinen temppeli ja Draminyen on neliömäinen temppeli ja nuo neljä temppeliä ovat neljässä ilmansuunnassa. Niistä jokaisella on kummallakin puolellaan temppeli ja siten temppeleitä on kaksitoista.

Trisong Detsenillä oli kolme kuningatarta, jotka tekivät Samyeen kolme temppeliä. Sitten oli kaksi suurta stupaa aurinkoa ja kuuta varten. Ne kääntyivät ajan mukaan ja erityisinä päivinä niistä tuli ääniä ja valoja. Ihmiset näkivät valoja ja kuulivat ääniä niistä, sen tapaisia asioita. Se on ensimmäinen Samye tsu lhakang.

Kun Samye tsu lhakang oli valmis, niin kallisarvoinen patsas Jowo Rinpoche tuotiin Mangjulista Tiibetiin ja se pidettiin Lhasassa. Nykyisinkin Jowo Rinpoche on Lhasassa. Sitten Guru Rinpoche ja Khenpo Bodhisattva ja kuningas yhdessä kaikkien mestareiden kanssa järjestivät juhlat ja pyhittivät temppelin.

Kun Samye oli saatu valmiiksi, Intiasta Tiibetiin tuotujen opetusten kääntäminen alkoi selkeästi. Siihen mennessä niitä oli kyllä käännetty, mutta ei niin järjestelmällisesti. Sitten muodostuivat vajrayanan kahdeksan aspektia, kahdeksan eri koulukuntaa. Ne eivät ole oikeastaan koulukuntia vaan niillä on eri mestarit, eri perimyslinjat.

* * *

Kun Samye oli rakennettu, alkoi kaikkien Buddhan opetusten kääntäminen sanskritista tiibetiksi. Siihen asti ei ollut ollut järjestelmällistä tapaa opiskella tiibetin kieltä, lukemista, kirjoittamista tms. Nyt se aloitettiin ja perustettiin koulu. Kuningas Trisong Detsen, apotti Bodhisattva ja mestari Guru Rinpoche toivat kouluun paljon lapsia. Kun heitä opetettiin sanskritiksi, heillä oli vaikeuksia ymmärtää. Siksi kuningas ja apotti huolestuivat kovasti, luulisin ääntämyksen takia. Historia kertoo, että kun piti sanoa namo, lapset sanoivat mamo, ja kun piti sanoa buddha, lapset sanoivat buba. Minä ajattelen, että heillä oli joitain hyvin kummallisia lapsia. Oli miten oli, se ei ollut menestys.

Kuningas ja apotti olivat huolissaan. Guru Rinpoche sanoi heille, että kaikki tiibetiläiset lapset eivät ole sellaisia, on monia lapsia joilla on älyä ja on erityisesti kolme hyvin erityistä poikaa jotka ovat joidenkin bodhisattvojen ilmestyskehoja. Guru Rinpochen neuvosta kuningas lähettikin ministerinsä ja sotilaansa joka puolelle Tiibetiä etsimään noita kolmea poikaa. Lopulta heidät löydettiin, yksi kerrallaan, ja jokainen heistä todisti itsestään.

Esimerkiksi Vairocana. Kun sotilaat ja ministerit tulivat taloon, pieni poika livisti. Sotilaat saivat hänet kiinni ja kysyivät, missä ovat isäsi ja äitisi. Poika vastasi: "Äitini ja isäni menivät etsimään jotain. Äitini meni ostamaan silmää ja isäni meni ostamaan puhetta." Ihmiset kummastelivat miten silmän voi ostaa ja miten puhetta voi ostaa. Poika selitti että äiti oli mennyt ostamaan öljyä lamppuun ja se parantaa näön, näkee asioita. Isä meni ostamaan olutta ja se saa hänet puheliaaksi. Vairocana todisti olevansa etsitty henkilö tällä tavoin, tavalliset pojat eivät käyttäytyneet näin.

Lopulta kaikki kolme löytyivät ja heidät vietiin kuninkaan luo. Heitä koulutettiin, he opiskelivat ja heistä tuli hyvin oppineita. Heidän ohjauksessaan muut kääntäjät käänsivät suurimman osan Buddhan opetuksista sanskritista tiibetiksi. Vinayan neljä tekstiä käännettiin silloin ja sutrat, prajanparamitan laajin, keskimmäinen ja lyhin versio. Laajimmassa on kaksitoista teosta ja satatuhatta shlokaa. Keskimmäisessä on kaksikymmentätuhatta shlokaa ja lyhimmässä kahdeksantuhatta shlokaa. Nuo kolme opetusten kokoelmaa prajnaparamitasta käännettiin, ja sitten käännettiin kaikki kuusi tai neljä osaa vajrayanasta. Kuusi merkitsee kriya, upa, yoga, maha, anu, ati. Kun sanotaan neljä niin maha, anu ja ati kaikki sisältyvät atiin. Sitten on neljä: kriya, upa, yoga, ati. Näin käännettiin ja monet sutrista koskevat ääretöntä totuutta. Ne kaikki käännettiin.

Jotta testattaisiin, pystyvätkö tiibetiläiset pitämään vinaya-valoja vai eivät, kerättiin yhteen seitsemän lasta ja heille annettiin vinaya-valat getsulista gelongiin. Kolme seitsemästä pojasta oli vanhempia, yksi nuorempi ja kolme aivan pientä. Kokeiltiin siis, pystyvätkö he pitämään lupaukset. Heistä tuli suuria munkkeja. Kutsumme noita seitsemää se mi midyn. Se tarkoittaa herätä, herätä tutkimaan: on epätietoisuutta pystyykö kansa siihen vai ei, se on tylsyyttä. Herätäkseen, saadakseen varmuuden kansasta, että se pystyy, se on heräämistä. Jotta epätietoisuus ravisteltaisiin pois, tutkittiin seitsemän henkilöä, joiden annettiin ottaa vinaya-vala. Siitä alkoi vinaya-valan perimyslinja.

Kuningas Trisong Detsen perusti kaksitoista suurta munkkikuntaa, oli luostareita, kouluja ja opistoja. Siitä alkoi Tiibetin vinaya-perinne. Koottiin yhteen satakahdeksan lasta, joille opetettiin sanskritin kieli. Näistä viisi hyvin oppinutta kuningas lähetti Intiaan hakemaan lisää opetuksia. He saivat opetuksia Humkaralta, joka oli hyvin suuri mestari ja siddha. Häneltä he saivat opetusta erityisesti lääketieteessä ja siunatussa lääketieteessä. Muitakin opetuksia saatiin, mutta erityisesti lääketiedettä. He toivat sen Intiasta Tiibetiin, vaikka heti, kun he lähtivät kotia kohti, myrkkykäärme tappoi heistä yhden nimeltä Langpar Senge. Se tapahtui Nepalissa Nyima kur -järven lähellä. Muut neljä saapuivat Tiibetiin.

Kuningas Trisong Detsenin kuningatar nimeltä Tsunmo sa martsjen oli suuri ihminen, mutta hyvin kateellinen. Sen takia hänessä oli jotain vialla, ja hän levitti juoruja. Niinpä Lotsawat (kääntäjät) täytyi karkottaa maasta. Seitsemästä munkista Vairocana ja Legdrub lähetettiin uudestaan Intiaan. Kumpikin sai paljon opetuksia Atishalta. Paluumatkalla tulliviranomaiset tappoivat Legdrubin. Historia kertoo, että maiden välillä oli tullikyliä. Ne eivät olleet yhteydessä hallitukseen vaan itsenäisiä. Kuka tulikin noihin kyliin, kyläläiset ottivat osuuden heidän tavaroistaan. Niin kuin nykyisinkin, mutta se oli yksityisempää, se ei mennyt hallitukselle. He olivat tavallaan bandiitteja. He tappoivat hänet.

Saatuaan opetukset Atishalta Vairocana meni Bodhgayaan. Hän sai opetuksia Paltse Sengeltä ja Shri Simhalta, noilta kahdelta suurelta mestarilta, kaikki suuret tantriset opetukset, kaksikymmentäviisi tantrista tekstiä ja kahdeksantoista Buddhan opetusta maha atista. Ne saatuaan hän tiesi, että tiellä olisi paljon vaaroja. Hän opetteli sen tähden maallisia kykyjä eli siddhejä. Ne eivät ole puhtaasti viisauden oivallusta. On kerättävä joitain esineitä, yrttejä, kiviä ym. Sanotaan joitain mantroja ja tehdään meditaatiota ja sitten saadaan sen tulos. Niitä on kahdeksan. Kerron ne, jotka muistan. Yksi on nopeat jalat. Se merkitsee jonkinlaista automaattiliikkumista, sen avulla ihminen etenee hyvin nopeasti. On kaksi tapaa. Toisessa sanotaan vain jokin mantra ja mietiskellään ja sitten kävellään meditaatiotilassa, ja kuukauden matkan voi taittaa päivässä. Jotain siihen suuntaan. Toisessa tarvitaan jokin aineellinen esine ja mantran avulla tuohon aineeseen liitetään voima ja se laitetaan jalkoihin ja niin mennään hyvin nopeasti väsymättä.

Toinen on monien rituaaliesineiden erityiskokoelma. Sitä varten tehdään mantra ja se laitetaan silmille. Sitten näkee monien mailien päähän maan alle, kultasuonia, timantteja jne. Ne voi nähdä silmillään eikä tarvita suuria koneita.

Sitten on kivien syöminen ja sulattaminen. Monet suuret mestarit, jotka haluavat luopua kaikesta ja mennä vuorille mietiskelemään, eivät halua edes etsiä ruokaa. Elleivät he etsi ruokaa, he kuolevat, ja on keksittävä jokin keino. Se on kiven elämänvoiman ottaminen. Yksinkertaisesti syödään kiviä ja pysytään elossa kivien avulla. Luulisin, että se on hyvin mielenkiintoista nykyaikana. Ihmiset ovat hyvin huolissaan asioista. Mutta joka tapauksessa, kiviä ei ruveta heti syömään, vaan ensin tarvitaan muutama hyvin erityinen kukka, joista tehdään erityisiä pillereitä. Sitten tarvitaan hyvin erityisiä voimisteluliikkeitä.

On neljänlaisia kiviä. Monenlaisia on, mutta avain on neljä, valkoinen kivi ja ruskea, musta ja kirjava kivi. Se on täsmälleen sama kuin värin laatu. Valkoinen on hyvin kevyt, musta hyvin raskas. Punainen on öljyinen ja kirjava on kaikki sekoitettuna yhteen. Tämä hyvin pyöreä ja sileä kivi pannaan ensin yhteen pillereiden kanssa. Sitten syödään monta pilleriä ja sen jälkeen niellään kivi.

Sitten tehdään erityisiä voimisteluliikkeitä sen mukaan, miltä sisäpuolella tuntuu. Myöhemmin voi elää ilman ruokaa syömällä vain näitä kukkia ja kiviä. Sitten voi elää syömällä pelkkiä kiviä ja vettä. Se on eri juttu. En tarkoita että teidän täytyy tehdä se. Mutta tämänkaltaisia tavallisia kykyjä on kahdeksan. Hän otti opetuksia noista siddheistä ja harjoitti nopeita jalkoja. Hän oli hyvin peloissaan ystävänsä kuoleman takia. Hän teki näitä harjoituksia ja palasi takaisin Tiibetiin kaikkien noiden opetusten kanssa, jotka hän oli saanut Intiasta.

Hänelle tapahtui samalla tavoin kuin neljälle muullekin, jotka olivat tulleet ennen häntä takaisin Tiibetiin, mutta kuningas ei uskaltanut karkottaa häntä maasta. Sen sijaan hän ja hänen dharmaministerinsä hankkivat käsiinsä köyhän kerjäläisen ja panivat kaikki Vairocanan vaatteet tämän päälle ja heittivät hänet jokeen. Siitä taisi kyllä tulla vähän pahaa karmaa dharman tähden. Kaikki luulivat Vairocanan kuolleen.

Kuningas piilotti Vairocanan omaan huoneeseensa alttarille kahden pylvään väliin. Hän rakensi erityisen pienen huoneen siihen. Uskoisin, että Vairocanalla oli vaikeuksia elää moisessa paikassa! Hän rakensi eräänlaisen pienen laatikon ja ulkopuolelta kaikki oli maalattu eikä kukaan voinut havaita että Vairocana oli siellä. Joka yö kuningas meni sinne ja auttoi Vairocanaa kääntämään tekstejä, vei ruokaa ym. Eräänä yönä kuningatar alkoi ihmetellä minne kuningas menee. Kuninkaan mennessä ulos hän seurasi ja näki kuninkaan menevän pylvääseen. Hän kuuli Vairocanan äänen ja oivalsi, että tämä oli käännöstyössä. Silloin hän hälytti kaikki ministerit, jotka sitten löysivät kuninkaan ja Vairocanan yhdessä.

Kuningas ei tahtonut karkottaa Vairocanaa, mutta muut karkottivat hänet ja veivät Tsava gangiin. Se oli silloin hyvin kaukana Lhasasta. Vairocana eli siellä melko kauan. Se kuului Tiibetin alueeseen, mutta oli kaukainen ja syrjäinen paikka silloin. Siellä hänellä oli paljon koettelemuksia. Ne olivat kummallisia laadultaan. Oli talo, jonkinlainen kuoppa maassa ja siellä kirppuja ja luteita. He heittivät hänet sinne syöpäläisten syötäväksi ja hän oli siellä kauan.

Kun rangaistus oli päättynyt, hän meni taloon, missä asui perhe, ja hän eli siellä. Tulliviranomaisten tappama Legdrub oli syntynyt siihen perheeseen ja siihen aikaan hän oli jo aika suuri, 13 - 14 -vuotias. Oli kulunut pitkä aika. Tiibetiläisissä taloissa on puinen välikatto ja Legdrubin inkarnaatio asui alakerrassa. Vairocana asui yläkerrassa. Yöllä poika muisti edellisen elämänsä, itki ja näki asioita. Vairocana kuuli kaiken ja ymmärsi, että poika on Legdrubin inkarnaatio. Hän kertoi kaiken pojalle ja he tunnistivat toisensa. Sitten hän alkoi opettaa poikaa, josta tuli hyvin oppinut lotsawa.

Tänä aikana Tiibetin kuningas ja hänen kuningattarensa ja ministerit selvensivät kaikki kohdat, jotka olivat jääneet heille epäselviksi Guru Rinpochen opetuksissa, ja nyt he alkoivat lähettää tarmolla oppilaita Intiaan taas. Tällä kertaa he lähettivät kolme. Ka, Dzo ja Ma ovat perheiden nimiä, mutta Ka:n nimi on Kawa Paltseg, Dzo on Dzoro Lyi Gyaltsen ja Ma ei ole selvä historiallisesti, mutta niin kuin sen kuulin, se on Ma Jangtshub Tsöndru. Mutta en ole täysin varma.

Nuo kolme oppilasta lähetettiin Intiaan ja samaan aikaan kuningas lähetti kirjeen Indrabhutille Urgyeniin. Siellä oli suuri mestari nimeltä Vimalamitra. Kuningas kirjoitti Indrabhutille kutsuakseen Vimalamitran, ja nuo kolme henkilöä menivät Indrabhutin luo. Viimein he saivat Vimalamitran kutsuttua. Kun he saapuivat takaisin Tiibetiin, jotkut hindumestarit kirjoittivat kuninkaalle ja sanoivat, että nuo kolme, jotka kutsuivat Vimalamitran, kutsuivat hyvin typerän ja valheellisen mestarin, ei todellista mestaria. Tämä hämmensi kuningasta ja hänen ministereitään, mutta Vimalamitran saavuttua hänen ihmetekonsa tyydyttivät kuningasta. Tällä tavoin, sanon sen rehellisesti, tiibetiläiset olivat aikamoisia jääräpäitä, heidän mieltään ei ollut helppo muuttaa. Tietyssä mielessä se on hyvä, mutta tällainen tilanne ei ollut ollenkaan suotuisa.

Guru Rinpochen käskystä kasvatettiin niihin aikoihin toinen Vairocana, ja nyt oli kolme suurta mestaria: kuningas, Guru Rinpoche ja apotti, Vimalamitra neljäntenä ja Vairocana viidentenä. Ja kaikki muut lotsawat. He toivat paljon mestareita Kiinasta ja Intiasta ja käänsivät monia Buddhan opetuksia kiinan kielestä ja sanskritista. Siihen aikaan he käänsivät muutamia opetuksia myös bönistä toisesta kuningaskunnasta. Luulisin, että se oli Tiibetistä pohjoiseen, Shang shang, siellä oli joitain bön mestareita. He kutsuivat sitä nimellä Shang shang.

He käänsivät monia noista opetuksista ja niiden avulla Guru Rinpoche todisti, että bön-ihmeet eivät ole todella viisauden ihmeitä. Se on eräänlaista henkivoimaa, joka muuntuu inhimilliseksi tulemalla sisään ihmiseen. Jos teet johonkin henkeen liittyvää harjoitusta, niin henkien voimakuningas tulee sinuun, ja sitten voit tehdä ihmeitä, mutta kun henget menevät ulos, sinusta tulee tavallinen. Guru Rinpoche todisti sen, ja sitten kuninkaalla ja kansalla oli taas pulma. He oivalsivat että bönpo ja dharma olivat hyvin erilaisia. Oli paljon sekaannusta ja väittelyä. Lopulta päätettiin haastaa dharma ja bön toisiaan vastaan, hankkia todisteita.

Oli suuri tasanko nimeltä Pen ka thang. Kaikki tärkeät henkilöt kuningas ja ministerit mukaan lukien kokoontuivat tämän kentän keskelle, ja kaikki Dharman puolella olevat, Guru Rinpoche, Bodhisattva ym., olivat oikealla ja kaikki bönmestarit ja siddhat vasemmalla. He kilpailivat ihmevoimista. Dharman ihmeet ovat viisauden ihmeitä. Sen takia niitä ei voi muuttaa eikä tuhota millään. Bönin ihmeet ovat tuntevien olentojen ihmeitä, henkien ja niiden, jotka ovat meitä voimakkaampia, jotka voivat auttaa meitä ja näyttää jotain, mutta se ei ole mitään dharman ihmeeseen verrattuna. Sen takia he hävisivät ja kaikki henget pyysivät Guru Rinpochelta anteeksi: "Ihmeet, joita meidän puolellamme olevat ihmiset tekevät, johtuvat meidän voimastamme. Tästä lähin emme halua enää tehdä siten. Anna anteeksi." Näin tehtiin, koska saatiin suorat todisteet.

Sitten filosofiasta ja sisäisestä näkemyksestä. On selvää että Bodhisattva ja muut voittivat bönfilosofian hyvin helposti. Silloin kielteinen bön heitettiin ulos Tiibetistä, eikä sitä enää ole ollut siellä siitä lähtien. Kielteinen bön on esimerkiksi sellaista, että kun joku perheenjäsen on sairas, kutsutaan meedio. Meedio rukoilee ja kutsuu hengen, joka menee häneen. Hän voi tehdä monenmoista, juoda kiehuvaa rautaa, nuolla veitsen terää ym. Nyt kielteinen bön heitettiin pois ja myönteinen bön jäi. Kielteinen on sitä, että jokin henki menee henkilöön, joka voi tehdä monenlaisia asioita todistaakseen. Kun todisteet on saatu, se puhuu ihmisille ja sanoo, että henkilö on sairas tietystä syystä ja teidän täytyy tappaa sata lammasta ja sata jakkia tms. Sitten ihmisten täytyy tappaa ne ja uhrata noille hengille. Henget saavat sen ja kun niillä on kaikki, ne muuttavat sairautta. Joskus ne tekevät jonkun sairaaksi ja lahjat saatuaan tekevät tämän taas terveeksi. Paljon sellaisia juttuja ja mustaa magiaa. Se on kielteistä böniä.

Myönteinen bön on laadukas elämä, elämänvoima. Kun ihminen on sairas tai vain masentunut ja voimaton, silloin hänen elämänvoimansa on mennyt ulos, sanokaamme, että joku on ottanut sen. Rukoilemalla ja uhraamalla elämänvoima tuodaan takaisin, niin että henkilöstä tulee voimakas ja selväjärkinen. Elämä on ruumiin jäännös ja joskus ihmisen karma on elää vaikkapa kuusikymmentäkahdeksan vuotta mutta tiettyjen olosuhteiden takia ja tietyn karman takia, joka ei ole varma, vaan jota voi helposti muuttaa, henkilö kuolee kuudenkymmenen vuoden iässä ja kahdeksan vuotta menetetään. Se korjataan kutsumalla valoa.

On myös toinen seikka, joka liittyy wangiin (voimaan). Kun otamme maasta kultaa, timantteja, hopeaa ja muuta tärkeää, maan nektarin, niin maan wang menee alas. Tulee ongelmia, eikä maalla ole voimaa, ei terveyttä ja ihmisillä ei ole mukavaa. Kaikki muuttuu hyvin köyhäksi. Se on wang. Perheessä säilytetään joskus arvottomia esineitä sen tähden, että ne kuuluivat isovanhemmille. Ne pidetään ihan vain wangin tähden. Niistä syntyy tietty ilmapiiri ja koti on hyvin selkeä ja onnellinen ja kaikella on arvoa. Joskus sellainen esine heitetään vahingossa pois ja unohdetaan. Silloin wang on mennyt ja talosta tulee tyhjä, ruoka muuttuu huonoksi ja ihmiset ärtyisiksi.

Wang täytyy tuoda takaisin ja myönteisessä bönissä on senkaltaisia asioita. Guru Rinpoche, kuningas ja apotti, Vimalamitra ja Vairocana päättivät, että nuo myönteiset asiat tuli säilyttää Tiibetissä ihmisten hyödyksi. Se on hyvin lähellä dharmaa. Nykyisin nämä myönteiset böniläiset elävät omissa ryhmissään. Luostareissa, joissa on vain böniä, on myönteistä böniä. Monet ovat sekoittuneet dharmalahkoihin. Teemme esimerkiksi pitkän iän rukouksia Guru Rinpochen kautta ja joskus käytämme tikkuja ym., joita bön myös käyttää. Se ei ole böniä mutta hyvin samanlaista. Tuodaksemme elämänvoiman takaisin teemme myös rukouksia Zambalalle ja muille dharmansuojelijoille. Tämä ja se, miten teksti on järjestetty, on hyvin samanlaista kuin myönteisessä bönissä. Myönteinen bön on olemassa sellaisenaan ja myös hieman sekoittuneena Dharmaan. Kaikki kielteinen dharma puhdistettiin pois Tiibetistä silloin.

Oli yhdeksän suurta kääntäjää. Sanotaan, että oli kolme suurta, kolme keskinkertaista ja kolme pienempää kääntäjää. Nämä yhdeksän ovat tasoltaan kakkossijalla Vairocanan jälkeen. Kaikki Buddhan opetukset muodostavat yhteen koottuna satakahdeksan nidettä ja kaikkien suurten oppineiden olentojen, panditojen, opetukset noin kaksisataakaksikymmentä nidettä. Ne käännettiin tuolloin.

Sitten he alkoivat opettaa niitä tiibetiläisille tiibetin kielellä. Siitä alkaen sanskritin kielen opiskelu väheni. Ei siksi, että niin olisi päätetty, mutta se tapahtui itsestään, koska opetukset oli nyt käännetty ja tekstejä oli enemmän kuin tarpeeksi. Ei enää ajateltu Intiaan menoa ja enempää kääntämistä. Oli tietenkin lisää käännettävää, mutta se mitä jo oli, oli paljon, ja ihmiset alkoivat opiskella vain tiibetiksi eivätkä opiskelleet sanskritia paljonkaan. Meillä tietenkin on tähän päivään saakka sanskritin opetus ja kirjoitukset oppiaineena ja sitä voi opiskella. Jotkut suuret mestarit opiskelivat sitä, mutta eivät monet. Asia muuttui tuolloin ja opetukset olivat nyt levinneet ympäri Tiibetiä. Erityisesti Tangdrubin temppelissä oli abhidharma-luokka. Siellä opetettiin myös vajrayanaa. Abhidharmaa ja vajrayanaa. Samyessä oli sutrien opetus. Kaikissa muissa pitkin Tiibetiä olevissa 108 temppelissä - aiemmin mainitsin niistä 12 - niissä annettiin kaikenlaisia opetuksia. Jokaisessa paikassa oli luokkia ja opintoryhmiä.

Kaikki käännetyt sutrat säilytettiin Samye Tsu lhakangissa ja kaikki vajrayanaopetukset pantiin Marpa Lingiin, Samyen keskustemppelin viereen. Täten ovat sutrat ja tantra. On hinayana, mahayana ja vajrayana, mutta historiassa ne eivät esiinny aivan niin. Ne jaetaan ainoastaan kahteen, sutraan ja tantraan. Sutraan kuuluvat hinayana ja mahayana opetukset. Kaikki vajrayanaopetukset kuuluvat tantraan. Tällä tavoin kaikki sutrat pidettiin Samyen keskustemppelissä ja tantrat pidettiin yhdessä neljästä keskustemppeliä ympäröivistä temppeleistä, Marpa Lingissä.

Silloin tehtiin kartsag. Se tarkoittaa sisällysluetteloa. Niin kuin Kanjurissa on yksi nide, jossa on sivunumeroiden mukaan selitetty, mitä missäkin osassa on ja kuka sen käänsi. Lyhyesti. Ensin sisällysluettelo tehtiin Kanjuriin ja Tenjuriin. Silloin kun se jaettiin kahteen osaan, sisällysluettelo luotiin.

Nyt oli luotu vahva perusta ja kaikki mestarit yhdessä Guru Rinpocen kanssa pyhittivät tämän opetuksen. Sen jälkeen Guru Rinpoche näki, että kuningas Trisong Detsenin elämä oli uhattuna, joku tappaisi hänet. Hän teki pitkän iän initiaation, rukouksen kaksi kertaa ja järjesti pitkän iän pillerit ja nektarit ja kaiken kuninkaalle, mutta pahat ministerit eivät antaneet niitä kuninkaalle. Silloin kuningas ojensi täydellisen uhrilahjan kaikkien mestareiden kanssa Guru Rinpochelle, ja he omistivat kaiken kuninkaan työn, temppelit ja käännöstyön tuntevien olentojen hyödyksi. Heillä oli paljon omistettavaa. Suurin osa suurista mestareista meni koteihinsa ja sitten kuningas opiskeli Guru Rinpochen vajrayanaharjoituksia ja harjoitti niitä itse toden teolla.

Aikaisemmin hän oli tehnyt jonkin verran harjoitusta, mutta nyt hän teki sitä todella intensiivisesti. Guru Rinpoche antoi hänelle Katsen opetukset, Buddhan vajrayanaopetusten kahdeksan osaa. Shitro, jota nykyisin kutsutaan bardo-harjoitukseksi, on koko universumin jumaluuksien rauhallisten ja raivokkaiden aspektien harjoitus. Guru Rinpoche antoi hänelle opetukset kuningaskunnan pysymättömyydestä ja hän ennusti Tiibetin tulevaisuuden. Kaikki tuli hyvin selväksi.

On vielä yksi asia. On sanottu: "Mies lännestä ja mies idästä tapaavat Tiibetissä ja tuolloin pahat asiat poistuvat ja onnen aurinko paistaa Tiibetissä jonkin aikaa." Tämä on tulevaisuutta. Mitä se merkitsee, siitä emme ole varmoja, koska se on ennustus. Kaikki ennustukset ymmärretään, kun ne toteutuvat, mutta sitä ennen hyvin vaikeaa ymmärtää, ja monien on vaikea luottaa niihin. Hän kuitenkin antoi kaikki nämä ennustukset silloin. Guru Rinpoche piilotti myös paljon aarteita Tiibetiin, opetuksen aarteita, rikkauden aarteita ja siunauksen aarteita, esimerkiksi siunattuja pillereitä. Sitten hän ennusti minkälaiset ihmiset  ottaisivat nuo aarteet esille ja milloin.

Sen jälkeen Guru Rinpoche neuvoi tulevia tiibetiläisiä, että on erityinen paikka, joka ei ole vain tiibetiläisiä varten, vaan meitä kaikkia varten. On erityinen harjoitus tätä paikkaa varten, ja sen mukaan millä tasolla kukin on, alhaisella, keskimmäisellä tai korkealla sisäisessä kehityksessään ‒ se ei tarkoita kastia vaan sisäistä kehittymistä, viisauden kertymää ‒ sen mukaan hän osoitti useita pyhiä paikkoja harjoitusta varten. Kahdeksan suurta luolaa Tiibetissä ja viisi laaksoa, yksi saari ja kolme pientä maanosaa ja 20 lumivuorta. Ne olivat pyhät paikat ihmisten harjoitusta varten heidän tasonsa mukaisesti.

Milarepa teki jonkin osan harjoituksestaan joissakin kahdeksasta luolasta ja hänen lumivuorensa, jossa hän teki harjoitusta, kuuluu näihin paikkoihin. Kaikki suuret mestarit, heistä suurin osa, harjoitti dharmaa noissa paikoissa. Pyhät paikat ovat Guru Rinpochen osoittamia ja luulen, että voitte verrata sitä siihen, että jotkin paikat ovat sitä varten, että energiaa otetaan sisään. Toisissa energia poistetaan jne. Tiedättehän. Se on samanlaista, mutta ei fyysistä energiaa vaan sisäistä viisausenergiaa. Hän teki kaikki ennustukset silloin ja neuvoi Tiibetin kansaa ja maailman kansoja.

Sitten lähestyi kuningas Trisong Detsenin kuoleman hetki ja Guru Rinpoche sanoi hänelle eräänä päivänä: "Tätä uutta vuotta emme voi juhlia." Mutta kuningas ja kansa eivät kuunnelleet, koska he halusivat juhlat, ja uusi vuosi on erittäin värikäs tapahtuma. Kuningas osallistuu hevoskilpailuihin. Kuningas osallistui siihen, ja kadulla joku ampui hänet nuolella. Hän kuoli, mutta sitä ei silloin saanut tietää kukaan muu kuin Guru Rinpoche, mestarit ja ministerit. Se oli vaarallinen hetki, koska opetukset oli juuri saatu tuotua maahan ja bön oli juuri karkotettu maasta. Pahat ministerit oli juuri vaihdettu dharmaministereiksi Guru Rinpochen, kuninkaan ja kaikkien voimin. Siksi kaikki tiibetiläiset tiesivät, että jos kuningas kuolisi, vanha tulisi takaisin. Siksi kuolema salattiin muilta, paitsi Guru Rinpochelta, Bodhisattvalta ja Vairocanalta. Muut eivät tienneet. Guru Rinpoche huolehti sitten Tiibetistä kuninkaan sijaisena - kuninkaan sanottiin olevan retriitillä. Näin toimittiin kahdentoista vuoden ajan kuninkaan puolesta. Hyvin älykästä ja uskollista myös.

Kahdentoista vuoden kuluttua kuninkaan poika Muni tsenpo oli valmis ottamaan kruunun. Kuninkaalla oli useita vaimoja ja heistä Martsjen, joka oli hyvin kateellinen, myrkytti prinssin. Sen jälkeen hänen oma poikansa Mutig tsenpo tuli Tiibetin kuninkaaksi. Heti kun hänestä tuli kuningas Bodhisattva Santarakshita erotettiin Samyestä ja pantiin yhteen keskustemppeliä ympäröivistä temppeleistä nimeltä Jangchub Ling.

Hänen kuolemansa jälkeen Guru Rinpoche halusi lähteä Lankaan antamaan opetuksia Lankan olennoille. En ole varma, onko kyseessä Sri Lanka. Nimi on sama. Koko se maa oli ihmissyöjien maa. Tänään se tunnistetaan Sri Lankana Ramayanan historian tähden. Sri Lankan ja Intian välillä on kivisilta, jonka rakensi jokin hyvin erikoinen henki. Sen takia laivat eivät voi purjehtia kaikkialta, sillä kivet ovat hyvin korkealla, sillan rauniot. Samaan aikaan Hanuman meni hakemaan siddhaa takaisin Lankan kuninkaalta, ja se oli myös tekemisissä tuon alueen kanssa. Ramayanan ystävä haavoittui Lankan sodassa ja silloin Hanuman lähti tuomaan lääkettä. Kun hän yritti tuoda lääkkeen, hän ei osannut päättää, sillä hän oli apina eikä kovin älykäs, hän otti koko vuoren, se on Ma djepar dish, ja hän heitti sen ja se päätyi Tiibetiin. Se on Kailasvuori. Kailasvuori on hyvin erikoinen, se on tasangolla ja siellä on ikuinen lumi. Ma djepar dish -vuori pistää ulos täydellisen tasaisesta maasta. Kaikki laaksot ja Ma djepar dish -vuoren sekä Kailasvuoren muodot ovat aivan samat. Se on siksi, että Hanuman heitti sen. Mutta luulen, että täytyi olla suuri maanjäristys myös.

Täten voimme päätellä, että Sri Lanka on Lanka, mutta onko siellä kaikki tuon pyhän paikan, Lankan, ominaisuudet vai ei, Zangdo palri (Kuparivuori), Riwo Namzag barwa jne., en ole todella varma, mutta sanomme nyt Sri Lanka, ja silloin se oli ihmissyöjien paikka. Hyvin villi, kärsivä ja kielteinen saari, ja oli aika Guru Rinpochen olla noille olennoille hyödyksi. Sen takia hän kertoi kuninkaalle ja Tiibetin kansalle, että hän jättää Tiibetin mennäkseen tuohon maahan. Kuningas Mutig Tsenpo ja ministerit ja kaikki pyysivät häntä jäämään. Hän lupasi jäädä ainoastaan yhdeksi vuodeksi ja sen aikana kaikki ryntäsivät ottamaan opetuksia ja siunauksia.

Hän antoi viimeiset opetukset Tangdrug temppelissä kuninkaalle ja kaikille dharmaministereille. Läsnä oli vain kaksikymmentäyksi henkilöä kuninkaalliselta puolelta. Lotsawat, kääntäjät, suuret mestarit, heitä oli kaksikymmentäyksi, ja kolme kuningatarta. Guru Rinpoche antoi heille Kanjy-initiaation. Mandarava, Guru Rinpochen puoliso, ilmestyi initiaation aikana ja hän ylisti Guru Rinpochea kolmellakymmenelläkolmella merkityksellä. Se on runomuotoinen rukous ja se koskee hyötyä, joka Guru Rinpochen teoilla oli siellä ja sitä, milloin on aika jolloin Guru Rinpochen tulisi jättää Tiibet mennäkseen Lankaan heidän hyödykseen. Siinä selitettiin kaikki, ja sitten puoliso taas hävisi.

Guru Rinpochen aika lähteä Tiibetistä oli nyt hyvin lähellä, ja eräänä päivänä kaikki ministerit, lotsawat ja muut kerääntyivät Samyen keskustemppelin harjalle kuulemaan, kun Guru Rinpoche neuvoi heitä, miten hallita Tiibetin kuningaskuntaa. Hän kertoi millaisia aikoja oli tulossa, mitä tapahtuisi ja miten käsitellä noita asioita. Hän selitti kaiken. Guru Rinpoche ennusti ajasta ennen kuin kiinalaiset tulisivat Tiibetiin ja sanoi, että oli jotakin mitä pitäisi tehdä, mutta ihmisten pahan karman tähden he eivät pysty siihen, ja siksi tämä tapahtuu. Se on ennustettu. Ellei onnistuta tekemään niin kuin juuri selitin, tulee hyvin tumma punainen varjo. Tumma punainen varjo on kommunistinen varjo. Sen jälkeen tulee kaksi ihmistä kansan ansioiden tähden ja onnellisuuden valo loistaa Tiibetin yllä.

Kaikkia senkaltaisia asioita, mitä tehdä, milloin ja kuinka, kaikki selitettiin, ja hän teki toisen omistuksen kaikesta, mitä siihen mennessä oli tehty. Hän antoi Guru Rinpoche -harjoituksen gurujoogan ym. ja tuli alas Ramoche-temppeliin. Siellä hän antoi toiveet täyttävän jalokiven kuninkaalle. Se on eräänlainen erityisseremonia, joka meillä on, ja jos motivaatiomme on puhdas ja myönteinen, kaikki mitä rukoilemme, toteutuu.  Jos meillä sen sijaan on kielteinen motivaatio, mitään ei tapahdu. Se on toiveet täyttävä jalokivi. En tiedä missä se on, mutta silloin se annettiin hänelle. Luulisin että jos meillä ei ole ansioita saada siitä hyötyä, se katoaa. Koska se ei ole aineellinen rituaali, vaan rituaali joka syntyi ansion ja viisauden kertymästä.

Ennen kuin Guru Rinpoche lähti, hän meni paikkaan nimeltä Tsukar Dorje Chörten. Siellä on stupa nykyisin. Tuon stupan edessä hän antoi viimeiset neuvonsa Tiibetin kansalle, kuninkaalle ja kaikille läsnäoleville. Se kuuluu: Tepa chenze kaza pomola. Pen zung kham du ma zu go nje jö. De den me ring dyndy pen dzjung re. Dyndy jöndy nje su ma tong tse Jne. Käännän sen myöhemmin.

Guru Rinpoche antoi lupauksensa Tiibetin kansalle stupan edessä. Hän sanoi paljon, mutta on neljä erittäin selkeää lausetta siitä, mitä hän koetti sanoa. Tsukar on paikan nimi. Dorje chörten on kivistupa. Luulen, että se on olemassa nykyisin. Se ei ole kovin suuri stupa eikä kovin kaunis. Te ehkä pidätte sitä kauniina, mutta mittasuhteiden osalta se ei ole täysimittainen. Se on vain jotenkin kaiverrettu stupa, yhdessä osassa.

Tepa chenze kaza pomola. Pen zung kham du ma zu go nje jö. Se merkitsee: kansa, jolla on hartaus ja kunnioitus, heille, sukupuolesta, koulutuksesta ja älystä riippumatta, koska heillä on hartaus, usko ja luottamus, heidän kannaltaan minä en ole koskaan lähtenyt minnekään. Nukun aina kynnyksellänne.

De den me ring dyndy pen dzjung re. Dyndy jöndy nje su ma tong tse. Hartaille ihmisille, heistä jokaiselle, heidän edessään on yksi Guru Rinpoche. Älkää ajatelko, yksi Guru Rinpoche on mennyt, meillä ei ole Guru Rinpochea. Jos on kymmenen miljoonaa harrasta ihmistä niin siellä on kymmenen miljoonaa Guru Rinpochea heidän kanssaan koko ajan.

Hän antoi monia sen kaltaisia opetuksia, ja ihmiset pyysivät häntä taas jäämään (koska heillä oli hyvin paksu pää). Mutta hän ei kuunnellut ja jatkoi kävellen Kungthangiin. Hän meni takaisin sinne. Aikoinaan, kun seitsemän ihmistä oli hakemassa häntä, hän tuli sinne Nepalista ja siellä he tapasivat. Kun hän oli päässyt sinne, Guru Rinpoche siunasi kuninkaan ja ministerit ja kaikki oppilaansa ja muut. Silloin taivaalta, sinisestä pilvestä tuli hevonen, joka oli kuin riikinkukon kaula ‒ sininen väriltään, ja hän sai hevosen hirnumaan. Hevosen ympärillä oli lukematon joukko dakoja ja dakineita. Oli uskomattomia ääniä, tuoksuja ja näkymiä. Hevonen laskeutui, ja heti kun Guru Rinpoche oli noussut ratsaille, hevonen nousi ylös ja kaikki itkivät, huusivat ja rukoilivat häntä ‒ niin tietenkin ‒ ja sitten hän kääntyi katsomaan taakseen.

Tämä on hänen viimeinen puheensa ja sanansa Tiibetin kansalle. Hän antoi paljon opetuksia, mutta kaksi säettä on hyvin selkeitä. Dze tsug shentu gom njyi na. Nje lang lu nga na la me. Jos voitte mietiskellä [minua] tai pitää kruununne koristeena, sitten asialla ei ole mitään tekemistä pitkän tai lyhyen matkan kanssa minun kannaltani. Hän sanoi niin ja sitten, heti kun hänen opetuksensa oli päättynyt, hän kääntyi pois. Hän meni pois siniselle taivaalle, mutta ensin kaikki näkivät hänet kyyhkysen kokoisena, sitten pikkulinnun kokoisena. Sen jälkeen he näkivät hänet pikkulinnun munan kokoisena ja lopulta hiuksenpään kokoisena. Sitten hän hävisi. Hän hävisi lounaan suuntaan.

Siitä lähtien Guru Rinpoche ei ole Tiibetissä, mutta hänen läsnäolonsa on aina Tiibetissä hänen lupauksensa mukaisesti. Se oli kertomus Guru Rinpochen historiasta yhdessä sen historian kanssa, miten buddhalaisuus tuli ensimmäisen kerran Tiibetiin. Seuraavaksi alamme opiskella tiibetinbuddhalaisuuden kahdeksaa perimyslinjaa. Se mitä aloitettiin, on jatkunut tähän päivään asti, ja kutsumme niitä drub dzjy shinta chenpo tsje, harjoituslinjan kulkuneuvon perimyslinja.

* * *

Buddhan opetusten perinne, jonka kuningas, mestari ja apotti toivat täydellisenä Tiibetiin, on säilynyt tähän päivään asti useina eri linjoina. Ne ovat eri linjojen kahdeksan kulkuneuvoa. Ensin on nyingma, toinen on kadampa, kolmas on lamdre, se tarkoittaa sakyapaa, neljäs on marpa kagyu, kaikki neljä ja kaksitoista kagyun eri linjaa, ne ovat marpa kagyu. Kagyuita on kaksi. Sitten on shidze, johon kuuluu koko chöd harjoitus. Sen jälkeen on jonangpan chodru joka perustuu pääasiassa kalachakraan. Viimeinen on urgyen niendu, jonka suuri mestari on nimeltään Thutob Urgyenpa. Hänen harjoituksensa on Kolme vajraa. Käyn kaikki läpi yksitellen.

Nyingmapa tunnetaan dzogchen-tyylillä harjoittamisesta. Kadampa on hyvin paljon tekemisissä bodhicittan ja lojongin (metta bhavanan) kanssa. Mutta jokaisella linjalla on kaikki opetukset vinayanasta vajrayanaan. Ero on siinä, mitä linja painottaa. Marpa kagyu on jokseenkin sarmaa (käännösten uutta aaltoa), sen jumaluudet ym., shangpa kagyu myöskin. Shidze on chöd-harjoitusta. Shi tarkoittaa rauhaa ja dze on tehdä. Se mikä rauhoittaa kaiken. Chodru on kalachakra-tantran harjoitus kuudella eri tasolla.

Dorje sum njiedu kuuluu Urgyenpan linjaan, mutta tällä hetkellä monet linjat ovat sekoittuneina toisiinsa, ja sen takia ei ole todella selvää ja perinteellistä linjaa noille muille, ne eivät ole olemassa selkeinä, mutta kaikkien niiden ydin on olemassa. Dorje sum njiendu tarkoittaa kolmea vajraa, kehon vajra, puheen vajra ja mielen vajra. Kehon vajra on kaikkien chakrojen puhtaus, puheen vajra on kaikkien tuulien tai energioiden puhtaus ja mielen vajra on kaikkien kundalinien puhtaus ja kaikki kolme harjoitusta tehdään Vajrapanin visualisaatiolla. On monia jumaluuksia, mutta tämä perustuu Vajrapaniin. Dzogrim on chakra, tuuli ja kundalini. Nämä ovat kahdeksan harjoitusta. Tiibetiin tuodut Buddhan opetukset johtivat läpi kahdeksan linjan tuohon aikaan.

Kysymys: (kuulumattomissa)

Rinpoche: Sakyapa on lamdre, kolmas. Sakyapassa harjoitetaan kaikkea hinayanasta vajrayanaan mutta erityisesti vajrayanaa.

Nämä ovat kahdeksan linjan kulkuneuvot, vajrayanalinjojen. Noista kahdeksasta ensimmäinen on nyingmapa. Nyingma merkitsee vanhaa. Sen merkitys on seuraava. Siihen saakka kunnes Atisha tuli Tiibetiin, kaikki Intiasta Tiibetiin tuodut harjoitukset tunnistetaan nyingmaksi, koska ne tuotiin ja käännettiin vanhoina aikoina. Se on yksi syy. Nyingmassa on kaksi eri opetustapaa. Kunnes Guru Rinpoche lähti, kaikki opetus oli suoraa opetusta. Sen takia sitä kutsutaan nimellä kama, se tarkoittaa puhetta, Buddhan suoraan lausumia sanoja Buddhan, Kuntuzangpon tai Vajrasattvan muodossa, mutta joka tapauksessa Buddhan puhetta. Siksi tämä on nyingma kama.

Kun Guru Rinpoche lähti Tiibetistä, sen jälkeen kaikki opetukset, jotka hän oli kätkenyt aarteina, jotka mestarit myöhemmin löysivät, ne ovat terma. Ter tarkoittaa aarre. Se on siis toinen opetustapa.

Vajrayanaopetukset, jotka Guru Rinpoche toi Tiibetiin, ovat suoraan Buddhalta tuleva perimyslinja. Siinäkin on kaksi tapaa. Toinen on, että Guru Rinpoche vastaanotti suoraa opetusta Buddhalta, joka ilmestyi Kuntuzangpon ja Vajrasattvan (tiib. Dorje Sempan) muodossa. Ja toinen on, että Buddha antoi opetukset Kuntuzangpolle, joka välitti ne Dorje Sempalle. Dorje Sempalta ne vastaanotti Jampal Shinjen. Häneltä ne sai Garab Dorje ja Guru Rinpoche sai ne Garab Dorjelta. Ne ovat kuitenkin sama linja. Se on nyingma.

Nykyisin monissa kirjoissa ym. kirjoitetaan: nangdzjur nyingmawa. Nang tarkoittaa aikainen ja dzjur tarkoittaa käännöstä. Aikainen käännös. Se ei tarkoita pelkästään vajrayanaa, vaan Buddhan kaikkia opetuksia, jotka ovat olemassa Tiibetissä. Kaikkea mikä käännettiin ennen Atishaa, kutsutaan aikaiseksi käännökseksi. Se käännettiin yhdeksäksi yanaksi. Ensimmäinen on hinayana, kutsumme sitä arhatiyanaksi. Toinen on pratyekabuddhayana. Se on myös hinayanaa. Kolmas on mahayana, bodhisattvayana. Sen jälkeen tulee kaikki vajrayanaopetus kuutena aspektina: kriya, upa, jooga, maha, anu, ati.

Kaikki nuo yhdeksän yanaa, jotka olivat ennen Atishaa, kuuluvat nangdzjuriin. Kun sanomme nangdzjur nyingma, nuo kaksi sanaa yhdessä, siitä tulee se vajrayanaopetus, joka käännettiin ennen Atishaa. Se on erityisesti dzogchenissa dzogchen dzjypa, eräs suuri tantra. Sangye nangdzjur on toinen jumaluusharjoitus, hyvin laaja. Kolmas on dzjyntrul shitro, se on chöd-harjoitus ja sen jälkeen bardo-harjoitus ym. löydettiin, sekin on hyvin laaja teksti. Nämä kolme tekstiä.

Sitten on toinen, jota kutsumme kahdeksaksi puheeksi tai kahdeksaksi harjoitukseksi. Se on keho, puhe, mieli, tieto ja toiminta ja uhraaminen, raivoisa - betong on hiukan eri kuin punja, viestinviejä, mutta sanokaamme toiminta ja viestinviejä. Nämä kahdeksan harjoitusta. Kaikki Manjushrin harjoitukset sisältyvät kehon harjoitukseen. Tämä harjoitus kuuluu Manjushrin raivoisaan aspektiin. Toinen on lootus ja se on puhe. Kolmas on Yandag. Sekin on vajrayana-harjoitus ja se on mieltä varten. Sitten tieto, se on dytsi, dytsi tarkoittaa nektaria ja se on neljäs. Purba, Vajrakilaya, on toimintaa varten. Möpa tang nga on vajrayanan raivoisa aspekti vihollisen tappamista varten. Kaikkien vihollinen on ego, tapetaan egon kaikki haarat. Se on möpa tang nga.

Sitten tulevat uhrilahjat. Maallisille jumaluuksille ja sen toisella puolen oleville uhraaminen. Kahdeksas on mamo betong, lähetetään eräänlainen viestinviejä raivaamaan esteet, sanokaamme niin. Se ei ole kovin selvä teille, mutta joka tapauksessa nyingmapa-vajrayanaopetus on se, kun otetaan kaikesta tiibetinbuddhalaisuuden vajrayanaopetuksesta useita aspekteja. Kahdeksan juuri mainittua aspektia ovat keho, puhe, mieli, tieto, toiminta, raivoisa, uhraaminen ja viestinviejä. Niistä jokaisessa on eri jumaluuksia ja suojelijoita ym.

Erityisestä tantrasta dzogchen dypa on yksi ja sangye nangdzjur on toinen, dzjyntrur shitro on kolmas. Nämä ovat kolme erittäin laajaa päätekstiä. Sitten itsestään dzogchenista: siinä on 25 tantraa ja 18 opetusta. Ne ovat eri polkuja, eri teoksia. Se on vajrayanaopetus, joka on Dorje Sempalta ja Kuntuzangpolta Guru Rinpochelle annettu ja tuotu Tiibetiin. Nykyisin nyingmapat harjoittavat sitä. Nyingmapa-linja on tämä opetus, joka on suoraan sanskritista tiibetiksi käännetty ja Guru Rinpochen ja hänen oppilaidensa tuoma.

Sitä piti hallussaan silloin kuusi mestaria. Ylä-Tiibetissä Su, Sur ja Lhu, nämä kolme mestaria ja Ala-Tiibetissä Kam, Tsang ja Chang, nämä kolme. Kuusi mestaria ovat nyingmapoiden kuusi perimyslinjan haltijaa. Sen jälkeen heidän monet oppilaansa levittivät opetusta laajalle.

Guru Rinpochen viimeisinä aikoina hän piilotti aarteena monet opetuksistaan ja rikkautta, omaisuutta ja siunauksen omaavia esineitä, rituaaliesineitä maan alle, avaruuteen, järviin ja kiviin. Hän ennusti, minkälaiset ihmiset löytäisivät ne ja milloin. Kaikki selitettiin selkeästi ja sen jälkeen suuret mestarit, joita kutsumme nimellä tertön, aarteenlöytäjät, löysivät aarteet. Luulisin, että tiedätte, miten he löysivät ne, mutta kerron muutamia esimerkkejä. Jotkut oli piilotettu suuriin järviin, toiset ihan vain avaruuteen ja jotkut maan alle ja toiset suuriin kiviin, vuoriin. Jotkut annettiin suojelijoille, jotka säilyttivät niitä. Silloin ei ollut sukellusveneitä ja järvestä ottaminen oli hankalaa. Guru Rinpochen ennustuksen mukaan syntyi kuitenkin suuria aarteenlöytäjä-mestareita. Kun mestari oli ottamassa aarretta järvestä, kaikki ihmiset kokoontuivat ja mestari ratsasti järveen. Hän hävisi viikoksi ja tuli sitten ylös aarteen kanssa. Siitä ei ole kovin kauan, ehkä kymmenen vuosisataa.

Sitten avaruudesta. Siitä on ehkä sataviisikymmentä vuotta. Oli tertön, joka otti pyhäinjäännöksiä avaruudesta. Kaikki kokoontuivat ja lamat rukoilivat. Heillä oli suuri silkkikangas, joka levitettiin ja jota kannateltiin ilmassa, ja rukoiltaessa yhtäkkiä kankaan päälle ilmestyi pyhäinjäännöksiä. Se on yksi tapa.

Sitten maasta. Mestari lähetti ihmisiä tiettyihin paikkoihin, jollekin vuorelle, ja kertoi, että niin ja niin syvällä on aarre. Siten niitä löydetään. Chokyur Lingpa löysi aarteen kalliovuoresta hyvin vähän aikaa sitten, ensimmäisen Jamgön Kongtrulin aikana. On vuori nimeltä Semchen namdag joka on hyvin suuri kalliovuori, sen seinämät putoavat suoraan alas, ja sinne on hyvin vaikea päästä. Eräänä päivänä hän kokosi kaikki ihmiset rukoilemaan ja he valmistivat pitkän nahkahihnan kiivetäkseen ylös. Eräs hyvin tunnettu henkilö oli Tiibetissä kuuluisa kellojen ym. tekijänä. Chokyur Lingpa valitsi hänet rikkomaan kallion. Hän kiipesi sinne. Hän tunsi suurta hartautta Chokyur Lingpaa kohtaan, mutta silloin hän epäili, olisiko siellä korkealla pelkässä kalliossa mitään. Hän meni sinne vasaroimaan ja kun hän oli tehnyt kallioon suuren reiän, paljon dytsiä (nektaria) tuli sieltä ulos, kivestä, niin kuin pieni vesiputous. Kaikki kokosivat sitä alhaalla. Sitten hän lopetti ja sulki reiän, ja siitä tuli pelkkää kalliota, ei mitään halkeamaa. Sillä tavoin.

Jotkut suuret mestarit vain kävelivät vuorilla oppilaineen ja vetivät kivestä ulos laatikon, niin kuin meidän kirjoituspöydän laatikkomme. Sisällä oli opetuksia, patsaita ym. Ne otettiin ulos, ja kun he panivat sen takaisin, siitä tuli vain kiveä, kukaan ei voi vetää sitä uudestaan.

Sitten suojelijoista. On yksi Vajrapanin aspekti, jolla on haukka. Hän pitelee sitä. Mestari oli retriitillä ja eräänä aamuna hän sanoi palvelijalleen: mene tuonne ja ota kaikki mitä löydät, etkä koskaan enää tunne pelkoa. Hän meni sinne ja yhtäkkiä hänen saapuessaan kiven läheisyyteen ilmestyi suuri sammakko, suuren jakin kokoinen. Jakki on paljon härkää suurempi. Se istui hänen edessään, ja hän oli hyvin peloissaan mutta mestari oli neuvonut olemaan pelkäämättä. Sammakko avasi suunsa ja suussa oli laatikko. Hän otti sen, ja heti kun hän sai laatikon, sammakko hävisi. Minä olen nähnyt sen patsaan ja se on hyvin epätavallinen, se oli tuossa laatikossa. Tämä on yhdenlainen aarre.

Tällä tavoin suuret mestarit, aarteenpaljastajat, löysivät aarteet Guru Rinpochen ennustuksen mukaan. Nämä opetukset ovat olemassa nykyisin. Aarteita on uusia ja vanhoja. Merkitys on seuraava: ennen Chokyur Lingpaa löydettyjä kutsutaan vanhoiksi aarteiksi. Siihen ei ole muuta syytä kuin aika. Chökyur Lingpasta lähtien niitä kutsutaan uusiksi aarteiksi. Sitä ei ole määrätty, vaan kymmenen vuosisadan jälkeen Chökyur Lingpa muuttuu hyvin vanhaksi aarteeksi ja jostakusta tulee ehkä uusi, sillä se on kiinni ajasta. Mutta nyt kun sanotaan ter sar, se merkitsee uutta aarretta ja ter ning merkitsee vanhaa aarretta, ennen Chökyur Lingpaa.

Kaikki nuo opetukset ovat - en voi sanoa nykyisin, Tiibetissä ei ole paljon jäljellä, mutta juuri ennen kuin kiinalaiset tulivat Tiibetiin, tätä perimyslinjaa ylläpiti kuusi pääluostaria. On tietenkin muita luostareita mutta kuusi suurta nyingmapoiden pääluostaria. Ylä-Tiibetissä oli kaksi luostaria: Dorje tra ja Mindrolling. Keski-Tiibetissä kaksi luostaria: Sechen luostari ja Dzochen luostari. Ala-Tiibetissä kaksi luostaria: Khatok ja Paljul. Nyingmapa-mestareita on tietenkin monia, mutta historiallisesti perimyslinjan suurin mestari, linjan haltija on Mindrolling Trichen. Hän ei nykyisin opeta paljon mutta elää siellä. Historiallisesti hän on suurin nyingmapa mestari, perimyslinjan haltijamestari.

Se oli hyvin lyhyt nyingmapa-historia. Sitten kadampasta. Kadampa-nimen merkitys on seuraava: Ka on opetus ja dam on damnak, ohjeet. Buddhan opetus on ohjeet yksilöllisille olennoille oivalluksen saavuttamiseksi. Mitä se todella tarkoittaa: jokaisen yksilöllisen olennon oivalluksen saavuttamiseksi. Se alkoi Atishasta. Kun puhumme kadampasta, on kerrottava miten Atisha tuli Tiibetiin ja oppiaksemme sen, meidän on tunnettava Tiibetin historiaa.

Kuningas Mutig Tsenpo kuoli 69 vuoden ikäisenä ja hänen poikansa Mune Tsenpo tuli kuninkaaksi. Mune Tsenpo teki monia dharmaan liittyviä asioita Tiibetissä, ja hän oli erityisen aktiivinen politiikassa. Hän teki kaikki tiibetiläiset, rikkaat ja köyhät tasa-arvoisiksi. En usko että se oli sosialismia, vähän siihen suuntaan. Rikkaita ei alistettu, köyhät nostettiin ylös ja siten hän oli hyväntekijä. Vaikka kuningas teki niin, oli ihmisten omaa karmaa tulla köyhiksi. Siksi nykyisin Tiibetissä on varallisuudessa suuria eroja, hyvin köyhiä ja hyvin rikkaita. Joka tapauksessa hän teki erittäin hyviä asioita. Hän ei elänyt kovin kauaa. Ei ole aivan varmaa, mutta luultavasti hänet myrkytettiin.

Sen jälkeen Tutse Tsenpo tuli kuninkaaksi. Hänen toinen nimensä oli Sangelik Dzinjön ‒ Dzinjön tarkoittaa tasapainoton kaula. Hän näytti erikoiselta, hänen niskassaan oli jotain vikaa. Tästä henkilöstä tuli kuningas melko pitkäksi aikaa ja hän rakensi kuuluisan temppelin nimeltä Kaldzjung Dzjalde. Kuten isänsä, hänkin teki paljon henkisten asioiden ja politiikan hyväksi. Hänen kuolemansa jälkeen kuninkaaksi tuli Je Ralpa Chen. Hän on hyvin erityinen kuningas ja Buddhan ennustuksessa Valkoisen lootuksen sutrassa mainitaan, että tämä kuningas on Vajrapanin ilmestyskeho. Hän selkiytti käännöksiä jotka kuningas, Guru Rinpoche ja Bodhisattva olivat tehneet. Hän selkiytti niitä tuomalla paljon suuria mestareita Intiasta: Atsarja, Jinamitra jne. Hänellä oli muutama tiibetiläinen oppinut mestari, Rinchen Sungva ym. Hänellä oli monia kääntäjiä, mm. Jnana Deva. Heidän avullaan olemassa olevat opetukset työstettiin uudelleen ja muutamia hän käännätti.

Noissa opetusten käännöksissä on eräitä, joita me nykyisin käytämme. Hän laati kääntämiseen sääntöjä. Kun sen mukaan käännettiin, täytyi tehdä uusia sanoja tiibetin kieleen, sillä sanskrit oli paljon rikkaampi ilmaisultaan kuin tiibet. Uudet sanat piti selittää, niin että kansa ymmärsi. Niitä ei voinut kääntää suoraan. Kuten shila ym. Tämä kuningas selkiytti nuo käännökset ja kieliopin. Hän näki paljon vaivaa, jotta laadittiin vahva ja luotettava kielioppi. Silloin käännöksistä ja tiibetin kielestä tuli hyvin syvällistä. Hän suodatti kaiken.

Tiibetin kansan tilanne oli nyt paljon sivistyneempi, mutta edelleen kansa oli hajallaan ja kylät hyvin pieniä. Kuningas keräsi ihmisiä yhteen niin paljon kuin mahdollista. Kansa koostui paimentolaisista ja maanviljelijöistä. Kameleita oli enemmän kuin muita eläimiä, kamelit ja hevoset olivat pääomaisuus. Se oli hyvin lähellä mongolialaisten elämäntapaa. Nyt Tiibetissä ei ole yhtään kameleita. Poliittinen tilanne oli se, että tiibetiläiset ja kiinalaiset taistelivat paljon, mutta hän teki sopimuksen ja veti ensimmäisen Tiibetin rajan.

Hän kaiverrutti kaikki sopimukset kivilaattoihin ja rakennutti kivipilareita, joista yksi on Lhasassa ja muut muissa paikoissa. Pilareihin kaiverrettiin kaikki tiibetiläisten ja kiinalaisten välillä tehdyt sopimukset. Hän rakensi monta suurta luostaria ja kunnioitti sanghaa erityisellä tavalla. Tiibetin historiassa hän on suurin olento, joka kunnioitti sanghaa hyvin puhtaalla tavalla. Esimerkiksi kun sanghaa tuli tiellä vastaan, hänellä oli tapana paljastaa päänsä ja laittaa tukkansa tielle, niin että munkkien oli kuljettava hänen tukkansa yli. Kun hän rukoili temppelissä, hän laittoi silkkejä munkkien istuimille. Munkkien istuttua niiden päällä, hän sitoi kahdeksan silkkiä yhteen ja pani ne tukkaansa. Hän tunsi näin heidän istuvan päänsä päällä. Hän teki sen tyyppisiä asioita.

Hänen tehtyään suuria asioita, pahat ministerit lakkasivat pitämästä hänestä. Hänellä oli kuningatar, mestari ja yksi poika. Ministerit karkottivat pojan kauas ja juorusivat mestarilla olevan suhde kuningattaren kanssa. Sillä tekosyyllä he tappoivat mestarin ja tämän kuoleman takia kuningatar tappoi itsensä. Kuningas jäi yksin. Kun hän oli 36-vuotias kaksi ministeriä nimeltä Wangjal Thore ja Dzjorol Legda tappoivat hänet. He teeskentelivät olevansa palvelijoita, ja kun kuningas nukkui makuuhuoneessaan, he käänsivät hänen päänsä ympäri ja tappoivat hänet siten.

Kuninkaalla oli yksi veli nimeltä Langdarma. Historia ja perimätieto kertovat, että hänen päässään oli sarvi. Kutsumme häntä härkäkuninkaaksi, koska hänellä oli sarvi, niin kuin härällä. Sen takia siihen aikaan alettiin tehdä erityisiä lakkeja tiibetiläisille aatelisperheille. Kiinalaisten tuloon saakka aateliset pitivät sellaista lakkia. Se on hyvin suippo. Tukasta tehdään pyöreä pesä ja sen päälle asetetaan pieni pyhäinjäännösrasia. Sen päällä pidettiin muita pikkuesineitä ja se tosiaan näyttää sarvelta. Tiibetiläisillä oli tapana sanoa, että kuningas teki lakin itselleen, koska hän halusi piilottaa sarven, ja kaikkien ministerien ja aatelisten oli pidettävä sellaista. En ole varma oliko hänellä todella sarvi, sitä ei ole selvästi sanottu historiassa.

Hän oli erittäin paha kuningas ja tuhosi kaikki luostarit. Hän laittoi Tiibetin suurimmat patsaat, mm. Jowo Rinpochen, yhteen pimeään huoneeseen piiloon ja on hämmästyttävää, että hän ei polttanut kaikkia opetuksia. Sen sijaan hän piilotti ne suuren kiven alle luolaan Lhasassa ja peitti sen kivillä.

Sitten hän laati sellaisen lain, että munkkien ja nunnien piti rikkoa valansa, ja jos he eivät tehneet sitä, heidät tapettiin. Myös maallikkoharjoittajille, jotka olivat ottaneet valan olla tappamatta ym., hän antoi jouset ja nuolet metsästystä varten.

Silloin muutamat mestarit oppilaineen ja opetuksineen pakenivat Ylä-Tiibetiin Lhadakin puolelle. Jotkut menivät Ala-Tiibetiin Khamin liepeille. Näin he pakenivat ja jäivät eloon. Eräs heistä nimeltä Lhalung Palje Dorje oli mestari, joka sai viestin jumaluudeltaan, joka käski häntä tappamaan kuninkaan. Hän teki erityisen puvun lamatanssia varten, niissä on laajat hihat ja niissä on vaikea tanssia. Hän teki sellaisen piilottaakseen jousen ja nuolen. Hän teki älykkään suunnitelman.

Hänellä oli valkoinen hevonen, jonka hän värjäsi musteella mustaksi. Hän teki vaatteet, joiden toinen puoli on valkoinen ja toinen musta. Ensin hän puki mustan puolen päälle päin ja valkoinen oli sisään päin. Sitten hän tanssi lamatanssin Potalan palatsin edessä. Kuningas oli lukemassa kivipylvääseen kaiverrettua kirjoitusta ja tanssi kiinnosti häntä kovasti. Hän katseli sitä, ja yhtäkkiä tanssija otti jousensa ja nuolen esiin, ampui kuningasta otsaan ja tämä kuoli siihen. Hän hyppäsi hevosensa selkään ja pakeni. Kaikki ministerit ja muut parveilivat kuninkaan ympärillä, eivätkä ensin ehtineet ajaa häntä takaa.

Sitten he lähtivät takaa-ajoon. Hän meni joen poikki ja hevonen muuttui valkoiseksi. Hän käänsi vaatteensa toisin päin ja nekin olivat valkoiset. Sitten hän sulautui väkijoukkoon muukalaisena eikä häntä tunnistettu. Hän pakeni näin, ja vaikka jotkut ministerit tunnistivat hänet, he ymmärsivät olla hiljaa, he olivat dharmaministereitä. Häntä ei saatu kiinni. Mutta tiibetinbuddhalaisuus väheni suuresti joksikin aikaa.

Yksi Langdarman pojista oli nimeltään Ösung. Nimi merkitsee Valon suojaama ‒ kuningatar oli hyvin huolissaan kaiken tapahtuneen johdosta ja hän suojeli poikaansa päivät yöt. Yöllä hän sytytti monia lamppuja pojan ympärille ja vartioi, koska joku saattaisi tappaa lapsen. Siten tuon prinssin nimeksi tuli Valon suojaama. Kun hän kasvoi, hänen poikansa ja pojanpoikansa muodostivat suuren kuninkaallisen perheen. Silloin Tiibet hajosi moniin pieniin kuningaskuntiin. Se johtui siitä, että Ösungin pojista kaikista tuli hallitsijoita eri paikoissa. Tiibet ei enää ollut suuri vaan monta pientä maata.

Ösungin perheessä yksi prinsseistä nimeltä Song nge oli hyvin erikoinen henkilö. Ilman mitään kasvatusta hän luotti Dharmaan ja sai opetuksia isoisänsä hallinnon aikana paenneilta mestareilta. Hänen ajatuksenaan oli rakentaa temppeli, ja ensimmäinen temppeli rakennettiin Kubeen lähelle Lhadakia. Temppelin nimi oli Kube Thoding. Se on hyvin kuuluisa temppeli kultaisine stupineen ja joskus historiankirjoituksessa se mainitaan nimellä Thoding Serkhang, se tarkoittaa Thodingin paikan kultainen temppeli. Temppelin itäpuolella on erittäin suuri kultainen stupa ja aamuisin auringon paistaessa kultainen valo osuu temppeliin. Ulkopuolelta koko temppeli näyttää silloin olevan kullasta. Sen takia sitä kutsuttiin näin.

Eräänä päivänä hän meni pyhiinvaellusmatkalle Samyeen ja näki sen suuret aarteet. Hän arvosti esi-isiään suuresti, koska he pystyivät pitämään Tiibetin koossa ja toivat kaikki Buddhan opetukset Tiibetiin ja käänsivät ne, rakensivat temppelin ym. Siitä lähtien hän alkoi lähettää ministereitä ja kansalaisia Intiaan hakemaan lisää dharmaa ja mestareita. Hän lähetti monia ihmisiä, mutta monet kuolivat, sanomme Intian kuumuuteen, mutta tosiasiassa malariaan ja muihin sairauksiin. Muutamat tulivat takaisin ja heistä eräs oli Tsöndru Senge. Hän oli suuri lotsawa, joka tapasi Atishan Intiassa ja joka yritti kutsua tämän Tiibetiin. Kutsu ei kuitenkaan tuottanut tulosta, Atisha ei voinut tulla ja lotsawa tuli takaisin Tiibetiin.

Näihin aikoihin kuningas otti munkinvalan. Hänen nimekseen tuli Yeshe Ö ja myös hänen kaksi poikaansa rupesivat munkeiksi. Hän antoi valtakunnan nuoremmalle veljelleen nimeltä Lhade, jolla oli kolme poikaa. Näistä keskimmäinen tuli munkiksi nimeltä Jangchub Ö. Sen jälkeen, kun Yeshe Ö kuuli, ettei Atisha voi tulla hän päätti, että oli kerättävä omaisuutta laman kutsumiseksi. Hän ajatteli, että jos suuri joukko ihmisiä hakee paljon mestareita, heidän matkansa on turvallisempi, kuin jos vain yksi mestari tulee pienen seurueen kanssa. Niinpä hän kulki ympäri keräämässä kultaa ja omaisuutta.

Kun kuningaslama Yeshe Ö matkusti Tiibetissä kultaa hakemassa, hän joutui vangiksi Karlogin maassa. En ole varma, mutta se lienee Afganistanin tai Pakistanin tienoilla. Hän luuli vangitsijoitaan ensin kauppiaiksi. He saivat selville, että hän on Tiibetin kuningas, ja koska heillä ei ollut dharmaa, he pitivät saalistaan onnenpotkuna. Hänestä saisi vaihdossa rahaa ja jalokiviä. Siksi he pitivät hänet vankina. Häntä ei sidottu kiinni mutta hänet kiedottiin kankaaseen.

Hänen veljenpoikansa Jangchub Ö tuli sitten sadan hevosmiehen kanssa hakemaan häntä takaisin ja neuvotteli Karlogin kuninkaan kanssa. Tämä lupasi antaa hänet takaisin, jos he toisivat hänen ruumiinsa suuruisen määrän kultaa. Jangchub Ö palasi takaisin Tiibetiin ja sai kullan kokoon. Ainoastaan pään mitallinen puuttui. Enempää ei voinut saada mistään. Hän tuli takaisin mukanaan kultaa setänsä ruumiin mitalta ilman päätä. Karlogin kuningas sanoi, että kyllä se riittää, mutta ennen kuin palaatte, teidän täytyy hylätä turvautumisvala. Ellette luovu siitä tai tuo loppua kultaa, en anna häntä takaisin. Yeshe Ö vastasi: "En anna turvautumisvalaani. Jos elän, elän ehkä vielä kymmenen vuotta, mutta mitä hyötyä siitä on?

Sillä aikaa kun Jangchub Ö oli kultaa hakemassa, Karlogin kuningas oli huvin vuoksi kiduttanut vankiaan ja hänen ruumiinsa, silmänsä ja kaikki oli jo huonossa kunnossa. Hän sanoi: "Kaikki aistini ovat vahingoittuneet. Elän ehkä vielä kymmenen vuotta, eikä siitä ole paljon hyötyä. Sinulla on nyt paljon kultaa. Lähetä 500 hevosmiestä Intiaan tuomaan Atisha ja käytä kulta siihen. Ja sitten käännät Buddhan opetukset."

Veljenpoika katsoi vankilan muurin raoista, ja näki, että hän oli hyvin laiha, ei ihmisen näköinen, melkein kuollut ruumis. Hän oli poissa tolaltaan, mutta myös hyvin ylpeä, koska toinen oli lähellä kuolemaa ja vielä tahtoi tehdä jotain Tiibetin kansan hyväksi ja dharman hyväksi. Sitten hän sanoi: "Sinun täytyy kertoa Atishalle, että dharman takia ja tuodaksemme sinut, Atishan, annon kehoni, puheeni ja mieleni Karlogin kuninkaalle. (Hän tappoi hänet.) Pyydän rukoile puolestani, että seuraavassa elämässä synnyn sinun oppilaaksesi ja tule Tiibetiin opettamaan kansaa. Juurruta Buddhan opetukset sinne voimakkaasti ja puhtaina. Minulla ei ole mitään kaduttavaa." Ja hän toisti: "Älä anna hiuksenkaan vertaa kultaa tuolle kuninkaalle." Jangchub Ö:n täytyi lähteä ja jättää kuningaslama sinne. Karlogin kuningas suuttui kovasti ja hän heitti kuningaslaman kirppukuoppaan. Hän oli jo kuolemaisillaan ja niin hän kuoli.

Takaisin Tiibetiin palattuaan Jangchub Ö lähetti Lama Kunthangin ja kääntäjä lotsawan ja paljon ihmisiä yhdessä Intiaan hakemaan Atishaa. He löysivät tämän ja ensin tämä kieltäytyi, koska hänellä oli Intiassa paljon tekemistä. Lopulta, monien mutkien jälkeen hän tuli ja alkoi opettaa. Opetukset tunnetaan nimellä kadampa. Atishan ensimmäinen opetus oli aiheesta lamrim. Se oli kolmen tason olentojen lamrim, tavallisten olentojen, erityisten olentojen ja jalojen olentojen. Se etenee askel askelelta eikä tarkoita, että henkilö olisi yhdellä tasolla ikuisesti. Kun henkilö kehittyy, hän siirtyy tasolta toiselle.

Kaikki Atishan opetukset perustuvat näkemykseen, toimintaan ja meditaatioon. Näkemys on madhyamika, toiminta on vinaya, sen elämänohjeet ja meditaatio tai ohjeet ovat bodhicitta, erityisesti se on myötätunnon kehittämisen (lojong) harjoitusta. Tämä on perus-kadampaopetus. Hänellä oli satojatuhansia oppilaita, ja pääoppilaita, jotka säilyttivät hänen perinnettään, oli kolme. He olivat Ku, Mog ja Drom. Ku oli Manjushrin tulku tai ilmestyskeho, Mog oli Vajrapanin tulku ja Drom on Chenrezigin tulku.

Ku:lla ja Mogilla oli monia oppilaita ja Dromilla oli kolme hyvin erityistä oppilasta. Heidän nimensä olivat Potowa, Chengawa ja Puchungpa. Kolme viimeksi mainittua saivat kaikki kadampaopetukset ja harjoittivat niitä erikoistuen kukin omaan alueeseensa. Potowa harjoitti kadampan kuutta filosofista tekstiä. Chengawa erikoistui Neljän jalon totuuden mietiskelyohjeisiin ja Puchungpa erikoistui kadampaopetuksen kuuteentoista olennaiseen merkitykseen. Se on eräs harjoitus. Näin he pitivät perinnettä hallussaan.

Potowalla ja Chengawalla oli monia oppilaita. Puchungpalla oli kaksi hyvin suurta oppilasta, joiden nimet olivat Langtanpa ja Sharawa. Siihen saakka kunnes Tshongkapa syntyi, kadampalinja kehittyi tällä tavoin ja sitä kutsutaan nimellä Kadam nyingma, vanha Kadam. Kadam sarma, uusi kadam on se mitä nykyisin kutsumme gelukpaksi, mutta Tshongkapaan asti oli kadam nyingma. Kadam nyingman opetukset ovat kaikkialla. Ne ovat kagyussa, nyingmassa, sakyassa, gelukissa, se sekoittui kaikkeen. Kadam sarma on gelukpa, se on vahva ja olemassa nykyisinkin.

Sitten gelukpasta, jota voi kutsua kadam sarmaksi tai vain gedenpaksi tai gelukpaksi. Gyalwa Tshongkapa oli Manjushrin ilmestyskeho. Hän saavutti Manjushrin oivalluksen ja rakensi 53-vuotiaana Gandenin luostarin. Se oli gedenpan ensimmäinen luostari Tiibetissä. Sen tähden sanoessamme gelukpa, puhumme Tshongkapan rakentaman Geden (Gandenin) luostarin ja Tshongkapan seuraajien perinteestä. Kun hän kuoli, hänen oppilaansa Gyaltsab Dharma Rinchen ja Khedrub Geleg Palzang, nämä kaksi mestaria, pitivät yllä ja kehittivät perinnettä ja pitivät Geden luostarista huolta niin kuin Tshongkapa oli tehnyt. Siitä syystä nämä kolme, Tshongkapa, Dharma Rinchen ja Geleg Palzang ovat kuin isä ja Je Rinpochen pojat. Jokaisessa gedenpa-luostarissa voi nähdä kolme patsasta, kolme lamaa keltaisine hattuineen. He ovat nuo kolme mestaria.

Toisella lailla on ollut tapana laskea seitsemän mestaria. Nämä ovat hyvin oppineita ja oivaltaneita bodhisattvoja. He ovat Gyaltsab Je ja Khedrub Je ja Sharlu Legpa Gyaltsen on kolmas, Jagde Lodro Gyantsen neljäs, Pasu Chötsi Gyaltsen viides, Sangpa Lodrö Denpa kuudes, Jeru Mönlam Pal seitsemäs. Nuo seitsemän mestaria ovat seitsemän Manjushria, gelugpojen perimyslinjan kantajat Tshongkapan jälkeen.

Kahdeksan vuotta Gandenin luostarin rakentamisen jälkeen Tshongkapan oppilas nimeltä Jamgyan Tashipal rakensi Drepungin luostarin. Yhdentoista vuoden kuluttua Jangchen Chöchi Je Shakta Yeshe rakensi Seran luostarin. Sen jälkeen Dromtönpan ilmestyskeho ‒ kun puhuimme Guru Rinpochesta mainittiin Ku, Mug ja Drom, kolme suurta kääntäjää ‒ Dromtönpan ilmestyskeho nimeltä Gendun Trup rakensi Tashi Lungpon. Se on 29 vuotta Gandenin luostarin rakentamisen jälkeen. Tämä on ensimmäinen Dalai lama. Nykyinen 14. Dalai lama on Gendun tulkun inkarnaatio, hänen, joka rakensi Tashi Lungpo luostarin.

Gendun Trupin jälkeen Tashi Lungposta huolehti ja sitä kehitti ja perimyslinjaa piti hallussaan kolmas kolmesta päämestarista, Khedrub Geleg Palzang, Sönam Topshi Langpo jne. He huolehtivat Tashi Lungpo -luostarista, ja tämä on Panchen Rinpoche. Kadam sarman, gelukpan, ensimmäinen luostari on Ganden, jonka Tshongkapa rakensi. Toinen luostari on Drepung ja kolmas Sera sekä neljäs Tashi Lungpo. Nämä neljä luostaria ovat hyvin lähellä Lhasaa.

Nykyinen Tashi Lungpo luostari, jossa on Panchen Rinpochen istuin, on ensimmäisen Dalai Laman perustama. Hän on Dromtön Paldzjar Rigshugnen emanaatio. Siitä piti huolta Panchen Rinpoche, joka on kolmesta suuresta Kadam Sarman perustaneesta mestarista kolmannen ilmestyskeho.

Sen jälkeen gelukpassa on kolme suurta ilmestyskehoa, rinpochea. He ovat Lo Sempa Rinpoche, toinen on Ön Gyalse Rinpoche ja kolmas on O Kazedun Rinpoche. Nämä ovat gelukpa perinteen kolme emanaatiota. Tällä tavoin kadampaopetukset ovat jatkuneet tähän saakka ja kadam sarma tunnetaan gelukpana.

* * *

Kolmannen perinteen nimi on lamdre tai sakyapa. Nimi lamdre tulee opetuksesta. Lam tarkoittaa polkua ja dre tarkoittaa tulosta. Sakya nimi tulee paikasta. Sa tarkoittaa maata ja kya on harmaa. Harmaa maa. Se johtuu siitä että Guru Rinpochen aikana... sakyapoiden ensimmäisen mestarin alkuperä on jumalallinen. Alkuperä tarkoittaa, että koska maapallon väkiluku kasvaa vuosittain, jos tutkitaan historiaa, luku vähenee ja lopulta päädytään vain muutamaan ihmiseen, jotka ovat meidän alkuperämme. Sakyapoiden mestarin alkuperä: Guru Rinpochen aikana oli kaksi mestaria nimeltä Dorje ja Rinchen. Heidän alkuperänsä on jumalallinen. Nämä kaksi saivat opetusta Guru Rinpochelta ja siitä lähtien kymmenen sukupolvea aina Kön Sherab Tsultrimiin saakka tuon alkuperän nimi on Kön. Nykyisellään Hänen Pyhyytensä Sakyapan alkuperä on Kön. Kön Sherab Tsultrimiin saakka he harjoittivat nyingmapa opetuksia.

Hänen nuorempi veljensä Köntshog Gyalpo sai opetuksia Drogme Lotsawalta kymmenen sukupolvea Guru Rinpochen jälkeen. Hän otti vajrayanaopetuksia ja monenlaisia opetuksia tuolta lotsawalta, joka oli saanut opetusta intialaisilta mestareilta ja kääntänyt monia sellaisia opetuksia, joita ei ollut käännetty Guru Rinpochen aikana. Hän käänsi uusia. Könchog Gyalpo rakensi luostarin 40-vuotiaana. Se rakennettiin Tsangiin, ei kovin kauas Lhasasta. Paikan nimi on Sakya. Atisha tunnisti tämän paikan Tiibetissä ollessaan. Sinne tullessaan hän sanoi: "Näen tässä harmaassa maassa seitsemän dri-kirjainta ja yhden humin." Ne olivat syntyneet tuosta maasta spontaanisti. "Sen tähden tulevaisuudessa tähän paikkaan rakennetaan suuri luostari ja seitsemän Manjushrin inkarnaatiota ja yksi Vajrapanin inkarnaatio tulee tänne ja on hyödyksi monille ihmisille."

Atishan ennustuksen mukaan Könchok Gyalpo rakensi sitten Sakyapoiden ensimmäisen luostarin tälle maalle. Siitä lähtien kun luostari rakennettiin, perinteen nimeksi tuli sakyapa. Maan, paikan lempinimi tuli luostarin nimeksi ja luostarin nimestä tuli linjan nimi. Siksi  kutsumme sitä nykyisin sakyapaksi. Yhtenä Tiibetin kahdeksasta linjasta tai kulkuneuvosta meidän ei pitäisi sanoa sakyapa vaan lamdre. Se on merkityksellinen nimi. Sakyapassakin on merkitys, mutta harmaa maa ei ole kovin järkevä nimi. Joka tapauksessa se on sakyapan nimi.

Sitten sakyapa opetuksista. Mainitsemani Drogme Lotsawan nimi oli Shakya Yeshe. Hän sai opetuksia Shantipalta. Shantipa oli suuri mestari Intiassa. Hän sai opetusta vinayassa ja prajnaparamitassa ja paljon vajrayanaopetuksia. Sitten hän sai lamdre-opetuksen yhdeksän aspektia Gayadharalta ja Pawo Dorjelta, jotka olivat intialaisia mahasiddhoja, erityisesti Gayadharalta.

On suuri mestari ja mahasiddha Virupa, joka harjoitti ensin perimyslinjan harjoituksia saavuttaen oivalluksen niin kuin kaikki muut mahasiddhat. Oivalluksen saavutettuaan hän vastaanotti opetuksia Dorje Dagmemalta joka on Vajrayoginin manifestaatio. Kun ne opetukset kirjoitettiin muistiin, syntyi ensimmäinen lamdre. Toisen selityksen mukaan sitä kutsutaan Polun ja tuloksen ohjeiksi. Niin voi sanoa, tai vain lamdre. Hän kirjoitti sen oppilailleen ja tämän opetuksen piirissä monet mestarit ja mahasiddhat kirjoittivat ja antoivat opetuksia saman merkityksen kahdeksasta eri merkityksestä eri tantrojen mukaan.

Ensimmäinen on lamdre. Visualisaation ja täydellistymisvaiheen kyerim on toinen. Siinä on yhdeksän syvällistä visualisaatiomenetelmää. Dzogrim on niin kuin lampun pinta, joka on kaiken värin ja lämmön keskittymä, Lampun voima. Näin kaikki visualisaatiot, kaikki hyvät ominaisuudet ja kaikki viisaus on kerääntynyt yhteen pisteeseen, ja se on dzogrim aspekti tästä opetuksesta. Niitä on yhdeksän ja tämä on toinen.

Kolmas on tantra nimeltä dypa. Se kertoo dypasta, mutta tällä kertaa se on selitetty bodhicittan, myötätunnon ja rakastavan ystävällisyyden avulla. Neljäs on tagpa nyingpa lhentsig kyedrub - sisäisen luonnon saavutus. Se on neljäs, tagpa nyingpan opetus. Viides on tantra nimeltä yeshe tigle, viisauden piste tai siihen suuntaan. Tässä se on selitetty koko mudraharjoituksena. Kuudes on dzjö, tantra nimeltä Kazur, joka merkitsee yhdistämistä. Tämä opetus on suuren yhdistymisen käsittämättömyys. Seitsemäs opetus on nimeltään o la pa ta. Se liittyy Chakrasamvara-harjoitukseen. Se on koko Chakrasamvara-harjoitus. Kahdeksas on samyan dypa, Guhyasamaya. Tämä opetus on mahamudran aspektissa ilman sanoja ja kirjainta. Yhdeksäs on koko anujoogan ydin. Opetus on nimeltään "Ohje sen suoristamiseksi mikä on vääntynyt". Kaikkia näitä opetuksen yhdeksää aspektia kutsutaan lamrimin yhdeksäksi aspektiksi.

Gayadhara sai tämän koko perimyslinjan suurilta intialaisilta mestareilta ja hän saavutti oivalluksen. Hän tuli Tiibetiin useita kertoja, ja hänen ensimmäisellä vierailullaan Drogmi Lotsawa tapasi Gayadharan ja otti kaikki yhdeksän opetusta häneltä. Nykyisin kun tätä lamdre-opetusta annetaan, ensimmäinen on lamdre ngawa ja kahdeksatta pidetään viimeisenä, koska kaikki kahdeksan aspektia koskevat ensimmäistä lamdreta. Se laajennettiin linjan eri aspekteihin mutta merkitys on ensimmäisessä lamdressa. Sen takia sitä kutsutaan ensimmäiseksi ja viimeiseksi lamdreksi. Kaikkia opetuksen yhdeksää aspektia kutsutaan nykyisin pelkästään lamdreksi, siinä kaikki.

Sitten mestareista. Konchog Gyalpo, joka otti opetuksia Drogmi Lotsawalta, on Sakyapa opetuksen perustaja Tiibetissä, Kön alkuperältään. Hänen poikansa oli Vajrapanin ilmestyskeho, niin kuin Atishan ennustuksessa mainitaan. Hänen nimensä oli Kunga Nyingpo. Hän sai opetusta Paldrö Lotsawalta ja harjoitti Manjushria saavuttaen siitä siddhejä. Hän otti paljon opetuksia Virupalta ja saavutti sitten täyden oivalluksen. Tämä on Kunga Nyingpo, ensimmäinen. Hänellä oli neljä poikaa. Kirjoitukset ovat hämärän peitossa siltä osin, mitä tapahtui vanhimmalle pojalle. Toinen poika on Sönam Tsemo, kolmas Drakpa Gyaltsen ja neljäs Paltsen Öpo. Nämä kolme poikaa tulivat kaikki suuriksi mestareiksi. Ei ole selvää, olivatko he ensin tavallisia ihmisiä, mutta kaikki nämä kolme mestaria pysyivät maallikkoaspektissa. Siksi heitä kutsutaan sakyapan kolmeksi valkoiseksi. Maallikot käyttävät valkoisia tai muun värisiä vaatteita, ei tummanpunaista eikä oranssia. Neljäs pojista, joka oli kolmas mestari, Paltsen Öpo, sai kaksi poikaa nimeltä Kunga Nyingpo ja Sönam Gyaltsen.

Sönam Gyatsenilla oli useita lapsia. Hänen vanhin poikansa oli Lodro Gyaltsen. Lodro Gyaltsen tuli munkiksi ja suureksi oivaltaneeksi olennoksi. Kunga Nyingposta itsestään tuli munkki ja myös mestari. Kutsumme näitä kahta oivaltanutta mestaria, Lodro Gyaltsenia ja Kunga Nyingpoa sakyapoiden kahdeksi punaiseksi. Kun heistä tuli munkkeja, he pukeutuivat aina tummanpunaiseen pukuun, ja siksi kutsumme heitä punaisiksi.

Kolmea valkoista ja kahta punaista, näitä viittä mestaria kutsumme sakyapan viideksi suureksi mestariksi. Täten nyingmapassa on Guru Rinpoche, kuningas Trison Detsen ja Khenpo Bodhisattva, nuo kolme. Atishan kadampassa, joka on nykyisin gelukpa, on Tshongkapa ja hänen kaksi oppilastaan, nuo kolme.

Sakyapoiden linja jatkui viidestä mestarista. Linjan sisällä on monia suuria mestareita, mutta kuusi suurta tunnetaan sakyapa panditojen kuutena ovena. Khepa go drug, kuusi porttia. Sen merkitys on teille vaikea ymmärtää, koska se on tiibetiläinen ilmaisu. Ihminen on ihminen ja ovi on ovi. Mutta se merkitsee tätä: Buddhaa, Dharmaa ja Sanghaa kutsutaan Kolmeksi Jalokiveksi, Gurua, Jumaluutta (yidam) ja Suojelijaa kutsutaan Kolmeksi Juureksi. Näitä kuutta hyvin oppinutta ja oivaltanutta mestaria kutsutaan kuudeksi sakyapoiden portiksi.

Sutrapuolella oli kaksi suurta ja oppinutta mestaria. Voidaan laskea kahdella tavalla. Yksi oli Jadrub Sangye Pal (Jadrub on perheen nimi. Sangye Pal on mestarin nimi) ja toinen Renda Yono Lodrö. Renda on perheen nimi ja Yono Lodro on mestarin nimi. He olivat erikoistuneet sutriin ja heitä kutsuttiin myös Jab Jön. On toinenkin kutsumistapa. Jadrub Sangye Pal pysyi ennallaan mutta Rendawan sijaan sanottiin Randyn Shedzja Kunzig. Ran on paikan nimi ja Dön on mestari. Shedzja Kunzig on henkilön nimi, kuten esimerkiksi "Peter Skotlannin herra". Näin oli tapana sanoa sutramestari Yabrong. Voimme sanoa Yabjön tai Yabrong, on kaksi henkilöä, hyvin samalla tasolla ja siksi heidät hiukan sekoitetaan.

Tantrassa oli kaksi suurta mestaria. Ensimmäinen on Dzongpa Kunga Gyaltsen. Dzongpa on paikan nimi ja Kunga Gyaltsen on hänen nimensä. Ja toinen Nortsjen Kunga Zangpo. Nor on paikan nimi ja Kunga Zangpo on hänen nimensä. Heitä kutsutaan kahdeksi Kungaksi jotka erikoistuivat vajrayanaan, tantraan.

On kaksi mestaria, jotka hallitsivat sekä sutran että tantran. Ensimmäinen on Go Ramdzjampa. Go on paikan nimi ja Ramdzjampa on koulutuksellinen akateeminen arvonimi. Ennen vanhaan oppineille oli oppiarvoja. Ramdzjam tarkoittaa "ei hämmennystä". Kagyu Ramdzjampa tarkoittaa kymmenen opetuksen ramdzjampa, siihen kuuluu madhyamika, logiikka, abhidharma ym., kymmenen opetusta. Ramdzjampa tarkoittaa, että kirjasta katsomatta ja ilman että ajattelee, voi sanoa ja opettaa ja väitellä mistä tahansa näissä kymmenessä tekstissä ilman mitään virhettä tai häiriintymistä. Tämä on ramdzjampa. Hänen nimensä oli Sönam Senge ja hän oli hyvin kuuluisa.

Toinen on Kunchen Shakdya Chokden. Kunchen tarkoittaa sitä, joka tietää kaiken. Kun on kaikki ja chen on tietää. Hänen nimensä oli Shakdya Chokden. Häntä kutsutaan  nimellä Go Shak. Go Rampa ja Shakdya Chokden, nämä kaksi mestaria erikoistuivat kumpaankin, sutriin ja tantroihin. Sakyapa linja jatkuu tähän päivään asti. Juuri nyt se ei ole pelkkä sakyapa vaan sakyapa, gnorpa ja tsalpa. Sakyapassa on kolme perimyslinjan aspektia, joita kaikkia sakya johtaa transmissiolinjan ja alkuperälinjan takia. Kummatkin ovat sakyapassa ja sen tähden gnorpa ja tsarpa ovat sakyan alla, mutta aspekteja on kolme.

Näistä kolmesta perimyslinjasta: sakya itse, kuten mainitsin, on kaikki perinne ja transmissiolinja tuosta sakya luostarista. Gnorpa: mestari, joka syntyi Könin alkuperästä, oli nimeltään Kunga Zangpo. Noista kuudesta mestarista hän on se, joka erikoistui tantraan. Hän sai opetusta sakya linjasta ja hän rakensi suuren luostarin nimeltä Evam Chöde paikkaan, jota kutsutaan Gnor, se on alueen nimi. Tuolloin tämä luostari kehitti oman perinteensä, rukoustavat ja opetustavat ja sen tähden siitä tuli gnorpa. Kunga Gyaltsenin jälkeen Rinchen kehitti sitä jatkuvasti.

Gnorin istuin jatkui siihen saakka, kunnes kiinalaiset tulivat Tiibetiin ja sitä ylläpiti neljä suurta apottia: Tarche Khenpo, Loden Khenpo, Kangsar Khenpo ja Phenkang Khenpo. Nämä apotit olivat samantasoisia ja heillä oli sama arvonimi. He pitivät huolta tästä istuimesta yksi kerrallaan. Kun Phenkang Khenpo oli vuorossa, niin muut kolme apottia olivat hänen alaisuudessaan, ja kun hän oli tehnyt oman osuutensa oli Lodenin vuoro, ja silloin kaikki muut kolme olivat hänen alaisuudessaan. Näin he huolehtivat istuimesta ja opettivat seuraajiaan siihen saakka, kunnes kiinalaiset tulivat Tiibetiin.

Sitten kolmas, tsalpa. Oppilas yhdestä sakyan perimyslinjasta, alkuperältään Kön, oli nimeltään Lodrö Gyaltsen. Hänen oppilaansa oli nimeltään Dorim Kunzang Chökyi Nyima. Hänen nimensä oli Chökyi Nyima ja Dorim oli hänen perheensä nimi. Hän oli aatelissukua. Hänen oppilaansa oli Losal Gyamtso, hän oli paikasta nimeltä Tsalpa. Tsal ‒ nimi tulee siitä. Hänen oppilaansa Neser Chentse, Lodrug Gyamtso ja muut kehittivät tsalpa losal gyamtso -perinteen ja kaikki ohjeet syvällisesti ja selkeästi. Ne levisivät hyvin nopeasti ja kauas ja siitä tuli sakyapan tsalpa. Näin sakya perinne jakaantui kolmeen osaan: sakya, gnorpa ja tsalpa. Niiden opetukset eivät poikkea paljon toisistaan ja ydin ei tietenkään ole erilainen. Suurimmat erot ovat perinteisissä tavoissa, pujissa, musiikissa ym. Joka tapauksessa kaikki kolme ovat jatkuvasti Kön-alkuperän johdossa, sen huolenpidon alla ja perimyslinjan hallussa.

Tällä hetkellä Kön on jakautunut kahdeksi, yksi on Döma Podrang, joka on nyt Intiassa, ja toinen on Puntsog Podrang, joka on Amerikassa. He kummatkin ovat samalla tasolla mutta vastuussa on heistä vanhempi. Jatkumoa ei ole. Kun toinen luopuu, toisesta tulee perinteen mestari. Näin sakya-alkuperä ei koskaan katkea. Se on jatkunut alusta tähän saakka. Tämä ei ole pelkkä opetuksen linja; kehojen linja ei katkea. Se on perheperimyslinja. Jommankumman, Puntshog Podrangin tai Döma Podrangin täytyy aina mennä naimisiin ja saada poika joka huolehtii linjasta. Jos heillä on tyttäriä, näistä tulee jetsun, se merkitsee eräänlaista mestaria, he ovat myös mestareita.

Se oli hyvin lyhyt historia sakyapasta. Nyt marpa kagyusta. Neljäs perimyslinja kahdeksasta on marpa kagyu. Marpa kagyu -linja alkaa Tilopasta, jolla on kaksi linjaa, kaukainen ja läheinen linja. Kaukainen linja on kaikilta menneiltä suurilta mestareilta Tilopalle itselleen, siihen saakka kunnes hän saavutti oivalluksen. Läheinen linja on seuraava: kun hän saavutti mahasiddhan oivalluksen, sen jälkeen hän sai kaikki opetukset suoraan Vajradharalta. Buddhan dharmakaya ja sambhogakaya ilmestyy Guru Vajradharan muodossa. Hän vastaanotti opetuksia Vajradharalta suoraan. Sen takia se on läheinen linja. Ennen harjoituksen tuloksen saavuttamista hän otti kaikki opetukset eri mestareilta, ja siksi se on kaukainen linja. Mutta nämä kaksi ovat nykyisin yhdistyneet yhdeksi Marpasta lähtien.

Mitä Tilopa harjoitti? Hän otti kahdeksan eri opetusta kuudelta mestarilta. Hän otti tummo harjoituksen. Tummo tarkoittaa "raivoisa äiti", merkitys on kuumuus, ja hän otti tämän harjoituksen Sarjapalta joka oli intialainen suuri mestari, mahasiddha. Hän otti illusorisen kehon ja kirkkaan valon harjoitukset Nagarjunalta. Hän sai unijooga harjoituksen Lawapalta, joka oli mahasiddha ja bardon välitila-harjoituksen sekä powan eli tajunnan siirron hän sai Sukasiddhiltä, joka oli naispuolinen mahasiddha.

Hän otti shenly sherab ‒ toisen kehon ottaminen seuraksi viisauden kehittymisessä ‒ hän otti sen Indrabhutilta. Tonshug on harjoitus, jonka harjoittajan ei tarvitse kuolla, jos hän saa jonkun nuoren ja terveen ihmisen kehon. Hän voi siirtää mielensä tuohon kehoon ja heittää vanhan pois, jos hän on vaikkapa hyvin oppinut ja 60 - 80 -vuotias, sekä jatkaa elämistä nuoremmassa kehossa kaikkine tietoineen ja viisauksineen, ilman että siinä on mitään häiriötä. Se on tongshug ja hän otti sen Matangilta. Kiinnostavaa? Mutta ikävä kyllä Marpan pojan kuollessa tämä linja hävisi. Onhan se mahdollista, mutta linjaa ei ole olemassa elävänä siksi, että Marpan pojalla oli se hallussaan.

Eräänä päivänä hän ratsasti kilpaa hevosella, putosi hevosen selästä ja hänen jalkansa jäi kiinni jalustimeen. Hevonen veti häntä perässä ja hänen kallonsa halkesi. Niin hän kuoli ja hän koetti mennä pieneen lapseen, sellaiseen, jolla oli kummatkin vanhemmat, joiden ainoa lapsi oli kuollut. Hän koetti mennä sisään juuri ennen kuin he tuhosivat kuolleen lapsen ruumiin. Hän meni siihen sisään hautausmaalla. Tiibetissä ruumista ei polteta, vaan sanotaan: "Kun kuolen, olkoon kehostani hyötyä muiden tuntevien olentojen ruokana," ja useimmat antoivat kehonsa lintujen, korppikotkien ruoaksi. Heillä on tapana sitoa ruumis kaulasta seipääseen ja paloitella se jaloista päähän. Aivot annetaan viimeisenä herkkuna korppikotkille. Aivoja ei anneta ensimmäisinä. Ensin annetaan koko keho, sitten aivot ja kun ne on syöty korppikotkat lähtevät. Ne ovat tottuneet siihen.

Ennen kuin lapsi siis tarjoiltiin näin, Marpan poika meni siihen sisään, ja juuri kun äiti ja isä aikoivat leikellä kuolleen ruumiin, lapsi avasi silmänsä ja katsoi heitä. He luulivat, että kuollut on tullut takaisin. Tiibetissä se oli hyvin tavallista, aivan viime aikoihin asti, kunnes kiinalaiset tulivat, niin sattui usein. Joku kuolee ja muutaman päivän kuluttua kehosta tulee hyvin suuri ja se nousee ylös ja liikkuu. Se on muille ihmisille hyvin vaarallinen, eikä älykäs niin kuin ihmiset, mutta hyvin vahva ja vaarallinen. Keitä se koskeekin, he kaikki kuolevat. Se ei ole satua vaan tapahtuu todella ja tunnen monia, jotka ovat nähneet sen ja todistaneet siitä. Tuo perhe luuli, että lapsi muuttui sellaiseksi, ja pistivät sitä heti silmiin neulalla. Marpan poika ajatteli: "Mitä hyötyä on syntyä ihmiseksi ilman silmiä?" Hän ajatteli, ettei se ollut reilua ja lähti Puhtaaseen maahan.

Sen takia, siitä lähtien tämä linja kadotettiin. Se ei ole olemassa elävänä, mutta se sisältyy powa-harjoitukseen. Jos joku todella tekee powa-harjoituksen kunnolla ja on oivaltanut unijoogan samaan aikaan, henkilö, joka saavuttaa powan ja unijoogan oivalluksen yhdessä, sitten linja tulee takaisin.

Tilopalla oli kuusi mestaria, Saryapa, Nagarjuna, Lavapa, Sukasiddhi, Indrabhuti, Matangi. Opetukset ovat tummo, kirkas valo, illusorinen keho, uni, bardo ja powa sekä viisausharjoitus ja kahdeksas on tonshug. Nämä kahdeksan harjoitusta hän otti kuudelta mestarilta ja sen jälkeen hän harjoitti kaksitoista vuotta. Hän harjoitti erittäin ahkerasti, laittoi kahleet jalkoihinsa ja otti sitoumuksen, ettei hän kävele ennen kuin oivallus on saavutettu. Hän istui näin yhdessä paikassa ja harjoitti kaksitoista vuotta, ja lopulta hän saavutti oivalluksen. Se on kaukainen perimyslinja.

Sitten läheinen linja. Saavutuksensa jälkeen hän otti kaikki vajrayanaopetukset Buddhalta Vajradharan muodossa. Tämä on läheinen linja. Hänen oppilaansa oli Naropa. Kun Naropa tuli hänen luokseen, hän ei antanut tälle opetusta, vaan kaikenlaisia menetelmiä puhdistumiseksi ja ansion keräämiseksi kehon, puheen ja mielen kautta. Tämän täytyi kestää monia koettelemuksia puhdistuakseen ja ansiota kerätäkseen ja lopulta, heti kun hänen puhdistumisensa oli saatettu loppuun, eräänä päivänä Tilopa sanoi jotakin hänelle. Naropa ei ymmärtänyt ja Tilopa otti kenkänsä ja löi häntä poskelle. Naropa pyörtyi ja kun hän tuli tajuihinsa, hän oivalsi mielensä luonnon.

Kaikki yksityiskohdat Naropan puhdistusharjoituksista kerrotaan erikseen, mutta yksi on tällainen. Tilopa sanoi: "Jos haluat ottaa opetusta minulta, sinun on oltava valmis. Ensin minun täytyy olla varma oletko valmis vai et." Hän teki kymmenen pitkää bambutikkua ja asetti ne Naropan kynsien alle. Niihin hän sitoi paperiset viirit ja pani Naropan seisomaan tuulessa. Se oli erittäin kivuliasta, mutta Naropa vain istui siellä, koska hän halusi opetukset. Tämän kaltaisia asioita kaksitoista kappaletta hänen puhdistamisekseen ja hänen uskonsa ja luottamuksensa kehittämiseksi. Tällä tavoin hän puhdisti kaiken karman hyvin lyhyessä ajassa, ja sitten hän vain heitti häntä kengällä ja Naropa oivalsi oman mielensä. Sillä tavoin hän saavutti oivalluksen.

Kun Marpa tuli Intiaan, hänen ei tarvinnut käydä läpi niin vaikeita asioita. Marpan täytyi vain kävellä koko matka Tiibetistä Intiaan siinä kaikki. Hän käveli kolme kertaa. Yhteensä Marpa vietti Naropan luona kuusitoista vuotta seitsemän kuukautta opiskellen ja dharmaa harjoittaen, mutta Naropa ei asettanut koettelemuksia Marpalle sen takia, että tämä ei tarvinnut niitä ja myöskin Naropa itse oli kokenut... No, joka tapauksessa Marpa otti Naropalta opetuksia Hevajrasta kuusitoista vuotta ja seitsemän kuukautta.

Marpalla oli myös useita muita opettajia ja muutama erittäin suuri mestari. Yksi on Maitripa, suuri mahasiddha. Dakima Miru Chentshen oli naispuolinen mahasiddha, jolla oli ihmisluista tehdyt koristeet. Nämä kaksi ja monia muita mestareita Marpalla oli. Hän sai kaikki opetukset ja saavutti oivalluksen. Juuri ennen kuin hän palasi Tiibetiin viimeisen kerran Naropa ja Maitripa kruunasivat ja tunnistivat hänet Tiibetin kansan suureksi mestariksi ja tulevaisuuden ihmisten Buddhaksi. Tällä tavoin Marpa otti opetuksia ja toi niitä Intiasta Tiibetiin. Nämä ovat mahamudraopetukset, Naropan kuusi joogaa ym.

Tuotuaan opetukset Tiibetiin Marpa Lotsa antoi ne monille oppilailleen. Marpan oppilaiden joukossa oli monia suuria mahasiddhoja, joiden joukossa neljä oli suurinta: he, jotka jatkoivat oivalluksen transmissiolinjaa. Kagyupa ei itse asiassa kunnostaudu pelkästään käytännön harjoituksessa eikä pelkästään opiskelussa. Se kunnostautuu molemmissa, tiedossa ja viisaudessa. Mitä tulee viisauteen, harjoitukseen, se on Milarepa. Historiassa Milarepa tunnetaan nimellä Kungthangin Milarepa. Milarepa syntyi siellä ja se on paikka minne Guru Rinpoche saapui ensin, ja sieltä hän jätti Tiibetin. Milarepa syntyi siellä ja hän vastaanotti koko harjoituslinjan perinteensiirron ja oivalluksen.

Toiset kolme oppilasta, Dzjunki Ngoktön Chötor ‒ hänen nimensä on Chökyi Dorje ja Ngo on perheen nimi ja Dzjung on alueen nimi ‒ ja Tolje Tsurtön Wange, jonka nimi on Wange, Tsur on perheen nimi ja Tol on alue sekä kolmas: Tsang rong on alueen nimi, Me on perheen nimi ja hänen nimensä on Tsönpo, nuo kolme mestaria saivat koko opetuksen ja filosofian linjan transmission ja kaikenlaisen koulutuksen ja teorian. Teoria on tietenkin myös harjoitusta varten. Milarepalla oli tapana sanoa: "En koskaan oppinut lukemaan enkä kirjoittamaan, mutta pystyn lukemaan ja kirjoittamaan mielen luonnon." Laulussaan hän sanoi sellaisia asioita. Hän sai kaiken tiedon viisaudesta. Ne, jotka opiskelevat teoriaa, joutuvat kehittämään viisauden tiedosta. Se on erilaista. Tällä tavoin opetus ja harjoittaminen, kaksi linjaa jatkuivat Marpan neljän suuren oppilaan toimesta.

Milarepa oli hyvin harras pyytäessään opetusta mestariltaan. Hän oli myös hyvin ahkera ja yksipisteinen mieleltään omaa polkuaan kulkiessaan. Sen avulla hän saavutti äärimmäisen totuuden oivalluksen, Vajradharan, yhdessä elämässä. Hänellä on monia oppilaita, joista viisitoista oli suurinta. Sateenkaarikeho tarkoittaa, että tässä kehossa, jättämättä kehoaan, maan pinnalla, saavuttaa Puhtaan maan. Hänen oppilaistaan kolme poikaa ja neljä tyttöä saavutti sateenkaarikehon.

Ja oli kahdeksan repaa. Repa on eräänlainen vajrayana-munkki, joka on saavuttanut oivalluksen. Kaikista oppilaista kaksi on suurinta perimyslinjan haltijaa. Heitä hän kutsui pojikseen, jotka olivat kuin aurinko ja kuu. Nämä ovat Rechungpa ja Gampopa. Gampopaa hän kutsui auringoksi ja Rechungpaa kuuksi. Gampopan oppilaista lähtien kagyupa-linja levisi laajalle ja siitä muodostui neljätoista eri linjaa. Oli myös monia muita linjoja, joista kerron myöhemmin.

Gampopalla oli kolme oppilasta, joita kutsuttiin nimellä kolme miestä Khamista. Nämä kolme ovat Phagdrul Dorje Gyalpo, Phagdrul on paikan nimi, Dorje Gyalpo on hänen nimensä. Baram Tarma Wangchuk, Baram on paikan nimi, Tarma Wangchuk on hänen nimensä. Ja Khampa Use, "valkohattu khampa", on ensimmäinen Karmapa. Nämä kolme ovat Gampopan pääoppilaat, kolme miestä Khamista.

Phagdrul linjasta tulee phagdru kagyu. Baram linjasta tulee baram kagyu ja Khampa Usen linjasta tulee karma kagyu. Eräs Gampopan oppilaista ‒ Shang on paikan nimi ja Tsal on tämän tietyn alueen nimi ja hänen nimensä on Tsöndru Drakpa ‒ tästä linjasta tulee tsalpa kagyu. Siten on phagdru kagyu, baram kagyu, karma kagyu ja tsalpa kagyu, nämä neljä ovat neljä pää kagyuta.

Phagmo Drupan oppilaalla oli kahdeksan pääoppilasta. Siitä tulee kahdeksan perimyslinjaa joita kutsutaan kahdeksaksi pieneksi kagyuksi tai kahdeksaksi oksa-kagyuksi koska ne ovat oppilaiden oppilaiden linjoja. Gampopan oppilaan oppilas. Sen takia sanomme että se on kakkosasia ja pieni kagyu. Ei siksi että se on kooltaan suuri tai pieni. Noiden kahdeksan oppilaan nimet ovat Drikung Zopa, ensimmäinen on aina paikan nimi, Thalung Tangpa Tashipal on toinen, Throphu Gyalsa Kuön kolmas, Lingre Pema Dorje neljäs, Marpa Thutob viides, Yelpa Yeshe Tsekpa kuudes, Gyalzang Sarah Yeshe Senge, seitsemäs, Shuksep Niebu Tsergam kahdeksas.

Ensin Drikung Zopa ja Thalung Tangpa, heidän linjoistaan tulee drikung ja talung, nämä ovat ensimmäinen ja toinen. Kolmas ja neljäs ovat trophu kagyu ja lingre kagyu. Lingre kagyuta kutsutaan nykyisin drukpa kagyuksi. Viides ja kuudes ovat marpa kagyu ja yelpa kagyu. Seitsemäs ja kahdeksas ovat yasang kagyu ja shuksep kagyu.

Thezeng thsundzje on säilynyt samana koko ajan. Shundzje jadze tarkoittaa kaksi yksinäistä ja kaksi kaksinkertaista. Neljä yksinäistä ovat, kuten aiemmin mainitsin, phagdrub, baram, kamtsang ja tsalpa. Ja neljä kaksinkertaista, siis kaksi yhdessä, kaksoset: dri thak on drikung ja thalung yhdessä. Tholpu ja lingre yhdessä: tholing. Marpa ja yerpa yhdessä: mar yel ja gyalzang ja shuksep yhdessä gyal shuk. Nämä ovat neljä linjaa. Täten on neljä yksinäistä ja neljä kaksosta. Neljä ja kahdeksan tekee kaksitoista.

Karma kamtsangissa Shamar Chökyi Wangchukiin asti ei ole haarautuneita linjoja. Shamar Chökyi Wangchukilla oli monia oppilaita joista kaksi oli pääoppilaita. Toisen nimi oli Karma Chagme ja toisen Lodro Rinchen. Karma Chagmen linjasta tuli nendo kagyu. Hän oli Nendosta, se on paikan nimi. Trungmase Lodro Rinchen oli Surmangista. Sen tähden se on surmang kagyu. Tällä hetkellä Chögyam Trungpan linja on surmang kagyu. Kun nämä luetaan mukaan karma kagyu linjoja on neljätoista. Siis neljätoista kagyupa aspektia Marpasta lähtien. Marpasta Milaan, Milasta Gampopaan on vain yksi linja ja Gampopasta se laajeni neljään. Gampopan ensimmäisestä oppilasta, joka oli Phagmodrupa, se laajeni kahdeksaan ja karma kagyusta, Chökyi Wangchukista se laajeni kahteen muuhun ja siksi kagyupa linjojen lukumäärä kasvoi neljääntoista.

On toinen linja, joka ei tällä hetkellä ole selkeä vaan sekoittunut kaikkiin muihin linjoihin. Milarepan oppilaan Rechungpan linjaa kutsutaan nimellä korvasta korvaan. Milarepa saneli sen Rechungpan korvaan. Hän harjoitti sitä ja siirsi sen omalle oppilaalleen, tämän korvaan. Ja näin se jatkui. Sen nimi on rechung njingdzjy eikä se ole kovin laajalle levinnyt, se on hyvin suojeltu.

Toinen, Ngenchung Repa Jangchub Gyalpo, hänen linjansa levisi samalla tavoin kuin Rechungpan, henkilöltä toiselle. Sitä kutsutaan nimellä Ngenchung njindzjy.

Sitten tantrisista opetuksista, kalachakrasta ja kaikista muista, joita Taranatha kehitti. Tätä kutsutaan nimellä jonang lhuk. Jonang on Taranathan istuimen paikka ja tästä linjasta tuli jonang lhuk. Entisaikoina, kauan sitten, kadampojen aikana oli mestari nimeltä Punchen Putön. Hänen opetuksensa linjan nimi oli shalu lhuk. Shalu putön, oli tapana sanoa. Sitä kehitti hänen eräs oppilaansa nimeltä Shalu. Siihen kuuluu erittäin suuri mestari Putönpa. Hänellä oli tietenkin kaukaisen linjan harjoitukset ja hän saavutti oivalluksen Vajrasattvan harjoituksen kautta. Sitten hän sai suoraa opetusta Vajrasattvalta.

Hän kirjoitti muistiin kaikki opetukset, ja siitä tuli hänen teoksensa, jossa on yli sataviisikymmentä nidettä. Se on hyvin mielenkiintoinen. Ikävä kyllä minulla ei ole ollut aikaa tutustua niihin kaikkiin, mutta kävin läpi niistä monta. Se on yksi kirja, jossa on sataviisikymmentä valtavaa osaa. Hän kertoo perusasiat alusta oivallukseen saakka. Kangyur ja Tengyur, hän ottaa niistä kaiken tärkeän sanaakaan muuttamatta ja selittää hiukan ja sitten toisen osan hän johtaa kaikista noista opetuksista. Tällä tavoin muodostuu selkeä opetus, joka on erittäin järjestelmällinen. Sen nimi on Photong lhuk. Tämä opetus liittyy tietojeni mukaan marpa kagyuun. On monia muita, joista en tiedä, mutta luulen että tässä on tarpeeksi. Meillä pitäisi olla peruskäsitys neljästätoista linjasta ja sitten on useita muita linjoja.

* * *

Viides perimyslinjan aspekti on shangpa kagyu. Chungpo Naljor rakensi ensimmäisen luostarinsa Tsangiin Keski-Tiibetiin. Paikan nimi oli Tsang, Shang-shong. Luostarin nimi otettiin nimeksi hänen linjalleen ja siitä tuli shangpa kagyu. Historia kuuluu näin:

Chungpo Naljor syntyi Tiibetissä. Ensin hän opiskeli myönteistä böniä ja harjoitti sitä. Jonkin ajan kuluttua hän löysi nyingmapa-opetukset ja hän otti vastaan paljon nyingmapa-opetuksia. Lopulta, karmansa takia hän havaitsi että hänen täytyy mennä Intiaan ja saada opetusta suurilta mahasiddhoilta siellä. Intiassa hän tapasi kaksi suurta naispuolista mestaria. Yksi oli Naropan sisar Niguma ja toinen oli Sukasiddhi. Hän otti opetuksia näiltä kahdelta mestarilta. Hänellä oli neljä muuta juurimestaria ja kolmetoista suurta mestaria ja sataviisikymmentä muuta mestaria.

Kaikkien opetusten ytimestä muodostui tantran viisi luokkaa. Nämä viisi opetusta ovat itse asiassa samat kuin Naropan kuusi joogaa, mutta jumaluudet ovat hieman erilaiset. Ensin tummo, tummon täydellisen harjoituksen ohjeet Hevajran kautta. Se on ensimmäinen. Toinen on Suuren yhteyden harjoitus Chakrasamvara-jumaluuden kautta. Seuraavana on kirkkaan valon ja illusorisen kehon harjoitus Guhyasamajan kautta. Unijoogan harjoitus Mahamayan kautta on neljäs. Ja kaikkien toiminnan aspektien harjoitus Yamantakan kautta on viides. Kaikki nuo viisi opetusta ovat shangpa kagyun viisi jumaluutta.

Otettuaan kaikki nämä opetukset eräänä päivänä hänen opettajattarensa osoitti häntä sormellaan ja sanoi: "Poika, keskitä mielesi ilman keskittymisen kohdetta. Jätä mielen luoma itsekseen." Hän osoitti yhdellä sormistaan häntä, ja oppilas teki niin. Sitten opettaja sanoi kolme lausetta: "Avaruus on vapaa kaikenlaisesta olemassaolosta." Avaruudellahan ei ole väriä, hajua, muotoa, ei mitään. "Sinun mielesi on niin kuin avaruus. Mutta avaruudessa ei ole mitään, kun taas sinun mielessäsi on selkeyden ja puhtauden ominaisuudet. Tämä avaruus, jossa on selkeyden ja puhtauden ominaisuudet, elä siinä ja sen avulla ja anna sen olla täysin rentoutunut. Ole siinä täysin rentoutuneena."

Tällä tavoin hän tunnisti oman mielensä, joka on vapaa kaikesta olemassaolosta ja jossa on selkeyden ominaisuus, selkeys ja tyhjyys tasa-arvoisina läsnä. Siddhinsä jälkeen hän tuli takaisin Tiibetiin, rakensi luostarinsa Shangiin ja eli sataviisikymmentä vuotta. Täten muodostui shangpa kagyu.

Shangpa kagyun opetus on kolmessa aspektissa. Shepa tarkoittaa opetusta, opiskelua. Tsöpa on väittelemistä, se tarkoittaa kaikenlaisen hämmingin selvittämistä ja drupa on harjoitus. On nämä kolme aspektia.

Sutrien opiskelu ja erityisesti madhyamika-filosofian ja abhidharman opiskelu, ne ovat pääasia. Ja monia muita filosofioita myös. Tantroja on neljä: kriya, upa, jooga ja maha-ati. Näin opiskellaan. Väittelystä on tässä on sanottu näin: tseman seitsemän tekstin kautta selvitetään kaikki epätietoisuus ja väärät näkemykset. Tsema on käännetty logiikkana mutta logiikan avulla tsema eli pätevä havainto todistetaan. Tseman todistamiseksi on Intian suurilta mestareilta seitsemän tekstiä. Ensimmäiset kolme ovat niin kuin keho ja viimeiset neljä ovat haaroja, kuten kädet ja jalat. Kolme ensimmäistä ovat namgyal, namnge ja rigtig, ja neljä viimeistä ovat shydzjen drupa, tenzik tekpa, drelpa takpa ja zöpe rigpa.

Ensimmäinen, namgyal, koskee sitä miten selitetään se, miten kaikki on. Namnge on se miten kaikki todella on. Ja rigtig on kaiken älyn ydin, avain kaiken tutkimiseen. Ne ovat kuin keho, ja neljä haaraa jotka muodostuivat näistä ovat seuraavat.

Shydzjen drupa on yhden asian ytimestä toisen asian esimerkin valossa ja asioiden yhteyksistä. Tällä tavoin todistellen. Tenzig tekpa tarkoittaa että syyn takia ‒ annan yksinkertaisen esimerkin: jos on Lontoon keskustassa ja kuulee palosireenin äänen, näkeepä sen tai ei, tietää että jossain palaa. Kun kertoo muille, että on tulipalo, he kysyvät miten niin, ja perustelet kuulleesi sireenin. Kaikella on jokin syy.

Kuudes on gyalpa takpa, yhteys kahden asian välillä. Esimerkiksi, kun otamme tiibetiläistä lääkettä, se ei ole vain sairauden tuhoamiseksi. Koko universumi on ulkoinen kehomme. Sen takia astrologian kautta, saattamalla asiat yhteen oikealla tavalla sairaus voidaan parantaa, ja voimme myös tietää jonkun menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden. Sen voi lukea planeetoista, koska yksilön ja koko universumin välillä on yhteys. Toinen asia on se, että oma maapallomme on ulkoinen kehomme. Sen takia sisällämme on keuhkot, sydän, munuaiset, maksa ‒ monta asiaa joiden avulla kehomme toimii. Niistä kaikilla on omat ominaisuutensa. Sen takia koko maapallolla kaikenlaiset yrtit, hedelmät ja juuret sisältävät noiden asioiden ominaisuudet. Parantaaksemme vaikkapa sydämen sisäisen sairauden otetaan maan sydämen ydinaines ja siten parannetaan sydänsairaus. Tässä tekstissä on annettu kaikkien asioiden loogiset yhteydet.

Viimeisin on zöpe rigpa. Zöpe rigpa tarkoittaa väittelytermejä. Annan taas esimerkin. Jos sanot, että näet savua kukkulalla, niin päättelen, että siellä on tuli. Olet vastaväittäjäni ja sanot, ettei siellä ole tulta. Sitten minun on todistettava termeillä, joita on kolme. Ensimmäinen niistä on: kun on tuli, on savua. Toinen on: kun on savua, on tuli. Ja kolmas: kun ei ole tulta, ei ole savua. Näillä kolmella avaimella voidaan todistaa kaikki, mikä on totta ja voittaa kaikki, mikä ei ole totta. Se on vain yksi tapa. On satoja tuhansia tämänlaisia termejä. Ne kuuluvat zöpe rigpaan. Nuo seitsemän tseman tekstiä ovat täten shangpa kagyussa ja koko tiibetinbuddhalaisuudessa myös, mutta ne on erityisesti mainittu tällä tavoin shangpa kagyun historiassa, ja sen takia selitän ne, ja ne todistavat äärettömän totuuden, karman ja kaiken.

Sitten harjoituksesta. Tietenkin koko bodhisattvaharjoitus, paramitaharjoitus ja erityisesti kaikki Chungpo Naljorin opettajiltaan saamat vajrayanaharjoitukset. Erityisesti kaikki nuo opetukset tiivistettynä shangpa kagyun viiteen opetukseen. Sillä tavoin he harjoittavat. Ja sitten shangpa kagyun perimyslinja.

Tilopan harjoitustavan mukaan Chungpo Naljor sai kaikki opetukset perimyslinjan kautta Nigumaan saakka. Oivalluksensa jälkeen hän sai opetusta Tilopan tapaan Dorje Changilta ja Nigumalta. Chungpo Naljorilla oli monia oppilaita, mutta hänen oppineimmat oppilaansa, jotka voivat opettaa muita, heitä oli 180.000. Näistä perimyslinjan haltijoita oli kuusi. Viittä heistä kutsuttiin aikaisemmiksi pojiksi ja yhtä myöhäisemmäksi pojaksi. Viisi aikaisempaa poikaa ovat Metönpa, Yurpupa, Utönpa, Latönpa ja Shagom Chökyi Senge, nämä viisi. Myöhempi poika on Morchokpa Rinchen Tsöndru.

Hän antoi kaikki opetukset kaikille oppilailleen tietenkin, mutta jokainen noista kuudesta oli erikoistunut tiettyyn opetuksen aspektiin. Tällä tavoin shangpa kagyu opetuksesta voi käyttää esimerkkinä puuta. Hedelmäpuu. Ensin on vain paikka, alusta. Sitten puu kasvaa, oksat, lehdet ja kukat ja kukkien ydinolemus on hedelmä. Hedelmä on puun täydellistyminen. Tämä on esimerkki shangpa kagyu opetuksista Chungpo Naljorin kuuden oppilaan mukaan.

Heistä ensimmäinen, Metönpa, erikoistui filosofisen ymmärryksen kehittämiseen, tiedon keräämiseen. Sanokaamme viisauden tietopuoleen. Tämä on kuin puun runko. Jotta voisi tehdä eläväksi hyödyllisen asenteen eli motivaation (tiib. penchen), tarvitaan njingje, myötätuntoa. Jotta myötätunto toimisi, tarvitaan rakastavaa ystävällisyyttä. Viisauden tiedollinen aspekti on puun runko.

Toinen oppilas oli Yurpu Jamotse, ja hänen erikoisalansa oli motivaatio, hyödyllinen asenne, toive ja ajatus olla hyödyksi muille. Se on kuten oksa, joka kasvaa tiedosta. Sen jälkeen Ngyrtön Rinchen Wangpo oli erikoistunut myötätuntoon. Myötätunto tekee motivaatiosta elävän. Muuten voi yrittää olla hyödyksi, mutta ei tiedä miten. Myötätunto on kuin vihreä lehti joka kasvaa oksasta. Neljäs oppilas Lathog Konchog Baö, hänellä oli rakastava ystävällisyys, joka elävöittää myötätunnon. Se on kuin kukka. Jos sinulla on myötätuntoa, rakastavaa ystävällisyyttä ja motivaatio, mutta sinulla ei ole oivallusta, et voi tehdä tarpeeksi muiden kannalta. Voit tehdä jotain, mikä on parempi kuin ei mitään, mutta et täysin. Siksi Shagom Chökyi Senge vastaanotti kirkkaan valon opetuksen, harjoituksen ja oivalluksen. Tämä on kuin kukan keskus, sen ydin. Kun kukka on mennyt, se on jotain joka saa sen todella hedelmälliseksi. Kuudes, myöhäinen oppilas oli Mochokpa Rinchen Tsöndu. Hän vastaanotti illusorisen kehon ja unijoogan opetukset. Se sai hänet oivaltamaan oman äärettömän totuutensa ja sen takia se on niin kuin täysi hedelmä. Tämä on shangpa kagyun tapa harjoittaa ja tämä on myös noiden kuuden suuren mestarin perimyslinja.

Varsinainen opetus ja ohje, jonka Niguma vastaanotti Vajradharalta ja jonka Chungpo Naljor sai Nigumalta, sen hän antoi ainoastaan Mochokpalle. Ei muille viidelle oppilaalle. Mochokpa antoi sen oppilaalleen Ngöntön Chirkanpalle ja häneltä sen sai Sangye Njentönpa ja sitten Drogön Tönpa. Siihen saakka, Drogön Tönpaan saakka se on yhden henkilön hallussa oleva linja, se siirtyy yhdeltä henkilöltä toiselle. Kaikki muut opetuksen aspektit levisivät monille ihmisille. Chungpo Naljorilla itsellään oli 180.000 oppilasta, jotka voivat opettaa muita. Ei kuitenkaan kaikkia näitä salaisia ohjeita. Salaiset, syvälliset ohjeet siirrettiin yhdeltä toiselle, parhaille oppilaille.

Drogön Tönpalla oli kolme oppilasta: Sanke Sangtön, Samdin Dzynytrupa ja Jakchen Gyalwabum. Hän antoi tämän opetuksen näille kolmelle ja he antoivat sen monille oppilailleen. Tällä tavoin shangpa kagyu levisi. Siihen saakka opetukset olivat levinneet, mutta todella salaiset ohjeet kulkivat ainoastaan yhden henkilön kautta seuraavalle. Se on shangpa kagyun linja. Tämä on täydellinen shangpa kagyun historia lyhyesti.

Sitten perimyslinjan kuudes aspekti, shidze. Tällä hetkellä meillä on shidze-opetuksen yksi aspekti joka on chöd-harjoitus. Kun sanotaan shidze, shi tarkoittaa rauhoittaa ja dze on tehdä, se mikä rauhoittaa. Rauhoittaja. Se mikä rauhoittaa kaikki kärsimyksen aspektit. Sen takia sitä kutsutaan nimellä shidze. Miksi tämä tietty harjoitus sitten sai nimen "rauhoittaa kärsimys"? Sehän on kaiken opetuksen nimi. Kaikkien opetusten tehtävä on rauhoittaa kärsimys. Niiden tehtävä ei ole aikaansaada kärsimystä. Miksi se tuli tämän opetuksen nimeksi? Siksi, että kaikki muut opetukset rauhoittavat kärsimyksen syitä, jotka ovat halu, viha, tietämättömyys ym. Ne rauhoittavat ne ensin ja sen takia tulos, kärsimys rauhoittuu itsestään. Tämän opetuksen mukaan kärsimyksen syyn tulos, kärsimys itse ‒ tämä keho ‒ annetaan pois anteliaisuuden osoituksena kaikille haamuille ym. Tällä tavoin keho, kärsimys, rauhoittaa kärsimyksen syyn, kaikki myrkyt. Ne rauhoittuvat itsestään. Muut puhdistavat syytä, jotta tulos puhdistuu. Tässä puhdistetaan tulos ja syy puhdistuu. Sen takia tämä erityinen nimi tulee siitä.

On toinenkin syy. Shidze-harjoitus on erityisesti prajnaparamitan ydin. Prajnaparamitassa, sen pidemmässä, toisessa ja kolmannessa tekstissä on seitsemäntoista prajnaparamitan kokonaisuutta. On seitsemäntoista tekstiä. Laajin sisältää satatuhatta shlokaa. Toisessa on kaksikymmentätuhatta shlokaa. Kolmannessa on kahdeksantuhatta shlokaa. Viimeinen on hyvin lyhyt prajnaparamita. Te teette sitä kai joskus. Se käännettiin muistaakseni Chögyam Trungpan kirjassa Garuda. Se on hyvin lyhyt. Se on yksi näistä seitsemästätoista. Kaikissa teksteissä, myös lyhyimmässä sanotaan: "mantra joka rauhoittaa kaikenlaisen kärsimyksen." Se on tejata om gate gate paragate parasamgate boddhi svaha. Se on tämä mantra. Kaikkien kärsimyksen aspektien rauhoittaminen saa aikaan sen, että se mikä kärsimystä aiheuttaa, kaikki myrkyt, automaattisesti rauhoittuvat. Siitä tulee nimi shidze.

Shidze opetuksista: intialainen Kamalashila sai opetuksia 54 suurelta mestarilta, mahasiddhoilta, ja saavutti oivalluksen heidän opetustensa kautta. Oivalluksensa jälkeen hän vieraili Tiibetissä ja Kiinassa viisi kertaa. Tiibetissä ja Kiinassa häntä kutsutaan Padampa Sangyeksi, mutta itse asiassa hän on Kamalashila. Hän tuli ensimmäisen kerran Tsarin kautta Itä-Intiasta. Hän meni Khamiin ja antoi monia opetuksia, mutta linja ei ole selvä. Se ei ole selkeä missään historiankirjassa.

Toisen kerran hän tuli Katchesta Pakistanin ja Kashmirin puolelta Ylä-Tiibetiin lähelle Kailasvuorta ja opetti monia. Hänellä oli erityisesti kaksi suurta oppilasta: Shangshung Lingkawa ja Bönpo Trotsang Druklha. Hän oli bönpo, ja myöhemmin, saatuaan opetusta, hänestä tuli buddhalainen ja suuri mahasiddha shidze-harjoituksessa. Nämä kaksi olivat hänen pääoppilaansa toisella vierailulla.

Kolmannella kerralla hän tuli Nepalin kautta Tsangin puolelle Tiibetiin, lähelle Lhasaa. Hänellä oli siellä kaksi oppilasta, joista toisen nimi oli "Keltaiset viikset". Toinen oli Sönam Lama. He saavuttivat oivalluksen shidze-harjoituksen kautta. He olivat kolmannen vierailun aikaan perimyslinjan haltijoita.

Neljännellä vierailulla hän tuli paikasta nimeltä Shalug Shalgo Keski-Tiibetiin. Hän opetti kolmea pääoppilasta, joista tuli hänen parhaita oppilaitaan. Ma Chökyi Sherab ja Sho Gendynbar ja Kam Yeshe Gyalpo. Hän antoi opetusta kaikissa ohjeissa noille kolmelle oppilaalle. Myöskin Machik Lapchi Drönma, suuri naispuolinen shidze-harjoituksen tekijä, oli hänen oppilaansa. Historia kuulostaa siltä, että hän antoi opetusta hänelle neljännellä vierailullaan, vaikka se ei ole aivan varmaa.

Viidennellä vierailulla hän meni Kiinaan ja vietti kaksitoista vuotta Kiinassa, antaen opetusta oppilaille siellä ja palasi sitten opettamaan Tiibetiin. Hänen opetuksensa perustuvat prajnaparamitan seitsemääntoista tekstiin ja erityisesti Buddhan opetusten kahteen päätekstiin, tantraan. Toinen on Ali kali tshulung chenpo dzjö, konsonantit ja aakkoset on ali kali, tshulung chenpo tarkoittaa suurta jokea. Konsonanattien ja aakkosten suuri joki. Se on yhden tantran nimi. Toinen tantra on mahamudran symbolit. Koko shidze-harjoitus on prajnaparamitan seitsemäntoista aspektin ydin ja perustuu Ali kali tshulung chenpo tantraan ja Cha kya chenpo daye tantraan.

Kamalashila eli Padampa antoi opetuksensa näin: Hän erotti neljä asiaa, joiden seuraaminen oli hänen oppilailleen tärkeää. Niistä ensimmäinen on, että heillä täytyy olla tämän shidze-harjoituksen perustana kolme valaa: hinayana-, mahayana- ja vajrayana-vala. Sen jälkeen heidän täytyy seurata khatupin polkua, khadzjepa, se merkitsee koettelemusta. Tämä on koettelemuksien kautta kulkemista: ei saa  välittää vaatteista, ruuasta, paikasta eikä ulkonäöstä. Tulee ottaa asiat niin kuin ne tulevat, kohdata vaikeuksia, elää luolissa, kulkea lumivuorilla ym. Se on polku. Ja chöpa, toiminta, mitä ikinä tekeekin, kaiken täytyy olla hyödyksi muille. Se on kolmas. Ja neljänneksi, hän asetti itsensä esimerkiksi. Hän teki kaiken mistä hän puhui.

Sitten dzjypa eli perimyslinja. Shidze-linjassa on kolme aspektia. Siinä on paljon yksityiskohtia ja linjoja, koska hän tuli Tiibetiin viisi kertaa. Hänellä oli oppilaita myös Intiassa, ja hän kävi Kiinassa. Näin mikä menee ylös, mikä alas, mikä laajenee, se muodostaa suuren joukon linjoja. Mutta ne kaikki voidaan sisällyttää kolmeen linjaan.

Kashmirissa, Katchessa, hänellä oli oppilas nimeltä Jnana Guyhe. Hän antoi Jnana Guyhelle kaikki opetuksensa ennen kuin hän tuli Tiibetiin Kashmirista. Myöhemmin suuri tiibetiläinen kääntäjämestari nimeltä Ampu Lotsawa meni Katcheen ja sai opetuksia Jnana Guyheltä ja hänen linjansa on ensimmäinen. Kutsumme sitä ensimmäiseksi, koska se on yksi sukupolvi enemmän kuin Padampa itse. Padampa opetti Tiibetin kansaa suoraan, mutta tässä tapauksessa hän antoi opetuksen intialaiselle mestarille ja tiibetiläinen mestari meni Intiaan, sai opetuksen siellä ja palasi Tiibetiin, missä hänen linjansa levisi. Sen takia tästä tulee hyvin monimutkaista.

Toinen ja kolmas linja kulkevat Jnana Guyheltä tiibetiläisille. Kuten mainitsin Ma Chötsi Yeshe ja So Gendynbar ja Kam Yeshe Gyaltsen, Ma So Kam, kolme oppilasta, jotka hänellä oli neljännellä vierailullaan, saivat kaikki ohjeet ja erikoistuivat kukin yhteen aiheeseen. Ma Chötsi Yeshe erikoistui bodhicittaan ja myös shidze-harjoituksen ohjeiden kahdeksaantoista aspektiin. So Gendynbar erikoistui Puheen leijonaan, siihen opetuksen aspektin. Kam Yeshe Gyaltsenin erikoisala oli kaikenlaiset ohjeet, jotka liittyivät suoraan prajnaparamitaan. Machik Lapchi Dronman linja yhdistyy myös toiseen linjaan.

Kolmas linja on tämä: kun Padampa palasi Kiinasta, hänellä oli monta suurta mestarioppilasta ja 49 pääoppilasta. 25 heistä on tärkeintä. Ensimmäisen oppilaan nimi on Chokdrön Njienpa, hullu Chokdro. Kaikki hänen oppilaansa siihen aikaan olivat hyvin huolettomia asioiden maallisesta puolesta. Tietämättömien ihmisten mielestä he näyttivät hulluilta. 25 miestä ja 24 naista. Nämä 49 olivat oppilaina, kun hän palasi Kiinasta Tiibetiin. Linja, jonka he muodostivat, on viimeinen.

On perimyslinjan toinen aspekti, joka on vain chöd-harjoitus itse. Sen sisällä on po-chöd ja mo-chöd, miespuolinen chöd-harjoitus ja naispuolinen chöd-harjoitus. On olemassa kaksi linjan aspektia, ja niistä kummallakin on monia linjan eri aspekteja, mutta luulen, että meillä ei ole juuri nyt aikaa mennä noihin yksityiskohtiin, eikä se ole todella tarpeen. Kolme linjaa sisältää kaikki linjat. Se on shidze-linjan lyhyt historia.

Seitsemäs linja on Chodrug. Cho on eräänlainen yhteys suhteellisen ja äärettömän välillä. Esteet ja viisaus. Tämä nimi tulee siitä, että kaikki ilmiöt, kaikki tuntevat olennot, kaiken ydinolemus kärjistyy ytimen kuuteen aspektiin epäpuhtaalla tavalla. Ääretön totuus kaikista ilmiöistä omaa kuusi ominaisuutta. Yhdistämällä ne kalachakra-harjoituksen kautta, joka on koko vajrayana-opetuksen ydin, nämä kuusi epäpuhtauden aspektia puhdistuvat puhtauden kuudella aspektilla. Ne ovat esimerkiksi keho, puhe ja mieli epäpuhtaina aspekteina ja dharmakaya, sambhogakaya ja nirmanakaya puhtaina aspekteina. Harjoituksen kautta keho on nirmanakaya, puhe sambhogakaya ja mieli dharmakaya. Tämän harjoituksen nimi on chodru.

Sitten opetuksesta. Vajrayanassa on kriya, upa, jooga, maha, anu ja ati. Kaiken maha-ati opetuksen ydin, visualisaatiovaiheen ja täydellistymisvaiheen ydin, on tiivistetty kuuteen päätantraan. On myös muita, mutta päätantroja on kuusi. Niistä ensimmäinen on kalachakra-juuritantra, joka sisältää 12.000 shlokaa. Hevajran juuritantra sisältää 500.000 shlokaa. Se on toinen. Chakrasamvaran juuritantra sisältää 100.000 shlokaa, se on kolmas. Guhyasamajan juuritantra sisältää 25.000 shlokaa, se on neljäs. Yamantakan juuritantra sisältää 36.000 shlokaa. Dzjuntrul Chenmo, suuri manifestaatio, tämä juuritantra sisältää 16.000 shlokaa. Kaikki nämä kuusi suurta juuritantraa ovat kaikkien ati-opetusten juuritantrat. Tämän ydin on tiivistetty kuuteen ominaisuuteen ja yhdistetty kalachakran jumaluusharjoitukseen. Se on chodru-harjoitus.

Tämän opetuksen perimyslinjasta: Buddha Shakyamuni antoi tämän opetuksen, initiaation ym. Shambalan ensimmäiselle kuninkaalle nimeltä Dawa Zangpo. Kun hän antoi sen kuningas Dawa Zangpolle, hänen ilmestyksensä yläpuolella oli kaikkien tähtien mandala. Pohjalla on puheen mandala ja keskellä koko kalachakran mandala. Tällä tavoin hän välitti initiaation ja kaikki tantriset opetukset kalachakrasta Shambalan ensimmäiselle kuninkaalle Dawa Zangpolle. Sen initiaation kuluessa Dawa Zangpo saavutti valaistumisen ja myöhemmin Intian suuret mahasiddhat ottivat opetuksia Dawa Zangpolta, ja näin se tuli takaisin Intiaan.

Intiasta se siirtyi Tiibetiin ja siellä siinä oli ensin neljä linjaa, sitten viisi ja sitten kaksi lisää. Juuri ennen suurta mestaria Topo Sherab Gyaltsenia linjoja oli seitsemäntoista. Siitä tulee hyvin haarautunut. Buddha ennusti Topo Sherab Gyaltsenin Suuren rummun sutrassa. Nimi, paikka ja aika, kaiken hänestä Buddha osoitti ennustuksena. Hän keräsi kaikki nämä seitsemäntoista linjaa yhteen., selvitti epäselvyydet ja muodosti yhden linjan. Myöhemmin Taranatha jatkoi tämän linjan kehittämistä. Siitä lähtien linja on jatkunut tällä tavoin.

Kuningas Dawa Zangpo oli Shambalan ensimmäinen kuningas Buddhan elinaikana. Siitä lähtien 25. Shambala-kuningas on se, jota odotamme tulevaksi maan päälle auttamaan meitä. On ennustettu, että hän tulee, kun hän on 99-vuotias. Luulisin, että intialaisen astrologian mukaan tällä hetkellä hän on noin 40 - 50 -vuotias. Mutta eräiden toisten astrologisten laskelmien mukaan on vielä muutama vuosisata jäljellä ennen kuin hän tulee. Joka tapauksessa odotan hänen tulevan aika pian! Tarvitsemme häntä.

Näin yhden kalachakra-ennustuksen. Siinä ennustuksessa lukee, että hän on yhden maanosan, maapallon universaali monarkki. Hänen ansionsa ja viisautensa kertymä on hallita ja olla kuningas koko maapallolla. Hänen voimansa on seitsemän kuninkaallista attribuuttia ja erityisesti hänellä on metallipyörä. Dharman pyörä on myös idea tuosta pyörästä. Kuningas, jolla on ansiota omistaa yksi planeetta, hänellä on vain metallipyörä, ei kulta- eikä hopeapyörää. Metallipyörä on pienempi ja sillä on vähemmän voimaa. Mutta tämä voima on erityisesti kaikenlaisia aseita varten.

Tuossa ennustuksessa sanotaan, että metallipyörä tulee ensin maan päälle. Sitten ihmiset koettavat saada selville mistä se on tullut. He tutkivat ja tutkivat ja lopulta saavat selville, että se on tullut Shambalasta. He julistavat sodan Shambalaa vastaan tuhotakseen sen ja liittääkseen sen maahan, ehkä Yhdistyneisiin Kansakuntiin. Heidän aloittaessaan sodan Shambalan kuningas tulee metallipyörällään ja hänellä on vahva hevonen jolla on propellit (?) ‒ en tiedä miltä se näyttää, mutta niiden kanssa hän tulee.

Ja heti kun tämä voimallinen metallipyörä saapuu maan pinnalle, kaikki maalliset voimakkaat aseet muuttuvat voimattomiksi. Myrkystä tulee veden kaltaista ja myrkkyä voi juoda litroittain ilman, että mitään tapahtuu. Kaikki ruuti ym. muuttuu saven kaltaiseksi, siinä ei ole voimaa. Esimerkkinä sanotaan: "Kaikki barbaarien aseet muuttuvat voimattomaksi samalla tavalla kuin lamppu auringon valossa." Niin paljon kuin lamppu voi antaa valoa auringossa niin barbaarien aseet tulevat voimattomiksi. Niin ennustus sanoo, käännän suoraan! Täten Shambalan kuningas tulee. Tämä on 25. kuningas ja Buddhan aikaan elänyt kuningas, joka vastaanotti kalachakra-opetuksen, oli ensimmäinen kuningas. Näin linjaa jatketaan ja tämä oli lyhyt historia chodrusta.

Sitten kahdeksas ja viimeinen, dorje shunzig njiendru, kolmen vajran harjoitus. Kolme vajraa ovat keho-vajra, puhe-vajra ja mieli-vajra. Keho-vajran merkitys on nirmanakaya. Puhe-vajran merkitys on sambhogakaya ja mieli-vajran merkitys on dharmakaya. Teemme harjoitusta puhdistaaksemme kolme vajraa, jotka ovat meistä jokaisessa aluttoman ajan alusta lähtien ilman että mikään verhoaisi niitä. Voimme olla ihmis-, eläin tai helvettimaailmassa esteidemme, karmamme takia, mutta luontomme on koko ajan eläin-, ihmis- ja jumalmaailmassa ollessamme sama. Silloinkin, kun meistä tulee Buddha, luontomme on sama. Luontomme herää itsestään ja tunnistaa itse itsensä. Se on valaistuminen. Tämä on puhdistettava perusta.

Mitä puhdistetaan? Keho, puhe ja mieli, jotka ovat tulos karmisen kertymän esteistä ja myrkkyjen kertymästä ja vaistokertymästä. Nämä kertymien kolme estettä on se, mikä on puhdistettava. Millä tavoin esteet puhdistetaan? Oman unesi tunnistamisena silloin kun uneksit. Puhdistamismenetelmä on kaikki nadien (energiakanavien), lungin eli ilman/tuulen (ajatusenergian) ja tiglen eli kundalinin harjoituksen ja visualisaation ohjeet ja meditaatio. Nuo kolme harjoitusta. Yidam-harjoituksen ja mantraresitaation ym. avulla.

Tulos on se kolmen vajran luonto ja ydin, joka on jokaisessa, joka on puhdas luonnoltaan. Oivaltaa se ja tunnistaa se sen itsensä toimesta ja tulla yhdeksi tiedon ja viisauden kanssa. Ymmärrys ja oivallus, käsitättekö? Ei oikein. Tämä tarkoittaa, että oivalluksemme kehittyy ensin subjektina ja objektina. Näemme mielemme luonnon ominaisuuden. Meillä on oivallus siitä, mutta subjektina ja objektina. Kun oivalluksessa ei enää ole subjektia ja objektia, se on viimeinen vaihe.

Sitä on aika vaikea selittää, sen pitemmälle en voi mennä. Jos on hyvin mausteista ruokaa ja lapset tahtovat syödä sitä, sanon: "Älä syö sitä." Lapset tahtovat tietää miksi. "Koska se on niin maustettua." Lapset kysyvät: "Millaista maustettu on?" Sitten minun täytyy sanoa: "Kokeile." Tämän tyyppisistä äärimmäisistä asioista ei juuri muuta voi sanoa. Mutta ymmärrämme ja voimme edetä.

Mantraresitaation eli njienin ja jumaluuden harjoittamisen eli drupin kautta oivalletaan vajran kolme ominaisuutta. Dorje sum. Kaikki yhdessä on dorje sumtsi njendrub. Kolmen vajran harjoitus ja resitaatio. Se on tämän linjan nimi.

Sitten on dorje sumtsi njendrubin opetus. Thutop Urgyenpa syntyi Tiibetissä ja hän vastaanotti opetusta monilta lamoilta, mm. Ngkhorpalta, jolta hän sai monia kalachakra-opetuksia ja Sangye Dorjelta. Myöhemmin hän sai opetuksia Götsampalta, joka oli nyingmapa-mestari. Tämä oli yhdessä mietiskelyluolistaan Lhadakissa, Lhadak hymus luostarissa. Hän oli suuri drukpa kagyu -mestari Götsampa Gönpo Dorje.

Thutop Urgyenpa sai opetusta Götsanpalta ja saavutti oivalluksen Götsanpan ohjauksella. Myöhemmin hän meni Urgyenin maahan, paikkaan nimeltä Du ma tha la. Siellä hän sai opetusta neljän suunnan dakineilta: itäinen vajradakini, eteläinen  ratnadakini, läntinen padmadakini ja pohjoinen karmadakini. Hän sai opetuksia ja kaikenlaisia ohjeita noilta neljältä dakinilta. Noiden dakinien ohjeiden mukaan hän meni paikkaan nimeltä Kawaka. Luulen, että se on nykyisinkin sen niminen. Monien paikkojen nimet ovat kovasti muuttuneet. Usein ne kuitenkin ovat lähellä kuten silloinen Kalinka on nyt Kalkara. Aika muuttaa nimiä.

Hän meni Kawaka siddhiin ja tapasi Vajrayoginin ihmishahmossa naisena. Hän otti tältä monenlaisia ohjeita ja opetuksia valmistaen itseään vastaanottamaan todelliset opetukset ja initiaatiot Vajrayoginilta. Kaiken puhdistumisen jälkeen hän sai suorat opetukset Vajrayoginilta Vajrayoginin itsensä hahmossa. Hän sai kaikki ohjeet chakrojen oikeasta käytöstä ja myös oikean tavan kanavoida tuulia ja miten työstää niitä ja kundalinia yhdessä. Siihen saakka kunnes hän tuli takaisin Tiibetiin tämä opetus ei ollut muistiin kirjoitettuna. Se oli suoraa opetusta.

Myöhemmin hänen oppilaansa Katshuwa teki muistiinpanoja, koska hän ei halunnut unohtaa. Hänen oppilaansa Togden Dawa Senge kokosi muistiinpanot myöhemmin yhteen, muodosti niistä kokoelman ja niteitä. Myöhemmin hänen neljä oppilastaan, jotka olivat hyvin oppineita ja oivaltaneita olentoja ‒ heistä ensimmäisen nimi oli Surphuk Rinchen Pal, toinen Shantönpa, kolmas Njendo Kunga ja neljäs Bhuta Sönam Özer, nämä neljä oppilasta laativat muistinpanoihin kommentaarin niiden opetusten mukaan, jotka he saivat Urgyenpalta. Silloin se oli kirjoitettu paperille, ja kaikki voivat opiskella sitä ja seurata. Näin se levisi. Urgyenpan syntymäpaikka oli Tiibetissä, mutta hän matkusti Intiaan ja suurin osa opetuksesta, jonka hän sai, tuli Urgyenin maasta, sen takia hänen nimekseen tuli Urgyenpa.

Urgyenpalla oli monia oppilaita, mutta eläessään hänellä oli kaksi pääoppilasta. Yksi on kolmas Karmapa Rangjung Dorje ja toinen on hänen suora oppilaansa Katshuwa. Katshuwa kirjoitti ensimmäiset muistiinpanot hänen opetuksistaan. Hänellä oli nuo kaksi oppilasta ja se linja, joka kulkee kolmannen Karmapan kautta, on toinen hänen perimyslinjoistaan ja toinen on se, joka kulkee Katshuwan kautta. Nykyisellään tämä linja ei ole kovin selkeä, vaan sekoittunut kaikkeen muuhun.

Tämä oli lyhyt historia perimyslinjan kahdeksasta aspektista. Jokaisella noista linjoista on hinayana, mahayana ja vajrayana, ne kaikki. Linjat eriytyvät sen mukaan millä tavoin mestarit ottivat opetuksia ja millaisia opetuksen aspekteja he saivat. Mutta kaikki opetukset ovat Buddhan opetuksia hinayanasta, mahayanasta, vajrayanasta, täsmälleen sama. Nykyisellään uusi kadampa on gelukpa. Lamdre opetus on sakyapa ja marpa kagyu on kagyupan neljässätoista muodossa. Niistä nykyisin todella eläviä ja voimakkaita ovat karma kagyu, drukpa kagyu ja drikung kagyu, nuo kolme ovat voimakkaasti olemassa. Ja shangpa kagyu ja surmang kagyu ovat olemassa. Muista on vain muutamia kirjoja ja muutamia henkilöitä, joilla on joitain noiden linjojen osia. Ne eivät ole olemassa kovin vahvasti.

Nyingmapassa kaikki on olemassa. Kaikki muut kolme, jodruk, dorje sumtsi njendru ja shidze ovat jollain tavoin olemassa, mutta emme voi oikein osoittaa ketään henkilöä, joka ylläpitäisi näitä linjoja, koska ne ovat sekoittuneet kaikkeen muuhun. Näiden opetusten ydin on jokaisessa opetuksessa, mutta hyvin selkeästi yhdessä ensimmäisen Jamgön Kongtrulin teoksista. Sen nimi on Dam Ngak Dzö. Hänellä on viisi aarretta ja niistä yhden nimi on Dam Ngak Dzö, ohjeiden aarre, kaikenlaisia salaisia ohjeita. Noissa ohjeissa on kaikki näiden kahdeksan perimyslinjan aspektien opetukset.

Tällä tavoin tiibetinbuddhalaisuus tuli Buddhalta monia eri teitä Tiibetiin. Tiibetissä siitä tuli kahdeksan hyvin monimutkaista. Mutta joka tapauksessa se on olemassa nykypäivänä ja me kaikki seuraamme sitä. Monilla ihmisillä on sellainen käsitys, ettei tiibetinbuddhalaisuudella ole todisteita, mutta jos tutkii syvällisesti, se on näin. Ne, jotka eivät halua tutkia todisteita ja opiskella, heillä on ollut tapana halventaa sitä sanomalla, että se on eräänlaista lamaismia, joka on sekoittunut hindulaisuuteen tms. Luulen, että he eivät halua opiskella ja paneutua asiaan. Se ei ole hyvää ymmärrystä, vaan väärä näkemys, ja sen tähden käymme läpi koko tämän monimutkaisen historian. Tuosta syystä, koska harjoitamme tätä, meidän täytyy tietää mitä teemme ja miten se kehittyi.

Jos teillä on kysymyksiä perimyslinjan kahdeksasta aspektista tai historiasta, Tiibetin kuninkaiden historia on hyvin monimutkainen mutta jos tähän liittyy kysymyksiä, olkaa hyvä. Toivon että saitte tästä kuvan siitä miten buddhalaisuus tuli Tiibetiin.

K: (kuulumattomissa)

R: Drikung kagyun pääopetus on chachen nga den, viisiaspektinen mahamudra. Yksi on Vajrayogini, on muita jumaluuksia ja sitten mahamudra-harjoitus itsessään, viisi eri tapaa. Heillä on kaikki Naropan kuusi joogaa ja he tekevät ngöndro-harjoituksen. Kagyupan sisäiset erot koskevat laskemistapoja ja jotkut pitävät unijoogaa tärkeimpänä kuudesta Naropan joogasta, toisille powa ja toisille tummo on tärkein. Mitään todellista eroa ei ole. Se mikä on todella hyvin erilaista on pujat. Musiikki, miten soitetaan ja millä sävelellä puja tehdään, miten tehdään lamatanssi ja torma-lahjat, kaikki ne ovat hyvin erilaisia.

Miten buddhalaisuus tuli Tiibetiin

Tiibetinbuddhalaiset koulukunnat

Karma Kagyu -perimyslinja

Kotisivulle